ARTIKKELIT
K. W. HUMPHREYS
Kirjastotieteen kehitys kirjastohistorian näkökulmasta*
Humphreys, K. W., Kirjastotieteen kehitys kirjastohistorian näkökulmasta [The development of library science with special reference to library history]. Kirjastotiede ja informatiikka 2 (3): 65—68, 1983.
The article is an abridged translation into Finnish of a paper presented at the meeting of the Standing Committee of the IFLA Section on Library Theory and Research, held in Berlin, GDR, March 29, 1983. The author gives an outline of the ability of library history to explain the present situation. He suggests that this will allow us perhaps to foresee difficulties which may arise in future planning. He also stresses the necessity to intro- duce or re-introduce into the library school curriculum some elements of a humanistic nature, one of which must be library history.
The author's address: Dr. K. W. Humphreys, 94 Metchley Lane, Harbome, Birmingham, B17 OHS, U.K.
T a s a n v i i s i k y m m e n t ä v u o t t a k e s t ä n e e n k i r - j a s t o n h o i t a j a n u r a n i a i k a n a olen n ä h n y t t ä - m ä n a m m a t i n m u u t t u v a n t a v a t t o m a s t i j a m y ö s k e h i t t y n e e n edukseen. K u t e n m o n e t ikäiseni kollegat olen p a l a n e n k ä v e l e v ä ä k i r - j a s t o h i s t o r i a a k u n h a n vain m e n n e e n ajan m u i s t o t aineellistuisivat kirjoituksiksi.
Osallistuin ensimmäisen k e r r a n I F L A n k o - k o u k s e e n v u o n n a 1961. Tuolloin osanottajat t u l i v a t pääasiassa E u r o o p a s t a ja Y h d y s v a l - loista. T u s k i n p a h e i s t ä k u i n k o u r a l l i n e n oli s a a n u t j o n k i n l a i s t a k i r j a s t o a m m a t i l l i s t a k o u - l u t u s t a . H e i d ä n t i e t ä m y k s e n s ä ei k u i t e n k a a n ollut m i t e n k ä ä n v ä h ä i n e n ; se oli r a k e n t u n u t p ä i v i t t ä i s e n työn s y n n y t t ä m i s t ä u t i l i t a r i s - tisista t a r p e i s t a . E n i m m ä k s e e n h e i t ä kiinnos- t i v a t s u u r t e n tieteellisten ja yleisten kirjasto- j e n ongelmat, ne, joita s y n t y y kokoelmiin, h e n k i l ö k u n n a n asenteisiin ja luutuneisiin m e n e t t e l y t a p o i h i n k ä t k e y t y v ä s t ä m e n n e i s y y - d e n p e r i n n ö s t ä . Monet olivat oppineita s a n a n s y v i m m ä s s ä m e r k i t y k s e s s ä .
Noista ajoista yliopistot, k o r k e a k o u l u t ja yleiset kirjastot ovat k ä y n e e t läpi v a l t a i s a n
* Suomentanut Marjatta Okko. Alkuperäiskäsi- kirjoitus on toimituksen arkistossa.
j a n o p e a n k a s v u n . Kirjastokouluja on p e r u s - t e t t u lähes kaikille m a a i l m a n kolkille. Niiden o p e t u s o h j e l m a t o v a t p a i s u n e e t j a niissä on r u v e t t u k o r o s t a m a a n t u t k i m u s t a , jota ei a i e m m i n p i d e t t y m i t e n k ä ä n t ä r k e ä n ä . S e u - r a u k s e n a on ollut, e t t ä ammatillisesti k o u l u - t e t t u j e n kirjastonhoitajien m ä ä r ä k a s v a a ja a m m a t t i a koskeva kirjallisuus p u r s u i l e e r u n - saana. Opetusohjelmista p a l j a s t u u sekä h ä - i v y t t ä v i ä m u u t o k s i a että v ä l t t ä m ä t t ö m i ä l a a - j e n n u k s i a . J o t k i n oppiaineet k u t e n p a l e o - grafia, k i r j a n historia (inkunaabelit, sidokset ja t a i d e p a i n o t y ö m u k a a n lukien) sekä k i r j a s - tohistoria ovat k a d o n n e e t lähes k o k o n a a n , toisia aineita on s u u r e s t i s u p i s t e t t u k u t e n on k ä y n y t k i r j a s t o k o u l u t u k s e n aiempien n a p o - jen, l u e t t e l o i n n i n ja l u o k i t u k s e n . Tilalle ovat r y n n i s t ä n e e t a u t o m a a t i o , j o h t a m i n e n , h a l - linto j a s u u n n i t t e l u , audiovisuaaliset aineis- tot, ns. i n f o r m a a t i o t i e d e j a m u u t . Opiskelijat ovat s a m a a n a i k a a n a l k a n e e t vaatia, e t t ä o p e t u k s e n t u l e e v a s t a t a h e i d ä n t u l e v a n u r a - k e h i t y k s e n s ä v a a t i m u k s i a ja e t t ä k a i k k i oppi- aineet, j o t k a e i v ä t palvele t ä t ä t a r k o i t u s t a , t a i niiden v ä h ä m e r k i t y k s i n e n aines tulisi poistaa opetusohjelmasta.
66 Humphreys: Kirjastotieteen kehitys... Kirjastotiede ja informatiikka 2 (3) — 1983 Kirjastoalan opintojen relevanssin vaati-
muksiin lienee osaltaan vaikuttanut Unescon ja siten myös IFLAn piirissä kehitysmaiden ongelmiin virinnyt ja yhä lisääntyvä, oikeu- tettu mielenkiinto. Kun aiempi kirjastonhoi- tajapolvi kantoi huolta niistä vaikeuksista, joita syntyy suurissa ja erittäin monimutkai- sissa organisaatioissa, olikin palattava perus- kysymyksiin, niihin, joista on lähdettävä aloitettaessa tyhjästä ilman aiempaa koke- musta ja tavallisesti hyvin niukoin voima- varoin. Mielet keskittyivät pohtimaan kehit- tymään nousevien yhteiskuntien tarvitsemia kirjastollisia peruskäytäntöjä. Jonkin kehit- tyneen länsimaan kansalliskirjastonhoitajan esiin ottaman erityiskysymyksen herättä- mällä peitsentaitolla ei tässä tilanteessa ollut sijaa.
Kaikki nämä voimat ovat nähdäkseni tuo- neet meidät vaiheeseen, jossa ammattikun- nalla on vaarana muuttua vain käytännölli- seksi, jopa marroksi. Mahdollisuudet mieli- kuvituksekkaisiin huimiin hyppyihin eteen- päin ovat vähissä, ellei ammattiin hakeutu- ville ole tarjona virikkeitä pohtia tulevai- suutta suhteessa nykyisyyteen. Tämä taas on mahdollista vain, jos tuomme tai palautamme opetusohjelmaan joitakin humanistisia ele- menttejä. Yhden niistä täytyy olla kirjasto- historia, sillä se voi auttaa meitä ymmärtä- mään nykyisyyttä menneisyyden ehdoilla ja erityisesti siitä on apua tarkasteltaessa kir- jastonhoitajuutta kulttuuri- ja yhteiskunta- kehityksen voimatekijänä. Selittämällä kai- ken hankittavissa olevan evidenssin turvin niitä tapahtumia, jotka johtivat nykytilan- teeseen saatamme kyetä ennustamaan tulevaa
— optimistisemmin ja jopa luotettavammin.
Otan esiin länsimaisen sivistyksen tapahtu- mista pari esimerkkiä, jotka saattavat roh- kaista alalle hakeutuvia. Muinaisten kirjas- tonhoitajien intellektuaaliselle edistykselle antama panos — varhaisimmista vaiheista nykyaikaan asti — ovat omiaan kiehtomaan niitä, jotka pyrkivät näkemään ammatissa muutakin kuin joukon tekniikkoja ja menet- telytapoja — rutiinia — niitä, jotka hakevat mahdollisuutta vaikuttaa vaikkapa vain vä- häsen tuleviin sukupolviin. Eikä tämä ole mitään toiveajattelua!
Aloitan varhaisella esimerkillä. Kahdek- sannen vuosisadan lopulla Yorkin katedraali- kirjaston kirjastonhoitajana oli Alkuin, jonka Kaarle Suuri kutsui neuvonantajakseen.
Monitoimista Alkuinia on syytä pitää kirjan ja kirjastojen kehitystä edistäneen monen innovaation alullepanijana. Karolingisen kir-
joitustyylin kehittäminen on yksi tärkeim- mistä, palatsikoulun opetusohjelman kehittely ja täsmällisyyttä painottava klassisten teks- tien kopiointi ovat karolingisen renesanssin tunnettuja piirteitä. Kuninkaallisesta käs- kystä tehty kirkkojen ja luostarien omaisuu- den luettelointi johti myös kirjainventaarei- hin, joista luontevasti tuli hakemistoja ja siksi ne ovat kirjaluetteloiden alkioita, em- bryoluetteloita. Alkuinin seuraava askel oli rohkaista kirjastoja harjoittamaan kaukolai- nausta. Hänen runomittaan laatimaansa Yorkin kirjaston luetteloa lienee käytetty muiden kokoelmien rakentamisen bibliografi- sena apuneuvona. Olen toisaalla pyrkinyt osoittamaan, että Alkuinia ehkä olisi pidet- tävä kirjastonhoidon isänä (1).
Toiseksi esimerkikseni valitsen Tommaso Parentucellin, sittemmin paavi Nicolaus V, joka oli varhaisin kirjastokonsultti. Kun Cosimo di Medici suunnitteli julkisen Pyhän Markuksen kirjaston perustamista Firenzeen, hän pyysi Parentucellia laatimaan hankitta- viksi suositeltavien kirjojen luettelon. Tätä valioluetteloa Cosimo käytti lähes sellaise- naan ts. hän hankki lisäksi vain vähän muita kirjoja. Tähän valioluetteloon perustuivat myös Badia Fiesolanan, Pesaron ja Urbinon kirjastojen perushankinnat. Bolognan ko- koelman rakenne viittaa siihen, että Paren- tucellia oli sielläkin käytetty asiantuntijana.
Paaviksi tultuaan hän aikoi perustaa Vatikaa- niin julkisen kirjaston, mutta varhainen kuo- lema keskeytti tämän hankkeen toteutumi- sen. Silti hänen toimintansa kirjastojen sivis- tyksellisen roolin avartamiseksi ja niiden avaamiseksi suurelle yleisölle edustaa mer- kittävää panosta humanistisen ajattelun ke- hityksessä. (2)
Olisi mahdollista laajentaa esimerkki- kokoelmaa esittelemällä opiskelijoille Leib- nitz, Lessing Wolfenbuttelissä, Wilhelm von Humboldtin työ, Leopold Delisle Bibliothéque Nationale'ssa Pariisissa, Franz Ehrle Vatikaa- nissa ja Krupskajan vaikutus Neuvosto- Venäjän yleisten kirjastojen kehitykseen.
Heidän ja monen muun toiminta on vakiin- nuttanut kirjastojen aseman yhteiskunnassa ja nopeuttanut intellektuaalista edistystä.
Mekin tarvitsemme muutaman sankarin ja sankarittaren tässä ammatissa.
Kenties tärkein kirjastohistorian ominais- piirre on sen kyky selittää nykytilannetta.
Esim. manner-Euroopan kirjastojärjestelmien organisaatio poikkeaa niin perusteellisesti anglosaksisen kirjastonhoitajan kokemuksista, että se näyttäytyy hänelle lähes käsittämättö-
Kirjastotiede ja informatiikka 2 (3) — 1983 Humphreys: kirjastotieteen kehitys... 67 mänä. Sen voikin ymmärtää vain historiasta
käsin. — Olkoon Italia esimerkkinä. Miten kummassa joillakin yliopistoilla ei ole lain- kaan pääkirjastoa; miten jotkut yliopiston- kirjastot ovat valtionkirjastoja; miksi vastuu yliopistojen kirjastoista on jaettu kahden ministeriön kesken? Miksi maassa on nykyi- sin vain muutama anglosaksis- tai pohjois- maistyyppinen yleinen kirjasto? Miksi Ita- liassa on monta kansalliskirjastoa, joista kaksi on peräti kansallisia keskuskirjastoja?
Kysymyksiä riittää ja vastaukset löytyvät historiasta. [Alkuperäistekstissä esitetty ke- hityksen ääriviivat. Ks. myös (3).]
On selvää, että vastaavanlaisia kysymyksiä syntyy eri maissa ja että vertailevalle histo- rialliselle tutkimukselle on paljon tilaa.
Ongelmia ovat esim. hajautettujen yliopiston- kirjastojen synty, kansalliskirjaston statuk- sen saavuttaneiden kirjastojen erityisasema, tai kansalliskirjastojen, korkeakoulukirjasto- jen ja yleisten kirjastojen väliset hallinnolli- set suhteet kansallisessa kirjastojärjestelmäs- sä ja niiden syyt. Voimme jäljittää taustaa sellaisten kansalliskirjastojen olemassaololle, jotka samalla ovat yliopistonkirjastoja kuten Praha ja Jerusalem (ja Helsinki, suom.
huom.) tai yliopistonkirjastoille, jotka ovat myös yleisiä kirjastoja kuten Aarhus. Jonkin maan kirjastojärjestelmä tai sen osa on saat- tanut vaikuttaa kehityskulkuihin toisessa maassa. Kiintoisaa olisi selvittää miten Sak- san tieteellisiä kirjastoja koskevat suosituk- set — Empfehlungen des Wissenschaftsrates (4) — vaikuttivat Britannian uusien yliopisto- jen kirjastojen muotoutumiseen. Toisin päin tarkastellessa ilmenee, että Saksan ensimmäi- sen avokokoelmaperiaatteen mukaan raken- netun Frankfurtin yliopistonkirj aston suun- nittelija vietti jonkin aikaa Britannian en- simmäisessä tätä periaatetta soveltavassa yli- opistonkirj astossa Birminghamissa. Saman- tapaiset tekijät vaikuttivat myös Regensbur- gin keskitetyn kirjaston suunnittelussa. Uusia kirjastoja perustettaessa olisi hyödyksi tietää miten tutkimuskirjastojen yhdistyksen (Asso- ciation of Research Libraries) vaikutti SCONULin muotoutumiseen ja miten SCONUL LIBERiin ja muihin pysyviin konfe- rensseihin, sillä näiden vuorovaikutussuhtei- den ymmärtäminen antaa viitteitä siitä, mitä ideoita on paikallaan seurata ja mitä välttää.
On myös otettava esiin esimerkkejä, jotka valaisevat opiskelijoille tarvetta tutkia uusimman kehityksen historiaa oman maan kirjastojärjestelmän ymmärtämiseksi. Niiden
toimenpiteiden sarja, jotka johtivat British Libraryn perustamiseen, yliopistojen kirjas- tojen ja BL:n väliset suhteet ja alueellisten kirjastotoimistojen sijoittuminen nykyorgani- saatioon auttavat ymmärtämään nykyisen brittiläisen järjestelmän anomaalisuutta.
Kaiken tämän tietäminen ei tietenkään ole arvo sinänsä eikä se johtaisi mihinkään, ellei siihen sisältyisi myös tulevaisuutta koskevia viitteitä. Meidän ei tule tuntea vain nykyi- syyden ja menneisyyden tosiasiat, vaan poh- tia olivatko tehdyt päätökset ja toimenpiteet kenties virheellisesti arvioituja tai huonosti ajoitettuja. Näin voimme ehkä nähdä ennalta mitä vaikeuksia tulevassa suunnittelussa koh- dataan. Vaikka lieneekin totta, että vain ani- harvoin opimme menneistä kokemuksista — omista tai muiden — ovat johtavat kirjaston- hoitajat vastustaneet, elleivät aina äänek- käästi niin kuitenkin julkisesti, joitakin hank- keita, jotka on toteutettu heidän perustel- luista vastaväitteistään huolimatta tuloksena ao. järjestelmän tai palvelun tosiasiallinen heikkeneminen. Saatamme kyetä palautta- maan käyttöön aiempia ideoita ja korjaa- maan syntyneet vauriot.
Kirjoitukseni on suppea ja sen tarkoituk- sen voin ilmaista vielä lyhyemmin ja hyvin yksinkertaisesti. Mielestäni kirjastoammatti on joutumassa steriiliin tilaan, koska ideat ovat liian tiukasti sidoksissa teknisiin tavoit- teisiin. Tämä pätee laajemmaltikin kuin vain kirjastonhoitaj uuteen, se pätee sivistyk- seemme yleisemminkin tänä materialismin valtakautena. Yksinkertaistajat, matalatasoi- sen massakulttuurin tuottajat ja mediokraatit ennättävät kaikkialle. Niinpä ehdotan, että harkitsisimme paluuta tarkastelemaan ihmi- syyttä kannattavia vaikutuksia menneinä aikoina ja suhteuttamaan nuo vaikutukset sekä nykyisyyteen että tulevaisuuteen. Jos onnistun pyrkimyksessäni virittää keskuste- lua asiasta, olen tyytyväinen. En ole sanonut mitään uutta — pelkäänpä että hyvin harvat siihen pystyvät — vaan olen toistanut mitä arvovaltaiset edeltäjäni ovat puhuneet.
Jätän pohdittavaksi tämän Carl Beckerin ajatuksen: Historian arvo ei ole tieteellistä, vaan se on moraalista ominaislaadultaan: va- pauttamalla mielet, syventämällä myötätun- toa, vahvistamalla tahtoa se antaa meille välineitä, joilla kontrolloida itseämme, ei yh- teiskuntaa; se valmistaa meitä elämään hu- maanimmin nykyisyydessä ja pikemminkin kohtaamaan kuin ennustamaan tulevaa (5).
68 Humphreys: Kirjastotieteen kehitys . . . Nootit
1. Humphreys, K. W., The early medieval librarian, in Paläographie 1981. Colloquium des Comité International de Paléographie, Mimenen 15.—18. September 1981 Referate.
Hrsg. G. Silagi pp. 59—70, 1982 (Munchener Beitrage, 32).
2. Thompson, J. W., The medieval library.
Chicago 1939 (repr. New York 1957), pp. 523 ff.
Kirjastotiede ja informatiikka 2 (3) — 1983 3. Humphreys, K. W., University libraries in
Italy during the past 100 years', in University Library History: an international review, ed.
J. Thompson. London, 1980. pp. 250—268.
4. Geschäftsstelle des Wissenschaftsrates, Emp- fehlungen des Wissenschaftsrates zum Ausbau der Wissenschaftlichen Einrichtungen. Teil II Wissenschaftliche Bibliotheken. 1963.
5. Colson, J. C, Speculations on the uses of library history. Journal of Library History.
4: 69, 1969.
