Ikääntyneiden syöpäpotilaiden kokemuksia terveyttä edistävistä elintavoista ja niihin saadusta tuesta
Haastattelututkimus
Salla Tukiainen Pro gradu -tutkielma Hoitotiede
Itä-Suomen yliopisto
Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos
17.11.2021
Itä-Suomen yliopisto, Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos
Hoitotiede: Preventiivinen hoitotiede
Tukiainen, Salla: Ikääntyneiden syöpäpotilaiden kokemuksia terveyttä edistävistä elintavoista ja niihin saadusta tuesta. Haastattelututkimus.
Pro gradu -tutkielma, 86 sivua, 7 liitettä (14 sivua)
Tutkielman ohjaajat: TtT, professori Tarja Kvist, TtM, nuorempi tutkija Outi Savolainen, TtM, ke- hittämispäällikkö Virve Laivisto, Suomen Syöpäyhdistys, VtM, terveyden edistämisen päällikkö Heidi Löflund-Kuusela, Suomen Syöpäyhdistys
Marraskuu 2021
Asiasanat: Terveyden edistäminen, elintavat, ikääntyneet, syöpä, tuki
Syöpäpotilaiden terveyden edistäminen on ajankohtainen aihe, jota lähestytään tässä tutkimuk- sessa ikääntyneen väestöryhmän näkökulmasta. Ikääntyminen lisää riskiä sairastua syöpään, ja väestön ikärakenteen muutoksen on arvioitu johtavan tulevaisuudessa syöpätapausten määrän lisääntymiseen. Iän lisäksi erityisesti elintavoilla on todettu olevan suuri vaikutus yksilön riskiin sairastua syöpään. Ikääntyneet syöpäpotilaat ovat aiheen ajankohtaisuudesta huolimatta vähän tutkittu potilasryhmä. Tämän tutkielman tarkoituksena oli kuvata ikääntyneiden syöpäpotilaiden kokemuksia terveyttä edistävistä elintavoista ja niiden ylläpitämiseen saadusta tuesta. Tavoit- teena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää ikääntyneille kohdennettujen palveluiden suun- nittelussa sekä aiheeseen liittyvässä sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa ja jatkotutkimuksessa.
Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka aineisto kerättiin teemahaastatteluilla.
Tutkimukseen osallistui yhteensä 10 yli 65-vuotiasta syöpäpotilasta. Aineisto analysoitiin induktii- visella sisällönanalyysillä. Syöpäpotilaat kuvailivat saaneensa tukea terveyttä edistäviin elintapoi- hin paitsi julkiselta terveydenhuollolta, myös kolmannen sektorin toimijoilta, muilta terveyden- huollon sidosryhmiltä sekä yksityiseltä terveydenhuollolta. Oman aktiivisuuden merkitys korostui osallistujien vastauksissa terveyttä edistävien elintapojen ylläpitämiseen vaikuttavana tekijänä.
Osallistujat kokivat terveyttä edistävien elintapojen ylläpitämiseen saamansa tuen olleen kaiken
kaikkiaan vähäistä. Toisaalta valtaosa osallistujista koki tuen kuitenkin riittävänä suhteessa omaan elämäntilanteeseensa. Osallistujat kuvailivat elintapojaan esimerkiksi erilaisten tottumus- ten osalta. He kuvailivat lisäksi, miten kokivat eri tekijöiden, kuten vallitsevan koronapandemia- ajan tai muiden sairauksien/vaivojen, vaikuttaneen terveyttä edistävien elintapojen noudattami- seen. Osallistujat pitivät oman terveytensä edistämistä tärkeänä asiana, myös tarkasteltujen elin- tapojen osalta. Erityisesti fyysisen aktiivisuuden ja ravitsemuksen merkitystä korostettiin.
Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan päätellä, että siihen osallistuneet yli 65-vuotiaat syö- päpotilaat kokivat tervettä edistäviin elintapoihin saamansa tuen vähäisenä. Suurin osa osallistu- jista koki tuen kuitenkin olleen omalta osaltaan riittävää. Ikääntyneen syöpäpotilaan kokonaisti- lanteen kartoittaminen paitsi syöpään, myös muihin elämänlaatuun vaikuttaviin tekijöihin liittyen on tärkeää hänen terveytensä edistämisen sekä ylläpitämisen kannalta. Syöpäyhdistykset ja har- rastustoiminta ovat tutkimustulosten mukaan tärkeitä terveyttä edistävän tuen lähteitä. Ikäänty- neisiin syöpäpotilaisiin kohdistetun tutkimuksen ja kyseiselle kohderyhmälle suunnattujen hoito- suositusten laatimisen voidaan päätellä olevan tärkeä jatkotutkimushaaste, jota olisi hyvä viedä eteenpäin myös sosioekonomisten terveyserojen sekä kotiin palveluita saavien ikääntyneiden näkökulmasta. Ikääntyneen syöpäpotilaan kokonaisvaltainen geriatrinen arviointi ja elämänlaa- dun mittaaminen nousevat tutkimustulosten perusteella niin ikään jatkotutkimuksen kannalta tärkeiksi teemoiksi.
University of Eastern Finland, Faculty of Health Sciences Department of Nursing Science
Nursing science: Preventive nursing science
Tukiainen, Salla: Older cancer patients´ experiences about health promotive lifestyle and the support they have received to comply with them. Interview study.
Thesis, 86 pages, 7 appendix (14 pages)
Supervisors: PhD, Professor Tarja Kvist, M.Sc.(health), Early stage researcher Outi Savolainen, M.Sc. (health), development manager Virve Laivisto, Cancer Foundation Finland, M.Sc. (Political science), manager of health promotion Heidi Löflund-Kuusela, Cancer Foundation Finland November 2021
Keywords: Health promotion, lifestyle, older people, cancer, support
Health promotion for cancer patients is a topical theme which is approached from the viewpoint of the older population in this study. Aging increases the risk of developing cancer, and the cur- rent change in age structure has been estimated to lead to an increasing number of cancer cases in the future. In addition to aging, lifestyles have also been noted to have a notable effect on an individual’s risk of developing cancer. Despite the topicality of this theme, older people with can- cer are a little researched patient group. The purpose of this study was to describe older cancer patients’ experiences about health-promoting lifestyles and the support they have received for maintaining these. The aim was to produce knowledge that can be utilized when designing the services targeted at older people, and in social and health care education and further research related to the theme.
This study was implemented as a qualitative study and the data was collected with semi-struc- tured interviews. Data was analyzed using the inductive content analysis method. In total, 10 cancer patients aged over 65 took part in this study. The participants described that they had re- ceived support regarding health-promoting lifestyles not only from public health care, but also from third-sector operators, other stakeholders in health care and from private health care. In
the patients’ responses, the significance of the individual’s own activity was emphasized as a fac- tor that has an impact on maintaining health-promoting lifestyles. Overall, the participants found that they had received little support for following a health-promoting lifestyle. On the other hand, the majority of participants found that the support had been sufficient in relation to their own life situation. Participants described their lifestyles, for example, from the viewpoint of dif- ferent habits. The responses also reflected the different factors that the participants felt have an effect on following a health-promoting lifestyle. The participants considered that promoting one’s own health was generally an important thing, also from the viewpoint of the lifestyles ex- amined in this study. The significance of physical activity and nutrition was particularly empha- sized.
Based on the results, it can be concluded that the participants found that they had received little support for following a health-promoting lifestyle. However, the majority of participants found that the support had been sufficient in relation to their own situation. It appears that it is im- portant to examine an older cancer patient’s overall situation regarding not only their cancer, but also other issues related to their quality of life when aiming to promote and maintain the person’s health. According to the study results, cancer associations and leisure activities are im- portant sources of health-promoting support. In this study, conducting research and preparing care guidelines focused on older cancer patients appear as important topics for further re- search. It could also be useful to promote further research from the viewpoints of socioeconomi- cal health disparities and those older people that receive services in their homes. Similarly, com- prehensive geriatric assessment and measuring the quality of life are topics that emerge from the results as important themes for further research.
Lyhenteet
STM Sosiaali- ja terveysministeriö THL Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
WHO Maailman terveysjärjestö/World Health Organization JBI Joanna Briggs instituutti
TENK Tutkimuseettinen neuvottelukunta
Sisältö
1 Johdanto ... 8
2 Tutkimuksen lähtökohdat ... 10
2.1 Terveys ja terveyden edistäminen ... 10
2.2 Terveyden edistämisen tuki ihmissuhdeteorioiden mukaan ... 11
2.3 Terveyden edistämisen tuki suhteessa syövän hoidon linjauksiin ... 13
2.4 Kirjallisuuskatsaus ikääntyneiden syöpäpotilaiden terveyden edistämisestä ... 15
2.4.1 Tiedonhaku ... 15
2.4.2 Aineiston kuvaus ja laadunarviointi ... 17
2.4.3 Aineiston analyysi ... 18
2.5 Elintapojen merkitys ikääntyneen syöpäpotilaan terveydelle ... 19
2.6 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista ... 21
3 Tutkimuksen tarkoitus, tavoite ja tutkimuskysymykset ... 23
4 Menetelmät ... 24
4.1 Tutkimuksen kohderyhmä ja otoskoko ... 24
4.2 Tutkimusmenetelmä ja aineiston keruu ... 25
4.3 Aineiston analyysi ... 26
5 Tutkimustulokset ... 29
5.1 Osallistujien taustatiedot ja koettu terveys ... 29
5.2 Terveyttä edistävien elintapojen noudattamiseen saatu tuki ... 30
5.2.1 Julkiselta terveydenhuollolta saatu tuki ... 31
5.2.2 Kolmannelta sektorilta saatu tuki ... 33
5.2.3 Muut tuen lähteet ... 34
5.3 Elintapanäkökulmien huomioiminen terveyden edistämisen tuessa ... 35
5.3.1 Fyysisen aktiivisuuden edistämiseen saatu tuki ... 35
5.3.2 Ravitsemukseen saatu tuki ... 38
5.3.3 Terveyttä edistäviin nukkumistottumuksiin saatu tuki ... 41
5.3.4 Päihteiden käytön huomioiminen osana terveyden edistämisen tukea ... 44
5.4 Osallistujien elintavat eri elintapateemojen näkökulmasta ... 47
5.4.1 Liikunnan harrastaminen ja fyysinen aktiivisuus ... 47
5.4.2 Ravitsemus ... 52
5.4.3 Uni ja nukkuminen ... 56
5.4.4 Alkoholin käyttö ja tupakointi ... 59
5.5 Terveyden edistämisen merkitys ... 61
5.6 Yhteenveto tuloksista ... 63
6 Pohdinta ... 65
6.1 Tutkimustulosten tarkastelu ... 65
6.2 Tutkimuksen luotettavuus ... 72
6.3 Tutkimuksen eettisyys ... 74
6.4 Johtopäätökset ja jatkotutkimushaasteet ... 76
Lähteet ... 78
Liitteet
Liite 1. Taulukko 2. Kirjallisuuskatsaukseen valitut tutkimukset Liite 2. Haastattelurunko
Liite 3. Tutkimukseen osallistuvien taustatiedot Liite 4. Tiedote tutkimuksesta
Liite 5. Suostumus tutkimukseen osallistumisesta
1 Johdanto
Ihmisen omilla elintavoilla ja -oloilla on suuri merkitys hänen terveydelleen. Niillä on keskeinen rooli terveyden edistämisessä ja sairauksien ehkäisyssä, jotka ovat suomalaisen terveyspolitiikan ensisijaisia tavoitteita. (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos [THL], 2014) Terveellisten elintapojen edistäminen (ravitsemus, liikunta, uni) ja ehkäisevä päihdetyö ovat esillä THL:n poliittisen päätök- senteon tueksi laatimissa, väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä koskevissa, toimen- pide-ehdotuksissa (THL, 2020b). Myös maailman terveysjärjestö WHO on korostanut elintapate- kijöiden merkitystä ei-tarttuvien tautien maailmanlaajuisessa ehkäisyssä (Maailman terveysjär- jestö [WHO], 2021a).
Elintapojen merkitys myös ikääntyneen väestöryhmän terveyden edistämisessä on kiistaton. Ter- veelliset elintavat nostetaan esille esimerkiksi WHO:n ikääntyneen väestön terveyden edistä- miseksi asettamissa tavoitteissa. (WHO, 2021b) Myös Sosiaali- ja terveysministeriön ([STM], 2020) Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palveluiden parantamiseksi sivuaa elintapateemoja hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistämistä koskevissa suosituksissaan. Väestön ikääntyminen on nopeaa, ja Euroopassa yli 65-vuotiaiden osuuden väestöstä on ennustettu nou- sevan 14:sta 25 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä. Väestön ikääntymisen huomioiminen poliit- tisessa päätöksenteossa, terveyspalveluiden suunnittelussa ja kaikissa yhteiskunnallisissa toi- missa nähdäänkin ensiarvoisen tärkeänä ikääntyneen väestön terveyden edistämisen kannalta.
(WHO, 2021b)
Elintapoihin ja ympäristöön liittyvät tekijät korostuvat myös ehkäistäessä syöpää, joka on yksi kansantaudeistamme (THL, 2020a). Syövällä viitataan nimityksenä kasvainsairauksiin, joiden taustalla on solukon tai kudoksen epänormaalia kasvua (Isola & Kallioniemi, 2013). Syöpäsairauk- siin lukeutuu useita erilaisia syöpätyyppejä, joista kolme yleisintä ovat eturauhassyöpä, rinta- syöpä ja suolistosyöpä. Suomessa syöpään sairastuu vuosittain yli 34 000 ihmistä. (Penttinen &
Sormunen, 2019) Syöpä on merkittävä sairaus myös maailmanlaajuisesti, ja jopa yhden kuudesta kuolemasta on arvioitu johtuvan syövästä. Vuonna 2020 syöpään kuoli maailmanlaajuisesti arvi- olta lähes 10 miljoonaa ihmistä. (WHO, 2021c)
Syöpäriski kasvaa iän myötä, ja väestön ikärakenteen muutoksen onkin arvioitu johtavan tulevai- suudessa syöpätapausten määrän lisääntymiseen. Syövän riskitekijöitä ovat iän lisäksi perimä, elintavat sekä ympäristötekijät, joista erityisesti ihmisen elintavoilla on tutkittu olevan merkittävä yhteys hänen riskiinsä sairastua syöpään. (Sankila, 2013.) Syövän ennaltaehkäisy eli preventio voidaan jakaa primaari- sekundaari- ja tertiääripreventioon (Blackburn, 2010). Syövän primaari- preventioon kuuluvalla terveellisten elintapojen noudattamisella, kuten terveellisellä ravitsemuk- sella, riittävällä liikunnalla, tupakoimattomuudella sekä auringon uv-säteilylle altistumista ehkäi- semällä voidaan vähentää sairastumisriskiä useiden syöpätyyppien kohdalla (Sankila, 2013).
Myös syövän primaari- ja sekundaaripreventioon kuuluvilla syöpäseulonnoilla, rokotuksilla ja in- fektioiden lääkehoidolla on tärkeä merkitys eri syöpien ennaltaehkäisyssä (Malila & Anttila, 2013, Sankila, 2013). Syövän tertiääriprevention tavoitteena on puolestaan ehkäistä syöpäsairauteen ja -hoitoihin liittyviä haittoja sekä syövän uusiutumista (Blackburn, 2010).
Syövän eri hoitolinjauksia ovat kuratiivinen eli parantava hoito, onkologinen eli syövän etene- mistä hidastava hoito, palliatiivinen eli oireenmukainen hoito sekä saattohoito. Syöpähoidoilla voidaan pidentää elinaikaa ja parantaa jäljellä olevan elämän laatua. Niihin liittyy kuitenkin usein haittavaikutuksia, jotka voivat heikentää merkittävästi erityisesti ikääntyneen syöpäpotilaan toi- mintakykyä. Korkeaa ikää pidettiin aiemmin esteenä syöpähoitojen aloittamiselle, mutta nykyään tilanne on toinen: ikääntyneet ovat usein hyväkuntoisia ja monet heistä elävät aktiivista elämää, haluten ottaa vastaan syöpähoitoja syövän parantamiseksi, oireiden lievittämiseksi ja eliniän pi- dentämiseksi. (Mäkelä & Nevala, 2013)
Ikääntyneet syöpäpotilaat ovat aiheen ajankohtaisuudesta huolimatta vähän tutkittu potilas- ryhmä, joita ei ole huomioitu riittävästi esimerkiksi palveluiden suunnittelussa, kliinisissä ko- keissa tai interventiotutkimuksissa (Lethborg ym., 2014). Ikääntyneiden syöpäpotilaiden tervey- den edistämiseen liittyvän tutkimuksen tarve voidaankin katsoa perustelluksi, ja sen tulisi keskit- tyä tulevaisuudessa erityisesti erilaisten terveyden edistämisen interventioiden vaikuttavuuden tutkimiseen (Bellizzi & Gosney, 2012). Ikääntyneellä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa yli 65-vuoti- asta henkilöä.
2 Tutkimuksen lähtökohdat
2.1 Terveys ja terveyden edistäminen
Terveys ja terveyden edistäminen ovat käsitteinä laajoja, moniulotteisia, kompleksisia ja osin kiis- tanalaisiakin. Niille on olemassa useita määritelmiä, jotka poikkeavat toisistaan usein asiayhtey- den mukaan. WHO määritteli vuonna 1948 terveyden fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvin- voinnin kokonaisuudeksi, jota ei voida selittää ainoastaan sairauden tai vaivojen puuttumisella.
(WHO, 2020). Alkuperäinen määritelmä on kuitenkin koettu jokseenkin vanhentuneeksi esimer- kiksi maailman ikääntyvän väestön näkökulmasta, sillä määritelmän mukainen tila on arvioitu osittain epärealistiseksi saavuttaa (Fallon & Karlawish, 2019). VanderWeele ym. (2019) lähestyvät terveyttä ”kukoistuksen” käsitteen kautta, jota voidaan heidän mukaansa mitata paitsi ihmisen fyysisen ja psyykkisen terveyden sekä sosiaalisten suhteiden, myös muun muassa taloudellisen vakauden sekä elämän tarkoituksen sisäistämisen kautta. Card (2019) kritisoi tällaista lähesty- mistapaa kuitenkin toteamalla, ettei terveyttä voida määritellä yksinomaan edellä mainittujen ominaisuuksien perusteella. Hän perustelee näkemystään sillä, että kokemus terveydestä vaihte- lee yksilön mukaan, jolloin jokainen määrittää terveyden myös omalla tavallaan.
Terveyden edistämisellä viitataan karkeasti katsoen prosessiin, jonka tavoitteena on pitää huolta ihmisten terveydestä ja parantaa sitä. Terveyden edistäminen käsittää laajan määrän erilaisia ih- misen ympäristöön ja sosiaaliseen piiriin liittyviä interventioita, jotka on suunniteltu edistämään ja suojaamaan yksilön terveyttä ja elämänlaatua. Terveyden edistämisen tavoitteena on löytää perimmäisiä syitä terveyden heikentymiselle, eikä se näin ollen keskity ainoastaan sairauden hoi- toon ja parantamiseen. (WHO, 2016) Terveyden edistäminen on määritelty myös yhdistelmäksi erilaisia koulutuksellisia, poliittisia, hallinnollisia ja organisatorisia toimintoja, joiden avulla voi- daan vaikuttaa ihmisten terveyteen yhteydessä oleviin tekijöihin (Bartholomew Eldredge ym., 2016). Terveyden edistäminen on levinnyt vuonna 1986 Ottawassa järjestetystä terveyden edis- tämisen konferenssista osaksi monia kansainvälisiä ja kansallisia kehitystavoitteita (WHO, n.d.).
Suomessa terveyden edistämisestä on säädetty Terveydenhuoltolaissa (2:11-23 §), ja sen keskei- simpiä tavoitteita on kaventaa väestössä vallitsevia hyvinvointi- ja terveyseroja (STM, 2019).
Terveyttä ja terveyden edistämistä voidaan määritellä myös terveyden määrittäjien eli determi- nanttien kautta. Tähän liittyy ajatus siitä, että vallitsevat olosuhteet ja ympäristö ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat oleellisesti ihmisen terveyteen. WHO:n määrittelemiin terveyden determinant- teihin kuuluvat ihmisen sosiaalinen, ekonominen ja fyysinen elinympäristö sekä ihmisen yksilölli- set piirteet ja käyttäytyminen. (WHO, 2017) Myös Laverack (2014) painottaa terveyden determi- nanttien määrittelyssä yhteiskunnan rakenteiden vaikutusta terveyteen. Tähän liittyy oleellisesti sosioekonomisen eriarvoisuuden käsite, jonka taustalla voi olla esimerkiksi työttömyyttä tai yh- teiskunnan heikot koulutuspalvelut. Laverack (2014) korostaakin terveyden determinanttien koh- dalla terveyden sosiaalisten determinanttien merkitystä, joilla viitataan niihin olosuhteisiin, joissa ihminen syntyy, kasvaa, elää, työskentelee ja ikääntyy. Laverackin (2014) mukaan terveyden sosi- aalisten determinanttien taustalla on myös poliittisiin tekijöihin perustuvia asioita, kuten se, mi- ten resurssit yhteiskunnassa jakautuvat. Bartholomew Eldredge ym. (2016) painottavat terveyttä edistävän toiminnan suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa kohdeyhteisön osallistamista, kehottaen huomioimaan samalla myös sosiaalisen eriarvoisuuden merkityksen terveyden edistä- misen taustalla. Terveyttä edistävien palveluiden oikeudenmukainen jakaminen ja kohdeyhtei- sön osallistaminen lisäävät terveyttä edistävän toiminnan eettistä kestävyyttä - samoin kuin se, että terveyden edistäminen perustuu kaikissa vaiheissaan tutkittuun tietoon ja näyttöön (Bartho- lomew Eldredge ym., 2016).
2.2 Terveyden edistämisen tuki ihmissuhdeteorioiden mukaan
Bartholomew Eldredge ym. (2016) pitävät sosiaalisia suhteita lähtökohtana kaikelle inhimilliselle olemassaololle. Tässä tutkimuksessa terveyden edistämisen tukea lähestytään ihmissuhdeteori- oiden valossa, jotka auttavat ymmärtämään erilaisia sosiaalisia suhteita ja niihin liittyviä tekijöitä.
Terveyden edistämisen tuella viitataan tässä tutkimuksessa kaikkeen sellaiseen toimintaan, jolla ihmisiä tuetaan esimerkiksi ohjauksen, neuvonnan ja kannustamisen keinoin edistämään ja yllä- pitämään terveyttään. Terveyden edistämisen tuen määrittelyssä voidaan ihmissuhdeteorioista käyttää erityisesti sosiaalisten verkostojen teoriaa ja sosiaalisen tuen teoriaa, joista ensimmäi-
senä mainittu muodostaa eräänlaisen analyyttisen viitekehyksen sosiaalisten suhteiden ymmär- tämiselle: kaikki sosiaaliset toiminnot, kuten sosiaalinen paine, kumppanuus ja tuki rakentuvat jokaisen yksilön kohdalla hänen omien sosiaalisten verkostojensa varaan. Tällöin tarkastelun kohteena ovat henkilökohtaiset verkostot, joilla viitataan yksinkertaistettuna niihin siteisiin, joita yksilöllä on muihin ihmisiin. Sosiaalisia verkostoja voidaan tarkastella henkilökohtaisten verkos- tojen lisäksi kokonaisuutena esimerkiksi jonkin määritellyn ihmisryhmän jäsenten välisten suh- teiden näkökulmasta. (Bartholomew Eldredge ym., 2016) Sosiaalisten verkostojen teoriassa pai- notetaan yhteyksien tai suhteiden merkitystä terveyden tai muiden yksilöön liittyvien tulosten suhteen. Teorian ydinajatus rakentuu kolmen pääkomponentin varaan: 1) Ihmisen toiminta pe- rustuu heitä ympäröivään verkostoon, 2) yksilön asema verkostossa vaikuttaa hänen käyttäyty- miseensä ja 3) verkostoilla on rakenne ja sen ominaisuudet vaikuttavat koko järjestelmän toimin- taan. (Glanz, Rimer & Viswanath, 2015) Sosiaalisten verkostojen määrittelyssä on lisäksi tärkeää hahmottaa, muotoutuvatko ne horisontaalisesti vai vertikaalisesti; horisontaalisessa verkostossa kyse on esimerkiksi vertaistuesta, kun taas vertikaalisessa verkostossa sosiaaliset suhteet ovat hierarkkisia. (Bartholomew Eldredge ym., 2016)
Sosiaalinen tuki on positiivista sosiaalista vuorovaikutusta, joka voidaan jakaa emotionaaliseen, instrumentaaliseen, tiedolliseen ja arviolliseen osa-alueeseen. Emotionaalinen tuki pitää sisäl- lään esimerkiksi empatiaan liittyviä elementtejä, kun taas instrumentaalinen tuki käsittää aineel- lisen avun ja palvelut. Tiedollinen tuki voi puolestaan sisältää esimerkiksi neuvontaa, ohjausta tai muuta informaatiota. Arviollinen tuki taas voi ilmetä esimerkiksi palautteen antamisena, jota voi- daan hyödyntää yhtenä itsearvioinnin välineenä. Sosiaalinen tuki voidaan määritellä myös sen mukaan, onko se havaittua vai saatua; havaitulla sosiaalisella tuella viitataan tietoisuuteen siitä, että tukea on tarvittaessa mahdollista saada, kun taas saatu tuki käsittää sen varsinaisen tuen, jota on tarjolla. Havaittu sosiaalinen tuki johtaa tutkimusten mukaan parempiin fyysiseen ja hen- kiseen terveyteen liittyviin tuloksiin, kuin saatu sosiaalinen tuki. (Glanz, Rimer & Viswanath, 2015) Sosiaalisiin suhteisiin liittyy sosiaalisen tuen ohella myös negatiivista vuorovaikutusta, joka voi johtaa esimerkiksi epäterveelliseen käyttäytymiseen. Sosiaalisten verkostojen osalta onkin tär- keää ymmärtää paitsi sosiaalisen tuen, myös negatiivisen vuorovaikutuksen ja terveyttä horjutta- vien tekijöiden merkitys terveyden edistämisen kannalta. (Bartholomew Eldredge ym., 2016)
Tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteena oleva terveyden edistämisen tuki voidaan nähdä sosi- aalisten verkostojen ja sosiaalisen tuen teorioiden mukaan moniulotteisena käsitekokonaisuu- tena, jota voidaan tarkastella paitsi yksilön, myös yhteisöjen näkökulmasta. Sosiaalisen tuen eri osa-alueet - emotionaalinen, instrumentaalinen, tiedollinen ja arviollinen tuki - muodostavat niin ikään kokonaisuuden, jonka kautta voidaan hahmottaa terveyden edistämisen tukea tässä tutki- muksessa. Sosiaalisen tuen eri osa-alueilla on tärkeä merkitys yksilön hyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden hallintaan erilaisissa tilanteissa ja eri ajankohtina; ihminen tarvitsee esimerkiksi muut- tuneen elämäntilanteensa käsittelyyn eri tyyppistä tukea riippuen siitä, missä vaiheessa muutos- prosessia hän on. (Bartholomew Eldredge ym., 2016) Tämä on tärkeä näkökanta myös tässä tut- kimuksessa, sillä syöpään sairastuminen merkitsee ihmiselle lähes vääjäämättä muutosta sen hetkiseen elämäntilanteeseen (Van den Bulcke & Kiasuwa, 2015). Sen, millaista tukea syöpäpoti- las terveytensä edistämiseksi tarvitsee, voidaankin ajatella riippuvan myös esimerkiksi siitä, mil- lainen hänen syöpäsairautensa on vakavuusasteeltaan ja kuinka kauan aikaa syöpädiagnoosin saamisesta on kulunut.
2.3 Terveyden edistämisen tuki suhteessa syövän hoidon linjauksiin
WHO:n mukaan syövän ehkäisyyn sekä sen varhaiseen havaitsemiseen panostaminen ovat tär- keimpiä keinoja, joilla globaalia syöpätilannetta voidaan hallita (WHO, 2020). Albrect ym. (2015) täydentävät tätä korostamalla myös syövän yhtenäisten hoitokäytäntöjen merkitystä, joiden osalta nostetaan esille erityisesti psykososiaalisesta näkökulmasta toteutettu syöpähoito sekä syövästä selviytymisen ja kuntoutuksen lähtökohdat. Syövällä ja syöpähoidoilla voi olla merkittä- viä vaikutuksia syöpäpotilaan elämänlaatuun, jonka ylläpitäminen nähdään yhtenä syövän hoi- don tärkeimmistä tavoitteista. Tähän liittyy oleellisesti myös paitsi syöpäpotilaan roolin vahvista- minen, myös edellä mainittujen psykososiaalisten tekijöiden sekä syövästä selviämiseen ja kun- toutukseen liittyvien asioiden huomioiminen osana hänen hoitoprosessinsa kokonaisuutta. Yh- teistyö muiden sosiaali- ja terveyspalveluiden sidosryhmien välillä nähdään niin ikään tärkeänä asiana, jonka kautta voidaan pyrkiä parantamaan syöpäpotilaan elämänlaatua esimerkiksi ver- taistuen muodossa sekä elintapoihin tai syövän oireiden hallintaan liittyvän tuen kautta. (Van den Bulcke & Kiasuwa, 2015)
Kansallisella tasolla terveyden edistämisen tuen suhdetta syöpään ja syövän yhtenäisiin hoito- käytänteisiin voidaan tarkastella Syöpäjärjestöjen (2019) Potilaan polun kautta. Potilaan polku ammattilaisille ja päättäjille (kuvio 1) on laadittu ideaalitilanteen kuvaukseksi syöpäpotilaan po- lun etenemisestä, ja siinä on eroteltu eri vaiheita aina arjen elämisestä ja terveyden edistämi- sestä syöpädiagnoosin saamiseen ja siitä syöpähoitojen kautta joko paranemiseen tai lopulta menehtymiseen. Potilaan polku kuvaa myös sitä, millaisia palveluja syöpäpotilaalle tarjotaan, mi- ten hänen tarpeensa huomioidaan ja miten hän on osallisena hoitojaan koskevassa päätöksen- teossa. Potilaan polku sisältää suosituksia, jotka käsittelevät paitsi yleisiä hoitoon liittyviä, myös syöpäpotilaiden ja heidän läheistensä psykososiaaliseen tukeen, kuntoutumisen tukeen sekä ter- veyden edistämiseen liittyviä asioita.
Kuvio 1. Potilaan polku (Syöpäjärjestöt, 2019).
Tämä tutkimus on yhdistettävissä Syöpäjärjestöjen (2019) Potilaan polkuun erityisesti kuntoutu- misen tukea ja terveyden edistämistä käsitteleviin osioihin polun kuratiivisia hoitoja koskevassa kohdassa. Kuntoutumisen tukea käsittelevän osion keskeisin suositus liittyy jo diagnoosivai- heessa laadittuun hoito- ja kuntoutussuunnitelmaan, jota toteutetaan, arvioidaan ja päivitetään hoitojen aikana. Suositusten mukaan jokaiselle potilaalle olisi tärkeää tarjota sairauden omahoi- don ja kuntoutumisen tueksi sellaista tietoa, ohjausta ja psykososiaalista tukea, joka perustuu hänen omiin henkilökohtaisiin tarpeisiinsa. Sosiaalisten verkostojen ja sosiaalisen tuen teorioi- den valossa tämä voi olla paitsi horisontaalista tai vertikaalista tukea, myös emotionaalisesti, instrumentaalisesti, tiedollisesti tai arviollisesti määriteltyä tukea, jonka tarve voi olla hyvin eri- laista eri tilanteissa ja eri ajankohtina (Bartholomew Eldredge ym., 2016). Potilaan polku (Syöpä- järjestöt 2019) suosittaa tässä osiossa myös tarjoamaan potilaille jo varhaisessa vaiheessa kun- toutumista edistäviä ja voimavaroja lisääviä interventioita, jotka liittyvät esimerkiksi fyysisen ak- tiivisuuden lisäämiseen, kivun ja oireiden kanssa selviytymiseen tai vertaistukeen. Terveyden edistämisen kohdalla potilaan polun suosituksissa nousevat esille esimerkiksi terveydenhuollon resursseihin liittyvät asiat, kuten eri ammattilaisten riittävyys, sekä terveyden edistämisen sisäl- lyttäminen osaksi syöpäpotilaan hoitopolkua hänen yksilölliset tarpeensa, elintapansa ja -ympä- ristönsä huomioiden. Potilaan polun kuratiivisen hoidon ja terveyden edistämisen osiossa on otettu huomioon myös tässä tutkimuksessa käsitellyt elintapateemat.
2.4 Kirjallisuuskatsaus ikääntyneiden syöpäpotilaiden terveyden edistämisestä
2.4.1 Tiedonhaku
Aikaisemman tutkimuksen kokoamiseksi tehtiin kirjallisuuskatsaus, jossa etsittiin tutkimustietoa ikääntyneiden syöpäpotilaiden terveyden edistämisestä sekä liikuntaan, ravitsemukseen, uneen ja päihteiden käyttöön liittyvistä terveyden edistämisen tuloksista. Kirjallisuushaku suoritettiin 2.- 9.10.2020 välisenä aikana. Hakusanat johdettiin ilmiötä ja väestöryhmää kuvaavista käsitteistä cancer patient, health promotion, rehabilitation, aged people, lifestyle, health behavior sekä elintapa-alueita kuvaavista käsitteistä activity, nutrition, sleep, substance use, alcohol use ja smo- king. Sisäänottokriteerit olivat: kieli englanti tai suomi, vertaisarvioitu artikkeli, tutkimus julkaistu
vuosien 2010–2020 välillä ja kyseessä kuratiivisen hoitolinjan syöpäpotilaisiin keskittyvä tutki- mus. Poissulkukriteerit olivat puolestaan: kirjallisuuskatsaus tai kyseessä palliatiivisen hoitolinjan syöpäpotilaisiin keskittyvä tutkimus. Tiedonhaku eri tietokannoista on kuvattu tarkemmin taulu- kossa 1.
Tiedonhaku tuotti yhteensä 826 hakua vastaavaa tulosta, joista tarkempaan analyysiin valikoitui otsikon ja abstraktin lukemisen perusteella 52 artikkelia. Tiedonhaku tuotti osittain päällekkäisiä tuloksia, joten kaksoiskappaleet poistettiin. Lopulliseen analyysiin jäi tutkimuskysymyksiin sekä tiedonhaun sisäänotto- ja poissulkukriteereihin perustuvan valinnan jälkeen yhteensä 17 artikke- lia. Kyseiset artikkelit (n=17) valittiin kirjallisuuskatsaukseen.
Taulukko 1. Tiedonhaku tietokannoittain.
Tietokanta Hakusanat/-lauseke Tuloksia
yhteensä
Alustava valinta
Lopullinen valinta Cinahl cancer patient* AND ("health promotion" OR reha-
bilitation) AND (aged or elderly or senior or older people or geriatric) AND (sleep OR activit* OR "sub- stance use" OR "alcohol use" OR nutrition* OR life- style OR "health behavio*")
234 23 7
Medic syöpä* kasvai* syövä* AND ikäänt* vanhu* senior*
eläk* AND une* uni ravits* ravin* liikun* aktiivi- suu* päihte* tupak* alkoholi* elämäntapa tervey*
40 1 0
Scopus (TITLE-ABS-KEY ("cancer patient*") AND TITLE-ABS- KEY ("health promotion" OR rehabilitation) AND TI- TLE-ABS-KEY (aged OR elderly OR senior OR "older people" OR geriatric) AND TITLE-ABS-KEY (sleep OR activity OR "substance use" OR "alcohol use" OR smoking OR nutrition OR lifestyle OR "health behav- ior")
316 14 2
PubMed cancer[Title/Abstract] AND patient[Title/Abstract]
AND ("health promotion" OR rehabilitation) AND (aged[Title/Abstract] OR elderly[Title/Abstract] OR senior[Title/Abstract] OR older[Title/Abstract] ) AND (sleep OR activity OR "substance use" OR "alcohol use" OR smoking OR nutrition OR lifestyle OR
"health behavior")
236 14 7
Manuaali- haku
PubMed-hakujen tuloksena löydettiin tieteellisen lehden syöpään keskittynyt numero
1
Yhteensä 826 52 17
2.4.2 Aineiston kuvaus ja laadunarviointi
Kirjallisuuskatsaukseen valituista artikkeleista neljä (n=4) oli laadullisia tutkimuksia, kaksitoista (n=12) määrällisiä tutkimuksia sekä yksi (n=1) monimenetelmällinen tutkimus. Laadullisista tutki- muksista kaksi (n=2) oli toteutettu toimintatutkimuksena ja kaksi (n=2) kuvailevana tutkimuk- sena. Määrällisistä tutkimuksista kahdeksan (n=8) oli RCT-tutkimuksia, kaksi (n=2) poikkileikkaus- tutkimuksia, yksi (n=1) kohorttitutkimus sekä yksi (n=1) paneeliasetelmalla tehty tutkimus. Kat- sauksen ainoassa monimenetelmällisessä tutkimuksessa poikkileikkausasetelmalla kerätystä määrällisestä aineistosta valittiin osallistujat harkinnanvaraisesti tutkimuksen laadulliseen osi- oon. Tutkimukset oli tehty USA:ssa (n=7), Kanadassa (n=2), Japanissa (n=2), Tanskassa (n=2), Ko- reassa (n=1), Brasiliassa (n=1), Ruotsissa (n=1) ja Australiassa (n=1). Tarkemmat tiedot tutkimuk- sista on esitetty taulukossa 2 (liite 1).
Valtaosa kirjallisuuskatsaukseen valituista artikkeleista (n=12) käsitteli ikääntyneiden syöpäpoti- laiden terveyden edistämistä fyysisen aktiivisuuden näkökulmasta. Fyysisen aktiivisuuden näkö- kulmaa lähestyttiin muun muassa arvioimalla erilaisten ikääntyneille syöpäpotilaille kohdennet- tujen fyysisen aktiivisuuden interventioiden vaikutuksia, kuvaamalla heidän fyysistä aktiivisuutta koskevia asenteita sekä tarkastelemalla syöpään liitettyjen oireiden ja fyysisen toimintakyvyn heikentymisen välistä yhteyttä. Yksi fyysisen aktiivisuuden näkökulmaan keskittynyt tutkimus tar- kasteli ikääntyneiden syöpäpotilaiden terveyden edistämistä myös ravitsemuksen näkökulmasta.
Yksi (n=1) artikkeli lähestyi ikääntyneiden terveyden edistämistä unen näkökulmasta. Loput neljä (n=4) artikkeleista käsittelivät ikääntyneiden syöpäpotilaiden terveyden edistämistä riippuvuus- suhteiden sekä terveydenhuollon palveluketjuun liittyvien kokemusten tarkastelun näkökulmista sekä arvioimalla ennaltaehkäisevästä hoidosta hyötyvien potilaiden tunnistamiseen ja hoidon suunnitteluun liitetyn erityisosaamisen vaikuttavuutta. Valittu kirjallisuus ei tarjonnut näkökul- mia ikääntyneiden syöpäpotilaiden päihteiden käyttöön, joten tiedonhakua täydennettiin muulla aiheeseen liittyvällä kirjallisuudella.
Kirjallisuuskatsauksen aineiston (n=17) laadunarviointi suoritettiin käyttäen Joanna Briggs Insti- tuutin (JBI) eri tutkimusasetelmille laatimia, suomennettuja, arviointikriteeristöjä. Näihin sisälty- vät arvioinnin tekoa ohjaavien kriittisen arvioinnin tarkistuslistojen lisäksi erillinen selosteosa,
jossa kerrotaan, mitä asioita kussakin tarkistuslistan osiossa on tarkoitus arvioida ja millä tavalla.
(Hoitotyön tutkimussäätiö, n.d.) Laadunarviointi ei tässä kirjallisuuskatsauksessa vaikuttanut tut- kimusten valintaan. Kaikki RCT-tutkimukset saivat laadunarvioinnissa 8–10/13 pistettä. Pistevä- hennyksiä tuli etenkin ryhmäjakoja koskevaa sokkouttamista käsittelevistä kohdista, sillä ne jäi- vät monessa artikkelissa epäselviksi. Laadulliset tutkimuksen saivat laadunarvioinnissa 7–9/10 pistettä, ja pistevähennyksiä tuli etenkin tutkijan kulttuurisia tai teoreettisia lähtökohtia koske- vista kohdista, sillä ne jäivät monen artikkelin kohdalla niin ikään epäselviksi. Laadullisen tutki- muksen kriteeristöä sovellettiin myös tutkimuksen ainoan monimenetelmällisen tutkimuksen menetelmällisen laadun arviointiin. Aineiston poikkileikkaustutkimukset saivat laadunarvioin- nista 7/8 pistettä ja kohorttitutkimus 11/12 pistettä. Pistevähennyksiä tuli altistuksen mittaamista koskevista kohdista, sillä ne jäivät tutkimuksissa epäselväksi tai kohtaa ei voinut arviointiin sovel- taa. Paneeliasetelmalla tehty kokeellinen tutkimus sai laadunarvioinnista 8/9 pistettä, ja pistevä- hennys tuli kontrolliryhmän puuttumisesta. Tämän kirjallisuuskatsauksen tutkimusaineiston laa- dun voidaan edellä kuvatun laadunarvioinnin perusteella todeta olevan hyvällä tasolla. Tutki- musaineistoon kuuluvien tutkimusten laadunarvioinnista saamat pisteet sekä tutkimusten tar- kemmat tiedot ovat tutkimusluettelossa liitteessä 1. (taulukko 4).
2.4.3 Aineiston analyysi
Kirjallisuuskatsaukseen valitut artikkelit analysoitiin käyttäen induktiivista sisällönanalyysia, jonka avulla voidaan systemaattisesti edeten kuvata analyysin kohteena olevaa tekstiä. Sisältöä kuvaa- vien luokkien annettiin induktiiviselle sisällönanalyysille ominaiselle tapaan rakentua aineistosta käsin, tutkimuksen tarkoituksen ja tutkimuskysymysten ohjaamina. (Kylmä & Juvakka, 2007) Kir- jallisuuskatsauksen aineiston analyysi aloitettiin etsimällä siitä alkuperäisilmaisuja, jotka antoivat tietoa ikääntyneiden syöpäpotilaiden terveyden edistämisen merkityksestä ja terveyden edistä- misen tuloksista. Alkuperäisilmaisut pelkistettiin ja ryhmiteltiin samaa tarkoittavien tai samaan asiayhteyteen kuuluvien ilmaisujen ryhmiin.
Analyysissa muodostettiin alkuperäisilmaisujen pelkistämisen ja ryhmittelyn tuloksena kaksi ikääntyneen syöpäpotilaan elintapojen merkitystä kuvaavaa, sairastumista ja terveydentilaa sekä syöpähoitoja- ja toimenpiteitä koskevaa, pääluokkaa. Terveyden edistämisen tuloksia, joita oli
saavutettu esimerkiksi erilaisten interventioiden avulla, kuvaavat luokitukset yhdistettiin yhdeksi fyysistä aktiivisuutta käsitteleväksi pääluokaksi.
2.5 Elintapojen merkitys ikääntyneen syöpäpotilaan terveydelle
Toteutetun kirjallisuuskatsauksen perusteella ikääntyneiden syöpäpotilaiden terveyden edistä- minen keskittyy elintapojen osalta etenkin fyysisen aktiivisuuden lisäämiseen, jonka rinnalla muut käsitellyt elintapateemat (uni, ravitsemus, päihteet) edustivat selkeää vähemmistöä. Fyysi- nen aktiivisuus voi vähentää syöpään sairastuvuuden riskiä, syövän uusiutumista ja syöpäkuollei- suutta paitsi nuorempien väestöryhmien, myös ikääntyneiden keskuudessa. Fyysinen aktiivisuus voi parantaa myös syövästä selvinneiden terveydentilaa ja elämänlaatua. (Mouri ym., 2018) Syö- vän sairastaminen lisää myös riskiä sairastua moniin muihin vakaviin sairauksiin, kuten diabetek- seen sekä sydän- ja verisuonisairauksiin, joiden puhkeamista voidaan niin ikään ennaltaehkäistä terveellisen ravitsemuksen ja liikunnan avulla (Demark-Wahnefried ym., 2012). Syövän sairasta- minen voi heikentää ikääntyneen unen laatua, jolla puolestaan on yhteyttä kipujen voimakkuu- teen (Mansano-Schlosser & Ceolim, 2012). Ikääntyneen päihteiden käyttö puolestaan lisää fyysis- ten ja henkisten terveysongelmien riskiä. Tupakoinnin lopettaminen nähdäänkin ikääntyneiden kohdalla pitkäikäisyyden ja elämänlaadun kannalta tärkeänä asiana, vaikka syövän ehkäisyä aja- tellen tupakoinnin lopettaminen olisi oleellista tehdä jo varhaisemmassa iässä. (Bellizzi & Gosney 2012, s. 42–60.) Tupakoinnin on myös tutkittu heikentävän esimerkiksi syöpähoitojen tehoa ja sitä kautta syövästä selviytymistä (Petros ym., 2012).
Ikääntyneen syöpäpotilaan elintavoilla katsotaan olevan yhteyttä erityisesti syöpähoitoihin ja - toimenpiteisiin liittyvään postoperatiiviseen toipumiseen (Suh ym., 2013, Miki ym., 2014, Chen ym., 2017, Maréchal ym., 2019, Shahrokni ym., 2020). Heikko fyysinen kunto ja toimintakyky ovat yhteydessä viivästyneeseen postoperatiiviseen toipumiseen ja kohonneeseen riskiin saada erilai- sia postoperatiivisia komplikaatioita (Suh ym., 2013, Chen ym., 2017). Syöpähoidot puolestaan vähentävät ikääntyneiden syöpäpotilaiden aktiivisuutta ja laskevat sitä kautta yleiskuntoa. Fyy- sistä aktiivisuutta edistävien harjoitteiden tekeminen syöpähoitojen aikana nähdään kannatta-
vana, sillä sen on tutkittu esimerkiksi vähentävän kaatumisriskiä ja parantavan fyysistä toiminta- kykyä. (Maréchal ym., 2019) Ikääntyminen, syöpä ja syöpähoidot on yhdistetty myös ikääntyneen kognitiivisen toimintakyvyn heikkenemiseen (Miki ym., 2014). Tästä huolimatta ikääntyneiden syöpäpotilaiden potilasohjauksessa näkyy yhä käytäntö, jossa heitä kehotetaan lepäämään ja välttämään fyysistä aktiivisuutta, uskoen sen vähentävän esimerkiksi syöpään liitettyjä oireita, kuten uupumusta (Maréchal ym., 2019). Shahroknin ym. (2020) mukaan ikä on kuitenkin vain yksi heikkoihin postoperatiivisiin tuloksiin yhteydessä oleva tekijä, ja fyysisesti hyväkuntoinen ikääntynyt voi toipua toimenpiteestä yhtä hyvin kuin nuorempikin syöpäpotilas – hauraan ikään- tyneen ollessa puolestaan suuremmassa riskissä saada postoperatiivisia haittoja.
Useissa tutkimuksissa erilaisia fyysisiä harjoitteita sisältävät interventiot johtivat parantuneeseen fyysiseen toimintakykyyn (Suh ym., (2013), Maréchal ym., (2019), Chen ym., (2017). Moreyn ym.
(2015) mukaan alkuvaiheen matala BMI ja korkea itseluottamus ennakoivat myös parempia tu- loksia fyysisen aktiivisuuden ja toimintakyvyn kehittymisen suhteen. Yksi tutkimus käsitteli fyysi- sen aktiivisuuden etäterveysinterventiota, joka niin ikään oli johtanut parantuneisiin tuloksiin (Lafaro ym., 2020). Ravitsemus- ja liikuntaneuvontaan keskittyvällä RENEW-ohjelmalla tutkittiin kyseiseen interventioon liittyviä pitkäaikaisvaikutuksia, ja sen tulokset olivat positiivisia osallistu- jien elintapoihin ja terveyteen liittyvien tulosten parantuessa lähtötilanteeseen verrattuna (De- mark-Wahnefried ym., 2012). Ainoastaan yhdessä tutkimuksessa osallistujat kokivat toiminnalli- sen tilansa laskeneen, ja intervention toteutukseen todettiin liittyneen useita haasteita esimer- kiksi osallistumisesta aiheutuneiden kulujen muodossa. Tässäkin tutkimuksessa osallistujien it- seluottamusta ja omaa aktiivisuutta kohtaan tuntemia odotuksia mittaavat tulokset kuitenkin pa- rantuivat siinä ryhmässä, joka sai tutkimuksen kohteena olevaan interventioon sisältyvää fyysistä aktiivisuutta edistävää ohjausta. (Pergolotti ym., 2019)
Ikääntyneille syöpäpotilaille kohdennetuilla fyysistä aktiivisuutta lisäävillä interventioilla on vaiku- tusta myös ikääntyneen mielialaan ja kognitiiviseen toimintakykyyn. Lohin ym. (2019) tutkimuk- sessa erilaisia fyysisiä harjoitteita sisältävä liikuntaohjelma lievensi tutkittavien ahdistusta ja ko- hensi mielialaa etenkin niiden potilaiden keskuudessa, joilla oli lähtötilanteessa hankalimmat oi-
reet. Tutkimuksen kohteena oleva liikuntaohjelman todettiin parantavan myös osallistujien sosi- aalista ja emotionaalista hyvinvointia mittaavia tuloksia. Miki ym. (2014) puolestaan arvioivat pol- kupyöräergometrillä toteutetun terapian olevan toteuttamiskelpoinen tapa edistää ikääntynei- den syöpäpotilaiden kognitiivista toimintakykyä, sillä tutkimukseen osallistujien fyysistä aktiivi- suutta mittaavat tulokset parantuivat intervention aikana. Tutkittavat myös suhtautuivat polku- pyöräergometriä hyödyntävään interventioon myönteisesti. Mourin ym. (2018) tutkimuksen koh- teena oleva fyysisen aktiivisuuden interventio lisäsi merkittävästi osallistujien ulkoilua ja ulkona tapahtuvaa aktiivisuutta, jonka todettiin olevan yhteydessä paitsi parempiin fyysistä aktiivisuutta mittaaviin tuloksiin, myös parantuneeseen elämänlaatuun kokonaisuutena.
2.6 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista
Terveys, terveyden edistäminen ja terveyden edistämiseen liittyvä tuen käsite ovat keskeisiä läh- tökohtia tälle tutkimukselle. Terveydelle on olemassa useita toisistaan poikkeavia määritelmiä.
WHO:n vuonna 1948 laatiman määritelmän mukaan se on kuitenkin fyysisen, psyykkisen ja sosi- aalisen hyvinvoinnin kokonaisuus, jota ei voida selittää ainoastaan sairauden tai vaivojen puuttu- misella. (WHO, 2021b) Myös terveyden edistäminen on käsitteenä moniulotteinen, ja sillä viita- taan sellaiseen koulutuksellisia, poliittisia, hallinnollisia ja organisatorisia piirteitä sisältävään toi- mintaan, jonka avulla ihmiset ylläpitävät ja parantavat terveyttään (Bartholomew Eldredge ym., 2016, WHO, 2021a). Terveyden edistäminen on keskeinen osa monia kansallisia ja kansainvälisiä kehitystavoitteita, ja Suomessa siitä on säädetty myös laissa (STM, 2019, WHO, 2021a). Tervey- den edistämisen tuella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa kaikkea sellaista ohjausta, neuvontaa ja kannustamista, joilla ikääntyneitä syöpäpotilaita tuetaan heidän terveytensä ylläpitämisessä ja edistämisessä. Sitä tarkastellaan sosiaalisten verkostojen ja sosiaalisen tuen teorioiden kautta, joiden valossa terveyden edistämisen tuki voidaan nähdä paitsi yksilön, myös yhteisöjen näkö- kulmasta tapahtuvana toimintana. Terveyden edistämisen tukea tarkastellaan myös suhteessa kansainvälisiin ja kansallisiin syövän hoitolinjauksiin, joiden näkökulmasta yhtenäisten hoitokäy- tänteiden ja -polkujen luominen on oleellista syöpäpotilaiden terveyden edistämisen kokonai- suuden kannalta.
Tämän tutkimuksen keskeisenä kiinnostuksen kohteena ovat ikääntynet syöpäpotilaat, joiden terveyden edistämistä tarkastellaan elintapojen näkökulmasta. Terveyttä edistävien elintapojen, kuten terveellisen ravitsemuksen ja liikunnan, avulla voidaan ehkäistä sairastumista paitsi syö- pään, myös moniin muihin sairauksiin, joiden riskiä syöpään sairastuminen lisää (Demark-Wah- nefried ym., 2012). Elintavoilla on tutkittu olevan yhteyttä myös erityisesti ikääntyneen syöpäpo- tilaan syöpähoitoihin ja -toimenpiteisiin liittyvään postoperatiiviseen toipumiseen (Suh ym., 2013, Miki ym., 2014, Chen ym., 2017, Maréchal ym., 2019, Shahrokni ym., 2020). Tämän tutki- muksen teoreettisen viitekehyksen rakentamiseksi haetun kirjallisuuden mukaan ikääntyneiden syöpäpotilaiden terveyden edistäminen keskittyy elintapojen osalta etenkin fyysisen aktiivisuu- den lisäämiseen. Erilaisilla fyysistä aktiivisuutta lisäävillä interventioilla on tutkimuskirjallisuuden mukaan vaikutusta paitsi ikääntyneiden syöpäpotilaiden fyysiseen toimintakykyyn, myös heidän mielialaansa sekä kognitiiviseen toimintakykyynsä (Suh ym., 2013, Miki ym., 2014, Chen ym., 2017, Mouri ym., 2018, Loh ym., 2019, Maréchal ym., 2019).
3 Tutkimuksen tarkoitus, tavoite ja tutkimuskysymykset
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ikääntyneiden syöpäpotilaiden kokemuksia ter- veyttä edistävistä elintavoista ja niiden ylläpitämiseen saadusta tuesta. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää ikääntyneille kohdennettujen palveluiden suunnitte- lussa sekä aiheeseen liittyvässä sosiaali- ja terveysalan koulutuksessa ja jatkotutkimuksessa.
Tutkimuskysymykset ovat:
1. Mistä ikääntyneet syöpäpotilaat ovat saaneet tukea terveyttä edistävien elintapojen ylläpitämiseen?
2. Miten keskeisimmät elintapanäkökulmat (fyysinen aktiivisuus, ravitsemus, uni, päih- teiden käyttö) on huomioitu ikääntyneille syöpäpotilaille kohdennetussa terveyden edistämisen tuessa?
3. Millaiset ikääntyneiden syöpäpotilaiden elintavat ovat fyysisen aktiivisuuden, ravit- semuksen, unen ja päihteiden käytön näkökulmasta?
4. Mikä on terveyden edistämisen merkitys ikääntyneille syöpäpotilaille?
4 Menetelmät
4.1 Tutkimuksen kohderyhmä ja otoskoko
Tutkimuksen kohderyhmän muodostivat yli 65-vuotiasta henkilöt, jotka olivat saaneet syöpähoi- toja tai joiden hoidot olivat paraikaa käynnissä, ja joita hoidettiin kuratiivisen eli parantamiseen tähtäävän syövän hoitolinjan mukaan. Tutkimuksesta tiedotettiin Pohjois-Savon, Pohjois-Karja- lan, Saimaan ja Keski-Suomen Syöpäyhdistysten sekä yhden valtakunnallisen potilasjärjestön so- siaalisen median kanavilla. Tietoa tutkimuksesta jaettiin lisäksi hyvisforum.fi -verkkosivustolla.
Tällä tavoin osallistumismahdollisuus pyrittiin saattamaan mahdollisimman laajasti sen kohde- ryhmän tietouteen. Tutkittavat rekrytoitiin Pohjois-Savon ja Keski-Suomen Syöpäyhdistysten kautta, joissa työskentelevä neuvontahoitaja jakoi tietoa tutkimuksesta tämän tutkimuksen osal- listumisen kriteerit täyttäville Syöpäyhdistyksen asiakkaille sekä yhdistyksen paikallisosastoille.
Tutkittavat ottivat itse yhteyttä tutkijaan joko puhelimitse tai sähköpostilla.
Tutkittavien rekrytoinnissa oleellisena pidettiin sitä, että heillä on mahdollisimman paljon tietoa tutkittavasta aiheesta. Tutkittavien valinta perustuikin tässä tutkimuksessa perusjoukon määrit- telemiin kriteereihin ja tarkoituksenmukaisuuteen, jolla viitataan siihen, että osallistujiksi valittiin ne henkilöt, joilla oli kokemusta tutkimuksen kohteena olevasta ilmiöstä (Kylmä & Juvakka, 2007).
Tutkimusaineistolla haettiin homogeenisuutta; tutkittavien terveyden edistämistä haluttiin tutkia kokonaisuutena, eikä niinkään nostaa esille siihen liittyviä erityispiirteitä. Tässä tutkimuksessa ei ollut etukäteen täysin selvää, millaisia vastauksia aineistosta etsittiin. Tämän vuoksi ei voitu suo- raan arvioida myöskään sitä, missä vaiheessa aineistosta ei nouse enää tutkimuskysymysten kannalta oleellista tietoa. Aineiston kokoa ei pystyttykään määrittelemään ainoastaan saturaa- tion avulla. (Tuomi & Sarajärvi, 2018) Tämän lisäksi aineiston kokoon vaikutti erityisesti tutki- muksen tekemiselle käytössä oleva aika, joka ohjasi aineiston keräämistä tietyn ajan puitteissa.
4.2 Tutkimusmenetelmä ja aineiston keruu
Tässä kuvailevassa laadullisessa tutkimuksessa pyrittiin tutkittavaan ilmiöön liittyviä kokemuksia tunnistamalla ja kuvaamalla tuottamaan tietoa käytännön työn, koulutuksen ja jatkotutkimuksen tarpeisiin. Laadullisen tutkimuksen tavoitteena on tuottaa uutta tietoa tai teoriaa, ja se sopii hy- vin sellaisen ilmiön tutkimiseen, josta on olemassa vain vähän aiempaa tutkimustietoa. (Kylmä &
Juvakka, 2007) Laadullisen tutkimusmetodiikan käyttöä perusteltiinkin tässä tutkimuksessa sillä, että vaikka syövän ennaltaehkäisyä ja syöpäpotilaiden terveyden edistämistä on tutkittu viime vuosina maailmanlaajuisesti melko paljon, on sitä kohdennettu vain vähän erityisesti ikääntynee- seen väestöön.
Tutkimusaineisto kerättiin käyttäen teemahaastattelua, joka etenee tiettyjen etukäteen valittujen teemojen mukaan sallien kuitenkin myös teemoihin liittyvät tarkentavat kysymykset. Teema- haastattelun etuna on, että sitä voidaan syventää ja kysymyksiä tarkentaa haastateltavien vas- tauksiin perustuen. Teemahaastattelussa haastatteluteemat valitaan tutkimuksen viitekehyksen pohjalta. (Tuomi & Sarajärvi 2018) Tässä tutkimuksessa haastatteluteemat (Liite 2) rakennettiin terveyden edistämisen kannalta keskeisimpien elintapa-alueiden (ravitsemus, liikunta, päihteet, uni) mukaan. Ennen varsinaista aineiston keräämistä toteutettiin yksi esihaastattelu kohderyh- mään kuuluvalla syöpäpotilaalla. Esihaastattelun jälkeen varsinaista haastattelurunkoa ei enää muutettu, mutta siihen lisättiin tarkentavia kysymyksiä kuhunkin elintapateemaan liittyen. Esi- haastatteluaineisto sisällytettiin tutkimusaineistoon.
Aineiston kerääminen toteutettiin puhelinhaastatteluin talvella 2021 tammi-maaliskuun välisenä aikana. Tutkimukseen osallistuneilta kerättiin haastattelun aluksi taustatiedot erillisen taustatie- tolomakkeen (liite 3) mukaisesti. Taustatietojen lisäksi osallistujilta kysyttiin koetusta terveydenti- lasta ja siihen vaikuttavista asioista. Haastattelujen kulku ohjautui käsiteltävien elintapateemojen mukaan, joiden käsittelyjärjestys määräytyi sen perusteella, miten keskustelu luonnollisesti eteni. Kunkin elintapateeman kohdalla haastateltavalta kysyttiin ensin terveyttä edistävien elinta- pojen edistämiseen ja ylläpitämiseen saadusta tuesta, jonka jälkeen heitä pyydettiin kuvaile- maan elintapojaan kyseisen elintapateeman osalta. Haastattelun lopuksi osallistujilta kysyttiin terveyden edistämisen merkityksestä, ohjaten keskustelua käsiteltyjen elintapateemojen kautta.
Haastattelut nauhoitettiin ja kirjoitettiin tekstimuotoon aineiston analysoimiseksi. Kirjoittaminen tekstimuotoon toteutettiin mahdollisimman tarkasti, mutta siitä jätettiin pois sellaiset ei-sanalli- set ilmaisut, jotka eivät olleet oleellisia vastauksen ymmärtämisen kannalta. Tekstimuotoon auki- kirjoitettua aineistoa oli yhteensä 58 sivua (fontti Calibri, koko 11, riviväli 1,15).
4.3 Aineiston analyysi
Tutkimusaineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla. Sisällönanalyysi perustuu ai- neistolähtöiseen päättelyyn, jota tutkimuksen tarkoitus ja kysymyksenasettelu ohjaavat. Kes- keistä sisällönanalyysin kannalta on tunnistaa sisällöllisiä väittämiä, jotka ilmaisevat jotain tutkit- tavasta ilmiöstä. (Kylmä & Juvakka, 2007, s. 113) Aineiston analyysi aloitettiin etsimällä aineis- tosta kuhunkin tutkimuskysymykseen vastaavia alkuperäisilmaisuja. Alkuperäisilmaisujen etsimi- sen jälkeen ne pelkistettiin siten, että ilmaisujen olennainen sisältö säilyi. Tätä seurasi pelkistetty- jen ilmaisujen vertailu ja ryhmittely sisällöltään samankaltaisten ilmaisujen ryhmiin. (Kylmä & Ju- vakka, 2007, s. 117-118) Tästä edettiin abstrahointiin eli käsitteellistämiseen, jonka tarkoituksena on erottaa tutkimuksen kannalta oleellinen tieto ja muodostaa sen perusteella teoreettisia käsit- teitä. Abstrahoinnissa ryhmittelyn kautta syntyneitä luokituksia yhdistellään niin kauan, kuin se on aineiston sisällön näkökulmasta mahdollista – varmistaen samalla sen, että yhteys aineiston alkuperäisdataan säilyy. (Tuomi & Sarajärvi, 2018)
Ensimmäisen tutkimuskysymyksen kohdalla alkuperäisilmaisuista etsittiin vastauksia siihen, mistä ikääntyneet syöpäpotilaat olivat saaneet tukea terveyttä edistävien elintapojen ylläpitämi- seen. Kysymystä lähestyttiin etsimällä kuvailevaa tietoa esimerkiksi siitä, mistä/keneltä/miltä ta- holta tukea on saatu, missä muodossa sitä on annettu ja mitä asioita tuki konkreettisesti on pitä- nyt sisällään. Tarkoituksena olikin lähestyä aihetta kattavasti ja muodostaa ikääntyneiden tervey- den edistämisen tuen lähteistä laajan yleiskuvan antava käsitys. Aineiston pelkistämisen, ryhmit- telyn ja käsitteellistämisen tuloksena muodostettiin kolme tuen lähdettä kuvaavaa pääluokkaa:
julkiselta terveydenhuollolta saatu tuki, Kolmannelta sektorilta saatu tuki ja muut tuen lähteet.
Osa pääluokkien alle liitetyistä ala- ja yläluokista sisälsi asioita, jotka olisi periaatteessa voinut liit-
tää jonkin toisenkin pääluokan alle, mutta rajanveto tehtiin tässä peilaten aineistoa sen alkupe- räiseen sisältöön. Esimerkiksi erilaisia kirjallisia esitteitä ja ohjeistuksia oli saatu sekä julkisen että kolmannen sektorin kautta, ja ne nousivat aineistossa vahvasti esille, joten ne päätettiin liitää omaksi yläluokakseen muita tuen lähteitä kuvaavan pääluokan alle. Esimerkki luokituksen muo- dostumisesta analyysin tässä vaiheessa pääluokan Julkiselta terveydenhuollolta saatu tuki koh- dalla on esitetty taulukossa 3.
Taulukko 3. Esimerkki luokituksen muodostumisesta ensimmäisen tutkimuskysymyksen koh- dalla (Mistä ikääntyneet syöpäpotilaat olivat saaneet tukea terveyttä edistävien elintapojen yllä- pitämiseen?).
Alkuperäinen ilmaisu Pelkistetty ilmaisu Alaluokka Yläluokka Pääluokka Siinä leikkauksessa ei
mitään muuta hankaluutta ollut, se sattui vaan
juhannuksen alla, että vähän jäi sairaalassa vajaaksi nämä neuvonnat ja jumppaohjeet ja muut.
Kuntoutumiseen liittyvät ohjeet jääneet sairaalassa vähäiseksi
Muilta
terveydenhuollon ammattihenkilöiltä saadut ohjeet ja neuvot (esim.
fysioterapeutti, ravitsemusterapeutti)
Sairaalasta ja terveys- keskuksesta saatu tuki
Julkiselta terveyden- huollolta saatu tuki
Kyllähän ne hoitajat sitten vaikka solunsalpaajat tiputtaessaan, niin saattaahan se nopeasti kysäistä vaikka
ruokajutuista.
Hoitajilta saadut ohjeet esim.
syöpähoitojen aikana
Hoitajilta saadut ohjeet ja neuvot
Ja sitten se, mikä on ollut hirveän hyvä, että syöpäyhdistyksen olen saanut ja sairaalasta tietenkin, niin hirveän paljon sellaisia hyviä brosyyrejä, mitä voi lukea.
Syöpäyhdistykseltä ja sairaalasta tulleista esitteistä saadut ohjeet ja neuvot
Sairaalasta saadut syöpään liittyvät esitteet
Esitteet ym.
kirjallinen materiaali
Toisen ja kolmannen tutkimuskysymyksen kohdalla etsittiin tietoa siitä, miten keskeisimmät elin- tapanäkökulmat oli huomioitu ikääntyneille kohdennetussa terveyden edistämisen tuessa ja mi- ten ikääntyneet syöpäpotilaat edistävät terveyttään tarkastelun kohteena olevien elintapojen nä- kökulmasta. Aineiston analyysi toteutettiin kummankin tutkimuskysymyksen kohdalla erikseen,
ja se aloitettiin jaottelemalla ensin alkuperäisilmaisut eri elintapateemojen alle sen mukaisesti, mitä elintapateemaa alkuperäisilmaisussa käsiteltiin. Seuraavaksi analyysissa edettiin edellä ku- vatun alkuperäisilmaisujen pelkistämisen ja ryhmittelyn kautta aineiston käsitteellistämiseen, jonka tuloksena muodostettiin toisen tutkimuskysymyksen kohdalla 2-3 pääluokkaa kuhunkin elintapa-alueeseen liittyen. Kolmannen tutkimuskysymyksen kohdalla pääluokkia syntyi kunkin elintapa-alueen kohdalla kaksi, joista toinen kuvasi tottumuksia kyseisen elintavan osalta ja toi- nen näihin tottumuksiin yhteydessä olevia tekijöitä.
Neljännen tutkimuskysymyksen kohdalla analyysi eteni terveyden edistämisen merkitystä kuvaa- vien alkuperäisilmaisujen etsimisen kautta niiden pelkistämiseen, ryhmittelyyn ja käsitteellistä- miseen. Analyysin tuloksena muodostettiin kaksi terveyden edistämisen merkitykseen yhtey- dessä olevaa pääluokkaa: terveyden vaikutus elämänlaatuun sekä oma aktiivisuus terveyden edistämisessä. Luokituksen muodostumista analyysin tässä vaiheessa pääluokan Oma aktiivi- suus terveyden edistämisessä osalta on kuvattu esimerkkitaulukossa 4.
Taulukko 4. Esimerkki luokituksen muodostumisesta neljännen tutkimuskysymyksen kohdalla (Mikä on terveyden edistämisen merkitys ikääntyneille syöpäpotilaille?).
Alkuperäisilmaisu Pelkistetty ilmaisu Alaluokka Yläluokka Pääluokka Hyvinkin tärkeänä, koska jos
aikoo tässä niin kuin rillutella vielä vuosia eteenpäin, niin ei se niin kuin ole itsestään selvää, että sitä pysyy terveenä.
Terveyden
edistäminen koetaan tärkeänä, mutta terveys ei ole itsestäänselvyys.
Terveyttä ei pidetä itsestään- selvyytenä
Oman aktiivisuuden merkitys terveyden edistämisen ja
ylläpitämisen kannalta
Oma aktiivisuus terveyden edistämisessä
No siis, ihan ehdotonhan se on, ethän sinä
parane pelkällä niillä lääkkeillä ja
leikkauksilla. Pitäähän sitä pitää siitä omasta
kunnostaan kaikilla mahdollisilla konsteilla huolta.
Omasta kunnosta huolehtimisen merkityksellisyys
Omasta
toimintakyvystä huolehtimisen merkityksellisyys
On hyvinkin suuri merkitys (elintavoilla).
Elintavoilla on suuri merkitys terveyden edistämisen kannalta.
Elintapojen merkitys koettu suureksi
Elintapojen merkitys
5 Tutkimustulokset
5.1 Osallistujien taustatiedot ja koettu terveys
Tutkimuksessa haastateltiin yhteensä 10 ikääntynyttä syöpäpotilasta. Kaikki haastateltavat olivat 65–75-vuotiaita naisia, ja kotoisin Keski- ja Itä-Suomen alueilta. Osallistujista kolmella oli syöpä- diagnoosin saamisesta kulunut alle vuosi (n=3), neljällä yhdestä kolmeen vuotta (n=4) ja kolmella yli kolme vuotta (n=3). Suurin osa osallistujista sai tutkimushetkellä hoitoa syöpäänsä (n=8). Osal- listujista kahdella (n=2) ei ollut tutkimushetkellä käynnissä olevia syöpähoitoja, mutta he kävivät säännöllisesti kontrolleissa syöpäsairautensa tiimoilta. Valtaosa osallistujista kertoi syöpäänsä hoidetun kirurgisesti (n=8). Sädehoitoa kertoi saaneensa viisi (n=5), solunsalpaajahoitoa kuusi (n=6) ja hormonaalista hoitoa kuusi (n=60) osallistujaa. Muita mahdollisia hoitomuotoja (esim.
uskomushoidot) ei tutkimushaastatteluissa tullut esille. Tutkimuksen taustatiedoissa ei kysytty osallistujan syöpätyyppiä, sillä katsottiin, ettei tieto ole tutkimuskysymyksiin vastaamisen kan- nalta oleellinen. Tutkimushaastatteluiden perusteella voidaan kuitenkin todeta, että osallistujien joukossa oli rintasyöpää, gynekologista syöpää tai lymfoomaa sairastavia syöpäpotilaita.
Monet osallistujat kertoivat osana taustatietojaan esimerkiksi syöpätyypistään, diagnoosistaan, oireistaan, hoitoon hakeutumisesta ja pääsystä sekä muista mahdollisista sairauksistaan. Koetun terveydentilan osalta suurin osa osallistujista kuvaili terveyttään haastatteluhetkellä kohtuul- liseksi tai ”ihan hyväksi”. Monet osallistujat toivat elämänlaatuun vaikuttavia muita sairauksia esille myös tässä vaiheessa, ja moni osallistuja kertoi etenkin kipujen haittaavan arjessa selviyty- mistä ja heikentävän elämänlaatua. Muutama haastateltava toikin esille, ettei syöpä itsessään vaikuta koettuun terveyteen niin merkittävästi, kuin muut sen hetkiset sairaudet ja vaivat. Toi- saalta syövän sairastaminen aiheutti osalle haastateltavista epävarmuutta ja jopa pelkoa esimer- kiksi syövän uusiutumisesta tai leviämisestä, jotka osaltaan kuvautuivat elämänlaatua heikentä- vinä tekijöinä. Useat osallistujista kertoivat myös syöpään tai syöpähoitoihin liittyvistä oireista, kuten väsymyksestä, kivuista tai ihon/limakalvojen oireilusta.
5.2 Terveyttä edistävien elintapojen noudattamiseen saatu tuki
Tähän tutkimukseen osallistuneet yli 65-vuotiaat syöpäpotilaat olivat saaneet tukea terveyttä edistävien elintapojensa noudattamiseen monelta eri taholta. Tukea oli saatu paitsi julkisen ter- veydenhuollon, myös kolmannen sektorin toimijoiden sekä muiden lähteiden, kuten erilaisten kuntoutuskurssien ja kirjallisen materiaalin, kautta. Lisäksi tukea oli saatu muilta terveydenhuol- lon sidosryhmiltä, kuten apteekeista, ja läheisiltä. Tukea terveyttä edistävien elintapojen noudat- tamiseen oli saatu julkisen terveydenhuollon piiristä terveyskeskuksista sekä syöpähoitoa toteut- tavista sairaaloista. Kolmannen sektorin toimijoista syöpäyhdistykset ja valtakunnalliset potilas- järjestöt olivat ainoita toimijoita, joiden kautta tämän tutkimuksen osallistujat kuvailivat saa- neensa tukea terveyttä edistävien elintapojen noudattamiseen. Myös yksityinen terveydenhuolto nousi tässä tutkimuksessa esille terveyttä edistävän tuen lähteenä, joskin vain muutama haasta- teltava oli käyttänyt yksityisen terveydenhuollon palveluita syövän sairastamisensa aikana. Eri tuen lähteiden kokonaisuutta on kuvattu taulukossa 5.
Taulukko 5. Terveyttä edistävien elintapojen noudattamiseen saadun tuen lähteet
Alaluokka Yläluokka Pääluokka
Hoitajilta saadut ohjeet ja neuvot
Sairaaloiden ja
terveyskeskusten kautta
saatu tuki Julkiselta
terveydenhuollolta saatu tuki
Lääkäreiltä saadut ohjeet ja neuvot
Muilta terveydenhuollon ammattihenkilöiltä saadut ohjeet ja neuvot (esim. fysioterapeutti, ravitsemusterapeutti)
Kelan kuntoutuskursseilta saadut ohjeet ja neuvot
Sairaalasta saadut syöpään liittyvät esitteet Esitteet ja muu kirjallinen materiaali
Muu kirjallinen ohjeistus (esim.
postoperatiivinen kuntoutus) Vertaistukihenkilöltä saatu tuki
Vertaistuki
Kolmannelta sektorilta saatu tuki Vertaistukiryhmästä saatu tuki
Syöpäyhdistyksen hoitajalta saatu tuki
Syöpäjärjestöiltä saatu tuki Syöpäyhdistyksen järjestämiltä kursseilta
saadut ohjeet ja neuvot
Perheenjäseniltä saatu tuki (esim. puoliso,
lapset) Läheisiltä saatu tuki
Muut tuen lähteet Ystäviltä ja sukulaisilta saatu tuki
Yksityiseltä terveydenhuollolta saadut ohjeet ja neuvot (esim. jatkohoidon suhteen)
Yksityiseltä
terveydenhuollolta saatu tuki Apteekista saatu lääkeneuvonta Apteekeista saatu tuki
Tutkimukseen osallistujien vastauksissa korostui oman aktiivisuuden merkitys elintapojen ylläpi- tämisen kannalta. Oman aktiivisuuden merkitys nousi esille elintapateemoista erityisesti fyysisen aktiivisuuden ja ravitsemuksen kohdalla, ja tietoa näitä elintapoja koskevista suosituksista oli saatu paitsi työuran ja harrastusten kautta, myös esimerkiksi erilaisten tiedotusvälineiden, kuten lehdistön ja median, kautta. Monet osallistujista kokivatkin, että ilman omaa aktiivisuutta ja pa- nostusta terveyttä edistäviä elintapoja koskevat tiedot ja taidot olisivat jääneet vähäisiksi.
” Sitten kun on hakeutunut näille tällaisille kansalaisopiston kursseille ja kaikkiin, niin sieltähän niitä sitten poikii, että olisi sellaista ja sellaista.” H10
” Minä olen hakeutunut itse kaikille näille, jos vaikka yliopistolla on joku luento vaikka jostain ruokajutusta. Minä olen ihan järkyttävän paljon kaikenlaista käynyt, ja ottanut selvää.” H1
5.2.1 Julkiselta terveydenhuollolta saatu tuki
Tähän tutkimukseen haastatellut henkilöt kokivat saaneensa julkisen terveydenhuollon puolelta melko niukahkosti tukea terveyttä edistävien elintapojensa noudattamiseen. Vastauksissa nousi esille se, että terveydenhuollon ammattihenkilöt koettiin kiireisiksi, eikä syövän hoitoon keskitty- neessä toiminnassa tuntunut löytyvän aikaa esimerkiksi elintapaohjaukselle. Moni haastateltava kertoi kuitenkin tavanneensa sairaalassa syöpähoitojensa aikana esimerkiksi fysioterapeutin tai ravitsemusterapeutin, jolta oli saanut esimerkiksi postoperatiivista toipumista edistävää oh- jausta.
”Mä olen kokenut semmoisen, että ne on kauhean kiireisiä ihmisiä sillä lailla, ja sit- ten kun on tullut tämä tietotekniikka eli ruutu, niin siihen mieluummin tuijotetaan kuin asiakkaaseen, ei edes käännetä katsetta. ” H10
”…se on se sairaus vaan se tärkein.” H9
” Kyllähän siellä aina fysioterapeutti käy antamassa semmoisen paperin, että tällä tavalla sitten ojentelet käsiä noin, ja sitten ojentelet tuonne noin…” H4
Toisaalta vastauksissa ilmeni myös ymmärrys julkisen terveydenhuollon paineita kohtaan. Vas- tauksista heijastuivat lisäksi yleinen luottamus ja arvostus julkista terveydenhuoltoa sekä syöpä- hoitoja kohtaan. Potilaan kohtaamista ja luottamuksellista hoitosuhdetta pidettiin niin ikään tär- keänä asiana.
” Se on tosi mukava, että siellä on aina niin mukava se vastaanotto.” H2
”Se on tärkeää, että se hoitosuhde on jotenkin hyvin luottamuksellinen, ja mä luotan näihin syöpähoitoihin. ” H6
Moni osallistuja kertoi saaneensa syöpädiagnoosin saatuaan esimerkiksi sairaalasta erilaisia syö- pään liittyviä kirjallisia esitteitä ja oppaita. Kirjallinen ohjeistus koettiin pääasiassa hyödyllisenä lisänä sairaalasta saadulle ohjeistukselle. Toisaalta vastauksissa heijastui kirjallisen ohjeistuksen saamisen suhteen myös se, että osa osallistujista olisi kaivannut sen rinnalle myös jotakin konk- reettisempaa tukea.
”Ne on olleet tosi hyviä, että se on ollut tavallaan sellainen tuki siihen, niin kuin jat- kumo sen puheen jatkeeksi.” H6
” Ja terveyskeskuksesta kerran pyysin, että jos pääsisin ravitsemusneuvojan pu- heille, silloin koin, että olisin sitä tarvinnut ihan tämän syöpäjutun aikana… no joka tapauksessa minä en sitä sitten saanut. Sieltäkin sain kyllä sitten nipun vihkosia, joissa puhutaan terveellisestä ruoasta ja koostumuksesta ja lautasmallista ym.” H3
Monet osallistujat myös kertoivat julkisen sektorin kautta tarjoutuneesta mahdollisuudesta päästä sellaisien tukitoimien, piiriin, joilla oli merkitystä heidän elämänlaadulleen syöpään sai-
