KATSAUS
Paikallisen ruoan matkailullinen vetovoima: Kirjallisuuskatsaus
Monika Lüthje, Lapin yliopisto, Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti (MTI) Ritva Saari, Lapin yliopisto, Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti (MTI)
Abstract
The popularity of food tourism – tourism in which food is a main motive for travelling – has increased. The food tourist often chooses a destination, because of local food. Not only food tourists, but also other tourists are interested in local food. By focusing on local food, a destina- tion can differentiate itself from other destinations, gain economic advantages, maintain cultural heritage and strengthen its identity. Moreover, food tourism can contribute to extending tour- ist seasons. We approach local food as a social construct negotiated between various tourism actors. In this review, the focus lies in the question of why tourists are interested in consum- ing local food. Answers to the question have been searched through existing literature, which shows that there are many reasons for tourists’ desire to consume local food. Tourists seek for experiences, authenticity and the possibility to learn about local cultures. Through food choices tourists also construct their identities. Taste, freshness and healthiness are further reasons for consuming local food, as well as a desire to support the local economy and fulfill environmen- tal responsibility. Social motives are also important reasons. For example, eating together with family or friends strengthens bonds between them. Local food also offers possibilities to get to know local people. The touristic attractiveness of local food is, thus, a construction of different meanings attached to the local food by tourists. This should be taken into account in destination development.
Keywords: local food, tourist, attractiveness, meaning, destination, literature review
Johdanto
Lähiruokaan ja luomuun nojautuvat terveelliset ruokailutottumukset sekä paikallisuuden ja pe‑
rinteiden arvostaminen ovat olleet kasvavia trendejä jo pidemmän aikaa. Kuluttajat ovat kan‑
sainvälisesti katsottuna entistä kiinnostuneempia ruoasta, sen alkuperästä ja valmistustavois‑
ta. (Boniface, 2003, s. 15–16; Parasecoli & de Abreu e Lima, 2012, s. 70; Teodoroiu, 2015, s. 256,
Käyttöoikeuden saanut tiedekustantaja merkitsee tunnuksella vertais- arvioinnin läpikäyneet kirjat ja artikkelit. Tunnus tulee asetella julkai- suun siten, että käy yksiselitteisesti ilmi, mitkä kirjoituksista on vertai- sarvioitu. Tunnuksesta on olemassa kaksi versiota:
tekstillä varustettu ja tekstitön.
1. Tunnuksen tekstiä sisältävä versio liitetään aina vertaisarvioitu- ja kirjoituksia sisältävän lehden tai kirjan nimiölehdelle tai muualle julkaisutietojen yhteyteen. Jos julkaisu on kokonaan vertaisarvioitu, merkintä nimiösivuilla tai vastaavalla riittää.
2. Kun julkaisu sisältää sekä arvioituja että arvioimattomia kirjoituk- sia, tunnus merkitään myös:
• sisällysluetteloon (tekstitön versio)
• yksittäisten vertaisarvioitujen lukujen/artikkelien yhteyteen (kumpi tahansa versio)
3. Elektronisissa julkaisuissa on suositeltavaa merkitä tunnuksen teks- tillä varustettu versio kaikkien vertaisarvioitujen artikkelien etusivul- le, jotta kuvan merkitys käy ilmi yksittäistä artikkelia tarkastelevalle lukijalle.
Alla on esitetty, miten tunnus merkitään julkaisun nimiösivulle, sisäl- lysluetteloon sekä painettuun ja elektroniseen artikkeliin. Esimerkkejä merkintätavoista voi katsoa myös tunnusta käyttävien kustantajien julkaisuista.
260–261; Tikkanen & Kasurinen, 2012, s. 636.) Tämä heijastuu myös matkailuun. Ruokamatkailu eli matkailu, jossa ruoka on syy matkalle lähtemiseen, on yhä suositumpaa (ks. Andersson &
Mossberg, 2017, s. 44; Björk & Kauppinen‑Räisänen, 2016, s. 178, 180–181; Teodoroiu, 2015, s. 257;
World Tourism Organization [UNWTO], 2017). Sitä myös tutkitaan yhä enemmän.
Ruokamatkailija valitsee matkailukohteensa monesti nimenomaan kohteen paikallisen ruoan perusteella, mutta paikallinen ruoka kiinnostaa myös muita matkailijoita kuin varsinai‑
sia ruokamatkailijoita (ks. Björk & Kauppinen‑Räisänen, 2014, s. 294; Björk & Kauppinen‑Räisä‑
nen, 2016; Boniface, 2003, s. 21; Forga & Valiente, 2014, s. 261; Morris & Buller, 2003; Sims, 2010;
Teodoroiu, 2015, s. 256). Paikalliset ruokaerikoisuudet voivatkin lisätä matkailukohteen veto‑
voimaisuutta (Alderighi, Bianchi & Lorenzini, 2016; ks. myös Barros & Assaf, 2012, s. 224; Kivela
& Crotts, 2006, s. 354), ja paikallisen ruoan matkailupotentiaali on huomattava. Tutkimusten mukaan paikallinen ruoka houkuttelee varakkaita matkailijoita ja siihen halutaan käyttää rahaa aiempaa enemmän. Paikallisen ruoan avulla voidaan myös pidentää matkailusesonkeja sekä li‑
sätä matkailukohteiden omaleimaisuutta ja erottumista kilpailijoista. (Everett & Aitchison, 2008, s. 160.) Keskittymällä paikalliseen ruokaan matkailukohde voi vahvistaa identiteettiään ja olla ekologisesti, taloudellisesti, kulttuurisesti ja sosiaalisesti kestävämpi. Samalla vahvistetaan alueen kulttuuriperintöä ja vähennetään pelkoja ruoan globaalista samankaltaistumisesta. (Ks.
Everett & Aitchison, 2008, s. 150, 164; Sims, 2009, s. 321–322; Teodoroiu, 2015, s. 256, 258.) Tarkastelemme artikkelissamme paikallisen ruoan matkailullisen vetovoiman rakentu‑
mista matkailijoiden näkökulmasta. Luomme katsauksen kansainväliseen matkailututkimus‑
kirjallisuuteen kysymällä, miksi matkailukohteiden paikallinen ruoka kiinnostaa matkailijoita.
Paikallinen ruoka (local food) määritellään yleensä lähialueella tuotetuksi, paikallisen ruokakult‑
tuurin mukaiseksi ruoaksi tai muutoin paikallisen identiteetin tai alkuperän omaavaksi ruoaksi (ks. Kim & Eves, 2012, s. 1461; Kim, Eves & Scarles, 2009, s. 424; Sims, 2009, s. 324; Sims, 2010, s. 107, 109–114; Teodoroiu, 2015, 258–259; Yurtseven & Kaya, 2011, s. 266; vrt. Björk & Kauppi‑
nen‑Räisänen, 2016, s. 178). Suomessa käytetään rinnakkaisena terminä lähiruokaa (ks. Maa‑ ja metsätalousministeriö, 2013, s. 12). Ongelmallista määritelmissä on yhtäältä se, mikä määritel‑
lään lähialueeksi (ks. esim. Frash Jr., DiPietro & Smith, 2015, s. 413–414; Ostrom, 2013, s. 14; Sims, 2009, s. 331; Sims, 2010, s. 107), ja toisaalta se, mikä määritellään paikalliseksi ruokakulttuuriksi.
Näkemykset molemmista vaihtelevat ja voivat olla kiistanalaisia. Esimerkiksi venäläisille mat‑
kailijoille kaikki suomalainen ruoka on paikallista ruokaa (Mynttinen, Logrén, Särkkä‑Tirkko‑
nen & Rautiainen, 2015, s. 455).
Haimme kirjallisuutta viidestä tietokannasta: Hospitality&TourismComplete (Ebsco), ScienceDi- rect (Elsevier), LeisureTourism (CABI), ProQuest ja Google Scholar. Lisäksi käytimme apuna jo löydetyn kirjallisuuden lähdeluetteloita. Ensisijaisesti etsimme vertaisarvioitua tieteellistä kirjallisuutta, jossa keskitytään paikallisen ruoan matkailulliseen vetovoimaan empiiristen tutkimusaineis‑
tojen pohjalta. Lisäksi hyödynsimme empiirisiin tutkimusaineistoihin pohjautuvaa ruokamat‑
kailua koskevaa vertaisarvioitua tieteellistä kirjallisuutta, jossa ei keskitytä varsinaisesti paikal‑
liseen ruokaan mutta jossa se tulee puheeksi ainakin jossakin kohdin tutkimusta. Aiheeseen liittyvää kirjallisuutta on varsin runsaasti, eikä katsauksemme näin ollen pysty kattamaan sitä kaikkea. Katsomme katsauksemme antavan kuitenkin hyvän yleiskuvan siitä keskustelusta, jota
matkailututkimuksen piirissä käydään paikallisen ruoan vetovoimaisuudesta. Mukana on sekä uudempia että paljon siteerattuja vanhempia tutkimuksia, joiden varaan uudempi tutkimus ra‑
kentuu.
Paikallisen ruoan matkailullista vetovoimaa koskevia empiirisiä tutkimuksia on julkaistu useissa kansainvälisissä kausijulkaisuissa. Mikään yksittäinen julkaisu ei noussut katsaukses‑
samme selkeästi ylitse muiden aihetta koskevien tutkimusten julkaisufoorumina mutta eniten tutkimuksia oli julkaistu Tourism Management ‑lehdessä. Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, että tehdyt tutkimukset ovat suurelta osin sen tyyppisiä, että ne ovat helposti hyödynnettävissä matkailukohteiden ja ‑yritysten käytännön kehittämisessä ja markkinoinnissa. Aihetta on tut‑
kittu eri maissa, myös Suomessa, ja erilaisia menetelmiä hyödyntäen.
Paikallisen ruoan matkailullisen vetovoimaisuuden tutkimukset ovat yleisesti ottaen melko uusia. Esimerkiksi ensimmäinen tutkimus, jossa tiettävästi on selvitetty matkailijoiden mo‑
tiiveja paikallisen ruoan kuluttamiseen, on vuodelta 2009 (Kim ym., 2009). Vanhin katsauk‑
sessamme mukana oleva tutkimus on vuodelta 2004. Siinä (Cohen & Avieli, 2004) käsitellään yhtäältä paikallisen ruoan vetovoimaa ja toisaalta esteitä paikallisen ruoan syömiselle matkaili‑
joille ennestään tuntemattomissa matkailukohteissa. Varhaisimmasta päästä on myös Ryun ja Jangin (2006) tutkimus tekijöistä, jotka vaikuttavat matkailijoiden aikomuksiin kokeilla paikal‑
lista ruokaa matkailukohteessa. Uusin katsauksessamme mukana oleva tutkimus on puolestaan julkaistu tänä vuonna ja käsittelee ruokamatkailijoiden elämyksiä yllätyksellisyyden näkökul‑
masta suhteessa heidän ruokakulttuuripääomaansa (Goolaup, Solér & Nunkoo, 2018).
Kirjallisuuden analysoinnissa käytimme menetelmänä teemoittelua. Jaoimme matkailijoi‑
den paikalliseen ruokaan liittämät merkitykset neljään toisiinsa linkittyvään teemaan: 1) au‑
tenttinen paikallinen kulttuuri, 2) oman identiteetin rakentaminen ja ihmissuhteet, 3) terveelli‑
set, turvalliset ja vastuulliset aistinautinnot, 4) elämykset. Tutkimuskirjallisuus on yllättävänkin yksiäänistä kertoessaan, mitä paikallinen ruoka matkailijoille merkitsee. Yhdistimme edellä mainittuihin teemoihin useita kirjallisuudessa esiin tulevia merkityksiä, jotka teoreettisesti tar‑
kasteltuina liittyvät yhteen. Teemoittelumme on näin ollen tapahtunut teoreettisen tarkastelun kautta. Avaamme ja perustelemme sitä seuraavassa tarkemmin.
Matkailijoiden paikalliseen ruokaan liittämiä merkityksiä
Matkailijat liittävät paikalliseen ruokaan useita erilaisia, toisiinsa kytkeytyviä merkityksiä, joiden tärkeys vaihtelee muun muassa matkailijatyypin tai matkailijan kansallisuuden, iän tai koulutustason mukaan (ks. esim. Andersson ym., 2016; Kim & Eves, 2016; Kim ym., 2009, s. 429;
Özdemir & Seyitoğlu, 2017, s. 2). Ruokailu ei ole pelkästään biologisen tarpeen tyydyttämistä vaan paljon moniulotteisempi ja syvällisempi ilmiö (Henderson, 2004, s. 69), eikä ruokamatkai‑
lu ole vain ruokailemista vaan siihen voi sisältyä hyvin monenlaisia asioita, kuten sieniretkiä, marjanpoimintaa, ruoanvalmistuskursseja tai museokäyntejä (ks. esim. Hjalager, 2002).
Autenttista paikallista kulttuuria
Paikallinen ruoka liitetään kirjallisuudessa yleisesti paikalliseen kulttuuriin tai autenttisuu‑
teen. Yleensä autenttisuudella tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä, että paikallinen ruoka on au‑
tenttista paikallista kulttuuria. Tämän vuoksi autenttisuus ja paikallinen kulttuuri muodosta‑
vat katsauksessamme yhden yhteisen teeman.
Aloitamme autenttisuudesta. Paikallinen ruoka kytkeytyy matkailijoiden autenttisuuden etsintään ja siten matkailututkimuksen autenttisuuskeskusteluun. Se mielletään aidoksi ja al‑
kuperäiseksi muun muassa ainutlaatuisuutensa, perinteisyytensä ja ei‑massatuotantomaisen valmistuksensa vuoksi (Boniface, 2003, s. 15–16; Croce & Perri, 2011, s. 6; Henderson, 2004, s. 70;
Kim ym., 2009, s. 426–427; Sims, 2009, s. 329–330; Yurtseven & Kaya, 2011, s. 270). Matkailija voi kokea autenttisuuden esimerkiksi syödessään tiettyä ruokaa siinä paikassa, josta ruoka on alun perin lähtöisin, tai syödessään samalla tavalla kuin paikalliset asukkaat tai tietäessään raa‑
ka‑aineiden olevan paikallisia (Kim ym., 2009, s. 426–427). Kun paikallinen ruoka on sosiaalinen konstruktio, sen autenttisuudessa on pohjimmiltaan kyse konstruktiivisesta autenttisuudesta (ks. Hillel ym., 2013; Sims, 2009, s. 329–332; Wang, 1999).
Anderssonin ym. (2016, s. 57, 64) mukaan erityisesti ruokaa rakastavalle ja siitä hyvin kiinnostuneelle matkailijalle (foodie) paikallisen ruoan autenttisuus on tärkeää. Özdemir ja Seyitoğlu (2017, s. 4–5) taas esittävät autenttisen paikallisen ruoan kiinnostavan erityisesti niitä, jotka muutenkin haluavat matkoiltaan autenttisia, paikallisia kokemuksia. Keskeistä heille on paikallisesta kulttuurista oppiminen, mikä voi tapahtua syömällä autenttista paikallista ruokaa ruokapaikoissa, joissa on paikallinen henkilökunta ja paikallisia asiakkaita.
Autenttisen paikallisen ruoan kautta matkailija voi tutustua matkailukohteeseen sellaisena kuin se aidosti on, koska ruoalla on läheinen yhteys paikallisiin luonnonoloihin, kulttuuriin ja identiteettiin (Andersson, Mossberg & Therkelsen, 2017, s. 1; Boniface, 2003, s. 15–16; Hillel ym., 2013; ks. myös Sims, 2009, s. 328–329, 332–333; Sims, 2010, s. 112). Matkailijat haluavat kokemus‑
tensa kautta lisätä tietämystään ja ymmärrystään paikallisesta ruoka‑ ja muusta kulttuurista.
Tällaisia matkailijoita kiinnostavat muun muassa paikallisen ruoan valmistamiseen perehdyt‑
tävät kurssit sekä paikallista ruokaa esittelevät museot. Ruokamatkailu on heille kulttuurimat‑
kailua. (Kim ym., 2009, s. 426; ks. Fields, 2002, s. 38; Goolaup ym., 2018, s. 226–227; Kim & Eves, 2012; Kim & Eves, 2016; López‑Guzmán, Cañero Morales, Moral Cuandra & Orgaz‑Agüera, 2016, s. 64–66; Mynttinen ym., 2015, s. 455; Yurtseven & Kaya, 2011, s. 270–271.)
Usein matkailijoille tarjottu ruoka on valmistettu niin, että se maistuu laajalle globaalille asiakasjoukolle, jolloin se helposti menettää autenttisuutensa (Smith, Costello & Muenchen, 2010, s. 20). Cohenin ja Avielin (2004) mukaan joskus on kuitenkin kulttuurisen etäisyyden takia tarpeen tarjota paikallinen ruoka matkailijoille hyväksyttävämmässä muodossa. Näin tehdään usein matkailijoille suunnatuissa paikallista ruokaa tarjoavissa ravintoloissa. Monia tekijöitä voidaan muuttaa jossakin määrin niin, että ruoan autenttisuus ei kärsi matkailijoiden silmissä. Esimerkiksi kiinalaisen ja itäaasialaisen keittiön käyttämä koiran tai käärmeen liha voidaan vaihtaa matkailijoille hyväksyttävämpään lihaan. Ruokalista voidaan esittää matkai‑
lijoiden tarpeisiin muokatussa muodossa. Jopa ruoan makua, vaikka se onkin autenttisuuden näkökulmasta tärkeä, voidaan muuttaa jonkin verran, esimerkiksi vähentämällä sen tulisuut‑
ta. Lisäksi ru0an tarjoamisen tapoja voidaan muuttaa antamalla matkailijoille aterimet, vaikka paikalliset eivät niitä käyttäisikään. (Cohen & Avieli, 2004, s. 769–772.)
Useita aterian osatekijöitä voidaan siis muuttaa menettämättä ruokailutilanteen autent‑
tisuutta. Cohenin ja Avielin (2004) mukaan ravintolan sisustuksella ja tunnelmalla on kaik‑
kein tärkein rooli autenttisuuden kokemuksessa. Esimerkiksi matkailijoille suunnatussa kii‑
nalaisessa ravintolassa tulee olla paljon kiinalaisuuden merkkejä, kuten lyhtyjä ja kiinalaisia maalauk sia – vaikka ravintoloissa, joissa paikalliset syövät, sisustus on usein hyvin pelkistetty.
(Cohen & Avieli, 2004, s. 773.)
Oman identiteetin rakentamista ja ihmissuhteita
Monissa tutkimuksissa todetaan, että matkailijat haluavat kuluttaa paikallista ruokaa arvostuk‑
sen ja statuksen tai muiden sosiaalisten syiden takia. Oman identiteetin rakentaminen paikalli‑
sen ruoan kuluttamisen avulla mainitaan harvemmin, vaikka oman identiteetin rakentaminen voidaan vauraissa nyky‑yhteiskunnissa nähdä osaksi kaikkia kulutusvalintoja. Se liittyy näin myös kaikkiin tunnistamiimme merkityksiin. Koska omaa identiteettiä rakennetaan suhteessa muihin ja koska muilta saatu arvostus on yksilön identiteetille tärkeää, olemme kytkeneet näi‑
hin liittyvät paikallisen ruoan merkitykset katsauksessamme yhdeksi teemaksi.
Richardsin (2002, s. 3) mukaan gastronomiasta on tullut merkittävä identiteetin muodos‑
tamisen lähde. Gastronomia tarkoittaa hienon tai hyvän ruoan valitsemisen, valmistamisen ja syömisen taitoa. Se voi myös viitata ruokaan liittyvään kulttuuriin. Toisissa lähteissä paikalli‑
nen ruoka sisällytetään gastronomiaan, toisissa ei. (Ks. Andersson & Mossberg, 2017; Richards, 2002, s. 3–4; Özdemir & Seyitoğlu, 2017, s. 1.) Richardsin (2002, s. 3–4) mukaan emme ole sitä, mitä syömme, vain fyysisessä mielessä – vaan siksi, että samastumme lomamatkoillamme koh‑
taamiimme ruokakulttuureihin. Näin paikalliseen ruokaan tutustuminen voi toimia matkai‑
lijan minäkuvan rakentamisen ja ylläpitämisen välineenä; yleisemmällä teoreettisella tasolla tämä liittyy keskusteluun oman identiteetin rakentamisesta kulutusvalintojen kautta (ks. An‑
dersson & Mossberg, 2017, s. 45–47, 54–55). Voidaan puhua myös eksistentiaalisen autenttisuu‑
den kokemuksista, jotka syntyvät syödessämme paikkaan ja sen ihmisiin kytkeytyvää ruokaa sen sijaan, että söisimme teollisia ruokatuotteita (ks. Sims, 2009, s. 333).
Andersson ja Mossberg (2017) esittävät Göteborgissa tekemänsä tutkimuksen perusteella, että Ruotsissa jopa 25 prosenttia urbaanista väestöstä on ”ruokaentusiasteja”, joille ruoka on tärkeä osa omaa identiteettiä. He haluavat rakentaa itselleen gastronomisen identiteetin ja olla muun muassa hyvän ruoan tuntijoita. Myös paikallisen ruoan suosiminen, ekologisuus ja ter‑
veellisyys ovat osa heidän ruokaidentiteettiään. Gastronomisen identiteetin ylläpitäminen vaa‑
tii jatkuvaa viestimistä kanssaihmisille, ja tässä ruoka‑ ja ateriavalinnat toimivat symbolisina välineinä. Ruoka kiinnostaa ruokaentusiasteja myös matkoilla. (Andersson & Mossberg, 2017.) Etenkin tällaiset matkailijat todennäköisesti käyttävät syömäänsä paikallista ruokaa keinona oman identiteetin rakentamiseen ja ylläpitoon.
Yksi syy olla kiinnostunut paikallisesta ruoasta on halu saada arvostusta omalta lähipiiriltä, joka ei ole päässyt syömään samoja ruokia (Fields, 2002, s. 40–41; ks. Henderson, 2004, s. 69;
Teodoroiu, 2015, s. 257, 264). Tämä motiivi voi liittyä edellä todettuun identiteetin rakentami‑
seen ja ylläpitämiseen, ja se näkyy nykyään varsinkin sosiaalisessa mediassa, jossa matkoilla syötyjen ruokien esittely on hyvin yleistä (ks. Andersson & Mossberg, 2017, s. 54–56; Kim ym., 2009, s. 427). Matkailijan valitseman kohteen gastronominen luonne voidaan tulkita osoituk‑
seksi hänen maustaan. Paikalliset ruokaerikoisuudet voivat tuoda matkailijalle statusta ja arvovaltaa ja parantaa hänen itsetuntoaan, kun hän pääsee tutustumaan paikalliseen tapaan syödä ja maistamaan jotain, mitä hän itse tai hänen lähipiirinsä ei tulisi muuten koskaan mais‑
tamaan (ks. Fields, 2002, s. 40–41; Kim & Eves, 2012; Kim ym., 2009, s. 427; Tikkanen, 2007, s. 723, 729–731). Tämän voi olettaa pätevän esimerkiksi foodie‑tyyppisiin matkailijoihin, joita An‑
derssonin ja Mossbergin (2017) ruokaentusiastitkin ovat, sillä ruokakokemukset ja ‑tietämys ovat foodie‑yhteisöissä arvokasta kulttuurista pääomaa (ks. Goolaup ym., 2018, s. 220). Kaiken kaikkiaan se, miten matkailijan lähipiiri suhtautuu paikallisen ruoan syömiseen matkoilla, voi vaikuttaa hänen ruokavalintoihinsa (Ryu & Jang, 2006, s. 510, 514–515).
Paikallinen ruoka tarjoaa usein myös mahdollisuuden mukavaan yhdessäoloon; se voi lujit‑
taa siteitä perheeseen ja ystäviin tai luoda kokonaan uusia sosiaalisia suhteita (ks. Henderson, 2004, s. 69; Kim & Eves, 2012, s. 1460–1461; Kim & Eves, 2016; Kim ym., 2009, s. 427; Teodoroiu, 2015, s. 257, 264; Tikkanen, 2007, s. 728–729, 731). Kanssakäyminen paikallisten ihmisten kans‑
sa on luontevaa esimerkiksi paikallista ruokaa myyvillä toreilla tai paikallisen ruoan ympärille rakennetuissa tapahtumissa, jotka houkuttelevat paitsi matkailijoita myös paikallisia (ks. Kim
& Eves, 2012, s. 1458, 1466). Merkityksellistä vuorovaikutusta paikallisten ihmisten kanssa voi et‑
siä hakeutumalla yhteiseen ruokapöytään tai vaikkapa ruoanlaittokursseille (Henderson, 2004, s. 70). Samoin kuin yhteiset ateriat läheisten kanssa nämä kohtaamiset voivat osaltaan toimia matkailijan oman identiteetin rakentamisen välineinä. Paikallisen ruoan välittämät kontaktit paikallisiin ihmisiin voidaan nähdä myös autenttisuuden etsintänä – eri syyt kuluttaa paikallis‑
ta ruokaa kytkeytyvät siis monin tavoin toisiinsa (ks. myös Sims, 2009, s. 332–333).
Terveellisiä, turvallisia ja vastuullisia aistinautintoja
Terveellisten, turvallisten ja vastuullisten aistinautintojen teemaan olemme yhdistäneet merki‑
tyksiä, joita paikallinen ruoka saa siksi, että se on tuotettu lähellä. Nämäkin merkitykset tulevat tutkimuskirjallisuudessa esiin melko yleisesti.
Matkailijat ovat kiinnostuneita paikallisesta ruoasta aistimellisista syistä, kuten hyvän tai erilaisen maun, tuoksun tai houkuttelevan ulkonäön takia (Kim & Eves, 2016; Kim ym., 2009, s. 427–428; Yurtseven & Kaya, 2011, s. 270–272; ks. Kim & Eves, 2012, s. 1460, 1465). Ruoan maku on yleensäkin ihmisille tärkeää: useimmiten syötäväksi valitaan ruokaa, joka arvioidaan hyvän‑
makuiseksi (Pollard, Steptoe & Wardle, 1998, Kimin & Evesin, 2012, s.1460, mukaan).
Läheltä tuleva paikallinen ruoka on tavallisesti tuoretta, mikä osaltaan vaikuttaa sekä sen aistein havaittavaan laatuun että terveellisyyteen. Tuoreissa raaka‑aineissa ravintoarvot ovat tallella, ja kun kuljetusmatkat ovat lyhyitä, raaka‑aineita ei tarvitse myöskään juuri käsitellä.
Lisäksi valmistuserät ovat yleensä pieniä, jolloin säilöntä‑ ja muita lisäaineita tarvitaan vähän.
Paikallisen ruoan terveellisyys ja turvallisuus voivatkin olla syitä sen kiinnostavuuteen. Paikalli‑
nen ruoka mielletään helposti myös puhtaaksi, mikä lisää sen houkuttelevuutta ja liittyy terveel‑
lisyyteen ja turvallisuuteen. Tunnetta paikallisen ruoan turvallisuudesta voi lisätä se, että mat‑
kailija näkee, millaisessa ympäristössä ja olosuhteissa sen raaka‑aineet on tuotettu. (Ks. Kim
& Eves, 2012, s. 1460, 1465; Kim & Eves, 2016; Kim ym., 2009, s. 426; Mynttinen ym., 2015, s. 455;
Sims, 2010, s. 112; Teodoroiu, 2015, s. 256–257, 260, 264; Yurtseven & Kaya, 2011, s. 270–272.) Paikallisen ruoan matkailullinen vetovoimaisuus kytkeytyy näin hyvinvointimatkailuun ja mat‑
kailun turvallisuuteen sekä matkailijan ruumista koskeviin keskusteluihin.
Cohen ja Avieli (2004) tuovat kuitenkin esiin päinvastaisen näkökulman. Heidän mu‑
kaansa eksoottisissa matkakohteissa, etenkin kolmannen maailman maissa, matkailijat eivät useinkaan koe paikallisen ruoan syömistä turvalliseksi. Huoli hygieniasta ja terveydestä sekä paikallisten ruokakulttuurien ja syömätapojen erilaisuus lisäävät turvattomuuden kokemusta.
Aterimien puuttuminen sekä muun muassa tapa esitellä eläviä, ruoka‑ainekseksi tarkoitettuja eläimiä (esimerkiksi kissoja ja koiria) ravintoloissa karkottaa monen matkailijan halun maistaa paikallista ruokaa. Eläinten esittelemisen tarkoituksena on näyttää asiakkaille, että ruoka on laadukasta ja tuoretta, mutta vaikutus ei ole toivotunlainen. (Cohen & Avieli, 2004, s. 759–764;
ks. myös Björk & Kauppinen-Räisänen, 2016, s. 189; Özdemir & Seyitoğlu, 2017.)
Yhtenä syynä paikallisen ruoan kiinnostavuuteen mainitaan myös matkailijoiden halu mur‑
tautua ulos standardisoidusta, globaalista elämäntavasta (Teodoroiu, 2015, s. 264). Taustalla voi olla aitouden kaipuu tai halu olla erilainen matkailija kuin muut mutta myös kestävyys ja vas‑
tuullisuus. Paikallinen ruoka mielletään yleensä ympäristöystävälliseksi. Ainakin sen kuljetus‑
matkat ovat lyhyitä, mikä pienentää hiilijalanjälkeä. (Kim & Eves, 2012, s. 1458, 1466; ks. Sims, 2010, s. 106–107, 112.) Näin paikallinen ruoka on esimerkiksi ekomatkailijan valinta. Se on yli‑
päätään kiinnostavaa matkailijalle, joka haluaa matkailla kestävästi, vastuullisesti tai eettisesti – kuten esimerkiksi edellä mainituille ruokaentusiasteille (ks. Andersson & Mossberg, 2017, s.
44, 48, 49) – koska paikallista ruokaa syödessään matkailija tukee paikallisten ihmisten toimeen‑
tuloa ja elämää. Myös empiirisissä tutkimuksissa tämän on todettu olevan yksi syy siihen, miksi matkailijat haluavat kuluttaa paikallista ruokaa (ks. Sims, 2010, s.112; Yurtseven & Kaya, 2011, s. 270). Paikallisen ruoan ajatellaan olevan sekä ekologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti että kulttuurisesti kestävää, joten se kytkeytyy keskusteluun kestävästä, vastuullisesta ja eettisestä matkailusta. Matkailijoiden näkökulmasta kyse voi olla vaihtoehtoisesta hedonismista: moraa‑
lisesta hyvänolontunteesta, jonka saa tekemällä hyvää toisille (ks. Sims, 2009, s. 328, 334).
Elämyksiä
Paikallisen ruoan elämyksellisyys kytkeytyy – samoin kuin oman identiteetin rakentaminen – kaikkiin muihin katsauksemme merkityksiin. Se nousee kirjallisuudessa esiin melko usein, ja osa tutkimuksista keskittyy nimenomaan siihen. Esittelemme seuraavassa joitakin tällaisia tutkimuksia.
Paikalliseen ruokaan tutustuminen voidaan nähdä myös elämysmatkailuksi. Jännittävä tai autenttinen elämys (ks. Teodoroiu, 2015, s. 257, 264), itselle uuden ruoan maistamiseen liittyvä jännittävyys (Kim ym., 2009, s. 425–426; ks. Kim & Eves, 2012, s. 1459, Kim & Eves, 2016) ja ko‑
keilunhalu (Mynttinen ym., 2015, s. 455), erilaisuus (Sims, 2010, s, 112) sekä pakeneminen arjen rutiineista (Kim ym., 2009, s. 426; ks. Kim & Eves, 2012; Kim & Eves, 2016) ovat syitä paikallisen ruoan kiinnostavuuteen. Matkoilla halutaan kokea ainutlaatuisia ja unohtumattomia elämyk‑
siä, ja yksi keino tähän on kokeilla uusia, jännittäviä, erityislaatuisia ruokia (Boniface, 2003, s. 15–16; ks. Fields, 2002, s. 41–44).
Tutkimukset ovatkin osoittaneet paikallisen ruoan olevan matkailijoille erityisen elämyk‑
sellistä. Uutuus, omaperäisyys ja autenttisuus kytkeytyvät paikallisuuteen. Ruoalla on läheinen yhteys paikan kulttuuriin, historiaan, sosioekonomisiin oloihin ja luonnonolosuhteisiin. Myös esteettiset arvot sekä mahdollisuus istua ja syödä kaikessa rauhassa ilman kiirettä, paikan tun‑
nelmasta nauttien, ovat tärkeitä ja liittyvät slow food ‑ilmiöön. Lisäksi paikallinen ruoka vetoaa kaikkiin aisteihin, ei vain makuaistiin. (Björk & Kauppinen-Räisänen, 2014, s. 297–298, 304–
305.) Kuten matkailuelämysten yleensä myös paikalliseen ruokaan liittyvien elämysten luonne vaihtelee kuitenkin matkailukohteesta ja matkailijasta riippuen (ks. esim. Goolaup ym., 2018).
Björk ja Kauppinen‑Räisänen (2017) tutkivat suomalaisten matkailijoiden asenteita paikal‑
liseen ruokaan sekä niiden yhteyttä elämysten muodostumiseen. He toteavat matkailijoiden ruokaan liittyvien elämysten olevan hyvin yksilöllisiä. Se, muodostuuko ateriasta matkailijalle elämys, riippuu muun muassa henkilökohtaisista makumieltymyksistä sekä yleisestä asennoi‑
tumisesta ruokaan ja aterioimiseen matkalla. Jos paikallisen ruoan nauttiminen on matkai‑
lijalle erityinen tapahtuma, elämyksen kokeminen on todennäköisempää♥♥ kuin jos ruokailu on enemmänkin vain keino täydentää energiavarastoja. Todennäköisyyteen kokea ja muistaa ruokaelämys vaikuttaa myös esimerkiksi ruokailutilanteen emotionaalisuus. Matkailija muis‑
taa ruokaelämyksen sitä paremmin, mitä enemmän tunteita tilanne – ateria ja siihen liittyvät elementit – kokonaisuudessaan hänessä herättää. Ruokaelämyksen kokeminen ei suoraan riipu paikasta. Matkailija voi kokea elämyksen vaikkapa hotellissa, paikallisella torilla, rantaravinto‑
lassa tai ruokatapahtumassa. (Björk & Kauppinen‑Räisänen, 2017, s. 11.)
Sthapit (2017) haastatteli Rovaniemellä vierailevia matkailijoita heidän ruokaan liittyvistä kokemuksistaan ja muistoistaan. Vaikka Rovaniemeä markkinoidaan vahvimmin joulupukin kotikaupunkina, myös paikallinen ruoka kiinnostaa matkailijoita. Rovaniemellä koetut paikal‑
liseen ruokaan liittyvät gastronomiset elämykset säilyivät kauan matkailijoiden muistissa ja tuottivat paljon iloa. Ruoan makua pidettiin keskeisenä elementtinä; myös mielihyvä ja ylelli‑
syyden kokemus sekä tavallisesta rutiinista poikkeaminen olivat tärkeitä. (Sthapit, 2017, s. 1.) Goolaup ja Mossberg (2017) tutkivat syrjäisellä osteritilalla vierailevien ruokamatkailijoiden kokemuksia. Ruokaelämyksen syntyyn vaikuttivat ruoan lisäksi monet tekijät, kuten koettu sa‑
laperäisyyden tunne, päivittäisestä rutiinista poikkeaminen, kanssakäyminen henkilökunnan kanssa sekä erilaiset ateriaa ympäröivät tekijät. Kokemukseen vaikuttaa se, mitä tarjoillaan, kuinka ja missä sitä tarjoillaan sekä kenen kanssa ateria jaetaan. Goolaup ja Mossberg löysivät kuusi ruokamatkailijoiden elämyksen syntymiseen vaikuttavaa asiaa: epätavallisuus, yhteisyys, oivaltavuus, vieraanvaraisuus, ylellisyys sekä paikan syrjäisyyteen liitetty aitouden kokemus.
Paikan syrjäisyyden ja aitouden merkitys korostui. Myös oppimisen elementti oli tärkeä, ja sen välittämisessä osteritilan pitäjällä oli keskeinen rooli. (Goolaup & Mossberg, 2017, s. 38–40.)
Johtopäätökset
Ruokamatkailua ja paikallisen ruoan matkailullista vetovoimaisuutta koskeva tutkimus on yl‑
lättävänkin nuorta, mutta sitä on enenevässä määrin. Suuntauksen voi olettaa jatkuvan, koska sekä ruoka yleensä että paikallinen ruoka erityisesti tarjoavat matkailuyritysten ja ‑kohteiden kehittämiseen paljon mahdollisuuksia. Paikallinen ruoka kiinnostaa monenlaisia matkailijoi‑
ta erilaisista syistä ja voi oikein hyödynnettynä lisätä matkailun kestävyyttä. Paikallisen ruoan matkailullinen hyödyntäminen on siis suotavaa, ja tutkittu tieto voi olla tässä avuksi.
Yhteenvetona paikallisen ruoan matkailullisen vetovoiman rakentumisesta matkailijoiden näkökulmasta esitämme kuvan 1. Tekemämme kirjallisuuskatsauksen perusteella totesimme matkailijoiden olevan kiinnostuneita paikallisesta ruoasta seuraavista syistä: se 1) mahdollistaa tutustumisen autenttiseen paikalliseen kulttuuriin, 2) edesauttaa sosiaalista kanssakäymistä, on väline arvostuksen saamiselle toisilta ja antaa aineksia oman identiteetin rakentamiseen ja ylläpitämiseen, 3) on terveellinen, turvallinen ja kestävä aistinautinto sekä 4) on elämys. Kuvan nuolet kuvaavat sitä, kuinka paikallisen ruoan yksittäiset merkitykset voivat kytkeytyä toinen toisiinsa. Kyse on siis merkitysten välisistä mahdollisista kytköksistä. Esimerkiksi autenttisuus ja elämyksellisyys tai kestävyys ja oman identiteetin rakentaminen voivat liittyä toisiinsa. Ku‑
vaa voi käyttää analyyttisenä apuvälineenä, testattavana mallina tulevissa ruokamatkailututki‑
muksissa tai käytännöllisenä työkaluna matkailukohteita, ‑yrityksiä ja ‑tuotteita kehitettäessä ja markkinoitaessa.
Kuva 1. Paikallisen ruoan merkitykset ja niiden väliset suhteet matkailijoiden näkökulmasta.
Kimin ym. (2009, s. 429) mukaan matkailijat kuluttavat matkailukohteissa paikallista ruokaa pitkälti samoista syistä kuin he ylipäätään lähtevät matkoille. Tällaisia syitä ovat halu saada jän‑
nittäviä elämyksiä, päästä pakoon arjen rutiineita, oppia ja saada uutta tietoa, kokea autent‑
tisuutta, olla yhdessä toisten ihmisten kanssa ja saada heiltä arvostusta sekä terveyden edis‑
täminen. Vastaavasti monet näistä syistä selittävät ruokavalintojamme yleensäkin. (Ks. Kim
ym., 2009, s. 429.) Näyttäisi siis siltä, että haemme ruoasta ja matkailusta samoja asioita, mikä korostaa entisestään ruoan tärkeyttä niin osana matkaa kuin kotioloissa.
Toisaalta voidaan kysyä, ovatko tutkimukset tuoneet esiin kaikki paikallisen ruoan merki‑
tykset matkailijoille vai eivätkö tutkijat osaa nähdä tutkimusaineistoissaan mitään muuta kuin sen, mikä on jo aiemmissa tutkimuksissa todettu. Monissa tutkimuksissa aineisto on kerätty kyselylomakkeilla, jotka on laadittu aiempien tutkimusten pohjalta. Aiempia tutkimuksia käy‑
tetään apuna myös laadullisia tutkimusaineistoja tulkittaessa, ja ainakin joistakin tutkimuk‑
sista tulee vaikutelma, että niissä on liian helposti päädytty samaan tulkintaan kuin aiemmissa tutkimuksissa. Suurin osa laadullisista tutkimuksista on pohjautunut haastatteluaineistoihin.
Uusia näkökulmia voisi löytyä esimerkiksi käyttämällä tutkimusaineistoina ruokamatkailijoi‑
den sosiaaliseen mediaan tuottamia sisältöjä tai havainnoimalla matkailijoita.
Lopuksi voidaan todeta, että perusymmärrys paikallisen ruoan matkailullisen vetovoiman rakentumisesta on nyt olemassa. Tutkimuksissa on toistaiseksi pyritty yleensä kattamaan kaikki mahdolliset merkitykset (motiivit, tunteet, kokemukset, arvot tms.), joita paikalliseen ruokaan matkailijoiden näkökulmasta sisältyy, jolloin mihinkään yksittäiseen merkitykseen ei ole voitu paneutua analyyttisesti tai teoreettisesti kovin syvällisesti. Nyt on aika ottaa seuraava askel ja ryhtyä avaamaan tarkemmin yksittäisiä merkityksiä – hyödyntäen niihin liittyvää teo‑
reettista keskustelua. Paikallisen ruoan elämyksellisyyttä on jo jossain määrin näin tutkittukin.
Sitä vastoin tutkimuksia, joissa keskityttäisiin esimerkiksi siihen, miten matkailijat kokevat paikallisen ruoan autenttisuuden tai kestävyyden tai miten he hyödyntävät paikallista ruokaa oman identiteettinsä rakentamiseen, ei ole joko lainkaan tai ei juuri lainkaan. Paikallisen ruoan matkailullisessa vetovoimassa on siis edelleen paljon tutkittavaa.
* * *
Artikkeli on kirjoitettu osana Lappilaisia makuelämyksiä matkailijalle – lappilaisen lähiruoan tiedon- välityshanketta, jota rahoitti Euroopan maaseuturahasto.
Lähteet
Alderighi, M., Bianchi, C. & Lorenzini, E. (2016). The impact of local food specialities on the de‑
cision to (re)visit a tourist destination: Market‑expanding or business‑stealing? Tourism Man- agement, 57, 323–333. https://doi.org/10.1016/j.tourman.2016.06.016
Andersson, T. D., Getz, D., Vujicic, S., Robinson, R. N. S. & Cavicchi, A. (2016). Preferred travel experiences of foodies: An application of photo elicitation. Journal of Vacation Marketing, 22, 55–67. https://doi.org/10.1177/1356766715589621
Andersson, T. D. & Mossberg, L. (2017). Travel for the sake of food. Scandinavian Journal of Hospi- tality and Tourism, 17, 44–58. https://doi.org/10.1080/15022250.2016.1261473
Andersson, T., Mossberg, L. & Therkelsen, A. (2017). Food and tourism synergies: Perspectives on consumption, production and destination development. Scandinavian Journal of Hospitality and Tourism, 17, 1–8. https://doi.org/10.1080/15022250.2016.1275290
Barros, C.P. & Assaf, A. G. (2012). Analyzing tourism return intention to an urban destination.
Journal of Hospitality and Tourism Research, 36, 216–231. https://doi.org/10.1177/1096348010388658 Berger, P. L. & Luckmann, T. (1980). The social construction of reality: A treatise in the sociology of
knowledge. New York: Irvington Publishers.
Björk, P. & Kauppinen‑Räisänen, H. (2014). Culinary‑gastronomic tourism – a search for local food experiences. Nutrition & Food Science, 44, 294–309. https://doi.org/10.1108/NFS-12-2013-0142 Björk, P. & Kauppinen‑Räisänen, H. (2016). Local food: A source for destination attraction?
International Journal of Contemporary Hospitality Management, 28, 177–194.
https://doi.org/10.1108/IJCHM-05-2014-0214
Björk, P. & Kauppinen-Räisänen, H. (2017). Interested in eating and drinking? How food affects travel satisfaction and the overall holiday experience. Scandinavian Journal of Hospitality and Tourism, 17, 9–26. https://doi.org/10.1080/15022250.2016.1215871
Boniface, B. (2003). Tasting tourism: Travelling for food and drink. Hampshire: Ashgate.
Cohen, E. & Avieli, N. (2004). Food in tourism: Attraction and impediment. Annals of Tourism Research, 31, 755–778. https://doi.org/10.1016/j.annals.2004.02.003
Croce E. & Perri G. (2011). Food and wine tourism – integrating food, travel and territory. Oxfordshire:
CABI.
Everett, S. & Aitchison, C. (2008). The role of food tourism in sustaining regional identity: A case study of Cornwall, South West England. Journal of Sustainable Tourism, 16, 150–167.
https://doi.org/10.2167/jost696.0
Fields, K. (2002). Demand for the gastronomy tourism product: Motivational factors. Teoksessa A. Hjalager & G. Richards (toim.), Tourism and gastronomy (s. 37–50). London: Routledge.
Forga, J. & Valiente, G.C. (2014). The importance of satisfaction in relation to gastronomic tourism development. Tourism Analysis, 19, 261–272. https://doi.org/10.3727/108354214X14029467968321 Frash Jr., R.E., DiPietro, R. & Smith, W. (2015). Pay more for McLocal? Examining motivators for
willingness to pay for local food in a chain restaurant setting. Journal of Hospitality Marketing &
Management, 24, 411–434. https://doi.org/10.1080/19368623.2014.911715
Goolaup, S. & Mossberg, L. (2017) Exploring the concept of extraordinary related to food tourists’
nature‑based experience. Scandinavian Journal of Hospitality and Tourism, 17, 27–43.
https://doi.org/10.1080/15022250.2016.1218150
Goolaup, S., Solér, C. & Nunkoo, R. (2018). Developing a theory of surprise from travelers’
extraordinary food experiences. Journal of Travel Research, 57, 218–
231. https://doi.org/10.1177/0047287517691154
Henderson, J. C. (2004). Food as a tourism resource: A view from Singapore. Tourism Recreation Research, 29(3), 69–74. https://doi.org/10.1080/02508281.2004.11081459
Hillel, D., Belhassen, Y. & Shani, A. (2013). What makes a gastronomic destination attractive?
Evidence from the Israeli Negev. Tourism Management, 36, 200–209.
https://doi.org/10.1016/j.tourman.2012.12.006
Hjalager, A.‑M. (2002). A typology of gastronomy tourism. Teoksessa A.‑M. Hjalager & G. Rich‑
ards (toim.), Tourism and gastronomy (s. 21–35). London: Routledge.
Kim, Y. G. & Eves, A. (2012). Construction and validation of a scale to measure tourist moti‑
vation to consume local food. Tourism Management, 33, 1458–1467.
https://doi.org/10.1016/j.tourman.2012.01.015
Kim, Y.G. & Eves, A. (2016). Measurement equivalence of an instrument measuring motivation to consume local food: A cross‑cultural examination across British and Korean. Journal of Hospi- tality & Tourism Research, 40, 634–652. https://doi.org/10.1177/1096348013515922
Kim, Y. G., & Eves, A. & Scarles, C. (2009). Building a model of local food consumption on trips and holidays: A grounded theory approach. International Journal of Hospitality Management, 28, 423–431. https://doi.org/10.1016/j.ijhm.2008.11.005
Kivela, J. & Crotts, J.C. (2006). Tourism and gastronomy: Gastronomy’s influence on how tourists experience a destination. Journal of Hospitality & Tourism Research, 30, 354–
377. https://doi.org/10.1177/1096348006286797
López‑Guzmán, T., Cañero Morales, P., Moral Cuandra, S. & Orgaz‑Agüera, F. (2016). An explora‑
tory study of olive tourism consumers. Tourism and Hospitality Management, 22, 57–
68. https://doi.org/10.20867/thm.22.1.1
Maa‑ ja metsätalousministeriö (2013). Lähiruokaa – totta kai! Hallituksen lähiruokaohjelma ja lähiruokasektorin kehittämisen tavoitteet vuoteen 2020 Helsinki. Haettu 23.4.2018 osoittees‑
ta http://mmm.fi/documents/1410837/1890227/L%C3%A4hiruokaohjelmaFI.pdf/a30211ac-ff80-4722-984f-3fc26e5c1467
Morris, C. & Buller, H. (2003). The local food sector: A preliminary assessment of its form and impact in Gloucestershire. British Food Journal, 105, 559–566. https://doi.org/10.1108/00070700310497318 Mynttinen, S., Logrén, J., Särkkä‑Tirkkonen, M. & Rautiainen, T. (2015). Perceptions of food and
its locality among Russian tourists in the South Savo region of Finland. Tourism Management, 48, 455–466. https://doi.org/10.1016/j.tourman.2014.12.010
Ostrom, M. (2013). Everyday meaning of” local food”: Views from home and field. Teoksessa G.
P. Green & R. G. Phillips (toim.), Local food and community development (s. 8–21). Oxford: Rout‑
ledge.
Parasecoli, F. & de Abreu e Lima, P. (2012). Eat your way through culture: Gastronomic tour‑
ism as performance and bodily experience. Teoksessa S. Fullagar, K. Markwell & E. Wilson (toim.), Slow tourism: Experiences and mobilities (s. 69–83). Bristol: Chanel View.
Richards, G. (2002). Gastronomy: An essential ingredient in tourism production and consump‑
tion? Teoksessa A. Hjalager & G. Richards (toim.), Tourism and gastronomy (s. 3–20). London:
Routledge.
Ryu, K. & Jang, S. (2006). Intention to experience local food in a travel destination: The modi‑
fied theory of reasoned action. Journal of Hospitality & Tourism Research, 30, 507–
516. https://doi.org/10.1177/1096348006287163
Sims, R. (2009). Food, place and authenticity: Local food and the sustainable tourism experience.
Journal of Sustainable Tourism, 17, 321–336. https://doi.org/10.1080/09669580802359293
Sims, R. (2010). Putting place on the menu: The negotiation of locality in UK food tourism, from production to consumption. Journal of Rural Studies, 26, 105–115.
https://doi.org/10.1016/j.jrurstud.2009.09.003
Smith, S., Costello, C. & Muenchen, R. (2010). Influence of push and pull motivations on satisfac‑
tion and behavioral intentions within a culinary tourism event. Journal of Quality Assurance in Hospitality & Tourism, 11, 17–35. https://doi.org/10.1080/15280080903520584
Sthapit, E. (2017). Memories of gastronomic experiences, savoured positive emotions and savouring processes. Scandinavian Journal of Hospitality and Tourism.
https://doi.org/10.1080/15022250.2017.1402702
Teodoroiu, F. (2015). Traditional food. Case study: Romanian local food. Review of International Comparative Management, 16(2), 256–268.
Tikkanen, I. (2007). Maslow’s hierarchy and food tourism in Finland: Five cases. British Food Jour- nal, 109, 721–734. https://doi.org/10.1108/00070700710780698
Tikkanen, I. & Kasurinen, A. (2012). Development process of organic and local food breakfasts.
British Food Journal, 114, 636–646. https://doi.org/10.1108/00070701211229936
UNWTO (2017). Second global report on gastronomy tourism. (Affiliate members report: Volume 16.) World Tourism Organization: Madrid.
Wang, N. (1999). Rethinking authenticity in tourism experience. Annals of Tourism Research, 26, 349−370. doi:10.1016/S0160-7383(98)00103-0
Yurtseven, H.R. & Kaya, O. (2011). Local food in local menus: The case of Gokceada. Tourismos: An International Multidisciplinary Journal of Tourism, 6, 263–275.
Özdemir, B. & Seyitoğlu, F. (2017). A conceptual study of gastronomical quests of tourists:
Authenticity or safety and comfort? Tourism Management Perspectives, 23, 1–
7. https://doi.org/10.1016/j.tmp.2017.03.010
