295132
Valtioneuvoston kirjelmä Eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi (luotto- luokittajat)
Perustuslain 96 §:n 2 momentin perusteella lähetetään eduskunnalle Euroopan komission 2 päivänä kesäkuuta 2010 tekemä ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuk-
seksi luottoluokituslaitoksista annetun ase- tuksen (EY) N:o 1060/2009 muuttamisesta ja ehdotuksesta laadittu muistio.
Helsingissä 1 päivänä heinäkuuta 2010
Hallinto- ja kuntaministeri Tapani Tölli
Neuvotteleva virkamies Minna Aaltonen
VALTIOVARAINMINISTERIÖ MUISTIO EU/2010/1090
EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUKSEKSI LUOTTO- LUOKITUSLAITOKSISTA ANNETUN ASETUKSEN (EY) N:O 1060/2009 MUUTTAMI-
SESTA 1 Y l e i s t ä
Komissio antoi 2 päivänä kesäkuuta 2010 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvos- ton asetukseksi luottoluokituslaitoksista an- netun asetuksen (EY) N:o 1060/2009 muut- tamiseksi (KOM(2010) 289 lopullinen).
Ehdotuksen oikeusperustana on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artikla.
2 E h d o t u k s e n t a u s t a j a t a v o i t e Luottoluokituslaitokset antavat riippumat- tomia arvioita muun muassa yritysten, valti- oiden ja monenlaisten rahoitusvälineiden liikkeeseenlaskijoiden maksukyvyttömyyden todennäköisyydestä tai odotettavissa olevista tappioista. Näitä luokituksia käytetään rahoi- tusmarkkinoilla laajalti. Luottoluokituslai- tokset toimivat oligopolistisilla markkinoilla.
Useimpien EU:ssa merkittävää toimintaa har- joittavien luottoluokituslaitosten emoyhtiöt sijaitsevat Yhdysvalloissa.
Finanssikriisin yhteydessä syksyllä 2008 tarve saattaa myös luottoluokituslaitokset sääntelyn piiriin korostui. Luottoluokituslai- tosten katsottiin vaikuttaneen merkittävästi kriisin syntyyn, sillä ne olivat aliarvioineet strukturoitujen luottotuotteiden riskit ja an- toivat suurimmalle osalle niin sanotuista subprime – tuotteista korkeita luottoluokituk- sia, joita ne eivät tarkistaneet riittävän nope- asti markkinatilanteen heikentyessä. Komis- sio teki syksyllä 2008 ehdotuksen, jonka pe- rusteella vahvistettiin 16 päivänä syyskuuta 2009 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1060/2009 luottoluokituslai- toksista. Asetuksella unionin alueella toimi- ville luottoluokituslaitoksille asetetaan rekis- teröintivelvollisuus. Asetuksella pyritään varmistamaan, että luottoluokituslaitokset pyrkivät välttämään toiminnassaan eturistirii-
toja ja ottavat käyttöönsä menetelmät, joilla eturistiriidat ovat asianmukaisesti hallittavis- sa, sekä lisäämään avoimuutta asettamalla luottoluokituslaitoksille tiedonantovelvolli- suuksia. Siirtymäsäännösten vuoksi asetusta sovelletaan kokonaisuudessaan vasta 7 päi- västä syyskuuta 2010 alkaen, joten siitä saa- dut käytännön kokemukset ovat toistaiseksi vähäiset.
Jo ennen asetuksen lopullista vahvistamista Eurooppa-neuvosto totesi, ottaessaan kantaa uuden Eurooppalaisen finanssivalvojien jär- jestelmän perustamiseen 18 ja 19 päivänä ke- säkuuta 2009 pitämässään kokouksessa, että perustettavilla Euroopan valvontaviranomai- silla olisi oltava myös valtuudet valvoa luot- toluokituslaitoksia. Päätelmissä vahvistettiin tältä osin komissio asettaman niin sanotun de Larosière- asiantuntijaryhmän 25 päivänä helmikuuta 2009 jättämän raportin johtopää- tös, jonka mukaan luottoluokituslaitosten valvonta olisi toiminnan Euroopan laajuinen luonne huomioon ottaen tarkoituksenmukais- ta keskittää EU-tasolle uusien eurooppalais- ten valvontaviranomaisten aloitettua toimin- tansa. Myös komissio oli ehdottanut samaa finanssisektorin sääntelyn ja valvonnan uu- distamista koskevassa tiedonannossaan (KOM(2009) 252 lopullinen).
Komission nyt tekemä ehdotus asetuksen N:o 1060/2009 muuttamiseksi perustuu edel- lä mainittuun Eurooppa-neuvoston poliitti- seen päätökseen. Ehdotuksen mukaan perus- teilla olevalle Euroopan arvopaperimarkki- naviranomaiselle, jonka on määrä aloittaa toimintansa vuoden 2011 alussa, siirrettäisiin yksinomainen toimivalta vastata luottoluoki- tuslaitoksien rekisteröinnistä ja valvonnasta unionissa. Valvonnan tehokkuuden takaami- seksi ehdotukseen on sisällytetty myös laajat valtuudet määrätä hallinnollisia seuraamuk- sia.
Valvonnan keskittämisen lisäksi komissio ehdottaa, että luottoluokituslaitosten keski-
näistä kilpailua pyrittäisiin lisäämään edellyt- tämällä, että strukturoitujen rahoitusvälinei- den liikkeeseenlaskijoiden on luovutettava palkkaamalleen luottoluokituslaitokselle an- tamansa tiedot myös muiden luottoluokitus- laitosten käyttöön.
Luottoluokituslaitosten rooli rahoitusmark- kinoilla on kevään 2010 aikana noussut eu- rooppalaisessa keskustelussa uudelleen esille myös siksi, että tiettyjen luottoluokituslaitos- ten päätökset alentaa vuoron perään Kreikan, Espanjan ja Portugalin luottoluokitusta mer- kittävästi myötävaikuttivat euroaluetta koe- telleiden vaikeuksien kärjistymiseen. Tämän seurauksena Ecofin-neuvoston 9 ja 10 päivä- nä toukokuuta 2010 pidetyssä ylimääräisessä kokouksessa vahvistettiin kokonaisuudessaan noin 750 miljardin euron suuruinen Euroo- pan talouden vakauttamismekanismi. Tämä koko euroaluetta koetellut kriisi on vahvista- nut yleistä käsitystä siitä, että luottoluokitus- toiminnan ongelmiin ei vielä ole pureuduttu riittävästi.
Komissio on 2 päivänä kesäkuuta 2010 jul- kistamassaan erillisessä tiedonannossa (KOM(2010) 301 lopullinen) todennut myös, että luottoluokitustoiminnan erityisenä on- gelmana on kilpailun vähäisyys. Komissio tutkii erilaisia rakenteellisia mahdollisuuksia lisätä kilpailua, mukaan lukien itsenäisen eu- rooppalaisen luottoluokituslaitoksen perus- taminen tai riippumattomien julkisten toimi- joiden näkyvämpi osallistuminen luottoluoki- tusten antamiseen. Komissio painottaa tie- donannossaan lisäksi sitä, että valtionvelan luottoluokituksessa käytettävien metodien asianmukaisuuteen olisi kiinnitettävä erityis- tä huomiota. Komissio toteaa, että finanssi- markkinasääntelyn nykyinen rakenne, jossa osin tukeudutaan luottoluokituksiin, on pe- rusteellisen tarkastelun tarpeessa. Komissio aikoo esittää johtopäätöksensä asiasta syys- kuussa 2010.
3 E h d o t u k s e n p ä ä a s i a l l i n e n s i s ä l t ö 3.1 Yleistä
Komission ehdotuksen mukaan perusteilla olevalle Euroopan arvopaperimarkkinaviran- omaiselle siirrettäisiin yksinomainen toimi-
valta vastata luottoluokituslaitoksien rekiste- röinnistä ja valvonnasta unionissa. Tehok- kaan valvonnan takaamiseksi ehdotukseen on sisällytetty myös Euroopan arvopaperimark- kinaviranomaiselle annettavat laajat tutkinta- valtuudet sekä mittavat valtuudet määrätä hallinnollisia seuraamuksia asetusta rikko- neille toimijoille. Ehdotuksessa korvataan viittaukset luottoluokituslaitoksen kotivaltion toimivaltaiseen kansalliseen viranomaiseen viittauksilla Euroopan arvopaperimarkkinavi- ranomaiseen. Toimivaltaisilla kansallisilla vi- ranomaisilla säilyisi ehdotuksen mukaan kui- tenkin edelleen asetuksen N:o 1060/2009 mukainen toimivalta valvoa, miten niiden valvomat yksittäiset toimijat käyttävät luotto- luokituksia. Toimivaltaisille kansallisille vi- ranomaisille asetettaisiin ehdotuksen mukaan velvollisuus toimia yhteistyössä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen kanssa tä- män sitä pyytäessä.
3.2 Yksityiskohtainen tarkastelu 1 artikla
Ehdotuksen 1 artiklalla muutettaisiin ny- kyistä asetusta.
Artiklan 1 kohdan mukaan asetuksen 4 ar- tiklaa muutettaisiin siten, että asetuksen so- veltamisalassa otetaan huomioon valmisteilla oleva direktiivi vaihtoehtoisten sijoitusrahas- tojen hoitajista.
Artiklan 2—3 kohta, 5—12 sekä 15—22 kohta sisältävät ensisijaisesti teknisiä muu- toksia, jotka johtuvat valvonnan siirtämisestä luottoluokituslaitoksen kotivaltion toimival- taiselta kansalliselta valvontaviranomaiselta Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaiselle sekä nykyisen Euroopan arvopaperimarkki- navalvojien komitean tehtävien siirtymisestä Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisel- le. Ehdotuksen mukaan valvonnan keskittä- misen myötä rekisteröitymismenettelyä vir- taviivaistetaan muun muassa poistamalla säännökset kansallisten valvontaviranomais- ten kollegioista sekä lyhentämällä asetettuja määräaikoja. Euroopan arvopaperimarkkina- viranomaiselle annetaan ehdotuksen mukaan oikeus periä luottoluokituslaitoksilta maksu, jolla katetaan rekisteröinnistä ja valvonnasta
aiheutuvat kulut. Ehdotuksen mukaan komis- sio vahvistaisi delegoidun säädösvallan pe- rusteella tällaisia maksuja koskevan asetuk- sen ja maksun olisi oltava suhteessa luotto- luokituslaitoksen kokoon ja taloudellisiin voimavaroihin.
Artiklan 4 kohdan mukaan asetukseen si- sällytetään uusi 8 a ja 8 b artikla strukturoitu- ja rahoitusvälineitä koskevista tiedoista. Eh- dotuksen mukaan strukturoitujen rahoitusvä- lineiden liikkeeseenlaskijan tai tähän rinnas- tettavan kolmannen tahon on luovutettava in- formaatio, jonka se antaa palkkaamalleen luottoluokituslaitokselle, pyynnöstä myös muiden luottoluokituslaitosten käyttöön.
Artiklan 13 kohdan mukaan asetukseen si- sällytetään kolme uutta artiklaa. Ehdotetun uuden 23 a artiklan mukaan Euroopan arvo- paperimarkkinaviranomainen voi pyytää luottoluokituslaitoksilta, niiden toimintaan osallisina olevilta henkilöiltä, luottoluokite- tuilta ja niihin liittyviltä kolmansilta osapuo- lilta, kolmansilta osapuolilta, joille luotto- luokituslaitokset ovat ulkoistaneet tehtäviä tai toimintoja, sekä henkilöiltä, jotka muutoin ovat osallisina tai liittyvät luottoluokituslai- toksiin tai niiden toimintaan, tietoja, joita se tarvitsee asetuksen mukaisten velvollisuuksi- ensa hoitamiseen. Pyydettävä tieto on täs- mennettävä ja pyynnössä on asetettava mää- räaika sekä kerrottava puutteellisesta, vääräs- tä tai harhaanjohtavasta vastauksesta aiheu- tuvat seuraamukset.
Ehdotetun uuden 23 b artiklan mukaan Eu- roopan arvopaperimarkkinaviranomainen saa toimivallan tutkia kaiken tehtäviensä hoita- miseksi tarpeellisen aineiston, ottaa kopioita tällaisesta materiaalista, pyytää suullisia sel- vityksiä, kutsua henkilön kuultavaksi, vaatia tietoja puhelin- ja tietoliikennerekistereistä ja haastatella ketä tahansa henkilöä kerätäkseen tutkimuksiinsa liittyvää tietoa. Euroopan ar- vopaperimarkkinaviranomaisen on hyvissä ajoin ennen tutkimuksensa suorittamista otet- tava yhteyttä sen jäsenvaltion toimivaltaisiin viranomaisiin, jonka alueella tutkimus tapah- tuu ja ilmoitettava valtuuttamiensa tutkimuk- sesta vastaavien henkilöiden nimet. Jäsenval- tion viranomaisten on Euroopan arvopaperi- markkinaviranomaisen pyynnöstä autettava näitä henkilöitä. Euroopan arvopaperimark- kinaviranomaisen valtuuttamien tutkijoiden
on esitettävä kirjallinen valtuutus, jossa on kerrottava myös puutteellisesta, väärästä tai harhaanjohtavasta vastauksesta aiheutuvat seuraamukset.
Ehdotetun uuden 23 c artiklan mukaan Eu- roopan arvopaperimarkkinaviranomainen voi tehdä tutkimuksia paikalla joko ilmoittamatta tai tehtyään ilmoituksen ennakkoon luotto- luokituslaitoksien, niiden toimintaan osallisi- na olevien henkilöiden, luottoluokitettujen ja niihin liittyvien kolmansien osapuolien, kol- mansien osapuolien, joille luottoluokituslai- tokset ovat ulkoistaneet tehtäviä tai toiminto- ja, sekä henkilöiden, jotka muutoin ovat osal- lisina tai liittyvät luottoluokituslaitoksiin tai niiden toimintaan, tiloissa. Euroopan arvopa- perimarkkinaviranomaisella on oikeus myös sinetöidä liiketilat tai arkistot ja rekisterit tut- kimuksensa edellyttämäksi ajaksi. Henkilöi- den, joihin tutkimus kohdistuu, on suostutta- va paikalla tehtävään tutkimukseen Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen päätöksen nojalla. Päätöksessä on täsmennettävä tutki- muksen aihe ja tavoite, päivämäärä, jona tut- kimus aloitetaan, sekä mahdolliset seuraa- mukset. Euroopan arvopaperimarkkinaviran- omainen tekee päätöksensä kuultuaan sen jä- senvaltion toimivaltaisia viranomaisia, jonka alueella tutkimus tapahtuu. Euroopan arvo- paperimarkkinaviranomainen voi myös pyy- tää kansallisia toimivaltaisia viranomaisia ak- tiivisesti tukemaan sitä tai suorittamaan sen puolesta tiettyjä tutkimukseen liittyviä tehtä- viä, jolloin näillä on oltava samat tutkintaval- tuudet kuin Euroopan arvopaperimarkkinavi- ranomaisella itsellään.
Jos henkilö, johon tutkimus kohdistuu, vas- tustaa tutkimusta, jäsenvaltion, jota asia kos- kee, on avustettava tarvittaessa pyytämällä poliisiviranomaisiaan tai muita vastaavia pakkovaltaa käyttäviä viranomaisiaan avus- tamaan tutkimuksissa. Jos tällainen apu edel- lyttää oikeusviranomaisten lupaa, lupaa on pyydettävä ja oikeusviranomaisten on tarkis- tettava Euroopan arvopaperimarkkinaviran- omaisen päätöksen oikeellisuus sekä se, että suunnitellut pakkokeinot eivät ole liiallisia tai mielivaltaisia ottaen huomioon tutkimuk- sen aihe. Oikeusviranomaiset eivät voi ky- seenalaistaa tutkimuksen tarpeellisuutta tai pyytää Euroopan arvopaperimarkkinaviran- omaiselta tietoja. Euroopan arvopaperimark-
kinaviranomaisen päätöksen laillisuutta voi arvioida vain Euroopan unionin tuomioistuin.
Artiklan 14 kohdan mukaan asetuksen 24 ja 25 artikla muutetaan siten, että Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen voi havai- tessaan rekisteröidyn luottoluokituslaitoksen rikkovan asetusta muun muassa peruuttaa kyseisen luottoluokituslaitoksen rekisteröin- nin, asettaa sille unionin laajuisen tilapäisen kiellon antaa luottoluokituksia ja määrätä sen antamien luottoluokitusten käytön sääntely- tarkoituksiin keskeytettäväksi kaikkialla unionissa sekä antaa julkisia ilmoituksia. En- nen päätöksentekoa Euroopan arvopaperi- markkinaviranomaisen on annettava henki- löille, joita asia koskee, mahdollisuus tulla kuulluiksi, jollei asia edellytä kiireellisiä toimia finanssijärjestelmälle mahdollisesti aiheutuvien merkittävien haittojen vuoksi.
Tässä tapauksessa Euroopan arvopaperi- markkinaviranomainen voi tehdä väliaikaisia päätöksiä siten, että asianomaisille annetaan mahdollisuus tulla kuulluiksi mahdollisim- man pian päätöksen tekemisen jälkeen. Asi- anomaisten henkilöiden oikeutta puolustau- tua on kunnioitettava täysimääräisesti. Eu- roopan arvopaperimarkkinaviranomainen voi antaa asian myös toimivaltaisten kansallisten viranomaistensa käsiteltäväksi syytetoimia varten.
Artiklan 23 kohdan mukaan jäsenvaltioiden velvollisuus vahvistaa säännöt asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista te- hokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista seuraamuksista rajataan koskemaan ainoas- taan luottoluokitusten käyttöä koskevien säännösten rikkomista.
Artiklan 24 kohdan mukaan asetukseen li- sätään uusi 36a—36d artikla sakko- ja seu- raamusmaksuista. Ehdotuksen mukaan Eu- roopan arvopaperimarkkinaviranomainen voi pyytää komissiota määräämään asetuksen säännöksiä tahallaan tai huolimattomuuttaan rikkoneelle luottoluokituslaitokselle sakko- maksun, joka on suhteutettava rikkomuksen vakavuuteen, kestoon sekä kyseessä olevan luottoluokituslaitoksen taloudellisiin voima- varoihin. Sakkomaksu ei voi ylittää 20 pro- senttia kyseisen luottoluokituslaitoksen edel- lisen tilikauden tuloista tai liikevaihdosta. Jos luottoluokituslaitos on suoraan tai epäsuoras- ti saanut määritettävissä olevaa taloudellista
etua rikkomuksesta, sakon on oltava vähin- tään tämän etuuden suuruinen. Komissio päättää delegoidun säädösvallan nojalla sak- komaksun määrän vahvistamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt sekä sakkomaksuja koskevaan päätöksentekoon, puolustuksen oikeuksiin, asiakirjoihin pääsyyn, luottamuk- sellisuuteen, oikeudelliseen edustautumiseen, tutkimuksiin ja raportointiin liittyvät menet- telyt.
Komissio voi Euroopan arvopaperimarkki- naviranomaisen pyynnöstä päättää asettaa myös seuraamusmaksuja saattaakseen ase- tuksen vastaisen rikkomuksen päätökseen, Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen pyytämän tiedon täydentämiseksi ja korjaa- miseksi tai tutkimuksen suorittamiseksi luot- toluokituslaitoksille, niiden toimintaan osalli- sina oleville henkilöille, luottoluokitetuille ja niihin liittyville kolmansille osapuolille, kolmansille osapuolille, joille luottoluokitus- laitokset ovat ulkoistaneet tehtäviä tai toi- mintoja, ja henkilöille, jotka muutoin ovat osallisina tai liittyvät luottoluokituslaitoksiin tai niiden toimintaan. Seuraamusmaksu mää- ritetään viivytyksen keston mukaan päivä- kohtaisesti eikä se voi ylittää 5 prosenttia edellisen tilikauden keskimääräisestä päivit- täisestä liikevaihdosta. Komission on annet- tava henkilöille, joita asia koskee, mahdolli- suus tulla kuulluiksi ennen sakkomaksua tai seuraamusmaksua koskevan päätöksensä te- kemistä. Asianomaisten henkilöiden oikeutta puolustautua on kunnioitettava täysimääräi- sesti. Komission on julkistettava asetetut sakko- ja seuraamusmaksut. Euroopan unio- nin tuomioistuin voi tutkia komission sakko- ja seuraamusmaksuja koskevat päätökset ja poistaa, alentaa tai korottaa asetettuja maksu- ja.
Artiklan 25—31 kohta sisältävät muutok- sia, jotka aiheutuvat Euroopan unionin toi- minnasta tehdyssä sopimuksessa uudistetuis- ta komissiolle delegoitavan säädösvallan käyttöä koskevista määräyksistä ja niiden huomioon ottamisesta unionin sekundaari- lainsäädännössä. Lisäksi saatetaan ajan tasal- le asetuksen siirtymäkautta koskevat sään-
nökset, mukautetaan asetuksen N:o 1060/2009 liitettä I ja lisätään asetukseen uusi liite III, jossa luetellaan sanktiot, joita luottoluokituslaitoksiin voidaan kohdistaa.
2 artikla
Ehdotuksen 2 artikla koskee asetuksen voi- maantuloa. Asetus tulee voimaan 20 päivänä siitä, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Asetusta sovelletaan siitä päivästä, kun Europaan arvopaperi- markkinaviranomaista koskeva asetus tulee voimaan.
4 V a i k u t u k s e t S u o m e s s a 4.1 Vaikutukset lainsäädäntöön
Sellaisenaan suoraan sovellettavana asetus ei edellytä muutoksia Suomen lainsäädän- töön. Kansallisessa lainsäädännössä saattaa kuitenkin olla tarpeen säätää tarkemmin kan- sallisten viranomaisten velvollisuudesta avustaa Euroopan arvopaperimarkkinaviran- omaista.
Valtioneuvosto kiinnittää huomiota siihen, että Suomen lainsäädännön mukaan (PL 81§) valvottavilta perittävien säännöllisten maksu- jen suuruuden yleisistä perusteista säädetään lailla. Ehdotuksen mukaan luottoluokituslai- toksilta perittävistä rekisteröitymis- ja val- vontamaksuja koskevan sääntelyn vahvistaisi kuitenkin komissio Euroopan parlamentin ja neuvoston sille Euroopan unionin toiminnas- ta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaises- ti delegoiman säädäntövallan nojalla. Valtio- neuvoston käsityksen mukaan ehdotus saat- taa tältä osin olla ongelmallinen sekä valtio- sääntöoikeudellisesti että EU-oikeudellisesti, ottaen huomioon, että ehdotettu delegointi antaisi komissiolle mahdollisuuden määrittää sellaisia olennaisia tekijöitä, kuten perittävi- en maksujen laatu sekä toimet, joista maksu voidaan periä.
4.2 Taloudelliset ja yritysvaikutukset Suomessa ei tällä hetkellä toimi sellaisia luottoluokituslaitoksia, jotka kuuluisivat luot- toluokituslaitosasetuksen soveltamisalaan.
Ehdotuksella ei siten ole suoria vaikutuksia kotimaisiin yrityksiin.
5 V a l t i o n e u v o s t o n k a n t a
Valtioneuvosto kannattaa luottoluokituslai- tosten valvonnan siirtämistä Euroopan arvo- paperimarkkinaviranomaiselle. Luottoluoki- tustoiminnan leimallisesti maailmanlaajuinen luonne huomioon ottaen unionissa noudatet- tavan käytännön yhtenäisyys ja johdonmu- kaisuus ovat erityisen tärkeitä, jotta sisä- markkinoille ei kehity haitallisia, toisistaan poikkeavista kansallisista säännöksistä ja käytännöistä aiheutuvia vinoumia. Valtio- neuvosto kuitenkin painottaa, että luotto- luokituslaitoksien sääntely on kiinteästi si- doksissa luottoluokitustoiminnan luontee- seen, joten tässä sääntelyssä kehitettävät, etenkin Euroopan valvontaviranomaisten toimivaltaa koskevat, ratkaisut eivät sellaisi- naan ole jatkossa siirrettävissä muuta toimin- taa koskevaan unionin lainsäädäntöön.
Valtioneuvosto pitää Euroopan arvopape- rimarkkinaviranomaisen valvonnan uskotta- vuuden ja tehokkuuden takaamiseksi tärkeä- nä, että sille myönnetään riittävät valtuudet.
Valvonnan uskottavuus edellyttää valtioneu- voston näkemyksen mukaan myös riittävän tehokkaita sanktiovaltuuksia. Valtioneuvosto kuitenkin toteaa, että tietyiltä osin komission ehdotuksen mukaiset valvontavaltuudet ovat laajat ja etenkin hallinnollisten seuraamuksi- en osalta ankarat. Näiltä osin ehdotus edellyt- tää lähempää tarkastelua, jotta myönnettävis- sä valtuuksissa taattaisiin suhteellisuusperi- aatteen ja perusoikeuksien noudattaminen.
Myös sääntelyn täsmällisyyteen ja tarkkara- jaisuuteen on vielä kiinnitettävä huomiota.
Tietyt tarkistukset ja rajaukset ehdotuksen mukaisiin toimivaltuuksiin olisivat tarpeen esimerkiksi kotirauhan turvan takaamiseksi (PeVL 12/2001 vp).
Valtioneuvoston näkemyksen mukaan tie- tyt komission ehdottamat säädösvallan dele- gointia koskevat säännökset tulisi niin ikään määritellä tarkkarajaisemmin, jotta taattai- siin, että delegointi ei koske lainsäädännön olennaisia osia. Erityisesti tämä koskee hal- linnollisten seuraamusten määrittämistä kos- kevia menettelyjä sekä luottoluokituslaitok- silta perittävien rekisteröitymis- ja valvonta- maksujen maksuperusteita. Ehdotuksen tar- kentaminen ja rajaaminen tietyiltä osin on välttämätöntä myös siksi, että säädöksen tuli-
si täyttää sellaisenaan suoraan sovellettavalle lainsäädännölle asetettavat vaatimukset.
Valtioneuvosto kannattaa komission ehdo- tusta lisätä avoimuutta strukturoitujen rahoi- tusvälineiden luottoluokituksessa, sillä tällai- set toimet ovat omiaan parantamaan mahdol- lisuuksia saada alalle enemmän kilpailua ja siten vähentää toiminnan oligopolistista luon- netta.
Aiempien kannanottojensa mukaisesti val- tioneuvosto painottaa, että luottoluokituslai- tosten sääntelyn ei tulisi edes epäsuorasti koskea yksittäisten luokitusten sisältöä tai luokitusten laatua. Luokitusten laadun ta- kaaminen olisi tehtävä, johon julkisella val- lalla ei ole tosiasiallisia edellytyksiä vaikut- taa. Epäsuorakin viittaus sääntelyn antamaan
”laatutakuuseen” voisi antaa markkinoille vääriä kannustimia ja sääntelylle asetettujen tavoitteiden vastaisesti jopa lisätä toimijoiden riippuvuutta luottoluokituksista toimijoiden omien riskinhallinta-arvioiden ja -analyysien korvikkeina. Tällä perusteella valtioneuvosto suhtautuu tässä vaiheessa pidättyvästi alusta- viin esityksiin perustaa itsenäinen eurooppa- lainen luottoluokittaja. Sen sijaan valtioneu- vosto katsoo, että Euroopan unionin finans- simarkkinasääntelyssä – erityisesti vakava- raisuuslainsäädännössä – tulisi ensisijaisesti pyrkiä purkamaan viittauksia luottoluokituk- siin, jotta markkinoiden riippuvaisuus luotto- luokituksista vähenisi ja kaikkien toimijoiden oma vastuu selkeämmin korostuisi.
