Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi rikoslain 50 lu- vun muuttamisesta
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ
Esityksessä ehdotetaan, että huumausai- neen viljelyn, kuljettamisen ja kuljetuttami- sen yritys säädetään huumausaineriko ksena rangaistavaksi. Myös huumausainerikoksen edistämisenä rangaistavaksi säädetyn huu- mausaineen laitonta valmistusta, viljelyä, maahantuontia tai maastavientiä varten ta- pahtuvan välineiden, tarvikkeiden tai ainei- den valmistamisen, kuljettamisen, luovutta- misen tai välittämisen yritys ehdotetaan sää- dettäväksi rangaistavaksi.
Rikoslakiin ehdotetaan säädettäväksi uusi törkeää huumausainerikoksen edistämistä koskeva säännös. Jos huumausainerikoksen edistämisessä rikoksentekijä toimii huuma- usainerikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen rikollisryhmän jä- senenä ja rikoksen ko hteena oleva väline, tarvike tai aine on tarkoitettu erittäin vaaralli- sen huumausaineen tai suuren huumausaine- määrän valmistukseen, viljelyyn, maahan- tuontiin tai maastavientiin taikka toiminnalla tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä
ja rikos on myös kokonaisuutena arvostelleen törkeä, rikoksentekijä olisi tuomittava törke- ästä huumausainerikoksen edistämisestä.
Rangaistukseksi ehdotetaan vankeutta vähin- tään neljä kuukautta ja eni ntään kuusi vuotta.
Oikeushenkilön rangaistusvastuu ehdote- taan ulotettavaksi koskemaan huumausaine- rikosta, törkeää huumausainerikosta, huuma- usainerikoksen valmistelua, huumausaineri- koksen edistämistä ja ehdotettua törkeää huumausainerikoksen edistämistä.
Ehdotetuilla säännöksillä pantaisiin täytän- töön Euroopan unionin neuvoston 25 päivänä lokakuuta 2004 tekemä puitepäätös laittoman huumausainekaupan rikostunnusmerkistöjä ja seuraamuksia koskevien vähimmäissääntöjen vahvistamisesta.
Puitepäätös tulee olla kansallisesti pantu täytäntöön viimeistään 12 päivänä toukokuu- ta 2006. Ehdotettu laki on tarkoitettu tule- maan voimaan mahdollisimman pian sen vahvistamisen jälkeen.
—————
SISÄLLYSLUETTELO
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ ... 1
SISÄLLYSLUETTELO ... 2
YLEISPERUSTELUT... 3
1 . Johdanto ... 3
2 . Nykytila... 3
3 . Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset... 3
4 . Esityksen vaikutukset ... 4
5 . Asian valmistelu... 4
6 . Muita asiaan vaikuttavia seikkoja... 4
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT... 6
1 . Puitepäätös laittoman huumausainekaupan rikostunnusmerkistöjä ja seuraamuksia koskevien vähimmäissääntöjen vahvistamisesta ja sen edellyttämät muutokset lainsäädäntöön... 6
2 . Lakiehdotuksen perustelut ... 17
50 luku. Huumausainerikoksista... 17
3 . Voimaantulo... 19
4 . Suhde perustuslakiin ja säätämisjärjestys ... 19
LAKIEHDOTUS ... 20
rikoslain 50 luvun muuttamisesta... 20
LIITE ... 22
RINNAKKAISTEKSTI ...22
rikoslain 50 luvun muuttamisesta... 22
NEUVOSTON PUITEPÄÄTÖS ... 24
laittoman huumausainekaupan rikostunnusmerkistöjä ja seuraamuksia koskevien vähimmäissääntöjen vahvistamisesta... 24
YLEISPERUSTELUT
1 . Johdanto
Esityksen taustalla on Euroopan unionin neuvoston 25 päivänä lokakuuta 2004 hyväk- symä puitepäätös 2004/757/YOS laittoman huumausainekaupan rikostunnusmerkistöjä ja seuraamuksia koskevien vähimmäissääntöjen vahvistamisesta (EYVL nro L 335, 11.11.2004).
Lainsäädäntötoimien tarve laittoman huu- mausainekaupan torjumiseksi on todettu use- assa neuvoston ja komission asiakirjassa.
Asia on mainittu toimintasuunnitelmassa parhaista tavoista panna täytäntöön Amster- damin sopimuksen määräykset vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alu- een toteuttamisesta, jonka neuvosto (oikeus- ja sisäasiat) hyväksyi Wienissä 3 päivänä joulukuuta 1998. Asiaan kiinnitettiin huo- miota myös Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 kokoontuneen Eurooppa neuvoston päätelmissä ja erityisesti ni iden 48 kohdassa, Helsingissä 10 ja 12 päivänä jou- lukuuta 1999 kokoontuneen Eurooppa- neuvoston hyväksymässä Euroopan unionin huumausainestrategiassa (2000–—2004) se- kä Santa Maria da Feirassa 19 ja 20 päivänä kesäkuuta 2000 kokoontuneen Eurooppa- neuvoston vahvistamassa Euroopan unionin huumausaineita koskevassa toimintasuunni- telmassa (2000—2004). Edellä mainituissa asiakirjoissa todettiin tarve hyväksyä huuma- usaineiden ja lähtöaineiden laittoman kaupan rikostunnusmerkistöjä koskevat vähimmäis- säännöt, joiden avulla näiden aineiden kaup- paa voidaan torjua Euroopan unionin tasolla yhteisin toimin.
Puitepäätöksen johdannossa todetaan, että Euroopan unionin toiminnassa on toissijai- suusperiaatteen mukaisesti keskityttävä kaik- kein vakavimpien huumausainerikosten tor- juntaan. Tietynlaisen henkilökohtaiseen käyt- töön liittyvän toiminnan jättäminen puitepää- töksen soveltamisalan ulkopuolelle ei merkit- se neuvoston ohjeen antamista siitä, kuinka
jäsenvaltioiden pitäisi käsitellä tällaisia tapa- uksia kansallisessa lainsäädännössään.
2 . N y k y t i l a
Huumausainerikoksista säädetään rikoslain (39/1889) 50 luvussa. Luvussa säädetään rangaistavaksi huumausainerikos (1 §), tör- keä huumausaine rikos (2 §), huumausaineen käyttörikos (2 a §), huumausainerikoksen valmistelu (3 §) ja huumausainerikoksen edistäminen (4 §). Luvussa on myös määri- telmäsäännös (5 §) sekä menettämisseu- raamusta (6 §) ja toimenpiteistä luopumista koskeva säännös (7 §). Mainittuja säännöksiä kuvataan esityksen kannalta merkityksellisin osin tarkemmin puitepäätöksen artiklojen kä- sittelyn yhteydessä yksityiskohtaisten perus- telujen jaksossa 2.1.
Vuonna 2004 tuomittiin rangaistusmää- räysmenettelyssä tai alioikeudessa huumaus- ainerikoksista 7 756 henkilöä. Näistä 2 388 sai tuomion huumausainerikoksesta, 338 tuomittiin törkeästä huumausainerikoksesta ja huumausaineen käyttörikoksesta tuomittiin 5 015 henkilöä. Huumausainerikoksen val- mistelusta annettiin 13 ja huumausaineriko k- sen edistämisestä 2 tuomiota.
3 . E s i t y k s e n t a v o i t t e e t j a k e s k e i s e t e h d o t u k s e t
Esityksen tavoitteena on puitepäätöksen kansallisen täytäntöönpanon edellyttämien muutosten tekeminen lainsäädäntöön.
Rikoslain 50 luvun 1 §:ään ehdotetaan muutettavaksi niin, että huumausaineen vilje- lyn, kuljettamisen ja kuljetuttamisen yritys säädetään rangaistavaksi. Samoin ehdotetaan, että huumausainerikoksen edistämisenä ri- koslain 50 luvun 4 §: n 1 kohdassa rangaista- vaksi säädetyn huumausaineen laitonta val- mistusta, viljelyä, maahantuontia tai maasta- vientiä varten tapahtuvan välineiden, tarvik- keiden tai aineiden valmistamisen, kuljetta-
misen, luovuttamisen tai välittämisen yritys säädetään rangaistavaksi.
Rikoslain 50 lukuun ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 a §, jossa säädettäisiin törkeästä huu- mausainerikoksen edistämisestä. Huumaus- ainerikoksen edistäminen olisi törkeä, jos ri- koksentekijä toimii huumausainerikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjes- täytyneen rikollisryhmän jäsenenä ja riko k- sen kohteena oleva väline, tarvike tai aine on tarkoitettu erittäin vaarallisen huumausaineen tai suuren huumausainemäärän valmistuk- seen, viljelyyn, maahantuontiin tai maasta- vientiin tai toiminnalla tavoitellaan huomat- tavaa taloudellista hyötyä ja huumausaineri- koksen edistäminen on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä. Rangaistusasteikoksi eh- dotetaan vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään kuusi vuotta. Törkeän huumaus- ainerikoksen edi stämisen yritys ehdotetaan rangaistavaksi samassa laajuudessa kuin teon perusmuodo ssakin.
Rikoslain 50 lukuun ehdotetaan lisättäväksi uusi 8 §, jolla oikeushenkilön rangaistusvas- tuu ulotettaisiin huumausainerikokseen, tör- keään huumausainerikokseen, huumausaine- rikoksen valmisteluun, huumausainerikoksen edistämiseen ja ehdotettuun uuteen törkeään huumausainerikoksen edistämiseen.
Lakiehdotuksen tultua hyväksytyksi törkeä huumausainerikoksen edistäminen säädettäi- siin valtioneuvoston asetuksella kansainväli- seksi rikokseksi lisäämällä se muiden huu- mausai nerikosten joukkoon rikoslain 1 luvun 7 §:n soveltamisesta annetun asetuksen (627/1996) 1 §:n 1 momentin 4 kohtaan.
4 . Esityksen vaikutukset
Esityksellä tehostetaan huumausainerikos- ten torjuntaa Euroopan unionissa yhdenm u- kaistamalla rikostunnusmerkistöjä ja seuraa- muksia sen jäsenvaltioissa. Esitys ankaroit- taisi erityisesti huumausaineiden laittomassa valmistuksessa käytettäviin aineisiin liittyvi- en tekojen rangaistuksia. Huumausaineriko k- sen edistämisenä rangaistavat lähtöaineiden valmistukseen tai käsittelyyn liittyvät laitto- mat teot eivät ole kansallisesti merkittävä ongelma. Oikeuskäytännössä huumausaine- rikoksen edist ämisestä on annettu muutama tuomio vuo dessa (kaksi tuomiota vuonna 2004). Euroopan unionin jäsenmaissa lähtö-
aineisiin liittyvä laiton toiminta on kuitenkin osa ammattimaista organisoitunutta rikolli- suutta, minkä vuoksi jäsenmaiden lainsää- däntöä ja seuraamusjärjestelmää halutaan unionissa näiden rikosten osalta yhdenm u- kaistaa ja tehostaa.
Esityksellä ei ole taloudellisia, organisato- risia tai ympäristöön ulottuvia vaikutuksia.
5 . A s i a n v a l m i s t e l u
Valtioneuvosto lähetti 13 päivänä syyskuu- ta 2001 eduskunnalle kirjelmän perustuslain 96 §:n 2 momentin mukaisesti ehdotuksesta puitepäätökseksi laittoman huumausainekau- pan rikostunnusmerkistöjen ja seuraamusten vähimmäissäännöksistä (U 58/2001 vp).
Edus kunnan lakivaliokunta antoi ehdotukses- ta lausunnon (LaVL 22/2001 vp). Oikeusmi- nisteriö lähetti lisäksi 27 päivänä toukokuuta 2002 eduskunnalle perustuslain 96 §:n 3 momentin mukaisesti asiasta jatkokirjelmän.
Oikeusministeriössä valmisteltiin puitepää- töksen kansalliseksi täytäntöönpanemiseksi virkatyönä luonnos hallituksen esitykseksi (Oikeusministeriön lausuntoja ja selvityksiä 2006:8), josta pyydettiin 22 maaliskuut a 2006 päivätyllä kirjeellä lausunnot sosiaali- ja terveysministeriöltä, sisäasiainministeriöl- tä, valtakunnansyyttäjänvirastolta, Helsingin käräjäoikeudelta, keskusrikospoliisilta, lääke- laitokselta ja tullihallitukselta. Esitys on val- misteltu oikeusministeriössä virkatyönä saa- tujen lausuntojen pohjalta.
Esitykseen sisältyvät lakiehdotukset on tar- kastettu oikeusministeriön tarkastustoimis- tossa.
6 . Muita asiaan vaikuttavia seikko- ja
Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmis- teilla hallituksen esitys huumausainelaiksi sekä rikoslain 50 luvun 1 ja 5 §:n muuttami- seksi. Esitysluonnoksessa ehdotetaan täs- mennettäväksi huumausaineiden määritelmää siten, että huumausaineiksi voidaan valtio- neuvoston asetuksella lukea myös aineet, joi- den ottamisesta valvont aan päätetään neuvos- ton 10 päi vänä toukokuuta 2005 tekemän uu- sia psykoaktiivisia aineita koskevaa tietojen- vaihtoa, riskienarviointia ja valvontaa koske- van päätöksen mukaisessa menettelyssä. Nyt
käsillä ole valla hallituksen esityksellä täytän- töön pantava puitepäätös edel lyttää kyseisen päätöksen mukaisessa menettelyssä päätetty- jen aineiden määrittelemistä huumausaineiksi jäsenvaltioissa (ks. 1 artikla. Määritelmät).
Sosiaali- ja terveysministeriön valmistelema kyseiseen hallituksen esitykseen sisältyvä la- kiehdotus ja siihen perustuva valtioneuvoston asetus tulisi siten puitepäätöksen velvoittei- den täyttämiseksi olla voimassa ennen tai samanaikaisesti tähän esitykseen sisältyvän lakiehdotuksen kanssa.
Kyseisessä valmisteltavana olevassa halli- tuksen esityksessä ehdotettaisiin myös rikos- lain 50 luvun 1 §:n 1 kohdan muuttamista niin, että rangaistavaksi säädettäisiin khat - kasvin (Catha edulis), meskaliinia sisältävien kaktuskasvien tai Psilocybe-sienien viljely käytettäväksi huumausaineena tai niiden valmistuksessa taikka tuotannossa. Mainittu valmisteltavana oleva lakiehdotus ja nyt kä- sillä olevaan esitykseen sisältyvä ehdotus saman lainkohdan muuttamiseksi tulee sovit- taa yhteen eduskunnassa niitä käsiteltäessä.
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1 . P u i t e p ä ä t ö s l a i t t o m a n h u u m a- usainekaupan rikostunnus m er- k i s t ö j ä j a s e u r a a m u k s i a k o s ke- vien vähimmäissääntöjen va h- v i s t a m i s e s t a j a s e n e d e l l y t tä- m ä t m u u t o k s e t l a i n s ä ä d ä n t ö ö n 1 artikla. Määritelmät. Puitepäätöksen 1 artikla sisältää huumausaineiden, lähtöainei- den ja oikeushenkilön määritelmät. Artiklan 1 kohdan mukaan ”huumausaineilla” tarkoi- tetaan Yhdistyneiden Kansakuntien seuraavi- en yleissopimusten soveltamisalaan kuuluvia aineita: a) narkoottisia aineita koskeva yleis- sopimus vuodelta 1961, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1972 pöyt äkirjalla; b) psykotrooppisia aineita koskeva Wienin yleissopimus vuodelta 1971.
Kohdassa mainittujen sopimusten viralliset nimet ovat vuoden 1961 huumausaineyleis- sopimus (SopS 43/1965), vuoden 1961 huu- mausaineyleissopimuksen muuttamista kos- keva pöytäkirja (SopS 42/1975) ja psyko- trooppisia aineita koskeva yleissopimus (SopS 60/1976).
Huumausaineiden lähtöaineilla tarkoitetaan artiklan 2 kohdan mukaan kaikkia aineita, jotka luokitellaan huumausaineiden ja psyko- trooppisten aineiden laitonta kauppaa vastaan 20 päivänä joulukuuta 1988 tehdyn Yhdisty- neiden Kansakuntien yleissopimuksen (SopS 44/1994) 12 artiklan mukaisten velvoitteiden täytäntöönpanemiseksi annetussa yhteisön lainsäädännö ssä.
Suomi on ratifioinut kaikki edellä mainitut Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimukset ja huumausainelain (1993/1289) 2 §:ssä sää- detyt määritelmät ja sen nojalla annetut sosi- aali- ja terveysministeriön päätökset vastaa- vat sopimusten vaatimuksia.
Artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan huumausaineilla tarkoitetaan lisäksi aineita, joiden valvonta perustuu yhteiseen toimin- taan 97/396/YOS 16 päivältä kesäkuuta 1997 uusia synteettisiä huumausaineita koskevasta tiedonvaihdosta, riskien arvioinnista ja val- vonnasta. Yhteinen toiminta 97/396/YOS on kumottu 21 päivänä toukokuuta 2005 vo i- maan tulleella neuvoston päätöksellä
2005/38/YOS, joka koskee uusia psykoaktii- visia aineita koskevaa tietojenvaihtoa, ris- kienarviointia ja valvontaa. Päätöstä sovelle- taan sen 2 artiklan mukaan aineisiin, joita ei ole lueteltu vuoden 1961 huumausaineyleis- sopimuksessa, mutta voivat aiheuttaa vastaa- van uhan kansanterveydelle kuin sopimuksen I, II tai IV luettelossa maini tut aineet. Sovel- tamisalaan kuuluvat myös aineet, joita ei ole lueteltu vuoden 1971 psykotrooppisia aine ita koskevassa yleissopimuksessa, mutta jotka voivat aiheuttaa vastaavan uhan kansanter- veydelle kuin sopimuksen I, II, III ja IV luet- telossa mainitut aineet (niin sanotut uudet psykotrooppiset aineet). Päätös koskee lop- putuotteita, mutta ei lähtöaineita.
Suoritetun riskiarvioinnin perustella neu- vosto voi päättää, että uusi synteettinen huu- maus aine, jota ei mainita edellä mainituissa YK:n huumausaineyleissopimuksissa, tulee jäsenvaltioissa saattaa vastaavien valvonta- toimien ja rangaistusten piiriin, jotka koske- vat yleissopimuksen kattamia huum ausainei- ta.
Kumotun vuoden 1997 yhteisen toiminnan mukaisesti on tehty kolme neuvoston päätös- tä, joista ensimmäinen koskee 4-MTA (P- metyylitioamfetamiini eli 4-metyylitioamfe- tamiini) -nimistä ainetta, toinen PMMA (pa- rametoksimetyyliamfetamiini tai N-metyyli- 1-[4-metoksifenyyli]-2-aminopropaani) –ni- mistä ainetta ja kolmas uusia synteettisiä huumausai neita 2C-I (2,5-dimetoksi-4- jodifenyyliamiini), 2C-T-7 (2,5-dimetoksi-4- (n)-propyylitiofenyyliamiini) ja TMA-2 (2,4,5 -trimetoksiamfetamiini). Neuvoston uusia psykoaktiivisia aineita koskevasta tie- tojenvaihdosta, riskienarvioinnista ja valvo n- nasta teke män päätöksen 2005/38/YOS 12 artiklan perusteella nämä ja muut yhteisen toiminnan 5 artiklan perusteella tehdyt neu- voston päätökset ovat edelleen oikeudellisesti päteviä, vaikka vuoden 1997 yhteinen toi- minta onkin kumottu.
Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmis- teltavana hallituksen esitys eduskunnalle huumausainelaiksi sekä laiksi rikoslain 50 luvun 1 ja 5 §:n muuttamisesta. Voimassa olevaan lainsäädäntöön samoin kuin edellä
mainitussa esityksessä ehdotettavaan uuteen huumausainelakiin sisältyvät huumausainei- den määritelmät perustuvat YK:n yleissopi- muksiin ja vastaavat puitepäätöksen vaati- muksia. Valmisteltavana olevassa hallituksen esityksessä huumausaineen määritelmää tul- laan lisäksi muuttamaan niin, että huumaus- aineiksi voitai siin valtioneuvoston asetuksel- la lukea myös aineet, joiden valvontaan ot- tamisesta päätettäisiin edellä mainitun neu- voston päätöksen 2005/38/YOS mukaisesti sekä lakiin otettavan siirtymäsäännöksen pe- rusteella myös aineet, joiden valvonnasta on päätetty kumotun yhteisen toiminnan 97/396/YOS perusteella tehdyillä neuvoston päätöksillä.
Edellä ehdotettujen valmisteltavana olevien lakimuutosten voimaan tultua lainsäädännös- sä käytetyt huumausaineiden määritelmät vastaisivat puitepäätöksen 1 artiklan 1 ko h- dan a- ja b alakohtien vaatimuksia.
Huumausaineiden lähtöaineiden valvonnas- ta säädetään Euroopan yhteisön lainsäädän- nössä, jonka perustana on edellä mainittu vuoden 1988 huumausaineita ja psykotroop- pisia aineita koskeva sopimus. Euroopan yh- teisön lähtöaineita koskeva lainsäädäntö on muuttunut 18 päivänä elokuuta 2005 siten, että yhteisön jäsenvaltioiden välistä lähtöai- neiden kaupan valvontaa koskeva direktiivi on korvattu Euroopan parlamentin ja neuvos- ton asetuksella (EY) N:o 273/2004 huumaus- aineiden lähtöaineista, jäljempänä sisäkaupan lähtöaineasetus.
Sisäkaupan lähtöaineasetuksen tavoitteena on toteuttaa huumausaineiden lähtöaineiden kaupan yhdenmukainen valvonta yhteisössä ja estää näiden aineiden kulkeutuminen lait- tomaan valmistukseen.
Sisäkaupan lähtöaineasetuksella valvotta- villa aineilla eli luokitelluilla aineilla tarkoi- tetaan asetuksen liitteessä 1 lueteltuja aineita, mukaan lukien näitä aineita sisältävät seokset ja luo nnontuotteet. Luo kiteltuihin aineisiin ei kuitenkaan sisälly lääkkeet, sellaisina kuin ne on määritelty ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä annetussa Eu- roopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/83/EY. Luokiteltuihin aineisiin ei myöskään sisälly lääkevalmisteet, seokset, luonnontuotteet tai muut valmisteet, joiden koostumus on sellainen, ettei näitä aineita ole helppo käyttää tai uuttaa yksinkertaisilla tai
taloudellisesti kannattavilla tavoilla. Luoki- tellut aineet on jaettu kolmeen luo kkaan, ja val vonnan taso vaihtelee sen mukaan mihin luokkaan aine kuuluu. Luokiteltujen aineiden luokka 1 vastaa vuoden 1988 huumausaineita ja psykotrooppisia aineita koskevan sopi- muksen luetteloa I. Sopimuksen luetteloon II kuuluvat aineet on jaettu asetuksessa kahteen luokkaan siten, että laajan laillisen kaupan- käynnin kohteena olevat teollisuuskemikaalit on sijoitettu luokkaan 3 ja muut aineet luo k- kaan 2.
Sisäkaupan lähtöaineasetuksessa määritel- lään muut kuin luokitellut aineet, joilla tar- koitetaan aineita, joita ei ole lueteltu asetuk- sen liitteessä 1, mutt a joita on todettu käyte- tyn huumaus- tai psykotrooppisten aineiden laittomassa valmistuksessa. Komissio julkai- see säännöllisesti luettelon muista kuin luoki- telluista aineista eli niin sanotun vapaaehtoi- sesti valvottavien kemikaalien listan. Sen tarkoituksena on auttaa teollisuutta vapaaeh- toisesti valvomaan näillä aineilla käytävää kauppaa.
Lähtöaineiden sisäkauppaa koskevan lain- säädännön lisäksi on uudistettu myös yhtei- sön läht öaineiden ulkokauppaa koskeva säännökset. Aikaisempi neuvoston asetus (ETY) N:o 3677/90 siihen tehtyine muutok- sineen on kumottu neuvoston asetuksella (EY) N:o 111/2005 yhteisön ja kolmansien maiden välisen huumausaineiden lähtöainei- den kaupan valvontaa koskevista säännöistä, jäljempänä ulkokaupan lähtöaineasetus, joka on tullut voimaan 18 päivänä elokuuta 2005.
Ulkokaupan lähtöaineasetuksen tavoitteena on estää huumausaineiden lähtöaineiden kul- keutuminen laittomaan valmistukseen yhtei- sön ja kolmansien maiden välisessä kaupas- sa. Ulkokaupan lähtöaineasetuksella valvo t- tavat aineet on määritelty ja luokiteltu samal- la tavalla kuin sisäkaupan lähtöaineasetuk- sessa. Myös muita kuin luokiteltuja aineita koskevat säännökset ovat yhtenevät sisäkau- pan lähtöaineasetuksen vastaavien säännös- ten kanssa.
Huumausaineiden lähtöaineisiin sovelle- taan yhteisön sisäkaupan ja ulkokaupan läh- töaineasetusten säännöksiä, jotka perustuvat YK:n vuoden 1988 yleissopimuksen velvoit- teisiin. Voimassa oleva lainsäädäntö vastaa siten puitepäätöksen 1 artiklan 2 kohdan vel- voitteita lähtöaineiden määrittelyn osalta.
Artiklan 3 kohdan mukaan oikeushenkilöl- lä tarkoitetaan oikeussubjektia, jolla on oike- ushenkilön asema sovellettavan kansallisen lain mukaan, lukuun ottamatta valtioita tai muita julkisia elimiä niiden käyttäe ssä julkis- ta valtaa, sekä julkiso ikeudellisia kansainvä- lisiä jär jestöjä. Määritelmä noudattaa useissa aikaisemmissa puitepäätöksissä vakiintunutta oikeushenkilön määritelmää. Suomen lain- säädännön on jo aikaisempia puitepäätöksiä täytäntöönpantaessa todettu täyttävän artik- lan 3 kohdan määritelmän vaatimukset (HE 2/2003 vp, HE 8/2005 vp, HE 52/2005 vp).
2 artikla. Huumausaineiden ja niiden läh- töaineiden laittomaan kauppaan liittyvät ri- kokset. Artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvalti- on on ryhdyttävä tarvittaviin toimiin varmis- taakseen, että artiklassa mainittu oikeudetto- masti harjoitettu tahallinen toiminta on ran- gaistavaa. Artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan rangaistavaksi tulee säätää tahallinen huumausaineiden tuotanto, valmistus, uutta- minen, valmistaminen, tarjoaminen, kaupan pitäminen, jakelu, myynti, kaikenlainen luo- vuttaminen, välitys, lähettäminen, kauttakul- jetus, kuljetus, tuonti tai vienti.
Alakohta vastaa lähes sanatarkasti YK:n vuoden 1988 yleissopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen a-kohdan i-kohtaa. Huumausai- nerikossäännöksiä vuonna 1993 uudistettaes- sa rikoslain 50 luvun 1 §:n 1—3 kohdat sää- dettiin vastaamaan sopimuksen velvoitteita.
Lainsäädäntö täyttää siten myös puitepäätök- sen alakohdan a vaatimukset.
Artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan rangaistavaksi on säädettävä tahallinen oi- keudeton oopiumiunikon, kokapensaan tai hampun viljely. YK:n vuoden 1988 yleisso- pimuksen 3 artiklan 1 kappaleen a-kohdan ii alakohdassa on vastaava velvoite, jota rajoit- taa kuitenkin määräys siitä, että viljely on rangaistavaa vain huumausaineen tuotantoa varten vuoden 1961 yleissopimuksen määrä- ysten vastaisesti. YK:n vuoden 1988 yleisso- pimuksen määräysten mukaisesti rikoslain 50 luvun 1 §:n 1 kohdassa säädetään rangais- tavaksi oopiumiunikon, kokapensaan tai hampun viljely käytettäväksi huumausainee- na tai sen raaka-aineena. Mainittuja kasveja voidaan viljellä muussakin tarkoituksessa kuin huumausaineena käytettäväksi, jolloin viljely on laillista. Muun muassa hampun vil- jelyyn myönnetään yhteisössä maataloustu-
kea. Laillisiin tarkoituksiin tapahtuva viljely suljetaan puitepäätöksessä rangaistavuuden alan ulkopuolelle edellyttämällä artiklan joh- dantolauseessa, että viljelyn tulee tapahtua oikeude ttomasti (without right). Puitepäätös ei siten ole ristiriidassa Wienin yleissopi- muksen va staavan määräyksen kanssa eikä se tältä osin edellytä lainsäädännön muuttamis- ta.
Rangaistavaksi on artiklan 1 kohdan c ala- kohdan mukaan säädettävä huumausaineiden hallussapito tai ostaminen jonkin 1 kohdan a alakohdassa mainitun toimen toteuttamiseksi.
Puitepäätös edellyttää siten YK:n vuoden 1988 yleissopimuksen 3 artikla 1 kappaleen a kohdan iii alakohdan mukaisesti hallussapi- don tai ostamisen säätämistä rangaistavaksi vain, jos kyseiset teot liittyvät huumausai- neen kauppaan liittyviin toimiin. Artiklan 2 kohdassa on lisäksi nimenomaisesti todettu, että 1 kohdassa tarkoitettu toiminta ei kuulu puitepäätöksen soveltamisalaan, jos tekijä harjoittaa sitä yksinomaan henkilökohtaista käyttöään varten kansallisessa lainsäädän- nössä määritellyllä tavalla.
Huumausaineen hallussapito tai yritys hankkia huumausainetta on säädetty rangais- tavaksi rikoslain 50 luvun 1 §:n 4 kohdassa.
Hankkiminen tai hankkimisen yritys voi olla ostamista tai ostoyritys (HE 180/1992 vp, HE 213/2000 vp). Lainsäädäntö täyttää puitepää- töksen vaatimukset ja menee puitepäätöksen velvoitteita pidemmällekin, koska rikoslain 50 luvun 2 a §:ssä säädetään huumausaineen käyttörikoksena rangaistavaksi myös vähäi- sen huumausainemäärän hallussapito ja yri- tys hankkia vähäinen määrä huumausaineitta omaa käyttöä varten, mitä on suljettu puite- päätöksen soveltamisalan ulkopuolelle.
Rangaistavaksi on artiklan 1 kohdan d ala- kohdan mukaan säädettävä lähtöaineiden valmistus, kuljetus ja jakelu tietoisena siitä, että niitä käytetään huumausaineiden laitto- maan tuo tantoon tai valmistukseen. YK:n vuoden 1988 yleissopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen a kohdan iv alakohdassa on vas- taava velvoite, joka koskee kuitenkin huu- mausaineen valmistuksessa käytettävien niin sanottujen lähtöaineiden lisäksi myös huu- mausaineen valmistuksessa käytettäviä väli- neitä ja muuta materiaalia. Yleissopi muksen velvoite on pantu täytäntöön säätämällä ri- koslain 50 luvun 3 §:ssä huumausaineriko k-
sen valmistelusta sekä 4 §:ssä huumausaine- riko ksen edistämisestä. Lainsäädäntö vastaa siten myös puitepäätö ksen vaatimuksia.
Artiklan 2 kohdassa todetaan, että edellä 1 kohdassa tarkoitettu toiminta ei kuulu pui- tepäätöksen soveltamisalaan, jos tekijä har- joittaa sitä yksinomaan henkilökohtaista käyttöään varten kansallisessa lainsäädän- nössä määritellyllä tavall a. Lausuma liittyy puitepäätöksen johdannon kohtaan 4, jossa todetaan, että Euroopan unionissa on toissi- jaisuusperiaatteen mukaisesti keskityttävä kai kkein vakavimpien huumausainerikosten torjuntaan. Tietynlai sen henkilökohtaiseen käyttöön liittyvän toiminnan jättäminen pui- tepäätöksen soveltamisalan ulkopuolelle ei kuitenkaan merkitse neuvoston ohjeen anta- mista siitä, kuinka jäsenvaltioiden pitäisi kä- sitellä tällaisia tapauksia kansallisessa lain- säädännössään.
3 artikla. Yllytys, avunanto ja yritys. Artik- lan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion on toteu- tettava tarvittavat toimenpiteet sen varmista- miseksi, että 2 artiklassa tarkoitetun rikoksen yllytys, avunanto siihen tai sen yritys sääde- tään rikokseksi. Rikoksen osallisuus, yhteen- liittyminen tai salahanke rikoksen tekemisek- si, yritys, avunanto, yllytys, edistäminen tai neuvominen mainitaan myös YK:n vuoden 1988 yleissopimuksen 3 artiklan 1 kappaleen c kohdan alakohdassa iv. Yleissopimuksen c kohdan määräykset eivät kuitenkaan ole vel- voittavia, vaan jäsenvaltion on täytäntöön- pantava ne siinä laajuudessa kuin perustus- lain periaatteet ja oikeusjärjestyksen keskei- set käsitteet sen sallivat.
Puitepäätöksen 3 artiklan määräys on sen sijaan velvoittava.
Rikoslain 50 luvun säännöksissä on YK:n yleissopimuksen sallimissa rajoissa käytetty harkintaa eikä kaikkien siinä mainittujen te- kojen yritystä ole säädetty rangaistavaksi.
Voimassa olevassa laissa vain huumausai- neen valmistamisen, maahantuonnin, vien- nin, levittämisen eri tapojen ja hankinnan yri- tys on säädetty rangaistavaksi. Puitepäätök- sen velvoitteiden täyttämiseksi rikoslain 50 luvun 1 §:ää on muutettava niin, että myös huumausaineen viljelyn, kuljettamisen ja kuljetuttamisen yritys säädetään rangaista- vaksi. Rikoslain 5 luvun 1 §:n 3 momentin mukaan rangaistusasteikkoa rikoksen jäämi- sestä yrityksen asteelle lievennetään vain,
jollei rikoksen yritystä ole tapaukseen sovel- tuvassa rikossäännöksessä rinnastettu täytet- tyyn tekoon. Huumausainerikossäännöksessä mainittujen tekotapojen yritys rinnastetaan täytettyyn tekoon ja niistä rangaistaan kuten täytetystä teosta.
Törkeän huumausainerikoksen yritys on nykyisin ja jatkossa rangaistavaa samassa laajuudessa kuin teon perusmuodon yrityskin (HE 180/1992 vp).
Puitepäätös edellyttää myös 2 artiklan 1 kohdan d alakohdassa mainittujen lähtöai- neiden valmistuksen, kuljetuksen ja jakelun yrityksen säätämistä rangaistavaksi, jos niitä käytetään huumausaineiden laittomaan tuo- tantoon tai valmistukseen. Siltä osin kuin ky- se on rikoksentekijän oman rikoksen valmis- teluun liittyvistä toimista, tekoihin soveltuu ja puitepäätöksen velvoitteet täyttää huuma- usainerikoksen valmistelua koskeva rikoslain 50 luvun 3 §:n säännös. Koska valmistelu ulottaa rangaistavuuden yritystä laajemmalle, ei ole tarpeen säätää yr itystä erikseen näissä tilanteissa säätää rangaistavaksi.
Jos taas kyse on toisen tekemän tai suunnit- teleman rikoksen edistämisestä samoilla toi- milla, sovellettavaksi tulee rikoslain 50 luvun 4 §:n 1 kohdan säännös huumausaineriko k- sen edistämisestä (HE 180/1992 vp). Tällai- sissa teoissa on kyse päärikokseen nähden it- senäisistä toimista, jotka puitepäätös velvoit- taa säätämään yritysasteelle jäävinä rangais- taviksi. Mainittujen tekojen yritystä ei ole säännöksessä nykyisin säädetty rangaistavak- si.
Puitepäätöksen velvoite yrityksen rangais- tavuudesta koskee vain tekoja, jotka liittyvät huumausaineen valmistuksessa käytettäviin aineisiin. Se ei siten velvoita rikoslain 50 lu- vun 4 §:n 1 kohdassa mainittujen välineisiin tai materiaaliin liittyvien tekojen yrityksen säätämistä rangaistavaksi. Ei ole kuitenkaan perusteltua asettaa huumausaineen valmis- tuksessa käytettäviä välineitä ja tarvikkeita yrityksen rangaistavuuden osalta eri asemaan kuin sen valmistuksessa käytettäviä aineita.
Tämän vuoksi esityksessä ehdotetaan, että huumausainerikoksen edistämisen yritys koskisi 1 kohtaa kokonaisuudessaan. Ran- gaistavaksi ehdotetaan siten säädettäväksi myös huumausaineen valmistukseen käytet- täviin välineisiin ja materiaaliin liittyvien te- kojen yritys.
Myös huumausainerikoksen rahoittaminen on säädetty huumausainerikoksen edistämi- senä rangaistavaksi rikoslain 50 luvun 4 §:n 2 kohdassa. Puitepäätökseen ei kuitenkaan sisälly määräyksiä huumausainerikoksen ra- hoittamisen tai sen yrityksen rangaistavu u- desta. Puitepäätöksen velvoitteiden täyttämi- seksi on siten riittävää, ett ä yrityksen ran- gai stavuus ulotetaan koskemaan vain rikos- lain 50 luvun 4 §:n 1 kohtaa.
Yritystä ei huumausainerikoksen edistämi- sen osalta kuitenkaan toisin kuin huumausai- nerikoksessa rinnastettaisi täytettyyn tekoon.
Yritysasteelle jäävästä teosta tuomittaisiin si- ten lievennetyn rangaistusasteikon mukaan rikoslain 6 luvun 8 §:n mukaan.
Myös ehdotetun uuden törkeän huumausai- nerikoksen edistämisen yritys ehdotetaan säädettäväksi rangaistavaksi siltä osin kuin teon perusmuodon yritys olisi rangaistavaa.
Ehdotet un uuden säännöksen tultua voimaan lainsäädäntö täyttäisi siten puitepäätöksen vaatimukset yrityksen rangaistavuudesta täl- täkin osin.
Puitepäätöksen 3 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltio vo i jättää rikosoikeudellisen vas- tuun ulkopuolelle yrityksen tarjota tai val- mistaa 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tar- koitettuja huumausaineita sekä 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun huuma- usaineiden hallussapidon yrityksen. Myymi- sen yritys on puitepäätöksessä velvoitettu säät ämään rangaistavaksi, joten tarjoamisen yrityksen säätäminen erikseen rangaistavaksi on jätetty jäsenvaltion harkintaan. Valmis- tamisen jäämisessä yritysasteelle voi olla ky- se rikosoikeuden yleisten oppien mukaan rankaisemattomasta kelvottomasta yritykses- tä (HE 180/1992 vp), mikä selittää sen, että myös se on puitepäätöksen mukaan mahdol- lista jättää rangaistavuuden ulkopuolelle.
Rikoslain 50 luvun 1 §:ssä mainittu huu- mausaineen levittäminen kattaa myös kau- paksi tarjoamisen (HE 180/1992 vp). Koska sekä huumausaineen levittämisen sekä val- mistamisen yritys on rikoslain 50 luvun 1 §:ssä jo nykyisin säädetty rangaistavaksi, puitepäätöstä täytäntöönpantaessa ei ole tar- vetta käyttää puitepäätöksen sallimaa mah- dollisuutta jättää näiden tekojen yritystä ri- kosoikeudellisen vastuun ulkopuolelle.
Huumausaineen hallussapidon yritystä ei ole säädetty rangaistavaksi. Yritystä pitää
huumausainetta hallussa on yleensä edeltänyt yritys hankkia sitä, mikä on jo rangaistavaa 1 §:n 4 kohdan mukaan (HE 213/2000 vp).
Hallussapidon yrityksen osalta esityksessä ehdotetaan tämän vuoksi käytettäväksi artik- lan 2 kohdassa jäsenvaltiolle varattua mah- dollisuutta sulkea tämä teko rangaistavuuden ulkopuolelle.
Edellä ehdotettujen muutosten avulla lain- säädäntö saatettaisiin kaikilta osin vastaa- maan puitepäätöksen velvoitteita.
4 artikla. Seuraamukset. Artiklan 1 ko h- dan ensimmäisen alakohdan mukaan kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toi- menpiteet sen varmistamiseksi, että 2 ja 3 ar- tiklassa määritellyistä rikoksista voidaan määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoit- tavia rikosoikeudellisia seuraamuksia. Toisen alakohdan mukaan jäsenvaltion on toteutet- tava tarvittavat toimenpiteet sen varmistami- seksi, että 2 artiklassa tarkoitetuista rikoksis- ta voidaan määrätä rikosoikeudellisia seu- raamuksia, jotka enimmillään ovat vä hintään yhdestä kolmeen vuotta vankeutta.
Rikoslain 50 luvun 1 §:n huumausaineri- koksesta, 3 §:n huumausainerikoksen valmis- telusta sekä 4 §:n huumausainerikoksen edis- tämisestä on säädetty seuraamukseksi enin- tään kaksi vuotta vankeutta. Lainsäädäntö täyttää siten artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan vaat imukset.
Artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen var- mistamiseksi, että 2 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetuista rikoksista vo i- daan määrätä rikosoikeudellisia seuraamuk- sia, jotka enimmillään ovat vähintään viides- tä kymmeneen vuotta vankeutta ainakin kai- kissa seuraavissa tapauksissa: a) rikos koskee suuria huumausainemääriä; b) rikos koskee joko terveydelle kaikkein haitallisimpia huumausaineita tai on vahingoittanut vaka- vasti useiden henkilöiden terveyttä.
Rikoslain 50 luvun 2 §:n 1 kohdan mukaan huumausaineri kos katsotaan törkeäksi, jos ri- koksen kohteena on erittäin vaarallinen huu- mausaine tai suuri määrä huumausainetta, ja huumausainerikos on myös kokonaisuutena arvioiden törkeä. Pykälän 4 kohdassa maini- taan myös vakavan hengen tai terveyden vaa- rantamisen aiheuttaminen usealle henkilölle.
Törkeästä huumausainerikoksesta on säädet- ty seuraamukseksi enintään kymmenen vuo-
den vankeusrangaistus. Erittäin vaarallinen huumausaine on määritelty luvun 5 §:n 2 momentissa huumausaineeksi, jonka käyt- töön liittyy virheellisestä annostuksesta joh- tuva hengenvaara, lyhytaikaisestakin käytös- tä johtuva vakavan terveydellisen vaurion vaara tai voimakkaat viero itusoireet.
Voimassa oleva lainsäädäntö vastaa artik- lan 2 kohdan vaatimuksia. Lainsäädäntö me- nee puitepäätöksen vaatimuksia pitemmälle- kin, koska törkeän huumausainerikoksen tunnusmerkistössä mainitaan kaikki kolme puitepäätöksen a—b alakohdissa mainittua edellytystä, vaikka sen b alakohdassa maini- tut perusteet ovat vaihtoehtoisia. Rikoslaki menee myös puitepäätöksen vaatimuksia pi- demmälle edellyttäessään usealle ihmiselle aiheutetun vakavan he ngen tai terveyden vaaraa, kun taas puitepäätöksen mukaan huumausaineen on tullut (konkreettisesti) va- hingoittaa useiden henkilöiden terveyttä.
Artiklan 3 kohta velvoittaa jäsenvaltiota varmistamaan, että 2 kohdassa tarkoitetuista rikoksista voidaan määrätä rikosoikeudellisia seuraamuksia, jotka enimmillään ovat vähin- tään kymmene n vuotta vankeutta, kun rikos on tehty rikollisjärjestöön osallistumisen kriminalisoinnista Euroopan unionin jäsen- valtioissa 21 päivänä joulukuuta 1998 hyväk- sytyssä yhteisessä toiminnassa 98/733/YOS annetun määritelmän mukaisen rikollisjärjes- tön puitteissa (jäljempänä vuoden 1998 yh- teinen toiminta).
Törkeää huumausainerikosta koskevassa rikoslain 50 luvun 2 §:n 3 kohdassa maini- taan perusteena huumausainerikoksen arvi- oimiseksi törkeäksi, että rikoksentekijä toimii huumausainerikoksen laajamittaiseen teke- miseen erityisesti järjestäytyneen ryhmän jä- senenä. Törkeää huumausainerikosta koske- vassa säännöksessä ankaroittamisperusteen soveltamiselta edellytetään, että tekijät ovat etukäteen organisoituneet ryhmäksi, jossa on jossakin määrin eriytynyt työnjako ja suunni- telma laajamittaisesta toiminnasta. Ryhmä- toiminnan ei tarvitse olla toteutunut laajamit- taisena, vaan riittävää on, että toiminta on järjestetty sellaiseksi (HE 180/1992 vp).
Puitepäätöksessä sen sijaan viitataan vuo- den 1998 yhteisessä toiminnassa määritel- tyyn rikollisjärjestöön. Yhteisen toiminnan 1 artiklan 1 kohdan mukaan rikollisjärjestöllä tarkoitetaan useamman kuin kahden henkilön
muodostamaa tietyn ajan kestävää järjestäy- tynyttä yhteenliittymää, joka toimii yhteis- tuumin tehdäkseen sellaisia rikoksia, joista säädetty enimmäisrangaistus on vähintään neljän vuoden pituinen vankeusrangaistus tai vapaudenriiston käsittävä turvaamistoimen- pide tai sitä ankarampi rangaistus, olivatpa nämä rikokset itsessään tavoitteena tai keino saada aineellista hyötyä ja tarpeen mukaan vaikuttaa aiheettomasti viranomaisten toi- mintaa.
Vuoden 1998 yhteinen toiminta rikollisjär- jestön toimintaan osallistumisesta on pantu täytäntöön säätämällä rikoslain 17 luvun 1 a § rikollisjärjestön toimintaan osallistumi- sesta, jonka 4 momentissa on järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmä. Määritelmän mu- kaan järjestäytyneellä rikollisryhmällä tarkoi- tetaan vähintään kolmen henkilön muodos- tamaa tietyn ajan koossa pysyvää rakenteel- taan jäsentynyttä yhteenliittymää, joka toimii yhteistuumin te hdäkseen saman pykälän 1 momentissa tarkoitettuja rikoksia. Viitatut rikokset ovat yksi tai useampi rikos, josta on säädetty vähintään neljän vuoden vankeus- rangaistus tai 11 luvun 8 §:ssä (kiihottaminen kansanryhmää vastaan) tai 15 luvun 9 §:ssä (oikeudenkäytössä kuultavan uhkaaminen) tarkoitettu rikos.
Euroopan Unionin neuvoston puitepäätök- sessä ihmiskaupan torjunnasta (2002/629/YOS, EYVL N:o L 203, 1.8.2002) on siinä mainittujen rikosten kvalifiointipe- rusteena käytetty tekojen tekemistä osana vuoden 1998 yhteisessä toiminnassa määri- tellyn rikollisjärjestön toimintaa. Tämä vel- voite on kansallisesti pantu täytäntöön törke- ää laittoman maahantulon järjestämistä kos- kevassa rikoslain 17 luvun 8a §:ssä ja saman luvun törkeää sukupuolisiveellisyyttä louk- kaavan lasta esittävän kuvan levittämistä koskevassa 18 a §:ssä viittaamalla 17 luvun 1 a §:n 4 momentissa säädettyyn rikollisjär- jestön määritelmään.
Rikoslain 50 luvun 2 §:n 3 kohdassa edel- lytetään, että siinä mainittu rikollisjärjestö on erityisesti järjestäytynyt huumausainerikos- ten laajamittaista tekemistä varten. Sekä vuoden 1998 yhteisessä toiminnassa että ri- koslain 17 luvun 1 a §:n 4 momentissa tar- koitettu rikollisjärjestö on sen sijaan määri- telmän mukaan järjestäytynyt minkä tahansa sellaisen rikoksen tekemistä varten, joka täyt-
tää määritelmässä annetut kriteerit eli riko k- sen, josta on säädetty vähintään neljän vuo- den vähimmäisrangaistuksen. Avoin kysy- mys on siten, edellyttääkö nyt käsillä oleva puitepäätös, että huumausainerikos on arvioi- tava törkeäksi myös silloin, kun se on tehty esimerkiksi pääasiassa taloudellisia tai poliit- tisia rikoksia tekemistä varten järjestäytyneen rikollisryhmän puitteissa. Kansainvälisesti huumausainerikokset voivat olla vain pieni osa järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa esimerkiksi laittoman pelitoiminnan ja pari- tuksen ohe lla.
Puitepäätös ei sisällä säännöksiä siitä, min- kä laatuinen tai kuinka vakava rikollisryh- män jäsenenä toimivan rikoksentekijän te- kemän yksittäisen huumausainerikoksen tu- lee olla, jotta teko tulee katsoa tö rkeäksi. Jos rikollisjärjestön määritelmä olisi edellä mai- nitulla tavalla hyvin laaja, voisi esimerkiksi törkeitä varkausrikoksia varten järjestäyty- neen riko llisryhmän jäsenen vähäinenkin huumausainerikos tulla arvioitavaksi törke- äksi huumausainerikokseksi vain kyseisen ri- kollisryhmän jäsenyyden perusteella. Suo- messa rikoslaissa edellytetyllä teon törkey- den kokonaisarvion vaatimuksella voitaisiin rajata ankaroittamisperusteen soveltamista tällaisissa tapauksissa siten, että törkeää huumausainerikosta ei so vellettaisi tapauk- siin, joissa säännöksen so veltaminen olisi epäsuhdassa yksittäiseen huumausaineriko k- seen ja sen teko-olosuhteisiin. Muissa jäsen- valtioissa tällaista kokonaisarviota ei välttä- mättä edellytetä. Kohtuuttomien lopputulos- ten välttämiseksi puitepäätöksen määräys on siten tulkittavissa niin, että vain jäsenyys sel- laisessa rikollisryhmässä, joka on järjestäy- tynyt juuri huumausainerikosten tekemistä varten, johtaa ankarampaan rangaistukseen, vaikka järjestöllä voi luonnollisesti olla myös muuta määr itelmässä tarkoitettua rikollista toimintaa. Törkeää huumausainerikosta kos- kevassa rikoslain 50 luvun 2 §:n 3 kohdassa mainittu ankaroittamisperuste täyttäisi silloin puitepäätöksen vaatimukset tältä osin.
Vuoden 1998 yhteisen toiminnan määri- telmässä ei sen sijaan mainita toiminnan laa- jamittaisuutta kuten nykyisessä rikoslain 50 luvun 2 §:n 3 kohdassa. Yhteisen toiminnan määritelmässä kuitenkin edellytetään rikollis- järjestön toiminnalta tiettyä kestoa, jolla ha- lutaan rajata pois rikollisjärjestön määritel-
mästä satunnaiset, yksittäiset rikokset. Tör- keää huumausainerikosta koskevassa sään- nöksessä mainittu edellytys toiminnan laaja- mittaisuudesta ei siten ole ristiriidassa vuo- den 1998 yhteisen toiminnan määritelmän kanssa. Myös Ruotsissa on puitepäätöksen kyseistä velvoitetta kansallisesti täytäntöön- pantaessa katsottu, että voimassa olevassa laissa oleva törkeän huumausainerikoksen ankaroittamisperuste, joka edellyttää toimin- nalta laajamittaisuutta tai ammattimaisuutta, riittää täyttämään puitepäätöksen vaatimuk- set tältä osin (Reg.prop 2005/06:42).
Puitepäätöksen 3 artiklan 3 kohta ei siten edellytä muutoksia voimassa olevaan törkeää huumausainerikosta koskevaan säännökseen.
Puitepäätöksen kyseistä velvoitetta täytän- töönpantaessa lainsäädäntöön ehdotetaan si- ten erilaista ratkaisua kuin mikä tehtiin rikos- lain 17 luvun 8 a ja 18 a §:ää säädettäessä.
Kyseiset säännökset olivat kuitenkin kansal- lisesti uusia tunnusmerkistöjä, kun taas tör- keän huumausainerikoksen osalta voimassa olevassa laissa on jo ennestään puitepäätök- sen velvoitetta asiallisesti vastaava, vaikka- kin kirjoitustavaltaan hieman poikkeava an- karoittamisperuste. Voimassa oleva ankaroit- tamisperuste on myös saanut oikeuskäytän- nössä vakiintuneen sisällön, joten se on täs- täkin syystä perusteltua säilyttää sanamuo- doltaan ennallaan.
Artiklan 4 kohta velvoittaa varmistamaan, että 2 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoi- tetuista rikoksista voidaan määrätä rikosoi- keudellisia seuraamuksia, jotka enimmillään ovat vähintään viidestä kymmeneen vuotta vankeutta, kun rikos on tehty yhteisessä toi- minnassa 98/733/YOS annetun määritelmän mukaisen rikollisjärjestön puitteissa ja kun lähtöaineet on tarkoitettu käytettäväksi huu- mausaineiden tuotantoon tai valmistukseen 2 kohdan a tai b alakohdassa tarkoitetuissa ta- pauksissa.
Mainittu kohta sisältää määräyksen huu- mausaineen valmistuksessa käytettäviin läh- töaine isiin liittyvien rikosten vähimmästä enimmäisrangaistuksesta. Puitepäätöksen kohta sisältää viittauksen kahteen tapaukseen (4 artiklan 2 kohdan a tai b alakohdat), jol- loin teko on katsottava törkeäksi. Molemmis- sa tapauksissa edellytetään lisäksi, että teko on tehty järjestäytyneen rikollisjärjestön puit- teissa. Lähtöaineiden valmistuksen, kuljetuk-
sen ja jakelun on tullut tapahtua järjestäyty- neen rikollisjärjestön puitteissa ja kyse olla sellaisesta määrästä lähtöainetta, jolla vo i- daan valmistaa suuri määrä huumausainetta (viittaus 2 kohdan a alakohtaan). Toisessa ta- pauksessa teon on tullut tapahtua järjestäyty- neen rikollisjärjestön puitteissa ja kyse olla lähtöaineesta, jota vo idaan käyttää terveydel- le kaikkein haitallisimpien huumausaineiden valmistukseen tai sellaisen huumausaineen valmistukseen, jolla on vahingoitettu vaka- vasti usean henkilön terveyttä (viittaus 2 kohdan b alakohtaan). Jälkimmäisessä ta- pauksessa voi olla kyse melko vähäisestäkin määrästä lähtöainetta. Molemmissa tilanteis- sa edellytetään lisäksi, tekijä on tietoinen sii- tä, että lähtöaineita käytetään huumausaineen laittomaan tuotantoon tai valmistukseen.
Huumausainerikoksen edistämisestä ei ri- koslaissa ole säädetty törkeää tekomuotoa.
Puitepäätöksen vaatimusten täyttämiseksi ehdotetaan, että rikoslain 50 lukuun lisättäi- siin uusi 4 a §, jossa säädettäisiin rangaista- vaksi törkeä huumausainerikoksen edistämi- nen. Uuden pykälän 1 kohdassa säädettäisiin, että jos huumausainerikoksen edistämisessä rikoksentekijä toimii huumausainerikoksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjes- täytyneen rikollisryhmän jäsenenä ja riko k- sen kohteena oleva väline, tarvike tai aine on tarkoitettu erittäin vaarallisen huumausaineen tai suuren huumausainemäärän valmistuk- seen, viljelyyn, maahantuontiin tai maasta- vientiin ja rikos on myös kokonaisuutena ar- vostelleen törkeä, rikoksentekijä on tuomit- tava törkeästä huumausainerikoksen edistä- misestä.
Toisena ankaroittamisperusteena ehdote- taan säädettäväksi rikoslain 50 luvun uuden 4 a §:n 2 kohdassa, että jos huumausaineri- koksen edistämisessä rikoksentekijä toimii huumausai nerikoksen laajamittaiseen teke- miseen erityisesti järjestäytyneen rikollis- ryhmän jäsenenä ja toiminnalla tavoitellaan huomattavaa taloudellista hyötyä, ja rikos on myös kokonaisuutena arvostelleen törkeä, ri- koksentekijä on tuomittava törkeästä huuma- usainerikoksen edistämisestä.
Rangaistusasteikoksi ehdotetaan vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään kuusi vuo tta.
Huumausainerikoksen edistämisenä sääde- tään rikoslain 50 luvun 4 §:n 2 kohdassa ran-
gaistavaksi myös huumausainerikoksen tai sen valmistelun tai pykälän 1 kohdassa mai- nitun toiminnan edistäminen varoja lainaa- malla tai muuten rahoittamalla tietoisena sii- tä, että rahat käytettäisiin tähän tarkoituk- seen. Puitepäätös ei sisällä määräyksiä maini- tun kaltai sesta toiminnasta eikä siten myös- kään tällaisesta teosta säädettävästä vähim- mästä enimmäisrangaistuksesta. Törkeän te- komuodon ulottaminen koskemaan huuma- usainerikoksen tekemiseen soveltuviin väli- neisiin ja aineisiin liittyvien rikosten lisäksi myös 2 kohdassa mainittua toiminnan rahoit- tamista on siten tehtävä kansallisen harkin- nan pohjalta.
Huumausainerikoksen edistämissäännö k- sessä todetaan, että sitä ei sovelleta, jos teko on rangaistavaa osallisuutena huumausaine- rikoksen tai törkeään huumausainerikokseen.
Säännöksessä laajennetaan siten rangaista- vuutta pitemmälle kuin yllytykseen ja avunantoon syyllistyminen johtaisi. Rahoitta- jan suhde konkreettiseen huumausaineriko k- seen voi siten olla melko etäinen. Rahoitta- jalta ei vaadita muun muassa täsmällisempää käsitystä tehdystä tai suunnitellusta huuma- usainerikoksesta, vaan pelkkä tietoisuus siitä, että rahat käytettäisiin tähän tarko itukseen, riittää (HE 180/1992 vp). Varojen lainaami- sella tai muulla rahoittamisella toisaalta yllä- pidetään huumausainerikollisuutta ja toimin- ta voi olla olennainen osa kansainvälistä jär- jestäytynyttä rikollisuutta. Teolla voidaan pyrkiä myös hankkimaan suurta taloudellista hyötyä. Tässä valossa rahoittaminen tai lai- naaminen voivat moitittavuudeltaan olla täy- sin rinnasteisia muiden huumausainerikoksen edistämisenä rangaistavien tekotapojen kans- sa. Näistä syistä törkeä huumausainerikoksen edistämistä koskeva säännös ehdotetaan ulo- tettavaksi koskemaan myös huumausaineri- kosten rahoittamista, vaikka puitepäätös ei tähän velvoitakaan.
Artiklan 5 kohdan mukaan jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta 2 ja 3 artiklassa tarkoitettujen rikosten kohteena olevat aineet, käytettäviksi aiotut rikoksente- kovälineet, sekä rikosten tuottama hyöty, taikka omaisuus, joka arvoltaan vastaa riko k- sen tuottaman hyödyn, aineiden tai välinei- den arvoa, voidaan tuomita menetetyksi, sa- notun kuite nkaan rajoittamatta uhrien tai muiden hyvässä uskossa toimineiden kol-
mansien henkilöiden oikeuksia. Termeillä
”menetetyksi tuomitseminen”, ”rikoksente- kovälineet”, ”rikoksen tuottama hyöty” ja
”omaisuus” on sama merkitys kuin rikoksen tuottaman hyödyn rahanpesusta, etsinnästä, takavarikosta ja menetetyksi tuomitsemisesta tehdyn Euroopan neuvoston vuoden 1990 yleissopimuksen 1 artiklassa.
Rikoslain 50 luvun 6 §:n 1 mo mentin 1 kohdassa säädetään mainitussa luvussa tar- koitetun rikoksen tekemisessä käytettyjen vä- lineiden, tarvikkeiden ja aineiden tuomitse- misesta valtiolle menetetyksi. Koska kohdas- sa viitataan kaikkiin 50 luvun rikoksiin, se tulisi jatkossa koskemaan myös ehdotettavaa törkeää huumausainerikoksen edistämistä.
Muutoin sovelletaan rikoslain 10 luvun sään- nöksiä menettämisseuraamuksista. Rikoslain 10 luvun 2 §:ssä säädetään hyödyn menettä- misestä ja 8 §:ssä arvon menettämisestä. Pui- tepäätöksessä mainitun Euroopan neuvoston niin sanotun konfiskaatiosopimuksen määrä- ykset otettiin huomioon rikoslain 50 lukua säädettäessä, minkä jälkeen Suomi ratifioi sopimuksen vuonna 1994 (SopS 53/1994).
Edellä mainitut lainsäännökset täyttävät pui- tepäätöksen vaatimukset menettämisseu- raamuksista.
5 artikla. Erityiset olosuhteet. Artiklan mukaan sen estämättä, mitä 4 artiklassa sää- detään, kukin jäsenvaltio voi toteuttaa tarvit- tavia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että 4 artiklassa tarkoitettuja rangaistuksia vo i- daan alentaa, jos rikoksentekijä: a) luopuu huumausaineiden ja niiden lähtöaineiden kauppaan liittyvästä rikollisesta toiminnas- taan; ja b) antaa hallinto- tai oikeusviran- omaisille tietoja, joita nämä eivät olisi vo i- neet muutoin saada ja joiden avulla nämä voivat: i) estää rikoksen vaikutukset tai lie- ventää niitä; ii) tunnistaa muut rikoksenteki- jät tai asettaa nämä syytteeseen; iii) saada to- disteita; tai iv) estää uusia 2 ja 3 artiklassa tarkoitettuja rikoksia.
Artiklassa mahdollisuus rangaistuksen lie- ventämiseen siinä mainituissa tilanteissa on jätetty jäsenvaltion harkintaan. Artikla on vastaavanlainen kuin terrorismin torjuntaa koskevassa puitepäätöksessä 2002/475/YOS.
Rikoslain 6 luvun 6 §:n 3 kohdan mukaan rangaistuksen lieventäminen koskee vain te- kijän pyrkimystä estää tai poistaa oman ri- koksensa vaikutuksia taikka edistää oman ri-
koksensa selvittämistä. Rikoslain yleistä osaa uudistettaessa rangaistuksen lieventämiseen silloin, kun rikoksentekijä ryhtyy yhteistyö- hön viranomaisen kanssa muiden tekemien rikosten selvittämisen edistämiseksi eli niin sanottuun kruununtodistajajärjestelmään, suhtauduttiin kielteisesti (HE 44/2002 vp), kuten myös useissa eri puitepäätöksiä koske- vissa lakivaliokunnan lausunnoissa (LaVL 20/2001 vp, LaVL 22/2001 vp, LaVL 9/2005 vp). Artikla ei siten anna aihetta lainsäädän- nön muuttamiseen.
6 artikla. Oikeushenkilöiden vastuu. Artik- lan 1 kohta velvoittaa toteuttamaan tarvitta- vat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että oi- keushenkilöt voidaan saattaa vastuuseen 2 tai 3 artiklassa tarkoitetusta rikoksesta, jonka on oikeushenkilön hyväksi tehnyt joko yksin tai oikeushenkilön elimen osana toimien henki- lö, jonka johtava asema oikeushenkilössä pe- rustuu: a) valtaan edustaa oikeushenkilöä;
b) valtuutukseen tehdä päätöksiä oikeushen- kilön puolesta; tai c) valtuutukseen harjoittaa val vontaa oikeushenkilössä.
Artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltion on 1 kohdassa tarkoitettujen tilanteiden lisäksi toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen var- mistamiseksi, että oikeushenkilö voidaan saattaa va stuuseen silloin kun 1 kohdassa tarkoitetun henkilön laiminlyönti ohjauksen tai valvonnan osalta on mahdollistanut sen, että oikeushenkilön alaisena toimiva henkilö on tehnyt sen hyväksi jonkin 2 tai 3 artiklassa tarkoitetuista rikoksista.
Artiklan 3 kohdassa todetaan, että oikeus- henkilöiden 1 ja 2 kohdan mukainen vastuu ei estä rikosoikeudellisia menettelyjä niitä luonnollisia henkilöitä vastaan, jotka syyllis- tyvät tai yllyttävät 2 tai 3 artiklassa tarkoitet- tuun rikokseen tai avustavat siinä.
Artikla vastaa useissa eri puitepäätöksissä aikaisemmin hyväksyttyjä määräyksiä oike- ushenkilön vastuusta. Näitä puitepäätöksiä täytäntöönpantaessa rikoslain 9 luvun sään- nösten yhteisövastuun yleisistä edellytyksistä on todettu vastaavan asetettuja velvoitteita (HE 22/2001 vp, 2/2003 vp, HE 8/2005 vp, HE 52/2005 vp).
Lainsäädäntö ei sen sijaan vastaa artiklan velvoitteita oikeushenkilön vastuun laajuu- den suhteen, koska oikeushenkilöä ei voida saattaa vastuuseen rikoslain 50 luvun riko k- sista. Puitepäätöksen velvoitteiden täyttämi-
seksi esityksessä ehdotetaan, että rikoslain 50 lukuun lisättäisiin uusi 8 §, jolla oikeus- henkilön rangaistusvastuu ulotettaisiin huu- mausainerikokseen, törkeään huumausaineri- kokseen, huumausainerikoksen valmisteluun, huumausainerikoksen edistämiseen ja ehdo- tettuun uuteen törkeään huumausaineriko k- sen edistämiseen. Puitepäätös ei koske huu- mausaineen käyttörikosta, joka luonteeltaan yksilörikoksena jätettäisiin oikeushenkilön rangaistusvastuun ulkopuolelle. Puitepäätös ei myöskään koske huumausainerikoksen valmistelua. Valmisteluun liittyvät toimet voidaan kuitenkin tehdä kaupallisessa toi- minnassa ja siten yhtiömuodossa, joten oike- ushenkilön vastuun ulottaminen myös val- mistelutyyppisiin toimiin on perusteltua.
7 artikla. Oikeushenkilöihin kohdistuvat seuraamukset. Artiklan 1 kohdan mukaan jä- senva ltion tul ee varmistaa, että 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti vastuussa olevaksi tode- tulle oikeushenkilölle voidaan määrätä te- hokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seu- raamuksia, joihin kuuluu rikosoikeudellisia tai muita sakkoja ja joihin voi kuulua myös muita seuraamuksia, kuten: a) oikeuden me- nettäminen verohelpotuksiin tai muihin julki- sista varoista myönnettäviin etuuksiin taikka tukiin; b) väliaikainen tai pysyvä kielto har- joittaa liiketoimintaa; c) tuomioistuimen val- vontaan asettaminen; d) oikeudellinen mää- räys lopettaa toiminta; e) rikoksen tekemi- seen käytettyjen laitosten sulkeminen väliai- kaisesti tai pys yvästi; f) 4 artiklan 5 kohdan mukaisesti 2 ja 3 artiklassa tarkoitettujen ri- kosten kohteena olevien aineiden, käytettyjen tai käytettäväksi aiottujen rikoksentekoväli- neiden, sekä rikosten tuottaman hyödyn, taikka omaisuuden, joka arvoltaan vastaa hyö dyn, aineiden tai välineiden arvoa, mene- tetyksi tuomitseminen.
Artikl an 2 kohdan mukaan 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti vastuussa olevaksi tode- tulle oikeushenkilölle tulee voida langettaa tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seu- raamuksia tai toimenpiteitä.
Oikeushenkilölle voidaan määrätä rikoslain 9 luvun nojall a yhteisösakko. Tältä osin lain- säädäntö vastaa artiklan velvoitteita. Artiklan 1 kohdan a—e alakohdassa mainittujen har- kinnanvaraisten erityisseuraamusten ei ole 6 artiklan yhteydessä mainittujen aikaisempi- en puitepäätösten täytäntöönpanon yhteydes-
sä todettu antavan aihetta lainsäädännön muuttamiseen. Tätä ei ehdoteta myöskään tässä yhteydessä.
Artiklan 1 kohdan f alakohdassa mainittua oikeushenkilölle määrättävää menettämisseu- raamusta ei sen sijaan ole mainittu aikai- semmissa puitepäätöksissä. Rikoslain 10 lu- vun 1 §:n 3 kohdan mukaan menettämisseu- raamus voidaan tuomita teosta, josta oikeus- henkilö voidaan tuomita 9 luvun mukaan rangaistukseen, vaikka rikoksentekijää ei saataisi selville tai muusta syystä tuomita rangaistukseen. Menettämisseuraamus tuo- mitaan oikeushenkilölle (HE 80/2000 vp).
Lainsäädäntö vastaa siten artiklan 1 kohdan f alakohdan vaatimuksia, vaikka se harkinnan- varaisena ei edellytäkään lainsäädäntöä tai sen muuttamista.
8 artikla. Lainkäyttövalta ja syytteeseen- pano. Artiklan 1 kohdan mukaan kunkin jä- senvaltion on toteutettava tarvittavat toimen- piteet saattaakseen 2 ja 3 artiklassa tarkoite- tut rikokset lai nkäyttövaltansa piiriin, silloin kun: a) rikos on tehty kokonaan tai osittain sen alueella; b) rikoksentekijä on sen kansa- lainen; tai c) rikos on tehty kyseisen jäsen- valtion alueelle sijoittautuneen oikeushenki- lön lukuun.
Artiklan 1 kohdan a alakohdassa lainkäyt- tövallan perusteena on alueperiaate, josta säädetään rikoslain 1 luvun 1 §:ssä. Sen mu- kaan Suomessa tehtyyn rikokseen sovelletaan aina Suomen lakia. Rikoslain 1 luvun mu- kaan rikos katsotaan tehdyksi sekä siellä mis- sä teko suoritettiin että siellä missä sen seu- raus ilmeni. Suomen lain soveltamiseksi siten riittää, että vain osa teosta on tehty Suomen alueella. Rikoslain säännökset täyttävät tältä osin artiklan 1 kohdan a alakohdan vaati- mukset.
Koska Suomessa tehtyyn rikokseen sovel- letaan aina Suomen lakia, artiklan 1 kohdan b alakohta kansalaisuusperiaatteesta tulee so- vellettavaksi vain rikokseen, jotka on tehty Suomen ulkopuolella. Mainitun b alakohdan tarkoittamiin tapauksiin soveltuu rikoslain 1 luvun 6 §, jonka mukaan Suomen kansalai- sen Suomen ulkopuolella tehtyyn rikokseen sovelletaan Suomen lakia. Rikoslain 1 luvun 11 §:ssä kuitenkin säädetään, että Suomen lakia voidaan soveltaa vain, jos teko on myös tekopaikan lain mukaan rangaistava ja siitä olisi voitu tuomita rangaistus myös tämän
valtio tuomioistuimessa. Jos rikos on tehty millekään valtiolle kuulumattomalla alueella, edellytetään lisäksi, että teosta olisi Suomen lain mukaan voinut seurata yli kuuden kuu- kauden vankeusrangaistus. Suomen lainsää- däntö asettaa siten lainkäyttövallan ulottami- selle näihin tapauksiin rajoituksia.
Artiklan 1 kohdan c alakohdassa velvoite- taan jäsenvaltio ulottamaan lainkäyttövaltan- sa myös tapauksiin, joissa rikos on tehty ky- seisen jäsenvaltion alueelle sijoittuneen oike- ushenkilön l ukuun.
Koska tällainen rikos Suomessa tehtynä ai- na kuuluu alueperiaatteen soveltamisen kaut- ta Suomen lainkäyttövaltaan, myös c alako h- ta tulisi sovellettavaksi vain niissä tapauksis- sa, joissa rikos on tehty ulkomailla sellaisen oikeushenkilön lukuun, jonka toimipaikka on Suomessa. Rikoslain 1 luvun mukaan Suo- men lakia ei voida soveltaa yksinomaan sillä perusteella, että teko on tehty ulkomailla suomalaisen oikeushenkilön hyväksi. Rikos- lain 1 luvun 5 §:n mukaan Suomen lakia so- velletaan Suomen ulkopuolella tehtyyn ri- kokseen, jos rikos on kohdistunut suomalai- seen yhteisöön, säätiöön tai yhtiöön. Suomen lakia voidaan puitepäätöksen c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa soveltaa myös, jos ulkomailla tehdyllä teolla on lisäksi jokin muu rikoslain 1 luvussa mainittu liittym ä- kohta Suomeen. Oikeushenkilön hyväksi tehdyn rikoksen tulee siten olla suomalaisen tekemä ja kaksoisrangaistavuusedellytyksen täyttyä taikka rikoksen tulee täyttää 3 §:ssä mainitut Suomeen kohdistuneen rikoksen edellytykset. Jos rikokseen sovelletaan näi- den periaatteiden nojalla Suomen lakia, myös oikeushenkilö voi rikoslain 1 luvun 9 §:n mukaan joutua vastuuseen. Suomen lainkäyt- tövalta voidaan siten voimassa olevan lain mukaan ulottaa c alakohdassa tarkoitettuun tapaukseen vain laissa säädetyin rajo ituksin.
Näin on todettu vastaavasta määräyksestä myös aikaisempia puitepäätöksiä kansallises- ti täytäntöönpantaessa (esimerkiksi HE 188/2002 vp, HE 52/2005 vp)
Rikoslain 50 luvun rikokset huumausai- neen käyttörikosta lukuun ottamatta ovat kui- tenkin rikoslain 1 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitettuja kansainvälisiä rikoksia, joihin Suomen ulkopuolella tehtyinä sovelletaan te- kopaikan laista riippumatta Suomen lakia (niin sanottu universaaliperiaate).
Pykälän 1 momentissa mainituissa tapauk- sissa kansainväliseksi rikokseksi säätäminen perustuu Suomea velvoittavaan kansainväli- seen sopimukseen tai muuhun Suomea kan- sainvälisesti velvoittavaan säädökseen tai määr äykseen. Rikoslain 1 luvun 7 §:n sovel- tamisesta on annettu asetus (627/1996), jossa luetellaan kansainväliset rikokset. Asetuksen 1 §:n 4 kohdassa mainitaan YK:n yleissopi- muksissa tarkoitettuina rikoksina huumaus- ainerikos, törkeä huumausainerikos, huuma- usainerikoksen valmistelu, huumausaineri- koksen edistäminen ja kätkemisrikos. Lain- säädäntö täyttää siten näiden rikosten osalta puitepäätöksen vaatimukset lainkäyttövallan käytön osalta.
Esityksessä ehdotetaan rikoslain 50 lukuun uutta 4 a §:ää törkeästä huumausainerikoksen edistämisestä puitepäätöksen vaatimusten täyttämiseksi. Törkeä huumausainerikoksen edistäminen on asetuksen 1 §:n 4 kohdassa mainittuihin YK:n yleissopimuksiin perustu- van huumausainerikoksen edistämisen törkeä tekomuoto. Kansainvälisiksi rikoksiksi sää- detään yleensä vain hyvin vakaviksi arvioi- dut rikokset. Koska teon perusmuoto huuma- usainerikoksen edistäminen on arvioitu vo i- massa olevassa lainsäädännössä vakavaksi rikoksi, on johdonmukaista, että myös teon törkeä tekomuoto säädetään kansainväliseksi rikokseksi. Tämän vuoksi tässä esityksessä ehdotettujen rikoslain 50 luvun muutosten tultua voimaan myös törkeä huumausaineri- koksen edistäminen säädettäisiin kansainvä- liseksi rikokseksi lisäämällä se asetuksen 1 §:n 4 kohdassa säädettyyn rikosluett eloon.
Tämän jälkeen Suomen lainsäädäntö vastaa ja menee merkittävästi puitepäätöksen 8 ar- tiklan 1 kohdan a—c alakohdassa säädettyjä velvoitteita pitemmälle Suomen lainkäyttö- vallan soveltamisessa puitepäätöksessä tar- koitettuihin rikoksiin.
Artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltio voi päättää, että se ei sovella tai että se soveltaa vain erityistapauksissa tai -olosuhteissa 1 kohdan b ja c alakohdan mukaisia tuomio- istuimen toimivaltaa koskevia sääntöjä, jos rikos on tehty sen alueen ulkopuolella. Jä- senvaltion on ilmoitettava neuvoston pääsih- teeristölle ja komissiolle päätöksestään sovel- taa 2 kohtaa sekä mainittava tarvittaessa ne erityistapaukset tai -olosuhteet, joissa päätös- tä sovelletaan. Koska puitepäätöksen tarkoit-
tamat rikokset ovat Suomen ulkopuolella teh- tyinä kansainvälisiä rikoksia, kohdassa tar- koitettuja rajoituksia ja ilmoituksia ei ole tar- peen tehdä.
Artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltion, joka ei lainsäädäntönsä nojalla luovuta omia kansalaisiaan, on toteutettava tarvittavat toi- menpiteet saattaakseen 2 tai 3 artiklassa tar- koitetut rikokset lainkäyttövaltansa piiriin ja ryhtyäkseen tarvittaessa niitä koskeviin syy- tetoimiin, kun rikoksen on tehnyt kyseisen jäsenvaltion kansalainen sen alueen ulkopuo- lella. Kohta sisältää niin sanotun tuomitse tai luovuta -periaatteen. Koska puitepäätöksen tarkoittamat rikokset ovat kansainvälisiä ri- koksia, lainsäädäntö täyttää myös kyseisen velvoitteen (näin myös HE 188/2002 vp).
9 artikla. Täytäntöönpano ja kertomukset.
10 artikla.Alueellinen soveltaminen . 11 artikla. Voimaantulo. Puitepäätöksen 9 artiklan mukaan puitepäätös on pantava täytäntöön kansallisesti viimeistään 12 päi- vänä toukokuuta 2006. Saman määräajan ku- luessa jäsenvaltioiden on toimitettava neu- voston pääsihteeristölle ja komissiolle sään- nökset, joilla ne saattavat puitepäätöksessä niille määrätyt velvollisuudet osaksi kansal- lista lainsäädäntöään. Komissio puolestaan toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvo s- tolle viimeistään 12 päivään toukokuuta 2009 mennessä kertomuksen puitepäätöksen täy- täntöönpanon toteuttamisesta, joka sisältää muun muassa täytäntöönpanon vaikutukset oikeudelliseen yhteistyöhön laittoman huu- mausainekaupan alalla. Neuvosto arvioi tä- män kertomuksen perusteella kuuden kuu- kauden kuluessa kyseisen kertomuksen toi- mittamisesta, ovatko jäsenvaltiot toteuttaneet tarvittavat toimenpiteet tämän puitepäätöksen noudattamiseksi.
Puitepäätöstä sovelletaan 10 artiklan mu- kaan myös Gibraltariin.
Puitepäätöksen 11 artiklassa on vakiintunut määräys voimaantulosta.
2 . L a k i e h d o t u k s e n p e r u s t e l u t 50 luku. Huumaus ainerikoksista
1 § . Huumausainerikos. Esityksessä ehdo- tetaan luvun 1 §:n 1 kohdan muuttamista niin, että huumausaineen viljelyn yritys sää-
detään rangaistavaksi. Tekijän katsotaan vil- jelevän kasvia, kun hän on kylvänyt tai istut- tanut sen, joten teko täyttyy hyvin varhaises- sa vaiheessa. Yritykselle ei siten jää käytän- nössä paljokaan tilaa. Viljelyyn tarvittavien aineiden tai välineiden hankkiminen huuma- usainerikoksen tekemiseksi tulee lisäksi erik- seen rangaistavaksi huumausainerikoksen valmisteluna luvun 3 §: n mukaan (HE 180/1992 vp). Puitepäätöksen 3 artiklan 1 kohta velvoittaa kuitenkin viljelyn yrityk- sen säätämiseen erikseen rangaistavaksi.
Myös pykälän 2 kohtaa ehdotetaan puite- päätöksen 3 artiklan vuoksi muutettavaksi niin, että huumausaineen kuljetuksen tai kul- jetuttamisen yritys säädettäisiin rangaista- vaksi. Kuljetuksen ja kuljetuttamisen yrityk- sen säätäminen rangaistavaksi on perusteltua, koska myös maahantuonnin ja viennin yritys on jo nykyisin säädetty rangaistavaksi.
4 §. Huumausainerikoksen edistäminen.
Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 2 mo- mentti. Momentissa säädettäisiin pykälän 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun huuma- usainerikoksen edistämisen yritys rangaista- vaksi. Viitatussa kohdassa on kyse huumaus- aineen laitonta valmistusta, viljelyä, maahan- tuontia tai maastavientiä varten tapahtuvasta välineiden, tar vikkeiden tai aineiden valmis- tamisesta, kuljettamisesta, luovuttamisesta tai välittämisestä tietäen, että niitä tultaisiin käyttämään tähän tarkoitukseen. Muutoksen jälkeen lainsäädäntö täyttäisi tältä osin puite- päätöksen 3 artiklan 1 kohdan vaatimukset.
4 a §. Törkeä huumausainerikoksen edis- täminen . Lukuun ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 a § törkeästä huumausainerikoksen edistä- misestä. Jos huumausainerikoksen edistämi- sessä rikoksentekijä toimisi huumausaineri- koksen laajamittaiseen tekemiseen erityisesti järjestäytyneen rikollisryhmän jäsenenä ja ri- koksen kohteena oleva väline, tarvike tai aine on tarkoitettu erittäin vaarallisen huumausai- neen tai suuren huumausainemäärän valmis- tukseen, viljelyyn, maahantuontiin ja maas- tavientiin tai toiminnalla tavoitellaan huo- mattavaa taloudellista hyötyä ja huumausai- nerikoksen edistäminen on myös kokonai- suutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä olisi tuomittava törkeästä huumausaineriko k- sen edistämise stä.
Törke än tekomuodon soveltaminen edellyt- täisi siten aina, että huumausainerikoksen
edistämiseen syyllistynyt rikoksentekijä toi- misi huumausainerikoksia tekevän rikollis- ryhmän jäsenenä. Tämän lisäksi ehdotettu 1 momentin 1 kohta koskisi edellytyksiä, joi- den käsillä ollessa välineisiin, tarvikkeisiin tai aineisiin liittyvä teko voidaan arvioida törkeäksi. Kyse tulisi olla erittäin vaarallisen huumausaineen tai suuren huumausainemää- rän valmistuksen edistämisestä. Tältä osin ehdotus perustuu puitepäätöksen 4 artiklan 4 kohdassa mainittuihin velvoitteisiin.
Momentin 2 kohdassa mainittu huomatta- van taloudellisen hyödyn tavoittelua koskeva edellytys kattaisi huumausainerikoksen edis- tämisen perusmuodon tekotavoista sekä ri- koslain 50 luvun 4 §:n 1 kohdassa mainitut välineisiin, aineisiin tai tarvikkeisiin liittyvät teot että pykälän 2 kohdassa mainitun toi- minnan rahoittamisen. Puitepäätökseen ei si- sälly määräyksiä huumausainerikoksen edis- tämisestä toimintaa rahoittamalla, mutta tämä ehdotetaan mainittavaksi säännöksessä yl eis- perusteluissa selostetuista syistä.
Huumausaineen valmistukseen käytettävi- en välineiden, tarvikkeiden ja aineiden osalta ehdotettu 2 kohta saattaa käytännössä olla usein päällekkäinen 1 kohdan kanssa, koska taloudellinen hyöty on käytännössä yleensä huo mattavaa, jos kyseessä on suuren huuma- usainemäärän valmistaminen. Ehdotetussa 2 kohdassa mainitulla perusteella taloudelli- sen hyödyn huomattavuudesta voisi olla it- senäistäkin merkitystä välineisiin, tarvikkei- siin ja aineisiin liittyvin tekojen osalta, jos kyse olisi esimerkiksi lähtöaineesta, jota käy- tettäisiin syystä tai toisesta sellaisen harvi- naiseksi käyvän huumausaineen valmistuk- seen tai jakeluun jonka markkinahinta yllät- täen nousisi. Ehdotettu 2 kohdan peruste ta- loudellisen hyödyn huomattavuudesta sovel- tuisi kuitenkin erityisesti toiminnan rahoitta- misella tapahtuvaan huumaus ainerikoksen edist ämiseen.
Rangaistukseksi ehdotetaan vähintään nel- jää kuukautta ja enintään kuutta vuotta van- keutta. Vastaava rangaistusasteikko on sää- detty nykyisin esimerkiksi rikoslain 32 luvun 7 §:n törkeästä rahanpesusta ja saman luvun 3 §:ssä säädetystä ammattimaisesta kätkemis- rikoksesta. Myös nämä rikokset tukevat ja yl- läpitävät muuta rikollisuutta ja ovat tässä suhteessa rinnasteisia huumausainerikoksen edistämisen kanssa. Esityksellä saatettaisiin
lainsäädäntö vastaamaan seuraamuksen an- karuuden osalta puitepäätöksen 4 artiklan 4 kohdan velvoitteita. Kohdassa edellytetään vähintään viiden vuoden enimmäisrangais- tusta.
Ehdotetun 2 momentin mukaan yritykseen olisi vastaavasti sovellettava, mitä 4 §:n 2 momentissa on yrityksestä ehdotettu sää- dettäväksi. Törkeän huumausainerikoksen edi stämisen yritys olisi siten aivan kuten teon perusmuodossakin rangaistavaa vain, jos te- kotapana olisi huumausaineen laitonta val- mistusta, viljelyä, maahantuontia tai maasta- vientiä varten tapahtuva välineiden, tarvik- keiden tai aineiden kuljettaminen, luovutta- minen tai välittäminen.
Järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistuminen on säädetty rangaistavaksi myös rikoslain 17 luvun 1 a §:ssä. Mainitun pykälän nojalla rangaistaan aivan kuten huumausai nerikoksen edistämisessäkin ryh- män toimintaan osallistunutta, jonka toimin- taa ei voida rangaista osallisuutena ryhmän toiminnassa tehtyihin päärikoksiin. Pääriko k- sista edellytetään säädetyksi vähintään neljän vuoden vankeusrangaistus, minkä törkeän huumausaineriko ksen rangaistusasteikko täyttää. Osallistumisen muotoina mainitaan kyseisen pykälän 1 momentissa myös osittain samoja tekoja kuin törkeän huumausaineri- koksen edistämisessä, esimerkiksi 2 kohdas- sa ryhmän varustaminen vaarallisilla aineilla ja 4 kohdassa ryhmän toiminnan kannalta erittäin tärkeillä välineillä. Pykälän 3 mo- mentissa säädetään järjestäytyneen rikollis- ryhmän toimintaan osallistumista koskevan säännöksen soveltaminen kuitenkin toissijai- seksi, eli sitä sovelletaan vain, jos teosta ei muualla laissa säädetä yhtä ankaraa tai anka- rampaa rangaistusta. Järjestäytyneen rikollis- ryhmän toimintaan osallistumisesta on sää- detty rangaistukseksi enintään kaksi vuotta vankeutta. Törkeä huumausainerikoksen edistäminen, jonka enimmäisrangaistukseksi ehdotetaan kuutta vuotta vankeutta, syrjäyt- täisi siten järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan osallistumista koskevan säännö k- sen soveltamisen. Euroopan yhteisöjen ko- missio on tammikuussa 2005 tehnyt ehdotuk- sen (KOM (2005) 6 lopullinen) neuvoston puitepäätökseksi järjestäytyneen rikollisuu- den torjumiseksi. Puitepäätösluonnoksessa ehdotetaan, että järjestäytyneen rikollisjärjes-
