Eräiden Suomen järvien pohjaeläimistö. Valtakunnallisen seurannan tulokset vuosilta 1989-1992

S u o m e n ympäristö

[Ä

LUONTO JA LUONNONVARAT

Paula Nurmi

.. .

Eraiden Suomen

^.

ärvien pohj aeläimistö

Valtakunnallisen vuosilta

seurannan 1989

^-

1992

tulokset

1

^/

SUOMEN YMPÄRISTÖKESKUS

... ... . . . ...

Suomen ympäristö 172

Paula Nurmi

... .

Eraiden Suomen jarvien pohjaeläimistö

Valtakunnallisen seurannan tulokset vuosilta 1989

^-

1992

HELSINKI 1998

. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .

ISBN 952-1 1-0221-7 ISSN 1238-7312 Kansikuva: Matti Ylätupa / LKA

Paino: Oy Edita Ab Helsinki 998

Suomenympänstö 72

Sisällys

1 Johdanto .5

2 Tutkimusalueet, aineisto ja menetelmät .6

3 Tulokset ja niiden tarkastelu 2

3.1Pohjaeläinmuuttujien suhde klorofyifiin... 8

3.2 Kokonaisyksilötiheys 8

3.3 Kokonaisbiomassa 10

3.4 Taksomen lukumäärä ja diversiteeffi 11

3.5 Chironomidae BQI 11

3.6 Oligochaeta yksilöfiheys ja BQI 13

3.7 Oligochaeta/Chironomidae-yksilömääräsuhde 14

3.8 Relikfiäyriäisten yksilötiheys 14

3.9 Chironomus-toukkien yksilöfiheys 15

3.10 Järvikohtainen tulosten tarkastelu 16

3.10.1 Saimaa (Hauldselkä) 16

3.10.2 Ukonvesi 18

3.10.3 Puruvesi 20

3.10.4 Kallavesi 22

3.10.SPyhäjärvi (Karjala) 24

3.10.6 Koitere 26

3.10.7Päijänne 27

3.10.8 Konnevesi 29

3.10.9 Suontee 31

3.10.10 Vuohijärvi 33

3.10.11 Tuusulanjärvi 34

3.10.12 Pyhäjärvi (Säkylä) 35

3.10.13Pyhäjärvi (Tampere) 37

3.10.14 Näsijärvi 40

3.10.15 Pääjärvi 42

3.10.16 Lappajarvi 3.10.17 Lestijarvi

3.10.18 Pyhäjärvi(Oulun läani 47

3.10.19 Rehja (Nuasjärvi) 49

3.10.20 Lentua 50

3.10.21 Inarinjärvi 52

3.10.22 Muojärvi 53

4 Aineiston arviointia ja seurannan muutostarpeet 55

5 Yhteenveto 52

Kirjallisuus 59

Liite 1. SYKE:n pohjaeläinseurannan (1989-92) havaintopaikkafietoja 63 Lilte 2. Biologiseen seurantaan kuuluvien järvien pohjaeläinlajisto vuosina 1989-92^..64

Suomen ympö 72

0

0

Suomenympänstö 72

Jbdanto

OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOO

Vesistöseurantoja kehitettäessä todettiin en yhteyksissä jo 1970-luvun lopulla ja var sinldn 1980-luvulla seurantojen liiallinen painottuminen fysikaalis-kemiallisen tiedon tuottamiseen itse vesimassasta. Ympäristöhallinnon valtakunnallisen järviseurannan biologisten muuttujien havainnoinfi rajoittui kasviplanktonin määrän ja koostumuk sen määrittämiseen. Pohjaeläintutldmuksen hittämistä järvisyvänteiden tilan seuran taan esitettiin 1980-luvulla. Varsinainen suurmittelu pohjaeläintutkimuksen hittämi sestä vesien tilan seurantaan aloitettiin 1987 ja ehdotus seurannan toteuttamiseksi valmistui vuonna 1989 (Paasivirta 1989). Samana vuonna aloitettiin valtakunnallinen pohjaeläinseuranta 24 järvisyvänteellä, jotka kuuluivat osana kasviplankton-ja perifyton seurantaan. Täten muodostui järvienbiologisen seurannanintensiiviasemienverkosto.

Pohjaeläintutldmukset ovat kuuluneet moniin velvoitetarkkailuohjelmiinjo 1970- luvulta lähtien. Määrävuosin toistuvia pohjaeläintutldmuksia tehdään monilla kuor mitetuifia vesistöalueffla. Pohjaeläintutldmukset velvoitetarkkailuissa tuottavat tie toa erilaisista kuormitetuista vesistöistä, kun taas järvisyvännetutkimuksin kuuluu pääsääntöisesti järviä, joihin tai joiden tutldttavaan osaan ei tule suoranaista jätevesi kuormitusta. SYKE:n pohjaeläinseuranta ja velvoitetarkkailujen pohjaeläintutldmukset täydentävät toisiaan koko maata koskevassa vesistöjen tilan biologisessa seurannassa.

Valtakunnallisen seurannan tarkoituksena on pohjaeläimistön avulla tutkia järvisyvännealueffla pitkäaikaisten ja laajavaikutteisten ympäristömuutosten vaiku tuksia vesistön tilaan ja samalla kerätä vertailuaineistoa suhteeffisenluonnontilaisilta järvialueilta.

Järven ffla^-voidaan käsittää järven ekosysteemin rakenteeksi. Jos halutaan sel vittää järven tilassa tapahtuvia muutoksia on tutkittava järven ekosysteemiä, jonka yksi osa on pohjaelaimi ^.Vedenlaatumuutoksifia on vaikutuksensa ekosysteemin toimintaan ja rakenteeseen. Siksi parhain kuva järven tilasta ja siinä tapahtuvista muutoksista saadaan tutkimalla sekä ekosysteemin rakennetta että siihen vaikuttavia fysikaalis-kemiallisia ympäristöteldjöitä. Pohjaelainu on paikallaan pysyvää ja pit käikäistä, joten elaimi kuvaa hyvin pohjan tilaa yleisesti ja hitaat muutokset järven tilassa voivat näkyä ensin min pohjaelaimi ssä.

Wiederholm (1980) on listannut syvännealueidenjärviseurantaan erityisen hy vin sopiviapohjaelähimuuttujia. Pohjaeläinyhteisöjen tilan kuvaamiseen sopivat mdi kaattorilajitja ryhmät, diversiteeffi ja/tai lajilukumäärä, Oligochaeta/Chironomidae yksilömäärien suhde ja harvasukamatojen yksilötiheys. Useat muuttujat perustuvat Chfronomidae-ja Oligochaeta-lajeihin, koska nämä ovat järvisyvänteiden yleisimmät ja runsaslukuisimmat eläinryhmät.

Ennenkuin ajallisia ja paikallisia muutoksia voidaan tarkastella, on selvitettävä pohjaeläinyhteisöjen tila seurannan alussa, johon myöhempiä tutkimustuloksia voi daan verrata. Tämän työn tarkoituksena on luoda yleiskäsitys seurantajärvien pohja elainu stäja pohjaeläinyhteisöjen rakenteesta vuosien 1989-1992 aineiston perus teella. Erityisesti tarkastellaan pohjaelaimi ä pohjan rehevyystason kuvaajana sekä suhteessa järven trofiatasoon. Perusteeffisempi järvivertailu, havaintoasemien väli nen vertailu järven sisällä ja vertailu muihin ympäristömuuttujiin tehdään aineiston jatkokäsittelyssä myöhemmin. Jatkokäsittelyssä tullaan yhdistämään bioottiset ja abi oottiset muuttujat ryhmittely-ja ordinaatiomenetelmillä sekä luokitellaan järviä la jeiliin perustuvan järvitypologian pohjalta.

0

Suomen ympäristö 172

Aineisto on kerätty 22 järvestä. Tutkituistajärvistä 10 voidaan veden laadun perus teella luokitella oligotrofisiksi, 6 eutrofisiksi ja loput mesotrofisiksi tai meso-eutrofi siksi. Näistä 6 tutldmuskohdetta on isojen järvien kuormitettuja alueita. Osa järvistä on kirkasvefisiä, osa on ruskeavetisiä humusjärviä. Järvienmaksimisyvyydetvaihte livat 6-97 m:n välillä(taulukko 1, kuva 1). Tarkemmat pohjaeläinasematiedot on esi tetty ifitteessä 1.

Havaintoasemina olivat sekä järven syvin kohta että ns. välisyvyys, joka on yleen sä syvänteenja pinnan välinen aritmeettinen keskiarvo,

Näytteet muodostuivat pääsääntöisesti viidestä rinnakkaisesta nostosta, jotka käsiteltiin erikseen. Kenttätyöt suoritti se ympäristökeskus (vesi-ja ympäristöpiiri), jonka toimialueella järvi sijaitsee. Näytteet otettiin vuosittain syys-lokakuussa Ekman noufimella (A=284- 301 cm2) ja käsiteltiin standardin SFS 5076 mukaisesti, Seulan silmäkoko oli0,5 mm.

Taulukko 1. Eräitä perustietoja tutkimusjärvistä ja niiden veden laadusta (Veden laatutiedot SYKE:n rekisteristä vuosien 1989 92 keskiarvoina)

järvi vesistö- pinta- kokonais- Chl-a Koko P väri happi happi alue ala syvyys kasvukka pg/I mgPul p-lm, p-lm,

km2 m 0-2 m,,ug/l 1 m 1 m elo maalis

Saimaa,Haukiselkä 04.11 40 2 11,0 20 40 7,9 5,9

Ukonvesi 04.15 25 30 9,9 22 30 2,8 4,8

Puruvesi 04,18 322 33 2,1 5 5 7,2 6,3

Kallavesi 0427 513 53 8,0 20 50 7,1 1,3

Pyhäjärvi, Karjala 04.39 250 26 2,5 7 10 7,2 7,3

Koitere 04.94 164 47 3,5 II 70 6,2 1,8

Päijänne 14.22 873 97 4,9 12 40 9,2 8,5

Konnevesi 14.71 188 60 3,5 7 25 8,8 5,9

Suontee 14.78 37 74 3,0 7 35 9,0 5,3

Vuohijärvi 14.91 88 62 2,2 5 25 0,0 7,7

Tuusulanjärvi 21.08 6 0 38,0 100 110 4,9 5,6

Pyhäjärvi,Säkylä 34.03 154 25 5,6 15 15 8,2 2,1

Pyhäjärvi,Tampere 35.21 124 26 8,2 25 55 5,2 0,8

Näsijärvi 35.31 265 62 4,3 15 50 7,4 2,6

Pääjärvi 35.83 3 87 5,6 12 50 9,0 5,3

Lappajärvi 47.03 141 36 14,0 23 70 6,5 0,1

Lestijärvi 51.04 65 6 6,9 14 55 9,0 6,9

Pyhäjärvi,Oulunlääni 54,05 126 31 3,2 10 25 5,9 3,6

Rehja-Nuasjärvi 59.81 97 42 5,9 14 65 6,7 1,5

Lentua 59.92 91 52 4,4 8 50 6,0 2,0

Inarinjärvi 71.11 1101 93 1,2 5 15 11,3 8,0

Muojärvi 74.02 55 36 3,3 9 10 5,5 5,6

0

TukimusaIuce, aineistO ja menetelmät

Suomen ympänetö 72

Tulokset koostuvat vuosina 1989-1992 otetuista näytteistä. Aineistoa kuvataan seuraavifia muuttujifia:

Okokonaisyksilötiheys •Oligo±aeta yksilötiheys

Okokonaisbiomassa •Oligo±aeta-BQI (Wiederholm 1980)

Otaksonien luku ^•OligodiaetWQiironomidaeyksilöm. suhde

Odiversiteeffi H’ (Shannon & Weaver) (Tanypodinae poisluiden)

OChironomidae BQI (Wiederholm 1980) •relikfiäyriäisten yksilötiheys

OQ (Paasivirta 1989; 1 lugens-t poisluiden) •Chironomus-toukkien yksilöfiheys Aineiston lajifista on esitetty ilitteessä 2.

1. Saimaa (Haukiselkä) 2. Ukonselkä

3. Puruvesi 4. Kaliavesi

5. Pyhäjärvi (Karjala) 6. Koitere

7. Päijänne 8. Konnevesi

9. Suontee

10. Vuohijärvi 11. Tuusulanjärvi 12. Pyhäjärvi (Säkylä) 13. Pyhäjärvi (Tre) 14. Näsijärvi 15. Pääjärvi 16. Lappajärvi 17. Les6järvi

18. Pyhäjänri (Oulunl.) 19. Rehja-Nuasjärvi 20. Lentua

21. Inarinjärvi 22. Muojärvi

0

____

80km

Kuva 1. Tutkimusjär’et

0

Suomen ympänstö 172

Pohjaeläimiä on usein käytetty järven tai pohjan frofiatason selvittämiseen. Eri poh jaeläinmuuttujia on verrattu perustuotantoa kuvaavlin muuttujlin esim. a4dorofy1 ffin tai suoraan veden ravinnepitoisuukslin, kun on etsitty rehevyystason muutoksia parhaiten kuvaavia muuttujia (Saether 1979,1980, Wiederholm 1980).

Aineiston pohjaeläinmuuttujien ja veden rehevyystasoa kuvaavien muuttujien välisestä korrelaafiomatrilsista onvalittutaulukkoon 2 ne pohjaeläinmuuttujat,jot ka parhaiten korreloivat veden rehevyystasoa kuvaavan a4dorofyllin kanssa sekä muutama muu tärkeäksi katsottu muuttuja.

Taulukko 2. Eräiden pohjaeläinmuuttujien korrelaatiot veden a-klorofyllipitoisuuden (1989-92 keskiarvo) kanssa syvännealu eellajavälisyvyydessä koko aineistossa (n=22). Merkitsevyystasot:^*=

p<O.S,

p<O.0I ja ***p< 0.001.

pohjaeläinmuuttujat a-klorofylli logpg/l

syvännealue välisyvyys

yksilötiheys log yks/m1 0.583** 0370**

yksilötiheys/näytesyvyys Iogyks/m1/m 0.665*** 0.683***

biomassa logg/m1 ^{0.468* 0.482*}

biomassa/näytesyvyysg/m1Im ^0.620** 0.821 ¹⁾

diversiteetti log H’ -0.212 -OJOO

taksonien lukumäärä/näytesyvyys log kpl/m 0397 0.454*

Chironomidae Iog BQI •0J71*** •o.614**

Oligochaeta yksilötiheys/näytesyv.yks/m2/m 0,449*1) 0,816***¹⁾

Oligochaeta log BQI •0,639** 0,513*

Oligochaeta/Chironomidae/näytesyvyys %/m 0J81***¹⁾ 0J74***D

)=ilman logaritmimuunnoksia

Järvienkeskinäistävertailua vaikeuttaase, että seurantaan kuuluu hyvin erilai sia järviä ja näytesyvyydet vaihtelevat järvikohtaisesfi. Vertailtavuuden parantami seksi tuloksia joudutaan usein korjaamaan mm. näytesyvyydellä tai järven kesldsy vyydellä (Wiederholm 1980). Yksilömäärä-ja biomassajakaumat ovat tyypiffisesfi vi noja, jolloin absoluuttisten lukuarvojen sijasta joudutaan käyttämään fransformaati oita esim. logaritmimuunnettuja lukuarvoja (Sarvala 1984).

3.2 Kokonaisyksilötiheys

Absoluuttinen yksilötiheys vaihtelee paljon järvikohtaisesti sekä ajallisesti että pai kaifisesti. Sitä on pidettymelkokarkeana pohjaeläinyhteisöissä tapahtuvien muutos ten kuvaajana. Yleispeiiaatteena yksilötiheys kasvaa tiettyyn rajaan asti pohjan rehe vyystason noustessa. Aineiston jäijestäminen kokonaisyksilötiheyksien mukaiseen suuruusjäijestykseen kuvaa vain pääpiirteittäin rehevyystasoa (kuva 2).

0

TuIkse ja niiden arkasteIu

3., Pohjaeläinmuuttujien suhde klorofrlliin

Suomen ympäristö )72

Yksilötiheys yleensä pienenee syvyyden kasvaessa. Syvyyden vaikutusta voi daan vähentääjakamallatiheys näytesyvyydellä (Wiederhoim 1980). Seuranta-aineis tossa näytesyvyydellä jaetutlogaritmimuunnetut kokonaisyksilöfiheydet korreloi vat erittäin merkitsevästi veden kesldmääräisen a-ldorofyffipitoisuuden kanssa (tau lukko 2, kuva 3).

Kuva2.Kokonaisyksilötiheys (vuosien 1989^-92tiheyksienkeskiarvo) eri järvissä syvännetu losten mukaisessa suuruusjärjestyksessä.

Kuva 3.Vedenklorofrllipitoisuudenja kokonaisyksilötiheyden Gaettuna näytesyvyydellä) väli nen korrelaatio välisyvyysvyöhykkeellä.

0

YKSILÖTIHEYS 6000

E

5000 _F 4000 3000 2000 1000

0- —

-‘- =- -

= .

_

— .• • :c

-I 0 1— - - = 0

Ezzosyvänne —O-—vähsyVyys

3,00 2,50 2,00 1,50 1,00

+Lestij Ukonv

O nari

,PyhKar

,PyhSäk

ere ^O ONäsij +Vuohij Suontee Päijän

logy⁼0,94+l,OlIogx r⁼ 0,68***

0,50 0,00

0,00 0,20 0,40 0,60 0,80 1,00

a-klorofylliIogpgJl

1,20 1,40 1,60

Suomenympänstö 72

3,3 Kokonaisbiomassa

Järven trofiatason on todettu vaikuttavan pohjaeläimistön biomassaan. Mm. veden fosforipitoisuudenja pohjaeläimistön biomassan välillä on havaittu korrelaaliota sub litoraalivyöhykkeellä (Dermont ym. 1977).

Biomassa ,kuten yksilötiheyskin,kasvaarehevyystason noustessa. Aineiston kokonaisyksilöfiheydenja kokonaisbiomassan välinen korrelaatio oli syvärmealuee1 la 0.98*** ja välisyvyydessä 0.96* (p <0.001). Sekä liheydet että biomassat olivat suu rimmat eutrofisissa Lappajärvessä ja Tuusulanjärvessä sekä mesotrofisessa Säkylän Pyhäjärvessäjapieniirimätoligotrofisissa syvissä järvissä (kuva 4).

:

y5:!

Kuva 4. Kokonaisbiomassa (vuosien 1989^-92 biomassojen keskiarvo) eri järwssä syvännetulos ten mukaisessa suuruusjärjestyksessä.

Seuranta-aineistossa pohjaeläinten biomassan ja veden keskimääräisen a-kloro fyffipitoisuuden välille saatiin syvännealueella merkitsevä ja välisyvyydessä erittäin merkitsevä korrelaafio sifioin, kun aineisto jaettiin näytesyvyydellä (taulukko 2, kuva 5).

Välisyvyysvyöhykkeeliä useiden syvien järvien alusveden happiongelmat eivät vai kuta tuloksiin ja korrelaatio välisyvyydessä on parempi kuin syvännealueefla.

Kuva 5. Kokonaisbiomassan suhde veden a-Idorofyllipitoisuuteen välisyvyydessä.

0

[1

BIOMASSA

20 8 6

4 2 0

Khi HH

-i r• — • •j -J = gz• - c- —

w00

____________________ ___________________________

00

1 1

0 2 4 6 8 10 12 14 16

a-klorofylli pg/I

Suomen ympänstö 72

3A Taksonien lukumäärä ja diversiteetti

Pohjaeläinyhteisöjen monimuotoisuutta kuvaavia diversiteetti-indeksejä on kehitet ty useita (mm. Simpson 1949, Margalef 1958, Shannon and Weaver 1975). Lähtökohta na on ajatus, että yhteisö on sitä tasapainoisempi mitä monimuotoisempi se on (ts.

mitä korkeamman lukuarvon diversiteetti saa). Kun esim. jätevedet aiheuttavat alu eelle ympäristösfressiä, diversiteeffi pienenee jalajimäärä vähenee (Huston 1979). Sit tenimin on havaittu, että diversiteetti voi olla alhainen myös tasapainoisissa yhtei söissä silloin, kun muutamat lajit ovat hyvin sopeutuneet homogeeniseen ympäris töön (Howmiller and Scott 1977, Milbrink 1983). Milbrink (1983) havaitsi diversiteefin olevan suurin sifioin, kun järvi on muuttumassa oligotrofisesta eutrofiseksi. Diversi teetin sijasta on alettu käyttää monimuotoisuuden kuvaajana pelkkää lajimäärää, jon ka on katsottu antavan yhtä paljon informaatiota kuin diversiteetin (Wiederholm 1980, Palomäki & Paasivirta 1993). Ljien tai taksonienlukumäärään taas vaikuttavat hyvin monet abiooffiset ja biooffiset tekijät (mm. Zaret 1980, Herricks and Cairns 1982, Thier ry 1982).

Seuranta-aineistossa diversiteetfi ja taksonien lukumäärä näyttivät olevan mel ko riippumattomia järven trofiatasosta (taulukko 2). Jos näytesyvyyttä ei oteta huo mioon, kumpikaan näistä pohjaeläinmuuttujista ei korreloinut veden a-klorofyffi-pi toisuuden kanssa.

Korkeimmat diversiteeffiarvot olivat järvissä, joiden pohjan laatu oli heterogee nimen tarjoten pohjaelaimi lle paljon erilaisia mikrohabitaatteja (hite 1). Aihaisim mat diversiteettiarvot olivat jätevesien vaikutuspiirissä olevalla Ukonvedellä, mutta myös oligotrofisissa, syvissä Pääjärvessä ja Inarinjärvessä, missä muutamat lajit oli vat hyvin sopeutuneet pohjan karuihin olosuhteisiin. Syvyyden vaikutus ilmeni si ten, että välisyvyydessä diversiteetti oli yleensä suurempi kuin syvännealueella ja matalissajärvissä suurempi kuin syvissä (lcuva 6).

[:syvänne —4-—väIisyvyys

Kuva 6. Diversiteetti H’ (ShannonandWeaver;vuosien 1989^-92 keskiarvo) eri järvissäsyvän netulosten mukaisessa suuruusjärjestyksessä.

3.5 Chironomidae BQI

Surviaissääsidiajistoon perustuva BQI (Benthic Quality Index) on indikaattorilajisys teemi. Wiederholm (1980) on luonut indeksin indikaattorilajeihin perustuvien järvi tyyppiluokittelujen pohjalta (Brundin 1949,1956, Saeffier 1979,1980). BQI kuvaa poh

0

DIVERSITEEHI 3,5

3 2,5 2 1,5

0,5 0

_

.

- :-• • ::

Suomen ympäristö 172

Jantilaajaravinteikkuutta.Indeksi on suomennettu myös pohjan “biologiseksi kun toindeksiksi”. Indeksi saa arvon 0-5välillä.Mitä suurempi arvo on, sitä karumpi on pohja. Arvot 4-5 kuvaavat niukkaravinteista pohjaa ja alle 2 olevat arvot ovat tyypil lisiä hkaantuneffle tai rehevffle järville. BQI on kehitetty erityisesti profundaalitutki muksiin sopivaksi menetelmäksi,

Seuranta-aineistossa Chironomidae BQI korreloi veden a-klorofyffipitoisuuden kanssa erittäin merkitsevästi syvännealueefia, mutta vain merldtseväsfi välisyvyydessä (taulukko 2). Pienempään välisyvyyden korrelaatioonvaikuttaa se, että aineistossa on mukana muutama hyvin matala järvi, joiden välisyvyysasemat ovat alle ilm:n sy vyydessä (Lestij ärvessä jopa litoraalissa) ja indeksi soveltuu huonosti matalien sy vyyksien kuvaamiseen.

Kun syvyys otetaan huomioon, järvet tavallaan ryhmittyvät BQI:n mukaan suh teessa järven rehevyystasoon (kuva 7).

Oman ryhmän muodostavat syvät oligotrofiset järvet Pääjärvi, Vuohijärvija Ina rinjärvi, joiden BQI:t saavat arvon 4- Sja kuvaavat näin karuja oloja pohjalla. Suu rimman ryhmän muodostavat pohjan suhteen mesotrofisiksi luonnehdittavat järvet, joiden BQI vaihtelee 2,0^-3,5 välillä. Tähän ryhmään kuuluu joukko erityyppisiäjär viä veden laadun mukaan lähes oligotrofisistajärvistä humusjärviin ja lievästi likaan tuneisiinjärviin. Oman ryhmänsä muodostavat jonkin verran eutrofoituneet Ukon vesi, Lappajärvi, Säkylän Pyhäjärvi ja Tampereen Pyhäjärvi, joiden BQI vaihtelee 1,5- 2,0 välillä, mutta järvet eivät ole veden laadun suhteen voimakkaasti rehevöityneitä.

Yksittäisiä rehevöityneitä järviä ovat Saimaa (Haukiselkä) ja Lestijärvi, joiden pohja on vähemmän rehevä kuin mitä veden rehevyystaso edellyttäisi. Tämä johtuu järvien mataluudesta. Hypereutrofinen Tuusulanjärvi poikkeaa kaikista muista ja järven BQI molemmissa tutkimussyvyyksissä olin. 1 (Chl-a/näytesyv.⁼4,2), mikä ilmensi korke aa rehevyystasoa pohjalla.

5

4,5 • Vuohij man

O8

•Saimaa

a-kmorofyfli pg,i / näytesyvyys m

Kuva 7, Chironomidae BQI:n suhde päällysvedenklorofyllipitoisuuteen(jaettuna näytesyvyydel lä) syvännealueella.

0

Suomen ympänetö 72

36 Oligochaeta yksilötiheys ja -BQI

Harvasukamatojen liheys on mm. Ruotsin suurilla järvifiä kuvannut hyvin eutrofoi tumiskehitystä (Wiederho]m 1980). Myös monella muulla eurooppalaisellajärvellä rehevöitymisen ensimmäisenä merMdnä on pidetty harvasukamatojen absoluuttisen ja suhteellisen yksilöfiheyden kasvua ennenkuin lajikoostumuksessa on havaittu muutoksia (Saeffier 1980).

Seuranta-aineistossa näytesyvyydellä jaettu harvasukamatojen yksilötiheys kor reloi erittäin merkitsevästi veden a-klorofyffin kanssa välisyvyydessä, mutta vain melkein merkitseväsfi syväimealueella (taulukko 2). Tiheys näyttää täten kuvaavan paremmin rehevyystasoa matalammissa syvyyksissä kuin syvänteissä. Harvasuka matojen näytesyvyydellä jaetut yksilötiheydet eri järvissä on esitetty kuvassa 8.

Kokonaistiheyden lisäksi seurantaan sopivaksi muuttujaksi voi osoittautua in dikaattorilajien tiheyksien muutoksien seuraaminen. Brinkhurst (1974) havaitsi Lim nodriius hoffineisterin suhteeffisen osuuden kokonaistiheydestä kasvavan rehevöity misen edetessä. Langja Reymond (1992,1993) havaitsivat Sveitsin Neuchatel-ja Ge nevejärvessä euttofiaa kuvaavien indikaattorilajien (etenkin P hammoniensis ja Tubifex tubtfex) tiheyksien selvän pienentymisen ja oligottofiaa ilmentävin lajien (etenkin Sty iodriius heringianus ja Peioscoiex veiutinus) fiheyksien kasvun järvien rehevyystason alentuessa.

Oligochaeta BQI (Ah & Wiederholm 1977) vastaa Chironomidae BQ-indeksiä.

Indeksi perustuu Milbrinkin (1972,1973) Oligochaeta-aineiston lajien ekologislin tie toihinja levinneisyyteen Ruotsin suurissa järvissä.

Seuranta-aineistossa Oligochaeta BQI ei korreloinut erityisen hyvin veden a-klo rofyffipitoisuuden kanssa. Syvännealueella saatiin merkitsevä ja välisyvyydessä mel kein merkitsevä riippuvuus (taulukko 2). Indeksin käyttöä vaikeuttaa lajimäärityk seen liittyvät ongelmat. Potamothrix hammoniensis-ja Tubtfex tubzfex -lajien nuoria yk silöitä on vaikea erottaa toisistaansamoin kuinLimnodriius-lajien nuoria yksilöitä. Joil laldnjärvfflä valtalajeina olivat lajit, jotka eivät kuulu indikaattorisysteemiin.

Kuva 8.Näytesyvyydellä jaettuharvasukamatojen yksilötiheys (vuosien 1989^-92 keskiarvo) eri jälvissä välisyvyystulosten mukaisessa suuruusjärjestyksessä.

0

OLIGOCHAEIA YKSILÖTIHEYS 200

I80 -I60 I40 I205

I00

- 60 20 0

- .5

EziEvälisyvyys —.——syvänne

Suomen ympänstö 172

307

OIigochaeta/Chironomidae-yksiIömöärösuhde

Likaantumisen tai eutrofoitumisen edetessä järvessä tiettyjen kestävien Oligochaeta lajien tiheydet suhteessa sedentaaristen (kaivautuvien) Chironomidae-lajien tiheyk sun kasvavat. Suhdeluku suurenee trofiatason noustessa (Saeffier 1979,1980, Milbrink 1980, Wiederholm 1980).

Ruotsin suurissa järvissä näytesyvyydellä korjattu O/C-suhde korreloi voimak kaasti veden idorofyifipitoisuuden kanssa (Wiederholm 1980). Tässä seuranta-aineis tossa eri pohjaeläinmuuttujista O/C-suhde tuotti parhaimman korrelaafion järven trofiatasoa kuvaavan ldorofyffipitoisuuden kanssa (taulukko 2, kuva 9).

Italialaisessa Nemijärvessä O/C-suhde kasvoi vähitellen järven rehevöilyessä.

Negatiivinen korrelaafio O/C:nja Chironomidae-yksilömäärän välillä kuvasi kuiten kin pikemmli-ildn Chironomidae-touklden vähentymistä kuin harvasukamatojen ti heyksien kasvua (Bazzanfi and Seminara 1986).

38 Reliktiäyriäisten yksilötiheys

Relikfiäyriäisten esiintymistä syvien järvienpohjafaunassa pidetään yhtenä pohjan tilaa kuvaavana indikaattorina. Relilctiäyriäiset Monoporeia affinis, Pallasea quadrispi nosa, Mysis relicta ja Gammaracanthuslacustrisesiintyvät syvissä kylmissävesissä ja yleensä hyvissä happiolosuhteissa. Reliktien esiintyminen rajoittuu eläinmaantieteel lisesti alueeseen, joka Yoldiameren aikana on kuulunut Itämereen. Vaateliainja harvi naisin onjättikatka (Gammaracanthus lacustris),joka esiintyy vain yli 40 m syvissäjär vissäja vaatii korkeampaa happipitoisuutta kuin muut reliktiäyriäiset (Särkkä 1976, Särkkä ym. 1990). Laajin esintymialue on okakatkalla (Pallasea quadrispinosa) ja My siksellä, jotka l&kasvetistenja oligotrofisten järvien lisäksi esiintyvät myös humus pitoisissaja mesotrofisissajärvissä. Valkokatka (Monoporeia affinis) on tyypillinen kir kasvefisten, oligotrofisten järvien laji.

Seuranta-aineistossa reliktiäyriäisiä esiintyi satunnaisesti ja harvalukuisesti (tau lukko 3).Tämä johtuu siitä, että akifivisina ifikkuvina lajeina, jotka vaeltavat myös vertikaalisesti, niitä on vaikea kerätä kvantitatiivisffla näytteenottimilla (Bagge ym.

1996). Yleisimpinä lajeina seuranta-aineistossa olivat Mysis ja okakatka. Suurimmat tiheydet taas olivat valkokatkalla, joka on tiiviimmin yhteydessä sedimentifinja tulee helpoiten mukaan Ekman-näytteenotossa. Harvinainen jättikatka esiintyi seuranta aineistossa vain Vuohijärvessä ja Konnevedellä.

7,00

600 y⁼0,93+0,14x

1 r=0,77***

Inan ^UO

000as

0 2 4 6 8 10 2 4 16 18 20

a-klorofylli pg/l

Kuva 9. Näytesyvyydellä jaetun Oligochaeta/Chironomidae-yksilömääräsuhteen ja veden a-klo rofyllipitoisuuden välinen korrelaatio syvännealueella,

0

Suomenympänstö 72

Taulukko 3. Rehktiäyriäisten keskimääräinen yksilötiheys (yks/m1) vuosina 1989^-91.

järvi syvyys Monoporei Mysir re/uta Pallasea Gammata

m afflnis quadnipinosa canthus Iacustris

Kallavesi 23 5 40

Pyhäjärvi(Karjala) 10 98

Päijänne 32 4 10

Konnevesi 25 81

50 5 6

Suontee 35 99 2 2

73 lOI 2

Vuohijärvi 30 2 2

60 5 2 2

Näsijärvi 30 9

59 8 13

Pääjärvi 40 7

78 7

Pyhäjärvi (Oulun lääni) 13 3

Rehja-Nuasjärvi 20 2 2

Tämäntyyppinen seuranta ei anna täsmällistä kuvaa reliktiäyriäisten esäntymi sestä. Mm. Puruveden aineistossa ei ollut yhtään lajia, vaikka järvessä esiintyy kaikkia neljää lajia (Bagge 1992, Bagge ym. 1996). Myös Päijänteeltä (Särkkä 1976) ja Näsijär vestä tehdyissä tutkimuksissa (Väinölä & Rockas 1990) on esiintynyt kaikkia neljää lajia, mutta ei tässä seuranta-aineistossa.Jätfikatka on lisäksi löytynyt aikaisemmin Kallavedeltäja Pääjärvestä (Väinölä & Rodas 1990) sekä Rehja-Nuasjärveltä 1950-lu- viilla (Segerstråle 1956), mutta ei tästä seuranta-aineistosta.

Relikfiäyriäisten tiheydet ovat usein aihaisia ja etenkin valkokatkalla on todettu huomattavia vuosittaisia fiheysvaihteluita ravintoifianteeseen liittyen (Johnsson &

Wiederhoim 1990,1992). Seuranta ei sovi reliktiäyriäisten tiheysmuutosten tarkkaan selvittämiseen, mutta antaa yleispiirteisen kuvan järven tilasta, jos reliktiäyriäisiä esiin tyy aineistossa.

3.9 Chironomus-toukkien yksilötiheys

Järven rehevöityessä Chironomus-toukiden suhteellinen osuus kasvaa (Wiederholm &

Eriksson 1979,Warwick1980, Kansanen & Aho 1981, Frank 1983). Eri Chironomus-tyy peifiä on toisistaan poikkeavia ympäristövaafimuksia. Eri ryhmien esiintymiseen vai kuttaa mm. sedimentin laatu, ravinnon laatu ja määrä ja fysikaalis-kemialliset ympä ristöolosuhteet (Johnsson 1984). C. plumosus-järvissä happiolosuhteet ovat yleensä heikommat kuin C. anthracinus-järvissä (Kansanen ym. 1984). Jo Brundin (1958) luo kitteli C. piumosuksen eutrofiaa kuvaavaksi lajiksi ja C. anthracinuksen lievempää eut rofiaa kuvaavaksi lajiksi. C. salinarius-tyyppi (neocorax) esiintyy lievästi eutrofisissa järvissä, mutta myös mesotrofisissa kerrostumattomissa tai huonosti kerrostuneissa järvissä (Kansanen ym. 1984).

Rehevimmät järvet C. piumosuksen esiintymisen mukaan olivat Tuusulanjärvi, Säkylän Pyhäjärvi ja Lappajärvi (taulukko 4).

Suomen ympänö 72

0

Taulukko4.Ch,ronomus-toukkienkeskimääräinen yksilötiheys(ykslm2)vuosina 1989-92.

järvi Chironomus Chironomus Chironomus

plumosus-t anthracinus/thummi-t neocorax/salinarius-t välisyvyys /syvänne välisyvyys/syvänne välisyvyys/syvänne

Saimaa(Haukiselkä) 0 27 3 0 0 0

Ukonvesi 22 0 303 0 336 206

Puruvesi 0 0 91 5 0 0

Kallavesi 0 0 7 322 0 0

Pyhäjärvi (Karjala) 0 0 0 0 0 0

Koitere 0 0 0 0 0 0

Päijänne 0 0 0 0 0 0

Konnevesi 0 0 0 0 0 0

Suontee 0 0 0 0 0 0

Vuohijärvi 0 0 0 0 0 0

Tuusulanjärvi 229 271 2 0 0 0

Pyhäjärvi (Säkylä) 298 207 185 491 0 0

Pyhäjärvi (Tampere) 0 35 0 243 0 0

Näsijärvi 0 0 2 190 0 0

Pääjärvi 0 0 0 0 0 0

Lappajärvi 262 269 131 585 343 686

Lestijärvi 0 26 0 31 0 523

Pyhäjärvi (OulunL) 0 0 0 0 0 0

Rehja-Nuasjärvi 0 9 125 141 5 7

Lentua 0 5 14 98 2 0

Inarinjärvi 0 0 0 0 0 0

Muojärvi 24 20 59 36 II 0

Lievemmin rehevöityneitä muidenChironomus-tyyppien dominanssin mukaan olivat Ukonvesi, Lestijärvi ja Tampereen Pyhäjärvi sekä Lentua, Rehja, Näsijärvi, Muojärvija Kafiavesi, Eutrofisista Saimaan Haukiselältä ja Lestijärvestä C.plumosus tyyppi lähes puuttui. Tämä johtuu järvien mataluudesta ja heikosta kerrostuneisuu desta. Hapen puute ei rajoita pohjaeläimistöä ja C.piumosuksendominanssi ei pääse syntymään. Myös Tuusulanjärvi on matala, mutta hypereutrofisen luonteensa joh dosta sen syvänteessä esiintyy usein hapettomuutta. Oligotrofisten suurten järvien syvänteistäChironomus4ajitpuuttuivat.

Chironomustouldcien esiintymistä ja tiheyksien suuruutta voidaan pitää karkea na rehevyystason ilmentäjänäjärvissä.

3.10 järvikohtainen tulosten tarkastelu

3 10,1 Saimaa (Haukiselkä)

Ete1ä-Saimaan tutkimusalue sijaitsee melko pienialaisella Hauldselällä, Koko Hauki selkä on puunjalostusteoffisuuden jätevesien kuormittama, Talvisin selvää jätevesi vaikutusta havaitaan llkonselällä asti pohjan yläpuolella, mihin tiheydeltään raskaam matjätevedet painuvat. Haukiselällä jätevesivaikutus ilmenee kohonneina COD-ja ravinnepitoisuuksina, kohoniteena väriarvona sekä alentuneena happipitoisuutena etenkin pohjan läheisessä vesikerroksessa (Kansanen ym. 1990).

0

Suomen ympänstö 72

Saimaan Hauldselän aineistossa oli 35 taksonia, joista 13 yleisyys oli^>50

%.

^Suun

lajimäärä on seurausta tutiämuspaikkojenmataluudesta maksimisyvyyden ollessa vain 12 m sekä vaihtelevasta pohjan laadusta, joka luo erilaisia habitaatteja eläimistölle. Lajis tossa oli mukana runsaasti myös litoraalilajeja. Lajistoifisesti eri syvyysvyöhykkeidenvä hulä ei ollut merkittäviä eroja. Mesotrofiaa ilmentävät lajit olivat yleisimpiä (taulukko 5).

Yksilötiheydessäja biomassassa en tutldmusvuosina oli paljon eroja. Kokonaisyk silöfiheys oli aihaisin vuonna 1992 harvasukamatojen tiheyden pienennyttyä (kuva 10). Oligochaeta/Chironomidae-suhteen mukaan Chironomidae-toukkien suhteeffi nen osuus pieneni hieman välisyvyydessä, mutta suureni syvännealueella tutkimus- vuosien aikana. Biomassa syvännealueella oli selvästi suurempi kuin välisyvyydessä.

Keskimääräinen kokonaisbiomassa syvännealueella oli 1,54 g/m2 (1,14-2,30 g/m2) ja välisyvyydessä 0,53 g/m2 (0,38^-0,80 g/m2). Biomassat jäivät lajistoifiseen trofiaindi kaafiotasoon nähden aihaisiksi. Lievästi korkeampaa ravinnetasoa syvännealueella kuvastavat Oligochaetojen, Limnodrllus-lajien, Chaoboruksen ja Chironomus plumosus tyypin suurempi tiheys sekä suurempi yksilöpaino ja kokonaisbiomassa.

Taulukko 5.Saimaan Haukiselänyleisimpien pohjaeläinlajienfrekvenssa, keskimääräinenyksilötiheysja hajonta 1989-1991 (n8).

laji frekvenssi % tiheysyks/m2

Frocladiusspp. 100 193 137

Pirkhiimspp. 100 88 85

Potamothnxhåmmonienst5 88 88 89

PoypeoiumpuIIum 88 56 63

Tanytarsusspp. 15 132 188

Chaoboridae 75 51 58

Spirospermaferox 63 33 52

Årcteona,slomond/ 63 29 35

timnodniussp. 63 15 19

Åulodrllusl,mnob,us 63 10 II

Chironomusanthracrnus/hummi-t. 50 43 76

Cladope/ma virillula 50 22 48

Åu/odriiusplunseta 50 12 16

SAIMM Haukiselkä

Kuva JO. Chironomidae-ja Oligochaeta- lajien yksilötiheydet sekä kokonaistiheys Saimaan Haukiveden syvännealueella (s=1 2m) ja välisyvyydessä (p =6-7m) 1929-92.

2000 1500 s 1000 500

0

EiChironomidae gochaetai

0• 0 • 0•

0% — . —

CD 0% 0% 0% CD 0% 0%

0% 0%

Suomen ympäristö 72

Pohjaeläinmuuttujien vaihtelukuvaaepästabiileja oloja pohjalla. Suuri muu tosherldcyys johtunee sekä liian vaffitelevasta pohjan laadusta (vaihtelevasti liejua, hiekkaa, soraa, kasvillisuuttasekä kuitujätettä) että Hauldselällä vaikuttavista^puun jalostusteollisuudenjätevesistä. Jotta pohjan tilaa voitaisiin tällä alueella luotetta vasti seurata ja havaita mahdolliset muutokset, kerättävän aineiston tulisi olla suurempi.

Bioindekseistä diversiteeffi oli suhteellisen korkea ja välisyvyydessä syvän nealuetta suurempi. Olig BQI, Chir BQI ja CI ilmensivät pääasiassa mesotrofiaa.

Chironomidae-lajeihin perustuvat indeksit antoivat kuitenkin jonkin verran toi sistaan poikkeavan kuvan, Chir BQI tuotti selvästi alhaisempia arvoja kuin CI.

Chir BQI ilmensi lähes eutrofista pohjaa, kun taas Olig BQI ja CI kuvasivat mesot rofista pohjaa. Välisyvyysvyöhyke on niin matalaa, että Chironomidae-indeksit soveltuvat huonosti tämän syvyyden tarkasteluun (kuva 11).

3.10.2 Ukonvesi

Mikkelin alapuolinen Ukonvesi on osa Saimaata, Alueella vaikuttavat Mikkelin kau pungin yhdyskuntajätevedet. Veden laadun suhteen alue on melko rehevää ja syvän nealueella saattaa esiintyä ajoittain hapettomuutta.

Ukonvedeltä näytteet otettiin vuosina 1989-90. Taksoneja Ukonvedestä löytyi 14, joista yhdeksän frekvenssi oli>50

%.

Lajeja oli suhteeffisen vähän ja harvat lajit do minoivat. Tämä alensi myös diversiteeffiä. Lajisto ilmensi joko eutrofiaa tai mesotro fiaa (taulukko 6). Syvännealueella dominoivat Potamothrix hammoniensis ja Chironomus salinarius-tyyppi (C. neocorax).

Kuva II. Diversiteetti- sekäChironomidae-jaOligochaeta-indeksit SaimaanHaukiselän sy vännealueella (s= 12m) ja välisyvyydessä (p=6-7m) 1989-92,

0

5,00

SMMAA Haukiselkä

4,00 3,00 2,00

,00 0,00

1€—0IigBQ

—O-—thirBQI

0 0• • 0•

0% —

Cl 0% 0% 0%

0% 0% 0% 0%

— r-3

Cl 0% 0% 0%

0% 0% 0% 0%

Suomen ympäristö 172

Taulukko 6. Ukonvedenyleisimpien pohjaeläinlajien frekvenssi, keskimääräinen yksilötiheys ja hajonta 1989-1990 (n=4).

laji frekvenssi % tiheysykslm1

5

M,tamothrirhammonins, 75 536 621

Ch,ronomussahiiariijs/neacorax-t. 75 171 222

Procladiusspp. 75 112 127

Chaoboridae 75 14 14

Chfronomusanth,aaqus/thymm,t. 50 151 180

Jergentiacoracina 50 132 215

Årcteonair/omond/ 50 15 24

Cbfronomusplumosus-t. 50 II 16

Hydracarina 50 8 II

Yksilötiheys oli suhteellisen korkea lukuunottamatta syvännealuetta vuonna 1989, josta selvittämättömästä syystä puuttuivat pohjaeläimet lähes kokonaan (kuva 12).

Biomassa ilmensi mesofrofiaa. Syvännealueella kokonaisbiomassa oli + -4,87 g/

m2

(=

2,44 g/m2) ja väiisyvyydessä se vaihteli 1,69-3,35 Wm2 välillä

(=

2,52 g/m2).

Kaikki bioindeksit Olig BQI, Chir BQI ja CI ilmensivät mesoeutrofiaa (kuva 13). Sai- maalle tyypilliset rehkfiäyriäiset puuttuivat. Rehevyyden kuvaajat Chironomus plu mosus-tyyppija Chaoboridae esiintyivät vähälukuisesti. Syvänteen pohjan biologi nen tila oli jonkin verran heikompi kuin välisyvyydessä. Pohjan stabffiteetfiä on vai kea arvioida, koska aineisto oli suppea.

Mikkelinkaupunkionteettänytlähivesiensäpohjaeläinselvityksenvuonna 1987, jossa Ukonvedellä oli yksi tutkimuslinja. Tutkimuksessa saatiin syvänteen (28 m)yksilötihey deksi 161 yks/m2 ja biomassaksi 2,54 g/m2. Ainoa esiintynyt laji oli Chironomus salinarius tyyppLVälisyvyysvyöhykkeellä (12 m) yksilöfiheys oli 104 yks/m2 jabiomassa 0,18 Wm2.

]1ksoneita esiintyi 5ja suurin osa oli Chironomidae-touldcia (Mikkelin kaupunki 1987).

Kuva 12. Chironomidae-ja Oligochaeta- lajien yksilötiheydet sekä kokonaistiheys Ukonveden syvännealueella (s=30m) ja välisyvyydessä (p

=

15m) 1989-90.

0

3000

UKONVESI

2500 2000 1500 1000 500 0

muut EIChironomidae

[

^EIOligochaeta

Suomen ympänstö 72

UKON VESI 5,00

4,00

,

______________________________________________________________

),UU —&—-OIig.BQI

2,00 Chir BQI

Cl

-

0% 0%

Cl 0% Cl 0%

0% 0% 0% 0%

Kuva l3. Diversiteetti- sekä Chironomidae-ja Oligochaeta-indeksit Ukonveden syvännealueel ja (s=30m) ja välisyvyydessä(p=lSm) 1989-90.

3.10.3 Puruvesi

Puruvesi on vedenlaadultaan kirkas, niukkaravinteinenja lievästi humuspitoinen Saimaaseen kuuluva vesialue (oligohumoosinen). Vesialueelle ei tule juurikaan kuor miffista.Järvelle on tyypillistä kohtalaisen suuret alusveden happipitoisuusvaihtelut talvisin (Meriläinen 1992, Meriläinen & Hamina 1993).

Puruvedeltä näytteet otettiin vuosina 1989-90. Aineistosta tavatifin 34 taksonia, joista 12:sta frekvenssi oli >50 % (taulukko 7). Yleisimmät lajit kuvasivat lähinnä mesofrofiaa. Eutrofian ja/tai huonojen happiolojen ilmentäjät kuten Chaoboridae-ja Chironomus plumosus-tyyppi puuttuivat täysin.Aineistossa ei myöskään esiintynyt reliktiäyriäisiä, vaikka esim. vuonna 1991 (Meriläinenl992) tavattiin, joskin hyvin har valukuisesti, valkokatkaa ja okakatkaa,

Taulukko?. Puruveden yleisimpien pohjaeläinlajien frekvenssi, keskimääräinen yksilötiheys ja hajonta 19891990(n=4).

laji frekvenssi ¾ tiheys ykslm2

5

Pisidiumspp. 100 140 40

Spirosperma ferox 100 122 85

Hydracarina 100 lOI 141

Procladiusspp. 100 66 16

Tanytarsusspp. 75 47 216

ÅrcteonaLrlomond/ 75 59 42

Limnodrilussp. 75 18 22

Poi)’pec’iumpullum 75 17 15

Stktoch,ronomusrosenschöidi 50 103 129

ZaIutschizaIutschkoIa 50 17 21

Potamothrixftubifex 50 14 17

Valvatamacrostoma 50 10 II

0

Suomen ympänstö 72

PURUVESI

Puruveden aineiston luotettavuutta heikentää se, että rinnakkaisnäytteitä oli vain 2-3 ja tämä aiheuttaa suurta hajontaa etenkin lajien yksilötiheyksissä. Samasta syystä johtunee myös suun ero välisyvyyden kokonaistiheyksissä vuosien 1989 ja 1990 välillä (kuva 14). Lajisto sinänsä ei poikennut esim. Meriläisen (1992) tutkimuksesta.

Mesotrofiaa indikoivasta lajistosta huolimatta biomassat jäivät aihaisiksi ja oli vat oligotrofisffle järville tyypillisellä tasolla. Syvännealueen keskimääräinen koko naisbiomassa oli 1,10 g/m2 (0,93- 1,27 g/m2) ja välisyvyyden 0,66 g/m2 (0,24- 1,08 g/m2).

laksoneja esiintyi suhteeffisen runsaasti ja diversiteetti oli samaa suuruusluok kaa molemmissa syvyyksissä. Olig BQI:n, Chir BQI:n ja CI:n mukaan pohja oli mesot rofinen. Välisyvyydessä vuoden 1990 Chir BQI ilmensi jopa mesoeutrofiaa (kuva 15).

Puruveden pohjaeläimistö vuosina 1989-90 osoitti, että oligotrofinen Puruvesi tuottaa mesotrofisen pohjaelaimi nja että pohjan tilassa ilmenee vuosittaista vaih telua (vrt. Meriläinen 1992). Vuonna 1991 Cliir BQI sai arvon 3,07 ja kokonaisbiomassa olin. 0,8 g/m2. Vuosina 1989 ja 1990 syvännealueen Chir BQI oli 3,00 ja kokonaisbio massa 1,1 g/m2. Meriläisen mukaan tämä erikoinen tilanne johtuu siltä, että Puruve dellä tuottava kerros on huomattavan paksu, jopa 20m. Perustuotanto tuottaa kohta laisen paljon orgaanista ainetta pinta-alayksikköä kohden ja tuottava kerros ulottuu samalla harppauskerroksen alapuolelle, missä hajotustoiminta kuluttaa ilmeisesti enemmän happea. Alusveden happiifianne jalämpöifia sekä orgaanisen kuormituk sen suuruus todennäköisesti aiheuttavat pohjaelamli ssä vuosittaista vaihtelua.

Kuva 15. Diversiteetti- sekä Chironomidae-ja Oligochaeta-indeksit Puruveden syvännealueella (s=30m) ja välisyvyydessä (p=ISm) 1989-90.

0

3000 2500 2000 1500

- 1000 500 0

muut Chironomidae ciOligochaeta

Kuva 14. Chironomidae-ja Oligochaeta- lajien yksilötiheydet sekä kokonaistiheys Puruveden syvännealueella (s =30m) ja välisyvyydessä (p= lSm) 1989-90.

PURU VESI 5,00

4,00

_______

3,00 _—*.—OIig. BQI

2,00 jhBQI

1,00 0,00

a-.0-.

Suomenympäretö 72

3.10.4 Kallavesi

Kailaveden tutldmuspaikka sijaitsee eteläisellä Kafiavedellä lähellä Säyneensaloa Kuopion eteläpuolella. Tutldmusalueella vaikuftavatsekäasutuksen että teollisuuden jätevedet. Vesialue on luonteeltaan rehevä ja pohjan yläpuolella happipitoisuudet ovat kerrostuneisuuskausina selvästi alentuneet,

Kafiavedeltä tavatifin 26taksonia,joista 11 frekvenssi ylitti 50

%

(taulukko 8).

Lajisto ilmensi lähinnä mesotrofiaa. Matalammafia happiolotovatparemmat, mikä näkyiPatiasean eslintymisenävälisyvyydessäja puuttumisena syvännealueelta. Myös oligotrofiset lajit Spirospermaferox ja Heterotanytarsus apicalis esiintyivät vainvälisy vyydessä.Toisaalta myös huonoja happioloja ilmentävät Chaoborus-toukat olivat ylei siä matalammalla.

Taulukko 8. Kahaveden yleisimpien pohjaeläinbjien frekvenssi, keskimääräinen yksilötiheys ja hajonta 1989 l992 (n =8).

laji frekvenssi % tiheys yks/m2

5

PotamothuV[ubifx 100 145 72

Procladiusspp. 100 132 122

Piski»imspp. 00 96 80

Sergentiacoraciia 88 176 343

Chaoboridae 88 33 47

Åulodriiusp/urireta 88 21 17

Tanytarsusspp. 75 79 182

Hydracarina 75 5 17

Ci»inodrllussp. 75 14 14

Årcteonaislomond/ 63 18 24

PovpediiumpuIfum 50 3) 52

Yksilötiheydet olivat luokkaa 500 yks/m2 paitsivuonna1991 välisyvyydessä, mis sä esiintyi poikkeukseffisen runsaasti Tanytarsus-toukkiaja syvänteessä vuonna 1989, jolloin esiintyi Sergentia coracinan massaesiintymä sekä vuonna 1992, jolloin^{C. anthra} cinus-ryhmä esiintyi runsaana (kuva 16).

Kuva 16. Chironomidae-ja Oligochaeta- lajien yksilötiheydetsekäkokonaistiheys Kallaveden syvännealueella(s=46m) ja välisyvyydessä (p =23m) 1989-92.

0

2000

KALLAVESI

1500

E

1000 500 0

muut

iChironomidae igochaeta

0• 0•

0% . 0% —

00 0% 0% 0% 00 0% 0% 0%

0% 0% 0% 0% 0% 0% 0%

Suomenympäristö 72

KALLAVESI

Kuva 17. Diversiteetti- sekä Chironomidae-ja Oligochaeta-:ndeksit Kallaveden syvännealueel Ja (s=46m) ja välisyvyydessä (p=23m) 1989-92.

Kesldmääräinenbiomassa syvänteessä oli 1,41 g/m2 (1,25^-1,78 g’m2) ja välisyvyy dessä 0,83 g/m2 (0,71^-1,03 g/m2). Biomassat ilmentävät jokseenkin niukkaravinteista pohjaa.

Diversiteeffi syväiinealueella oli hieman pienempi kuin välisyvyydessä. Bioindek sit molemmilla syvyysvyöhykkeifiä kuvasivat mesotrofista pohjan luonnetta. Syvänne alueella pohjan tila oli vuonna 1992 ravinteikkaampi kuin aikaisemmin (kuva 17).

Meso-eutrofisenlajistonja aihaisen biomassan keskinäinen ristiriita ilmeni myös Mankin (1990) pohjaeläintufldmuksessa Kallavedeltä vuodelta 1989 (taulukko 9).

Manldn (1990) tutkimuksessa myös Pohjois-Kafiaveden vertailuaseman biomas sat olivat hyvin aihaisia ja CI ilmensi mesoeutrofista pohjan tilaa. Säyneensalon etelä puolinen syvännealue luokiteltiin kokonaisbiomassan suhteen jo “myrkyifiseksi” poh jaksi. Myös eteläisen Kallaveden biomassat olivat pieniä, vaikka CI ilmensi jo selvästi parempaa biologista kuntoa. Syynä aihaisiin biomassoihin voivat olla pohjan epäva kaat happiolot, joihin vaikuttavat monet tekijät esim, alueelle tuleva jätevesikuormi tus. Alusveden fysikaalis-kemiallinen laatu ilmeisesti vaihtelee paljon vuosittain, mikä vaikuttaa alueen pohjaeläimistöön. Tähän viittaa mm. vuonna 1986 tehty tutkimus, jossa bioindeksit olivat korkeampiaja ilmensivat selvästi parempaa pohjan biologista tilaa kuin vuonna 1989.

Taulukko 9. Kallaveden pohjaeläimistön kokonaistiheydet ja -biomassat sekä CI-indeksi vuodelta 1989 (Cl myös 1986 [Mankki 19901) verrattuna tähän aineistoon.

alue syvyys kok.tiheys kok.biom. CI 1989 Cl 1986

m yb/m2 g/m1

Pohj.-Kallavesi 20-30 818 120 2,4 3,5

38 30 0,20 2,0 ^-

Säyneens.pohj. 10-30 542 1,85 2,2 2,7

32-48 215 1,21 2,1 ^-

Säyneens.eteläp. 20-30 42 0,08 ^- 3,6

52 41 0,04 ^{- -}

Etelä-Kallavesi 20-30 189 0,81 3,1 4,0

41-46 66 029 3,0 ^-

SYKEI989-92 23 819 0,83 3,0

46 1141 1,41 2,9

0

5,00 4,00 3,00 2,00 1,00 0,00

-.-H’

iö—OIig. EQI

—*-—ChirBQI iCI

0• 0• •

0% —

CC 0% 0% 0%

0% 0% 0% 0%

0% — (“.1

CC 0% 0% 0%

0% 0% 0% 0%

Suomen ympäristö 72

3.IOJ Pyhäjäivi (Karjala)

Kaijalan Pyhäjärvi on rajavesistö, jonka 250 km2:n pinta-ajasta noin viidennes on Ve näjän puolella. Järvi kuuluu ns. erityistä suojelua vaafiviin vesiin. Järveen tulee kuor mitusta lähinnä alueen taajamista ja järvellä olevasta kalarikasvatuslaitoksesta sekä hajakuormituksena ympäristöstä. Järvi on kirkasvefinen ja oligotrofinen. Viime vuo sina on kuitenkin havaittu rehevyyden kasvua järvessä mm. sedimentin pifievästö tutkimuksessa (ODikainen 1992).

Pyhäjärvestä tavatifin 34taksonia, joista 13 frekvenssi oli> 50

%

(taulukko 10).

Välisyvyyttä edustavan havaintopaikan näytteet vuosilta 1991-92 olivat kuivuneet varastoinnin aikana.

Lajistossa vallitsivat mesotrofiaa ilmentävät lajit. Välisyvyyden taksonimäärä oli selvästi suurempi johtuen lähinnä matalasta syvyydestä ja myös litoraahilajeja oli mukana. Välisyvyydestä tavattän rehktiäyriäisistäMonoporeia affinis.Hapettomuu den ilmentäjät, Chaoboridaeja Chironomus plumosus-tyyppi, puuttuivat.

Välisyvyydenyksilötiheys oli suurempi kuin syvännealueen. Molemmissa syvyys vyöhykkeissä eri eliöryhmien suhteeffiset osuudet olivat suunnilleen samoja (kuva 18).

Biomassa oli syvännealueella suurempi kuin välisyvyydessä. Syvänteen biomas sasta suurimman osan muodostivat Pisidium-simpukat. Keskimääräinen kokonais biomassa syvännealueella oli 5,94 g/m2 (3,35^-9,58 g/m2) ja väiisyvyydessä 1,45 g/m2 (0,89-2,01 g/m2).

Olig BQI ilmensi molemmissa syvyyksissä mesotrofiaa. Chir BQI-lajit puuttui vat kokonaan välisyvyydestä, mutta syvännealueella indeksi kuvasti keskimääräistä ravinteikkuutta. CI ilmensi myös mesotrofiaa ja syvännealueella rehevyystaso oli jonkin verran korkeampi (kuva 19).

Järven (pohjois-osassa) pohjan tilaa voidaan kokonaisuutena luonnehtia lähin nä mesotrofiseksi sekä välisyvyys- että syvännealueella. Diversiteetti ja bioindeksit olivat hyvin samanlaisia eri vuosina. Kun myös eri lajiryhmien suhteeffiset osuudet ovat pysyneet eri vuosina samoina, on pohjan tila pohjaeläinmuuttujien mukaan melko tasapainoinen.

Pyhäjärven pohjaeläimistöä on tutkittu aikaisemmin vuonna 1984 (Paasivirta 1987). Tutkimuksen mukaan järven kesidosan pohja oli oligotrofinen (Lukuunottamatta Varmonniemen kalankasvatuslaitoksen aluetta), järven eteläosat ja Syijäsalmen poh joispuolinen osa lievästi mesotrofisiasekä Atäskön alue lievästi eutrofinen.

Taulukko 10. Pyhäjärven (Karjala) yleisimpien pohjaeläinlajien frekvenssi, keskimääräinen ybilötiheys ja hajonta 1989 -1992 (n=6)

laji frekvenssi % tiheysyks/m2

5

Pikhimspp. 00 164 114

Procladi’isspp. 100 IlO 75

Spfrosperma ferox 100 92 62

Tanytarsusspp. 100 75 90

Po5’pedilumpu/Ium 83 31 20

PotamothniYTubii’x 83 24 20

ZaIutschizaIutschkoIa 83 II 9

ChfranamusanthaaiusAhummit. 67 99 85

Sergenticoraci’ia 67 25 39

Årcteonairlomondi 67 21 26

Hydracarina 67 10 0

Stktochlronomusrosenchoid/ 50 22 31

Dicrotendipesnervosus 50 6 9

0

Suomenympänstö 72

Kuva 18. Chironomidae-ja Oligochaeta- lajien yksilötiheydet sekä kokonaistiheys Pyhäjärven syvännealueella (s=2 1 -22m) ja välisyvyydessä (p=9-! Om) 1989-92.

Kuva 19. Diversiteetti- sekä Chironomidae-ja Oligochaeta-indeksit Pyhäjärven syvännealueella (s=2 1 -22m) ja välisyvyydessä (p=9-! Om) 1989-92.

Vuodesta 1984 1990-luvulle ovat Syrjäsalmen edustalla pohjaeläintiheydet ja bio massat kasvaneet jalajistoon on tullut ravinteikkaampaa pohjaa kuvaavialajeja esim.

Chironomus anthracinus/thummi-ryhmä. Lajistomuutokset ovat vaikuttaneet biomdek seihin siten, että pohjan luonne Syijäsalmen edustalla on muuttunut oligotrofisesta mesotrofiseksi vuosien 1984 -1992 välillä (taulukko 11).

Taulukko II.KarjalanPyhäjärven pohjaeläinmuuttujia vuosina 1984(Paasivirta 987) ja 989-92 (SYKE) Syrjäsalmen edustalla.

1984 1989-90 1989-92

Ilm koktiheysykslm2 562 1111

kok. biomassag/m2 0,74 1,45

BQI (Wiederholm) 4,00 ^-*

CI (Paasivirta) 3,56 3,00

21 -25m kok.tiheysyks/m2 252 792

kok. biomassag/m2 0,54 5,94

BQI (Wiederholm) ^-* 2,27

CI (Paasivirta) 4,00 2,39

*₌ei indikaattorilajeja

0

PYHÄJÄRVI (Karjala) 2000

1500

_______________

muut

1000 Chironomidae

EOligochaeta 500

0

0• - ‘-,

0% 0% —

00 0% 00 0% 0% 0%

0% 0% 0% 0% 0% 0%

PYHÄJÄRVI (Kajala) 5,00

4,00 3,00 2,00 1,00 0,00

•E•OIig.BQI

—*——Chir BQI --cI

0• 0•

0%

00 0%

0% 0%

0% —

00 0% 0% 0%

0% 0% 0% 0%

Suomen ympänetö 172

3J0.6 Koitere

Koitere on säännöstelty, humuspitoinen ja melko niukkaravinteiden järvi, jossa alus- veden happiifianne on yleensä hyvä. TaMkerrostuneisuuden lopulla alusveden hap pipitoisuudet ovat alentuneet. Järveen ei tule jätevesikuormitusta. Valuma-alueella on60-luvulla tehty laajoja hakkuita ja metsäojituksia, mutta esim. maataloutta haijoi tetaan vähän (Turunen 1991).

Koitereen näytteistä osa oli kuivunut varastoinnin aikana, Koitereelta tavattiin 20 taksonia, joista kahdeksan yleisyys oli >50 % (taulukko 12).

Taulukko12. Koitereenyleisimpien pohjaeläinlajien frekvenssi, keskimääräinenyksilötiheys ja hajonta 1989 1990 ja 1992 (n=5).

laji frekvenssi % tiheys ykslm1

5

Proc/adhisspp. 100 53 52

Potamothrixhammon,ens,s 80 591 759

Plsfthtlmspp. 80 447 400

Spfrospermaferox 80 44 46

Åulodniuspluriseta 60 220 339

Tanytarsusspp. 60 28 34

Cimnodrllussp. 60 7 7

Zalutsch,aza/utsch,co/a 60 6 6

Indifferenfitja mesotrofiaa ilmentävät lajit dominoivat, Varsinaista eutrofiaa il mentäviälajeja oli vähän ja reliktiäyriäiset puuttuivat. Yksilötiheydessä ja biomassas sa oli selvä ero syvännealueen ja välisyvyyden välillä (kuva 20). Sekä fiheydet että biomassat olivat syvänteessä suuremmat.

Kokonaisyksilötiheydestä suurimman osan muodosti ?otamothrix hammoniensis.

Myös Pisidium-simpukoiden tiheydet olivat syvännealueella selvästi suuremmat ja simpukat muodostivat suurimman osan biomassasta. Välisyvyydessä vuonna 1990 dominoivat Chironomidae-lajit Polypedilum pullum ja Stictochironomus rosenschöldi.

Simpukoidenja myös harvasukamatojen vähyys vaikutti siihen, että välisyvyyden biomassat olivat aihaiset. Keskimääräinen kokonaisbiomassa syvännealueella oli 7,20 g/m2 (3,45^-10,39 g/m2) ja välisyvyydessä 0,30 g/m2 (0,06- 0,54 Wm2).

Kuva 20. Chironomidae-ja Oligochaeta- lajien yksilötiheydet sekä kokonaistiheys Koitereen syvännealueella (s=73-74m) ja välisyvyydessä (p =35m) 1989-91.

0

KOITERE 5000

4000 3000

2

>- 2000 1000 0

piChironomidae Oligochaeta

-

-

0-

0- 0-

Suomen ympäristö 172

KOITERE 5,00

4,00

3,00 ,—*-—Olig.BQI

_____ ______________________

ChirBQI

1,00 / ^zrLi

000

00 00

aO. OO.

Kuva 2!. Diversiteetti- sekä Chironomidae-ja O!igochaeta-indeksit Koitereen syvännealueella (s= 73-74m) ja välisyvyydessä (p =35m) 1989-91.

Bioindeksien mukaan pohjan tila oli mesotrofinen. Chironomidae-lajeihin pe rustuvat mdeksit olivat samoja (silloin kun lajeja esiintyi) sekä välisyvyydessä että syväiinealueelia. Oligochaeta BQI:n mukaan pohja oli keskimääräisen ravinteikasja syvännealue jonkin verran rehevämpi. Diversiteetissä (keskimäärin) ei ollut juuri kaan eroja eri syvyysvyöhykkeiden välillä (kuva 21).

Pohjaeläimistön mukaan järven pohja on ravinteikkuudeltaan mesotrofinen, Biomdeksit kuvaavat melko stabiilia pohjan tilaa. Suuret erot kokonaisbiomassoissa ja -fiheyksissä eri vuosien ja en syvyysvyöhyldceiden välillä saattavat johtua liian sup peasta aineistosta pohjan mommuotoisuuteen nähden.

3.10.7 Päijänne

Päijänne on Suomen toiseksi suurin järvi ja sen suurin syvyys on 97m. Päijänteen eri osiin tulee kuormitustalähhinä puunjalostusteoffisuudesta ja asutuksesta. Järven ve den laatu oli 1960-luvulla monin paikoin erittäin huono. Sittemmin tilanne on sel väsfi kohentunut etenkin 1970-luvun puolivälin jälkeen teoffisuuden prosessimuu tostenja toteutettujen vesiensuojeltoimenpiteiden johdosta (Heinonen & Herve 1987).

Pohjaelam-u n tutidmuspaikat sijaitsevat Vanhanselällä KorpilahdellaJyväsky iän eteläpuolella. Alueella vaikuttaa vielä jonkin verran AänekoskeitajaJyväskylästä bilevajätevesilcuormitus. Suurin syvyys Vanhanselällä on 63 mja kesldsyvyys 19 m.

Alue voitaneen luokitella veden laadun suhteen lievästi reheväksi.

Päij0änteestätavatffin26taksonia,joistakahdeksanfrekvenssiyliffi5l % (taulukko 13).

Taulukko 13. Päijänteen yleisimpien pohjaeläinlajien frekvenssi, keskimääräinen yksilötiheys ja hajonta 1989 -1992 (n =8).

laji frekvenssi ¾ tiheysykslm1

5

Procladiusspp. 100 53 47

FotamothnyTubikx 88 64 60

Hydracarina 75 72 92

fty/odrllushennginus 63 15 14

Micropsectraspp. 50 34 70

Spirospermaferox 50 21 32

Pisiwmspp. 50 19 18

Stictoch,ronomusroscnschtild/ 50 9 II

Suornenympö 72

0

PÄIJÄNNE

Kuva22. Chironomidae. ja Oligochaeta- lajien yksilätiheydet sekä kokonaistiheys Päijänteen syvännealueella(s=6l65m)ja välisyvyydessä (p=32-33m) 198942,

Lajisto kuvasi sekä rehevää että niukkaravinteista pohjaa. Chaoboridae-toukat mdikoivat ainakin ajoittain huonoja happioloja pohjalla. Chironomus piumosus-tyyppi kuitenkin puuttui. Reliktiäyriäisistä esiintyivät Mysis relicta ja Pallasea quadrispinosa.

Relik%äyriäiset esiintyivät vain välisyvyysvyöhykkeellä, joskin myös suurin osa sul kahyttysen toukista. Dominoivatlajitja ryhmät olivat jokseenkin samoja kuin 1970- luvun alussa tehdyssä tutkimuksessa (Särkkä 1979).

Yksilötiheydet jäivät aihaisiksi. Erityisen alhainen yksilötiheys oli välisyvyydes sä vuonna 1992. Suurimman osan syvännealueen kokonaistiheydestä muodostivat harvasukamadotja välisyvyydessä Chironomidae-toukat sekä Hydracarina ja Chaobo rus-toukat (kuva 22).

Keskimääräinen kokonaisbiomassa oli syvännealueella 0,25 g/m2 (0,20^-0,35 g/

m2)ja välisyvyydessä 0,48 g/m2 (0,13^-0,78 g/m2). Biomassat olivat oligotrofisellejär velle tyypillisiä. Chaoborus-toukkien ajoittain hyvin runsaskin esiintyminen viittaa happiongelmän pohjalla. Mhaiset happipitoisuudet taas todennäköisesti vaikuttavat biomassoja alentavasti, Jos rehevyystasoa arvioidaan pelkästään lajiston mukaan, bio massan pitäisi syvännealueella olla suurempi. Biomassat Päijänteen puhtaimmilla alu eifia ovat olleet aina aihaisia. Esim, 1970-luvun alussa Vanhanselänja Päijänteen etelä- osan profundaalin kokonaisbiomassat vaihtelivat välillä 0,14-0,39 g/m2 (Särkkä 1979).

Kuva23. Diversiteetti- sekä Chironomidae-ja Oligochaeta-indeksit Päijänteen syvännealueella (s =6! -65m) ja välisyvyydessä (p =32-33m) 1989-92.

0

E

:c’S :0

1000 1500 1000 500 0

Chironomidae [pgochaetaJ

0 0

0% — r.,

CC 0’ 0% 0% CC 0 0% 0%

0’ 0’ 0% 0% 0% 0% 0% 0%

PÄIJÄNNE 5,00

4,00 3,00 2,00 1,00 0,00

——Olig. BQI

———ChirBQl Cl

0 0

0% — 0%

CC 0% 0% 0% 00 0% 0% 0%

0% 0% 0% 0% 0% 0% 0% 0%

Suomenympäristö 72

Taulukko 14. Chironomidae BQI Pohjois- ja Keski-Päijänteellä^vuosina1989^- 92.

Poronselkä’ Ristiselkä’ Vanhanselkä2 LehtiseIkä3 Tiirinselkä3

syvyys 45 m 70-75 m 65 m 40-42 m 30 m

1989 2,91 ^- 3,00 ^{- -}

1990 3,00 4,10 3,20 3,00 ^-

1991 3,07 3,49 ^- 3,09 1,00

1992 3,00 3,65 3,83

1) =Hynynen 1992 2) ⁼SYKE- aineisto 3)⁼ Hynynen&Meriläinen 1992 4)⁼Hynynen 1993

Pohjan biologista tilaa kuvaavat indeksit poikkesivat toisistaan välisyvyys- ja syvännealueen välillä. Oligochaeta BQI ilmensi välisyvyydessä mesotrofiaaja syvän nealueefia ravinteikkaampaa pohjaa. Poikkeuksena oli vuosi 1992, jolloin myös välisy vyydessä indeksi oli alhainen. Chironomidae-indeksit taas antoivat pohjan tilasta vä häravinteildcaamman kuvan. Sekä Chir BQI että CI i]mensivät välisyvyydessä oligot rofiaa. Vuonna 1992 indikaattorilajeja ei tavattu. Syvännealueella Chir BQI kuvasi 1990-luvun vaihteessa mesotrofiaa, mutta vuonna 1992 jo oligotrofiaa. Lajiston mu kaan pohjan tila syvännealueella on ravinteikkaampi kuin välisyvyydessä. Diversi teetti oli syvännealueella jonkin verran pienempi, mutta jäi välisyvyydessälän alhai seksi. Tämä kuvastanee jonkinlaista vaifitsevien lajien sopeutumista pohjan ympäris töolosuhteisiin (kuva 23).

Vanhanselän pohjaelaimi ä on tutkittu mm. 1984- 86 (Meriläinen 1987). Lajis toifisesti Vanhanselän syvännealue (63 m) oli jokseenkin samanlainen myös vuosina 1989- 92. Heterotrissocladius su&pitosus-toukka kuitenkin puuttui, joka on merkittävä bioindikaattorilaji, ja tämä vaikutti BQI- arvoa alentavasti 1990-luvun vaihteessa. Van hanselän BQI oli 1984-86 yli 4.0, kun se 1989-92 syvännealueella oli 3,34. Pohja oli BQI:n mukaan 1990-luvun vaihteessa rehevöityneempi kuin 1980-luvun puolivälissä.

Päijänteen tila on 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa kuitenkin parantunut etenkin li kaantuneemmilla alueifiaja Vanhanselän BQI- muutos voi olla tilapäistä. Syvänne alueella Chir BQI on noussutkin koko ajan tutkimusjakson aikana.

Päijänteen pohjan biologinen tila vaihtelee paljon eri osissa järveä (taulukko 14).

Vuonna 1992 järven pohjan tila kohem Poronselältä Vanhanselälle. Kuormitetun Tii rinselän pohjan tila oli heikko.

3.10.8 Konnevesi

Konnevesi on oligotrofinen ja oligohumoosinen lähes kuormittamaton järvi. Järvi ja kaantuu Pohjois-Konneveteenja Etelä-Konneveteen, jossa pohjaeläinasemat sijaitse vat (Paasivirta 1983). Suurin osa syvänteen vuoden 1992 näytteistä oli niin kuivuneita, että niitä ei ole tuloksissa otettu huomioon.

Konnevedestä tavattiin 28 taksonia, joista kahdeksan frekvenssi oli >50

%

^(tau

lukko 15).

Lajistossa oli runsaasti ns. oligotrofian indikaattotilajeja, jotka selkeästi esiintyi vät välisyvyysvyöhykkeellä ja lähes kokonaan puuttuivat syvännealueelta. Tämä nä kyy myös bioindekseissä, jotka välisyvyydessä olivat korkeampia lukuunottamatta vuotta 1992, jolloin lajeja oli aikaisempaa vähemmän. Lajistofiinen runsaus näkyy myös suurempana diversiteettinä välisyvyydessä. Happiongelmia kuvaavat lajhyhmät Cha oboridaeja Chironomus plumosus-t puuttuivat. Relik%äyriäisistä esiintyivät Monopo reia affinis, Gammaracanthus lacustris ja Mysis relicta.

Smenympänö 72

0

Taulukko 15. Konneveden yleisimpien pohjaeläinlajien frekvenssi, keskimääräinen yksilötiheys ja hajonta 1989 -1992 (n=7).

laji frekvenssi % tiheysykslm1

5

?roc/aditisspp. 100 80 34

fpirospermaferox 100 40 21

Hydracarina 100 33 35

Pisidumspp. 86 67 67

Fotamothriv’[ub,Jox 71 52 59

tamprodniusisaporus 57 60 71

Monoporeiaafhrns 57 46 53

Stictochironomusrosenschid/ 57 13 13

Yksilötiheys oli suhteellisen alhainen. Välisyvyyden tiheydet olivat kaksinker taiset verrattuna syvännealueeseen lukuunottamatta vuotta 1992, jolloin tiheys oli erityisen alhainen. Oligochaeta/Chironomidae-suhde oli lähes sama molemmissa sy vyyksissä. Välisyvyydessä myös Pisidium-simpukat jaMonoporeia esiintyivät runsaina (kuva 24). Biomassa molemmilla syvyysvyöhykkefflä jäi aihaiseksi. Syvännealueen keskimääräinen kokonaisbiomassa oli 1,19 g/m2 (0,39^-2,57 g/m2). Suurin biomassa johtuu isokokoisen Gammaracanthus-lajin esiintymisestä. Välisyvyydessä keskimää räinen kokonaisbiomassa oli 0,62 g/m2 (0,41^-0,87 g/m2). Biomassat ovat oligotrofisffle järvilie tyypillisiä.

Olig BQI, Chir BQI ja CI ilmensivät välisyvyysvyöhykkeeliä oligotrofiaaja ja vuonna 1992 mesotrofiaa. Syvännealue oli indeksien mukaan mesotrofinen. Diversi teetti oli melko alhainen. Konneveden pohja oli yleensä syvännealueelia ravinteik kaampi kuin välisyvyysvyöhykkeellä (kuva 25).

Paasivirta (1983) on määrittänyt 1980-luvun alun aineistoista CI-indeksejä ja saa nut arvoiksi Länsi-Konnevedelle 3,82, Keski-Konnevedelle 3,35 jaltä-Konnevedelle 3,06.

Itäisin alue Konnevedestä oli ravinteikkain ja sen indeksiarvo vastasi eteläisen syvän- teen vuosien 1989-91 indeksiä.

Konnevedestä on tutkittu pohjaelaimi mm. vuosina 1970 (Särkkä 1972) sekä 1990 ja 1993 liittyen Nänivedenja Konneveden välisen alueen yhteistarkkailuun (Veijola &

Hynynen 1994)(taulukko 16). Konneveden pohjaeläimistössä ei ole tapahtunut mer kittäviä muutoksia vuosien 1989-93 välillä.

Kuva24.Chironomidae-ja Oligochaeta- lajienyksilötiheydet sekäkokonaistiheys Konneveden syvännealueella (s =49-SOm) ja välisyvyydessä (p =25m) 1989-92.

0

2000

KONNEVESI

1500

E :c

-

1000 500 0

muut Chironomidae

EI 0ligocJ

- - - -

—

_

—

00 _

00 o. ^-

- a.

Suomen ympäristö fl

Kuva 25. Diversiteetti- sekä Chironomidae-ja Oligochaeta-indeksit Konneveden syvännealu eella (s =49-50m) ja välisyvyydessä (p =25m) 1989-92.

Taulukko 6. Konneveden pohjaeläimistön taksonien määrä, kokonaisyksilötiheys ja -biomassa sekä BQI eri vuosina.

taksoneja tiheys biomassa Chir BQI

vuosi kpl yb/m2 g/m2

1910*** - 266 0,66 ^-

1989 Syke* 11/8 491/324 0,41,2,57 3,83/3,00

1990 Syke* 16/7 909/325 0,87/0,39 4,90/3,00

I99Oyht.tark.** 15 690 0,50 3,00

1991 Syke* 13/11 663/348 0,61/0,63 -/3,00

1992 Syke* 8/- 211/- 0,58/- 3,00/-

1993 yht.tark.** 10 304 0,32 3,00

= 25m/50m

33m (Veijola & Hynynen 1994)

>20m (Särkkä 1972), huom. 0,8 mm seula xx/xx= vähsyvyys/syvänne

3.10.9 Suontee

Suontee onsyvä oligotrofinen järvi. Järveenei tule pistekuormitusta. Vesi on kirkasta ja alusveden happipitoisuudet ovat olleet yleensä korkeita. Talvisissa alusveden hap pipitoisuuksissa onhavaittualeneva suuntaus, mutta eliöstön kannalta kriittisiä pi toisuuksia ei ole mitattu (Hammar 1994).

Suonteelta tavattiin 27 taksonia, joista 11 frekvenssi oli> 50 % (taulukko 17).

Useat yleiset lajit ilmensivät oligotrofiaa tai mesotrofiaa. Varsinaiset eutrofianilmen täjälajit puuttuivat, samoin kuin huonoja happioloja kuvaavat lajit. Suonteessa esiin tyivät myös reliktiäyriäisetMonoporeia affinis, Mysis relicta ja Pallasea quadrispinosa.

Pohjaelamu oli hyvin Oligochaeta-painotteinen ja etenkin syvännealueella harvasukamadot muodostivat selvästi suuriniman osan yksilöfiheydestä (kuva 26).

Suurehko harvasukamatojen tiheys kuvastanee sedimentin hienojakoisuuttaja hyvää soveltuvuutta harvasukamatojen elinympäristöksi. Välisyvyydessä kokonais tiheydet pysyivät tutldmusvuosina samoina, mutta syvännealueella kokonaistiheys pienem tutldmusvuosien aikana. Tämä johtui etenkin Lamprodrllus isoporus -harvasu kamadon sekä rehktiäyriäisten tiheyksien pienentymisestä.

0

KONNEVESI

5,00---ft---

4,00 ^--

3,00

1,00 200

0,00

—*-—OIig.BQI

—.-—ChirBQI

0• 0• 0• 0-

0% —

0% 0%

0%

0% —

0% 0%

Suomenympäristö 72