K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 1 1 8 . v s k . – 1 / 2 0 2 2
7
Suomen talouden näkymät ja talouspolitiikan suunta
Annika Saarikko
tehtyjä uudistuksia pankkien vahvistamiseksi pidetään yhtenä tärkeänä apuna pandemiasta toipumisessa. Nyt katseet on suunnattava nii- den ratkaisujen etsimiseen, joiden avulla paran- netaan edellytyksiä pärjätä seuraavissa kriiseis- sä. Pandemian akuuteimman vaiheen ja sitä seu- ranneen kasvupyrähdyksen jälkeen olemme ni- mittäin Suomen taloudessa palaamassa samojen ongelmien pariin, jotka ovat olleet tiedossa jo pitkän aikaa. Heikko tuottavuuskehitys ja väes- tön ikääntyminen ennustavat Suomen taloudel- le paluuta ykkösellä alkaviin kasvuprosenttei- hin vuodesta 2023 eteenpäin.1 Voisi sanoa, että isossa kuvassa koko Euroopassa on sama tilan- ne: kasvunäkymät ovat pitkään olleet heikom- mat kuin Yhdysvalloissa tai Aasiassa.
Tähän haluan nyt kiinnittää huomiota: emme Suomessa tai Euroopassa voi tyytyä ennustettuun kehitykseen. Se johtaa hyvinvointiyhteiskuntam- me rahoituspohjan hapertumiseen. Tarvitsemme talouskasvua, joka on vahvaa ja pitkäjänteistä, mutta samalla ympäristön kannalta kestävää.
Kasvu on myös keskeinen keino huolehtia julki- sen talouden kestävyydestä.
1 VM (2021b).
Valtiovarainministeri Annika Saarikon esitelmä Taloustieteellisen Yhdistyksen seminaarissa 27.1.2022.
K
olmannen pandemiavuoden alkaessa tilan- nekuva on liiankin tuttu. Kasvaneesta epävar- muudesta näyttää tulleen pysyvämpi ilmiö. Pan- demia muuttaa jatkuvasti muotoaan ja vaikuttaa talouteen eri tavoin. Jännitteitä on syntynyt myös ulkopolitiikkaan. Tuotantopanosten saa- tavuusongelmat, energian hinnan ja inflaation nousu, korkeat velkatasot: kaikki nämä ruokki- vat epävarmuutta ja epävarmuus niitä.Valtioiden kasvaneen velan takaa löytyy pandemiakriisissä laajasti harjoitettu talouspo- litiikka. Valtiot ovat ottaneet vastattavakseen suuren osan kriisin aiheuttamista taloudellisista iskuista.
Euroopassa valittua linjaa pidetään kuiten- kin onnistuneena. Konkurssiaallolta on vältytty ja työllisyys on palannut nopeasti hyvälle uralle, kun valtiot ovat tukeneet yrityksiä ja korvanneet rajoituksista aiheutuneita haittoja. Tukea on suunnattu myös yhteisellä eurooppalaisella instrumentilla kestävän kasvun edellytysten luomiseen sen sijaan, että olisi elvytetty hetkel- lisesti ja kysyntälähtöisesti kuten Yhdysvalloissa.
Next Generation EU -välineen investoinnit vah- vistavat tulevaisuuden kasvupotentiaalia ja pie- nentävät hiilidioksidipäästöjä.
Voi sanoa, että aikaisemmista kriiseistä on otettu oppia. Esimerkiksi finanssikriisin jälkeen
8
K A K 1 / 2 0 2 2
1. Miten toivuimme aikaisemmista kriiseistä?
Talouskasvun edellytysten luomiseksi on ai- heellista hyödyntää tietoa siitä, miten edellisistä isoista talouden kriiseistä toivuttiin. Poimin tä- hän mielestäni keskeiset näkökulmat, vaikka varmasti muitakin lähestymistapoja on.
Ensinnäkin Suomi toipui 1990-luvun lamas- ta tuottavuuden kasvun avulla. Jopa keskellä la- maa Ahon hallitus lisäsi julkista rahoitusta T&K-toimintaan, ja T&K-rahoitus kasvoi erityi- sesti Lipposen hallituksen toimesta 1990-luvun jälkipuoliskolla. Velkakehitys taittui BKT:n no- pean kasvun ja työllisyyden lisäyksen ansiosta.
Toisaalta taloustieteilijät ovat voineet jälkikä- teen pitää ajan finanssipoliittista viritystä tur- hankin tiukkana, ja hieman hitaampi sopeutta- minen olisi voinut lievittää kriisin syvyyttä – olettaen, että rahoitusta olisi ollut siedettävin ehdoin tarjolla.2
Sen sijaan finanssikriisin jälkeisen pitkän taantuman aikana ei tehty isoja kasvun paran- tamiseen tähtääviä rakenneuudistuksia. Kou- lutuksen rahoitusta supistettiin. Julkista tutki- musrahoitusta vähennettiin kokonaisuutena ja erityisesti yrityksille suunnatun rahoituksen osalta Kataisen/Stubbin hallituskaudella.
Vero tuskin kiristyi, koska valtiontalouden leik kaukset siirsivät rasitusta kuntaverotuk- seen. Vaikka julkisen talouden sopeutustoimia tehtiin, julkisen velan ja BKT:n suhdetta ei saa- tu käännettyä laskuun ennen kuin Sipilän hal- lituskaudella.3
2 Vihriälä (2021).
3 Vihriälä (2021).
2. Kestävä julkinen talous
Valtion talouden alijäämät viimeisen vuosikym- menen ajalta kertovat mielestäni erityisesti me- netetystä kasvusta. Vaikka menot on ennen pan- demia-aikaa pystytty ennakoimaan kohtuulli- sesti, eivät tulot ole kasvaneet toivotulla tavalla.
Alijäämästä on tullut rakenteellista ja pysyvää.
Julkisen talouden kestävyyttä ja alijäämän umpeen kuromista lähestytään usein sopeutuk- sen näkökulmasta. Esimerkiksi talouspolitiikan arviointineuvosto arvioi 26.1.2022 julkaisemas- saan raportissa, että velka-asteen vakauttami- seksi julkista taloutta olisi sopeutettava vuosit- tain noin 0,2–0,4 prosentilla suhteessa BKT:hen.
Sopeutustoimien vuosittainen mittaluokka olisi siis noin puolesta miljardista eurosta miljardiin euroon.4
Menojen priorisointi on välttämätöntä tule- vien vuosien talouspolitiikassa. Finanssikriisin ja siitä toipumisen keskeinen oppi on kuitenkin mielestäni se, että sopeuttaminen ei yksin riitä.
Se voi johtaa näivettymisen kierteeseen. Tarvit- semme laajempaa näkökulmaa: panostusta mää- rätietoisiin rakenteellisiin uudistuksiin ja ta- louskasvun edellytyksiin. Kestävyysvajeen um- peen kuromisessa talouskasvulla on keskeinen merkitys.
Kerron esimerkin: keskimäärin 2,2 prosen- tin talouskasvu vuosina 2022–2025 ja noin 78 prosentin työllisyysaste tasapainottaisivat jul- kisen talouden. Emme tarvitsisi näillä luvuilla leikkauksia lainkaan. Toisaalta emme voi myös- kään lisätä tässä esimerkissä menoja, joten tar- vittavien toimien aikaansaamiseksi joitakin me- nojen uudelleenkohdennuksia olisi tehtävä kas- vuun ja työllisyyteen.
4 Talouspolitiikan arviointineuvosto (2022).
9 A n n i k a S a a r i k k o
En sano, että näiden valintojen tekeminen on helppoa tai että ne voi saada aikaiseksi käden käänteessä. Sitä täytyy kuitenkin tavoitella.
3. Miten vahvalle kasvu-uralle päästään?
Edeltäjäni valtiovarainministeri Matti Vanhanen pyysi valtiovarainministeriön virkamiehiä reilu vuosi sitten arvioimaan talouskasvun edellytyk- siä ja tekemään pohjoismaista vertailua. Arvioin- nista syntynyt raportti osoitti, että Suomi on jää- nyt jälkeen keskeisistä vertailumaista ja talout- tamme on vaivannut vuosikymmenen kasvuvaje.
Tuossa yhteydessä keskeisiksi kasvua edistäviksi politiikkatoimiksi tunnistettiin muun muassa työmarkkinoiden tehostaminen, ulkomaisen työ- voiman saatavuus, osaamistason nosto sekä in- vestointien ja T&K-panostuksen lisääminen.5
Vastaavanlaisia suosituksia talouskasvun edistämiseksi on toki esitetty myös muissa yhte- yksissä, viimeisimpänä Talouspolitiikan arvi- ointineuvoston vuoden 2021 raportissa ja Kansainvälisen valuuttarahaston vuosittaisessa arviossa Suomen talouden tilasta ja näkymistä.
Arviointineuvosto nosti talouskasvua koskevas- sa osiossa esille muun muassa sen, että Suomen 2010-luvun leikkaukset koulutuksessa ja T&K- tuissa ja niiden vaikutus tutkimus- ja kehittä- mistoimintaan ovat yksi mahdollinen syy heik- koon talouskasvuun.
Sittemmin hallitus on päättänyt ja toimeen- pannut kasvun edellytyksiä vahvistavia toimia.
Työllisyystoimenpiteistä on jo säädetty pohjois- mainen työllisyyspalveluiden malli, jossa uuden- laisilla taloudellisilla kannusteilla tavoitellaan aiempaa vaikuttavampaa TE-palvelua sekä työn-
5 VM (2021b).
hakijoille että työnantajille. Niin sanotun eläke- putken lakkauttaminen tulee kevätkaudella eduskuntaan. Työperäisen maahanmuuton pro- sesseja sujuvoitetaan ja vauhditetaan tänä kevää- nä annettavalla lainsäädännöllä. Ulkomaisten erityisosaajien ja start-up-yrittäjien ”pikakaista”
työlupien saantiin on jo käytössä. Yliopistot pyr- kivät osaltaan edistämään koulutusperäistä maa- hanmuuttoa.
Vaikka paljon on jo tehty, työtä on vielä edessä. Osaavan työvoiman saatavuutta pide- tään edelleen kasvun suurimpana esteenä, joten tarvitsemme lisätoimia. Parannettavaa löytyy myös esimerkiksi luvitusten sekä muiden hallin- nollisten prosessien ja viranomaistoiminnan su- juvuudessa sekä yleisemminkin selkeän ja enna- koitavan lainsäädäntöympäristön varmistami- sessa. Päätösten ja niiden toimeenpanon lisäksi on tärkeää, että yritysmyönteisyys välittyy myös meidän poliittisten päättäjien julkisista puheen- vuoroista. Yritysmyönteinen asenne on osa kil- pailukykyistä toimintaympäristöä.
Tuottavuuden osalta ottaisin oppia 1990-lu- vun lamasta toipumisesta. Silloin T&K-menoja priorisoitiin ja luotiin kasvun edellytyksiä. Tälle politiikkavalinnalle on myös tänä päivänä voima- kas tuki. Parlamentaarinen tutkimus-, kehittä- mis- ja innovaatiotoiminnan työryhmä esitti vii- me vuoden lopussa, että tutkimus- ja kehittämis- rahoituksen nostamiseksi säädetään rahoituslaki, laaditaan lakisääteinen kehyskautta pidempi T&K-rahoituksen suunnitelma sekä otetaan käyttöön pysyvä ja nykyistä laaja-alaisempi tutki- mus- ja kehittämistoiminnan verokannustin.
Palaan tässä vaiheessa puheenvuoroni al- kuun. Totesin, että eurooppalainen valinta sekä elvyttää että uudistaa yhteisellä instrumentilla on ollut järkevää politiikkaa. Suomessa EU:n kestävän kasvun ohjelman panostukset on koh- dennettu siten, että olemme hetkellisesti nosta-
10
K A K 1 / 2 0 2 2
neet julkista T&K-rahoitusta vuosina 2020–21 sadoilla miljoonilla euroilla. Olemme siis hyväs- sä vauhdissa. Tutkimus- ja kehittämistoiminnan neljän prosentin uralle pääseminen edellyttää kuitenkin lisää sekä julkista rahoitusta että en- nen kaikkea yksityistä rahoitusta.
Talouspolitiikan arviointineuvosto nosti raportissaan esiin Suomen T&K-tukijär jes- telmän poikkeavuuden verrokkimaiden jou- kossa: Suomessa T&K-verokannusteita käyte- tään hyvin rajallisesti. Arviointineuvosto myös viittasi parlamentaarisen tutkimus-, kehittä- mis- ja innovaatiotoiminnan työryhmän näke- mykseen, että laajemman verovähennyksen käyt töönottoa voidaan pitää perusteltuna.
Tämä politiikkamuutos voisi lisätä innovaati- oita, joita on vaikea saavuttaa muiden, yleensä suhteellisen monimutkaisten tukiprosessien kautta.
Hallituksen päätöksenteon vuosikellossa uu- sia linjauksia on lupa odottaa aina kevään kehys- riihessä ja syksyn budjettiriihessä. Tällä hetkellä muun muassa eri ministerityöryhmissä, mutta myös muissa työryhmissä, arvioidaan laajasti nii- tä politiikkatoimia, joilla lähestyvässä kehysrii- hessä voidaan luoda vahvan, pitkäjänteisen ja kes- tävän talouskasvun edellytyksiä. Näillä päätök- sillä piirretään talouspolitiikan suuntaviivoja, jot- ka osaltaan määrittävät Suomen talouden näky- miä tuleville vuosille. Uskon, että talouskasvun edellytysten luominen voidaan yhdistää vakaa- seen julkiseen taloudenpitoon ja velkasuhteen kääntämiseen laskevalle uralle – niin meillä Suomessa kuin laajemmin Euroopassa.
Talouskasvua ja talousryhtiä. Niin turvataan hyvinvointivaltiomme rahoituspohja myös tule- vaisuudessa. □
Kirjallisuus
Talouspolitiikan arviointineuvosto (2022), ”Talous- politiikan arviointineuvoston raportti 2021”, https://www.talouspolitiikanarviointineuvosto.
fi/wordpress/wp-content/uploads/2022/01/Ra- portti_2021.pdf
Vihriälä, V. (2021), ”Talouspolitiikka kolmessa krii- sissä”, Kansantaloudellinen aikakauskirja 117:
211–234.
VM (2021a), Talouskasvun edellytykset tulevaisu- udessa: Lähtökohdat, suunnat ja ratkaisut, Valtio- varainministeriön julkaisuja 2021:6.
VM (2021b), Taloudellinen katsaus. Talvi 2021, Val- tiovarainministeriön julkaisuja 2021:70.
