Ammattikorkeakouluopiskelijoiden kokemuksia vapaaehtoistoiminnassa oppimisesta

Anu Maaranen

Ammattikorkeakouluopiskelijoiden kokemuksia vapaaehtoistoiminnassa oppimisesta

Metropolia Ammattikorkeakoulu Sosionomi YAMK

Sosiaaliala Opinnäytetyö 1.11.2018

Tekijä

Otsikko Sivumäärä Aika

Anu Maaranen

Ammattikorkeakouluopiskelijoiden kokemuksia vapaaehtois- toiminnassa oppimisesta

56 sivua + 1 liite 1.11.2018

Tutkinto Sosiaali- ja terveysalan ylempi ammattikorkeakoulututkinto Koulutusohjelma Sosiaalialan tutkinto-ohjelma

Suuntautumisvaihtoehto Sosionomi (ylempi AMK) Ohjaaja

Lehtori Eija Raatikainen

Metropolia Ammattikorkeakoulu on osallistunut Verkkovirta-hankkeeseen yhdessä 14 muun ammattikorkeakoulun kanssa vuosina 2015-2017. Metropolian osuutena hankkeessa on ol- lut kehittää vapaaehtoistoiminnan opinnollistamismallia. Hankkeen aikana opiskelijoilta ke- rättiin tietoa vapaaehtoistoiminnan harjoittelun itsearvioinnin avulla ja tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa ja jäsentää vastauksia. Tavoitteena on selvittää, millaisia taitoja opiskelijat oppivat vapaaehtoistoiminnan harjoittelussa ja millaisia yhteiskunnallisia merki- tyksiä opiskelijat antavat vapaaehtoistoiminnalle.

Opinnäytetyön tutkimusjoukko ovat Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijat, jotka ovat opinnoissaan osallistuneet vapaaehtoistoiminnan harjoitteluun, minkä lisäksi opintojakso on valittavissa myös Metropolian avoimessa ammattikorkeakoulussa. Kyseessä on vapaaeh- toistoiminnan harjoittelun itsearviointimateriaaliin perustuva tutkimus, jonka aineisto on ke- rätty vuosina 2015-2017 ja vastauksia on myös sosiaalialan ulkopuolelta. Vapaaehtoistoi- minnan itsearviointilomakkeeseen sisältyy sekä strukturoituja monivalintakysymyksiä että avoimia kysymyksiä. Tässä opinnäytetyössä on keskitytty avoimien kysymysten analysoin- tiin sisällönanalyysillä. Vastauksia kyselyyn saatiin 134. Opinnäytetyö on toteutettu osana Verkkovirta-hanketta.

Opiskelijoiden vastauksista selvisi, että vapaaehtoistoiminnan harjoittelussa opitaan vuoro- vaikutustaitoja, työn hallintaan ja organisointiin liittyviä taitoja sekä taitoja, joita tässä opin- näytetyössä kutsutaan opiskelijan henkilökohtaisiksi taidoiksi. Näiden lisäksi opiskelijan pal- velujärjestelmäosaamisen nähtiin kehittyvän harjoittelun aikana. Vastauksissaan opiskelijat tunnistivat vapaaehtoistoiminnan merkityksiä yhteiskunnalle. Vapaaehtoistoiminta nähtiin sosiaalialan palveluita täydentävänä toimintana. Tämän lisäksi vapaaehtoistoiminnalla ko- ettiin olevan merkitystä sekä vapaaehtoisen että asiakkaan elämissä. Vapaaehtoistoimin- nalla ehkäistiin yksinäisyyttä sekä kasvatettiin osallisuutta ja yhteisöllisyyttä.

Tämän opinnäytetyön perusteella voidaan todeta, että opiskelijat kokivat vapaaehtoistoimin- nassa opittujen taitojen vastaavan harjoittelun yleisiä tavoitteita. Tulosten mukaan opiskelijat olivat kuitenkin hyvin erilaisissa vaiheissa oppimisessaan ja heidän ajatuksensa omista ke- hittämiskohteistaan vaihtelivat suuresti.

Avainsanat vapaaehtoistoiminta, opinnollistaminen, tulevaisuuden työelämätaidot

Author

Title

Number of Pages Date

Anu Maaranen

Learning through Voluntary Work - University of Applied Sci- ences Students’ Experiences of Volunteerism

56 pages + 1 appendix November 2018

Degree Master of Social Services

Degree Programme Master's Degree Programme in Social Services Specialisation option Master's Degree Programme in Social Services

Instructor Eija Raatikainen, Senior Lecturer

Metropolia University of Applied Sciences has participated in a voluntary work project the aim of which is to develop new forms studification (Verkkovirta) together with 14 other uni- versities of applied sciences during the years 2015-2017. Metropolia's part of the project has been developing the learning through service and volunteerism-work model. During the pro- ject, the information was collected from student’s self-assessment of learning in voluntary work and the purpose of this thesis is to survey and analyse the answers. The aim is to study what kind of skills students learn in internship in voluntary work and what social implication voluntary work has for students.

Research group of this thesis are students of Metropolia University of Applied Sciences who have participated in internship in voluntary work. Internship in voluntary work can be carried out by all Metropolia students, along with students who can choose this study module through the Open University of Applied Sciences. This is a study based on material of stu- dent’s self-assessment of learning in voluntary work, which was collected in years 2015-2017 including answers outside of social work field. In voluntary work self-assessment form there are both structured multiple-choice questions and open questions. This thesis focuses on analysing the open questions by content analysis in 134 self-assessments. The thesis is executed as a part of the project.

According to the students’ answers, in voluntary work internship students learn people skills, work management and organizing skills and skills which are called students personal skills in this thesis. Besides these skills, students’ knowhow in service system developed during the internship. Students also recognised the significance of voluntary work to society. Vol- untary work was seen as a complementary action in social services. Additionally, voluntary work was experienced to have meaning in clients’ and volunteers’ lives. Voluntary work pre- vented loneliness and increased participation and communality.

Based on this thesis it can be stated that the students experienced that the skills they learn in internship in voluntary work correspond to the aims of the internship in voluntary work.

However, according to the results, students are in very different states in their learning pro- cess and their thoughts about areas for individual development vary significantly.

Keywords voluntary work, service learning, future work skills

Sisällys

1 Johdanto 1

2 Verkkovirta-hanke opinnollistamismallin kehittäjänä 3 3 Vapaaehtoistoiminnasta oppiminen ammattikorkeakouluopinnoissa 5

3.1 Opinnollistaminen 5

3.2 Vapaaehtoistoiminnan määritelmä 8

3.3 Vapaaehtoistoiminnan yhteiskunnallinen merkitys 10

4 Sosionomin (AMK) kompetenssit 13

5 Tulevaisuuden työelämätaidot 16

6 Tutkimusmenetelmä 19

7 Tulokset 23

7.1 Vapaaehtoistoiminnasta oppimisen tuottama sosiaalialan osaaminen 23

7.1.1 Vuorovaikutustaidot 25

7.1.2 Työn hallintaan ja organisointiin liittyvät taidot 30

7.1.3 Palvelujärjestelmäosaaminen 32

7.1.4 Opiskelijan henkilökohtaiset taidot 33

7.2 Opiskelijoiden antamat yhteiskunnalliset merkitykset vapaaehtoistoiminnalle 38 7.2.1 Vapaaehtoistoiminta sosiaalipalveluiden täydentäjänä 38 7.2.2 Vapaaehtoistoiminnan merkitys asiakkaalle ja vapaaehtoiselle 39

7.3 Tuloksien yhteenveto 42

8 Johtopäätökset 43

9 Pohdinta 48

Lähteet 52

Liitteet

Liite 1. Vapaaehtoistoiminnan harjoittelun arviointilomake

1 Johdanto

Metropolia on osallistunut Verkkovirta-hankkeeseen yhdessä 14 muun ammattikorkea- koulun kanssa vuosina 2015-2017. Metropolian tavoitteena hankkeessa on ollut kehittää vapaaehtoistoiminnan opinnollistamismallia. (Metropolia 2017.) Hankkeen aikana opis- kelijoilta on kerätty tietoa vapaaehtoistoiminnan harjoittelun itsearvioinnin avulla, ja tä- män opinnäytetyön tarkoituksena on kartoittaa, luokitella ja jäsentää vastauksia. Vas- tauksista saadaan tietoa opiskelijoiden kokemuksista vapaaehtoistyön opinnollistami- sesta.

Suomen sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmä on tällä hetkellä murroksessa ja muu- toksien kourissa. Suomessa suunnitellaan uudistusta, jonka mukaan julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto siirrettäisiin kuntien vastuulta kahdeksalletoista uudelle maakun- nalle. Tavoitteena uudistuksessa on sosiaali- ja terveyspalveluiden tehokkuuden lisää- minen, palveluiden saamisen yhdenvertaistaminen ja palvelujen piiriin pääsemisen pa- rantaminen asiakkaan valinnanvapautta lisäämällä. (Valtioneuvosto 2018a.) Uudistus tulee vaikuttamaan myös kolmanteen sektoriin ja näin ollen myös vapaaehtoistoimin- taan. Vielä tässä vaiheessa on kuitenkin vaikea sanoa, millaisia uudistuksen vaikutuk- set tulevat olemaan. Aiheesta on käyty keskusteluita ja kannanottoja vapaaehtoistoi- minnan turvaamiselle muutoksen aikana on esitetty erilaisten järjestöjen toimesta.

Työelämän muuttuessa tarvitsemme myös uudenlaisia työelämän taitoja tai jo ole- massa olevien vanhojen taitojen vahvistamista. Erilaisissa strategioissa, raporteissa ja hankkeissa yhdistyvät tietyt ajatukset tulevaisuuden työelämätaidoista. Näitä ovat moni- kulttuuriset-, sosiaaliset- ja innovaatiotaidot (Davies, Fidler & Gorbis 2011: 3-12; Elinkei- noelämän keskusliitto 2011: 4, 11-13, 16; Työ- ja elinkeinoministeriö 2012: 1-2, 9, 12).

Työntekijältä odotetaan tulevaisuudessa yhteistyökykyä, kehittämishalukkuutta, kekse- liäisyyttä ja ongelmanratkaisukykyä. Elinkeinoelämän keskusliiton (2011: 4, 11-13, 16) mukaan näkyvissä onkin suuntaus, jolloin pelkkä ammattitaito ja teoriatieto eivät enää pelkästään riitä työelämässä vaan tarvitaan taitoja vaihtoehtoisten toimintatapojen etsi- miseksi ja toisinajattelemiseksi. Näitä taitoja voidaan kehittää opinnoissa yhteisöllisen oppimiskäsityksen mukaisesti toisten kanssa vuorovaikutuksessa ja osallistumalla. Tu- levaisuudessakaan yhden työntekijän ei kuitenkaan tarvitse osata kaikkea itse, vaan ryh- mässä toimien erilaisia osaamisalueita hyödyntäen voimme saavuttaa onnistuneen lop- putuloksen työpaikoilla. (Elinkeinoelämän keskusliitto 2011: 4, 11-13, 16.)

Vapaaehtoistoiminta määritellään yleensä henkilöstä itsestään lähteväksi toisten hyväksi tehtäväksi organisoiduksi toiminnaksi, jossa korostuu toiminnan palkaton luonne. Vapaa- ehtoistoiminnan periaatteisiin kuuluvat olennaisesti myös luottamuksellisuus, suvaitse- vaisuus ja autettavan ehdoilla toimiminen. (Willberg 2015a: 12; Kansalaisareena 2016.) Vapaaehtoistoiminnalla on Suomessa pitkä perinteet ja varsinkin kolmannella sektorilla sillä on olennainen merkitys sosiaalialan toimijoiden toiminnassa. Kansalaisareenan (2016) mukaan vapaaehtoistyö on tärkeää sekä yksilöille että yhteiskunnalle. Vapaa- ehtoistyö tuo yhteiskunnalle luottamusta ja sosiaalista pääomaa, mihin myös yhteis- kunnan taloudellinen kehitys perustuu. Suomessa vapaaehtoistyön avulla edistetään ihmisten hyvinvointia, ehkäistään esimerkiksi yksinäisyyttä ja syrjäytymistä sekä lisä- tään osallisuutta. (Kansalaisareena 2016.)

Vapaaehtoistoiminnasta oppimisen malli on kehitetty Service Learning-toimintamallista.

Toimintamallin perusteet ovat hahmoteltu jo 1960-luvulla ja sen taustalla on John De- weyn ajatus kokemuksesta oppimisesta. Service Learning-toimintamallin hyödyntämi- nen opinnoissa on vakiinnuttanut paikkansa opiskelijoiden opintosuunnitelmissa ulko- mailla, mutta Suomessa sitä on sovellettu varsin vähän. Vapaaehtoistoiminnasta oppi- minen eroaa kuitenkin joiltain osin Service Learning-mallista. Eroja ovat muun muassa palveluiden tuottamisen näkökulma ja opintolaitoksien osallisuus. Molemmissa malleissa tavoitteena on yhteisön vahvistaminen, mutta sitä tavoitellaan erilaisin keinoin. Service Learning-mallissa yksi toiminnan tavoite on tuottaa palveluita, kun taas vapaaehtoistoi- minasta oppimisessa tärkeää on opiskelijan opintosuunnitelmaan sisältyvien tavoitteiden toteutuminen ja arvoihin liittyvän osaamisen kehittyminen. (Manninen & Raatikainen 2014a: 8, 10, 16.)

Vapaaehtoistoiminnan opinnollistamisesta hyötyvät sekä opiskelija, oppilaitos että orga- nisaatio, jossa vapaaehtoistyössä oppiminen tapahtuu (Manninen & Raatikainen 2014a:

6). Vapaaehtoistoiminnan organisaatiot saavat harjoittelun avulla lisää toimijoita järjes- töihinsä ja näkökulmia toiminnastaan, mikä mahdollistaa osaltaan toiminnan kehittä- mistä. Oppilaitokset taas saavat tietoa osaamisen tarpeista työelämässä, saavat tietoa toiminnan kehittämiseen ja saavuttavat parempia oppimistuloksia. (Manninen & Raati- kainen 2014a: 6; Raatikainen 2015: 70.) Opiskelijalle organisaatiossa tapahtuva oppimi- nen antaa valmiuksia työelämää varten, mahdollisuuden suhteiden luomiseen sekä teo- riatiedon ja käytännön yhdistämiseen. Vapaaehtoistoiminnan luonteen omaisesti opis- kelija saa myös kohdata ihmisen aidossa vuorovaikutussuhteessa.

Vapaaehtoistoiminta kiinnostaa opinnäytetyön kirjoittajaa myös henkilökohtaisesti ja hä- nellä on omaa historiaa vapaaehtoistyön parissa. Opiskellessaan sosionomiksi hän suo- ritti yhden harjoittelun eräässä Suomen mielenterveysseuran kriisikeskuksessa. Harjoit- telun aikana tarjottiin mahdollisuutta osallistua vapaaehtoisten koulutukseen ja kirjoittaja toimikin seuraavat viisi vuotta Valtakunnallisessa kriisipuhelimessa. Osasta toimintaa sai vapaasti valittavien opintojen opintoviikkoja, mutta osa perustui puhtaasti vapaaehtoi- suuteen ilman hyötynäkökulmaa. Voidaan siis huomata, että vapaaehtoistyön opinnollis- tamista on tapahtunut jo vuonna 2004, mutta silloin ei kuitenkaan puhuttu vielä opinnol- listamisen käsitteestä eikä järjestöissä tapahtuvat harjoittelut kuuluneet jokaisen opiske- lijan opintosuunnitelmaan.

Opinnäytetyön teoriaosuudessa määritellään vapaaehtoistoiminnan ja opinnollistamisen käsitteet. Lisäksi perehdytään vapaaehtoistoiminnan yhteiskunnalliseen merkitykseen, tulevaisuudessa tarvittaviin työelämätaitoihin ja sosionomin (AMK) kompetensseihin.

Tutkimusosuus koostuu opinnäytetyön toteutuksen ja tulosten raportoinnista sekä johto- päätöksistä ja pohdinnasta.

Opinnäytetyön tutkimusjoukko ovat Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijat, jotka ovat opinnoissaan osallistuneet vapaaehtoistoimintaan. Vapaaehtoistoiminnan harjoitte- lun voivat suorittaa kaikki Metropolian opiskelijat, joten vastauksia on myös sosiaalialan ulkopuolelta. Tämän lisäksi vapaaehtoistoiminnan harjoittelun opintojakso on valittavissa Metropolian avoimessa ammattikorkeakoulussa. Kyseessä on vapaaehtoistoiminnan harjoittelun itsearviointimateriaaliin perustuva tutkimus, jonka aineisto on kerätty vuosina 2015-2017. Vastauksia kyselyyn on 134. Opinnäytetyö on laadullinen (kvalitatiivinen) opinnäytetyö, jossa avoimien kysymyksien vastaukset analysoidaan sisällönanalyysillä.

Opinnäytetyö on toteutettu osana Verkkovirta-hanketta.

2 Verkkovirta-hanke opinnollistamismallin kehittäjänä

Opinnäytetyö liittyy Haaga-Helia Ammattikorkeakoulun Verkkovirta–työn opinnollista- mista verkkoyhteistyönä-hankkeeseen. Hankkeeseen on osallistunut 14 ammattikorkea- koulua Suomessa ja se on toteutettu aikavälillä 1.5.2015-31.12.2017. Metropolian osuu- tena hankkeessa on ollut kehittää vapaaehtoistoiminnan opinnollistamismallia, ja tämän

opinnäytetyön aiheena on jäsentää ja luokitella opiskelijoiden itsearviointien vastauksia vapaaehtoistoiminnan ja opiskelun näkökulmasta. (Haaga-Helia 2015; Metropolia 2017.)

Haaga-Helian (2015) internetsivujen mukaan Verkkovirta-hankkeen tavoitteena on ollut uusien mallien kehittäminen opintojen opinnollistamiseen:

Verkkovirta-hankkeen tavoitteena on kehittää uusia malleja opintojen aikaisen työn opinnollistamiseen opintopisteiksi ja kehittää uudenlaisia työtä ja opiskelua yhdistäviä muotoja työharjoitteluratkaisujen rinnalle. Työn opinnollistaminen on uusi, vaihtoehtoinen tapa opiskella ammattikorkeakoulussa. Oppiminen viedään luokkahuoneista työpaikoille. Tutkinnossa edellytettävää osaamista hankitaan te- kemällä työtä ja kytkemällä työelämässä hankittua kokemusta aiheeseen liittyvään tietoperustaan. Työn opinnollistaminen edistää työssä käyvän opiskelijan amma- tillista kehittymistä, nopeuttaa opintojen etenemistä ja tutkintoon valmistumista.

(Haaga-Helia 2015.)

Verkkovirta-hankkeen on rahoittanut Euroopan Sosiaalirahasto ja tuen myönsi Pohjois- Pohjanmaan ELY-keskus. Hanke kuuluu Opetus- ja kulttuuriministeriön valtakunnalli- seen hankekokonaisuuteen Osuvaa osaamista, Korkeakoulusta työelämään. (Haaga- Helia 2015.)

Vapaaehtoistyötä on tutkittu Suomessa verrattain vähän tai tutkimus on keskittynyt eri toimijoiden näkökulmiin (Marjovuo 2014: 4, 32; Moilanen 2015: 15). Siten vapaaehtois- toiminnan kentälle mahtuu vielä vapaaehtoistoiminnan tutkimusta ja tästä näkökulmasta opinnäytetyön tekeminen vapaaehtoistoiminnan opinnollistamisesta on perusteltua.

Opinnäytetyö on työelämälähtöinen ja sen tarkoituksena on antaa uutta tietoa vapaaeh- toistoiminnan opinnollistamisesta opiskelijoiden näkökulmasta. Vapaaehtoistoiminnan harjoittelun itsearviointien kartoittaminen antaa uutta tietoa Metropolialle opintokokonai- suuden kehittämiseen, mutta opinnäytetyöstä on hyötyä myös muille ammattikorkeakou- luille. Mahdollisesti tuloksia voidaan hyödyntää myös yleisesti vapaaehtoistoiminnan ke- hittämisessä, varsinkin jos ajatellaan työn ohella tapahtuvaa vapaaehtoistoimintaa yri- tyksissä ja muissa organisaatioissa.

3 Vapaaehtoistoiminnasta oppiminen ammattikorkeakouluopinnoissa

3.1 Opinnollistaminen

Vapaaehtoistoiminnasta oppimisen malli on kehitetty Service Learning-toimintamallista.

Toimintamallin perusteet ovat hahmoteltu jo 1960-luvulla ja sen taustalla on John De- weyn ajatus kokemuksesta oppimisesta. Service Learning-toimintamallin hyödyntämi- nen opinnoissa on vakiinnuttanut paikkansa opiskelijoiden opintosuunnitelmissa ulko- mailla, mutta Suomessa sitä on sovellettu varsin vähän. (Manninen & Raatikainen 2014a: 8, 16.)

Mannisen ja Raatikaisen (2014b: 10) mukaan vapaaehtoistoiminnasta oppiminen eroaa joiltain osin Service Learning-mallista. Eroja ovat muun muassa palveluiden tuottamisen näkökulma ja opintolaitoksien osallisuus. Molemmissa malleissa tavoitteena on yhteisön vahvistaminen, mutta sitä tavoitellaan erilaisin keinoin. Service Learning-mallissa yksi toiminnan tavoite on tuottaa palveluita, kun taas vapaaehtoistoiminasta oppimisessa tär- keää on opiskelijan opintosuunnitelmaan sisältyvien tavoitteiden toteutuminen ja arvoihin liittyvän osaamisen kehittyminen. Toiminnasta voi syntyä uusia palveluita, mutta se ei ole varsinaisena tavoitteena. Toiminnan ohjauksessa on myös eroja, Service Learning- mallissa koulun antamalla ohjauksella on suuri merkitys, kun taas vapaaehtoistoimin- nasta oppimisen mallissa ohjaus kuuluu vapaaehtoistoiminnan organisaatiolle.

Osataan!-hankkeessa (2013: 3) työn opinnollistaminen nähdään vaihtoehtoisena tapana oppia ja ammatissa tarvittavaa osaamista hankitaankin työtä tekemällä. Tavoitteena on koulutuksen ja työn tekemisen sujuva yhdistäminen. Opinnollistamisen lähtökohtana on ajatus, että työtä tekemällä opitaan ja kehitytään monipuolisesti. Oppiminen on käytän- nönläheistä ja teoriatieto yhdistyy työpaikalla käytäntöön. Olennaista työn opinnollista- misessa on tiedon ja taidon arviointi opintojaksojen tavoitteisiin verraten (Kotila ym.

[toim.] 2016: 7).

Ennen Verkkovirta-hanketta vapaaehtoistoiminnan opinnollistamista on kehitetty Metro- poliassa Kamu – kaveriohjausta maahanmuuttajille-hankkeen myötä, joka toimi vuosina 2013-2014 Euroopan sosiaalirahaston rahoittamana. Hankkeen tavoitteena oli kehittää vapaaehtoistoiminnasta oppimisen mallia, joka pohjautuu Service Learning-malliin yh- teistyössä Metropolian, Keskuspuiston ammattiopiston ja Kalliolan setlementin kanssa.

Hankkeessa Metropolian sosionomiopiskelijat ja Keskuspuiston maahanmuuttajataus- taiset nuoret toimivat noin vuoden ajan toistensa KAMUina. Hankkeen tulokset olivat hyviä, sosionomiopiskelijat auttoivat toiminnallaan maahanmuuttajataustaisten nuorten kotoutumista muun muassa tutustumiskäyntien ja erilaisten pelien avulla oppien samalla konkreettisia taitoja ja sosiaalipedagogiikan perusteita. Tärkeiksi asioiksi toiminnassa huomattiin luottamuksellisuus ja tasavertaisuus. (Manninen & Raatikainen 2014a: 3, 13;

Manninen & Raatikainen 2014b: 3, 13) Kamun myötä syntyi myös perusta Verkkovirta- hankkeessakin käytetylle vapaaehtoistoiminnan harjoittelun itsearviointilomakkeelle (Raatikainen & Tast 2017: 109).

Aikuisoppimisteorian mukaan oppiminen nähdään hyvin paljon laajemmin kuin pelkäs- tään luokkahuoneessa tapahtuvaksi oppimiseksi. Teorian mukaan kaikki kohtaamispai- kat, missä ihmiset tapaavat toisiaan, sisältävät mahdollisuuden oppimiselle. Tämän vuoksi kaikki elämäntilanteet sisältävät mahdollisuuden luovuuden, ongelmanratkaisu- kyvyn, päätöksentekokyvyn ja asenteenmuutoksen omaksumiselle. Oppiminen nähdään jatkuvaksi, elämän mittaiseksi prosessiksi. Oppimiseen tarvitaan myös vuorovaikutusta ihmisen ja ympäristön välillä ja tieto onkin sosiaalisen tiedon ja henkilökohtaisen tiedon vaikutusta toisiinsa. (Kolb 1984: 32-34, 36.) Irlannissa kokemusperäinen oppiminen on juurtunut pysyväksi osaksi sosiaalialan oppimiskulttuuria ja sen perusteet tulevat Kolbin (1984) aikuisoppimisteoriasta. Kokemusperäisessä oppimisessa opiskelijat nähdään ak- tiivisina osallisina oppimisessaan. Palvelujen tarjoajien ja käyttäjien kanssa työskennel- lessä opiskelijat rakentavat uutta tietoa oppiakseen sosiaalialalla tarvittavia taitoja ja käy- täntöjä, jolloin myös itsearvioinnin ja kriittisen päätöksenteon taidot kasvavat. (Mac Der- mott & Campbell 2015: 31-32.)

Mac Dermott ja Campbell (2015: 46-47) ovat tutkineet nähdäänkö vapaaehtoistoiminnan organisaatiot vähemmän ammattimaisina oppimispaikkoina ja rajoittaako ne opiskelijoi- den ammatti-identiteetin kehittymistä. Tutkimuksen tulokset eivät kuitenkaan vahvista- neet väitettä, vaan kolmannen sektorin työpaikat nähtiin arvokkaina oppimisympäristöinä opiskelijoille. Kuitenkin, vapaaehtoistoiminnan organisaatioiden koettiin yhä olevan mar- ginaaliasemassa sosiaalityön koulutuksessa ja harjoitteluissa. Haasteena sosiaalialan kouluttajille, harjoittelupaikkojen tarjoajille ja työntekijöille olisikin kolmannen sektorin harjoittelupaikkojen esille nostaminen.

Myös McSweeney ja Williams (2018: 581, 587-591) ovat keskittyneet tutkimuksessaan irlantilaisten sosiaalialan opiskelijoiden oppimiseen käytännön työssä. Heidän mukaansa

käytännöstä oppiminen on keskeisessä asemassa sosiaalialan oppimisessa vaikuttaen opiskelijan käytännön taitoihin, itsetietoisuuteen ja teoriatiedon soveltamiseen. Tutki- muksessa tunnistettiin neljä teemaa käytännössä oppimisessa. Ensimmäisen teeman nähtiin liittyvän opiskelijan itsenäisesti toimimisen ja vastuun tasapainottamiseen. Opis- kelijat tasapainoilivat aloitteen tekemisen ja tarkkailijan roolin välillä. Suorat asiakaskon- taktit ja mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen nähtiin olennaisiksi osiksi oppimista.

Toisena teemana tutkimuksessa huomattiin organisaation toiminnan tunteminen koko- naisuudessaan, sisältäen hyvän ohjauksen ja selkeän roolin opiskelijalle. Ohjaajan kiin- nostuneisuus, helposti lähestyttävyys ja saatavilla olevuus tukivat opiskelijan oppimista.

Kolmantena teemana esille nousi opiskelijan omat analyysit ja pohdinnat ennakkokäsi- tyksistään, sosiaalipalveluista sekä kokemuksellisen oppimisen ja teoriaopintojen suh- teesta. Neljännen teeman mukaan oppimista tapahtuu koko ajan ja jatkuvasti. Käytän- nöstä oppiminen ei ollut vain paikka, jossa teoria siirrettiin käytäntöön vaan oppimisti- lanne itsessään.

Volunteering to learn: Employee development through community action-tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää yrityksen työntekijän kehityksen ja vapaaehtoistyön välistä yh- teyttä ja tässä tapauksessa keskityttiin sellaiseen vapaaehtoistyöhön, mikä kehittää va- paaehtoistyöhön osallistuvan nuoren taitoja. Yritysten motiiveja työntekijän vapaaehtois- työn tukemisessa olivat muun muassa yhteiskunnalle takaisin antaminen, vapaaehtois- työn henkilökohtaisen kehityksen välineenä toimiminen, työntekijän sitoutumisen lisää- minen, maineen ja brändin vahvistaminen ja se, että vapaaehtoistyö linkittyy organisaa- tion arvoihin. Vapaaehtoistyön kautta koettiin taisteltavan nuorisotyöttömyyttä vastaan ja nuorten nähtiinkin olevan mahdollista tulevaisuuden työvoimaa yrityksissä. Tapoja va- paaehtoistyön toteuttamiselle oli monia, esimerkiksi mentorointi, työpajat, puheenvuorot kouluissa ja erilaiset projektit. Tutkimuksen myötä huomattiin suora yhteys vapaaehtois- työn ja työntekijän kehittymisen välillä. Vapaaehtoistyön kautta voitiin kehittää monia tai- toja, kuten yhteisötietoisuutta, itseluottamusta, opetus- ja kommunikaatiotaitoja ja yleen- säkin omien taitojen vahvistamista. Työn organisointi kyvyn ja luovuuden nähtiin kasva- van. Vapaaehtoistyö auttoi verkostojen luomisessa, tiimin rakentamisessa ja tiedon saa- misessa. (Stuart 2014: 5, 12-13 16, 21.) Vaikka tässä tutkimuksessa tutkittiin vapaaeh- toistoiminnan vaikutuksia yritysten työntekijöiden kehittymiseen, voisi olettaa, että tulok- set ovat saman suuntaisia opiskelijoiden vapaaehtoistoiminnassa oppimista tutkittaessa.

Grönlundin (2012: 8, 9, 71) mukaan vapaaehtoistyötä voidaan käyttää arvojen, identi- teetin ja uskonnollisuuden ilmentämisessä ja että vapaaehtoisuus tarjoaa hyvän pohjan

itsetutkiskelulle ja identiteetin muodostamiselle. Vapaaehtoistoiminnan ja ihmisen hen- kilökohtaisten arvojen on kuitenkin kohdattava. Näitä arvoja ovat muun muassa tasa- arvoisuus, oikeudenmukaisuus, vapaus, vastuullisuus ja rehellisyys, jotka vastaavat ylei- sesti myös suomalaisen yhteiskunnan arvoja. Metropoliassa (2018) työn opinnollista- mista toteutetaan vapaaehtoistoiminnan harjoittelussa, jonka opiskelija suorittaa itsenäi- sesti jossain vapaaehtoistoiminnan organisaatiossa. Opiskelijalla on mahdollisuus valita harjoittelupaikka itse, mutta Metropolialla on valinnan tueksi myös lista omista yhteistyö- kumppaneistaan. Opintojakson opintosuorituksiin kuuluvat vapaaehtoistoimintaan osal- listuminen, orientoivan tehtävän ja toteutussuunnitelman laatiminen sekä itsearviointia.

Opintojakson laajuus on viisi opintopistettä eli 135 tuntia, joista 35 tuntia on tarkoitettu orientaatio- ja itsearviointitehtäviin ja 100 suoritetaan vapaaehtoistoiminnan organisaa- tiossa (Raatikainen & Tast 2017: 107). Vapaaehtoistoiminnan harjoittelun yhtenä tarkoi- tuksena on yhdistää teoriaopinnot työelämään (Manninen & Raatikainen 2014a: 5).

Opinnollistamisessa onkin tärkeää, että teoria ja toiminta liitetään vahvasti yhteen.

Pelkkä vapaaehtoistoiminta tai teoria yksinään eivät riitä opinnollistamiseen vaan siihen tarvitaan molemmat osa-alueet.

Työn opinnollistaminen pitää sisällään myös muita mahdollisuuksia kuin vapaaehtoistoi- minnasta oppimisen. Opintojen voidaan esimerkiksi suunnitella toteutuvan yhä enem- män työpaikalla tai niissä voidaan hyödyntää aiemmin työssä opittuja taitoja ennakoivan hankitun osaamisen tunnustamisen eli HOTin avulla (Puodinketo-Wahlsten, Teuri, Ylö- nen & Tarr 2017: 7-8; Kangastie & Syväjärvi 2017: 15-16). Metropoliassa aiemmin han- kitun osaamisen tunnistamisella ja tunnustamisella (AHOT) tarkoitetaan osaamisen hy- väksilukua, jolloin aiempien opintojen, harjoitteluiden, työkokemuksen tai muun osaami- nen voidaan lukea osaksi tutkintoa. Haastavuutta työn opinnollistamiseen voi tuoda se, että omaa osaamista voi olla vaikea suhteuttaa opintojaksojen tavoitteisiin. Kuinka opis- kelija huomaa, että hänellä on jo opittavaan asiaan liittyviä tietoa ja taitoja, joita voisi käyttää opinnoissa suoraan hyödyksi. Lisäksi oppilaitoksella, jossa opiskelijan opinnot tapahtuvat, on hyvä olla selkeä rakenne työn opinnollistamisesta, jolloin opettajat, oppi- laat ja työyhteisöt tietävät mitä hyväksyttyyn opintosuoritukseen vaaditaan.

3.2 Vapaaehtoistoiminnan määritelmä

Vapaaehtoistoiminnasta voidaan käyttää myös käsitettä vapaaehtoistyö, mutta tässä opinnäytetyössä käytetään asiaa kuvaamaan termiä vapaaehtoistoiminta. Samaa termiä käytetään myös Metropoliassa vapaaehtoistoiminnan opinnollistamisesta puhuttaessa.

Vapaaehtoistoiminnan voidaan ajatella olevan laajempi käsite kuin vapaaehtoistyö ja kun puhutaan toiminnan palkattomuudesta, on vapaaehtoistoiminnan käsite asiaa pa- remmin kuvaava kuin vapaaehtoistyö. Käsitellessä aiheeseen liittyvää tutkimusta tai kir- jallisuutta, käytetään kirjoittajan käyttämää alkuperäistä termiä. Monissa julkaisuissa va- paaehtoistoiminnan ja vapaaehtoistyön käsitteitä käytetään myös rinnakkain (esim. Will- berg 2015b).

Grönlundin (2012: 19) mukaan yhtä yksinkertaista, objektiivista määritelmää vapaaeh- toisuudelle ei ole olemassa. Kulttuurinen konteksti vaikuttaa siihen, miten vapaaehtoi- suus määritellään ja eroja määrittelyssä näkyy jopa Euroopan maiden sisällä. Tämän vuoksi monissa tutkimuksissa vapaaehtoistoiminta on ensin määritelty kirjallisuuden kautta, jonka jälkeen on kerrottu, mitä vapaaehtoisuus tarkoittaa juuri tässä tutkimuk- sessa. Myös Willberg (2015b: 6) toteaa, että vapaaehtoistoiminnalla on monia määritel- miä.

Vapaaehtoisuus on ihmisen toimintaa muun muassa tärkeäksi koetun asian puolesta, maailman muuttamista, epäkohtiin puuttumista ja halua tehdä hyvää. Vapaaehtoistoi- minnan periaatteisiin kuuluu olennaisesti sen palkattomuus, luottamuksellisuus, suvait- sevaisuus ja autettavan ehdoilla toimiminen. Toiminta perustuu ihmisen vapaaseen tah- toon ja valintaan, sillä jokainen valitsee itse, minkä asian eteen haluaa tehdä vapaaeh- toistyötä. (Kansalaisareena 2016.) Tämä toteutuu myös Metropolian (2018) vapaaeh- toistyön harjoittelussa harjoittelupaikkaa valittaessa.

Grönlund (2012: 19) pyrkii vapaaehtoistoimintaan liittyvässä tutkimuksessaan rakenta- maan ymmärrystä henkilöistä ja vapaaehtoisuuden roolista heidän elämässään, joten hän on valinnut määritelmäksi suhteellisen yksinkertaisen määritelmän. Määritelmän mukaan vapaaehtoisuus on henkilöiden ajan antamista ilman rahallista palkkiota aut- taakseen toisia ihmisiä organisoidusti. Monissa määritelmissä perheenjäsenten tai ystä- vien auttaminen rajataan ulos vapaaehtoisuuden määritelmästä.

Willbergin (2015a: 4) mukaan vapaaehtoistoiminnalla on monia muotoja, mutta yhteistä toiminnalle on omasta halusta toimiminen ilman palkkaa. Myös tässä määritelmässä jä- tetään oman perhe- ja ystäväpiirin auttaminen vapaaehtoistoiminnan ulkopuolelle. Va- paaehtoistoiminnalla tarkoitetaan sekä yhdistysten, järjestöjen tai muiden tahojen orga- nisoimaa toimintaa, mutta tässä tapauksessa myös organisoimatonta ja epämuodollista

vapaaehtoistoimintaa. Epämuodollisena vapaaehtoistoimintana voidaan nähdä esimer- kiksi tuntemattoman ihmisen auttaminen kadulla hänen tarpeestaan lähtien. Toisessa määritelmässään Willberg (2015b: 6) rajaa vapaaehtoistoiminnan ulkopuolelle myös työ- hön ja opiskeluun liittyvän harjoittelun.

Euroopan unionia koskevan vapaaehtoistyöntutkimuksen loppuraportissa todetaan va- paaehtoistoimintaa ohjaavan muutamien periaatteiden. Vapaaehtoistoiminta tarjoaa tien yhteisöihin osallistumiselle, mahdollistaa ihmisiä ja yhteisöjä ottamaan kantaa ihmisten hyvinvointiin, ympäristöön sekä sosiaalisiin tarpeisiin ja huoliin sekä on palkatonta eikä korvaa palkattuja työntekijöitä tai uhkaa palkattujen työntekijöiden työtä. (GHK 2010: 22.) Nämä periaatteet ovat lähellä Grönlundin (2012: 19), Willbergin (2015a: 4) ja Kansalais- areenan (2016) vapaaehtoistoiminnan määritelmiä, mutta ottavat huomioon myös yhdis- tyksen tai järjestön työntekijän näkökulman. Vapaaehtoistoiminta ei siis voi korvata pal- kattuja työntekijöitä tai heidän työtänsä.

Voidaan pohtia, onko opiskelijoiden opintojen sisällä tekemä vapaaehtoistoiminta oike- asti vapaaehtoistoimintaa, jos siitä saa opintopisteitä. Kärsiikö tällöin vapaaehtoistoimin- nan palkattomuuden periaate? Monissa vapaaehtoistoiminnan määritelmissä korostuu kuitenkin palkattomuutta ajatellessa rahallinen korvaus. Kansalaisareenan (2016) mu- kaan vapaaehtoisuus on kaksisuuntainen prosessi, jossa vapaaehtoistyö hyödyttää mo- lempia osallistujapuolia. Vapaaehtoisen hyötynäkökulmasta opitaan uusia taitoja, tutus- tutaan uusiin ihmisiin ja saadaan uusia kokemuksia. Voisi nähdä, että juuri nämä osa- alueet ovat tärkeitä myös vapaaehtoistoiminnan opinnollistamisessa.

Yhteistä vapaaehtoistoiminnan määrittelyssä on se, että toiminta nähdään henkilön omaan valintaan pohjautuvana palkattomana toimintana. Kirjallisuuden pohjalta tässä opinnäytetyössä vapaaehtoistoiminta määritelläänkin organisoiduksi vapaaehtoisuuteen perustuvaksi palkattomaksi toiminnaksi, jota opiskelija voi kuitenkin hyödyntää oppiak- seen. Vapaaehtoistoiminnasta on mahdollista saada opintosuorituksia ilman, että vapaa- ehtoisuuden olennaiset perusajatukset kärsivät.

3.3 Vapaaehtoistoiminnan yhteiskunnallinen merkitys

Kansalaisareenan (2016) mukaan vapaaehtoistoiminta on arvokasta sekä yksilöille että yhteiskunnalle. Vapaaehtoistoiminta on mukana luomassa yhteiskunnallista luot-

tamusta ja sosiaalista pääomaa, johon perustuu myös yhteiskunnan taloudellinen ke- hitys. Vapaaehtoinen toimii itselleen tärkeäksi kokemansa asian puolesta, mihin liitty- vät ajatukset maailman muuttamisesta, epäkohtiin puuttumisesta ja hyvän tekemi- sestä. Toiminnan luonteeseen kuuluu sen palkattomuus ja jokainen vapaaehtoinen voi itse valita kohteen, jonka puolesta haluaa vapaaehtoistoimintaa toteuttaa.

Palveluissa vapaaehtoistoiminta ei korvaa ammattityötä, eikä sen oikeastaan voida ajatella myöskään täydentävän sosiaalialan palveluita. Kuitenkin se tuo omanlaisensa, arvokkaan lisänsä ihmisten kanssa toimimiseen. Vapaaehtoisena voi toimia kuka ta- hansa iästä, asuinpaikasta, sukupuolesta riippumatta omien kykyjensä, aikataulujensa ja voimavarojensa mukaisesti. Vapaaehtoisuus hyödyttää sekä sen tekijää että sen kohdetta. Vapaaehtoisuuden myötä ihminen voi oppia uusia taitoja, tutustua uusiin ih- misiin ja saada uusia kokemuksia. Yhteiskunnallisesti vapaaehtoistoiminnalla on suuri merkitys yksinäisyyden ja syrjäytymisen ehkäisyssä sekä osallisuuden lisäämisessä.

Huomioitavaa on myös se, että vapaaehtoistoiminta ei rajoitu pelkästään sosiaalialaan, vaan sen myötä on mahdollisuus edistää esimerkiksi kulttuuria ja taidetta, urheiluseu- rojen toimintaa, luonnon ja ympäristön siisteyttä ja edistää eläinten hyvinvointia. (Kan- salaisareena 2016.)

Vapaaehtoistoiminnan nähdään kuuluvan olennaiseksi osaksi kolmannen sektorin toi- mintaa, jonka muodostavat erilaiset yhdistykset, järjestöt ja säätiöt. Muita sektorijaon mukaisia toimijoita ovat yksityinen sektori (yritykset) ja julkinen sektori (valtiot ja kun- nat). Neljänneksi yhteiskunnan sektoriksi voidaan nähdä perheet ja kotitaloudet. Kol- mannelle sektorille tyypillisiä piirteitä ovat eettisyys, yhteisöllisyys, joustavuus, valin- nanvapaus ja vapaaehtoisuus. Järjestöt tekevät työtä ihmisten tai tietyn asian, aatteen ja yhteisön hyväksi. (Berghäll 2018.) Suomessa on suunniteltu sote-uudistusta, jonka mukaisesti koko julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto uudistettaisiin vuonna 2020 val- tion ja kuntien toimesta. Uudistuksessa vastuu kuntien järjestämistä sosiaali- ja ter- veyspalveluista siirtyisi 1.1.2021 kahdeksalletoista uudelle maakunnalle. Tavoitteena uudistuksessa on sosiaali- ja terveyspalveluiden tehokkuuden lisääminen ja palvelui- den saamisen yhdenvertaistaminen. (Valtioneuvosto 2018a.)

Sote-uudistuksen yhtenä tavoitteena on myös palvelujen piiriin pääsemisen paranta- minen asiakkaan valinnanvapautta lisäämällä. Tulevaisuudessa tarkoituksena on, että asiakas voi valita vapaammin maakunnan, yksityisen yrityksen tai järjestön tuottaman palvelun välillä. (Valtioneuvosto 2018a.) Tällöin uudistus vaikuttaa myös kolmannen

sektorin ja niin ollen myös vapaaehtoisten toimintaan. Vielä tässä vaiheessa on vaikea määritellä, millaisia uudistuksen vaikutukset kolmanteen sektoriin ovat. Aiheesta on kuitenkin käyty keskusteluita ja kannanottoja vapaaehtoistoiminnan turvaamiselle on esitetty esimerkiksi Mannerheimin Lastensuojeluliiton taholta. Kannanoton mukaan sote-uudistuksen tavoitteita ei voida saavuttaa, ellei järjestöjen toimintaa maassa var- misteta rahoituksella ja lainsäädännöllä. Järjestöjen vapaaehtoistoiminta on kustan- nustehokasta, matalan kynnyksen ja varhaisen tuen mahdollistavaa toimintaa, mikä kuitenkin tarvitsee rahoitusta toiminnan laadun ja jatkuvuuden takaamiseksi. (Manner- heimin Lastensuojeluliitto 2017.) Samalla linjalla on eri järjestöjen yhteinen kannanotto sote-uudistukseen. Sen mukaan maakunnilla tulee olla mahdollisuus avustaa järjestö- toimintaa samoin tavoin kuin kuntienkin ja muutosvaiheen avustusten järjestäminen on turvattava. Ennen kaikkea kannanotossa korostetaan kuntien ja maakuntien yhteis- työtä järjestöjen tukemiseksi ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi. (Soste 2017.) Vapaaehtoistoiminnan vaikutuksesta kansantalouteen ja vapaaehtoisten määristä Suomessa on saatu vaihtelevia tuloksia tutkimuksesta ja tutkimusvuodesta riippuen.

Laasasen (2011: 7, 9, 19) vuonna 2010 tekemän tutkimuksen mukaan vapaaehtoistyön kansantaloudellinen arvo nousee vuosittain keskimäärin noin 132 miljoonaan euroon, minkä perusteella todettiin että, vapaaehtoistoiminnan rahallinen arvo on huomattava ja korostaa järjestöjen vapaaehtoistyön merkitystä yhteiskunnassa. Vapaaehtoistoiminnan arvoksi muodostui noin 12 euroa tunnilta, kun kulut vastaavasti olivat noin kaksi euroa.

Jo tästä voi huomata vapaaehtoistoiminnan rahallisen arvon yhteiskunnalle, varsinkin kun toiminta jo itsessään koetaan positiiviseksi voimavaraksi yhteisöille. Vaikka vapaa- ehtoistoiminnassa korostuu toiminnan palkaton luonne ja varsinaista palkkaa toimin- nasta ei makseta, koostuvat toimintaan vaikuttavat kulut esimerkiksi vapaaehtoistoimin- nan suunnittelusta, kehittämisestä ja vapaaehtoisten kouluttamisesta.

Jos ajatellaan, että tutkimuksen mukaan vuonna 2015 noin joka kolmas ihmisistä kertoi tehneensä vapaaehtoistyötä viimeisimmän kuukauden aikana ja käyttäneensä siihen keskimäärin 18 tuntia aikaa, voidaan numeroista huomata suora yhteys maan talouteen (Kansalaisareena ry 2015). Vapaaehtoisten panosta järjestöjen toiminnassa olisi vaikea täyttää palkattujen työntekijöiden voimin ja se tulisi myös yhteiskunnalle kalliiksi. Voidaan miettiä, pystyisikö julkinen sektori tuottamaan yhtä paljon ennalta ehkäiseviä ja ihmistä tukevia palveluita ilman järjestöjen panosta sosiaali- ja terveysalan kentälle. Kuitenkin, kun puhutaan vapaaehtoistoiminnan hyödyistä yhteiskunnalle, puheessa korostuvat hy-

vin erilaiset arvot kuin rahalliset painoalueet, esimerkiksi yhteiskunnan toimivuus, ihmis- ten välinen luottamus ja välittäminen (esim. Grönlund 2012: 9, 15-18; Marjovuo 2014: 4;

Kansalaisareena 2016).

4 Sosionomin (AMK) kompetenssit

Metropolia Ammattikorkeakoulun (2015: 3) opetussuunnitelman mukaan sosionomi (AMK) koulutuksen tarkoituksena on tuottaa sosiaalipedagogista osaamista ja muuttuviin vaatimuksiin vastaavaa kekseliästä asiantuntijuutta. Sosionomi vaikuttaa yhteiskun- nassa sosiaalisen osallisuuden, yhdenvertaisuuden ja hyvinvoinnin edistämiseksi sekä tekee työtä huono-osaisuuden ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi yhteistyössä yksilöiden ja yhteisöjen kanssa. Koulutuksen jälkeen sosionomilla on mahdollisuus sijoittua hyvin monenlaisiin tehtäviin, kuten esimerkiksi varhaiskasvatuksen, lastensuojelun, perhe- työn, nuorisotyön ohjaus- ja kasvatustehtäviin, vanhustyön, vammaistyön tai päihde- ja mielenterveystyön kentille (Metropolia 2016). Suosionomin työlle luonnollista on, että sitä tehdään eri-ikäisten ihmisten kanssa heidän omissa elinympäristöissään. Sosionomi osaa arvostaa arkielämän moninaisuutta ja sosiaalipedagogisen osaamisen avulla voi- daan vaikuttaa ihmisten toimintaedellytyksiin ja edistää voimaantumista. Sosiaalialan asiantuntijuus näkyy muun muassa asiakaslähtöisenä ja osallistavana työotteena. (Met- ropolia Ammattikorkeakoulu 2015: 3.)

Metropolia Ammattikorkeakoulun (2015: 3) sosionomi (AMK) -tutkinnon opetussuunni- telma perustuu tiettyihin kompetensseihin eli osaamisalueisiin, joita ovat sosiaalialan eettinen osaaminen, viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen, ohjauksellinen osaaminen, osallistava ja kriittinen yhteiskuntaosaaminen, tutkimuksellinen kehittämisosaaminen ja työyhteisö- ja johtamisosaaminen. Sosionomitutkinnon kompetenssit määriteltiin yhte- näisiksi eri ammattikorkeakoulujen kesken vuonna 2006 ja päivitettiin uudelleen 2010, mutta suuntautumisvaihtoehdot ja erityisosaamisalueet voivat kuitenkin vaihdella oppi- laitosten välillä (Sosiaalialan AMK -verkosto 2010).

Eettinen osaaminen on tärkeä osa sosiaalialan osaamista ja sosionomi (AMK) sitoutuu työssään toimimaan sosiaalialan arvojen ja ammattieettisten periaatteiden mukaisesti.

Työn tekemiseen liittyvät henkilökohtainen ihmiskäsitys ja arvomaailma, joiden merkitys tulee ottaa huomioon asiakkaiden kanssa tehtävässä työssä. Jokainen ihminen nähdään

ainutlaatuisena ja sosionomin tehtävänä onkin edistää ihmisoikeuksia, tasa-arvoa ja su- vaitsevaisuutta sekä ehkäistä huono-osaisuutta. Myös oman toiminnan arviointi, tuntei- den käsitteleminen ja omien rajojensa tunnistaminen ovat olennainen osa sosiaalialan eettistä osaamista. (Metropolia Ammattikorkeakoulu 2015: 4.) Samanlaiset teemat tule- vat esille Talentian (2017: 3, 7) Etiikkaoppaassa, mikä sisältää sosiaalialan ammattihen- kilön eettiset ohjeet. Julkaisun mukaan yhteiskunnallisessa muutoksessa sosiaalialan ammattietiikan merkitys korostuu yhä enemmän. Sosiaalialan työntekijältä edellytetään soveltuvan koulutuksen lisäksi oman osaamisen päivittämistä ja jatkuvaa kehittämistä, minkä lisäksi tarvitaan myös eettistä osaamista. Sosiaalialan arvoja ovat ihmisarvo, ih- misoikeudet ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus, jotka ovat myös sosiaalialan keskeiset eettiset periaatteet ja ammattietiikan lähtökohdat.

Tarkemmin eriteltyinä eettiset periaatteet sisältävät:

• ihmisen oikeuden ilmaista tunteitaan ja kielteisiä kokemuksiaan

• arvostavan vuorovaikutuksen ja luottamuksen

• itsemääräämisoikeuden ja osallisuuden

• jokaisen ihmisen ainutlaatuisen kokonaisuuden huomioon ottamisen

• ihmisen voimavarojen ja vahvuuksien huomioimisen

• oikeuden osuuteen voimavaroista

• yhdenvertaisuuden

• epäoikeudenmukaisten toimintatapojen ja käytäntöjen vastustamisen

• syrjinnän vastustamisen ja erilaisuuden hyväksymisen.

(Talentia 2017: 7.)

Kuten aiemmin tulevaisuuden työelämän taitoja pohdittaessa tuli ilmi, pelkkä ammatti- taito ja teoriatieto eivät enää pelkästään riitä työelämässä vaan tarvitaan taitoja vaihto- ehtoisten toimintatapojen etsimiseksi ja toisinajattelemiseksi. Näitä taitoja voidaan kehit- tää opinnoissa yhteisöllisen oppimiskäsityksen mukaisesti toisten kanssa vuorovaikutuk- sessa ja osallistumalla. (Elinkeinoelämän keskusliitto 2011: 11, 16.) Sosiaalialan amma- tilliset taidot ja tiedot eivät myöskään aina anna suoria vastauksia eettisiin ongelmiin ja kysymyksiin. Eettinen osaaminen on taito, mikä sekin kehittyy ja kypsyy ajan myötä työssä vastaantulevissa tilanteissa ja niitä käsiteltäessä työyhteisössä sekä moniamma- tillisessa yhteistyössä. (Talentia 2017: 7, 31.)

Viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen on yksi sosionomin (AMK) kompetensseista. Met- ropolia Ammattikorkeakoulun (2015: 4) opintosuunnitelman mukaan sosionomi osaa yk- silöitä ja yhteisöjä osallistavan vuorovaikutus- ja yhteistyösuhteen ihmisten moninai- suutta kunnioittaen. Työote on voimavarakeskeinen. Viestintäosaamiseen liittyvät myös erilaiset dokumentointi- ja raportointitavat sekä muut erilaiset viestinnän menetelmät.

Vuorovaikutusosaamisen taito näkyy moniammatillisissa verkostoissa sosiaalialan asi- antuntijuutena. Tulevaisuuden työelämäntaitoja ajatellessa teknologinen kehitys asettaa uusia haasteita työntekijöille ja tietotekniset taidot korostuvat (Davies, Fidler & Gorbis 2011: 3-12). Ohjauksellinen osaaminen liittyy vahvasti viestintä- ja vuorovaikutusosaa- miseen. Ohjauksellinen osaaminen on yksilön ja yhteisön tavoitteellista tukemista, oh- jausta ja kasvatusta, jolloin eri toimijoiden, yksilön ja yhteisön kanssa yhteistyössä pyri- tään edistämään voimaantumista ja osallisuutta. Osallisuutta vahvistetaan esimerkiksi yksilöiden vaikutusmahdollisuuksista huolehtimalla ja olennaista on taito tukea ja ohjata erilaisia asiakkaita heidän arjessaan erilaisissa elämäntilanteissa. Myös ohjaukselliseen osaamiseen kuuluvat suunnittelu, dokumentointi, arviointi ja toiminnan kehittäminen, ai- van kuten viestintä- ja vuorovaikutusosaamiseenkin. (Metropolia Ammattikorkeakoulu 2015: 4-5.)

Osallistavassa ja kriittisessä yhteiskuntaosaamisessa sosionomi (AMK) ymmärtää yksi- lön ja yhteiskunnan välisen yhteyden ja ihmisten toimintaedellytysten ja yhteiskunnalli- sen päätöksenteon suhteen. Syrjäyttävien rakenteiden hahmottaminen, ennaltaehkäise- vien menetelmien osaaminen ja hyvinvointia tukevien virallisten ja epävirallisten raken- teiden tunnistaminen on tärkeää. Sosionomi osaa ennakoida palveluiden muutoksia ja pystyy osallistumaan niiden tuottamiseen ja kehittämiseen. Myös tähän osaamisaluee- seen kuuluu yhteisöllisyyden ja osallisuuden vahvistaminen sekä moniammatillisissa työryhmissä toimiminen. (Metropolia Ammattikorkeakoulu 2015: 5.)

Tutkimuksellisen kehittämisosaamisen mukaisesti sosionomi (AMK) osaa suunnitella, to- teuttaa, arvioida ja raportoida työhönsä liittyviä tutkimuksia ja hankkeita. Kriittinen arvi- ointi, käytännön ja teoriatiedon yhdistäminen ovat osa tätä kompetenssia. Sosionomilla onkin taito ratkaista käytännöstä esille tulleita ongelmia ja uudistaa työelämän käytän- teitä. Työyhteisö- ja johtamisosaamista ajatellen, sosionomi osaa toimia työyhteisön jä- senenä ja myöskin johtaa työyhteisöä muutostilanteissa. Lisäksi hän ymmärtää taloudel- liset vaikutukset ja osaa ylläpitää työyhteisön hyvinvointia. Johtamisosaamiseen näh- dään kuuluvan myös sosiaalialan kehittäminen moniammatillisesti. (Metropolia Ammat- tikorkeakoulu 2015: 5.)

Sosionomin osaamisalueet ovat jaoteltu kuuteen eri osioon, joita käsittelimme lyhyesti aiemmassa. Kompetensseissa toistuvat tietyt teemat, jotka liittyvät sosiaalisuuteen, ku- ten yhteistyön ja vuorovaikutuksen merkitykseen, osallisuuden vahvistamiseen sekä ih-

misten ja heidän elämiensä moninaisuuden ymmärtämiseen. Sosiaalisten teemojen li- säksi esille tulivat toiminnan suunnitteluun, dokumentointiin, arviointiin ja kehittämiseen liittyvät taidot. Tulevaisuuden työelämäntaitoja pohdittaessa esille nousevat monikulttuu- riset-, sosiaaliset- ja innovaatiotaidot (Davies, Fidler & Gorbis 2011: 3-12; Elinkeinoelä- män keskusliitto 2011: 4, 11-13, 16; Työ- ja elinkeinoministeriö 2012: 1-2, 9, 12). Työn- tekijältä odotetaan tulevaisuudessa yhteistyökykyä, kehittämishalukkuutta, kekseliäi- syyttä ja ongelmanratkaisukykyä. Kun verrataan sosionomin kompetensseja ja tulevai- suuden työelämätaitoja, voidaan havaita tiettyjä yhteisiä nimittäjiä. Sosiaaliset taidot ovat keskeisessä osassa tulevaisuuden työelämän osaamista, mitä sosionomikoulutuksessa painotetaan yhteistyön, vuorovaikutuksen ja osallisuuden kautta. Yhteistyötä tehdään asiakkaiden kanssa vuorovaikutuksessa ja moniammatillisia työryhmiä hyödyntäen. Mo- nikulttuuriset taidot voidaan nähdä eri kulttuurien tuntemiseksi ja erilaisten kielten osaa- miseksi, mutta myös ihmisten erilaisuuden ja moninaisuuden ymmärtämiseksi. Innovaa- tiotaidot sisältävät kehittämishalukkuuden, kekseliäisyyden ja ongelmanratkaisukyvyn.

Sosionomin koulutuksessa näitä osaamisalueita painotetaan esimerkiksi viestintä- ja vuorovaikutusosaamisessa, tutkimuksellisessa kehittämisosaamisessa ja työyhteisö- ja johtamisosaamisessa.

5 Tulevaisuuden työelämätaidot

Aarnikoivun (2010: 7, 39-40, 148) mukaan työelämätaidoista puhuttaessa on yleensä keskitytty työntekijän osaamiseen ja ammattitaitoon. Työelämätaidot koostuvat kuitenkin ammatillisen osaamisen lisäksi myös uranhallintaan ja yleisiin työelämässä ja työyhtei- sössä toimimiseen liittyvistä taidoista. Kaiken kaikkiaan työelämätaidot sisältävät kaikki ne taidot, kyvyt ja valmiudet, joita tarvitaan työelämässä ja olennaista on, että näitä tai- toja on mahdollista myös kehittää. Työ- ja elinkeinoministeriö on laatinut vuonna 2012 työelämän kehittämisstrategian yhteistyössä useiden asiantuntijoiden kanssa. Strate- gian tavoitteena on tehdä Suomen työelämästä Euroopan paras vuoteen 2020 men- nessä. Tavoitteen saavuttamiseksi työpaikoilla tulisi keskittyä muutamiin osa-alueisiin, joita ovat innovointi ja tuottavuus, luottamus ja yhteistyö, työhyvinvointi ja terveys sekä osaava työvoima. (Työ- ja elinkeinoministeriö 2012: 1-2, 9, 12.) Strategian pohjalta voi- daan ajatella, että myös tulevaisuuden työelämätaidot liittyvät näihin teemoihin. Tulevai- suudessa työntekijältä vaaditaan osaamista, kehittämishalukkuutta, kekseliäisyyttä ja yhteistyökykyä.

The University of Phoenix Research Institute on laatinut raportin, jossa pohditaan työ- elämän muutoksia ja tulevaisuuden työelämätaitoja vuonna 2020. Raportin mukaan työ- elämän muutokset tulevat liittymään ihmisten eliniän odotusten kasvamiseen urakehityk- seen ja oppimiseen vaikuttaen, teknologian kehittymiseen ja maapallon yhtenäistymi- seen. Muutoksien myötä myös työntekijöiltä työelämässä vaadittavat taidot muuttuvat.

Sosiaalialaa ajatellen sosiaalinen älykkyys sekä monikulttuuriset- ja tietotekniset taidot korostuvat. Lisäksi tarvitaan syvempien tarkoitusten ymmärtämistä ja ongelmanratkaisu- kykyä. (Davies, Fidler & Gorbis 2011: 3-12.) Kansalaisareenan (2016) mukaan yksi va- paaehtoistoiminnan periaatteista on suvaitsevaisuus ja Metropolian (2018: Vapaaehtois- toiminnan harjoittelun ohje opiskelijalle) vapaaehtoistoiminnan harjoittelussa opiskelijan yleisinä tavoitteina on edistää oikeudenmukaisuutta, ihmisoikeuksia ja yhdenvertai- suutta. Vapaaehtoistoiminnan luonteeseen kuuluu erilaisten ja monenlaisissa tilanteissa olevien ihmisten kanssa yhteistyössä toimiminen, jolloin opiskelijan monikulttuuristen tai- tojen on mahdollisuus kehittyä.

Student Needs 2025+ projektissa on tutkittu sitä, millaisia työelämätaitoja opiskelijat tar- vitsevat siirtyessään työelämään. Tutkimuksen mukaan työelämän teknologisoituminen, sen kehittyminen ja automatisoituminen, muuttaa työn suorittamista ja sen organisointia.

Tulevaisuudessa opiskelija kohtaa yhä suurempaa kilpailua työelämään siirtyessään, jol- loin myös työssä eteneminen on entistä haastavampaa. Tällöin koulutuksesta saatu pä- tevyys on tärkeää työmarkkinoille pääsemiseksi. (Swanson 2017: 165-168.)

Euroopan komission (2018a) mukaan työelämä kehittyy jatkuvasti ja siten myös työelä- mässä tarvittavat taidot muuttuvat ajan myötä. Pysyäkseen kehityksessä mukana, ihmi- set tarvitsevat tiettyjä perustaitoja, joihin sisältyvät kirjalliset ja kielelliset sekä matemaat- tiset, tieteelliset ja digitaaliset taidot. Tämän lisäksi tarvitaan kuitenkin vielä transversaa- lisia taitoja, kuten kykyä oppia ja aloitteellisuutta. Tavoitteena onkin vuoteen 2020 men- nessä tehdä elämänmittaisesta oppimisesta todellisuutta, parantaa koulutuksen laatua ja lisätä tasavertaisuutta sekä kansalaisten aktiivisuutta (Euroopan komissio 2018b).

Sitra (2017a) julkaisee vuosittain listan globaaleista muutosilmiöistä, joita kutsutaan me- gatrendeiksi. Vuonna 2017 megatrendit käsittelivät työtä ja toimeentuloa, demokratiaa ja osallisuutta sekä kasvua ja edistystä. Megatrendit ovat pitkäkestoisia, hitaasti muuttuvia ja toisiinsa liittyviä ilmiöitä, joiden tavoitteena on toimia keskustelunavaajina, ymmärryk- sen lisääjinä ja ennakoinnin mahdollistajana. Sitran (2017b; 2017c) mukaan työn mur-

roksesta on puhuttu jo pitkään, mutta tällä hetkellä ei ole vielä tietoa siitä, mitä työn mur- ros oikeasti tarkoittaa. Ajatuksena kuitenkin on, että vuonna 2040 haluamme hyvää työtä ja elämää. Julkisessa keskustelussa on puhuttu työpaikkojen katoamisesta ja toisaalta taas mahdollisuuksista uudenlaisista työtavoista. Näkemys on, että taidot haastavat tie- dot, kun ihmisten saama tietomäärä esimerkiksi internetin avulla kasvaa. Samalla kui- tenkin kriittisen ja analyyttisen ajattelun ja osaamisen tarve nousee suureksi.

Sosiaalinen pääoma korostuu tulevaisuudessa hyvinvoinnin, mutta myös työelämän nä- kökulmista. Sosiaalinen pääoma tarkoittaa erilaisia verkostoja ja niissä syntyvää luotta- musta ja vastavuoroisuutta ja sitä muodostuu osallistumalla esimerkiksi erilaisten ryh- mien toimintaan, kansalaistoimintaan ja vapaaehtoistyöhön. Verkostoiksi nähdään myös toisten auttaminen ja kanssakäynti ystävien ja tuttujen kanssa. Televaisuudessa eriar- voisuus nousee polttavaksi kysymykseksi yhä useammassa maassa. Megatrendin mu- kaan työn murros ja globalisaatio ovat jakaneet ihmisiä hyvä- ja huono-osaisiin ja tulo- ja hyvinvointierojen lisääntyessä yhteiskunta voi heikentyä. (Sitra 2017c.) Ihmisten eriar- voisuus on asia, johon voimme sosiaalialla vaikuttaa kasvattamalla sosiaalista pääomaa luomalla osallisuutta ja vastavuoroisuutta esimerkiksi vapaaehtoistoiminnan kautta. So- siaalisen pääoman korostumisen ja eriarvoisuuden mahdollisen lisääntymisen lisäksi tu- levaisuuden megatrendit liittyvät hyvin paljon teknologian kehittymiseen, ihmisten eliniän pitenemiseen ja elinikäiseen oppimiseen, globalisaatioon ja luovuuteen (Sitra 2017c).

Nämä trendit ovat hyvin samansuuntaisia kuin mitä The University of Phoenix Research Institute raportoi työelämän muutoksia ja tulevaisuuden työelämäntaitoja koskevassa ra- portissaan (Davies, Fidler & Gorbis 2011: 3-12).

Oivallus-hankkeessa on tarkasteltu sitä, millaisia työelämätaitoja tulevaisuudessa tarvi- taan ja miten niitä voidaan kehittää, vuosina 2008-2011. Hankkeen loppuraportin mu- kaan työelämän ajatellaan tulevaisuudessa olevan yhä enemmän verkostoituneempaa ja avoimempaa. Työntekijältä tarvitaan kykyä ja halua tehdä työtä uudella tavalla. Muita olennaisia osaamisalueita ovat muun muassa verkosto-osaaminen, kansainvälisyys, teknologiaosaaminen ja palveluosaaminen. Näkyvissä on suuntaus, jolloin pelkkä am- mattitaito ja teoria- ja kirjatieto eivät enää pelkästään riitä työelämässä vaan tarvitaan taitoja vaihtoehtoisten toimintatapojen etsimiseksi ja toisinajattelemiseksi. Näitä taitoja voidaan kehittää opinnoissa yhteisöllisen oppimiskäsityksen mukaisesti toisten kanssa- vuorovaikutuksessa ja osallistumalla. (Elinkeinoelämän keskusliitto 2011: 4, 11-12, 16.)

Strategioissa, raporteissa ja hankkeissa yhdistyvät tietyt ajatukset tulevaisuuden työelä- mätaidoista. Näitä ovat monikulttuuriset-, sosiaaliset- ja innovaatiotaidot (Davies, Fidler

& Gorbis 2011: 3-12; Elinkeinoelämän keskusliitto 2011: 4, 11-12, 16; Työ- ja elinkeino- ministeriö 2012: 1-2, 9, 12). Työntekijältä odotetaan tulevaisuudessa yhteistyökykyä, ke- hittämishalukkuutta, kekseliäisyyttä ja ongelmanratkaisukykyä. Oivallus-hankkeen mu- kaan yhden työntekijän ei kuitenkaan tarvitse osata kaikkea itse nyt eikä tulevaisuudes- sakaan, vaan ryhmässä toimien erilaisia osaamisalueita hyödyntäen voimme saavuttaa onnistuneen lopputuloksen (Elinkeinoelämän keskusliitto 2011: 13). Vapaaehtoistoimin- taa koskevassa tutkimuksessa on huomattu yhteys vapaaehtoistoiminnan ja työntekijän kehittymisen väillä. Vapaaehtoistoiminnan on koettu vahvistavan esimerkiksi työntekijän kommunikaatiotaitoja, yhteisötietoisuutta ja itseluottamusta. Työn organisointikyvyn ja luovuuden nähtiin kasvavan. Vapaaehtoistoiminta auttoi myös verkostojen luomisessa, tiimin rakentamisessa ja tiedon saamisessa. (Stuart 2014: 16, 21.) Näistä taidoista osa, kuten kommunikaatiotaidot, verkostot ja luovuus, liittyvät tulevaisuuden työelämätaitoi- hin, joiden voidaankin ajatella kasvavan vapaaehtoistoiminnan opinnollistamisessa.

Työ- ja elinkeinoministeriön (2012: 21) strategian mukaan työssä oppimista tulisi kehittää niin, että työ ja oppiminen muodostavat kokonaisuuden. Vapaaehtoistoiminnan opinnol- listamisessa tavoitteena onkin juuri viedä oppiminen työpaikoille, joten se on osaltaan vastaamassa strategian mukaisen työtavan kehittämiseen ja tukemassa opiskelijan tu- levaisuuden työelämätaitoja. Sosiaalialan vaatimaa osaamista hankitaan yhdistämällä teoriatieto ja käytäntö toisiinsa, mikä osaltaan edistää opiskelijan ammatillista kehitystä.

(Haaga-Helia 2015.)

6 Tutkimusmenetelmä

Opinnäytetyölle on laadittu teoreettinen viitekehys ja tutkimustehtävä. Opinnäytetyön teoriaosuudessa määritellään vapaaehtoistoiminnan ja opinnollistamisen käsitteet, minkä lisäksi syvennytään tulevaisuuden työelämätaitoihin, sosionomin (AMK) kompe- tensseihin ja vapaaehtoistoiminnan merkitykseen yhteiskunnassa. Tutkimustehtävänä on kartoittaa ammattikorkeakouluopiskelijoiden kokemuksia vapaaehtoistoiminnassa oppimisesta vapaaehtoistoiminnan harjoittelun pohjalta kerätyn arviointimateriaalin poh- jalta. Tutkimuskysymyksiksi muodostuivat:

1 Millaisia taitoja opiskelijat oppivat vapaaehtoistoiminnan harjoittelussa?

2 Millaisia yhteiskunnallisia merkityksiä opiskelijat antavat vapaaehtoistoiminnalle?

Tässä opinnäytetyössä aineisto on ollut kerättynä ennen opinnäytetyön tekemisen aloit- tamista, mikä on osaltaan määrittänyt opinnäytetyön prosessin etenemistä. Teoriaan tu- tustuttiin kirjallisuuskatsauksen muodossa ennen tutkimuskysymysten määrittelyä, mutta teoria on koko ajan elänyt ja syventynyt prosessin mukana. Tutkimuskysymysten määrittelyn aikana tutkimusmateriaali oli jo siirretty Excel-taulukosta luettavaan muotoon Word-ohjelmaan ja ajatuksena oli, että materiaalista on mahdollista saada vastauksia tutkimuskysymyksiin. Lisäksi tutkimuskysymysten määrittelyssä on otettu huomioon opinnäytetyön toimeksiantajan ajatukset siitä, millaista tietoa tarvitaan vapaaehtoistoi- minnan harjoittelun kehittämiseksi.

Teorian tarkoituksena opinnäytetyössä on ollut käsitteiden määritteleminen ja teemojen selventäminen kirjallisuuden ja tutkimusten kautta. Tulevaisuuden työelämän taitojen ajatellaan liittyvän erilaisten strategioiden, raporttien ja hankkeiden pohjalta monikulttuu- risiin-, sosiaalisiin- ja innovaatiotaitoihin (Davies, Fidler & Gorbis 2011: 3-12; Työ- ja elin- keinoministeriö 2012: 1-2, 9, 12). Työntekijältä odotetaan tulevaisuudessa yhteistyöky- kyä, kehittämishalukkuutta, kekseliäisyyttä ja ongelmanratkaisukykyä. Vastaavasti opis- kelijoiden antamia merkityksiä vapaaehtoistoiminnalle on tarkoitus peilata esimerkiksi Kansalaisareenan (2016) näkemyksiin vapaaehtoistoiminnan merkityksestä yksilöille ja yhteiskunnalle. Sen mukaan vapaaehtoistyö tuo yhteiskunnalle esimerkiksi luottamusta ja sosiaalista pääomaa, mihin myös yhteiskunnan taloudellinen kehitys perustuu. Suo- messa vapaaehtoistyön avulla edistetään ihmisten hyvinvointia, ehkäistään muun mu- assa yksinäisyyttä ja syrjäytymistä sekä lisätään osallisuutta. (Kansalaisareena 2016.)

Opinnäytetyön tutkimusjoukko ovat Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijat, jotka ovat opinnoissaan osallistuneet opintojaksoon (5op). Vapaaehtoistoiminnan harjoitte- luun voivat osallistua Metropolian kaikkien alojen opiskelijat, joten aineistossa on vas- tauksia myös sosiaalialan ulkopuolelta. Tämän lisäksi opintojaksolle ovat voineet osal- listua kaikki vapaaehtoistoiminnasta ja siitä oppimisesta kiinnostuneet avoimen ammat- tikorkeakoulun kautta. Opinnäytetyön aineisto perustuu opintojakson itsearviointimateri- aaliin, joka on kerätty vuosina 2015-2017 sähköisesti lomakekyselynä. Vastauksia kyse- lyyn on 134.

Opinnäytetyö on laadullinen (kvalitatiivinen) opinnäytetyö ja sen tavoitteena on jäsentää, luokitella ja analysoida vapaaehtoistoiminnan itsearvioinneista saatuja vastauksia, jotta saisimme tietoa opiskelijoiden kokemuksista opintojen aikana tehdystä vapaaehtoistoi- minnasta. Laadullisessa tutkimuksessa tarkastellaankin merkityksiä, niiden suhteita ja merkityskokonaisuuksia (Vilkka 2005: 97). Vapaaehtoistoiminnan itsearviointilomakkee- seen sisältyy sekä strukturoituja monivalintakysymyksiä että avoimia kysymyksiä (Liite 1.) (Metropolia 2015). Tässä opinnäytetyössä päätettiin keskittyä avoimien kysymysten analysointiin, sillä olimme kiinnostuneita laadullisen tutkimuksen mukaisesti opiskelijoi- den kokemuksista. Tällöin avoimien kysymysten voidaan olettaa vastaavan tutkimusky- symyksiin strukturoituja kysymyksiä paremmin. Kun tutkimusaineisto oli rajattu avoimiin kysymyksiin, mietittiin, millaisella aineistolla saadaan parhaiten vastaus tutkimusongel- maan. (Vilkka 2005: 97, 126.) Kiinnostaviksi tutkimusaiheiksi vapaaehtoistoiminnan it- searvioinneista nousivat seuraavat kysymykset:

• Mitä opit vapaaehtoistoiminnan yleistavoitteisiin liittyen?

• Mitä opit itsestäsi (vahvuudet vs. kehittämiskohteet)?

Lisäksi arvioinnissa pyydettiin jatkamaan muutamia lauseita, joista kaksi valittiin mukaan opinnäytetyöhön:

• Onnistuin siinä...

• Opin eniten siitä, kun..

Avoimista kysymyksistä pois jätettiin strukturoituihin kysymyksiin liitetyt kysymykset, joilla oli mahdollisuus tarkentaa monivalintakysymyksiin annettuja vastauksia. Lisäksi tutkimuksen ulkopuolelle jäivät tiedot ennen opintoja suoritetusta vapaaehtoistoimin- nasta ja opiskelijan aikeista jatkaa vapaaehtoistoimintaa harjoittelun jälkeen, sillä näiden kysymysten ei ajateltu antavan vastauksia siihen, millaista taitoja opiskelijat oppivat va- paaehtoistoiminnan harjoittelussa tai millaisia yhteiskunnallisia merkityksiä opiskelijat antavat vapaaehtoistoiminnalle.

Kyselytutkimus aineiston keräämismenetelmänä sopii hyvin suurelle ja hajallaan olevalle joukolle ihmisiä (Vilkka 2005: 74) ja sen avulla voidaan saada laaja tutkimusaineisto (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2007: 190). Tämän tutkimuksen aikana haluttiin saada tietoa usean vuoden ajalta ja suurelta määrältä opiskelijoita, joten kyselytutkimus on pe- rusteltu valinta menetelmäksi. Tutkimusjoukko voitiin saavuttaa jo vapaaehtoistoiminnan

harjoittelun yhteydessä ja myöhemmin tapahtuviin haastatteluihin verrattuna tutkimuk- seen osallistujat olivat tällöin helpommin saavutettavissa. Kyselytutkimus mahdollistaa myös samanlaisen tiedon saamisen kolmen vuoden aikana. Opiskelijoiden arviointikoh- teina tässä kyselyssä ovat olleet vapaaehtoistoiminnan käytäntöihin ja opiskelijan oma- toimisuuteen liittyvät tekijät, esimerkiksi perehdytys, opiskelijan vastuualueet, asiakkai- den osallisuus, vertaisvuorovaikutus sekä kokemusten ja teoriatiedon hyödyntäminen.

Lisäksi arvioidaan omaa oppimista opintojakson tavoitteiden ja omien tavoitteiden poh- jalta sekä tietojen, taitojen ja asenteiden kehittymistä. (Metropolia 2015; Raatikainen &

Tast 2016: 26.)

Avoimet kysymykset analysoitiin sisällönanalyysillä. Sisällönanalyysiä käytetään laadul- lisen tutkimuksen menetelmänä, kun etsitään aineistosta merkityssuhteita- ja kokonai- suuksia. Aineistoon tutustumisen jälkeen aineisto pelkistetään ilmaisuiksi eli analyysiyk- siköiksi. Pelkistettyjen ilmaisujen löytymisen jälkeen aineistoa ryhmitellään ja niille pyri- tään löytämään alaluokat, joista muodostuvat yläluokat. Yläluokille löydetään yleensä vielä pääluokat. Sisällönanalyysissä on siis monta vaihetta, mutta varsinainen aineiston analysointi tehdään yleensä kolmessa tasossa: aineiston pelkistäminen (redusointi), ai- neiston ryhmittely (klusterointi) ja aineiston käsitteellistäminen (abstraktointi). Abstrak- tointi vaiheita voi olla useita, riippuen siitä, miten pitkälle se on mahdollista aineiston sisällön kannalta. (Tuomi & Sajajärvi 2002: 111-112.)

Robsonin (2011: 476-481) mukaan aineistoon tutustuminen huolellisen, toistuvan luke- misen kautta on tärkeää, varsinkin jos tutkimuksen tekijä on saanut valmiin aineiston.

Aineistoon tutustumisen jälkeen tutkijalla on ensimmäinen idea siitä, millaista tietoa ai- neistossa on ja mikä on tärkeää tutkimuksen kannalta. Aineiston koodaamisen tarkoitus on järjestää aineisto merkityksellisiin ryhmiin ja sitä kautta teemoihin. Systemaattisen toiminnan kautta kiinnitetään huomio kaikkiin aineiston tietoihin ja jo koodauksen aikana muodostuu ajatuksia mahdollisista teemoista

Tässä opinnäytetyössä analysointi aloitettiin siirtämällä opinnäytetyön kannalta kiinnos- tavien vapaaehtoistoiminnan harjoittelun itsearviointien kysymysten vastaukset Excel – taulukosta Word – kirjoitusohjelmaan. Sen jälkeen vastaukset tulostettiin paperiversioiksi ja huolellisen lukemisen aikana koodattiin numeroin ja alleviivauksin. Tämä vaihe toistui useaan kertaan ja saman aikaisesti tehtiin muistiinpanoja aineistosta heränneistä ajatuk- sista. Vähitellen aineistosta muodostui teemoja, joita käsitellään tarkemmin tuloksissa.

Tutkimuskysymysten kannalta mielenkiintoisia kysymyksiä itsearvioinnissa oli neljä, joi- den vastaukset analysoitiin erikseen. Tällöin aineisto pysyi selkeänä ja hallittavissa ole- vana. Lopuksi koko aineistosta tehtiin yhtenäinen koonti, jotta myös eri kysymysten vas- tauksissa toistuvat teemat tulisivat huomioiduiksi. Tavoitteena oli, että vastauksista muo- dostuisi analysoinnin jälkeen kokonaisuus, joka vastaa tutkimuskysymyksiin.

7 Tulokset

7.1 Vapaaehtoistoiminnasta oppimisen tuottama sosiaalialan osaaminen

Vapaaehtoistoiminnasta oppimisen koettiin vastaavan opetussuunnitelman yleisiin ta- voitteisiin (Metropolia 2018: Vapaaehtoistoiminnan harjoittelun ohje opiskelijalle). Toi- minnassa edistettiin oikeudenmukaisuutta, yhdenvertaisuutta, ihmisoikeuksia ja kestä- vää kehitystä. Harjoittelun myötä saatettiin myös huomata, että nämä periaatteet eivät ole itsestäänselvyyksiä ja niihin voidaan kiinnittää tiedostamalla enemmän huomiota.

-- Oikeudenmukaisuus ja yhdenvertaisuus ja yksilöllisyys eivät ole kaikille edel- leenkään itsestäänselvyyksiä. Työtä on ja paljon. (8)

-- Kiinnitin myös huomiota omassa toiminnassani itsestäänselvyyksinä pitämiini asioihin, kuten oikeudenmukaisuus ja kestävä kehitys.--. (38)

Oikeudenmukaisuutta ja ihmisoikeuksia pohdittiin myös niiden toteutumista arvioiden, mikä on osa sosiaalialan kriittistä tietoutta (Talentia 2017: 31-32). Harjoittelun aikana opiskelijat saattoivat huomata, että oikeudenmukaisuus ja ihmisoikeudet eivät aina vält- tämättä toteudu kaikkien ihmisten kohdalla.

Oikeudenmukaisuuteen ja ihmisoikeuksiin liittyen näin käytännössä miten ne eivät toteudu kaikkien ihmisten kohdalla. Käytäntö antaa myös erilaisen lähestymista- van, sillä teoriassa asiat tuntuvat olevan usein helpompia, tai palveluntarjonta kuu- lostaa siltä, että kaikkia autetaan ja kaikkia apua tarvitsevat saavat apua, vaikka näin ei käytännössä ole.--. (40)

ymmärsin oman puutteellisuuden pelastaa koko maailma, kuinka jotkin itselle it- sestäänselvät asiat eivät toteudu läheskään kaikilla niin kuin pitäisi (vapaus valita, vaikuttaa, asua, ymv) (90)

Vapaaehtoistoiminnan harjoittelun nähtiinkin vahvistavan ammatillista osaamista ja ajat- telua sekä ammatti-identiteettiä. Harjoittelun aikana teoriatieto kytkeytyi käytäntöön ja harjoitteluun kuuluvasta orientaatiomateriaalista opittiin yleisesti vapaaehtoistoiminnan merkityksestä sosiaalialalla ja sen arvoista. Opiskelijat pääsivät hyödyntämään harjoit- telussa jo olemassa olevia taitojaan ja tietämystään esimerkiksi erilaisista asiakasryh- mistä. Toisaalta taas opiskelijat kokivat, että olisivat voineet hyödyntää jo olemassa ole- via vahvuuksiaan myös paremmin.

-- Sain vahvistusta ammatillisessa osaamisessa ja pääsin soveltamaan oppimaani teoriatietoa käytäntöön.--. (3)

-- sain käyttää sosionomiopinnoista saatua tietoa hyödykseni. (82)

Olisin voinut vielä paremmin käyttää vahvuuksiani, joihin luettelen taiteellisuuden, kulttuuriosaamisen, ohjaamisen taidot ja erilaiset ongelmanratkaisutaidot. (82) -- pääsin käyttämään aiemmin hankkimaani osaamista ja vahvuuksiani työssä.--.

(131)

Monet opiskelijat kokivatkin oppineensa eniten käytännön kokemuksesta harjoittelussa.

Se, että opiskelijat pääsivät työskentelemään käytännössä ja näkemään vapaaehtoistoi- minnan organisaation työntekijöiden tapoja toimia tilanteissa, koettiin hyödylliseksi. Täl- löin erilaiset tavat tehdä työtä tulivat tutuiksi. Työntekijöiden ohella myös toiset vapaaeh- toiset mallinsivat opiskelijoille toimintaa ja näyttivät esimerkkiä. Eräs opiskelija totesi, että vuorovaikutusta tulee harjoitella käytännössä ja vapaaehtoistoiminnan harjoittelu tarjosi tähän hyvän mahdollisuuden.

pääsin työskentelemään käytännössä ja näkemään muiden tapoja toimia eri tilan- teissa. (2)

-- Opin myös siitä kun huomasin miten eri tavalla asioita voi tehdä. (4) -- Käytännön työn ja toiminnan kautta oppii lyhyessä ajassa valtavasti. (36) Vuorovaikutusta ei voi oppia teoriaopinnoissa, vaan sitä tulee harjoitella käytän- nössä. (78)