Ravitsemukseen liittyvän tiedon lähteitä yhdysvaltalaiskuluttajilla olivat muun muassa ystävät ja sukulaiset, internet, lääkärit, lehdet, televisio ja kirjat (Semans 2014). Suomalaistutkimuksen vastaajista kolme neljäsosaa (74 %) oli saanut tietoa ruokavaliohoidosta ja ravitsemuksesta internetistä (Partanen ym. 2019). Muita merkittäviä tietolähteitä olivat muun muassa kirjallisuus, läheinen tai ystävä, potilasjärjestö, paikallinen yhdistys, sopeutumisvalmennuskurssi ja ensitietopäivä.
Australialaistutkimuksessa nousi esiin tiedon tarve ravitsemushoitoa tarjoavista ammattilaisista ja heidän rooleistaan (Ball ym. 2014). Lisäksi australialaistutkittavat sekoittivat herkästi keskenään ravitsemusterapeutin ja ravitsemusasiantuntijan eivätkä ymmärtäneet näiden nimikkeiden eroa. Suomalaistutkimuksessa puolestaan nousivat esiin muun muassa merkittävä kuilu ravitsemusterapeutin ohjauksen tarpeen ja sen saamisen välillä sekä tarve saada tietoa palvelumahdollisuuksista (Partanen ym. 2019).
4 RAVITSEMUSTERAPEUTTIEN OHJAUKSEN VAIKUTTAVUUS
Ravitsemusohjauksen vaikuttavuutta on tutkittu paljon, pääasiassa ravitsemusterapeuttien ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten ohjaamana. Tässä kirjallisuuskatsauksen osassa keskitytäänkin ravitsemusterapeuttien antaman ravitsemusohjauksen vaikuttavuuteen. Muista ravitsemuksen asiantuntijoista ei vastaavia tutkimuksia tiettävästi ole, luultavasti nimikkeiden
vakiintumattomuuden ja hajanaisuuden vuoksi. Katsaus on rajattu elintapasairauksista tehtyihin systemaattisiin kirjallisuuskatsauksiin ja meta-analyyseihin. Vaikka muut ravitsemuksen asiantuntijat kuin ravitsemusterapeutit eivät saakaan hoitaa sairauksia, näiden potilasryhmien ravitsemusohjaus on periaatteessa mahdollista, sillä elintapasairauksien hoitoon ja ehkäisyyn sopivat yleiset ravitsemussuositukset.
Ravitsemusterapeutin ohjauksen vaikuttavuutta tyypin 2 diabetekseen on tarkasteltu kolmessa systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa ja meta-analyysissa (Møller ym. 2017, Sun ym. 2017, Razaz ym. 2019). Viiden satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen meta-analyysissa verrattiin ravitsemusterapiaa ravitsemusterapeutilta saaneita ja tavanomaista ravintoneuvontaa lääkäriltä tai hoitajalta saaneita tyypin 2 diabeetikoita (n=912) (Møller ym. 2017). Ravitsemusterapiaa saaneilla veren sokerihemoglobiini (HbA1c) ja LDL-kolesterolipitoisuus sekä painoindeksi ja paino olivat tutkimusten lopussa keskimäärin alhaisempia. Toisessa, 11 tutkimuksen (n=1227) systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissa ravitsemusterapeutin ohjausta saaneet diabeetikot saavuttivat merkitseviä parannuksia veren paastoglukoosipitoisuudessa ja HbA1c:ssä, painossa, painoindeksissä, vyötärönympäryksessä, veren kolesterolipitoisuudessa sekä systolisessa ja diastolisessa verenpaineessa, verrattuna tavallista hoitoa saaneisiin kontrolleihin (Razaz ym. 2019). Sen sijaan veren triglyseridi-, LDL- ja HDL-kolesterolipitoisuuksien muutokset eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Kolmas, 69 tutkimusta (n=22 009) käsittänyt systemaattinen kirjallisuuskatsaus ja meta-analyysi selvitti tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn tähtäävien interventioiden tehokkuutta ja kustannustehokkuutta (Sun ym. 2017). Tutkimuksessa verrattiin ravitsemusohjauksen antajina ravitsemusterapeutteja ja muita ohjaajia (esim. lääkärit, hoitajat, farmaseutit, fysioterapeutit, hyvinvointivalmentajat, diabeteshoitajat, tutkimustyöntekijät). Ravitsemusterapeutin ohjaamissa interventioissa tutkittavien paino laski enemmän verrattuna muiden ohjaamiin interventioihin.
Ravitsemusterapeuttien ohjaamat interventiot tulivat myös muiden ohjaamia interventioita halvemmiksi, kun kustannukset suhteutettiin potilaiden pudottamaan painomäärään, joskin kustannukset ilmoittaneita tutkimuksia oli vain vähän (n=8).
Myös sydän- ja verisuonisairauksien hoidon ja ehkäisyn tehokkuutta on selvitetty kolmessa katsauksessa (Riegel ym. 2018, Sikand ym. 2018, Ross ym. 2019). Ravitsemusterapiaa dyslipidemian hoidossa tarkasteli 34 tutkimuksen systemaattinen katsaus (n=5704), jonka mukaan ravitsemusterapialla saavutettiin merkitseviä parannuksia lipidiprofiilissa, painoindeksissä, verensokeritasoissa ja verenpaineessa (Sikand ym. 2018). Saman tutkimuksen meta-analyyseissa (n=1392–2526) ravitsemusterapiaa saaneiden tutkittavien veren
LDL-kolesteroli-, kokonaisLDL-kolesteroli-, triglyseridi-, paastosokeri- ja HbA1c-pitoisuudet sekä painoindeksi ja systolinen verenpaine laskivat verrattuna kontrolliryhmiin. Lisäksi ravitsemusterapia lisäsi hieman laatupainotteisia elinvuosia (QALY, quality-adjusted life year) ja pienensi kustannuksia lääkkeiden käytön vähentyessä (n=11 335). Toisessa katsauksessa arvioitiin ravitsemusterapeutin ohjauksen tehokkuutta veren rasva-arvojen alentamisessa henkilöillä, joilla on suuri riski sydän- ja verisuonisairauksiin (Ross ym. 2019). Seitsemän tutkimuksen meta-analyysissa (n=1081) ravitsemusterapeutin ohjaus ja kontrolli olivat yhtä tehokkaita alentamaan veren kokonaiskolesteroli- ja LDL-kolesterolipitoisuutta. HDL-kolesterolipitoisuuden osalta tulokset vaihtelivat. Kuuden tutkimuksen meta-analyysissa (n=876) ravitsemusterapeutin ohjaus oli merkitsevästi tehokkaampaa alentamaan veren triglyseridipitoisuutta. Kolmannessa, 13 tutkimuksen meta-analyysissa (n=2050) selvitettiin moniammatillisen tiimin ohjaaman ravitsemusintervention tehoa kohonneen verenpaineen hoidossa (Riegel ym. 2018). Moniammatillisten tiimien ohjaamissa interventioissa systolinen ja diastolinen verenpaine alenivat merkitsevästi enemmän tavalliseen hoitoon verrattuna.
Verrattaessa tutkimuksia sen mukaan, oliko tiimissä mukana ravitsemusterapeutti (n=10) vai ei (n=3), merkitsevät muutokset systolisessa ja diastolisessa verenpaineessa saatiin vain ryhmissä, joissa oli mukana ravitsemusterapeutti. Ilman ravitsemusterapeuttia tehdyissä tutkimuksissa interventiolla ei saavutettu tilastollista merkitsevyyttä verrattuna tavalliseen hoitoon, joskin tutkimuksia oli vain vähän. Moniammatillisten tiimien ohjaamat ravitsemusinterventiot voivat siis olla tehokkaita kohonneen verenpaineen hoidossa, mutta vaikutuksia saadaan lähinnä interventioissa, joissa on mukana ravitsemusterapeutti.
Ravitsemusterapeutin antaman yksilöllisen painonhallintaohjauksen tehokkuutta aikuisilla on selvitetty yhdessä, 14 satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen systemaattisessa katsauksessa (n=3513) (Williams ym. 2019). Kuudessa tutkimuksessa ravitsemusterapeutin ohjauksella oli merkitsevä positiivinen vaikutus painoon ja/tai painoindeksiin, kun taas neljässä tutkimuksessa merkitseviä eroja ei saavutettu. Neljässä tutkimuksessa merkitsevät positiiviset vaikutukset saatiin sekä interventio- että kontrolliryhmissä. Meta-analyyseissa ravitsemusterapeutin ohjausta saaneet ryhmät pudottivat painoaan merkitsevästi enemmän (n=1598) ja heidän painoindeksinsä laski merkitsevästi enemmän (n=1224) kuin tavallista hoitoa saaneet.
Yhdessä katsauksessa näkökulma oli hieman laajempi. 26 tutkimuksen (n=5500) systemaattisen katsauksen tavoitteena oli selvittää perusterveydenhuollon ravitsemusterapeuttien yksilöohjauksen tehokkuutta aikuisten ruokavalion muuttamisessa ja terveyden parantamisessa (Mitchell ym. 2017). Katsauksen perusteella ravitsemusterapeutin
yksilöohjaus perusterveydenhuollossa voi parantaa ruokavalion laatua sekä verensokeritasapainon hallintaa (verensokeri ja HbA1c), auttaa painonpudotuksessa (paino, vyötärönympärys) ja hillitä raskauden aikaista painonnousua. Sen sijaan ravitsemusterapeutin ohjaus ei ainakaan yksin merkitsevästi alenna veren rasva-arvoja tai verenpainetta.
Systemaattisten kirjallisuuskatsausten ja meta-analyysien perusteella ravitsemusterapeuttien antama ravitsemusohjaus voi olla tavallista tai minimaalista hoitoa tai muiden terveydenhuollon ammattihenkilöiden antamaa ohjausta vaikuttavampaa elintapasairauksien hoidossa ja ehkäisyssä. On kuitenkin otettava huomioon, että katsauksissa yhdistellään eri maista tulevia tutkimuksia, eli tutkimuksissa on ollut mukana erilaisista koulutustaustoista tulevia ravitsemusterapeutteja ja muita terveydenhuollon ammattilaisia. Lisäksi tutkimusten menetelmissä, esimerkiksi eri ammattilaisten ohjausmenetelmissä sekä tapaamiskertojen määrässä ja kestossa, on ollut vaihtelua, mikä vaikuttaa ravitsemushoidon vaikuttavuuteen ja siten esiteltyjen tutkimusten tuloksiin. Tulokset eivät siis välttämättä ole täysin suhteutettavissa suomalaisiin ravitsemusterapeutteihin ja terveydenhuoltoon, mutta antavat varmasti suuntaa.
II KOKEELLINEN OSA
5 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET
Tutkimuksen tavoitteena on saada tietoa kuluttajien käsityksistä liittyen ravitsemuksen asiantuntijoihin ja erityisesti ravitsemusterapeutteihin sekä ravitsemuksella vaikuttamisen mahdollisuuksiin terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Tutkimuskysymyksiä on kolme:
1. Tunnistavatko kuluttajat erilaisia ravitsemuksen asiantuntijanimikkeitä ja erityisesti ravitsemusterapeutti-nimikettä?
2. Millaisia mielikuvia kuluttajilla on erilaisista ravitsemuksen asiantuntijoista ja erityisesti ravitsemusterapeuteista?
3. Ymmärtävätkö kuluttajat ravitsemushoidon mahdollisuudet?
6 AINEISTO JA MENETELMÄT 6.1 Aineisto
Tutkimuksen aineisto koostuu 122 henkilön kyselyvastauksista. Aineisto kuvataan tarkemmin luvussa 7.1. Tutkimus on itsenäinen eikä liity muihin tutkimuksiin.
6.2 Menetelmät
6.2.1 Kyselyn rakenne
Aineistonkeruumenetelmänä oli sähköinen kysely, joka luotiin Eduix Oy:n E-lomake-ohjelmaan. Tutkimuskysely koostui monivalintakysymyksistä ja muutamasta avoimesta kysymyksestä. Siinä oli kaksi osaa, joista ensimmäinen keskittyi erilaisiin ravitsemuksen asiantuntijoihin ja toinen ravitsemusterapeutteihin. Lisäksi kysyttiin vastaajan taustatietoja ja mahdollisesti muuta aihepiiristä mieleen tulevaa. Kyselylomake on liitteenä.
Kyselyyn vastanneiden taustatiedoista selvitettiin sukupuoli, ikä, koulutustaso ja mahdolliset terveysongelmat ja sairaudet, jotka voivat vaikuttaa ravitsemushoidon tarpeeseen.
Ensimmäisessä osassa selvitettiin, mistä ravitsemuksen asiantuntijanimikkeistä vastaaja on aiemmin kuullut, kuinka hyvä osaaminen asiantuntijoilla on, kuinka hyvin heihin saa kontaktin ja suosittelisiko heitä muille. Asiantuntijanimikkeet oli lueteltu valmiiksi. Vastaajan ymmärrystä ravitsemuksen vaikutusmahdollisuuksista selvitettiin useiden sairauksien tai hyvinvoinnin osa-alueiden kohdalla kysymällä, voidaanko niihin vaikuttaa ravitsemuksella ja ruokavaliolla. Lisäksi selvitettiin, keneltä vastaaja tarvittaessa pyytäisi apua ravitsemukseen liittyvissä asioissa. Kyselyssä selvitettiin myös, onko vastaaja käyttänyt aiemmin ravitsemuksen asiantuntijoiden palveluita, ja jos on, yksityiskohtia ja kokemuksia palvelusta.
Lisäksi selvitettiin, ymmärtääkö vastaaja ravitsemusterapeuttien ja ravintoterapeuttien eroa.
Toisessa osassa selvitettiin, mistä vastaaja on kuullut ravitsemusterapeuteista ja millaisia mielikuvia vastaajalla on ravitsemusterapeuttien koulutustaustasta, luotettavuudesta tietolähteenä, käytännön työstä, työpaikasta ja vastaanotolle pääsystä.
Osa kysymyksistä tuli näkyviin vain, jos vastasi tietyllä tavalla. Palvelukokemuksista kysyttiin vain ravitsemuksen asiantuntijoiden palveluita käyttäneiltä. Useissa kysymyksissä oli
vastausvaihtoehto ”jokin muu”, jonka valitessa aukesi kysymyksen jälkeen tekstikenttä otsikolla ”jokin muu, mikä”, johon pystyi tarkentamaan vastaustaan.
6.2.2 Kyselyn kehittäminen ja pilotointi
Kysely kehitettiin alusta lähtien itse. Kysymykset kehitettiin sen perusteella, millaista tietoa tutkimuksella haluttiin saada selville. Vastaajien koulutusta koskevaan kysymykseen otettiin mallia FinTerveys-kyselystä (THL 2017). Kyselyssä käytetyt ravitsemuksen asiantuntijanimikkeet otettiin Sanni Massisen ravitsemuksen asiantuntijoiden koulutuksia käsittelevästä pro gradu -tutkielmasta (Massinen 2019). Muuten kyselyn vastausvaihtoehdot valittiin allekirjoittaneen omaan koulutukseen perustuvan asiantuntijuuden ja esimerkiksi sosiaalisen median keskusteluissa esiin tulleiden ravitsemukseen liittyvien uskomusten perusteella. Ideoita ja kommentteja kyselyn kehittämiseksi saatiin myös tutkimussuunnitelmaseminaarissa muilta ravitsemustieteen opiskelijoilta sekä Ravitsemusterapeuttien yhdistys ry:ltä.
Kyselyä pilotoitiin keväällä ja kesällä 2019. Pilottivaiheeseen osallistui yhteensä kuusi tutkittavaa, joista kaksi oli ravitsemustieteen opiskelijoita ja neljä tavallisia kuluttajia.
Pilotointivaiheen tutkittavat saatiin tutkielman tekijän lähipiiristä. Tutkittavat olivat iältään 24–
62-vuotiaita, keski-ikä 37,2 vuotta, ja yksi oli mies. Pilotointi tapahtui paperisella lomakkeella siten, että tutkittava vastasi ensin itsenäisesti kyselyyn, minkä jälkeen tutkija kävi kyselyn läpi kysymys kysymykseltä tutkittavan kanssa. Kahdessa pilotointitilanteessa oli mukana kaksi tutkittavaa yhtä aikaa, jolloin keskustelut käytiin kolmistaan. Keskusteluissa pohdittiin muun muassa kyselyn yleiskuvaa ja pituutta sekä kysymysten ja vastausvaihtoehtojen muotoilua.
Tärkeää oli saada selville, ymmärsivätkö tutkittavat kysymykset ja vastausvaihtoehdot siten, kuin ne oli tarkoitettu.
Kyselyyn vastaamiseen kului pilottivaiheen tutkittavilta keskimäärin 18 minuuttia (9–30 minuuttia). Kyselyn pituus koettiin sopivaksi. Aihe koettiin tärkeäksi ja mielenkiintoiseksi, ja monet kysymykset herättelivät pohtimaan aihetta ja esimerkiksi ravitsemuksen yhteyttä terveyteen tarkemmin. Myös asiantuntijanimikkeiden paljous ihmetytti. Pilotoinnista saadun palautteen pohjalta joitakin kysymyksiä ja vastausvaihtoehtoja muutettiin selvemmiksi ja täydennettiin uusilla vastausvaihtoehdoilla. Esimerkiksi vastaajien terveysongelmia kartoittavan kysymyksen 4 (ks. Liite) kohdalla koettiin, että mielenterveydelliset ongelmat jäävät huomiotta. Valmiissa vastausvaihtoehdoissa on kuitenkin huomioitu ainoastaan
suurimmat ravitsemukseen liittyvät sairausryhmät. Muut sairaudet voi luetella avoimeen vastauskohtaan ”jokin muu”, ja tarvittaessa niistä voi analyysivaiheessa koostaa uusia vastausluokkia. Syömishäiriöt lisättiin uudeksi vastausvaihtoehdoksi, sillä se on vahvasti sidoksissa ravitsemukseen. Kysymyksiin 4 ja 5 lisättiin vastausvaihto ”ei mitään”. Sanamuotoja hiottiin selvemmiksi: esimerkiksi kysymyksessä 4 ”dyslipidemia” vaihdettiin ”kohonneeseen kolesteroliin” ja kysymyksessä 17 ”laboratoriotutkimusten tekeminen” ”teettämiseen” ja
”hoidon suunnittelu” ”ruokavalion suunnitteluun”. Muutamaa kysymystä tarkennettiin, kun oli hieman epäselvää, mitä kysymyksellä tarkoitettiin. Kysymyksessä 7 oli epäselvää, mitä kontaktin saaminen tarkoittaa, joten se määriteltiin tarkemmin vastaanotoksi, puhelinkeskusteluksi tai vastaavaksi. Kysymykseen 13 ja kyselyn toisen osan johdantoon lisättiin ravitsemusterapeutti-sanan eteen ”(laillistettu)” selvyyden vuoksi, sillä aikaisemmissakin kysymyksissä on puhuttu (laillistetuista) ravitsemusterapeuteista.
Loppukyselyssä ei kuitenkaan päätetty käyttää etuliitettä lukemisen helppouden vuoksi.
Kysymyksissä 6 ja 7 seitsemänportainen asteikko koettiin jokseenkin hankalaksi vastata, joten se vaihdettiin tutkittavien toiveesta viisiportaiseksi. Eräs vastaajista koki myös, että kysymyksen 8 voisi jättää kokonaan pois, sillä kysymyksessä 10 selvitetään lähes samaa asiaa.
Vastausvaihtoehdot ovat kuitenkin osittain erilaiset, ja molemmat kysymykset päätettiin säilyttää. Puolet vastaajista oli käyttänyt ravitsemuksen asiantuntijoiden palveluita aikaisemmin, joten myös kysymykseen 12 vastaamisesta saatiin kokemusta. C-kohdan esimerkkeihin lisättiin ”yksityinen lääkäriasema”. Alun perin kysymykset 6 ja 7 olivat saman kysymyksen alakohtia, aiheeseen johdattelevan pääkysymyksen ollessa ”Millainen mielikuva tai käsitys sinulla on nimikkeiden edustajista”, mutta teknisten syiden takia ne jouduttiin jakamaan itsenäisiksi kysymyksiksi.
Monivalinnat ja dikotomiset vastausvaihtoehdot (oikein–väärin) herättivät monilla pilottikyselyyn vastanneilla tarpeen perustella vastauksiaan. Toisaalta olisi hyvä saada tarkempaa tietoa siitä, miten vastaaja on vastausvaihtoehdon ymmärtänyt, sillä jotkin vastaukset on mahdollista ymmärtää eri tavoin eri näkökulmista. Sähköisessä kyselyssä vastausten perusteleminen ei kuitenkaan ole mahdollista, ja analyysivaiheessa tuottaisi ongelmia, jos osa perustelisi vastauksensa ja osa ei.
Pilotointikeskustelun yhteydessä kysyttiin myös tutkittavien mielipidettä siitä, olisiko ollut helppo vastata avoimeen kysymykseen: ”Keitä ravitsemuksen asiantuntijoita osaat nimetä?”
Kaikkien mielestä kysymykseen olisi ollut vaikea vastata, eikä kukaan suositellut sen ottamista kyselyyn. Avoimen kysymyksen mahdollisuutta tiedusteltiin tosin vasta kyselyyn vastaamisen
jälkeen, jolloin kokemukseen saattoi vaikuttaa esimerkiksi se, että vastaaja tavallaan tiesi jo
”oikeat” vastaukset ja koki, ettei olisi osannut vastata oikein tai antaa riittävän montaa vaihtoehtoa.
Ennen varsinaista julkaisemista sähköisestä kyselystä saatiin vielä kommentit ohjaajilta, ja sitä testattiin käytännössä yhdellä henkilöllä. Tässä vaiheessa tarkennettiin kysymyksissä 13 ja 16 olevia perustelupyyntöjä ”Perustele vastauksesi” muotoon ”Perustele vastauksesi kysymykseen X”, koska oli hieman epäselvää, haluttiinko perusteluja edelliseen kysymykseen vai kaikkiin edeltäviin kysymyksiin.
6.2.3 Kyselyn toteutus
Kysely julkaistiin Facebookissa lokakuussa 2019. Kysely linkitettiin saateviesteineen neljään Facebook-ryhmään: kaupunkiryhmiin Myyrmäki (4 819 jäsentä) ja Puskaradio Kuopio (49 650 jäsentä) sekä sydänsairaiden vertaistukiryhmiin Kuriton Sydän (589 jäsentä) ja Nuoret sydänsairaat (361 jäsentä). Saateviesti oli sama kuin kyselyn alussa. Kaupunkiryhmissä julkaistiin vielä muistutusviesti parin viikon jälkeen julkaisusta uusien vastaajien saamiseksi.
Kaupunkiryhmistä oli tarkoitus saada vastaajiksi niin sanotusti tavallisia kuluttajia ja sydänsairaiden vertaistukiryhmistä sellaisia henkilöitä, jotka sairautensa puolesta voisivat hyötyä ravitsemusohjauksesta. Vastauksia saatiin lopulta yhteensä 122 aikavälillä 17.10.–
8.11.2019. Vastausten määrälle ei etukäteen asetettu tavoitetta.
6.2.4 Aineiston käsittely
Aineiston käsittelyssä ja analysoinnissa käytettiin IBM SPSS Statistics tilastolaskentaohjelmistoa (versio 25, IBM inc., Armonk, NY). Vastauksista laskettiin frekvenssit ja prosenttiosuudet. Näistä tehtiin taulukot ja kuvaajat Microsoft Officen Word-ohjelmalla (versio 1908). Tilastollisesti merkitseviä yhteyksiä laskettiin χ²-testillä. Lisäksi avoimet vastaukset kerättiin yhteen tekstitiedostoon, ja vastauksista etsittiin manuaalisesti yhteisiä teemoja.
7 TULOKSET
7.1 Aineiston kuvailu
Tutkittavien taustatiedot on esitetty taulukossa 3. Suurin osa tutkittavista oli naisia (84 %).
Iältään tutkittavat olivat 18–68-vuotiaita (ka. 37±13,6). Eniten vastaajissa oli alemman korkeakoulututkinnon suorittaneita (35 %). Seuraavaksi eniten oli ammattikoulututkinnon suorittaneita (21 %). Hieman yli puolet vastaajista oli korkeakoulutettuja (54 %). Yli puolella vastaajista (59 %) oli jokin terveysongelma tai sairaus. Eniten vastaajien keskuudessa esiintynyt terveysongelma oli ylipaino (30 %). Yleisiä olivat myös sydän- ja verisuonisairaudet (23 %) sekä ruoansulatuskanavan sairaudet tai suolisto-ongelmat (16 %). Kolme tutkittavaa jätti vastaamatta kysymykseen terveysongelmista.
Taulukko 3. Tutkittavien (n=122) taustatiedot.
Taustatieto Määrä, n Osuus vastaajista, %
Sukupuoli
Nainen 102 84
Mies 19 16
Muu 1 1
Ikä (vuotta)
18–20 4 3
21–30 47 39
31–40 29 24
41–50 16 13
51–60 16 13
61–68 10 8
Koulutus
Kansakoulu tai peruskoulu 2 2
Ammattikoulu tai vastaava 26 21
Lukio 18 15
Opistotutkinto 10 8
Alempi korkeakoulututkinto (ammattikorkeakoulu tai vastaava)
43 35
Ylempi korkeakoulututkinto (maisteri tai vastaava)
23 19
(jatkuu)
Taulukko 3, jatkuu
Taustatieto Määrä, n Osuus vastaajista, %
Terveysongelma tai sairaus
Kyllä 72 59
Diabetes 9 7
Sydän- ja verisuonisairaus 28 23 Ruoansulatuskanavan sairaus
tai suolisto-ongelmia
19 16
Ylipaino 37 30
Syöpä 0 0
Syömishäiriö 4 3
Jokin muu1 18 15
Ei mitään 47 39
Ei vastausta 3 3
1 Astma (n=5), allergiat (n=2), kilpirauhasen vajaatoiminta (n=2), uniapnea (n=2), atopia (n=1), epilepsia (n=1), maksasairaus (n=1), reaktiivinen niveltulehdus (n=1), migreeni (n=1), reuma (n=1), sisäilmaoireilu (n=1), fibromyalgia (n=1), ADHD (n=1), korkea rasvaprosentti ilman ylipainoa (n=1).
7.2 Kuluttajien käsitykset ravitsemuksen asiantuntijoista yleisesti
Kaikki tutkittavat olivat kuulleet vähintään yhdestä ravitsemuksen asiantuntijanimikkeestä, ja kaikki nimikkeet olivat ainakin joillekin tuttuja (Kuva 1). Lähes kaikki (95 %) olivat kuulleet personal trainereista. Suurin osa tutkittavista (89 %) oli kuullut myös ravitsemusterapeuteista.
Seuraavaksi tunnetuimpia nimikkeitä olivat ravintoneuvoja, ravitsemustieteilijä ja ravintoterapeutti, joista kustakin oli kuullut noin puolet tutkittavista. Avoimissa vastauksissa tulivat esiin erilaiset vaihtoehtoishoitojen asiantuntijat sekä työterveyshuolto. Korkeakoulutetut tunnistivat ravitsemustieteilijät paremmin (62 % vs. 41 %, p=0,020) ja ravintoterapeutit heikommin (41 % vs. 59 %, p=0,047) kuin ei-korkeakoulutetut. Ravitsemusterapeutit olivat myös korkeakoulutetuille hieman tutumpia (94 % vs. 84 %), mutta ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p=0,074). Muiden asiantuntijoiden tunnistamisessa ei ollut eroja koulutustaustan suhteen.
Kuva 1. Kysyttyjen ravitsemuksen asiantuntijanimikkeiden tunnistaneiden vastaajien osuudet, %.
Kyselyssä selvitettiin myös tutkittavien mielikuvia ravitsemuksen asiantuntijoiden osaamisesta ja saavutettavuudesta. Parhaiten tutkittavat kokivat tuntevansa personal trainereiden ja ravitsemusterapeuttien osaamisen, sillä vain vajaa viidennes ei osannut arvioida heidän osaamistaan (Taulukko 4). Ravitsemusterapeuttien ja ravitsemustieteilijöiden osaaminen arvioitiin parhaimmaksi: arvion antaneista jopa 91 % oli sitä mieltä, että ravitsemusterapeuteilla on melko hyvä tai hyvä osaaminen (lukuarvo 4–5), kun taas ravitsemustieteilijöiden kohdalla vastaava osuus oli 83 %. Myös ravitsemusasiantuntijoiden (57 %), ravintoterapeuttien (47 %) ja ravitsemussuunnittelijoiden (47 %) osaaminen arvioitiin pääosin melko hyväksi tai hyväksi.
Huonoksi tai melko huonoksi (1–2) osaaminen arvioitiin useimmiten ravintovalmentajien (45
%), ravitsemusvalmentajien (45 %) ja personal trainereiden (44 %) kohdalla. Taulukossa 5 on esitetty tutkittavien mielikuvia siitä, kuinka helposti asiantuntijoihin saa kontaktin esimerkiksi vastaanoton, puhelinkeskustelun tai muun vastaavan muodossa. Personal trainereiden tunnettuus nousi tässäkin kysymyksessä esille, sillä vain 8 % vastaajista ei kokenut osaavansa arvioida kontaktin saamista personal trainereihin. Personal trainerit koettiin selvästi parhaiten saavutettaviksi: 90 % arvion antaneista ajatteli saavansa kontaktin heihin helposti tai melko helposti (4–5). Reilu puolet arvion antaneista ajatteli yhteyden saamisen ravinto- ja ravitsemusvalmentajiin sekä ravintoneuvojiin olevan helppoa tai melko helppoa. Lähes kaksi kolmasosaa arvion antaneista oli sitä mieltä, että yhteyden saaminen ravitsemustieteilijöihin on vaikeaa tai melko vaikeaa (1–2). Muiden nimikkeiden kohdalla arviot jakaantuivat tasaisemmin.
Taulukko 4. Tutkittavien mielikuvat ravitsemuksen asiantuntijoiden osaamisesta (1 = huono osaaminen,
Taulukko 5. Tutkittavien mielikuvat siitä, kuinka helposti ravitsemuksen asiantuntijoihin saa kontaktin (1 = vaikeasti, 5 = helposti), %.
Lisäksi kyselyssä selvitettiin tutkittavien halukkuutta suositella tai käyttää itse eri asiantuntijoiden palveluita. Taulukosta 6 näkyy se, suosittelisivatko tutkittavat asiantuntijoita muille, esimerkiksi sukulaisille, ystäville tai tutuille. Useimpien nimikkeiden kohdalla yli puolet vastaajista ei osannut sanoa, suosittelisiko asiantuntijoita muille. Ravitsemusterapeuttien osalta kolme neljäsosaa osasi vastata kysymykseen ja personal trainereiden osalta reilu puolet.
Lähes kaikki (92 %) vastanneista suosittelisivat ravitsemusterapeutteja ja kaksi kolmasosaa ravitsemustieteilijöitä. Suhteellisen tasaisesti jakautuivat mielipiteet ravintoterapeuteista, ravitsemussuunnittelijoista, ravitsemusasiantuntijoista ja personal trainereista. Enemmistö vastaajista ei suosittelisi ravintovalmentajia (84 %), ravitsemusvalmentajia (73 %) tai ravintoneuvojia (62 %). Kuvassa 2 on puolestaan esitetty vastaukset siihen, keneltä tutkittavat pyytäisivät apua ravitsemukseen liittyvissä asioissa, jos heillä itsellään olisi jokin terveysongelma tai muuta tarvetta ravitsemukseen liittyvälle tiedolle. Eniten vastaajat pyytäisivät apua ravitsemukseen liittyvissä asioissa ravitsemusterapeuteilta (71 % vastaajista) ja lääkäreiltä (66 %). Seuraavaksi suosituimpia avunlähteitä olivat terveydenhoitajat (43 %) ja
sairaanhoitajat (39 %). Vain kolme vastaajaa ei pyytäisi apua keneltäkään.Muita mainittuja avunlähteitä olivat esimerkiksi internet (n=7), tieteelliset artikkelit (n=1) ja tulehduksellisiin suolistosairauksiin perehtynyt hoitaja (n=1). Avun pyytäminen erosi sairauden mukaan siten, että suurempi osa terveistä pyytäisi apua lääkäriltä ja ravitsemusterapeutilta verrattuna sairaisiin (p<0,05) (Taulukko 7). Sairaat puolestaan pyytäisivät harvemmin apua sairaanhoitajalta verrattuna terveisiin (p<0,05).
Taulukko 6. Tutkittavien halukkuus suositella ravitsemuksen asiantuntijoita muille, %.
Nimike Kyllä En En osaa sanoa
(Laillistettu) ravitsemusterapeutti 69 6 25
Ravintoterapeutti 17 21 62
Ravitsemustieteilijä 29 14 57
Ravitsemussuunnittelija 16 16 68
Ravintoneuvoja 15 24 62
Ravitsemusasiantuntija 14 17 69
Ravintovalmentaja 6 30 64
Ravitsemusvalmentaja 10 26 64
Personal trainer 29 30 41
Kuva 2. Keneltä tutkittavat pyytäisivät apua ravitsemukseen liittyvissä asioissa, jos heillä on tai olisi jokin terveysongelma tai muuta tarvetta ravitsemukseen liittyvälle tiedolle, %.
66 %
39 % 43 % 71 %
22 % 16 %
12 % 9 % 16 % 16 % 20 %
9 % 3 % 0
10 20 30 40 50 60 70 80 90 100
Taulukko 7. Sairauden vaikutus siihen, keneltä tutkittavat pyytäisivät apua ravitsemukseen liittyvissä
Ravitsemussuunnittelija Kyllä 10 (14) 10 (21) 0,292
Ei 62 (86) 37 (79)
1 Testi ei sovi, koska yli 20 % odotetuista frekvensseistä on alle 5.
* p<0,05
Kyselyssä selvitettiin myös sitä, ymmärtävätkö tutkittavat (laillistettujen) ravitsemusterapeuttien ja ravintoterapeuttien eron. 84 % vastanneista (n=103) oli sitä mieltä, että (laillistetut) ravitsemusterapeutit ja ravintoterapeutit eroavat toisistaan. Korkeakoulutetut olivat muita useammin tietoisia erosta (89 % vs. 79 %, p=0,100), joskaan ero ei ollut merkitsevä.
Ravitsemus- ja ravintoterapeuttien eroa perusteltiin useimmiten koulutustaustalla tai tutkinnolla (n=48). Vastaajat perustelivat tätä sillä, että ravitsemusterapeuteilla on heidän näkemyksensä mukaan pidempi ja laajempi tai yliopistotason koulutus. Lisäksi eroa selitettiin ravitsemusterapeuttien koulutukseen kuuluvalla ohjatulla harjoittelulla sekä koulutuksen, osaamisen ja ohjauksen perustumisella tieteeseen ja tutkittuun tietoon. Koulutuksen lisäksi eroa perusteltiin sillä, että toinen ammateista on laillistettu ja toinen ei (n=13). Osa näistä perusteluista nojasi ilmeisesti lähinnä mielikuvaan laillistuksesta ja sen tuomasta pätevyydestä, kun taas muutama vastaaja osasi mainita siihen liittyen esimerkiksi Valviran tai JulkiTerhikin (n=3). Osa nosti esiin myös ”suojatun ammattinimikkeen” (n=3) ja ”todennetun osaamisen”
(n=3). Lisäksi laillistetuilla ravitsemusterapeuteilla sanottiin olevan enemmän osaamista, ”laaja käsitys ravinnosta ja sen terveysvaikutuksista” sekä laajemmat ja ajantasaisemmat tiedot, että he ovat ”pätevämpiä” ja käyneet opinnoissaan ”pakollisia aiheita” ja että he noudattavat suosituksia. Yksi vastaaja koki, että ravitsemusterapeuttien ohjaus on puolueetonta, kun taas
”muut saattavat olla jonkun elintarvikeyhtiön lobbareita”. Erään mielipiteen mukaan ravitsemusterapeutit perustavat ohjauksensa populaatioon, kun taas ravintoterapeutit keskittyvät yksilöön ja yksilön kokonaisuuteen. Moni oli sitä mieltä, että ravintoterapeuteissa on enemmän vaihtelua esimerkiksi koulutustaustan ja osaamisen osalta (n=3): koulutus voi olla tai olla olematta, ja osa ravintoterapeuteista voi olla päteviä, kun taas ”osa ei perehdy tieteellisiin julkaisuihin”. Monet myös toivat ilmi sen, että ”ravintoterapeutiksi voi kutsua itseään kuka vaan” (n=9). Yksi vastaaja myös erotteli ravitsemusterapeutit ja kaikki muut nimikkeet toisistaan: ”Vain ravitsemusterapeutti on asiaa opiskellut henkilö. Nämä muut tittelit voivat olla vaikka mitä puoskareita ja itseoppineita.” Kielteisesti vastanneet uskoivat, että ravitsemus- ja ravintoterapeutit ”tekevät samaa asiaa”, ”suunnilleen käyttävät samaa protokollaa” ja ”lopputuloksena osaavat ohjata ja ohjeistaa samankaltaiseen lopputulokseen”.
Myönteisen vastauksen antaneista 29 vastaajaa ei osannut perustella vastaustaan tarkemmin tai perusti vastauksensa omaan mielikuvaan. Kielteisen vastauksen antaneista 14 vastaajaa ei osannut antaa perustelua.
7.3 Kuluttajien käsitykset ravitsemusterapeuteista
Taulukossa 8 on esitetty tutkittavien vastaukset siihen, mistä he ovat ravitsemusterapeuteista kuulleet. Vastaajien oli mahdollista valita useampi vastausvaihtoehto, ja monet olivat niin tehneetkin. Yli puolet vastaajista oli kuullut ravitsemusterapeuteista median tai sosiaalisen median kautta. Ravitsemusterapeutin oli tavannut reilu kolmasosa vastaajista.
Ravitsemusterapeutin vastaanotolla oli käynyt vastaajista vajaa viidesosa ja vastaajien läheisistä reilu viidesosa. Kolmasosa oli kuullut ravitsemusterapeuteista muun terveydenhuollon ammattilaisen kautta. Vain 7 vastaajaa ilmoitti, ettei ollut kuullut ravitsemusterapeuteista ennen kyselyyn vastaamista.
Taulukko 8. Mitä kautta vastaajat olivat kuulleet ravitsemusterapeuteista.
Mistä kuullut Määrä, n Osuus vastaajista, %
Olen tavannut ravitsemusterapeutin. 44 36
Olen käynyt ravitsemusterapeutin vastaanotolla. 20 16 Tuttu/ystävä/perheenjäsen on käynyt ravitsemusterapeutin
vastaanotolla.
26 21
Olen lukenut lehdestä / sosiaalisesta mediasta / nähnyt TV:ssä.
73 60
Muu terveydenhuollon ammattilainen (esim. lääkäri tai sairaanhoitaja) on maininnut ravitsemusterapeutista.
40 33
Kuulin ravitsemusterapeuteista ensimmäisen kerran vasta tämän kyselyn myötä.
7 6
Jokin muu.1 12 10
1 Ammatin/työn kautta (n=4), koulutuksen kautta (n=4), alaa opiskelevia tai siitä kiinnostuneita ystäviä (n=1).
Tutkittavilta kysyttiin myös mielikuvia ravitsemusterapeuttien koulutustaustasta ja luotettavuudesta tiedonlähteenä. Suurin osa vastaajista, yli puolet, tiesi, että ravitsemusterapeutit ovat opiskelleet yliopistossa (Taulukko 9). Viidesosa arveli, että koulutus olisi ammattikorkeakoulupohjainen. Eräs vastaaja oli sitä mieltä, että ravitsemusterapeutteja valmistuu sekä yliopistosta että ammattikorkeakoulusta. Kukaan ei ajatellut, että ravitsemusterapeuttina toimiminen ei vaatisi erillistä koulutusta. Reilu viidesosa tutkittavista ei kuitenkaan osannut sanoa ravitsemusterapeuttien koulutustasoa. Korkeakoulutetut tutkittavat tiesivät muita useammin oikean vastauksen (64 % vs. 50 %, p=0,129), joskaan ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä.
Taulukko 9. Tutkittavien mielikuvat ravitsemusterapeutin työhön vaadittavasta koulutuksesta.
Koulutustaso Määrä, n Osuus vastaajista, %
Ei erillistä koulutusta 0 0
Ammattikoulu 5 4
Ammattikorkeakoulu 26 21
Yliopisto 70 57
Lyhyt maksullinen kurssi (muutama kuukausi) 5 4 Pitkä maksullinen kurssi (yli vuoden) 2 2
En osaa sanoa 15 12
Valtaosan (77 %) mielestä ravitsemusterapeutit ovat luotettava tietolähde ravitsemukseen ja terveyteen liittyvissä asioissa (Kuva 3). Vain kahden vastaajan mielestä he eivät ole luotettavia.
Valtaosan (77 %) mielestä ravitsemusterapeutit ovat luotettava tietolähde ravitsemukseen ja terveyteen liittyvissä asioissa (Kuva 3). Vain kahden vastaajan mielestä he eivät ole luotettavia.