Kaijalan Pyhäjärvi on rajavesistö, jonka 250 km2:n pinta-ajasta noin viidennes on Ve näjän puolella. Järvi kuuluu ns. erityistä suojelua vaafiviin vesiin. Järveen tulee kuor mitusta lähinnä alueen taajamista ja järvellä olevasta kalarikasvatuslaitoksesta sekä hajakuormituksena ympäristöstä. Järvi on kirkasvefinen ja oligotrofinen. Viime vuo sina on kuitenkin havaittu rehevyyden kasvua järvessä mm. sedimentin pifievästö tutkimuksessa (ODikainen 1992).
Pyhäjärvestä tavatifin 34taksonia, joista 13 frekvenssi oli> 50
%
(taulukko 10).Välisyvyyttä edustavan havaintopaikan näytteet vuosilta 1991-92 olivat kuivuneet varastoinnin aikana.
Lajistossa vallitsivat mesotrofiaa ilmentävät lajit. Välisyvyyden taksonimäärä oli selvästi suurempi johtuen lähinnä matalasta syvyydestä ja myös litoraahilajeja oli mukana. Välisyvyydestä tavattän rehktiäyriäisistäMonoporeia affinis.Hapettomuu den ilmentäjät, Chaoboridaeja Chironomus plumosus-tyyppi, puuttuivat.
Välisyvyydenyksilötiheys oli suurempi kuin syvännealueen. Molemmissa syvyys vyöhykkeissä eri eliöryhmien suhteeffiset osuudet olivat suunnilleen samoja (kuva 18).
Biomassa oli syvännealueella suurempi kuin välisyvyydessä. Syvänteen biomas sasta suurimman osan muodostivat Pisidium-simpukat. Keskimääräinen kokonais biomassa syvännealueella oli 5,94 g/m2 (3,35-9,58 g/m2) ja väiisyvyydessä 1,45 g/m2 (0,89-2,01 g/m2).
Olig BQI ilmensi molemmissa syvyyksissä mesotrofiaa. Chir BQI-lajit puuttui vat kokonaan välisyvyydestä, mutta syvännealueella indeksi kuvasti keskimääräistä ravinteikkuutta. CI ilmensi myös mesotrofiaa ja syvännealueella rehevyystaso oli jonkin verran korkeampi (kuva 19).
Järven (pohjois-osassa) pohjan tilaa voidaan kokonaisuutena luonnehtia lähin nä mesotrofiseksi sekä välisyvyys- että syvännealueella. Diversiteetti ja bioindeksit olivat hyvin samanlaisia eri vuosina. Kun myös eri lajiryhmien suhteeffiset osuudet ovat pysyneet eri vuosina samoina, on pohjan tila pohjaeläinmuuttujien mukaan melko tasapainoinen.
Pyhäjärven pohjaeläimistöä on tutkittu aikaisemmin vuonna 1984 (Paasivirta 1987). Tutkimuksen mukaan järven kesidosan pohja oli oligotrofinen (Lukuunottamatta Varmonniemen kalankasvatuslaitoksen aluetta), järven eteläosat ja Syijäsalmen poh joispuolinen osa lievästi mesotrofisiasekä Atäskön alue lievästi eutrofinen.
Taulukko 10. Pyhäjärven (Karjala) yleisimpien pohjaeläinlajien frekvenssi, keskimääräinen ybilötiheys ja hajonta 1989 -1992 (n=6)
laji frekvenssi % tiheysyks/m2
5
Pikhimspp. 00 164 114
Procladi’isspp. 100 IlO 75
Spfrosperma ferox 100 92 62
Tanytarsusspp. 100 75 90
Po5’pedilumpu/Ium 83 31 20
PotamothniYTubii’x 83 24 20
ZaIutschizaIutschkoIa 83 II 9
ChfranamusanthaaiusAhummit. 67 99 85
Sergenticoraci’ia 67 25 39
Årcteonairlomondi 67 21 26
Hydracarina 67 10 0
Stktochlronomusrosenchoid/ 50 22 31
Dicrotendipesnervosus 50 6 9
0
Suomenympänstö 72Kuva 18. Chironomidae-ja Oligochaeta- lajien yksilötiheydet sekä kokonaistiheys Pyhäjärven syvännealueella (s=2 1 -22m) ja välisyvyydessä (p=9-! Om) 1989-92.
Kuva 19. Diversiteetti- sekä Chironomidae-ja Oligochaeta-indeksit Pyhäjärven syvännealueella (s=2 1 -22m) ja välisyvyydessä (p=9-! Om) 1989-92.
Vuodesta 1984 1990-luvulle ovat Syrjäsalmen edustalla pohjaeläintiheydet ja bio massat kasvaneet jalajistoon on tullut ravinteikkaampaa pohjaa kuvaavialajeja esim.
Chironomus anthracinus/thummi-ryhmä. Lajistomuutokset ovat vaikuttaneet biomdek seihin siten, että pohjan luonne Syijäsalmen edustalla on muuttunut oligotrofisesta mesotrofiseksi vuosien 1984 -1992 välillä (taulukko 11).
Taulukko II.KarjalanPyhäjärven pohjaeläinmuuttujia vuosina 1984(Paasivirta 987) ja 989-92 (SYKE) Syrjäsalmen edustalla.
1984 1989-90 1989-92
Ilm koktiheysykslm2 562 1111
kok. biomassag/m2 0,74 1,45
BQI (Wiederholm) 4,00 -*
CI (Paasivirta) 3,56 3,00
21 -25m kok.tiheysyks/m2 252 792
kok. biomassag/m2 0,54 5,94
BQI (Wiederholm) -* 2,27
CI (Paasivirta) 4,00 2,39
*=ei indikaattorilajeja
0
PYHÄJÄRVI (Karjala) 2000
1500
_______________
muut
1000 Chironomidae
EOligochaeta 500
0
0• - ‘-,
0% 0% —
00 0% 00 0% 0% 0%
0% 0% 0% 0% 0% 0%
PYHÄJÄRVI (Kajala) 5,00
4,00 3,00 2,00 1,00 0,00
•E•OIig.BQI
—*——Chir BQI --cI
0• 0•
0%
00 0%
0% 0%
0% —
00 0% 0% 0%
0% 0% 0% 0%
Suomen ympänetö 172
3J0.6 Koitere
Koitere on säännöstelty, humuspitoinen ja melko niukkaravinteiden järvi, jossa alus-veden happiifianne on yleensä hyvä. TaMkerrostuneisuuden lopulla alusalus-veden hap pipitoisuudet ovat alentuneet. Järveen ei tule jätevesikuormitusta. Valuma-alueella on60-luvulla tehty laajoja hakkuita ja metsäojituksia, mutta esim. maataloutta haijoi tetaan vähän (Turunen 1991).
Koitereen näytteistä osa oli kuivunut varastoinnin aikana, Koitereelta tavattiin 20 taksonia, joista kahdeksan yleisyys oli >50 % (taulukko 12).
Taulukko12. Koitereenyleisimpien pohjaeläinlajien frekvenssi, keskimääräinenyksilötiheys ja hajonta 1989 1990 ja 1992 (n=5).
laji frekvenssi % tiheys ykslm1
5
Proc/adhisspp. 100 53 52
Potamothrixhammon,ens,s 80 591 759
Plsfthtlmspp. 80 447 400
Spfrospermaferox 80 44 46
Åulodniuspluriseta 60 220 339
Tanytarsusspp. 60 28 34
Cimnodrllussp. 60 7 7
Zalutsch,aza/utsch,co/a 60 6 6
Indifferenfitja mesotrofiaa ilmentävät lajit dominoivat, Varsinaista eutrofiaa il mentäviälajeja oli vähän ja reliktiäyriäiset puuttuivat. Yksilötiheydessä ja biomassas sa oli selvä ero syvännealueen ja välisyvyyden välillä (kuva 20). Sekä fiheydet että biomassat olivat syvänteessä suuremmat.
Kokonaisyksilötiheydestä suurimman osan muodosti ?otamothrix hammoniensis.
Myös Pisidium-simpukoiden tiheydet olivat syvännealueella selvästi suuremmat ja simpukat muodostivat suurimman osan biomassasta. Välisyvyydessä vuonna 1990 dominoivat Chironomidae-lajit Polypedilum pullum ja Stictochironomus rosenschöldi.
Simpukoidenja myös harvasukamatojen vähyys vaikutti siihen, että välisyvyyden biomassat olivat aihaiset. Keskimääräinen kokonaisbiomassa syvännealueella oli 7,20 g/m2 (3,45-10,39 g/m2) ja välisyvyydessä 0,30 g/m2 (0,06- 0,54 Wm2).
Kuva 20. Chironomidae-ja Oligochaeta- lajien yksilötiheydet sekä kokonaistiheys Koitereen syvännealueella (s=73-74m) ja välisyvyydessä (p =35m) 1989-91.
0
KOITERE 5000
4000 3000
2
>- 2000 1000 0
piChironomidae Oligochaeta
-
0-0-
0-Suomen ympäristö 172
KOITERE 5,00
4,00
3,00 ,—*-—Olig.BQI
_____ ______________________
ChirBQI
1,00 / zrLi
000
00 00
aO. OO.
Kuva 2!. Diversiteetti- sekä Chironomidae-ja O!igochaeta-indeksit Koitereen syvännealueella (s= 73-74m) ja välisyvyydessä (p =35m) 1989-91.
Bioindeksien mukaan pohjan tila oli mesotrofinen. Chironomidae-lajeihin pe rustuvat mdeksit olivat samoja (silloin kun lajeja esiintyi) sekä välisyvyydessä että syväiinealueelia. Oligochaeta BQI:n mukaan pohja oli keskimääräisen ravinteikasja syvännealue jonkin verran rehevämpi. Diversiteetissä (keskimäärin) ei ollut juuri kaan eroja eri syvyysvyöhykkeiden välillä (kuva 21).
Pohjaeläimistön mukaan järven pohja on ravinteikkuudeltaan mesotrofinen, Biomdeksit kuvaavat melko stabiilia pohjan tilaa. Suuret erot kokonaisbiomassoissa ja -fiheyksissä eri vuosien ja en syvyysvyöhyldceiden välillä saattavat johtua liian sup peasta aineistosta pohjan mommuotoisuuteen nähden.
3.10.7 Päijänne
Päijänne on Suomen toiseksi suurin järvi ja sen suurin syvyys on 97m. Päijänteen eri osiin tulee kuormitustalähhinä puunjalostusteoffisuudesta ja asutuksesta. Järven ve den laatu oli 1960-luvulla monin paikoin erittäin huono. Sittemmin tilanne on sel väsfi kohentunut etenkin 1970-luvun puolivälin jälkeen teoffisuuden prosessimuu tostenja toteutettujen vesiensuojeltoimenpiteiden johdosta (Heinonen & Herve 1987).
Pohjaelam-u n tutidmuspaikat sijaitsevat Vanhanselällä KorpilahdellaJyväsky iän eteläpuolella. Alueella vaikuttaa vielä jonkin verran AänekoskeitajaJyväskylästä bilevajätevesilcuormitus. Suurin syvyys Vanhanselällä on 63 mja kesldsyvyys 19 m.
Alue voitaneen luokitella veden laadun suhteen lievästi reheväksi.
Päij0änteestätavatffin26taksonia,joistakahdeksanfrekvenssiyliffi5l % (taulukko 13).
Taulukko 13. Päijänteen yleisimpien pohjaeläinlajien frekvenssi, keskimääräinen yksilötiheys ja hajonta 1989 -1992 (n =8).
laji frekvenssi ¾ tiheysykslm1
5
Procladiusspp. 100 53 47
FotamothnyTubikx 88 64 60
Hydracarina 75 72 92
fty/odrllushennginus 63 15 14
Micropsectraspp. 50 34 70
Spirospermaferox 50 21 32
Pisiwmspp. 50 19 18
Stictoch,ronomusroscnschtild/ 50 9 II
Suornenympö 72
0
PÄIJÄNNE
Kuva22. Chironomidae. ja Oligochaeta- lajien yksilätiheydet sekä kokonaistiheys Päijänteen syvännealueella(s=6l65m)ja välisyvyydessä (p=32-33m) 198942,
Lajisto kuvasi sekä rehevää että niukkaravinteista pohjaa. Chaoboridae-toukat mdikoivat ainakin ajoittain huonoja happioloja pohjalla. Chironomus piumosus-tyyppi kuitenkin puuttui. Reliktiäyriäisistä esiintyivät Mysis relicta ja Pallasea quadrispinosa.
Relik%äyriäiset esiintyivät vain välisyvyysvyöhykkeellä, joskin myös suurin osa sul kahyttysen toukista. Dominoivatlajitja ryhmät olivat jokseenkin samoja kuin 1970-luvun alussa tehdyssä tutkimuksessa (Särkkä 1979).
Yksilötiheydet jäivät aihaisiksi. Erityisen alhainen yksilötiheys oli välisyvyydes sä vuonna 1992. Suurimman osan syvännealueen kokonaistiheydestä muodostivat harvasukamadotja välisyvyydessä Chironomidae-toukat sekä Hydracarina ja Chaobo rus-toukat (kuva 22).
Keskimääräinen kokonaisbiomassa oli syvännealueella 0,25 g/m2 (0,20-0,35 g/
m2)ja välisyvyydessä 0,48 g/m2 (0,13-0,78 g/m2). Biomassat olivat oligotrofisellejär velle tyypillisiä. Chaoborus-toukkien ajoittain hyvin runsaskin esiintyminen viittaa happiongelmän pohjalla. Mhaiset happipitoisuudet taas todennäköisesti vaikuttavat biomassoja alentavasti, Jos rehevyystasoa arvioidaan pelkästään lajiston mukaan, bio massan pitäisi syvännealueella olla suurempi. Biomassat Päijänteen puhtaimmilla alu eifia ovat olleet aina aihaisia. Esim, 1970-luvun alussa Vanhanselänja Päijänteen etelä-osan profundaalin kokonaisbiomassat vaihtelivat välillä 0,14-0,39 g/m2 (Särkkä 1979).
Kuva23. Diversiteetti- sekä Chironomidae-ja Oligochaeta-indeksit Päijänteen syvännealueella (s =6! -65m) ja välisyvyydessä (p =32-33m) 1989-92.
0
Taulukko 14. Chironomidae BQI Pohjois- ja Keski-Päijänteellävuosina1989- 92.
Poronselkä’ Ristiselkä’ Vanhanselkä2 LehtiseIkä3 Tiirinselkä3
syvyys 45 m 70-75 m 65 m 40-42 m 30 m
1989 2,91 - 3,00 -
-1990 3,00 4,10 3,20 3,00
-1991 3,07 3,49 - 3,09 1,00
1992 3,00 3,65 3,83
1) =Hynynen 1992 2) =SYKE- aineisto 3)= Hynynen&Meriläinen 1992 4)=Hynynen 1993
Pohjan biologista tilaa kuvaavat indeksit poikkesivat toisistaan välisyvyys- ja syvännealueen välillä. Oligochaeta BQI ilmensi välisyvyydessä mesotrofiaaja syvän nealueefia ravinteikkaampaa pohjaa. Poikkeuksena oli vuosi 1992, jolloin myös välisy vyydessä indeksi oli alhainen. Chironomidae-indeksit taas antoivat pohjan tilasta vä häravinteildcaamman kuvan. Sekä Chir BQI että CI i]mensivät välisyvyydessä oligot rofiaa. Vuonna 1992 indikaattorilajeja ei tavattu. Syvännealueella Chir BQI kuvasi 1990-luvun vaihteessa mesotrofiaa, mutta vuonna 1992 jo oligotrofiaa. Lajiston mu kaan pohjan tila syvännealueella on ravinteikkaampi kuin välisyvyydessä. Diversi teetti oli syvännealueella jonkin verran pienempi, mutta jäi välisyvyydessälän alhai seksi. Tämä kuvastanee jonkinlaista vaifitsevien lajien sopeutumista pohjan ympäris töolosuhteisiin (kuva 23).
Vanhanselän pohjaelaimi ä on tutkittu mm. 1984- 86 (Meriläinen 1987). Lajis toifisesti Vanhanselän syvännealue (63 m) oli jokseenkin samanlainen myös vuosina 1989- 92. Heterotrissocladius su&pitosus-toukka kuitenkin puuttui, joka on merkittävä bioindikaattorilaji, ja tämä vaikutti BQI- arvoa alentavasti 1990-luvun vaihteessa. Van hanselän BQI oli 1984-86 yli 4.0, kun se 1989-92 syvännealueella oli 3,34. Pohja oli BQI:n mukaan 1990-luvun vaihteessa rehevöityneempi kuin 1980-luvun puolivälissä.
Päijänteen tila on 1980-luvulla ja 1990-luvun alussa kuitenkin parantunut etenkin li kaantuneemmilla alueifiaja Vanhanselän BQI- muutos voi olla tilapäistä. Syvänne alueella Chir BQI on noussutkin koko ajan tutkimusjakson aikana.
Päijänteen pohjan biologinen tila vaihtelee paljon eri osissa järveä (taulukko 14).
Vuonna 1992 järven pohjan tila kohem Poronselältä Vanhanselälle. Kuormitetun Tii rinselän pohjan tila oli heikko.
3.10.8 Konnevesi
Konnevesi on oligotrofinen ja oligohumoosinen lähes kuormittamaton järvi. Järvi ja kaantuu Pohjois-Konneveteenja Etelä-Konneveteen, jossa pohjaeläinasemat sijaitse vat (Paasivirta 1983). Suurin osa syvänteen vuoden 1992 näytteistä oli niin kuivuneita, että niitä ei ole tuloksissa otettu huomioon.
Konnevedestä tavattiin 28 taksonia, joista kahdeksan frekvenssi oli >50
%
(taulukko 15).
Lajistossa oli runsaasti ns. oligotrofian indikaattotilajeja, jotka selkeästi esiintyi vät välisyvyysvyöhykkeellä ja lähes kokonaan puuttuivat syvännealueelta. Tämä nä kyy myös bioindekseissä, jotka välisyvyydessä olivat korkeampia lukuunottamatta vuotta 1992, jolloin lajeja oli aikaisempaa vähemmän. Lajistofiinen runsaus näkyy myös suurempana diversiteettinä välisyvyydessä. Happiongelmia kuvaavat lajhyhmät Cha oboridaeja Chironomus plumosus-t puuttuivat. Relik%äyriäisistä esiintyivät Monopo reia affinis, Gammaracanthus lacustris ja Mysis relicta.
Smenympänö 72
0
Taulukko 15. Konneveden yleisimpien pohjaeläinlajien frekvenssi, keskimääräinen yksilötiheys ja hajonta 1989 -1992 (n=7).
laji frekvenssi % tiheysykslm1
5
?roc/aditisspp. 100 80 34
fpirospermaferox 100 40 21
Hydracarina 100 33 35
Pisidumspp. 86 67 67
Fotamothriv’[ub,Jox 71 52 59
tamprodniusisaporus 57 60 71
Monoporeiaafhrns 57 46 53
Stictochironomusrosenschid/ 57 13 13
Yksilötiheys oli suhteellisen alhainen. Välisyvyyden tiheydet olivat kaksinker taiset verrattuna syvännealueeseen lukuunottamatta vuotta 1992, jolloin tiheys oli erityisen alhainen. Oligochaeta/Chironomidae-suhde oli lähes sama molemmissa sy vyyksissä. Välisyvyydessä myös Pisidium-simpukat jaMonoporeia esiintyivät runsaina (kuva 24). Biomassa molemmilla syvyysvyöhykkefflä jäi aihaiseksi. Syvännealueen keskimääräinen kokonaisbiomassa oli 1,19 g/m2 (0,39-2,57 g/m2). Suurin biomassa johtuu isokokoisen Gammaracanthus-lajin esiintymisestä. Välisyvyydessä keskimää räinen kokonaisbiomassa oli 0,62 g/m2 (0,41-0,87 g/m2). Biomassat ovat oligotrofisffle järvilie tyypillisiä.
Olig BQI, Chir BQI ja CI ilmensivät välisyvyysvyöhykkeeliä oligotrofiaaja ja vuonna 1992 mesotrofiaa. Syvännealue oli indeksien mukaan mesotrofinen. Diversi teetti oli melko alhainen. Konneveden pohja oli yleensä syvännealueelia ravinteik kaampi kuin välisyvyysvyöhykkeellä (kuva 25).
Paasivirta (1983) on määrittänyt 1980-luvun alun aineistoista CI-indeksejä ja saa nut arvoiksi Länsi-Konnevedelle 3,82, Keski-Konnevedelle 3,35 jaltä-Konnevedelle 3,06.
Itäisin alue Konnevedestä oli ravinteikkain ja sen indeksiarvo vastasi eteläisen syvän-teen vuosien 1989-91 indeksiä.
Konnevedestä on tutkittu pohjaelaimi mm. vuosina 1970 (Särkkä 1972) sekä 1990 ja 1993 liittyen Nänivedenja Konneveden välisen alueen yhteistarkkailuun (Veijola &
Hynynen 1994)(taulukko 16). Konneveden pohjaeläimistössä ei ole tapahtunut mer kittäviä muutoksia vuosien 1989-93 välillä.
Kuva24.Chironomidae-ja Oligochaeta- lajienyksilötiheydet sekäkokonaistiheys Konneveden syvännealueella (s =49-SOm) ja välisyvyydessä (p =25m) 1989-92.
0
Suomen ympäristö fl
Kuva 25. Diversiteetti- sekä Chironomidae-ja Oligochaeta-indeksit Konneveden syvännealu eella (s =49-50m) ja välisyvyydessä (p =25m) 1989-92.
Taulukko 6. Konneveden pohjaeläimistön taksonien määrä, kokonaisyksilötiheys ja -biomassa sekä BQI eri vuosina.
taksoneja tiheys biomassa Chir BQI
vuosi kpl yb/m2 g/m2
1910*** - 266 0,66
-1989 Syke* 11/8 491/324 0,41,2,57 3,83/3,00
1990 Syke* 16/7 909/325 0,87/0,39 4,90/3,00
I99Oyht.tark.** 15 690 0,50 3,00
1991 Syke* 13/11 663/348 0,61/0,63 -/3,00
1992 Syke* 8/- 211/- 0,58/-
3,00/-1993 yht.tark.** 10 304 0,32 3,00
= 25m/50m
33m (Veijola & Hynynen 1994)
>20m (Särkkä 1972), huom. 0,8 mm seula xx/xx= vähsyvyys/syvänne
3.10.9 Suontee
Suontee onsyvä oligotrofinen järvi. Järveenei tule pistekuormitusta. Vesi on kirkasta ja alusveden happipitoisuudet ovat olleet yleensä korkeita. Talvisissa alusveden hap pipitoisuuksissa onhavaittualeneva suuntaus, mutta eliöstön kannalta kriittisiä pi toisuuksia ei ole mitattu (Hammar 1994).
Suonteelta tavattiin 27 taksonia, joista 11 frekvenssi oli> 50 % (taulukko 17).
Useat yleiset lajit ilmensivät oligotrofiaa tai mesotrofiaa. Varsinaiset eutrofianilmen täjälajit puuttuivat, samoin kuin huonoja happioloja kuvaavat lajit. Suonteessa esiin tyivät myös reliktiäyriäisetMonoporeia affinis, Mysis relicta ja Pallasea quadrispinosa.
Pohjaelamu oli hyvin Oligochaeta-painotteinen ja etenkin syvännealueella harvasukamadot muodostivat selvästi suuriniman osan yksilöfiheydestä (kuva 26).
Suurehko harvasukamatojen tiheys kuvastanee sedimentin hienojakoisuuttaja hyvää soveltuvuutta harvasukamatojen elinympäristöksi. Välisyvyydessä kokonais tiheydet pysyivät tutldmusvuosina samoina, mutta syvännealueella kokonaistiheys pienem tutldmusvuosien aikana. Tämä johtui etenkin Lamprodrllus isoporus -harvasu kamadon sekä rehktiäyriäisten tiheyksien pienentymisestä.
0
KONNEVESI
5,00---ft---4,00
--3,00
1,00 200
0,00
—*-—OIig.BQI
—.-—ChirBQI
0• 0• 0•
0-0% —
0% 0%
0%
0% —
0% 0%
Suomenympäristö 72
Taulukko 17. Suonteen yleisimpien pohjaeläinlajien frekvenssi, keskimääräinen yksilötiheys ja hajonta 1989 -1992 (n=8).
laji frekvenssi % tiheysyks/m2
5
PotamothriV[ub,fex 100 351 233
Monoporeiafhw Ilo 100 69
J»’Iodn7ushen;ginus 100 61 40
Spi’vspermaferox 100 35 31
tamprodrllusioporus 88 113 95
Hydracarina 88 II 8
Sergenticoiciia 75 2? 38
Poi,ypediiumpu//um 75 II II
Procladhisspp. 50 14 16
Enchytreidae 50 II 21
iimspp. 50 8 8
Syvännealueen keskimääräinen kokonaisbiomassa oli 1,06 g/m2 (0,71 1,68 g/m2) ja välisyvyydessä 0,66 g/m2 (0,38 0,90 g/m2). Biomassa oli suurin syvänteessä vuonna 1989, jolloin isokokoiset lajit Lamprodrilus ja Monoporeia esiintyivät runsaina. Biomas sat kuvasivat lähinnä vähäravinteista pohjaa.
Chironomidae-indeksit olivat oligotrofian ja mesotrofian rajamailla. Olig BQI arvot fimensivät lähinnä mesotrofiaa. Diversiteeffi syvännealueella oli alhainen, joh tuen muutaman lajin selvästä dominanssista pohjalla (kuva 27).
Suonteen pohjan rehevyystasoa voidaan luonnehtia oligotrofian ja mesotrofian välimailla olevaksi. Rehevyystaso on pysynyt tutkimusvuosien aikana samana.
SUONTEE 2000
1500 —
__
muut,
1000 L Chironomidae
L0ligochaeta 500
l• l• c•
0% — r-3 0% — r3
00 0% 1% l 00 0% 0 0%
0% 0% 0% 0% 0% 0% 0 Q%
Kuva 26. Chironomidae- ja Oligochaeta- lajien yksilötiheydet sekä kokonaistiheys Suonteen syvännealueella (s=73-74m) ja välisyvyydessä(p=35m) 1989-92.
SUONTEE
::
5,002,00 — —€--ChirBQI1
1,00
—---0• 1• •
0% — .. 0% —
_
00 0% 0% 0% cl 0% 0%
0% 0% 0% 0% 0% 0% 0% 0%
Kuva 27. Diversiteetti- sekä Chironomidae-ja Oligochaeta-indeksit Suonteen syvännealueella (s= 73-74m) ja välisyvyydessä(p=35m) 1989-92.
Suomen ympänstö 172
3.10.10 Vuohijärvi
Vuohijärvi on syvä ja oligotrofinen järvi. Järveen ei tule jätevesikuormitustaja haja kuormitusldn on vähäistä, koska valuma-alueella ei harjoiteta juurikaan maa- tai met sätaloutta.
Vuohijärvestä tavattiin26 taksonia, joista 10:n ftekvenssi oli> 50%(taulukko 18).
Lajisto ilmentää oligofrofiaa. Suunn osa lajeista oli vähäravinteisuutta ilmentäviä Chi ronomidae-lajeja. Rehktiäyriäisistä järvessä esiintyivätMonoporeiaaffinis, Mysis retic ta, Pallasea quandrispinosa jaGammaracanthus lacustris.
Yksilöhheys oli suhteeffisen alhainen ja kokonaisbiomassa pieni ilmentäen myös oligotrofiaa (kuva 28). Keskimääräinen kokonaisbiomassa syvännealueella oli 1,22 g/
m2 (0,41 -2,47 g/m2) ja suurin osa biomassasta muodostui reliktiäyriäisistä. Väiisyvyy dessä biomassa vaihteli 0,31-0,75 Wm2 välillä
(
= 0,57 g/m2).Bioindekseistä Chir BQI ja CI ilmensivät selkeäsfi oligotrofiaa ja Olig BQI hie man ravinteikkaampaa pohjaa. Diversiteetfi vaihteli vuosittain (kuva 29).
Pohjan tila syvännealueella ja välisyvyydessä oli jokseenkin samanlainen ja ra vinteildcuudeltaan pohja on oligotrofinen.
Taulukko 18.Vuohijärven yleisimpien pohjaeläinlajien frekvenssi, keskimääräinen yksilötiheys ja hajonta 1989-1991 (n =6).
laji frekvenssi % tiheys yks/m2
5
tamprodniusisoporus 100 88 72
Spirospermaferox IlO 77 34
Procladiusspp. 83 38 25
Neterotrissoc/adiussubpiosus 83 27 48
FacIadopeImanigrituIa 67 II 10
Heterotanytarsusapicalis 67 9 2
Potamothrir/Tubikx 50 II 21
Tanytarsussp. 50 5 7
ftyIodniusheringinus 50 4 4
Mysisrehaa 50 4 4
VUOHIJÄRVI 000
80O—————————
600 muut
400
E Chironomadae
2L
Kuva 28. Chironomidae-ja Oligochaeta- lajien yksilätiheydet sekä kokonaistiheys Vuohijärven syvännealueella (s=5S-62m) ja välisyvyydessä (p =2 7-34m) 1989-91.
Suomen ympänö172
0
VUOHIJÄRVI 5,00
400—----.-H’
-
-—
o o.
o a o. a
Kuva29.Diversiteetti- sekä Chironomidae-ja Oligochaeta-indeksit Vuohijärven syvännealu eella (s=55-62m) ja välisyvyydessä (p=2 7-34m) 19894!.