I T ET E E S
SÄ
TA
PAHT UU
87
*
Virheetöntä kirjaa ei ole ja tekeville sattuu. Uusi kulttuurihistoria on monin paikoin ansiokas teos.
Se voisi olla vielä paljon parempi, jos sen tekemi- seen olisi uhrattu enemmän aikaa ja vaivaa ja
Intuitiivisen päätöksenteon virheitä ja vääristymiä
Petter Kavonius
Thomas Gilovich, Dale Griffin & Daniel Kah- neman (Eds.): Heuristics and Biases – The Psy-.): Heuristics and Biases – The Psy-.): Heuristics and Biases – The Psy-.): Heuristics and Biases – The Psy-.): Heuristics and Biases – The Psy- chology of Intuitive Judgment.
chology of Intuitive Judgment.
chology of Intuitive Judgment.
chology of Intuitive Judgment.
chology of Intuitive Judgment. Cambridge Uni- versity Press, Cambridge 2002. xvi + 857 sivua.
Daniel Kahnemanin ja Amos Tverskyn tutki- mukset ovat olleet laajan kansainvälisen huomi- on kohteena jo 1970-luvulta alkaen. Heidän tut- kimuksensa ovat koskeneet taipumuksia ja riske- jä ajautua julkilausutuista normatiivisista päätte- lyn ja päätöksenteon ideaaleista poikkeavaan päättelyyn. Näitä normatiivisista päätöksenteon ideaaleista poikkeavia päätösstrategioita tai heuristiikkoja voidaan yleensä kutsua päätösil- luusioiksi.
Kahnemanin ja Tverskyn tutkimuksista on vuosikymmenien kuluessa versonut mittava kansainvälinen päätösilluusioiden tutkimus- suuntaus. Kun Kahneman vuonna 2002 sai Nobe- lin taloustieteen palkinnon tutkimussuuntauk- sen tulosten menestyksekkäistä sovelluksista ta- loudellisen päätöksenteon alueella, kansainväli- nen kiinnostus tutkimussuuntaa kohtaan on vain kasvanut
Päätösilluusioiden tutkimuksen nykytilaa esittelee noin 70 tutkijan voimin tehty 42 tieteel- listä artikkelia sisältävä suurteos: Heuristics and Biases – The Psychology of Intuitive Judgment. Kah- nemanin ja Tverskyn klassiset tutkimukset ovat lähes kaikissa artikkeleissa arviointien lähtökoh- tina. Myös klassikot itse arvioivat tutkimussuun- tauksen kehityskulkuja. Vuonna 1996 kuolleelta Tverskyltä on mukana hänen viimeisiä kirjoituk- siaan. Kahneman on mukana aivan tuoreellakin artikkelilla. Teoksessa nostetaan esille kymmeniä erilaisia päätösilluusiota, jotka tosin ovat usein tarkentavia muunnelmia ja kehitelmiä Kahnema- nin ja Tverskyn klassisissa tutkimuksissa teh- dyistä havainnoista.
Päätöksenteon kaksi systeemiä
Päätösilluusioiden tutkimuksessa sijoitetaan ny- kyään niiden tapahtuminen erityisesti päätök- senteon intuitiiviselle alueelle. Kahneman ja hä- nen tutkijakumppaninsa Shane Frederick esittä- vätkin, että päätöksenteko tapahtuu intuitiivisis- sa ja harkinnallisissa systeemeissä, jotka tosin ovat erilaisissa vuorovaikutussuhteissa toistensa kanssa. Intuitiiviselle systeemille tyypillisiä piir- teitä ovat automaattisuus, älyllisten ponnistelu- jen puute (helppous), tunteiden suuri vaikutus, selkeiden loogisten suhteiden syrjäytyminen epämääräisten assosiaatioiden tieltä sekä premis- sien nopea ja erittelemätön samanaikainen käsit- tely ilman tietoista kontrollia tai heikolla tietoi- sella kontrollilla.
Premissien loogisia suhteita peräkkäisproses- soinnilla käsittelevän harkinnallisen systeemin alueella ei päästä läheskään niin nopeaan premis- sien käsittelyyn kuin intuitiivisessa systeemissä, mutta päätösten premissit ja niiden keskinäiset suhteet voidaan saattaa erilaisten metodien, mal- lien ja kaavojen edellyttämään järjestykseen tai muotoon. Näin päätöksenteon prosessin ratio- naalinen kontrolloitavuus ja normatiivinen hy- väksyttävyys johtaa päätösilluusioiden välttämi- seen. Missään teoksen artikkelissa ei kuitenkaan väitetä, että intuitiivinen alue voitaisiin koko- naan poistaa käytännön päätöksenteosta.
Millaisia päätösilluusiota on havaittu?
Millaisia päätösilluusioita sitten on tutkimuksis- sa havaittu? Klassisista havainnoista voidaan mainita esimerkiksi ankkuroitumisen taipumus.
Ankkuroitumisessa on kysymys liiallisesta alku- arviointeihin takertumisesta, josta seuraa virhei- tekstistä neuvoteltu paikoin enemmän asiantun- tijoiden kanssa.
Kirjoittaja on kirkkohistorian professori Helsingin yli- opistossa.
T I ET EE
S S
ÄTA
P H A U T U
88
tä päätöksenteossa. Joidenkin päätöksenteon pre- missien silmiinpistävyys ja muu psykologinen vahva vaikuttavuus johtavat puolestaan helpos- ti virheisiin niiden saatavuutta ja edustavuutta arvioitaessa. Myös taipumus vahvistuksen etsi- miseen joillekin yksittäisille premisseille on esi- merkki klassisesta päätösilluusiosta.
Tutkimussuuntaus on laajentunut klassisilta alueiltaan esimerkiksi päätösilluusioihin, jotka ilmenevät ihmisten keskinäisen ymmärtämisen ja viestimisen alueella. Voidaan nähdä siirtymä entistä enemmän sosiaalipsykologiseen suun- taan. Uutta on myös lisääntynyt huomion kiinnit- täminen erilaisille partikulaarisille päätöksente- on alueille erityisen tyypillisiin päätösilluusioi- hin, esimerkiksi yritysjohtajien, juristien ja lääkä- rien tyypillisiin päätösilluusioihin.
Empiiristen tutkimustulosten esittelyä
Monet havainnot päätösilluusioista eivät ole si- nänsä mitään uusia innovaatioita. Psykologit ja filosofit ovat vastaavanlaisista ilmiöistä raportoi- neet jo pitkään. Ihminen on tarkkaillessaan kriit- tisesti itseään ja lähipiirin ihmisiä voinut havaita päätösilluusioita, vaikka havainnoiminen olisi ollut epäsystemaattista ja johtopäätökset pieniin havaintoaineistoihin nojautuvia. Loistavia oival- luksia päätösilluusiosta voi löytää esimerkiksi monissa Friedrich Nietzschen psykologisissa väitteissä. Päätösilluusioiden tutkimussuuntauk- sen nykytila kuitenkin tarjoaa erittäin laajamittai- set ja systemaattiset empiiriset kokeet väitteiden perustaksi.
Heuristics and Biases -teoksen artikkeleissa lä- hinnä esitellään tutkimustuloksia. Koeasetelmia ja muita taustoja selvitellään vain hyvin yleises- ti. Lähdeviitteet antavat kuitenkin mahdolli- suuksia perehtyä tarkemmin erilaisiin taustoihin.
Toisaalta useimpien artikkeleiden lopussa olevat päätelmät ja tiivistelmät antavat mahdollisuuden tutustua teoksen keskeisimpään sisältöön no- peastikin.
Vastaukset kritiikkiin
Teoksen keskeisiin piirteisiin kuuluu vastaami- nen siihen kritiikkiin, jota klassiset Kahnemanin ja Tverskyn tutkimukset ovat osakseen saaneet.
Kritiikki on kohdistunut tulosten tulkintaan, koejärjestelyihin ja kokeiden teoreettisiin perus- teluihin. Kritiikki on otettu vakavasti. Siitä on pyritty oppimaan. Klassiset tutkimukset ovat
joutuneet erilaisen kehittelyn ja hiomisen koh- teiksi. Yksi suuri ongelma on eräänlainen yleinen
”laboratoriokognitiotieteen” ongelma. Empiiris- ten koeasetelmien tilanteet muodostuvat sellai- siksi, että todelliselle päätöksenteolle luontevat kontekstit leikataan tutkimustilanteissa irti. Täs- tä ongelmasta on pyritty pääsemään eroon moni- puolistamalla koeasetelmia. Klassiset Kahnema- nin ja Tverskyn kokeet ovat enää häviävän pieni osa koko tutkimussuuntauksen piirissä tehdyis- tä erilaisista kokeista. Tutkimussuuntauksen kansainvälistyminen on vähentänyt tutkimusten sidonnaisuutta Yhdysvaltoihin. Näkemyksiä ovat avartaneet myös siirtymät sosiaalipsykolo- gisempaan suuntaan.
Laajempaa näkemystä päätösilluusioiden tut- kijat hakevat myös yhteyksillä biologiaan. Kah- nemanin ja Tverskyn tutkimukset ovat olleet päätöksentekoon liittyvien käyttäytymisilmiöi- den systemaattista empiirispohjaista tarkastelua.
Ilmiöiden biologista taustaa ei juuri lainkaan pohdita. Tutkimussuuntauksen piirissä on kui- tenkin joistakin artikkeleista havaittavissa kiin- nostusta ja varovaista avautumista kognitiivisen neurotieteen ja evoluutiopsykologian suuntaan.
Ehkä tähän suuntaan ollaan tulevaisuudessa ai- van erityisesti avautumassa.
Päätösilluusioiden tutkimisen käytännöllinen merkitys
Mikä on päätösilluusioiden tutkimuksen keskei- sin käytännöllinen opetus ja viesti? Se kertoo tar- peesta pyrkiä päätöksenteon premissien analy- soituun käsittelyyn. Metodinen tietoisuus ja ku- rinalaisuus päätöksenteossa voi siirtää sitä intui- tiiviselta alueelta kontrolloitujen ja normatiivi- sesti hyväksyttyjen harkinnallisten prosessien piiriin. Tähän vaaditaan myös päätösilluusioiden riskejä huomioivaa metodiopetusta ja sitä tuke- vaa tutkimusta eri ammattialueilla.
Päätösilluusioiden tutkimus on varsinaisesti kognitiotieteen ja kognitiivisen psykologian aluetta. Parasta käytännöllistä tulosta saavutetta- neen, kun yleistä päätöksentekoa koskeva tietä- mys yhdistyy eri ammattialueiden erityiseen tie- tämykseen. Tässä avautuisi esimerkiksi monelle suomalaisellekin lääketieteen, kauppatieteen, hallintotieteen tai tekniikan alueen jatko-opiske- lijalle monitieteisiä tutkimuskohteita väitöskir- joihin.
Toki näkisin myös mielelläni itseni lisäksi muitakin suomalaisia juristeja tutkimassa pää- tösilluusioita oikeudellisessa päätöksenteossa.
I T ET E E S
SÄ
TA
PAHT UU
89
Tosin joillekin tuomareille päätösilluusioiden paljastaminen näyttäytyy tuomittavana uhkana tuomioistuinten auktoriteetille. Samanlainen vastustus on mahdollinen muillakin päätöksen- teon alueilla. Päätösilluusioiden tutkimus vaatii usein rohkeaa kriittisyyttä oman ammattialueen päätöksentekoa kohtaan. Toisaalta tällaisella kriittisellä ja paljastavalla otteella sekä sellaisen kohtaamalla vastustuksella on pitkä historiansa aina Sokrateesta moniin nykytieteen klassikoi- hin. Merkityksetön ”nollatutkimus” ei sen sijaan herätä vastustustakaan.
Tässä nousee esille myös tehokkuusvaatimus- ten tuoman kiireen mielekkyys. Kiire ajaa pää-
töksiä tehtäessä nopeamman päättelyn mahdol- listavalle intuitiiviselle alueelle. Tällä alueella esi- merkiksi insinöörin, lääkärin, tuomarin tai yritys- johtajan päätökset tehdään harkinnallista peräk- käisprosessointia nopeammin. Silloin kuitenkin kasvavat päätösilluusioiden riskit. Tämän myö- tä puolestaan kasvavat konkurssien, oikeusmur- hien, hoitovirheiden, työtapaturmien ja muiden onnettomuuksien riskit.
Kirjoittaja on oikeustieteen tohtori, oikeusapulakimies ja sivutoimisesti laintulkinnan metodiopettaja Helsin- gin yliopistossa.
Arkkitehtuurijargonin hetteikössä
Juha Vuorinen
Adrian Forty: WWWWWords and Buildings. Aords and Buildings. Aords and Buildings. Aords and Buildings. Aords and Buildings. A V V V V Vocabu-ocabu-ocabu-ocabu-ocabu- lary of Modern Architecture
lary of Modern Architecture lary of Modern Architecture lary of Modern Architecture
lary of Modern Architecture. Thames & Hud- son 2000.
Harvalla inhimillisen kulttuurin alueella merki- tyksellisen kielellinen ilmaiseminen on osoittau- tunut niin hankalaksi kuin arkkitehtuurissa. Ra- kennuksista ja arkkitehtuurista kirjoittaessa ja puhuttaessa käy helposti niin, että sanat muuttu- vat musiikiksi, jollei niille selkeästi jokaisessa käyttötapauksessa anneta täsmällistä merkitystä, sillä näillä sanoilla ei näytä olevan sellaisia mer- kityksiä, joita ne termeinä kantaisivat koko ajan mukanaan. Usein näyttääkin että keskustelussa käytetyt sanat eivät lopulta ratkaise, vaan lisää- vät ongelmia, jolloin jokaisen käytetyn sanan merkityksen ongelmat näyttävät kietoutuvan erottumattomasti niihin ongelmiin, joista sen sa- man sanan avulla on pyritty keskustelemaan.
Varsinkin Suomessa sinnikkään modernistise- na säilynyt arkkitehtuurikeskustelu on pitkälti keskustelua siitä ettei suomalaisesta arkkitehtuu- rista keskustella, tai jos keskustellaan, se tapah- tuu usein puhumalla keskustelijoiden ohi. Tällä varjonyrkkeilyllä metasubstansseista on pitkät juuret, jotka omalta osaltaan selittyvät arkkiteh- tiprofession pragmaattisessa lähestymistavasta.
Tämän aikanaan kiteytti ohjelmallisuuden asteel- le Alvar Aalto, jolle ”kaikki muu kuin arkkitehtuu- rin piirtäminen on paperin väärinkäyttöä”, koska
”sanat tulevat olemaan negatiivisia”.
Mutta koska ns. kielellisen käänteen myötä on tullut entistä selvemmäksi että vain asettamalla näkyviä ja tietoisia merkityksiä rakennetulle ympäristölle, sekä puhumalla ja kirjoittamalla näistä merkityksistä julkisesti ja toistuvasti, mah- dollistuu sellaisen kentän avautuminen jossa ”ai- dompi” arkkitehtuuridiskurssi voisi toteutua.
Tämä on tärkeää jo siitäkin syystä, että tuolla dis- kurssilla on yhä merkittävämpi asema arkkiteh- tuurin arvojen ja merkitysten määrittelijänä, jol- loin se ei ole enää vain ilmaisukeino arkkitehtuu- rissa itsessään mahdollisesti piilevien ominai- suuksien ja arvojen esilletuomiseksi, vaan itse tuottaa ja determinoi aktiivisesti näitä merkityk- siä, luoden samalla termejä, joilla arvotetaan ark- kitehtuurin kategorioita.
Näitä ongelmia selventämään on maineikas englantilainen arkkitehtuurihistorian professori Adrian Forty tehnyt teoksensa Words and Buil- dings. Kuten teoksen alaotsikosta A Vocabulary of Modern Architecture käy ilmi on kyseessä nimen- omaan sanasto (vocabulary), eikä sanakirja (dictio- nary). Taajaan julkaistavien arkkitehtuurisanakir- jojen tarkoituksenahan on tehdä selväksi, millä tavalla on soveliasta käyttää sanoja silloin, kun niiden tarkoituksena on ilmaista jotain. Mutta Fortyn sanasto on puolestaan korostamassa että näiden yksittäisten sanojen merkitys ei ole histo- rian saatossa ollut mitenkään pysyvä, yhteen oi- keaan merkitykseen määriteltävissä oleva yksik- kö, vaan että käytössä olevat termit ovat ennen
