Kansantaloudellinen aikakauskirja - 87. vsk. - 3/1991
Kirja-arvosteluja
Oivallista oppihistoriaa
Kalevi Tanskanen, Luther ja keskiajan ta- lousetiikka. Vertaileva tutkimus. Suoma- laisen teologisen kirjallisuusseuran julkai- suja 169. Helsinki 1990. 231 s.
Kansantaloudellisen aikakauskirjan lukija saattaa hieraista silmiään todettuaan arvioi- tavan kirjan julkaisusarjan. On myönnettävä, ettei teologista kirjallisuutta liene aikaisemmin arvosteltu aikakauskirjassamme. Kyseessä on teologinen väitöskirja, joka vertailee Aristo- teleen, roomalaisen ja kanonisen oikeuden, johtavien skolastikkojen ja Lutherin talous- eettisiä käsityksiä rahasta, omaisuudesta, hin- noista ja korosta. Teologian kannalta on var- maan mielekästä vertailla aatehistoriallisesti katolisen talousetiikan käsityksiä Lutherin protestanttisiin käsityksiin. Tulos on mielen- kiintoinen myös taloustieteen kannalta.
Tekijä esittelee antiikin taloudellista oppi- historiaa Aristoteleen alkukielisen ja sen suo- mennetun Nikomakhoksen etiikan, alkukie- lisen Politican sekä Ciceron alkukielisten De officiis ja De inventionen avulla. Kristillisen an- tiikin talousetiikkaa edustavat niinikään alku- kielellä Ambrosiuksen De officiis ministorum ja Augustinuksen De trinitate ja Enarrationes.
Antiikin talousajattelua koskevia moderneja sitaatteja on edelleen kymmenestä eri teokses- ta tai artikkelista aina Finleysta ja Schum- peterista alkaen.
Varhaiskeskiaikaa edustavat niinikään al- kukielellä valtavat Corpus Iuris Canonici ja Corpus Iuris Civilis. Kirjan varsinainen aar- re on kuitenkin 21 skolastikon talousetiikkaa
koskevan kirjoittelun esittely. Tätä täydenne- tään noin 50 modernin tutkijan tulkinnoin.
Kirjan 62 viimeistä sivua käsittelevät Lut- herin käsityksiä rahasta, omaisuudesta, hin- noista ja korosta. Teoksen päälähtökohtana on hakea erilaisuuksia ja yhtäläisyyksiä sko- lastikkojen ja Lutherin talous eettisen ajatte- lun välillä. Kalevi Tanskanen lyö laudalta ke- nen hyvänsä suomalaisen nykyekonomistin oppihistoriamme vanhan ajan, keski- ja refor- maatiokauden tuntemuksessa. Jo tästä syys- tä Tanskasen väitöskirja on ekonomisteille haastava.
Kansantaloudellisen koulutuksen saanut olisi kuitenkin ehkä lähtenyt kehittelemään juonta kolmesta eri näkö kohdasta Tanskaseen verrattuna.
Keskiajan talouseettinen keskustelu muo- vautui antiikin ja varhaiskeskiajan traditioi- den pohjalta noin vuosina 1050-1500. Tänä aikana syntyi varhaiskapitalismi ulkomaan- kauppoineen ja rahatalouksineen. Ekonomis- tit olisivat ehkä olleet siinä määrin maalliseen historialliseen materialismiin uskovia, että he olisivat hakeneet selitystä niistä yhteiskunta- taloudellisista tapahtumista, jotka panivat kir- konmiehet ja yliopisto-oppineet keskustele- maan. Kelpo skolastikkojen väittelyn ainoa- na syynä ei liene ollut vain intellektuaalien pul- mat, vaan pyrkimys vastata ruhtinaiden ja kauppamiesten toiminnan esille nostamiin ky- symyksiin.
Tanskanen on rajoittanut talousetiikan ky- symykset rahaa, omaisuutta, hintoja ja kor- koa koskeviksi. Tällöin työpaIkkaa, ulko- maankauppaa ja tulleja, verotusta ja julkisia
387
Kirja-arvosteluja - KAK 3/1991
menoja koskevat eettiset ongelmat jäävät kä- sittelemättä. Hengenmiesten maailmaa sivuaa jopa kaksinkertaisen italialaisen kirjanpidon synty. Munkit olivat asialla. Tanskasen me- nettely on opinnäytteenä täysin hyväksyttävä.
Työpalkka, oven ulkopuolelle suljettuna, tosin tunkeutuu hintaa koskevissa keskusteluissa ik- kunasta uudelleen sisään. Ekonomisti ei olisi välttämättä käsitellyt korkoa kahdessa eri pai- kassa - sekä rahaeettisenä että koronkiskon- takysymyksenä. Nyt Tanskanen ei ole voinut välttyä toistolta. Rahaeettisenä kysymyksenä olisi saattanut riittää inflaatio eli rahan arvon tietoinen huonontaminen, joka oli jo hyvin luonteenomaista keskiajalla.
Kolmas ongelma, jonka ekonomisti olisi kirjoittanut toisin kuin teologi, koskee itse Lutherin asemaa. Kansantaloustieteen oppi- historian kehityksessä Martti Luther on eko- nomistina vain taantumuksellinen diletantti verrattuna erinäisiin edeltäjiinsä ja aikalaisiin- sa, kuten Gabriel Bieliin, Konrad Summen- hartiin, Tomaso de Vicoon (Cajetanus) ja Jo- hannes Eckiin. Teologin on ollut korostetta- va Lutherin ainutlaatuisuutta, ekonomistin ei olisi tarvinnut tehdä sitä.
Seuraavat ajatukset eivät ole Tanskasen väi- töskirjan arvostelua, vaan osoitusta siitä, mi- ten resensentin ruokahalu on kasvanut syödes-
388
säe Haluaisin tietää, miten antiikin talousajat- telu kehittyi Bysantin maailmassa ja sen kes- kusjohtoisessa taloudessa. Vaikuttiko Bysan- tin talous etiikka jollakin tavoin Lännen sko- lastikkoihin Konstantinopolin kukistumisen jälkeenkin? Aristoteleen talousetiikka siirtyi länteen arabialaisten välityksellä vasta noin vuonna 1250, kun hänen pääteoksensa kään- nettiin latinaksi. Vaikuttiko arabien talous- etiikka mitenkään muutoin skolastikkoihin?
Ymmärrän, että henkilöltä, joka vastaisi esit- tämiini kysymyksiin, vaadittaisiin munkkila- tinan taidon lisäksi sekä klassisen että Bysan- tin kreikan ja arabian taito. Sellaisia taitoja ei ole ihan joka ekonomistilla.
Max Weberin, R. H. Tawneyn ja Kurt Sa- muelssonin kirjat ovat ansiokkaasti esittäneet Calvinin talous eettisiä ajatuksia. Tietääkseni ei ole olemassa Lutherin ja Calvinin talous- etiikkojen vertailua.
Tanskasen kirja on julkaistu valitettavasti vain suomeksi. Mielestäni se olisi ollut kään- tämisen arvoinen. Nyt suomalainen lukija voi tosin hemmotella itseään lukemalla taloustie- teen oppihistoriaa suomeksi aina noin vuoteen 1530 saakka. Kiitos siitä.
