Intellektuellit ja julkisuuden katoaminen

ka. Ei kuitenkaan tiedetä, johtuuko lopullinen tieto siitä, ettei mitään ole enää löydettävis- sä, vai siitä, ettei tieteen kokonaisvolyymi sal- li tietää enempää.

Seminaarin viimeisessä varsinaisessa alustuk- sessa Kauko Pietilä (Tampereen yliopisto) tarkas- teli informaatioyhteiskunnan lupauksia ja lupaus- ten lunastamisia kahden tekstin valossa: Desmond Fisherin "The right to communicate: a status re- port" ja Philip Elliottin "Intellectuals, the

'information society' and the disappearance of the public sphere". Teksteissä on esillä kaksi äärimmäistä suhtautumistapaa uuteen tekniikkaan ja sen yhteiskunnallisiin lupauksiin, Fisherillä rajaton optimismi ja valoisan tulevaisuuden ku- va, Elliottilla (hänen artikkelinsa ilmestyy suo- mennoksena Tiedotustutkimuksen tässä numerossa) synkkä pessimismi ja tuhoutumisen aavistelu.

Fisherin komein lupaus on lupaus valtion ja ylimalkaan ihmisten ja yhteiskunnan yläpuolisten mahtien kuolemasta. Uusi informaatiotekniikka antaa mahdollisuuden purkaa valtion muodossa yh- teiskunnasta vieraantunutta ja itsenäistynyttä yhteiskunnallista valtaa. Elliott viittaa sa- maan mahdollisuuteen otsikkonsa termillä "the disappearance of the public sphere". - Miksi sitten Elliott on pessimistinen siinä, missä Fisher on valoisan optimistinen, kun kumpikin kuitenkin näkee tai aavistelee tulevaisuudessa samanlaista valtio/julkisen sektorin kuolemis- kehitystä? Elliott katsoo, että vanhan valtio- muodon ("the public sphere"; voitaisiin ehkä pu- hua sosiaalivaltiosta) tilalle kehittyy sellai- nen uusi valtiomuoto, mistä Fisher ei puhu juuri

~alaistua sanaa enempää. Uusi valtiollisuus on väkivaltaista poliisivaltiollisuutta, ja sitä uusi tekniikka kaikkialla (ydinvoimatalous, sa- telliitit, kaapelit jne.) tuntuu luonnonvoimai- sesti kasvattavan jalanjäljissään. Uuden val- tiomuodon, uuden valtiollisen väkivallan vääjää- mättömyyden tunnustaminen on Elliottin pessimis- miä. - Toinen asia on, onko Elliottin tunnustus aukottomasti perusteltu.

Keskustelun jälkeen Jussi Sauna-Aho (Liiken- neministeriö) selosti tutkimussuunnitelmaa "Jouk- koviestintäteknologian tutkimusohjelma", joka on laadittu Liikenneministeriössä valtioneuvoston toimeksiannosta ja jonka toteuttamiseen on kaa-

vailtu käytettävän vuoteen 1988 mennessä (jol- loin projektin kokonaisuudessaan pitäisi valmis- tua) noin 10 miljoonaa markkaa. Ohjelman on suunniteltu muodostuvan viidestä osaprojektista:

(l) laajakaistaverkot viestinnässä, (2) sanoma- lehden ja teletietopalvelun toimituksen integraa- tio, (3) kestopaperi, (4) painoviestinnän toimi- tustyön automaatio ja (5) joukkoviestintää kos- kevat perusselvitykset. Tutkimusohjelma on tar- koitus käynnistää kesällä 1983, jos valtion lisä- talousarviossa osoitetaan hankkeen käynnistämi- seksi varoja. Tutkimukset on tarkoitus toteut- taa olemassa olevissa eri tutkimuslaitoksissa.

Sauna-Ahon selostuksen pohjalta käydyssä kes- kustelussa haluttiin erityisesti painottaa vies- tintätekniikan yhteiskunnallista merkitystä ja vaikutuksia tutkimuskohteena. Todettiin, että näidenkin ulottuvuuksien tutkiminen kuuluu Lii- kenneministeriön saaman valtioneuvoston toimek- siannon piiriin. - (KP)

II lit ja

suuden katoaminen

Aion nostaa esiin joukon kysymyksiä intel- lektuelleista, tiedotusvälineistä, tämän~etki­

sistä yhteiskunnan teknis-taloudellisista kehi- tyspiirteistä ja niiden vaikutuksista kulttuu- riin.' Kirjoitukseni ei käsittele ainoastaan nykytilannetta vaan myös pitempiaikaisia tren- dejä. Yhteiskunnan tämänhetkisessä kehitysvai- heessa on kehkeytymässä muutoksia j oukkoti elio- tuksen jakelumuodoissa. Monet kysymykset, jois- ta on keskusteltu keskitetyn yleisradiotoimin- nan- niin radion kuin television- kuin myös aikaisempien viestintämuotojen yhteydessä, kai- paavat nyt uusia vastauksia. Esiin nousee ky- symys intellektuellien roolista kulttuurituotan- nossa.

Kehittämäni teesi on selvästi ristiriitainen Alvin Gouldnerin (1979) teesin kanssa, jonka Philip Schlesinger on hahmotellut artikkelissaan

(Schlesinger 1980/81). Väitän, että vallansiir- toa kansallisv;e ;tioilta kansainväliselle talou-

dellisellejärjestelmälle voidaan graafisesti havainnollistaa tiedotusvälineissä tapahtunees- sa kehityksessä. Samalla tavoin vallansiirron seuraamukset näkyvät Goul dneri n 'uuden luokan' intellektuellifraktiossa. Ei riitä, että 'uuden luokan' kohtalona on jäädä ilman valtaa. Intel- lektuellit revitään alas niiltä julkisilta foo- rumeilta jossa he ovat voineet harrastaa 'kriit- tisen keskustelun kulttuuriaan'. Heidän askel- mansa vallan tikapuilla murtuu heidän allaan.

Uusi jakeluteknologia on jälleen nostanut esiin eräitä vanhoja kiehtovia kiistakysymyksiä.

Triviaalina esimerkkinä voi mainita, että ava- ruuden valtaaja -pelejä on jo kritisoitu siitä, että ne vievät liikaa nuorten aikaa ja mielen- kiintoa, johdattavat nuorisoa väkivaltaan ja sotaan ja jopa ohjailevatheitä rikoksen po- luille pelipennien saamiseksi. Senkaltainen kritiikki tuo hyvin mieleen huolenpidon, jolla kaikenlaista erityisesti nuorisoa tai alempia yhteiskuntakerrostumia kiinnostavaa ajanvietet- tä on aina tervehdi tty.

Vakavammin puhuakseni kulttuurioptimistien ja - pessimistien juoksuhaudat on jo kaivettu.

On niitä, joiden mielestä teknologinen kehitys vain kiihdyttää niitä trendejä, joista he jo nyt ovat huolissaan. Esimerkiksi voisimme ot- taa Joe Weizenbaumin, MIT:n tietokoneopin pro- fessorin havainnot:

"Voimme palauttaa mieliimme kauppaministeri Herbert Hooverin euforiset unelmat kaupallisen radiotoiminnan aamunkajossa ja eräiden muiden haaveet massamittaisen tv-viestinnän alkuaikoi- na. Ennustettiin että näillä viestintävälineil- lä olisi suunnattoman suotuisa vaikutus amerik- kalaiseen kulttuuriin. Teknologinen unelma to- teutui yli odotusten. Mutta kulttuurihaave to- teutui säälittävänä irvikuvana. Tämä suurenmoi- nen tek no l ogi a, enemmän kuin wa gne ril ai nen mi t- tasuhteiltaan ... Mitä se välittää massoille?

Satunnaisia jalokiviä jotka on haudattu sivili- saatiomme kaikkein banaaleimpaan, mauttomimpaan ja patologisimpaan santavyöryyn (Weizenbaum 1980, 553-554), II

Weizenbaum havainnollistaa väitettävän otta- PIJlla kotitietokoneen esimerkiksi tuotteesta jolle ei ole kysyntää, ennenkuin se on olemassa.

Tuolloin tietokoneesta tulee suurenmoisen idean Yksinkertaistettu sensaatioversio. Älypotenti-

aali voidaan muokata tappamis-, silpomis- ja tuhoami s le l uks i. ²

Toisaalta Daniel Bell (1976, 1980) -vaikka

hänelläkin on pessimistinen tuokio esim. uskon- toa pohtiessaan - liittyy niiden optimistien joukkoon joiden mielestä uusi teknologia tuot- taa merkittävän muutoksen yhteiskunnan organi- soitumisessa. Tuo muutos lisää yksilöllisen valinnan ja rationaalisen päätöksenteon mah- dollisuuksia. Bell haluaa rinnastaa uuden tie- tokoneteknologian ja sen viestintäsovellutukset Aleksandrian kirjastoon. Tuo muinaisajan tie- don aarrekammio sisälsi kaiken silloisen saata- villa olevan inhimillisen tietämyksen. Sieltä sitä oli vapaasti saatavissa tuonaikaisen ihmis- kunnan yhteiseksi hyväksi. Tietokoneoppi, kaa- pelitekniikka ja datapankit toteuttavat tämän unelmat aivan toisessa mittakaavassa.

On kuitenkin tärkeä suhteuttaa tuonkaltaiset teknologiset muutokset sosiaaliseen kontekstiin- sa. Tämä on sitäkin tärkeämpää, koska viestin- täjärjestelmien muutoksilla on mittavat vaiku- tukset työn organisaatioon, talouteen, ihmisten yhteiskunnallisiin rooleihin ja heidän suhtei- siinsa yhteiskuntaan ja valtioon.

Tämän vuoksi on tärkeää tarkastella tekno- logian lisäksi sitä taloudellis-poliittista jär- jestelmää, missä teknologiaa kehitetään, pohtia minkälaatuiset organisaatiot ja korporaatiot ovat kytkeytyneinä nykyisenkaltaiseen viestintä- jakeluun ja millaiset vastaavasti todennäköisim- min toteutettavaan uuteen viestintäteknologiaan, mitä intressejä ne todennäköisimmin edistävät tietoisesti tai tiedostamattaan ja minkätyyppi- siä sosiaalisia ja poliittisia rakenteita ne edistävät ja heijastavat.

Näillä rakennemuutoksilla on merkittävä vai- kutus intellektuaalisen työn organisaatioon ja muotoihin, Teesini kuuluu: Olemme todistamassa siirtymää, jossa ihmisten kytkeytyminen kansal- lisvaltioihin poliittisina kansalaisina on muut- tumassa heidän kytkeytymi seensä kul utusvks i kköi nä

korporatiiviseen maailmaan. Tämän seurauksena tapahtuu kulttuurinen rapautuminen siinä mitä Habermas kutsui julkisuudeksi (public sphere) tai C. Wright Mi lls julkisuusyhteisöksi (community of publics). Näille molemmille hal-

ka. Ei kuitenkaan tiedetä, johtuuko lopullinen tieto siitä, ettei mitään ole enää löydettävis- sä, vai siitä, ettei tieteen kokonaisvolyymi sal- li tietää enempää.

Seminaarin viimeisessä varsinaisessa alustuk- sessa Kauko Pietilä (Tampereen yliopisto) tarkas- teli informaatioyhteiskunnan lupauksia ja lupaus- ten lunastamisia kahden tekstin valossa: Desmond Fisherin "The right to communicate: a status re- port" ja Philip Elliottin "Intellectuals, the

'information society' and the disappearance of the public sphere". Teksteissä on esillä kaksi äärimmäistä suhtautumistapaa uuteen tekniikkaan ja sen yhteiskunnallisiin lupauksiin, Fisherillä rajaton optimismi ja valoisan tulevaisuuden ku- va, Elliottilla (hänen artikkelinsa ilmestyy suo- mennoksena Tiedotustutkimuksen tässä numerossa) synkkä pessimismi ja tuhoutumisen aavistelu.

Fisherin komein lupaus on lupaus valtion ja ylimalkaan ihmisten ja yhteiskunnan yläpuolisten mahtien kuolemasta. Uusi informaatiotekniikka antaa mahdollisuuden purkaa valtion muodossa yh- teiskunnasta vieraantunutta ja itsenäistynyttä yhteiskunnallista valtaa. Elliott viittaa sa- maan mahdollisuuteen otsikkonsa termillä "the disappearance of the public sphere". - Miksi sitten Elliott on pessimistinen siinä, missä Fisher on valoisan optimistinen, kun kumpikin kuitenkin näkee tai aavistelee tulevaisuudessa samanlaista valtio/julkisen sektorin kuolemis- kehitystä? Elliott katsoo, että vanhan valtio- muodon ("the public sphere"; voitaisiin ehkä pu- hua sosiaalivaltiosta) tilalle kehittyy sellai- nen uusi valtiomuoto, mistä Fisher ei puhu juuri

~alaistua sanaa enempää. Uusi valtiollisuus on väkivaltaista poliisivaltiollisuutta, ja sitä uusi tekniikka kaikkialla (ydinvoimatalous, sa- telliitit, kaapelit jne.) tuntuu luonnonvoimai- sesti kasvattavan jalanjäljissään. Uuden val- tiomuodon, uuden valtiollisen väkivallan vääjää- mättömyyden tunnustaminen on Elliottin pessimis- miä. - Toinen asia on, onko Elliottin tunnustus aukottomasti perusteltu.

Keskustelun jälkeen Jussi Sauna-Aho (Liiken- neministeriö) selosti tutkimussuunnitelmaa "Jouk- koviestintäteknologian tutkimusohjelma", joka on laadittu Liikenneministeriössä valtioneuvoston toimeksiannosta ja jonka toteuttamiseen on kaa-

vailtu käytettävän vuoteen 1988 mennessä (jol- loin projektin kokonaisuudessaan pitäisi valmis- tua) noin 10 miljoonaa markkaa. Ohjelman on suunniteltu muodostuvan viidestä osaprojektista:

(l) laajakaistaverkot viestinnässä, (2) sanoma- lehden ja teletietopalvelun toimituksen integraa- tio, (3) kestopaperi, (4) painoviestinnän toimi- tustyön automaatio ja (5) joukkoviestintää kos- kevat perusselvitykset. Tutkimusohjelma on tar- koitus käynnistää kesällä 1983, jos valtion lisä- talousarviossa osoitetaan hankkeen käynnistämi- seksi varoja. Tutkimukset on tarkoitus toteut- taa olemassa olevissa eri tutkimuslaitoksissa.

Sauna-Ahon selostuksen pohjalta käydyssä kes- kustelussa haluttiin erityisesti painottaa vies- tintätekniikan yhteiskunnallista merkitystä ja vaikutuksia tutkimuskohteena. Todettiin, että näidenkin ulottuvuuksien tutkiminen kuuluu Lii- kenneministeriön saaman valtioneuvoston toimek- siannon piiriin. - (KP)

II lit ja

suuden katoaminen

Aion nostaa esiin joukon kysymyksiä intel- lektuelleista, tiedotusvälineistä, tämän~etki­

sistä yhteiskunnan teknis-taloudellisista kehi- tyspiirteistä ja niiden vaikutuksista kulttuu- riin.' Kirjoitukseni ei käsittele ainoastaan nykytilannetta vaan myös pitempiaikaisia tren- dejä. Yhteiskunnan tämänhetkisessä kehitysvai- heessa on kehkeytymässä muutoksia j oukkoti elio- tuksen jakelumuodoissa. Monet kysymykset, jois- ta on keskusteltu keskitetyn yleisradiotoimin- nan- niin radion kuin television- kuin myös aikaisempien viestintämuotojen yhteydessä, kai- paavat nyt uusia vastauksia. Esiin nousee ky- symys intellektuellien roolista kulttuurituotan- nossa.

Kehittämäni teesi on selvästi ristiriitainen Alvin Gouldnerin (1979) teesin kanssa, jonka Philip Schlesinger on hahmotellut artikkelissaan

(Schlesinger 1980/81). Väitän, että vallansiir- toa kansallisv;e ;tioilta kansainväliselle talou-

dellisellejärjestelmälle voidaan graafisesti havainnollistaa tiedotusvälineissä tapahtunees- sa kehityksessä. Samalla tavoin vallansiirron seuraamukset näkyvät Goul dneri n 'uuden luokan' intellektuellifraktiossa. Ei riitä, että 'uuden luokan' kohtalona on jäädä ilman valtaa. Intel- lektuellit revitään alas niiltä julkisilta foo- rumeilta jossa he ovat voineet harrastaa 'kriit- tisen keskustelun kulttuuriaan'. Heidän askel- mansa vallan tikapuilla murtuu heidän allaan.

Uusi jakeluteknologia on jälleen nostanut esiin eräitä vanhoja kiehtovia kiistakysymyksiä.

Triviaalina esimerkkinä voi mainita, että ava- ruuden valtaaja -pelejä on jo kritisoitu siitä, että ne vievät liikaa nuorten aikaa ja mielen- kiintoa, johdattavat nuorisoa väkivaltaan ja sotaan ja jopa ohjailevatheitä rikoksen po- luille pelipennien saamiseksi. Senkaltainen kritiikki tuo hyvin mieleen huolenpidon, jolla kaikenlaista erityisesti nuorisoa tai alempia yhteiskuntakerrostumia kiinnostavaa ajanvietet- tä on aina tervehdi tty.

Vakavammin puhuakseni kulttuurioptimistien ja - pessimistien juoksuhaudat on jo kaivettu.

On niitä, joiden mielestä teknologinen kehitys vain kiihdyttää niitä trendejä, joista he jo nyt ovat huolissaan. Esimerkiksi voisimme ot- taa Joe Weizenbaumin, MIT:n tietokoneopin pro- fessorin havainnot:

"Voimme palauttaa mieliimme kauppaministeri Herbert Hooverin euforiset unelmat kaupallisen radiotoiminnan aamunkajossa ja eräiden muiden haaveet massamittaisen tv-viestinnän alkuaikoi- na. Ennustettiin että näillä viestintävälineil- lä olisi suunnattoman suotuisa vaikutus amerik- kalaiseen kulttuuriin. Teknologinen unelma to- teutui yli odotusten. Mutta kulttuurihaave to- teutui säälittävänä irvikuvana. Tämä suurenmoi- nen tek no l ogi a, enemmän kuin wa gne ril ai nen mi t- tasuhteiltaan ... Mitä se välittää massoille?

Satunnaisia jalokiviä jotka on haudattu sivili- saatiomme kaikkein banaaleimpaan, mauttomimpaan ja patologisimpaan santavyöryyn (Weizenbaum 1980, 553-554), II

Weizenbaum havainnollistaa väitettävän otta- PIJlla kotitietokoneen esimerkiksi tuotteesta jolle ei ole kysyntää, ennenkuin se on olemassa.

Tuolloin tietokoneesta tulee suurenmoisen idean Yksinkertaistettu sensaatioversio. Älypotenti-

aali voidaan muokata tappamis-, silpomis- ja tuhoami s le l uks i. ²

Toisaalta Daniel Bell (1976, 1980) -vaikka

hänelläkin on pessimistinen tuokio esim. uskon- toa pohtiessaan - liittyy niiden optimistien joukkoon joiden mielestä uusi teknologia tuot- taa merkittävän muutoksen yhteiskunnan organi- soitumisessa. Tuo muutos lisää yksilöllisen valinnan ja rationaalisen päätöksenteon mah- dollisuuksia. Bell haluaa rinnastaa uuden tie- tokoneteknologian ja sen viestintäsovellutukset Aleksandrian kirjastoon. Tuo muinaisajan tie- don aarrekammio sisälsi kaiken silloisen saata- villa olevan inhimillisen tietämyksen. Sieltä sitä oli vapaasti saatavissa tuonaikaisen ihmis- kunnan yhteiseksi hyväksi. Tietokoneoppi, kaa- pelitekniikka ja datapankit toteuttavat tämän unelmat aivan toisessa mittakaavassa.

On kuitenkin tärkeä suhteuttaa tuonkaltaiset teknologiset muutokset sosiaaliseen kontekstiin- sa. Tämä on sitäkin tärkeämpää, koska viestin- täjärjestelmien muutoksilla on mittavat vaiku- tukset työn organisaatioon, talouteen, ihmisten yhteiskunnallisiin rooleihin ja heidän suhtei- siinsa yhteiskuntaan ja valtioon.

Tämän vuoksi on tärkeää tarkastella tekno- logian lisäksi sitä taloudellis-poliittista jär- jestelmää, missä teknologiaa kehitetään, pohtia minkälaatuiset organisaatiot ja korporaatiot ovat kytkeytyneinä nykyisenkaltaiseen viestintä- jakeluun ja millaiset vastaavasti todennäköisim- min toteutettavaan uuteen viestintäteknologiaan, mitä intressejä ne todennäköisimmin edistävät tietoisesti tai tiedostamattaan ja minkätyyppi- siä sosiaalisia ja poliittisia rakenteita ne edistävät ja heijastavat.

Näillä rakennemuutoksilla on merkittävä vai- kutus intellektuaalisen työn organisaatioon ja muotoihin, Teesini kuuluu: Olemme todistamassa siirtymää, jossa ihmisten kytkeytyminen kansal- lisvaltioihin poliittisina kansalaisina on muut- tumassa heidän kytkeytymi seensä kul utusvks i kköi nä

korporatiiviseen maailmaan. Tämän seurauksena tapahtuu kulttuurinen rapautuminen siinä mitä Habermas kutsui julkisuudeksi (public sphere) tai C. Wright Mi lls julkisuusyhteisöksi (community of publics). Näille molemmille hal-

lintojärjestelmille oli leimallista kilpailu poliittisesti ilmaistujen vaatimusten välillä, jotka perustuivat tietoon ja informaatioon, ja kytkeytyminen demokraattisiin kansallisvaltioi- hin - yhteiskuntamuotoon jonka Habermas näkee tyypillisenä kapitalismin porvarillisessa vai- heessa. Sen tilalle kehittyy hyväksyttävään mukavuus-, mielihyvä- ja kontrollitasoon pe- rustuva massayhteiskunta, johon ihmiset osallis- tuvat markkinoiden jäseninä.

Kuten Nora ja Minc (1978) väittävät, tukeutu- minen markkinoihin merkitsee sitä, että ihmis- ten toiveille ja tavoitteille asettuu hyvin to- delliset rajat. Markkinat eivät ole osallis- tumista vaan kulutusta varten. Toisin sanoen Daniel Bellinja muiden väite onkin silmänkään- tötemppu heidän odotellessaan sellaisen infor- maation ja viestinnän räjähdysmäistä lisäänty- mistä, joka loisi informaatioperusteisen yhteis- kunnan , jolla olisi nykyistä rationaalisempi kulttuuri. Silmänkääntötemppu tapahtuu siinä oletuksessa, että uusi teknologia lisää infor- maation yleistä saatavuutta ja avaa uusia mah- dollisuuksia kaksisuuntaiseen viestintään.

Ensimmäinen on saatavuuden ongelma ja toinen:

mitä tarkoitamme informaatiolla ja viestinnällä.

Saatavuudessa ei ole kysymys ainoastaan fyysisis- tä laitteistoista. Siihen kytkeytyvät myös nii- den hyödyntämisoikeudet ja -resurssit. Kirjas- toanalogia on houkutteleva, koska se viittaa avoimeen tietotaloon, joka vain odottaa, että tepastelisimme sisään. Lisäksi yleinen kirjas- tojärjestelmä on eräs niistä palveluista, kuten yleinen koululaitoskin, jotka perustettiin 1800- ja 1900-luvuilla tunnustuksena yleiselle oikeu- delle tietoon. Kuinka kehnosti tahansa tämä ihanne onkaan toteutunut käytännössä, on kirjas- tojärjestelmän lähtökohtana ollut informoitu kansalaisuus.

Uuden ja vanhan välisen analogian heikkous paljastuu oitis kun pohdimme informaation uusien kontrolloijien päämääriä. Kuten Herbert Schil- ler (1981) on osoittanut, näköpiirissä on infor- maation privatisoituminen. Uudet informaation tuottajat ovat kaupallisia yrityksiä joiden en- simmäinen intressi on informaation salaaminen kauppasalaisuuksiensa suojelemiseksi. Toinen intressi on tuottaa kauppatavaraa markkinoille.

66

Pyrkiessään tähän päämäärään on amerikkalainen informaatioteollisuus alkanut painostaa julki- sen informaation lähteitä, etenkin hallitusta, kaupallistamaan toimintaansa. Niinpä sellai- sesta informaatiosta johon yleisöllä oli aiem- min perusoikeus tulee vähitellen maksullista kauppatavaraa. Schi ller väittää, että tässä kehityksessä piilee kuoliniskun mahdollisuus:

sellaista informaatiota, jolla ei ole kaupallis- ta kysyntää, ei enää tuoteta. Britanniassa tarjoaa köyhyystilastojen vähittäinen katoami- nen sievän esimerkin poliittisen tarkoituksen- mukaisuuden ja markkinavoimien yhteensopivuu- desta. ³

Kirjastoanalogiassa on myös muita ongelmia.

Jopa kirjastoilla on luetteloita jotka on suun- niteltu helpottamaan vastaamista eräisiin kysy- myksiin ja väistämättä myös vaikeuttamaan vas- tausten saamista joihinkin muihin kysymyksiin.

Kuka luettelot laatii? Kuka asettaa kysymykset ja rankkaa mahdolliset vastaukset? Todellakin, kuka kokoaa tietovaraston? Myönnettäköön ettei se ole yksittäisten tilaajien myriadi tietokone- päätteittensä ääressä₁ja kuitenkin yksi teknolo- gisen utopian piirteistä on elämäntoimintojen lisääntyvä keskittyminen kotipiiriin ja yhtei- söelämän privatisoituminen. Tässä merkitykses- sä privatisoituminen on eräs avainprosesseista joka kytkeytyy Frankfurtin koulukunnan analyy- siin joukkoviestinnästä ja sen vaikutuksista so- siaalisiin suhteisiin; ei niinkään välittämien- sä viestien kuin tuottamansa interaktiomuodon kautta. Keskittämällä kotipiirin aktiviteetit radio ja televisio muovaavat ihmisryhmän jolla ei ole muuta yhteyttä toisiinsa kuin radio- ja tv-palvelun yhteinen käyttö. Frankfurtin kou- lukunnan argumentaation jyrkän tulkinnan mukaan tämä mahdollistaa manipulaation. Tämän tulkin- nan on saattanut kyseenalaiseksi 'vaikutus'tut- kimus. Argumentaation lievemmän tulkinnan mu- kaan privatisoitumisprosessi riistää ihmisiltä mahdollisuuden väittää vastaan riistäessään heiltä mahdollisuudet yhteisyyteen, jossa saa- tettaisiin tiedostaa yhteiset tarpeet ja muo- vata vaatimukset. Näppärä mutta traaginen esi- merkki sellaisesta ihmisestä joka on tämän ke- hi tystien päässä on moderni perheenemäntä 'joka ryntäilee etsirrssä äidin pikku apurin piilo-

paikkaa' - Rolling Stonesien laulun mukaan- ja hakee yksilötason ratkaisua ongelmiinsa.

Esimerkkimme ei kuitenkaan ole niin näppärä, jos ajattelemme että perheenemännässä tiivis- tyy eristetyn yksilön mahdollisuus harjoittaa vapaata valintaa kulutusyhteiskunnan runsauden- sarven edessä.

Toinen ongelma Bellin visiossa rationaalista, i nformaatiokylläisestä yhteiskunnasta piilee siinä, että suuri osa informaationaja ratio- naaliseen malliin perustuvana informatiivisena viestintäprosessina pitämästämme ei omaakaan muuta kuin passiivista viihteellistä arvoa ja symbolis-myyttisen sisällön.

Informaation käsitteeseen kytketty tärkeys johtuu paljolti rationaalis-demokraattisen yh- teiskuntaihanteen elastisuudesta ja intellektu- ellien menstyksellisestä työstä yhtälön "infor- maatio+ rationaalinen valinta= yhteiskunnalli- nen edistys" kauppaamisessa. Tuon yhtälön ovat konservatiiviset intellektuellit hyljänneet.

'Haynen laki' esimerkiksi väittää, että lain- säädännöllisiin uudistuksiin tähtäävillä pyrki-

n~ksillä on aina aiotuista poikkeavat vaikutuk- set. Kuitenkin vasta viime aikoina tuonlaatui- set argumentit ovat alkaneet saada merkitystä kritiikissä joka kohdistuu Gouldnerin 'uuden luokan' interventionistisiin intellektuellei- hin, jotka ovat ujuttautuneet valtion hallinto- koneistoon hallituksen tarvitseman informaation tuottajiksi ja muokkaajiksi. Kun työväenpuolue ja sosiaalidemokraatit vielä kiistelevät oikeu- destaan Tawneyn antamaan nimeen uudelle inter- ventionistiselle intellektuelliyhteiskunnalle.

on tuo intellektuelli-idea jo kulkeutunut eri- laisiin oikeistolaisiin yhteisöihin ja laitok- siin." Nämä voivat houkutella yksityisiä rahas- toja kun taas julkisen sektorin tutkimus- ja koulutuslaitosten interventionististen intellek- tuellien taloudellinen ja työsuhdeperusta on kasvavassa ahdingossa.

Fabianilaisen käsitteen informaatiosta vält- tämättömänä yhteiskuntaresurssina voidaan kuiten- kin nähdä elävän sitkeästi tiedotusvälineistä käytävässä keskustelussa. Lehdistön kasvu tu- keutui kahteen prosessiin, yhtäältä käyttökel- poisen informaation - kaupallisen ja rahatalou- dellisen-jakeluun kauppakumppaneille ja toi-

saalta poliittisiin vastakohtaisuuksiin. Pai- nettu sana oli väline joka pönkitti julkisuuden käsitettä tarjotessaan areenan poliittiselle väittelylle. Ajan myötä nämä molemmat funktiot ovat muuttuneet. Oltuaan alunperin eliitille suunnattua infomaatiota on kaupallinen funktio kasvanut räjähdysmäisesti, ja uutisten muuttu- essa tavaraksi on poliittinen funktio romahta- nut kasaan. Siitä huolimatta käydään vielä kes- kusteluja siitä,kykeneekö vapaa lehdistö tarjoa- maan riittävästi informaatiota ja heijastelemaan erilaisia mielipiteitä vaaliakseen demokraattis- ta päätöksentekoa. Daily Starin taannoinen il- maantuminen Britannian päivälehtimarkkinoille osoittaa selvästi. kuinka massamarkkinalehdet ovat toisen sortin otuksia. Starin ensimmäisen numeron pääartikkelit osoittivat aivan ilmeistä pyrkimystä i rrati onaa 1 i i n, noituuteen, ul koti e- teellisiin kykyihin sekä pyhän-maallisen ulot- tuvuudella kirmailuun. Yksi artikkeleista esit- teli maailman ympäri purjehtineen naisen ja su- kupuolenvaihtajanoidan, toinen järjesti lukija- kokeen osoittaakseen, että metalli taipuu tah- donvoimalla, ju kolmas löysi kirkkoherran joka maalasi alastonkuvia

a

Samanlaisen erottelun hahmotteli William Randolph Hearst, amerikkalainen lehtimagnaatti, asettaessaan vastakkain 'kiinnostavat' ja 'pel- kästään tärkeät' uutiset. 'Tärkeät uutiset' käsittelivät laitoksia, organisaatioita ja yh- teiskunnallista päätöksentekoa. 'Kiinnostavaa' oli se mikä vetosi yksilöihin yksilöinä, ihmis- kunnan yksilöllisinä jäseninä. Tämä uutisten human interest -aspekti on osa kulttuurin popu-

listista perustaa, osa joka liioittelee ihmis- ten samankaltaisuutta ja rikkoo intressien ra- kenteellista erilaisuutta. Noita samankaltai- suuksia liiotellaan kieriskelemällä kulutukses- sa ja mielihyvän tavoittelussa. Ajatelkaamme merkityssiirtymää sanoissa 'me' ja 'ne'. Kuten Richard Hoggart on kuvannut teoksessaan The Uses of L-iter'acy, 'ne' ja 'me' oli yleinen osa työ- väenluokan maailmankuvaa sinä sotienvälisenä ajanjaksona jota hän kuvaa. Hän määrittelee 'ne' seuraavasti:

67

lintojärjestelmille oli leimallista kilpailu poliittisesti ilmaistujen vaatimusten välillä, jotka perustuivat tietoon ja informaatioon, ja kytkeytyminen demokraattisiin kansallisvaltioi- hin - yhteiskuntamuotoon jonka Habermas näkee tyypillisenä kapitalismin porvarillisessa vai- heessa. Sen tilalle kehittyy hyväksyttävään mukavuus-, mielihyvä- ja kontrollitasoon pe- rustuva massayhteiskunta, johon ihmiset osallis- tuvat markkinoiden jäseninä.

Kuten Nora ja Minc (1978) väittävät, tukeutu- minen markkinoihin merkitsee sitä, että ihmis- ten toiveille ja tavoitteille asettuu hyvin to- delliset rajat. Markkinat eivät ole osallis- tumista vaan kulutusta varten. Toisin sanoen Daniel Bellinja muiden väite onkin silmänkään- tötemppu heidän odotellessaan sellaisen infor- maation ja viestinnän räjähdysmäistä lisäänty- mistä, joka loisi informaatioperusteisen yhteis- kunnan , jolla olisi nykyistä rationaalisempi kulttuuri. Silmänkääntötemppu tapahtuu siinä oletuksessa, että uusi teknologia lisää infor- maation yleistä saatavuutta ja avaa uusia mah- dollisuuksia kaksisuuntaiseen viestintään.

Ensimmäinen on saatavuuden ongelma ja toinen:

mitä tarkoitamme informaatiolla ja viestinnällä.

Saatavuudessa ei ole kysymys ainoastaan fyysisis- tä laitteistoista. Siihen kytkeytyvät myös nii- den hyödyntämisoikeudet ja -resurssit. Kirjas- toanalogia on houkutteleva, koska se viittaa avoimeen tietotaloon, joka vain odottaa, että tepastelisimme sisään. Lisäksi yleinen kirjas- tojärjestelmä on eräs niistä palveluista, kuten yleinen koululaitoskin, jotka perustettiin 1800- ja 1900-luvuilla tunnustuksena yleiselle oikeu- delle tietoon. Kuinka kehnosti tahansa tämä ihanne onkaan toteutunut käytännössä, on kirjas- tojärjestelmän lähtökohtana ollut informoitu kansalaisuus.

Uuden ja vanhan välisen analogian heikkous paljastuu oitis kun pohdimme informaation uusien kontrolloijien päämääriä. Kuten Herbert Schil- ler (1981) on osoittanut, näköpiirissä on infor- maation privatisoituminen. Uudet informaation tuottajat ovat kaupallisia yrityksiä joiden en- simmäinen intressi on informaation salaaminen kauppasalaisuuksiensa suojelemiseksi. Toinen intressi on tuottaa kauppatavaraa markkinoille.

66

Pyrkiessään tähän päämäärään on amerikkalainen informaatioteollisuus alkanut painostaa julki- sen informaation lähteitä, etenkin hallitusta, kaupallistamaan toimintaansa. Niinpä sellai- sesta informaatiosta johon yleisöllä oli aiem- min perusoikeus tulee vähitellen maksullista kauppatavaraa. Schi ller väittää, että tässä kehityksessä piilee kuoliniskun mahdollisuus:

sellaista informaatiota, jolla ei ole kaupallis- ta kysyntää, ei enää tuoteta. Britanniassa tarjoaa köyhyystilastojen vähittäinen katoami- nen sievän esimerkin poliittisen tarkoituksen- mukaisuuden ja markkinavoimien yhteensopivuu- desta. ³

Kirjastoanalogiassa on myös muita ongelmia.

Jopa kirjastoilla on luetteloita jotka on suun- niteltu helpottamaan vastaamista eräisiin kysy- myksiin ja väistämättä myös vaikeuttamaan vas- tausten saamista joihinkin muihin kysymyksiin.

Kuka luettelot laatii? Kuka asettaa kysymykset ja rankkaa mahdolliset vastaukset? Todellakin, kuka kokoaa tietovaraston? Myönnettäköön ettei se ole yksittäisten tilaajien myriadi tietokone- päätteittensä ääressä₁ja kuitenkin yksi teknolo- gisen utopian piirteistä on elämäntoimintojen lisääntyvä keskittyminen kotipiiriin ja yhtei- söelämän privatisoituminen. Tässä merkitykses- sä privatisoituminen on eräs avainprosesseista joka kytkeytyy Frankfurtin koulukunnan analyy- siin joukkoviestinnästä ja sen vaikutuksista so- siaalisiin suhteisiin; ei niinkään välittämien- sä viestien kuin tuottamansa interaktiomuodon kautta. Keskittämällä kotipiirin aktiviteetit radio ja televisio muovaavat ihmisryhmän jolla ei ole muuta yhteyttä toisiinsa kuin radio- ja tv-palvelun yhteinen käyttö. Frankfurtin kou- lukunnan argumentaation jyrkän tulkinnan mukaan tämä mahdollistaa manipulaation. Tämän tulkin- nan on saattanut kyseenalaiseksi 'vaikutus'tut- kimus. Argumentaation lievemmän tulkinnan mu- kaan privatisoitumisprosessi riistää ihmisiltä mahdollisuuden väittää vastaan riistäessään heiltä mahdollisuudet yhteisyyteen, jossa saa- tettaisiin tiedostaa yhteiset tarpeet ja muo- vata vaatimukset. Näppärä mutta traaginen esi- merkki sellaisesta ihmisestä joka on tämän ke- hi tystien päässä on moderni perheenemäntä 'joka ryntäilee etsirrssä äidin pikku apurin piilo-

paikkaa' - Rolling Stonesien laulun mukaan- ja hakee yksilötason ratkaisua ongelmiinsa.

Esimerkkimme ei kuitenkaan ole niin näppärä, jos ajattelemme että perheenemännässä tiivis- tyy eristetyn yksilön mahdollisuus harjoittaa vapaata valintaa kulutusyhteiskunnan runsauden- sarven edessä.

Toinen ongelma Bellin visiossa rationaalista, i nformaatiokylläisestä yhteiskunnasta piilee siinä, että suuri osa informaationaja ratio- naaliseen malliin perustuvana informatiivisena viestintäprosessina pitämästämme ei omaakaan muuta kuin passiivista viihteellistä arvoa ja symbolis-myyttisen sisällön.

Informaation käsitteeseen kytketty tärkeys johtuu paljolti rationaalis-demokraattisen yh- teiskuntaihanteen elastisuudesta ja intellektu- ellien menstyksellisestä työstä yhtälön "infor- maatio+ rationaalinen valinta= yhteiskunnalli- nen edistys" kauppaamisessa. Tuon yhtälön ovat konservatiiviset intellektuellit hyljänneet.

'Haynen laki' esimerkiksi väittää, että lain- säädännöllisiin uudistuksiin tähtäävillä pyrki-

n~ksillä on aina aiotuista poikkeavat vaikutuk- set. Kuitenkin vasta viime aikoina tuonlaatui- set argumentit ovat alkaneet saada merkitystä kritiikissä joka kohdistuu Gouldnerin 'uuden luokan' interventionistisiin intellektuellei- hin, jotka ovat ujuttautuneet valtion hallinto- koneistoon hallituksen tarvitseman informaation tuottajiksi ja muokkaajiksi. Kun työväenpuolue ja sosiaalidemokraatit vielä kiistelevät oikeu- destaan Tawneyn antamaan nimeen uudelle inter- ventionistiselle intellektuelliyhteiskunnalle.

on tuo intellektuelli-idea jo kulkeutunut eri- laisiin oikeistolaisiin yhteisöihin ja laitok- siin." Nämä voivat houkutella yksityisiä rahas- toja kun taas julkisen sektorin tutkimus- ja koulutuslaitosten interventionististen intellek- tuellien taloudellinen ja työsuhdeperusta on kasvavassa ahdingossa.

Fabianilaisen käsitteen informaatiosta vält- tämättömänä yhteiskuntaresurssina voidaan kuiten- kin nähdä elävän sitkeästi tiedotusvälineistä käytävässä keskustelussa. Lehdistön kasvu tu- keutui kahteen prosessiin, yhtäältä käyttökel- poisen informaation - kaupallisen ja rahatalou- dellisen-jakeluun kauppakumppaneille ja toi-

saalta poliittisiin vastakohtaisuuksiin. Pai- nettu sana oli väline joka pönkitti julkisuuden käsitettä tarjotessaan areenan poliittiselle väittelylle. Ajan myötä nämä molemmat funktiot ovat muuttuneet. Oltuaan alunperin eliitille suunnattua infomaatiota on kaupallinen funktio kasvanut räjähdysmäisesti, ja uutisten muuttu- essa tavaraksi on poliittinen funktio romahta- nut kasaan. Siitä huolimatta käydään vielä kes- kusteluja siitä,kykeneekö vapaa lehdistö tarjoa- maan riittävästi informaatiota ja heijastelemaan erilaisia mielipiteitä vaaliakseen demokraattis- ta päätöksentekoa. Daily Starin taannoinen il- maantuminen Britannian päivälehtimarkkinoille osoittaa selvästi. kuinka massamarkkinalehdet ovat toisen sortin otuksia. Starin ensimmäisen numeron pääartikkelit osoittivat aivan ilmeistä pyrkimystä i rrati onaa 1 i i n, noituuteen, ul koti e- teellisiin kykyihin sekä pyhän-maallisen ulot- tuvuudella kirmailuun. Yksi artikkeleista esit- teli maailman ympäri purjehtineen naisen ja su- kupuolenvaihtajanoidan, toinen järjesti lukija- kokeen osoittaakseen, että metalli taipuu tah- donvoimalla, ju kolmas löysi kirkkoherran joka maalasi alastonkuvia

a

Samanlaisen erottelun hahmotteli William Randolph Hearst, amerikkalainen lehtimagnaatti, asettaessaan vastakkain 'kiinnostavat' ja 'pel- kästään tärkeät' uutiset. 'Tärkeät uutiset' käsittelivät laitoksia, organisaatioita ja yh- teiskunnallista päätöksentekoa. 'Kiinnostavaa' oli se mikä vetosi yksilöihin yksilöinä, ihmis- kunnan yksilöllisinä jäseninä. Tämä uutisten human interest -aspekti on osa kulttuurin popu-

listista perustaa, osa joka liioittelee ihmis- ten samankaltaisuutta ja rikkoo intressien ra- kenteellista erilaisuutta. Noita samankaltai- suuksia liiotellaan kieriskelemällä kulutukses- sa ja mielihyvän tavoittelussa. Ajatelkaamme merkityssiirtymää sanoissa 'me' ja 'ne'. Kuten Richard Hoggart on kuvannut teoksessaan The Uses of L-iter'acy, 'ne' ja 'me' oli yleinen osa työ- väenluokan maailmankuvaa sinä sotienvälisenä ajanjaksona jota hän kuvaa. Hän määrittelee 'ne' seuraavasti:

67

"'Ne' muodostaa moniaiheksisen draamahahmo~.

maalaisten talonpoika- suurtila -suhteiden mo- dernien urbaanien muotojen keskeisen kuvion.

'Niiden' maailma on pomojen maailma, olkootpa nuo pomot sitten yksityisiä ihmisiä tai - kuten asianlaita nykyisin yhä useammin on -julkisia viranomaisia." (Hoggart 1958, 72)

Verratkaapa tätä Sunin Notting Hillin karne- vaaleja käsittelevään pääkirjoitukseen sisälty- vään käsitykseen 'niistä':

"Notting Hill on jälleen osoittanut, että katujen väkivaltaisuuksissa ei ole kyse mustien ja valkoisten tai rikkaiden ja köyhien vastakoh- taisuuksista. Kyse on huligaaneista vastaan muut. Tämä pätee Notting Hillin lisäksi myös Lewishamiin, Ladywoodiin ja GrUnwickin kahakoi- hin. Sama pätee myös huligaaneihin, jotka pi- laavat jalkapallo-otteluita ja tärvelevät junia.

Missään näistä tapauksista koetteella ei ole yh- teiskunta vaan oikeuslaitoksen kyky puolustaa tavallisia rauhaa rakastavia ihmisiä."

Populistinen kulttuuri ei voi taikoa pois sosiaalisten rajalinjojen ja konfliktien ilmauk- sia. Sen sijaan se kääntää nämä kysymykseksi yhteiskuntaan kuulumisesta tai kuulumattomuudes- ta tai jopa ihmiskuntaan yleensä kuulumisesta.

Ulkopuoliset "pilaavat" huvitilaisuuksia ja

"tärvelevät" omaisuutta. Kyse on "huligaaneis- ta vastaa me muut", kuten Sun asian niin elegan- tisti ilmaisee.

Informaatio ja kommunikaatio ovat myös iskusa- noja, joita käytetään kuvaamaan uudentyyppistä yhteiskuntaa, jonka teknologinen muutos, elektro- niikan, datajärjestelmien ja viestinnän uusien jakelujärjestelmien kehitys tuo mukanaan. Väi- tetään, että uusi yhteiskunta merkitsee muutok- sia tuotantomuodon sisäisissä valtasuhteissa.

Ne, jotka tulevat kontrolloimaan informaatiota, siis jonkintyyppiset intellektuellit, kontrolloi- vat yhtä tuotantovälineistä ja siten heillä tu- lee olemaan hallussaan luokkavallan perusta.

Tämän väitteen virheellisyys tulee selväksi, kun ajattelemme kuinka suurta valtaa työväenluokka on kyennyt harjoittamaan toista tuotantovä 1 i net- tä, työtä kontrolloimalla. Kyse ei ole siitä,

kuka saa osallistua tuotantoprosessiin, vaan siitä kuka ottaa haltuun siitä tulevan lisäar- von ja siten omaa resurssit kontrolloida tuotan- non kehitystä. Gouldneri n teoksesta inter alia löytyvät muistosanat vanhalle raha- ja pääoma- luokalle vaikuttavat hieman ennenaikaisilta.

Leopardi on vaihtanut pilkkujaan. Ylikansalli- nen laji on tullut entistä tärkeämmäksi, joskin

vähemmän vä 1 i ttömäs ti havai ttavaks i kuin tutum- pi kansallinen laji, joka on häviämässä.

Kansallinen pääoma ja kansalliset yritykset ovat entistä haavoittuvampia taloudellisen sys- teemin kansainvälistyessä yhä enemmän. Tämä kansainvälistymisprosessi pitää sisällään kau- pallisten ja finanssisuhteiden ja riippuvuuksi- en monimutkaisen ja sotkuisen verkoston, moni- mutkaisuuden, joka tekee jokaisen yrityksen identifioida yksittäiset instituutiolajit kuten monikansallisetyritykset alttiiksi karkei lle yksinkertaistuksille, kuten Raymond Vernon on korostanut. Monimutkaisuus tarjoaa vanhan luo- kan uudelle hahmolle uuden ja tehokkaan suoja- verkon. Joka tapauksessa Vernon päättelee, että vaikkakin kasvanut taloudellinen riippu- vuus on " ... välttämätön talouskasvun jatkumi- selle ... se näyttää ajoittain uhkaavan eräitä kansallisia tavoitteita kuten kansallista va- kautta, tasa-arvoperiaatetta, osallistumismah- dollisuutta ja turvallisuutta, joita taloudelli- nen kasvu oli tarkoitettu edistämään" (Vernon 1977, 193).

Nämä kansalliset päämäärät ovat niitä, joi- ta intellektuellit ovat edistäneet jos eivät sentään toteuttaneet. Intellektuellien tämän ja viime vuosisadan historia on todellakin sel- laisen ryhmän historiaa, joka saavutti asemansa tukemalla kansallisuusaatetta, kuten Schlesinger (1982) osoittaa. Kansallisvaltio ja sen poliit- tinen järjestelmä ovat tarjonneet joillekin in- tellektuelleille mekanismin, jonka kautta on ollut mahdollista edistää interventionistisia1

taloudellisten voimien toimintaa ja joitakin sen seurauksia muuttamaan pyrkiviä yhteiskun- nallisia ohjelmia. Monetarismin uusi tuleminen on vain erityisen ajankohtainen muistutus siitä, että monet intellektuellit ovat aktiivisesti vastustaneet sellaista interventionismia. Ku- ten Nestlen Eric Gabus ilmaisi asian eräässä konferenssissa yli kansallisten yhtiöiden roo 1 i a puolustaessaan" ... liikemies on riippuvainen intellektuelleista muokatessaan yleistä mielipi- dettä ajan tasalle". Mutta niin kauan kuin in- tellektueilla oli itsenäinen ote vallasta, väli- neenä sen erilaisten päämäärien edistämisessä oli kansallisvaltio ja yritys käyttää sen poliit- tista valtaa. ::yödyllisen esimerkkitapauksen

vallan kansallisvaltioilta kansainväliselle ta- loussysteemille siirtymisen implikaatioista ja niiden vaikutuksista kulttuuriin, intellektuel- lien rooliin ja julkisuuden - intellektuellien toiminta-areenan - tulevaisuuteen tarjoaa jouk- kotiedotusvälineiden teknologinen muutosproses- si.

Kulttuurin kehityspiirteistä aloittaaksemme olemme jo panneet merkille kuluttajapopulismin kasvun, kehityspiirteen, jonka suhteen Daniel Bell on hyvin pessimistinen pelätessään häpeile- mättömän hedonismin syrjäyttävän protestanttisen etiikan. Eräs niistä yhteis1stä interesseistä, joita voidaan tukea kaikkien "tavallisten rauhaa- rakastavien ihmisten" nimissä, joihin edellä lai- nattu Sunin pääkirjoitus vetoaa, on "1 aki ja järjestys". Brittiläisessä kulttuurissa tämä sa- napari on saanut erityismerkityksen keinona kään- tää kuluttajapopulismi valtion agenttien vahvis- tamisen ja niiden kansalaisiin kohdistuvan val- lankäytön sekä tuon vallan demokraattisen, po- liittisen kontrollin rapautumisen oikeuttavaksi repressiiviseksi muodoksi.⁵ Niinpä tiukan ylei- sen palkkasääntelyn kaudella poliisi ja armeija ovat olleet jatkuvasti etuoikeutetussa asemassa, poliisivoimia ollaan edelleen vahvistamassa ja

Suur-~~anchesterin poliisimestari James Anderton on avoimesti vaatinut po 1 i i si voi rui en "po 1 i itti- sen" kontrollin lakkauttamista. Sanalla "poliit- tinen" on tässä ja samankaltaisissa yhteyksissä tärkeitä negatiivisia sivumerkityksiä esimerkik- si "demokraattiseen" verrattuna. Se valaisee politiikan ja politiikkojen gettoistumisproses- sia, johon palaan jäljempänä keskustellessani yleisradiotoiminnan vaikutuksista politiikkaan.

Toinen esimerkki valtion repressiivisten voimien kasvavasta roolista on sotavoimien käyttö maan sisäisessä operaatiossa, Iranin suurlähetystön valtauksessa. 6

Tähän repressiiviseen kulttuuriin myötävai- kuttavista prosesseista seuraavat kolme ovat erityisen huomionarvoisia.

(1) Rikosten, rikollisuuden ja väkivaltaisuuden liioittelu, kuten esimerkiksi toistuva väite, että elämme poikkeuksellisen väkivaltaisia aikoja.

(2) Poliittisten elinkeinoelämää ja yhteiskun- nallisia asioita koskevien erimielisyyksien

ilmausten kääntäminen rikollisen toiminnan yhdeksi muodoksi ja sellaisen toiminnan väkivaltaisuuteen samastaminen.

(3) Kylmän sodan, tuon kauan sitten pystytetyn ideologisen sääntelyn muodon tai sen uudem- man muunnoksen, terrorismin vastaisen sodan elvyttäminen siten, että poikkeavat mielipi- teet samastuvat kansakuntaan, läntiseen maailmaan tai elämäntapaamme kohdistuvaan vieraaseen uhkaan.⁷

Viimemainittu prosessi on ajankohtainen muistutus siitä, että nämä kulttuuriset kehitys- tendenssit ovat pitkälti kansainvälisiä. Suu- rimmassa osassa maailmaa repressio ulottuu pal- jon pidämmällekin kuin kulttuuriin. Ylikansal- lisen taloudellisen järjestelmän intressit ovat sellaiset, että kansallisille hallituksille on osoitettu kansallisen järjestyksen ylläpitäjien residuaalinen rooli. Siteeraan jälleen Vernonia:

"Ulkomaiset sijoittajat ovat ymmärrettävistä syistä osoittaneet preferoivansa vakaata ja ys- tävä ll i smi e 1 i s tä ta 1 oude ll i s ta ympäristöä. Useassa kehitysmaassa tuo preferenssi on merkin- nyt sitä, että monikansalliset yritykset ovat ripeästi 1 aajentaneet toimintojaan välittömästi sen jälkeen kun oikeistolainen hallitus on otta- nut vallan tai supistaneet toimintaansa heti kun vasemmistolainen hallitus on noussut valtaan."

(Vernon 1977, 144)

Näillä tämän hetken kulttuurin kahdella toi- siinsa kytkeytyvällä piirteellä - kulutushedo- nismilla ja antipoliittisella repressiolla- on erityinen merkitys, kun otetaan huomioon niiden implikaatiot rakenteelliselle työttömyy- delle sekä työn ja tuotannon kansainväliseen uudelleenjäsentymiselle. ⁸ Ihmiset, joilta on riistetty ainoa heidät kapi ta 1 i s ti se en jä rjes- telmään nivova oikeus- s.o. työvoimansa myymi- nen - on kytkettävä siihen toisesta päästä, oikeudella olla kuluttaja. Joidenkin uuden kan- sainväliser. järjestelmän puolestapuhujien mukaan tämä oikeus on jo vakiinnutettu vallanjaon uu- deksi legitimaatioperustaksi. Siten Gabus väit- tää, että " ... demokraattisesti hajautetussa

"'Ne' muodostaa moniaiheksisen draamahahmo~.

maalaisten talonpoika- suurtila -suhteiden mo- dernien urbaanien muotojen keskeisen kuvion.

'Niiden' maailma on pomojen maailma, olkootpa nuo pomot sitten yksityisiä ihmisiä tai - kuten asianlaita nykyisin yhä useammin on -julkisia viranomaisia." (Hoggart 1958, 72)

Verratkaapa tätä Sunin Notting Hillin karne- vaaleja käsittelevään pääkirjoitukseen sisälty- vään käsitykseen 'niistä':

"Notting Hill on jälleen osoittanut, että katujen väkivaltaisuuksissa ei ole kyse mustien ja valkoisten tai rikkaiden ja köyhien vastakoh- taisuuksista. Kyse on huligaaneista vastaan muut. Tämä pätee Notting Hillin lisäksi myös Lewishamiin, Ladywoodiin ja GrUnwickin kahakoi- hin. Sama pätee myös huligaaneihin, jotka pi- laavat jalkapallo-otteluita ja tärvelevät junia.

Missään näistä tapauksista koetteella ei ole yh- teiskunta vaan oikeuslaitoksen kyky puolustaa tavallisia rauhaa rakastavia ihmisiä."

Populistinen kulttuuri ei voi taikoa pois sosiaalisten rajalinjojen ja konfliktien ilmauk- sia. Sen sijaan se kääntää nämä kysymykseksi yhteiskuntaan kuulumisesta tai kuulumattomuudes- ta tai jopa ihmiskuntaan yleensä kuulumisesta.

Ulkopuoliset "pilaavat" huvitilaisuuksia ja

"tärvelevät" omaisuutta. Kyse on "huligaaneis- ta vastaa me muut", kuten Sun asian niin elegan- tisti ilmaisee.

Informaatio ja kommunikaatio ovat myös iskusa- noja, joita käytetään kuvaamaan uudentyyppistä yhteiskuntaa, jonka teknologinen muutos, elektro- niikan, datajärjestelmien ja viestinnän uusien jakelujärjestelmien kehitys tuo mukanaan. Väi- tetään, että uusi yhteiskunta merkitsee muutok- sia tuotantomuodon sisäisissä valtasuhteissa.

Ne, jotka tulevat kontrolloimaan informaatiota, siis jonkintyyppiset intellektuellit, kontrolloi- vat yhtä tuotantovälineistä ja siten heillä tu- lee olemaan hallussaan luokkavallan perusta.

Tämän väitteen virheellisyys tulee selväksi, kun ajattelemme kuinka suurta valtaa työväenluokka on kyennyt harjoittamaan toista tuotantovä 1 i net- tä, työtä kontrolloimalla. Kyse ei ole siitä,

kuka saa osallistua tuotantoprosessiin, vaan siitä kuka ottaa haltuun siitä tulevan lisäar- von ja siten omaa resurssit kontrolloida tuotan- non kehitystä. Gouldneri n teoksesta inter alia löytyvät muistosanat vanhalle raha- ja pääoma- luokalle vaikuttavat hieman ennenaikaisilta.

Leopardi on vaihtanut pilkkujaan. Ylikansalli- nen laji on tullut entistä tärkeämmäksi, joskin

vähemmän vä 1 i ttömäs ti havai ttavaks i kuin tutum- pi kansallinen laji, joka on häviämässä.

Kansallinen pääoma ja kansalliset yritykset ovat entistä haavoittuvampia taloudellisen sys- teemin kansainvälistyessä yhä enemmän. Tämä kansainvälistymisprosessi pitää sisällään kau- pallisten ja finanssisuhteiden ja riippuvuuksi- en monimutkaisen ja sotkuisen verkoston, moni- mutkaisuuden, joka tekee jokaisen yrityksen identifioida yksittäiset instituutiolajit kuten monikansallisetyritykset alttiiksi karkei lle yksinkertaistuksille, kuten Raymond Vernon on

korostanut. Monimutkaisuus tarjoaa vanhan luo- kan uudelle hahmolle uuden ja tehokkaan suoja- verkon. Joka tapauksessa Vernon päättelee, että vaikkakin kasvanut taloudellinen riippu- vuus on " ... välttämätön talouskasvun jatkumi- selle ... se näyttää ajoittain uhkaavan eräitä kansallisia tavoitteita kuten kansallista va- kautta, tasa-arvoperiaatetta, osallistumismah- dollisuutta ja turvallisuutta, joita taloudelli- nen kasvu oli tarkoitettu edistämään" (Vernon 1977, 193).

Nämä kansalliset päämäärät ovat niitä, joi- ta intellektuellit ovat edistäneet jos eivät sentään toteuttaneet. Intellektuellien tämän ja viime vuosisadan historia on todellakin sel- laisen ryhmän historiaa, joka saavutti asemansa tukemalla kansallisuusaatetta, kuten Schlesinger (1982) osoittaa. Kansallisvaltio ja sen poliit- tinen järjestelmä ovat tarjonneet joillekin in- tellektuelleille mekanismin, jonka kautta on ollut mahdollista edistää interventionistisia1

taloudellisten voimien toimintaa ja joitakin sen seurauksia muuttamaan pyrkiviä yhteiskun- nallisia ohjelmia. Monetarismin uusi tuleminen on vain erityisen ajankohtainen muistutus siitä, että monet intellektuellit ovat aktiivisesti vastustaneet sellaista interventionismia. Ku- ten Nestlen Eric Gabus ilmaisi asian eräässä konferenssissa yli kansallisten yhtiöiden roo 1 i a puolustaessaan" ... liikemies on riippuvainen intellektuelleista muokatessaan yleistä mielipi- dettä ajan tasalle". Mutta niin kauan kuin in- tellektueilla oli itsenäinen ote vallasta, väli- neenä sen erilaisten päämäärien edistämisessä oli kansallisvaltio ja yritys käyttää sen poliit- tista valtaa. ::yödyllisen esimerkkitapauksen

vallan kansallisvaltioilta kansainväliselle ta- loussysteemille siirtymisen implikaatioista ja niiden vaikutuksista kulttuuriin, intellektuel- lien rooliin ja julkisuuden - intellektuellien toiminta-areenan - tulevaisuuteen tarjoaa jouk- kotiedotusvälineiden teknologinen muutosproses- si.

Kulttuurin kehityspiirteistä aloittaaksemme olemme jo panneet merkille kuluttajapopulismin kasvun, kehityspiirteen, jonka suhteen Daniel Bell on hyvin pessimistinen pelätessään häpeile- mättömän hedonismin syrjäyttävän protestanttisen etiikan. Eräs niistä yhteis1stä interesseistä, joita voidaan tukea kaikkien "tavallisten rauhaa- rakastavien ihmisten" nimissä, joihin edellä lai- nattu Sunin pääkirjoitus vetoaa, on "1 aki ja järjestys". Brittiläisessä kulttuurissa tämä sa- napari on saanut erityismerkityksen keinona kään- tää kuluttajapopulismi valtion agenttien vahvis- tamisen ja niiden kansalaisiin kohdistuvan val- lankäytön sekä tuon vallan demokraattisen, po- liittisen kontrollin rapautumisen oikeuttavaksi repressiiviseksi muodoksi.⁵ Niinpä tiukan ylei- sen palkkasääntelyn kaudella poliisi ja armeija ovat olleet jatkuvasti etuoikeutetussa asemassa, poliisivoimia ollaan edelleen vahvistamassa ja

Suur-~~anchesterin poliisimestari James Anderton on avoimesti vaatinut po 1 i i si voi rui en "po 1 i itti- sen" kontrollin lakkauttamista. Sanalla "poliit- tinen" on tässä ja samankaltaisissa yhteyksissä tärkeitä negatiivisia sivumerkityksiä esimerkik- si "demokraattiseen" verrattuna. Se valaisee politiikan ja politiikkojen gettoistumisproses- sia, johon palaan jäljempänä keskustellessani yleisradiotoiminnan vaikutuksista politiikkaan.

Toinen esimerkki valtion repressiivisten voimien kasvavasta roolista on sotavoimien käyttö maan sisäisessä operaatiossa, Iranin suurlähetystön valtauksessa. 6

Tähän repressiiviseen kulttuuriin myötävai- kuttavista prosesseista seuraavat kolme ovat erityisen huomionarvoisia.

(1) Rikosten, rikollisuuden ja väkivaltaisuuden liioittelu, kuten esimerkiksi toistuva väite, että elämme poikkeuksellisen väkivaltaisia aikoja.

(2) Poliittisten elinkeinoelämää ja yhteiskun- nallisia asioita koskevien erimielisyyksien

ilmausten kääntäminen rikollisen toiminnan yhdeksi muodoksi ja sellaisen toiminnan väkivaltaisuuteen samastaminen.

(3) Kylmän sodan, tuon kauan sitten pystytetyn ideologisen sääntelyn muodon tai sen uudem- man muunnoksen, terrorismin vastaisen sodan elvyttäminen siten, että poikkeavat mielipi- teet samastuvat kansakuntaan, läntiseen maailmaan tai elämäntapaamme kohdistuvaan vieraaseen uhkaan.⁷

Viimemainittu prosessi on ajankohtainen muistutus siitä, että nämä kulttuuriset kehitys- tendenssit ovat pitkälti kansainvälisiä. Suu- rimmassa osassa maailmaa repressio ulottuu pal- jon pidämmällekin kuin kulttuuriin. Ylikansal- lisen taloudellisen järjestelmän intressit ovat sellaiset, että kansallisille hallituksille on osoitettu kansallisen järjestyksen ylläpitäjien residuaalinen rooli. Siteeraan jälleen Vernonia:

"Ulkomaiset sijoittajat ovat ymmärrettävistä syistä osoittaneet preferoivansa vakaata ja ys- tävä ll i smi e 1 i s tä ta 1 oude ll i s ta ympäristöä.

Useassa kehitysmaassa tuo preferenssi on merkin- nyt sitä, että monikansalliset yritykset ovat ripeästi 1 aajentaneet toimintojaan välittömästi sen jälkeen kun oikeistolainen hallitus on otta- nut vallan tai supistaneet toimintaansa heti kun vasemmistolainen hallitus on noussut valtaan."

(Vernon 1977, 144)

Näillä tämän hetken kulttuurin kahdella toi- siinsa kytkeytyvällä piirteellä - kulutushedo- nismilla ja antipoliittisella repressiolla- on erityinen merkitys, kun otetaan huomioon niiden implikaatiot rakenteelliselle työttömyy- delle sekä työn ja tuotannon kansainväliseen uudelleenjäsentymiselle. ⁸ Ihmiset, joilta on riistetty ainoa heidät kapi ta 1 i s ti se en jä rjes- telmään nivova oikeus- s.o. työvoimansa myymi- nen - on kytkettävä siihen toisesta päästä, oikeudella olla kuluttaja. Joidenkin uuden kan- sainväliser. järjestelmän puolestapuhujien mukaan tämä oikeus on jo vakiinnutettu vallanjaon uu- deksi legitimaatioperustaksi. Siten Gabus väit- tää, että " ... demokraattisesti hajautetussa

yhteiskunnassa monikansallinen yritys ... voi säilyttää taloudellisen valtansa vain kulutta- jien suopeuden avulla, kuluttajien, jotka arvi- oivat monikansallisen yrityksen hyödyllisyyden ja arvottavat sen tarjoamat palvelukset päivit- täin valitessaan mitä tuotteita ostavat. Tämän suopeuden säilyminen riippuu täysin kanssakäymi- sen edullisuudesta asiakaskunnan kanssa, jonka tarpeita monikansallinen yritys arvostaa yli kansallisten rajojen." (Gabus 1977, 133) Mutta jos tämä oikeus onkin voimassa, kapi talis-

mi on kaukana siitä, että se tarjoaisi kaikille välineet oikeuksiensa käyttöön. Vallitsevasta kansainvälisestä lamasta näemme, että tuhannen taalan kysymys johon kapitalismi näyttää kyvyt- tömältä vastaamaan, kuuluu: kuinka taata tarjon- nan ja kysynnän kohtaaminen.

Useimpien hallitusten nykyisin omaksumat mo-

70

netaristiset ja deflationaariset toimintamallit osoittavat sellaisen strategian suosimista, jos- sa tarjontaa rajoitetaan tehokkaan kysynnän mu- kc;iseksi. Ti:imä merkitsee niin kansallisesti kuin kansainvälisesti katsoen huomattavien väes- töryhmien vaikutusmahdollisuuksien rajoittamis- ta sysäämällä ne markkinoidt:n ulkopuolelle.

Tässä kulttuurin repressiivinen aspekti tulee mukaan kuvaan kaventamaan kulutusyhteiskunnasta osattomiksi jääneiden mielipiteenilmaisujen liik- kumavaraa ja tukemaan heitä vastaan suunnattuja

repressiivisiä toimia.

Merkit viittaavat siihen, että markkinameka- nismi tulee toimimaan keskeisenä uusista vies- tintäpalveluksista osalliseksi pääsyn sääteli- jänä joko suoraan levyjen, nauhojen tai sellais- ten tilauspohjaisten palvelujen ostettavuutena, joita jopa BBC suunnittelee satelliitein välitet-

tävään ohjelmistoonsa, tai epäsuorasti kansainvä- lisen ilmoitustilan myynnin välityksellä. Suo- ra maksullisuus asettaa yhä suuremman väestön- osan epäedulliseen asemaan, kun otetaan huomioon että työttömyys estää sitä hankkimasta tarvitta- via l ai ttei ta. Epäsuora maks ull i s uus antaa l i- sävauhtia kansainvälistymiskierteelle antamalla vielä lisäpainoa ylikansalliselle kulutuskult- tuurille.

Näihin markkinamuotoihin tukeutumisen seu- raukset ovat jo nähtävissä lehdistön piirissä, jossa journalismin ainoa elinkelpoinen muoto perustuu kohdennettuihin markkinoihin kuten vapaa-ajan harrasteisiin keskittyvän lehdistön kentässä. Brittiläisen provinssi-lehdistön ta- pauksessa monopolikontrolli viipaloiduilla mark- kinoilla on lisäetu. Kontrastina tälle on po- liittisen aikakauslehdistön ja poliittisen ai- neiston ja sen myötä yhden kriittisten intellek- tuellien toiminta-areenan, yhden foorumin, jon- ka kautta he ovat antaneet osuutensa kansallis- valtion sisäisten päämäärien muotoiluun, puris- taminen yhä ahtaammalle. Siltä osin kuin poli- tiikka ei ole muuntunut kulutustavaraksi, ei löydy ilmoitustuloja, joiden varaan poliittinen journalismi voisi palvelunsa tukea.

Nämä lehdistön kehityspiirteet antavat viit- teitä siitä, minkä tyyppinen sisältö on todennä- köisesti elinkelpoista uusissa ohjelmien tai yleisöjen myyntiin perus~uvissa viestinnän ja- kelujärjestelmissä. Esimerkiksi BBC:n videoka- settiluettelo tarjoaa kokkausta, puutarhanhoi- toa ja muita vapaa-ajan harrasteita- jo aika- kauslehdistön kentästä tuttuja aihepiirejä.

Suunnitelmia sisällyttää valikoimaan draama- ja viihdepaketteja ovat viivästyttäneet neuvottelut esittäjien ja tuottajien oikeuksista, mutta tä- mäntyyppisen ma te ri aa l i n odotetaan muodostuvan hallitsevaksi kun sopimuksiin on päästy. Poliit- tisia jc; ajunkohtc;isia aiheita sisältävien kaset- tien mahdollisuutta ei ole pohdittu.

Yleisradiotoiminnalla perinteisissä muodois- saan on jo ollut huomattava vaikutus poliitti- seen kulttuuriin. Valvontajärjestelmä, jonka alaisena se on toiminut, on jättänyt vain vähän tilaa poliittiselle puoluehengelle. Sen sijas- ta radio ja TV ovat merkittävällä tavalla tuke-

neet yleisön ja yhteisön yleistyneitä käsityk- siä. Alusta alkaen yleisradio on kohdellut po- litiikkaa erityisellä varovaisuudella. Puolue- politiikka eliminoitiin aluksi täysin, sitten se aidattiin rajoitettuihin ghettoihin ja alis- tettiin ankarille tasapainosäännöille. Vaali- lähetykset ja puolueohjelmat ovat molemmat eri- koistapauksia tarjonnan yleisessä kirjassa. Ne ovat raskaasti merkittyjä, ja esiintyjien toi- mituksellisesta kontrollista on luovuttu tai sitten se kiistetään. Puoluepolitiikan sijasta yleisradio on vaikuttanut erityisesti siihen, että yleisesti hyväksytyistä käsityksistä on tullut keino vastata tasapainon ja objektiivi- suuden vaatimuksiin. Muodot hahmottuivat ylei- sistä kysymyksistä käytävää keskustelua varten sellaisissa ohjelmissa kuin esim. BBC:n radion Any Questions?, joka antoi arvokkaat puitteet tärkeissä asemissa oleville epäpoliittisille kansalaisille. Osallistujilta vaadittu keskei- nen ominaisuus oli riippumattomuus puolueista. Tavallaan yleisradio vain kehitti brittiläisen hallinnon vakiokäytäntöä, ts. se käytti niitä, jotka ovat saavuttaneet aseman yhdellä sektoril- la ja päässeet lautakunnista, kemiteoista ja neuvostoista käsin valvomaan toista sektoria. Tuore tutkimus yleisradiotoiminnan historiasta on osoittanut, kuinka ammatissatoimivan keski- luokan intellektuellit ovat kolonisoineet BBC:n.⁹ Heitä kiehtoi mahdollisuus keskustella esitel- missä ja feature-ohjelmissa yleisistä asioista yleisen edun näkökulmasta. Samaan yleiseen etuun intellektuellit vetosivat tukeakseen ase- miaan valittaessa menettelytapoja ja sovellutuk- sia. Yleisen hyvän käsite salli intellektuellien irtautua suoraviivaisesta keinojen tehokkuutta puntaroivasta teknisestä järjestä ja puuttua myös päämääriin. Yleishyödyllinen yleisradio kantaa sellaisen ajatuksen jo nimessään.

Uusien viestimien rajoittaessa edelleen po- liittisen diskurssin alaa saavat jopa kuvatun kaltaiset yleistyneet käsitykset todennäköises- ti väistyä. Ilmenee kahdenlaisia paineita. Ensinnäkin uusi jakelumuoto yksinkertaisesti

71

il

I :1 I.

!j l

il

lj

II

yhteiskunnassa monikansallinen yritys ... voi säilyttää taloudellisen valtansa vain kulutta- jien suopeuden avulla, kuluttajien, jotka arvi- oivat monikansallisen yrityksen hyödyllisyyden ja arvottavat sen tarjoamat palvelukset päivit- täin valitessaan mitä tuotteita ostavat. Tämän suopeuden säilyminen riippuu täysin kanssakäymi- sen edullisuudesta asiakaskunnan kanssa, jonka tarpeita monikansallinen yritys arvostaa yli kansallisten rajojen." (Gabus 1977, 133) Mutta jos tämä oikeus onkin voimassa, kapi talis-

mi on kaukana siitä, että se tarjoaisi kaikille välineet oikeuksiensa käyttöön. Vallitsevasta kansainvälisestä lamasta näemme, että tuhannen taalan kysymys johon kapitalismi näyttää kyvyt- tömältä vastaamaan, kuuluu: kuinka taata tarjon- nan ja kysynnän kohtaaminen.

Useimpien hallitusten nykyisin omaksumat mo-

70

netaristiset ja deflationaariset toimintamallit osoittavat sellaisen strategian suosimista, jos- sa tarjontaa rajoitetaan tehokkaan kysynnän mu- kc;iseksi. Ti:imä merkitsee niin kansallisesti kuin kansainvälisesti katsoen huomattavien väes- töryhmien vaikutusmahdollisuuksien rajoittamis- ta sysäämällä ne markkinoidt:n ulkopuolelle.

Tässä kulttuurin repressiivinen aspekti tulee mukaan kuvaan kaventamaan kulutusyhteiskunnasta osattomiksi jääneiden mielipiteenilmaisujen liik- kumavaraa ja tukemaan heitä vastaan suunnattuja

repressiivisiä toimia.

Merkit viittaavat siihen, että markkinameka- nismi tulee toimimaan keskeisenä uusista vies- tintäpalveluksista osalliseksi pääsyn sääteli- jänä joko suoraan levyjen, nauhojen tai sellais- ten tilauspohjaisten palvelujen ostettavuutena, joita jopa BBC suunnittelee satelliitein välitet-

tävään ohjelmistoonsa, tai epäsuorasti kansainvä- lisen ilmoitustilan myynnin välityksellä. Suo- ra maksullisuus asettaa yhä suuremman väestön- osan epäedulliseen asemaan, kun otetaan huomioon että työttömyys estää sitä hankkimasta tarvitta- via l ai ttei ta. Epäsuora maks ull i s uus antaa l i- sävauhtia kansainvälistymiskierteelle antamalla vielä lisäpainoa ylikansalliselle kulutuskult- tuurille.

Näihin markkinamuotoihin tukeutumisen seu- raukset ovat jo nähtävissä lehdistön piirissä, jossa journalismin ainoa elinkelpoinen muoto perustuu kohdennettuihin markkinoihin kuten vapaa-ajan harrasteisiin keskittyvän lehdistön kentässä. Brittiläisen provinssi-lehdistön ta- pauksessa monopolikontrolli viipaloiduilla mark- kinoilla on lisäetu. Kontrastina tälle on po- liittisen aikakauslehdistön ja poliittisen ai- neiston ja sen myötä yhden kriittisten intellek- tuellien toiminta-areenan, yhden foorumin, jon- ka kautta he ovat antaneet osuutensa kansallis- valtion sisäisten päämäärien muotoiluun, puris- taminen yhä ahtaammalle. Siltä osin kuin poli- tiikka ei ole muuntunut kulutustavaraksi, ei löydy ilmoitustuloja, joiden varaan poliittinen journalismi voisi palvelunsa tukea.

Nämä lehdistön kehityspiirteet antavat viit- teitä siitä, minkä tyyppinen sisältö on todennä- köisesti elinkelpoista uusissa ohjelmien tai yleisöjen myyntiin perus~uvissa viestinnän ja-

kelujärjestelmissä. Esimerkiksi BBC:n videoka- settiluettelo tarjoaa kokkausta, puutarhanhoi- toa ja muita vapaa-ajan harrasteita- jo aika- kauslehdistön kentästä tuttuja aihepiirejä.

Suunnitelmia sisällyttää valikoimaan draama- ja viihdepaketteja ovat viivästyttäneet neuvottelut esittäjien ja tuottajien oikeuksista, mutta tä- mäntyyppisen ma te ri aa l i n odotetaan muodostuvan hallitsevaksi kun sopimuksiin on päästy. Poliit- tisia jc; ajunkohtc;isia aiheita sisältävien kaset- tien mahdollisuutta ei ole pohdittu.

Yleisradiotoiminnalla perinteisissä muodois- saan on jo ollut huomattava vaikutus poliitti- seen kulttuuriin. Valvontajärjestelmä, jonka alaisena se on toiminut, on jättänyt vain vähän tilaa poliittiselle puoluehengelle. Sen sijas- ta radio ja TV ovat merkittävällä tavalla tuke-

neet yleisön ja yhteisön yleistyneitä käsityk- siä. Alusta alkaen yleisradio on kohdellut po- litiikkaa erityisellä varovaisuudella. Puolue- politiikka eliminoitiin aluksi täysin, sitten se aidattiin rajoitettuihin ghettoihin ja alis- tettiin ankarille tasapainosäännöille. Vaali- lähetykset ja puolueohjelmat ovat molemmat eri- koistapauksia tarjonnan yleisessä kirjassa. Ne ovat raskaasti merkittyjä, ja esiintyjien toi- mituksellisesta kontrollista on luovuttu tai sitten se kiistetään. Puoluepolitiikan sijasta yleisradio on vaikuttanut erityisesti siihen, että yleisesti hyväksytyistä käsityksistä on tullut keino vastata tasapainon ja objektiivi- suuden vaatimuksiin. Muodot hahmottuivat ylei- sistä kysymyksistä käytävää keskustelua varten sellaisissa ohjelmissa kuin esim. BBC:n radion Any Questions?, joka antoi arvokkaat puitteet tärkeissä asemissa oleville epäpoliittisille kansalaisille. Osallistujilta vaadittu keskei- nen ominaisuus oli riippumattomuus puolueista.

Tavallaan yleisradio vain kehitti brittiläisen hallinnon vakiokäytäntöä, ts. se käytti niitä, jotka ovat saavuttaneet aseman yhdellä sektoril- la ja päässeet lautakunnista, kemiteoista ja neuvostoista käsin valvomaan toista sektoria.

Tuore tutkimus yleisradiotoiminnan historiasta on osoittanut, kuinka ammatissatoimivan keski- luokan intellektuellit ovat kolonisoineet BBC:n.⁹ Heitä kiehtoi mahdollisuus keskustella esitel- missä ja feature-ohjelmissa yleisistä asioista yleisen edun näkökulmasta. Samaan yleiseen etuun intellektuellit vetosivat tukeakseen ase- miaan valittaessa menettelytapoja ja sovellutuk- sia. Yleisen hyvän käsite salli intellektuellien irtautua suoraviivaisesta keinojen tehokkuutta puntaroivasta teknisestä järjestä ja puuttua myös päämääriin. Yleishyödyllinen yleisradio kantaa sellaisen ajatuksen jo nimessään.

Uusien viestimien rajoittaessa edelleen po- liittisen diskurssin alaa saavat jopa kuvatun kaltaiset yleistyneet käsitykset todennäköises- ti väistyä. Ilmenee kahdenlaisia paineita.

Ensinnäkin uusi jakelumuoto yksinkertaisesti

71

il

I :1 I.

!j l

il

lj

II

1