KULUTTAJIEN KÄSITYKSET RAVITSEMUKSEN ASIANTUNTIJANIMIKKEISTÄ
Raunio Anne Pro gradu -tutkielma Ravitsemustiede Lääketieteen laitos Terveystieteiden tiedekunta Itä-Suomen yliopisto Toukokuu 2020
Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta
Kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö Ravitsemustiede
RAUNIO ANNE E: Kuluttajien käsitykset ravitsemuksen asiantuntijanimikkeistä Pro gradu -tutkielma, 65 sivua, 1 liite (6 sivua)
Ohjaajat: TtT Reija Männikkö, professori Marjukka Kolehmainen Toukokuu 2020
Avainsanat: asiantuntijuus, kuluttajat, ravitsemusneuvonta, ravitsemusterapeutit
KULUTTAJIEN KÄSITYKSET RAVITSEMUKSEN ASIANTUNTIJANIMIKKEISTÄ Ravitsemuksen parissa toimii monenlaisia asiantuntijoita ja ammattilaisia, ja asiantuntijanimikkeiden moninaisuus hankaloittaa usein luotettavan tietolähteen arviointia.
Samankaltaisen nimikkeen voi usein saada monesta eri koulutuksesta, eikä useimpien nimikkeiden käyttöä valvota. Ainoa suojattu ravitsemuksen asiantuntijanimike Suomessa on laillistettu ravitsemusterapeutti. Ravitsemuksen asiantuntijoiden tunnettuutta ja käsityksiä heistä on tutkittu melko vähän kuluttajanäkökulmasta.
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suomalaisten kuluttajien käsityksiä liittyen ravitsemuksen asiantuntijoihin ja erityisesti ravitsemusterapeutteihin sekä ravitsemuksella vaikuttamisen mahdollisuuksiin terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Tutkitut asiantuntijanimikkeet olivat laillistettu ravitsemusterapeutti, ravintoterapeutti, ravitsemustieteilijä, ravitsemussuunnittelija, ravitsemusasiantuntija, ravintoneuvoja, ravintovalmentaja, ravitsemusvalmentaja ja personal trainer. Tutkimusmenetelmänä oli sähköinen kysely, joka julkaistiin neljässä Facebook-ryhmässä. Kyselyyn vastasi yhteensä 122 henkilöä.
Parhaiten tunnettuja olivat personal trainerit (95 % tunnisti) ja ravitsemusterapeutit (89 %).
Mielikuvat eri asiantuntijoista vaihtelivat. Ravitsemusterapeuttien ja ravitsemustieteilijöiden osaaminen arvioitiin parhaimmaksi. Sen sijaan esimerkiksi personal trainerit koettiin helposti saavutettaviksi, mutta heidän ravitsemusosaamisensa nähtiin heikkona. Vastaajat pyytäisivät apua mieluiten ravitsemusterapeuteilta (71 %) ja lääkäreiltä (66 %) ravitsemukseen liittyvissä asioissa. Valtaosa vastaajista (84 %) oli sitä mieltä, että ravitsemusterapeutit ja ravintoterapeutit eroavat toisistaan. Suurin osa (70 %) tiesi ravitsemusterapeuttien opiskelleen yliopistossa.
Valtaosan (77 %) mielestä ravitsemusterapeutit ovat luotettava tietolähde ravitsemukseen ja terveyteen liittyvissä asioissa. Ravitsemusterapeuttien mahdolliset työpaikat ja vastaanotolle pääsyn keinot tiedettiin suhteellisen hyvin, mutta varsinaisista työtehtävistä ja niiden monipuolisuudesta tutkittavilla ei ollut kovin hyvää käsitystä. Tutkittavat ymmärsivät hyvin ravitsemuksen ja ruokavalion vaikutusmahdollisuudet yleisimpien sairauksien ja terveysongelmien, kuten tyypin 2 diabeteksen, sydän- ja verisuonisairauksien sekä lihavuuden osalta. Toisaalta joidenkin hyvinvoinnin ja terveyden osa-alueiden, esimerkiksi tyypin 1 diabeteksen ja elimistön pH-tasapainon kohdalla oli epätietoisuutta ja jopa harhakäsityksiä.
Kolmasosa tutkittavista oli käyttänyt aiemmin ravitsemuksen asiantuntijoiden palveluita, ja heistä puolet oli saanut ohjausta ravitsemusterapeutilta.
Kuluttajat tunnistavat erilaisia ravitsemuksen asiantuntijanimikkeitä. Parhaiten tunnettuja ovat personal trainerit ja ravitsemusterapeutit. Kuluttajien mielikuvat yliopistokoulutetuista ravitsemuksen asiantuntijoista ja erityisesti ravitsemusterapeuteista ovat myönteisiä. Kuluttajat myös ymmärtävät ravitsemuksen ja ruokavalion vaikutusmahdollisuudet yleisimpien sairauksien ja terveysongelmien osalta.
University of Eastern Finland, Faculty of Health Sciences Institute of Public Health and Clinical Nutrition
Nutrition
RAUNIO ANNE E: Consumers’ views on nutrition experts Master’s Thesis, 65 p. and 1 attachment (6 pages)
Supervisors: PhD Reija Männikkö, professor Marjukka Kolehmainen May 2020
Keywords: expertise, consumers, nutrition counselling, dietitians CONSUMERS’ VIEWS ON NUTRITION EXPERTS
There are many different experts and professionals working in nutrition. The diversity of the expert titles makes it difficult to evaluate the reliability of information sources. The same kind of title can often be acquired from many different educations, and the use of most of the titles is not regulated. The only protected nutrition expert title in Finland is authorized nutritionist (laillistettu ravitsemusterapeutti). Consumers’ recognition and views on nutrition experts has not been studied extensively.
The aim of this study was to explore the views of Finnish consumers considering nutrition experts, especially authorized nutritionists, and the possibilities of affecting health and wellbeing through nutrition. The studied titles were laillistettu ravitsemusterapeutti (authorized nutritionist), ravintoterapeutti (nutritional therapist), ravitsemustieteilijä (nutrition scientist), ravitsemussuunnittelija (nutrition planner), ravitsemusasiantuntija (nutritionist), ravintoneuvoja (nutritional counselor), ravintovalmentaja, ravitsemusvalmentaja (nutrition coach) and personal trainer. An online survey was published in four Facebook groups. 122 people answered the survey.
Most recognized were personal trainers (95 % recognized) and authorized nutritionists (89 %).
The views of different experts varied. The know-how of authorized nutritionists and nutrition scientists was considered the best. Instead, personal trainers, for example, were considered easily accessible, but the nutritional know-how was seen as weak. The participants would prefer asking nutritional help from authorized nutritionists (71 %) and physicians (66 %). Majority of the participants (84 %) thought that authorized nutritionists (ravitsemusterapeutti) and nutritional therapists (ravintoterapeutti) are different. Most (70 %) knew that authorized nutritionists have studied in university. Majority consider authorized nutritionists a reliable source of nutrition and health information. The possible workplaces of authorized nutritionists and the ways of consulting an authorized nutritionist were relatively well known. However, the participants didn’t have a very good understanding of the actual versatile work they do. The participants understood the possibilities of affecting the most common diseases and health problems, such as type 2 diabetes, cardiovascular diseases and obesity, through nutrition and diet. On the other hand, there was uncertainty and even misconceptions about some fields of health and wellbeing, for example type 1 diabetes and the pH balance of the body. One third of the participants had previously used services of nutrition experts. Half of them had received counselling from an authorized nutritionist.
Consumers recognize different nutrition expert titles. Most recognized are personal trainers and authorized nutritionists. Consumer views on nutrition experts who have studied in university and especially authorized nutritionists are positive. Consumers understand the possibilities of affecting the most common diseases and health problems through nutrition and diet.
SISÄLTÖ
1 JOHDANTO ... 6
I KIRJALLISUUSKATSAUS ... 7
2 RAVITSEMUKSEN ASIANTUNTIJANIMIKKEET ... 7
2.1 Yleistä ravitsemuksen asiantuntijanimikkeistä ... 7
2.2 Ravitsemuksen yliopistokoulutetut asiantuntijat ... 9
2.3 Muut ravitsemuksen asiantuntijat ... 11
2.4 Ravitsemuksen asiantuntijanimikkeet maailmalla ... 14
3 KULUTTAJIEN MIELIKUVAT RAVITSEMUKSEN ASIANTUNTIJOISTA ... 16
3.1 Tutkimusten taustaa ... 16
3.2 Ravitsemuksen asiantuntijat ja kuluttajien mielikuvat heistä ... 20
3.3 Ravitsemuksen asiantuntijoiden palveluiden käyttö ... 22
3.4 Ravitsemustiedon lähteet ja tiedontarve ... 23
4 RAVITSEMUSTERAPEUTTIEN OHJAUKSEN VAIKUTTAVUUS ... 23
II KOKEELLINEN OSA ... 26
5 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET ... 26
6 AINEISTO JA MENETELMÄT ... 27
6.1 Aineisto ... 27
6.2 Menetelmät ... 27
6.2.1 Kyselyn rakenne ... 27
6.2.2 Kyselyn kehittäminen ja pilotointi ... 28
6.2.3 Kyselyn toteutus ... 30
6.2.4 Aineiston käsittely ... 30
7 TULOKSET ... 31
7.1 Aineiston kuvailu ... 31
7.2 Kuluttajien käsitykset ravitsemuksen asiantuntijoista yleisesti ... 32
7.3 Kuluttajien käsitykset ravitsemusterapeuteista ... 37
7.4 Kokemukset ravitsemuksen asiantuntijoiden palveluista ... 42
7.5 Kuluttajien käsitykset ravitsemuksen vaikutuksesta terveyteen ... 45
7.6 Muuta ... 46
8 POHDINTA ... 46
8.1 Tulosten yhteenveto ... 46
8.2 Ravitsemuksen asiantuntijoiden tunnettuus ... 47
8.3 Mielikuvat ravitsemuksen asiantuntijoista yleensä ... 47
8.4 Mielikuvat yliopistokoulutetuista ravitsemuksen asiantuntijoista ... 49
8.5 Mielikuvat ravitsemusterapeuteista ... 49
8.6 Ravitsemusterapeuttien ja ravintoterapeuttien ero ... 51
8.7 Ravitsemuksen asiantuntijoiden palveluiden käyttö ja kokemukset ... 52
8.8 Kuluttajien ymmärrys ravitsemushoidon mahdollisuuksista ... 53
8.9 Aineiston, taustatietojen ja menetelmän vaikutus tulosten tulkintaan ja yleistettävyyteen ... 53
8.10 Parannusehdotukset ... 54
8.11 Ravitsemuksen asiantuntijoiden tunnettuuden lisääminen ja yhteistyö ... 55
8.12 Aiheita lisätutkimuksille ... 57
9 JOHTOPÄÄTÖKSET ... 58
LÄHTEET ... 59
Liite: KYSELY: Ravitsemuksen asiantuntijat
1 JOHDANTO
Viimeisten vuosikymmenten aikana kuluttajien kiinnostus ja huoli terveysasioita kohtaan on kasvanut (Jallinoja ym. 2016). Aiemmin luotettiin yleisesti erilaisiin organisaatioihin ja ylhäältä tulevaan tietoon. Nykypäivänä kuluttajat kohtaavat yhä enemmän eri lähteistä tulevaa tieteellistä tietoa ja uusia arvoja sekä joutuvat itse punnitsemaan niitä ja tekemään jatkuvasti erilaisia valintoja. Puhutaan myös asiantuntijuuden monopolin katoamisesta. Terveyteen ja ravitsemukseen liittyvään keskusteluun ottavat osaa niin tieteentekijät, maallikot, kokemusasiantuntijat, urheilun ammattilaiset, poliitikot, ravitsemusterapeutit, lääkärit, liikunnanohjaajat, personal trainerit kuin kokitkin. Tieteelliseen tutkimustietoon perustuva terveysnäkökulma sekä henkilökohtaiset kokemukset ja mieltymykset ovat usein keskustelussa vastakkain. Kuluttajan on vaikea tietää, mikä tieto on luotettavaa ja ketä kannattaa kuunnella.
Pelkästään erilaisia ravitsemuksen asiantuntijoita ja asiantuntijanimikkeitä on lukuisia erilaisia.
Suomessa ravitsemuksen, terveyden ja hyvinvoinnin alalla toimii esimerkiksi laillistettuja ravitsemusterapeutteja, ravintoterapeutteja, ravitsemusasiantuntijoita, ravintoneuvojia, ravintovalmentajia ja personal trainereita. Kuluttajan voi olla hankala hahmottaa, mitä kukakin heistä tekee ja millaiset valmiudet heillä on ravitsemusneuvonnan antamiseen esimerkiksi koulutustaustansa puolesta. Jo allekirjoittaneen oman kokemuksen perusteella monet kuluttajat sekoittavat erilaiset ravitsemuksen asiantuntijat keskenään, ja jopa terveydenhuollon ammattilaiset puhuvat ravintoterapeuteista tarkoittaessaan ravitsemusterapeutteja.
Erilaisten ravitsemuksen asiantuntijoiden tunnettuutta kuluttajien keskuudessa ei tiettävästi ole aikaisemmin Suomessa tutkittu ja maailmallakin vain vähän. Tämän tutkimuksen tavoitteena olikin selvittää suomalaisten kuluttajien käsityksiä erilaisista ravitsemuksen asiantuntijoista ja erityisesti ravitsemusterapeuteista sekä ravitsemuksella vaikuttamisen mahdollisuuksista terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Tulokset auttavat ymmärtämään kuluttajien tietotasoa ja kohdentamaan paremmin ravitsemuksen asiantuntijoihin liittyvää informaatiota ja markkinointia.
I KIRJALLISUUSKATSAUS
2 RAVITSEMUKSEN ASIANTUNTIJANIMIKKEET 2.1 Yleistä ravitsemuksen asiantuntijanimikkeistä
Erilaisia ravitsemukseen liittyviä asiantuntijanimikkeitä on useita, esimerkiksi laillistettu ravitsemusterapeutti, ravintoterapeutti, ravitsemus- tai ravintoasiantuntija, ravintoneuvoja ja ravintovalmentaja. Usein myös esimerkiksi personal trainerit antavat ohjausta ravitsemukseen liittyen. Taulukossa 1 on esitelty Suomessa käytössä olevia ravitsemuksen asiantuntijanimikkeitä ja niihin johtavia koulutuksia. Samankaltaisen nimikkeen voi saada useasta eri koulutuksesta, mutta useimpien nimikkeiden käyttöä ei valvota, vaan kuka tahansa voi kutsua itseään esimerkiksi ravitsemusasiantuntijaksi koulutustaustasta ja tietotasosta riippumatta. Luvuissa 2.2 ja 2.3 käsitellään laajemmin taulukossa 1 esiteltyjä nimikkeitä, koulutuksia ja ammattilaisten työnkuvia. Tarkempaa tietoa koulutuksista löytyy Sanni Massisen pro gradu -tutkielmasta (Massinen 2019). Lisäksi luvussa 2.4 käsitellään lyhyesti ravitsemuksen asiantuntijanimikkeitä muissa maissa niiltä osin, kuin on tutkielman kannalta olennaista.
Taulukko 1. Ravitsemuksen asiantuntijanimikkeet ja koulutukset.
Nimike Koulutuksen järjestäjä Koulutuksen kesto/laajuus Koulutuksen aste Terveydenhuol- lossa toimiminen1
Maksulli- suus
Viite Laillistettu
ravitsemusterapeutti Itä-Suomen yliopisto, Ravitsemustiede (ravitsemusterapian koulutuslinja)
300 op / 5 v (TtM) Ylempi
korkeakoulututkinto Kyllä (Valviran
laillistus) Ei Itä-Suomen
yliopisto 2019a, RTY 2019a Ravitsemusasiantuntija
(ei virallista nimikettä)
Itä-Suomen yliopisto, Ravitsemustiede (muu kuin ravitsemusterapian koulutuslinja)
180 op / 3 v (TtK), 300 op / 5v (TtM)
Alempi tai ylempi korkeakoulututkinto
Ei Ei Itä-Suomen
yliopisto 2019a
Ravitsemusasiantuntija (ei virallista nimikettä)
Helsingin yliopisto, Elintarviketieteet / Ihmisen ravitsemus ja ruokakäyttäytyminen
180 op / 3 v (ETK), 300 op / 5v (FM)
Alempi tai ylempi korkeakoulututkinto
Ei Ei Opintopolku
2020a ja 2020b
Dipl. ravintoneuvoja Terveysopisto Salus n. 2 v Aikuisopisto,
kouluttaa ammattiin
Ei Kyllä Terveysopisto
2019a Ravintoneuvoja Paula Heinonen / Pro
Health Oy
Ei tietoa, riippuu pohjakoulutuksesta
Täydennyskoulutus Ei Kyllä Pro Health Oy
2019 Dipl. ravintoterapeutti Terveysopisto Salus n. 3–3,5 v Aikuisopisto,
kouluttaa ammattiin
Ei Kyllä Terveysopisto
2019b Ravintovalmentaja Trainer4You 8 lähipäivää, etäopiskelu,
harjoitusasiakkuus (3 kk)
Täydennyskoulutus Ei Kyllä Trainer4You
2019a FIHF Ravintovalmentaja FIHF Finnish Institute
of Health and Fitness
6 lähipäivää, itsenäinen opiskelu, harjoitusasiakas (3 kk, 110 h)
Täydennyskoulutus Ei Kyllä FIHF 2019
FAF Ravitsemusvalmentaja / FAF Nutrition Coach
FAF Fysioline Academy of Finland
4 lähijaksoa, itseopiskelu, harjoitusvalmennus (150 h)
Täydennyskoulutus Ei Kyllä FAF 2019
FLT Ravintovalmentaja® Paula Heinonen / Pro Health Oy
Ei tietoa, riippuu pohjakoulutuksesta
Täydennyskoulutus Ei Kyllä Pro Health Oy
2019 Personal trainer Trainer 4 You 9 lähijaksoa, etäopiskelu ja
harjoitusasiakkuus (29 op / 701 h / 8 kk)
Kouluttaa ammattiin, ravitsemus vain osana koulutusta
Ei Kyllä Trainer4You
2019b ja 2019c
1 Lähde: Ammattihenkilölaki 559/19
2.2 Ravitsemuksen yliopistokoulutetut asiantuntijat
Laillistetut ravitsemusterapeutit ovat ravitsemustiedettä Itä-Suomen yliopistossa opiskelleita, maisterin tutkinnon suorittaneita ravitsemuksen asiantuntijoita (RTY 2019a).
Ravitsemustieteen opinnot ovat kandidaattivaiheessa yhteisiä kaikille ravitsemustieteen opiskelijoille, ja ravitsemusterapian opinnot voi valita maisterivaiheessa (Itä-Suomen yliopisto 2019a). Ravitsemustieteen ja -terapian opinnoissa keskitytään muun muassa ravitsemukseen ja syömiseen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä ja sairauksien hoidossa (RTY 2019b).
Lisäksi opintoihin kuuluu lääketiedettä, luonnontiedettä, käyttäytymistiedettä, harjoitustöitä, potilastapaamisia sekä yhteensä 14 viikkoa työssäoppimista terveyskeskuksessa ja sairaalassa.
Opinnoissa painotetaan tieteellistä ajattelua ja harjoitellaan tieteellisten menetelmien soveltamista (Itä-Suomen yliopisto 2019b.) Maisteritutkinnon ravitsemusterapiaopintoineen voi suorittaa myös erikseen, esimerkiksi Helsingin yliopistossa suoritetun ravitsemustieteen tai elintarviketieteiden kandidaatintutkinnon jälkeen (Opintopolku 2020c). Maisteritutkinnon jälkeen Valvira myöntää laillistuksen ravitsemusterapeutiksi, ja se myös valvoo ravitsemusterapeuttien toimintaa (RTY 2019a). Laillistus vaaditaan, jotta voi työskennellä ravitsemusterapeuttina terveydenhuollossa (Schwab 2002). Vastaava laillistus on esimerkiksi proviisoreilla, psykologeilla, sairaanhoitajilla ja fysioterapeuteilla (Ammattihenkilölaki 559/1994). Terveydenhuollossa osa ravitsemusterapeuteista toimii ravitsemussuunnittelijan nimikkeellä (Schwab 2002). Tutkintonimikkeiltään ravitsemusterapeutit voivat olla terveystieteiden (TtM), terveydenhuollon (THM), maatalous- ja metsätieteiden (MMM) tai elintarviketieteiden (ETM) maistereita.
Ravitsemusterapeutin koulutuksen saaneet voivat työskennellä ravitsemusterapeutteina ja ravitsemussuunnittelijoina terveydenhuollossa sekä laaja-alaisesti muissakin ravitsemukseen liittyvissä tehtävissä (RTY 2019a). Ravitsemusterapeuttien toiminta perustuu tutkittuun ja ajantasaiseen tietoon ravitsemuksesta. He ovat asiantuntijoita liittyen ravitsemuksen ja terveyden välisiin yhteyksiin sekä ravitsemushoitoon erilaisten sairauksien hoidossa ja ehkäisyssä. Lisäksi Ravitsemusterapeuttien yhdistys ry:n jäsenille on luotu ammattieettiset periaatteet, joiden mukaan he toimivat (RTY 2015):
- ammatillisen osaamisen ylläpitäminen, arviointi ja kehittäminen, alan tieteellisen ja ammatillisen kehityksen seuraaminen ja alan virallisiin suosituksiin tukeutuminen - vain koulutuksen ja laillistamisen mukaisten ammattinimikkeiden käyttäminen - vastuulliset kannanotot ravitsemuskysymyksiin ja päätöksentekoon vaikuttaminen - vain omien töiden esittäminen omina
- ammattikunnan tunnettuuden myönteinen edistäminen
- hyvä yhteistyö ammattikollegojen kanssa, kollegiaalinen keskustelu sekä keskinäisen tiedon jakaminen ja lisääminen
- yhteistyö muiden ammattiryhmien kanssa
- terveydenhuollossa tutkimustietoon, hyväksyttyihin hoitokäytäntöihin ja luotettavaan kokemukseen nojaaminen sekä terveydenhuollon säännösten ja määräysten huomioon ottaminen.
Vuonna 2019 Valviran rekisterissä oli yli 600 henkilöä, joilla on laillistetun ravitsemusterapeutin pätevyys (RTY 2019c). Julkisessa terveydenhuollossa oli 184 potilastyötä tekevää ravitsemusterapeuttia, joista 69 oli perusterveydenhuollossa ja 115 erikoissairaanhoidossa. Jotkin kunnat ja sairaanhoitopiirit ostavat ravitsemusterapiapalvelunsa ulkopuoliselta taholta, ja joissain paikoissa on myös ainoastaan terveydenedistämistyöhön keskittyviä ravitsemusterapeutteja. Suomen perusterveydenhuollossa on väkilukuun suhteutettuna vain yksi ravitsemusterapeutti noin 80 000 asukasta kohti, vaikka Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelman (DEHKO) suosituksen mukaan suhteen olisi hyvä olla vähintään 1/30 000. Lisäksi suomalaisista noin 2 miljoonaa asuu kunnissa, joissa ei ole yhtään ravitsemusterapeuttia perusterveydenhuollossa. Yksityisellä sektorilla toimivista ravitsemusterapeuteista ei ole vastaavia tilastoja, mutta esimerkiksi suurimmista yksityisistä terveyspalveluyrityksistä Terveystalolla työskentelee 37, Mehiläisessä 24 ja Pihlajalinnassa 14 ravitsemusterapeuttia (Mehiläinen 2020, Pihlajalinna 2020, Terveystalo 2020).
Terveydenhuollossa ravitsemusterapeuttien työnkuva ja työn painopisteet vaihtelevat toimipaikan mukaan (Schwab 2002). Välitöntä asiakastyötä on työajasta noin 40–90 prosenttia.
Osaamisvaatimuksiin ja vastuualueisiin kuuluvat eri erikoisalat, monet potilasryhmät ja laaja väestöpohja. Työ sisältää myös julkaisu- ja tiedotustoimintaa (esim. potilasohjeet ja henkilökunnan ohjeistus), erilaisten henkilökuntaryhmien kouluttamista, työn ja hoidon kehittämistä työryhmien ja projektien kautta, terveydenedistämistyötä, kehittämistyötä ja yhteistyötä eri tahojen kanssa (esim. neuvolat, päiväkodit, koulut, ruokapalvelut, hoitolaitokset, kotisairaanhoito).
Monin osin vastaava ravitsemustieteen koulutustausta ja osaaminen voi olla myös muilla kuin laillistetuilla ravitsemusterapeuteilla. Ravitsemustiedettä voi opiskella Itä-Suomen yliopistossa myös siten, että ravitsemusterapian sijaan suuntautuu maisterivaiheessa esimerkiksi elintarviketieteiden, viestinnän, liikuntalääketieteen, urheiluravitsemuksen tai kauppatieteen opintoihin (Itä-Suomen yliopisto 2019a). Näillä opiskelijoilla on kuitenkin
kandidaatintutkinnossaan samat pakolliset opinnot kuin ravitsemusterapian suuntautumisvaihtoehdon valitsevilla opiskelijoilla.
Helsingin yliopistossa voi myös opiskella ravitsemustiedettä, joskin ravitsemustieteen opinnot painottuvat maisterivaiheeseen (Opintopolku 2020a ja 2020b). Kandidaatintutkinnon voi suorittaa elintarviketieteiden kandiohjelmassa, jossa kemiaa, fysiikkaa ja biologiaa soveltaen tutustutaan elintarvikkeiden tuotantoketjuun, ravintoarvoon, laatuun ja turvallisuuteen (Opintopolku 2020a). Valinnaisissa opinnoissa voi perehtyä syvemmin esimerkiksi ravitsemustieteeseen tai elintarvikekemiaan ja -teknologiaan. Ravitsemustieteeseen syventymistä voi jatkaa monitieteisessä Ravitsemus ja ruokakäyttäytyminen - maisteriohjelmassa, jossa perehdytään ihmisen ravitsemukseen ja siihen liittyvään käyttäytymiseen, ravitsemusfysiologiaan, ruoan kulutukseen ja kansanravitsemukseen (Opintopolku 2020b). Keskeisiä opintosisältöjä ovat muun muassa ravitsemus ja elintavat terveyden edistämisessä ja sairauksien ehkäisyssä, ravintofysiologia, ravinnon molekyylibiologiset vaikutusmekanismit, ruokavalinnat ja niihin vaikuttaminen, ruokapalvelut ja niiden johtaminen sekä ruokakulttuuri. Maisteriohjelmassa valitaan joko ihmisen ravitsemuksen tai ruokakäyttäytymisen opintosuunta. Opintoja voi painottaa ravitsemusfysiologiaan ja molekyyliravitsemukseen, kansanravitsemukseen tai ruokakäyttäytymiseen.
Ravitsemustieteen yliopistotutkinnon suorittaneet työskentelevät terveydenhuollon ravitsemusterapeutin ja -suunnittelijan tehtävien lisäksi muun muassa terveyden edistämisen asiantuntijoina, tutkijoina, elintarvike- ja lääketeollisuuden asiantuntijoina ja tuotekehittäjinä, opettajina, toimittajina ja tiedottajina, ruokapalveluissa asiantuntijoina sekä yrittäjinä ja freelancereina (RTY 2019a). Tutkintonimikkeeltään he voivat olla esimerkiksi terveystieteiden (TtM), terveydenhuollon (THM), elintarviketieteiden (ETM), maatalous- ja metsätieteiden (MMM) tai filosofian (FM) maistereita (RTY 2019b, Opintopolku 2020b). Virallista ammattinimikettä ei tutkinnoista tule (vrt. laillistettu ravitsemusterapeutti), mutta valmistuneet saattavat käyttää itsestään esimerkiksi nimitystä ravitsemusasiantuntija.
2.3 Muut ravitsemuksen asiantuntijat
Ravintoneuvojia ja ravintoterapeutteja koulutetaan Terveysopisto Saluksessa (Terveysopisto 2019a, Terveysopisto 2019b). Virallisia nimikkeitä ovat Dipl. ravintoneuvoja ja Dipl.
ravintoterapeutti. Koulutukset perustuvat ravitsemustieteeseen, luontaislääketieteeseen ja
funktionaaliseen lääketieteeseen, ja niihin kuuluu käytännön harjoituksia. Internetsivujen mukaan opetus on osittain korkeakoulutasoista (Terveysopisto 2019c). Lähiopetusta on viikonloppuisin, ja opiskelu onnistuu työn ohessa. Ravintoneuvojakoulutus kestää noin 2 vuotta, ja siinä käsitellään muun muassa terveellistä ravitsemusta, painonhallintaa ja suoliston hyvinvointia sekä niihin liittyvien asioiden neuvontaa ja tukemista (Terveysopisto 2019a).
Ravintoneuvojat voivat ohjata myös erityisryhmiä sekä urheilijoita. Koulutukseen kuuluu myös pätevöitymiskursseja, jotka sisältävät erilaisia käytännön ryhmä- ja potilasharjoituksia.
Ravintoterapeuttikoulutus kestää 3–3,5 vuotta, ja se pohjaa ravintoneuvojakoulutukseen (Terveysopisto 2019b). Edellä mainittujen asioiden lisäksi käsitellään muun muassa allergioita ja astmaa, maha-suolikanavan ongelmia, rappeumasairauksia sekä hormonaalisia häiriöitä.
Lisäksi ravintoterapeuttikoulutukseen kuuluvat klinikkaharjoitukset kolmella asiakkaalla.
Käytännössä ravintoneuvojien ja ravintoterapeuttien työnkuvaan kuuluvat muun muassa asiakkaan terveydentilan ja ruokavalion kartoitus, ruokapäiväkirjojen analysointi, laboratoriotutkimusten hyödyntäminen tarvittaessa, hoito-ohjeiden antaminen suullisesti ja kirjallisesti sekä tarvittaessa erikois-, lisä- ja tukiravinteiden, luontaistuotteiden, fytoterapeuttisten valmisteiden ja aminohappolisien määrääminen sekä aineenvaihdunnan ja maksan detoksifikaatiomenetelmät (Terveysopisto 2019d).
Myös Suomen ravintoterapiayhdistyksen jäsenille on luotu eettiset ohjeet (Suomen Ravintoterapiayhdistys ry 2016):
- tavoitteena terve ihminen, sekä virallisen ja täydentävän terveydenhoidon tiedon ja kokemustiedon hyväksikäyttö siihen pääsemiseksi
- asiakkaan vapaan tahdon ja itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen - yhteisymmärrys, luottamus ja avoin vuorovaikutus hoitosuhteessa
- yhteistyö virallisen terveydenhuollon kanssa ja asiakkaan ohjaaminen sen palveluihin tarvittaessa sekä lääkärin määräämien lääkitysten kunnioittaminen
- asiakkaan tietojen salassapito ja hoitotoimenpiteiden kirjaaminen asiakaskortistoon - tietoinen toiminta parhaan ymmärryksen, tietojen ja taitojen mukaan
- muiden terapeuttien pätevyyden ja asiakassuhteiden kunnioittaminen
- ammattitaidon ylläpito ja kehittäminen, alan seuraaminen ja kehittämisen ja tutkimisen edistäminen
- mahdollisen oman tuote-edustuksen pitäminen henkilökohtaisena (ei yhdistyksen yleisesti suosittelema)
- objektiivinen harkinta lisäravinteiden, luontaislääkkeiden tai -hoidon valinnassa.
Yhdistyksen jäsenet ovat valmistuneet Terveysopisto Saluksesta ja Pro Healthilta (Suomen Ravintoterapiayhdistys ry 2019).
Ravintovalmentaja- tai ravitsemusvalmentaja-nimikkeillä toimivia ravitsemuksen asiantuntijoita kouluttavat useat tahot Suomessa. Trainer4You tarjoaa ravintovalmentajakoulutusta lisäkoulutuksena ravinto- ja elintapaohjauksen parissa työskenteleville, esimerkiksi personal trainereille, liikunnanohjaajille ja liikuntaneuvojille, fysioterapeuteille, terveydenhoitajille ja sairaanhoitajille (Trainer4You 2019a). Koulutuksessa käsitellään muun muassa ravintofysiologiaa, terveyttä edistävää ruokavaliota ja erilaisia ruokavalioita eri tavoitteisiin, ravitsemuspsykologiaa sekä erityisryhmien tarpeita.
Koulutukseen kuuluu kahdeksan lähiopiskelupäivää neljässä lähijaksossa, etäopiskelutehtäviä ja harjoitusasiakkuussuhde. Käytännön työssä ravitsemusvalmennusta voi Trainer4You:n (2019d) mukaan antaa sellaisenaan kokopäivätyönä, osapäiväisesti muun työn tai valmennuksen ohessa tai osana muuta ohjausta esimerkiksi terveys- tai liikunta-alalla ravitsemusvalmentajan pohjakoulutuksesta ja -työstä riippuen.
Myös FIFH Finnish Institute of Health and Fitness järjestää ravintovalmentajakoulutusta, josta valmistuneet käyttävät nimikettä FIHF Ravintovalmentaja (FIHF 2019). Koulutus on suunnattu liikunta- ja terveysalan ammattilaisille kuten personal trainereille ja fysioterapeuteille.
Koulutukseen osallistujilta vaaditaan ennakkoon ravitsemuksen perusteiden hallinta, esimerkiksi personal trainer -koulutuksesta. Opinnoissa käydään läpi ravitsemusta, ravintofysiologiaa, elämäntapoja, elämänhallintaa ja stressiä. Opintojen laajuus on noin 110 tuntia, mikä koostuu kuudesta lähiopetuspäivästä ja itsenäisestä opiskelusta, tenteistä ja harjoitusasiakkaan valmentamisesta. Koulutuksen käyneet saavat käyttöönsä muokattavan Ravitsemustyökirjan asiakkaille jaettavaksi.
FAF Fysioline Academy of Finland kouluttaa ravitsemusvalmentajia, jotka käyttävät nimikkeitä FAF ravitsemusvalmentaja tai FAF Nutrition Coach (FAF 2019). Koulutus sopii täydennyskoulutukseksi liikunta- ja hyvinvointialalla työskenteleville, kuten personal trainereille, liikunnanohjaajille ja fysioterapeuteille. Osallistujilta vaaditaan riittävää etukäteistietoa ravitsemuksesta, ja käytännön kokemus työskentelystä ravitsemuksen parissa on eduksi. Tarvittaessa ravitsemuksen perusteet voi opiskella etukäteen koulutuksentarjoajan muilla kursseilla. Ravitsemusvalmentajakoulutuksen aiheita ovat ruoan ja terveyden perusasiat, painonpudotus ja kehonkoostumus, syömisen ja syömisongelmien psykologia, urheiluravitsemus, ruokaostokset ja käytännön ruoanvalmistus sekä käytännön
ravintovalmennusharjoitukset. Opintojen kesto on noin 150 tuntia, mikä sisältää neljä lähiopetusjaksoa, tehtäviä, itseopiskelua, tentin ja seminaaripäivän sekä harjoitusvalmennussuhteen.
Paula Heinonen (Pro Health Oy 2019) puolestaan kouluttaa ravintoneuvojia ja ravintovalmentajia funktionaaliseen lääketieteeseen perustuen. Koulutus on suunnattu terveydenhuollon ammattilaisille, ja siihen vaaditaan pohjakoulutus. Muut kuin terveydenhuollon ammattilaiset voivat osallistua koulutukseen suoritettuaan ensin Terveyden Tukipilarit® -koulutuksen, ravitsemustieteen ja lääketieteen opintoja sekä ensiapukurssin.
Opiskelijat valitaan yksilöllisesti. Ravintoneuvojat ovat käyneet Terveyden Tukipilarit® - kursseja, FLT Koulutuksen, ravitsemustieteen opintoja, mahdollisesti peruslääketieteen opintoja ja FLT Käytännön harjoittelukurssin sekä tehneet asiakastyöharjoittelun ja kirjallisen päättötyön. Ravintoneuvojaksi valmistumisen jälkeen voi hakea FLT Ravintovalmentaja® - tuotemerkin käyttöoikeutta ja käydä siihen vaadittavat jatkokurssit.
Myös personal trainerit antavat usein ravitsemusohjausta. Koulutuksen järjestäjiä ja koulutuksia on Suomessa lukuisia erilaisia. Esimerkiksi Trainer4You:n Personal trainer - koulutus sisältää jonkin verran ravitsemusasiaa muun muassa ravitsemussuosituksista, kuntosaliharjoittelijan ravitsemuksesta, ravintosuunnitelman rakentamisesta, ravintofysiologiasta, ravintovalmennuksesta, erityisryhmistä ja ruokapäiväkirjan analysoinnista (Trainer4You 2019b).
2.4 Ravitsemuksen asiantuntijanimikkeet maailmalla
Ravitsemuksen asiantuntijanimikkeet ja ravitsemukseen liittyvät koulutukset eroavat toisistaan eri maissa, eivätkä ne siten ole suoraan verrattavissa esimerkiksi suomalaisiin nimikkeisiin ja koulutuksiin. Esimerkiksi Euroopassa ravitsemusterapeuttien koulutus ja työ eroavat toisistaan niin paljon, ettei yhdessä maassa laillistettu ravitsemusterapeutti välttämättä pysty työskentelemään toisessa maassa samoissa tehtävissä (Middelton ym. 2003). Euroopassa ravitsemusterapeuttien koulutukset jakautuvat kolmeen suuntaukseen: hallinnolliseen, kliiniseen ja yleiseen. Suurimmassa osassa maista koulutus johtaa kandidaatintutkintoon, ja useimmissa maissa koulutukselle on kansalliset vaatimukset. Koulutusten pituudet vaihtelevat maittain 2–5 vuoden välillä (kandidaatin tutkintoon johtavat koulutukset vähintään 3 vuotta), ja pisimpään ravitsemusterapeutit opiskelevat Suomessa ja Norjassa. Käytännön harjoittelun osuus opinnoissa on 1,5–51 %. Suurin osa eurooppalaisista ravitsemusterapeuteista
työskentelee sairaaloissa tai hoitokodeissa. Seuraavaksi käsitellään tarkemmin niitä ulkomaisia nimikkeitä ja koulutuksia, jotka tulevat esille tutkielman kirjallisuuskatsauksen tutkimuksissa.
Australia
Australiassa ravitsemuksen korkeakoulutetut asiantuntijat jaetaan kahden ammattinimikkeen alle: nutritionist ja dietitian (DAA 2019). Tässä tutkielmassa nimikkeisiin viitataan sanoilla ravitsemusasiantuntija ja ravitsemusterapeutti. Ravitsemusasiantuntijat (nutritionist) ovat korkeakoulutettuja ravitsemuksen asiantuntijoita, jotka voivat työskennellä muun muassa erilaisissa ravitsemukseen, kansanterveyteen, politiikkaan ja tutkimukseen liittyvissä tehtävissä, mutta he eivät saa tarjota lääketieteellisiä neuvoja tai kliinistä ravitsemusterapiaa (NSA 2019). Nimike ei ole suojattu. Ravitsemusterapeutit (dietitian) ovat pohjimmiltaan ravitsemusasiantuntijoita ja voivat työskennellä samoissa tehtävissä, mutta lisäksi heillä on pätevyys yksilöllisen ravitsemusneuvonnan ja kliinisen ravitsemusterapian antamiseen niin yksilöille kuin ryhmille sekä ruokapalveluiden johtamiseen (DAA 2019).
Personal trainereiden työtä Australiassa ohjaavat Australian liikunta-ammattilaisia säätelevä taho (Fitness Australia) ja kansainväliset standardit (Barnes ym. 2019). Ne kehottavat personal trainereita tarjoamaan ravitsemusneuvontaa ainoastaan kansallisiin ravitsemussuosituksiin pohjautuen.
Yhdysvallat
Yhdysvalloissa ravitsemusterapeuteista käytetään nimikettä Registered Dietitian Nutritionist eli RDN (Academy of Nutrition and Dietetics 2019a). Aikaisemmin käytössä oli vain nimike Registered Dietitian (RD), mutta nykyään molempia voi käyttää samassa tarkoituksessa (Academy of Nutrition and Dietetics 2019b). Nimikkeen saamiseen vaaditaan vähintään kandidaatin tutkinto, valvottu harjoittelu, kansallinen koe ja jatkuvien ammatillisten koulutusvaatimusten täyttäminen (Academy of Nutrition and Dietetics 2019a). Kaikki ravitsemusterapeutit ovat ravitsemusasiantuntijoita (nutritionist), mutta kaikki ravitsemusasiantuntijat eivät ole ravitsemusterapeutteja (Academy of Nutrition and Dietetics 2019b). Ravitsemusterapeutin nimike on laissa suojattu, ravitsemusasiantuntijan nimike ei niinkään, ja rekisteröitymättömän ravitsemusasiantuntijan työmahdollisuudet vaihtelevat osavaltioittain (NutritionED.org 2019).
3 KULUTTAJIEN MIELIKUVAT RAVITSEMUKSEN ASIANTUNTIJOISTA
3.1 Tutkimusten taustaa
Ravitsemuksen asiantuntijoita on tutkittu melko vähän kuluttajanäkökulmasta. Enemmän on tutkittu potilaiden kokemuksia saamastaan ravitsemushoidosta ja hoidon tarjoajista (mm.
Hancock ym. 2012, Ball ym. 2016, Madden ym. 2016, Zizzi ym. 2016). Tässä tutkielmassa on kuitenkin tarkoituksenmukaisempaa keskittyä nimenomaan laajempaan kuluttajanäkökulmaan.
Kirjallisuushauissa löytyi kolme ulkomaista tutkimusta (Ball ym. 2014, Semans 2014, Barnes ym. 2019). Näistä yksi tutkimus on kolmiosainen, jonka kahdessa osassa on yhtenä kohderyhmänä ollut kuluttajat (Semans 2014). Suomessa ravitsemuksen asiantuntijoiden tunnettuutta ja kuluttajien mielikuvia heistä ei ole juurikaan tutkittu. Viiden potilasjärjestön teettämässä tutkimuksessa ravitsemusterapian saatavuudesta Suomessa kysyttiin myös ravitsemusohjauksen onnistumisesta sekä kokemuksia ja näkemyksiä ravitsemusterapiapalveluista (Partanen ym. 2019). Tutkimuksen laajuuden ja suomalaisuuden vuoksi se päätettiin sisällyttää tähän kirjallisuuskatsaukseen tuomaan vähäistä suomalaisnäkökulmaa. Suomalaistutkimuksessa korostuivat ravitsemusterapeutin ohjauksen tarve ja hyödyllisyys ja toisaalta ravitsemusterapeutin palveluiden heikko saatavuus (Partanen ym. 2019). Tutkimusten tiedot ja keskeiset tulokset löytyvät taulukosta 2.
Taulukko 2. Tutkimuskooste. Kuluttajien mielikuvat ravitsemushoitoa tarjoavista tahoista.
Viite ja maa Tutkittavat Sisäänottokriteerit tai tutkittavien tausta
Tutkimusasetelma ja - menetelmät
Keskeiset tulokset Ball ym. 2014
Australia n=38
Naisia 76 %
Ikä 53±8 v
Väh. 40 v ja väh. 1 krooninen
elintapasairaus tai sellaisen
muutettavissa oleva riskitekijä
Poikkileikkaus
Puolistrukturoitu laadullinen puhelinhaastattelu
Mainitut ravitsemushoitoa antavat terveyden ammattilaiset: yleislääkäri (n=33), ravitsemusterapeutti (dietitian, n=28), ravitsemusasiantuntija (nutritionist, n=23), luonnonlääketieteilijä (n=10), sairaanhoitaja (n=6), farmaseutti (n=6), personal trainer (n=5).
Ensisijaisesti suosittava ammattiryhmä ravitsemusneuvonnassa:
yleislääkäri (n=21), ravitsemusterapeutti (n=12).
Ravitsemusterapeuttien edut: hyvä tietotaso ruoasta harjoittelujen ja alalle harjaantumisen myötä, ensisijainen valinta keskusteluun tietystä aiheesta.
Tiedon tarve ravitsemushoitoa tarjoavista ammattilaisista.
Ravitsemusterapeutin (dietitian) ja ravitsemusasiantuntijan (nutritionist) eroa ei usein ymmärretty (n=14).
Barnes ym.
2019 Australia
n=627
Naisia 77 %
Ikä 29,8±11,2 (16–74)
Väh. 16 v, terveydestä ja kuntoilusta kiinnostuneita
Poikkileikkaus
Sähköinen kysely
79 %:n mielestä personal trainereiden (”PT”) pitäisi puhua ravitsemuksesta.
PT:n pitäisi tietää ja puhua yleisesti terveellisestä syömisestä (92 % mielestä pitäisi tietää ja 88 % mielestä pitäisi puhua), ravitsemuksesta lihasten kasvattamisessa (92 % ja 80,9 %), ravitsemuksesta
painonpudotuksessa (89 % ja 76 %), ravitsemuksesta kroonisten sairauksien hoidossa (55 % ja 47 %), puutoksista ja häiriintyneestä syömisestä (48 % ja 36 %) sekä ruokaintoleransseista ja allergioista (44
% ja 34 %). Tutkittavien aiemmalla asiakkuudella,
yliopistokoulutuksella ja terveelliseksi koetulla ruokavaliolla oli jonkin verran vaikutusta odotuksiin.
PT:n tulisi olla taitavia tai asiantuntijoita ravitsemukseen liittyvän tiedon keräämisessä (76 % oli tätä mieltä), yksilöllisten
ruokavaliosuunnitelmien luomisessa (68 %) ja ravitsemusneuvonnan antamisessa (71 %).
Aikaisemmin PT:n ohjausta saaneista (n=334) 98 % oli saanut ravitsemusohjausta.
(jatkuu)
Taulukko 2, jatkuu
Viite ja maa Tutkittavat Sisäänottokriteerit tai tutkittavien tausta
Tutkimusasetelma ja - menetelmät
Keskeiset tulokset Partanen ym.
2019 Suomi
n=2533
Naisia 82 %
Iästä ei tietoa
Keliakialiiton, Munuais- ja maksaliiton, Allergia-, iho- ja astmaliiton, Diabetesliiton ja Crohn ja Colitis ry:n jäseniä ja
potentiaalisia jäseniä
Poikkileikkaus
Sähköinen kysely
59 % oli kuullut mahdollisuudesta saada ravitsemusterapeutin ohjausta.
38 % oli saanut lähetteen ravitsemusterapeutille pyytämättä, 16 % itse pyytämällä. 46 % ei ollut saanut lähetettä. Pyynnöstä huolimatta ilman lähetettä oli jäänyt 6 %. 72 % ilman ravitsemusterapeutin ohjausta jääneistä olisi sitä kaivannut.
Ravitsemusohjauksen onnistuminen asteikolla 1–5 (1 erittäin huono, 5 erittäin hyvä: ravitsemusohjauksen ystävällisyys (keskiarvo 4,3), ravitsemusohjauksen ymmärrettävyys (4,0), ravitsemusterapeutin ammattitaitoisuus (3,9), potilaan kannustaminen ruokavalion
noudattamisessa (3,9), sairauden erityisluonteen ymmärtäminen (3,8), ravitsemusohjauksen asiakaslähtöisyys (3,8), ravitsemusohjauksen hyödyllisyys hyvinvointini kannalta (3,7) sekä ravitsemusohjauksen riittävä määrä (3,5). Ravitsemusohjaus koettiin sitä onnistuneemmaksi, mitä useammin ohjausta oli saatu.
Esiin nousivat tarve saada tietoa palvelumahdollisuuksista diagnoosin saamisen jälkeen, kertauksen ja seurannan tarve, yksilöllisyyden heikko huomioiminen ohjauksessa, lääkärien puutteellinen ymmärrys
ravitsemuksen ja sairauksien yhteyteen liittyen ja se, että lapset saavat hoitoa ja ohjausta aikuisia paremmin.
Ravitsemusohjausta saatiin ravitsemusterapeutin sijasta tai lisäksi mm.
lääkäriltä, hoitajalta, potilasjärjestöiltä, kursseilta, ravitsemusneuvojilta ja internetistä.
(jatkuu)
Taulukko 2, jatkuu
Viite ja maa Tutkittavat Sisäänottokriteerit tai tutkittavien tausta
Tutkimusasetelma ja - menetelmät
Keskeiset tulokset Semans 2014
Yhdysvallat (tutkimuksen 2. osa)
n=3001
Ikä 25–75 v
Sukupuolista ei tietoa
Jonkinasteinen kiinnostus ravitsemukseen
Poikkileikkaus
Sähköinen kysely
Nimetyt ravitsemuksen ammattilaiset: lääkäri (59 %),
ravitsemusterapeutti (registered dietitian, 36 %), ravitsemusasiantuntija (nutritionist, 18 %).
58 % ei tunne kovinkaan hyvin tai ollenkaan ravitsemusterapeuttien koulutusta, valtuuksia tai työkokemusta.
Mielikuvat ravitsemusterapeuteista (valmiiksi annetut vaihtoehdot):
ravitsemusterapeutit työskentelevät yhdessä lääkärin kanssa parantaakseen potilaiden terveyttä (87 % uskoi näin),
ravitsemusterapeutit räätälöivät suosituksensa asiakkaan elämäntyyliin ja mieltymyksiin (86 %), ravitsemusterapeutin vastaanotolla käyneet yleensä saavuttavat terveyteen liittyvät tavoitteensa (72 %), kannattaa käydä nimenomaan ravitsemusterapeutin luona, koska he perustavat suosituksensa tieteellisiin faktoihin (68 %), ravitsemusterapeutit vain antavat ohjelman tai ruokalistan eivätkä räätälöi suosituksia asiakkaan tarpeisiin (30 %), ravitsemusterapeutit käskevät syömään itselle epämieluisia ruokia ja kieltävät syömästä mieluisia ruokia (28 %) ravitsemusterapeuttien puhetta on vaikea ymmärtää (22 %).
Semans 2014 Yhdysvallat (tutkimuksen 3. osa)
n=3021
Sukupuolista tai iästä ei tietoa
Jonkinasteinen kiinnostus ravitsemukseen
Poikkileikkaus
Sähköinen kysely
Ravitsemusterapeuteilta saa yksilöityä asiantuntevaa ohjausta (79 %) ja selviytymiskeinon oikeaan syömiseen (78 %). Ravitsemusterapeutin ohjaus on hinnaltaan edullista (42 %).
41 % menisi ravitsemusterapeutin vastaanotolle, jos lääkäri suosittelisi.
38 % käyttäisi ennemmin ravitsemusterapeutin kuin jonkun muun terveyden tai ravitsemuksen ammattilaisen palveluita.
1 Vain kuluttajaosuuden tutkittavat ja tulokset huomioitu
Kaksi taulukon 2 tutkimuksista on tehty Australiassa (Ball ym. 2014, Barnes ym. 2019), yksi Yhdysvalloissa (Semans 2014) ja yksi Suomessa (Partanen ym. 2019), kuten on yllä mainittu.
Eri maiden tutkimustulokset eivät ole suoraan verrattavissa keskenään esimerkiksi erilaisten asiantuntijanimikkeiden, koulutusten ja mahdollisten terveydenhuollon eroavaisuuksien vuoksi. Lisätietoa tutkimusten ravitsemusasiantuntijanimikkeistä on luvussa 2. Tutkimukset ovat suhteellisen uusia, vuosilta 2014 (Ball ym. 2014, Semans 2014) ja 2019 (Barnes ym. 2019, Partanen 2019). Tutkittavien määrä vaihtelee 38:sta (Ball ym. 2014) 2533:een (Partanen ym.
2019). Kolmessa tutkimuksessa tutkittavista suurin osa on naisia, 76–82 % (Ball ym. 2014, Barnes ym. 2019, Partanen ym. 2019), Semansin (2014) tutkimusten osalta sukupuolijakaumasta ei ole tietoa. Tutkimuksiin on osallistunut eri-ikäisiä ihmisiä. Tutkittavien taustat ovat vaihdelleet tutkimuksen kohderyhmän mukaan: terveydestä ja kuntoilusta kiinnostuneet (Barnes ym. 2019), ravitsemuksesta kiinnostuneet (Semans 2014), elintapasairautta sairastavat tai sellaisen riskissä olevat (Ball ym. 2014) sekä keliakiaa, munuais- tai maksasairautta, allergiaa, ihosairautta, astmaa, diabetesta tai tulehduksellista suolistosairautta sairastavat tai heidän läheisensä (Partanen ym. 2019). Kaikki tutkimukset ovat asetelmaltaan poikkileikkaustutkimuksia. Yksi tutkimus on toteutettu puhelinhaastatteluna (Ball ym. 2014), loput sähköisenä kyselynä (Barnes ym. 2019, Partanen ym. 2019, Semans 2014).
3.2 Ravitsemuksen asiantuntijat ja kuluttajien mielikuvat heistä
Tutkimuksesta riippuu, keitä asiantuntijoita on tutkittu. Ballin ym. (2019) tutkimuksessa vastaajien annettiin itse nimetä ravitsemushoitoa tarjoavia terveyden ammattilaisia, mutta tutkimuksessa painotettiin erityisesti lääkäreitä ja jonkin verran myös ravitsemusterapeutteja.
Semansin (2014) tutkimuksessa annettiin myös vastaajien itse nimetä ravitsemuksen ammattilaisia, mutta pääosin keskityttiin ravitsemusterapeutteihin. Partasen ym. (2019) tutkimuksessa keskityttiin vain ravitsemusterapeutteihin ja Barnesin ym. (2019) tutkimuksessa personal trainereihin.
Sekä Australiassa (Ball ym. 2014) että Yhdysvalloissa (Semans 2014) lääkärit osoittautuivat eniten mainituiksi ravitsemushoitoa antaviksi terveyden ammattilaisiksi (Taulukko 2).
Ravitsemusterapeutit ((registered) dietitian) ja ravitsemusasiantuntijat (nutritionist) olivat seuraavaksi suurimmat ammattiryhmät vastauksissa; tosin Semansin (2014) artikkelissa tuotiin esille, että mainittujen ravitsemusasiantuntijoiden tosiasiallisesta ammattinimikkeestä ei saatu varmuutta.
Yhdysvaltalaistutkittavista yli puolet ei tuntenut kovinkaan hyvin tai ollenkaan ravitsemusterapeuttien koulutusta, valtuuksia tai työkokemusta (Semans 2014). Heikosta tunnettuudesta huolimatta kuluttajien mielikuvat ravitsemusterapeuteista osoittautuivat kuitenkin pääasiassa hyvin positiivisiksi (Taulukko 2). Suuri osa kuluttajista (78 %) arvioi tutkimuksen kolmatta osaa varten luodun kannanoton (”ravitsemusterapeutti on ruoan ja ravitsemuksen neuvoja, joka luo yksilöityjä lähestymistapoja tukeakseen ravitsemuksellista terveyttä”) uskottavaksi, ja vain neljäsosa koki, että muut terveyden ammattilaiset väittävät ravitsemusterapeuteista jotain muuta (Semans 2014). Australialaisten mielestä ravitsemusterapeuteilla on hyvä tietotaso ruoasta harjoittelujen ja alalle harjaantumisen myötä (Ball ym. 2014). Osan mielestä ravitsemusterapeutit rankaisevat ihmisiä rajoittamalla syömistä ja käyttävät negatiivista ohjaustyyliä.
Suomalaisilta pitkäaikaissairailta selvitettiin ravitsemusterapeutin ohjausta saaneiden kokemuksia ohjauksesta (Partanen ym. 2019). Ravitsemusohjaus koettiin ystävälliseksi, ymmärrettäväksi, asiakaslähtöiseksi ja hyödylliseksi hyvinvoinnin kannalta.
Ravitsemusterapeutti koettiin ammattitaitoiseksi ja sairauden erityisluonteen ymmärtäväksi.
Potilasta kannustettiin ruokavalion noudattamisessa. Pääsääntöisesti ravitsemusohjausta saatiin myös riittävästi. Ravitsemusohjaus koettiin sitä onnistuneemmaksi, mitä useammin ohjausta oli saatu. Vähemmän ohjausta saaneet olivat kriittisimpiä ohjauksen määrän ja hyödyllisyyden suhteen, kun taas käyntimäärien kasvaessa ravitsemusterapian koettiin paremmin edistävän hyvinvointia ja kannustavan ruokavalion noudattamiseen. Kokonaisarvosana ravitsemusterapialle oli kouluarvosanoilla keskimäärin 7,8, ja keskiarvo kasvoi saatujen ohjauskertojen myötä.
Personal trainereihin keskittyneessä tutkimuksessa suurin osa tutkittavista (79 %) oli sitä mieltä, että personal trainereiden tulisi puhua ravitsemuksesta (Barnes ym. 2019). Suurimman osan mielestä heidän tulisi olla taitavia tai asiantuntijoita ravitsemukseen liittyvän tiedon keräämisessä, yksilöllisten ruokavaliosuunnitelmien luomisessa ja ravitsemusneuvonnan antamisessa. Vaihtelua oli siinä, mistä ravitsemusaiheista pitäisi pystyä keskustelemaan (Taulukko 2). Ravitsemusneuvontaa ei kuitenkaan ilmeisesti nähty kovin merkittävänä osana personal trainereiden työtä, sillä kolme neljäsosaa odotti personal trainereiden käyttävän enintään 15 minuuttia ravitsemuksesta keskustelemiseen, ja reilun puolen mielestä ravitsemusneuvontaa tulisi antaa vain asiakkaan sitä pyytäessä.
Ballin ym. (2014) tutkimuksessa selvitettiin myös kuluttajien käsityksiä yleislääkäreistä ravitsemusneuvonnan antajina. Heidän koettiin tarjoavan luotettavinta ja eniten yksilöityä ravitsemusneuvontaa, koska heillä on yksityiskohtaisin ymmärrys sairauksista ja terveydestä.
Yleislääkärit nähtiin myös ensimmäisenä tahona, johon otetaan yhteyttä kaikissa terveyteen liittyvissä tarpeissa. Myös saatavuus ja halpa hinta mainittiin yleislääkäreiden etuina.
Tutkittavat olivat kuitenkin huolissaan yleislääkäreiden ravitsemuskoulutuksen ja ravitsemustietouden määrästä. Jotkut tutkittavat myös kokivat, että yleislääkärit eivät pidä ravitsemusta kovin tärkeänä eivätkä siksi välttämättä halua tarjota ravitsemusneuvontaa.
Tutkijat arvelivat, että suurimpia selittäviä tekijöitä yleislääkärin suosimisessa saattaa olla tuttuus ja olemassa oleva suhde lääkäriin.
3.3 Ravitsemuksen asiantuntijoiden palveluiden käyttö
Tutkimuksissa selvitettiin myös aiemmin saatua ravitsemusneuvontaa.
Australialaistutkimuksessa (Ball ym. 2014) 68 % tutkittavista oli saanut ravitsemusneuvontaa, ja ohjauksen antajina mainittiin yleislääkäri (n = 15), ravitsemusterapeutti (dietitian, n = 6), ravitsemusasiantuntija (nutritionist, n = 6) ja luonnonlääketieteilijä (n = 7). Toisessa australialaistutkimuksessa (Barnes ym. 2019) lähes puolet tutkittavista oli ollut personal trainerin ohjauksessa, ja heistä lähes kaikki (98 %) olivat saaneet ravitsemusohjausta.
Useimmin personal trainerin kanssa käsiteltyjä ravitsemusaiheita olivat yleinen terveellinen syöminen, painonpudotus ja lihasten kasvattaminen. Odotukset personal trainereiden käsittelemistä ravitsemusaiheista olivat usein suurempia kuin varsinainen aiheista saatu ohjaus.
Puolet oli tyytyväisiä saamaansa palveluun, ja hieman useampi koki ravitsemusneuvonnan hyödylliseksi. Suomalaistutkimuksessa (Partanen ym. 2019) ravitsemusohjausta oli saatu muun muassa ravitsemusterapeutilta, lääkäriltä, hoitajalta, potilasjärjestöiltä, kursseilta, ravitsemusneuvojilta ja internetistä. Yhdysvaltalaistutkimuksen (Semans 2014) toisessa osassa neljäsosa tutkittavista oli tavannut aiemmin ravitsemuksen ammattilaisen, ja heistä neljäsosa oli käynyt ravitsemusterapeutilla, neljäsosa lääkärillä, ja loput mainitsivat muun muassa nimikkeet Certified Nutrition Specialist ja Certified Clinical Nutritionist.
Lisäksi tutkimuksissa selvitettiin halukkuutta käyttää tiettyjen ravitsemuksen asiantuntijoiden palveluita sekä sitä, milloin ja miksi he valitsisivat tietyn asiantuntijan. Tietystä kysymyksestä tai aiheesta keskustelemiseen australialaiskuluttajat valitsisivat mieluiten ravitsemukseen perehtyneen ammattilaisen, kuten ravitsemusterapeutin, ravitsemusasiantuntijan tai luonnonlääketieteilijän, yleislääkärin sijaan (Ball ym. 2014). Semansin (2014) tutkimuksen
toisen osan kuluttajista vain reilu kolmasosa konsultoisi ravitsemusterapeuttia erittäin todennäköisesti tai todennäköisesti. Tämä voi osaltaan selittyä sillä, että kuluttajat useimmiten arvioivat ravitsemustietämyksensä hyväksi (keskiarvo 7,12 asteikolla 1–10) eivätkä monet tunne ravitsemusterapeutteja. Vajaa puolet kuitenkin vastasi ravitsemusterapeutin vastaanotolle menemisen mahdollisuuteen tarvitessaan ravitsemusneuvontaa neutraalisti eli voisi mennä tai olla menemättä. Saman tutkimuksen kolmannessa osassa vajaa puolet kuluttajista menisi ravitsemusterapeutin vastaanotolle lääkärin niin suositellessa. Lääkärin lähetteellä oli hieman suurempi merkitys niillä tutkittavilla, jotka eivät olleet aikaisemmin tavanneet ravitsemusterapeuttia. Kaksi viidesosaa käyttäisi ennemmin ravitsemusterapeutin kuin jonkun muun terveyden tai ravitsemuksen ammattilaisen palveluita.
3.4 Ravitsemustiedon lähteet ja tiedontarve
Ravitsemukseen liittyvän tiedon lähteitä yhdysvaltalaiskuluttajilla olivat muun muassa ystävät ja sukulaiset, internet, lääkärit, lehdet, televisio ja kirjat (Semans 2014). Suomalaistutkimuksen vastaajista kolme neljäsosaa (74 %) oli saanut tietoa ruokavaliohoidosta ja ravitsemuksesta internetistä (Partanen ym. 2019). Muita merkittäviä tietolähteitä olivat muun muassa kirjallisuus, läheinen tai ystävä, potilasjärjestö, paikallinen yhdistys, sopeutumisvalmennuskurssi ja ensitietopäivä.
Australialaistutkimuksessa nousi esiin tiedon tarve ravitsemushoitoa tarjoavista ammattilaisista ja heidän rooleistaan (Ball ym. 2014). Lisäksi australialaistutkittavat sekoittivat herkästi keskenään ravitsemusterapeutin ja ravitsemusasiantuntijan eivätkä ymmärtäneet näiden nimikkeiden eroa. Suomalaistutkimuksessa puolestaan nousivat esiin muun muassa merkittävä kuilu ravitsemusterapeutin ohjauksen tarpeen ja sen saamisen välillä sekä tarve saada tietoa palvelumahdollisuuksista (Partanen ym. 2019).
4 RAVITSEMUSTERAPEUTTIEN OHJAUKSEN VAIKUTTAVUUS
Ravitsemusohjauksen vaikuttavuutta on tutkittu paljon, pääasiassa ravitsemusterapeuttien ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten ohjaamana. Tässä kirjallisuuskatsauksen osassa keskitytäänkin ravitsemusterapeuttien antaman ravitsemusohjauksen vaikuttavuuteen. Muista ravitsemuksen asiantuntijoista ei vastaavia tutkimuksia tiettävästi ole, luultavasti nimikkeiden
vakiintumattomuuden ja hajanaisuuden vuoksi. Katsaus on rajattu elintapasairauksista tehtyihin systemaattisiin kirjallisuuskatsauksiin ja meta-analyyseihin. Vaikka muut ravitsemuksen asiantuntijat kuin ravitsemusterapeutit eivät saakaan hoitaa sairauksia, näiden potilasryhmien ravitsemusohjaus on periaatteessa mahdollista, sillä elintapasairauksien hoitoon ja ehkäisyyn sopivat yleiset ravitsemussuositukset.
Ravitsemusterapeutin ohjauksen vaikuttavuutta tyypin 2 diabetekseen on tarkasteltu kolmessa systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa ja meta-analyysissa (Møller ym. 2017, Sun ym. 2017, Razaz ym. 2019). Viiden satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen meta-analyysissa verrattiin ravitsemusterapiaa ravitsemusterapeutilta saaneita ja tavanomaista ravintoneuvontaa lääkäriltä tai hoitajalta saaneita tyypin 2 diabeetikoita (n=912) (Møller ym. 2017). Ravitsemusterapiaa saaneilla veren sokerihemoglobiini (HbA1c) ja LDL-kolesterolipitoisuus sekä painoindeksi ja paino olivat tutkimusten lopussa keskimäärin alhaisempia. Toisessa, 11 tutkimuksen (n=1227) systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa ravitsemusterapeutin ohjausta saaneet diabeetikot saavuttivat merkitseviä parannuksia veren paastoglukoosipitoisuudessa ja HbA1c:ssä, painossa, painoindeksissä, vyötärönympäryksessä, veren kolesterolipitoisuudessa sekä systolisessa ja diastolisessa verenpaineessa, verrattuna tavallista hoitoa saaneisiin kontrolleihin (Razaz ym. 2019). Sen sijaan veren triglyseridi-, LDL- ja HDL- kolesterolipitoisuuksien muutokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Kolmas, 69 tutkimusta (n=22 009) käsittänyt systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja meta-analyysi selvitti tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn tähtäävien interventioiden tehokkuutta ja kustannustehokkuutta (Sun ym. 2017). Tutkimuksessa verrattiin ravitsemusohjauksen antajina ravitsemusterapeutteja ja muita ohjaajia (esim. lääkärit, hoitajat, farmaseutit, fysioterapeutit, hyvinvointivalmentajat, diabeteshoitajat, tutkimustyöntekijät). Ravitsemusterapeutin ohjaamissa interventioissa tutkittavien paino laski enemmän verrattuna muiden ohjaamiin interventioihin.
Ravitsemusterapeuttien ohjaamat interventiot tulivat myös muiden ohjaamia interventioita halvemmiksi, kun kustannukset suhteutettiin potilaiden pudottamaan painomäärään, joskin kustannukset ilmoittaneita tutkimuksia oli vain vähän (n=8).
Myös sydän- ja verisuonisairauksien hoidon ja ehkäisyn tehokkuutta on selvitetty kolmessa katsauksessa (Riegel ym. 2018, Sikand ym. 2018, Ross ym. 2019). Ravitsemusterapiaa dyslipidemian hoidossa tarkasteli 34 tutkimuksen systemaattinen katsaus (n=5704), jonka mukaan ravitsemusterapialla saavutettiin merkitseviä parannuksia lipidiprofiilissa, painoindeksissä, verensokeritasoissa ja verenpaineessa (Sikand ym. 2018). Saman tutkimuksen meta-analyyseissa (n=1392–2526) ravitsemusterapiaa saaneiden tutkittavien veren LDL-
kolesteroli-, kokonaiskolesteroli-, triglyseridi-, paastosokeri- ja HbA1c-pitoisuudet sekä painoindeksi ja systolinen verenpaine laskivat verrattuna kontrolliryhmiin. Lisäksi ravitsemusterapia lisäsi hieman laatupainotteisia elinvuosia (QALY, quality-adjusted life year) ja pienensi kustannuksia lääkkeiden käytön vähentyessä (n=11 335). Toisessa katsauksessa arvioitiin ravitsemusterapeutin ohjauksen tehokkuutta veren rasva-arvojen alentamisessa henkilöillä, joilla on suuri riski sydän- ja verisuonisairauksiin (Ross ym. 2019). Seitsemän tutkimuksen meta-analyysissa (n=1081) ravitsemusterapeutin ohjaus ja kontrolli olivat yhtä tehokkaita alentamaan veren kokonaiskolesteroli- ja LDL-kolesterolipitoisuutta. HDL- kolesterolipitoisuuden osalta tulokset vaihtelivat. Kuuden tutkimuksen meta-analyysissa (n=876) ravitsemusterapeutin ohjaus oli merkitsevästi tehokkaampaa alentamaan veren triglyseridipitoisuutta. Kolmannessa, 13 tutkimuksen meta-analyysissa (n=2050) selvitettiin moniammatillisen tiimin ohjaaman ravitsemusintervention tehoa kohonneen verenpaineen hoidossa (Riegel ym. 2018). Moniammatillisten tiimien ohjaamissa interventioissa systolinen ja diastolinen verenpaine alenivat merkitsevästi enemmän tavalliseen hoitoon verrattuna.
Verrattaessa tutkimuksia sen mukaan, oliko tiimissä mukana ravitsemusterapeutti (n=10) vai ei (n=3), merkitsevät muutokset systolisessa ja diastolisessa verenpaineessa saatiin vain ryhmissä, joissa oli mukana ravitsemusterapeutti. Ilman ravitsemusterapeuttia tehdyissä tutkimuksissa interventiolla ei saavutettu tilastollista merkitsevyyttä verrattuna tavalliseen hoitoon, joskin tutkimuksia oli vain vähän. Moniammatillisten tiimien ohjaamat ravitsemusinterventiot voivat siis olla tehokkaita kohonneen verenpaineen hoidossa, mutta vaikutuksia saadaan lähinnä interventioissa, joissa on mukana ravitsemusterapeutti.
Ravitsemusterapeutin antaman yksilöllisen painonhallintaohjauksen tehokkuutta aikuisilla on selvitetty yhdessä, 14 satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen systemaattisessa katsauksessa (n=3513) (Williams ym. 2019). Kuudessa tutkimuksessa ravitsemusterapeutin ohjauksella oli merkitsevä positiivinen vaikutus painoon ja/tai painoindeksiin, kun taas neljässä tutkimuksessa merkitseviä eroja ei saavutettu. Neljässä tutkimuksessa merkitsevät positiiviset vaikutukset saatiin sekä interventio- että kontrolliryhmissä. Meta-analyyseissa ravitsemusterapeutin ohjausta saaneet ryhmät pudottivat painoaan merkitsevästi enemmän (n=1598) ja heidän painoindeksinsä laski merkitsevästi enemmän (n=1224) kuin tavallista hoitoa saaneet.
Yhdessä katsauksessa näkökulma oli hieman laajempi. 26 tutkimuksen (n=5500) systemaattisen katsauksen tavoitteena oli selvittää perusterveydenhuollon ravitsemusterapeuttien yksilöohjauksen tehokkuutta aikuisten ruokavalion muuttamisessa ja terveyden parantamisessa (Mitchell ym. 2017). Katsauksen perusteella ravitsemusterapeutin
yksilöohjaus perusterveydenhuollossa voi parantaa ruokavalion laatua sekä verensokeritasapainon hallintaa (verensokeri ja HbA1c), auttaa painonpudotuksessa (paino, vyötärönympärys) ja hillitä raskauden aikaista painonnousua. Sen sijaan ravitsemusterapeutin ohjaus ei ainakaan yksin merkitsevästi alenna veren rasva-arvoja tai verenpainetta.
Systemaattisten kirjallisuuskatsausten ja meta-analyysien perusteella ravitsemusterapeuttien antama ravitsemusohjaus voi olla tavallista tai minimaalista hoitoa tai muiden terveydenhuollon ammattihenkilöiden antamaa ohjausta vaikuttavampaa elintapasairauksien hoidossa ja ehkäisyssä. On kuitenkin otettava huomioon, että katsauksissa yhdistellään eri maista tulevia tutkimuksia, eli tutkimuksissa on ollut mukana erilaisista koulutustaustoista tulevia ravitsemusterapeutteja ja muita terveydenhuollon ammattilaisia. Lisäksi tutkimusten menetelmissä, esimerkiksi eri ammattilaisten ohjausmenetelmissä sekä tapaamiskertojen määrässä ja kestossa, on ollut vaihtelua, mikä vaikuttaa ravitsemushoidon vaikuttavuuteen ja siten esiteltyjen tutkimusten tuloksiin. Tulokset eivät siis välttämättä ole täysin suhteutettavissa suomalaisiin ravitsemusterapeutteihin ja terveydenhuoltoon, mutta antavat varmasti suuntaa.
II KOKEELLINEN OSA
5 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET
Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa kuluttajien käsityksistä liittyen ravitsemuksen asiantuntijoihin ja erityisesti ravitsemusterapeutteihin sekä ravitsemuksella vaikuttamisen mahdollisuuksiin terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Tutkimuskysymyksiä on kolme:
1. Tunnistavatko kuluttajat erilaisia ravitsemuksen asiantuntijanimikkeitä ja erityisesti ravitsemusterapeutti-nimikettä?
2. Millaisia mielikuvia kuluttajilla on erilaisista ravitsemuksen asiantuntijoista ja erityisesti ravitsemusterapeuteista?
3. Ymmärtävätkö kuluttajat ravitsemushoidon mahdollisuudet?
6 AINEISTO JA MENETELMÄT 6.1 Aineisto
Tutkimuksen aineisto koostuu 122 henkilön kyselyvastauksista. Aineisto kuvataan tarkemmin luvussa 7.1. Tutkimus on itsenäinen eikä liity muihin tutkimuksiin.
6.2 Menetelmät
6.2.1 Kyselyn rakenne
Aineistonkeruumenetelmänä oli sähköinen kysely, joka luotiin Eduix Oy:n E-lomake- ohjelmaan. Tutkimuskysely koostui monivalintakysymyksistä ja muutamasta avoimesta kysymyksestä. Siinä oli kaksi osaa, joista ensimmäinen keskittyi erilaisiin ravitsemuksen asiantuntijoihin ja toinen ravitsemusterapeutteihin. Lisäksi kysyttiin vastaajan taustatietoja ja mahdollisesti muuta aihepiiristä mieleen tulevaa. Kyselylomake on liitteenä.
Kyselyyn vastanneiden taustatiedoista selvitettiin sukupuoli, ikä, koulutustaso ja mahdolliset terveysongelmat ja sairaudet, jotka voivat vaikuttaa ravitsemushoidon tarpeeseen.
Ensimmäisessä osassa selvitettiin, mistä ravitsemuksen asiantuntijanimikkeistä vastaaja on aiemmin kuullut, kuinka hyvä osaaminen asiantuntijoilla on, kuinka hyvin heihin saa kontaktin ja suosittelisiko heitä muille. Asiantuntijanimikkeet oli lueteltu valmiiksi. Vastaajan ymmärrystä ravitsemuksen vaikutusmahdollisuuksista selvitettiin useiden sairauksien tai hyvinvoinnin osa-alueiden kohdalla kysymällä, voidaanko niihin vaikuttaa ravitsemuksella ja ruokavaliolla. Lisäksi selvitettiin, keneltä vastaaja tarvittaessa pyytäisi apua ravitsemukseen liittyvissä asioissa. Kyselyssä selvitettiin myös, onko vastaaja käyttänyt aiemmin ravitsemuksen asiantuntijoiden palveluita, ja jos on, yksityiskohtia ja kokemuksia palvelusta.
Lisäksi selvitettiin, ymmärtääkö vastaaja ravitsemusterapeuttien ja ravintoterapeuttien eroa.
Toisessa osassa selvitettiin, mistä vastaaja on kuullut ravitsemusterapeuteista ja millaisia mielikuvia vastaajalla on ravitsemusterapeuttien koulutustaustasta, luotettavuudesta tietolähteenä, käytännön työstä, työpaikasta ja vastaanotolle pääsystä.
Osa kysymyksistä tuli näkyviin vain, jos vastasi tietyllä tavalla. Palvelukokemuksista kysyttiin vain ravitsemuksen asiantuntijoiden palveluita käyttäneiltä. Useissa kysymyksissä oli
vastausvaihtoehto ”jokin muu”, jonka valitessa aukesi kysymyksen jälkeen tekstikenttä otsikolla ”jokin muu, mikä”, johon pystyi tarkentamaan vastaustaan.
6.2.2 Kyselyn kehittäminen ja pilotointi
Kysely kehitettiin alusta lähtien itse. Kysymykset kehitettiin sen perusteella, millaista tietoa tutkimuksella haluttiin saada selville. Vastaajien koulutusta koskevaan kysymykseen otettiin mallia FinTerveys-kyselystä (THL 2017). Kyselyssä käytetyt ravitsemuksen asiantuntijanimikkeet otettiin Sanni Massisen ravitsemuksen asiantuntijoiden koulutuksia käsittelevästä pro gradu -tutkielmasta (Massinen 2019). Muuten kyselyn vastausvaihtoehdot valittiin allekirjoittaneen omaan koulutukseen perustuvan asiantuntijuuden ja esimerkiksi sosiaalisen median keskusteluissa esiin tulleiden ravitsemukseen liittyvien uskomusten perusteella. Ideoita ja kommentteja kyselyn kehittämiseksi saatiin myös tutkimussuunnitelmaseminaarissa muilta ravitsemustieteen opiskelijoilta sekä Ravitsemusterapeuttien yhdistys ry:ltä.
Kyselyä pilotoitiin keväällä ja kesällä 2019. Pilottivaiheeseen osallistui yhteensä kuusi tutkittavaa, joista kaksi oli ravitsemustieteen opiskelijoita ja neljä tavallisia kuluttajia.
Pilotointivaiheen tutkittavat saatiin tutkielman tekijän lähipiiristä. Tutkittavat olivat iältään 24–
62-vuotiaita, keski-ikä 37,2 vuotta, ja yksi oli mies. Pilotointi tapahtui paperisella lomakkeella siten, että tutkittava vastasi ensin itsenäisesti kyselyyn, minkä jälkeen tutkija kävi kyselyn läpi kysymys kysymykseltä tutkittavan kanssa. Kahdessa pilotointitilanteessa oli mukana kaksi tutkittavaa yhtä aikaa, jolloin keskustelut käytiin kolmistaan. Keskusteluissa pohdittiin muun muassa kyselyn yleiskuvaa ja pituutta sekä kysymysten ja vastausvaihtoehtojen muotoilua.
Tärkeää oli saada selville, ymmärsivätkö tutkittavat kysymykset ja vastausvaihtoehdot siten, kuin ne oli tarkoitettu.
Kyselyyn vastaamiseen kului pilottivaiheen tutkittavilta keskimäärin 18 minuuttia (9–30 minuuttia). Kyselyn pituus koettiin sopivaksi. Aihe koettiin tärkeäksi ja mielenkiintoiseksi, ja monet kysymykset herättelivät pohtimaan aihetta ja esimerkiksi ravitsemuksen yhteyttä terveyteen tarkemmin. Myös asiantuntijanimikkeiden paljous ihmetytti. Pilotoinnista saadun palautteen pohjalta joitakin kysymyksiä ja vastausvaihtoehtoja muutettiin selvemmiksi ja täydennettiin uusilla vastausvaihtoehdoilla. Esimerkiksi vastaajien terveysongelmia kartoittavan kysymyksen 4 (ks. Liite) kohdalla koettiin, että mielenterveydelliset ongelmat jäävät huomiotta. Valmiissa vastausvaihtoehdoissa on kuitenkin huomioitu ainoastaan
