PAINOARVO 1
PAINOARVO
Nuoret sortuvat
pikavippeihin
SIVU 3Sähköshokki helpottaa
masennusta
SIVUT 4-5
Huilisti mielii yrittäjäksi SIVU 7
Jyväskylän yliopiston journalistiikan opiskelijoiden kurssilehti 2011
Opiskelija-
ravintoloissa on yllättäviä hintaeroja
SIVU 3
Jyväskylää pelätään pimeällä
SIVU 6
Stimuloiva työpaikka
erotiikka- kaupassa
SIVU 6
PAINOARVO
2
Yliopisto-opiskelijoista 60 prosenttia käy töissä opin- tojen ohella. Luku on karu, jos ajattelee valtiovallan näkökulmasta. Opiskeluajat pitäisi saada lyhyemmiksi ja opiskelijat aiemmin netto- veronmaksajiksi – tämä on tuttu virsi jo Matti Vanha- sen hallituksen ajalta
Onko pelkkään opiske- luun keskittyminen kui- tenkaan vaihtoehto? Opin- totuki ei riitä asuntojen kohoaviin vuokriin, eikä opintolainan ottaminen houkuta nykyisessä työlli- syystilanteessa, jossa moni joutuu opiskeluajan päät- teeksi ahtautumaan pätkä- työputkeen tai pahimmassa tapauksessa työttömyys- kortistoon.
Kaikki työnteko ei ole opintojen kannalta edes pahasta. Tiettyjen oppiai- neiden, kuten journalistii- kan ja kasvatustieteiden opiskelijat voivat tehdä oman alansa töitä jo opin- tojen aikana.
Osa-aikainen työssä- käynti tuo kokemusta, jos- ta on hyötyä valmistumi- sen jälkeisessä työnhaussa.
Mikäli opiskelija saa tehdä oman alan töitä opintojen ohella, hän myös huomaa ajoissa, jos oman opiskelu- alan hommat eivät mielly- täkään. Pääaineen vaihta- minen opintojen aikana on yhteiskunnalle halvempaa kuin toisen kokonaisen tut- kinnon tekeminen, kun on työelämässä huomannut
Työ ja tenttikirjat tasapainoon
PÄÄKIRJOITUS
Yliopiston ylle nousseessa homehysteriassa on kyllä tämän konkarin silmään puolet petäjäistä. Plasebo- pärskintä on jo ottanut haltuunsa Tourulan, Mat- tilanniemen ja Seminaari- mäen A-rakennuksen. Nyt X-parkakin on uppoamassa vastustuskykynsä siiderillä pilanneiden lasikeuhkojen syytöksiin.
KUN ALVARAALTO rakensi näitä uljaita rakennuksia, ei kukaan tiennyt puhua kosteusvauri- oista tai formaldehydi-hai- toista. Kyllä se vesi tasakatol- takin valuu, kun sitä sinne tarpeeksi kasautuu. Itse ku- kin meistä kokeneemmis- ta oreista ja tammoista on viettänyt varhaisvuotensa hometta ja jalattomien so- taselviytyjien kyyneliä tih- kuvissa talleissa, ja katso, mitä meistä tuli: hyvinvoin- tivaltion terveenpunakoita vetojuhtia.
HOMEHAVAINNOT tuntuvat kulkevan epäilyttävän tii- visti käsi kädessä toisen yhtä tunkkaisen h:n kanssa:
humanismin. Miksi mate- maatikoiden opetustiloista ei löydy remontin tarvetta?
Miksi kauppatieteilijää ei aivastuta? Tunteilu, turha jaarittelu ja lohduttomuus työttömäksi valmistumises- ta ovat ajaneet kaiken maa- ilman puheviestijät ja sosio- logit huitomaan luokissaan kemiallisia tuulimyllyjä.
Puhumattakaan siitä, et- tä suurin osa ”oireilijoista”
on naisia, eli heidän ha- vainnointiinsa vaikuttavat kuukautiset ja esimerkiksi söpön vauvan näkeminen kadulla.
SAMA SISÄILMAPANIIKKI tuntuu vellovan kaikissa julkisissa tiloissa. Kun Hepo viimeksi jutteli Keski-Suomen sai- raanhoitopiirin johtajayli- lääkärin kanssa, hän tun- nusti, että sairaalatiloissa sisäilmasaastasta ei välttä- mättä edes tarvitse puolu- eettomia mittaustuloksia, vaan pelkkä kanalauman subjektiivinen paniikki riit- tää evakuointiratkaisun te- kemiseen. Samalla logiikalla suomenhevoset olisivat voi- neet jättää tykit vetämättä rintamalle, kun silmiä vä- hän kutittaa ja nenä valskaa.
TALOUDEN elvyttämisen ja kansallisen hyvinvoinnin kohentamisen hengessä Hepo on kehittänyt rat- kaisun yliopiston sisäil- maongelmiin: vähemmän dekadenssia ja hohhailua, enemmän tekoja.
Opiskelijoilta täytyy kieltää alkoholi, kahvi ja tupakka sekä karkit ja epäterveelliset pikaruoat.
Lisäksi yliopiston pääsy- kokeisiin täytyy sisällyttää punnitus ja kuntotestit. Kun jo valmiiksi puolikuolleet tapaukset on karsittu kam- pukselta, mielenhäiriötkin varmasti vähenevät.
Siis täyttä laukkaa kohti tervettä ja onnellista yli- opistoyhteisöä!
aiemman uravalinnan ol- leen väärä.
Valtiomiehillä lienevät mielessä etenkin niin sano-
tut hanttihommat, jotka eivät tue opiskelijan oman pääai- neen opiskelua.
Ruokakaupan myyjän tai siivoojan pestit ovat useim- mille vain keino ansaita ra- haa, ja niiden tekeminen
saattaa hidastaa opintoja turhaan.
Toisaalta opiskelijoiden häätäminen markettien kas- soilta ja mopin varresta tent- tikirjojen pariin tekisi aimo loven työvoimatilanteeseen ja sitä kautta koko kansan- talouteen. Täytyyhän ruoka- kauppojenkin jostain kassa- henkilökuntaa saada.
Tämän lehden teemana on opiskelijoiden talouden lisäksi hyvinvointi. Jos opis- kelija valitsee kaalikeitolla ja vedellä kituuttamisen sijaan hiukan ilta- ja vii- konlopputöitä, hän saa ra- hat riittämään paremmin.
Enemmän rahaa, enemmän leipää ja sirkushuveja, pa- rempi mieli – ja opinnotkin etenevät sujuvammin.
Hepo hirnahtaa:
Homenokat ylikierroksilla
Laura Hyvönen
Eihän tää nyt mikään kum- monen työ oo, mutta pa- rempi kuin jossain teh- taassa olis. Tuttu lause ystävien ja kaverin kave- reiden suusta, ja viime ke- sän jälkeen myös omasta.
Sitä mukaa kun vuosia karttuu taakse, sitä enem-
Mä joka päivä paskaduunia teen
män työ puhuttaa. Kesätyö- paikkojen spekulointi alkaa syyskuussa, heti edellisen pestin päätyttyä. Samalla käydään kilpaa siitä, missä aiemmat kesät kuluivat.
ENSIMMÄISESSÄ kesätyössä- ni olin 16-vuotiaana. Kuu- kausipalkka oli reilut 700 euroa, ja työnkuvaan kuului haravoinnin lisäksi ruusu- puskien kitkeminen ja ros- kien poiminta. Seuraavaksi ylenin hautausmaan puu- tarhuriksi, sitten mansikan- poimijaksi luomutilalle. Yksi kesä kului jääkiekkoilijoiden nuuskamällejä jynssätessä jäähallilla, ja yksi erilaisten makkaroiden paketoinnissa liukuhihnalla. Rahaa ei mis- tään jäänyt käteen, tarinoita senkin edestä.
Aina ojentaessani ansio- luetteloa työhaastatteluis-
sa myhäilin työkokemuk- selleni. Duunarin paperini jäivät kuitenkin menneisyy- teen korkeakoulun alettua.
Olin samalla viivalla kaik- kien muiden oman alani osaajien kanssa, eikä ketään kiinnostanut taitoni mak- karakeppien heittäjänä. It- se asiassa, olin ainoa, joka oli koskaan kokeillut kesää +4-asteisessa tehtaassa. Te- ki mieli itsekin nyrpistää nenäänsä Mäkkärin kassan uralle.
YLENKATSEELLINEN asenne pe- rinteisiä kesätöitä kohtaan oli ennen vain parin rikkaan perheen vesan tapa, nyt si- tä harrastavat myös veljeni, siskoni ja välivuotta viettä- vät nuoret.
Heti kun on päässyt kivan ja sisäsiistin työn makuun, ei vähempi kelpaa. Miksi
turhaan liata kätensä jää- hallilla kesän ajan, kun voi mennä lukiosta suoraan kouluun ja sitten pyrkiä niihin kivoihin hommiin?
ELÄMÄ ON epävakaata, oli kädessä sähköasentajan tai yhteiskuntatieteen maiste- rin paperit. Kaikki kertynyt kokemus Siwasta ja siivoo- jana on pelkkää hyötyä, kun kohtalo heittää häränpyllyä eikä niitä omia kivoja töitä olekaan.
Itsensä vähättely on pa- hasta, mutta muiden ylen- katsominen on pahempaa.
Mitään paskaduunia ei ole, se on vain ajatuksissamme elävä leima, jolla yritämme nostaa itsemme muiden yläpuolelle.
Kirjoittaja on Painoarvon päätoimittaja.
OMALLA NIMELLÄ
Kaikki työnteko
ei ole opintojen
kannalta pahasta.
Päätoimittaja Toimituspäällikkö Ulkoasupäällikkö Toimitussihteerit
Kuvavastaavat Sarjakuva Toimittajat
Laura Hyvönen Juho Takkunen Olli-Pekka Paajanen Maija Aaltonen Eevi Häggman Teemu Rauhala Ilkka Toikkanen Minna Pulli Nita Lohi Anni Pasanen Laura Kuivalahti Matti Tuominen
PAINOARVO
Journalistiikan opiskelijoiden kurssilehti 2011 Jyväskylän yliopisto
Viestintätieteiden laitos Opettajat
Painopaikka
Tarja Kovanen Tapani Huovila Päivi Kantonen
Kariteam
LOHI
PAINOARVO 3
Karsimuksen mukaan on vaikea tietää, ketkä ovat to- dellisuudessa pikavippiyri- tyksen takana.
– Tämä on sellaista jah- tia, jossa ei oikein saada kiinni ketään,
Karsimus sa- noo.
VIIME VUOSINA Kuluttajaviras- to on nostanut esille pikavip- piyrityksiin liittyviä epä- kohtia.
Kuluttajavi-
raston lakimies Gunveig Planting pitää tekstivies- teillä tapahtuvaa mark- kinointia ja rahastamista
yhtenä alan suurimmista ongelmista.
– Kuluttaja voi jopa saa- da yrityksiltä perintävies- tejä, vaikka hänellä ei olisi mitään yhteyttä kyseiseen firmaan. Pe- rintäviestiin vastaaminen maksaa, Plan- ting kertoo.
Helmikuus- ta 2010 lähti- en pikalainoja ei ole saanut tilittää asiak- kaalle yöllä kello 23 ja 07 välisenä aikana. Tätä käy- täntöä yritykset ovat Plan- tingin mukaan noudattaneet hyvin. Planting pitää merkit-
Tämä on sellaista jahtia, jossa
ei oikein saada kiinni
ketään.
Tuija Karsimus
Lainamarkkinat rehottavat
Rekisteröitymis- pakko ei ole siistinyt villejä pikavippi- markkinoita.
Teemu Rauhala
Epäselvät sopimusehdot, aggressiivinen markki- nointi ja laittomat perin- täviestit ovat esimerkkejä epäkohdista, joista pika- vippiyrityksiä on syytetty viime vuosina. Lainsäätäjät ovat pyrkineet rajoittamaan yritysten toimintaa useilla keinoilla, joista viimeisin on joulukuussa 2010 voimaan tullut rekisteröitymispak- ko. Alan yritysten on täyty- nyt hakea paikkaa uudesta luotonantajarekisteristä tämän vuoden toukokuun loppuun mennessä.
Rekisteriä ylläpitävän Etelä-Suomen aluehallinto- viraston ylitarkastaja Tui- ja Karsimus arvioi, että rekisteröitymispakon to- delliset vaikutukset jäävät varsin vähäisiksi. Hänen mukaansa yritykset pys- tyvät helposti kiertämään laissa mainitut rekisteröin- tivaatimukset, joita ovat luottotoiminnan tuntemus, luotettavuus sekä oikeus elinkeinotoiminnan harjoit- tamiseen Suomessa.
– Yrityksissä vaihde- taan hallituksen jäseniä sen mukaan, kuka täyt- tää rekisteröinnin edel- lytykset. Esimerkiksi jos yrittäjiltä puuttuu laissa vaadittu luottotoiminnan tuntemus, he värväävät hallitukseen kauppatietei- den maisterin, jotta ehto täyttyy, Karsimus kertoo.
Ensimmäiset pikavippiyri- tykset aloittivat Suomessa vuonna 2005, ja alan kasva- essa suomalaisten velkaon- gelmat ovat pahentuneet.
Vuonna 2005 käräjäoikeu- det käsittelivät 150 000 vel- ka-asiaa, kun vuonna 2010 käsittelyssä oli 300 000 ta- pausta.
Velkaneuvoja Kirsti Kan- tola Keski-Suomen talous- ja velkaneuvonnasta on nähnyt läheltä pikavippien aiheuttamat ongelmat.
Hänen mukaansa velka- ongelmat ovat lisääntyneet viime vuosina erityisesti nuorten aikuisten keskuu- dessa.
– Velkaantuneiden keski- ikä on laskenut. Nuorimmat asiakkaat ovat 19-20-vuoti- aita, Kantola kertoo.
Kantolan mukaan pika- vippivelkoja on nykyään käytännössä kaikilla velka- neuvonnan asiakkailla.
– Usein pikavippi on vii- meinen niitti, johon vel- kaisen talous kaatuu. On kuitenkin monia asiakkaita, joille on kertynyt vain muu- taman sadan euron vipeistä kymmenien tuhansien ve- lat.
Velkaongelmien kasvu näkyy velkaneuvonnan jo- noissa. Tällä hetkellä jono Keski-Suomen velkaneu- vontaan on kaksi ja puoli kuukautta. Kantolan mu- kaan jono on kasvanut eri- tyisesti muutaman viime vuoden aikana.
Yhä useampi nuori aikuinen ajautuu velka- kierteeseen
Nita Lohi
Opiskelijaruokaloissa saa tavallisesti valita usean eri- hintaisen ruokalajin väliltä.
Opiskelija voi kuitenkin luot- taa siihen, että saa perus- lounaan 2,50 euron hintaan.
Opiskelijoille on kuitenkin tarjolla vielä edullisempaa ruokaa Kuopion Yliopiston- rannassa. Siellä Fazerin Ami- ca-ketjun ravintolat Canthia, Mediteknia ja Snellmania tarjoavat koti- ja kasvisruoan 1,79 euron hintaan.
Amican ravintolaryhmä- päällikkö Jaana Eronen kertoo, että Yliopistonran- nan opiskelijaravintoloiden lounashinta on määräyty- nyt avoimessa tarjouskil- pailussa.
– Hinnat muodostuvat tarjousten pohjalta, ja lo- pullinen hinta on se, mikä yliopiston kanssa sovitaan.
Itä-Suomen yliopistossa Kuo- pion ja Joensuun kanssa on erilliset sopimukset, Eronen täsmentää.
JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO ei ole kilpailuttanut opiskelija- ruokaloita. Se omistaa itse yhdessä Fazer Food Services Oy:n ja Jyväskylän yliopis- ton ylioppilaskunnan JYYn kanssa Sonaatin, jolla on 12 toimipistettä yliopiston eri kampuksilla. Myös Sonaatin ravintoloissa päivän lou- naan hinta on se tavallinen kaksi ja puoli euroa.
– Kela on määritellyt opiskelijaruoan enimmäis-
hinnaksi 2,50, perustelee Sonaatin toimitusjohtaja Arto Maijala hintatasoa.
– Lisäksi Kela tukee opis- kelijaruokailua 1,77 eurol- la ateriaa kohti, eli lopulli- sen aterian hinnaksi tulee hieman yli neljä euroa.
Maijalan mukaan yli- opisto ja ylioppilaskunta valvovat yrityksen toimin- taa ja varmistavat, että se noudattaa omistajien kes- ken sovittuja toimintata- poja.
– Hintataso on pysynyt samana viimeiset kol- me vuotta, vaikka palkat ja raaka-aineiden hinnat ovat nousseet. Haluam- me kuitenkin tarjota sekä opiskelijoille että henki- lökunnalle heidän tarpei-
taan vastaavaa ruokaa, Maijala kertoo.
Vaikka halvempi ateria opiskelijaa houkuttaisikin, Maijala suhtautuu epäile-
västi etuihin, joita alemmis- ta hinnoista koituisi.
– Täytyy miettiä, mitä sillä halvemmalla hinnalla voi tarjota. Sonaatti ei ha-
Lounas hintaan kaksi euroa ja risat
Opiskelijaruokaloiden hinnoissa on eroja. Kuopiossa syödään halvemmalla kuin Jyväskylässä.
lua säästää raaka-aineista.
Jaana Eronen taas ei us- ko, että hintaero vaikut- taa suuresti ruoan laatuun Amica-ravintoloiden välillä.
Niissä kaikissa ruokaohjeet ja -listat ovat samat.
– Lisukevalikoimissa erot voivat näkyä, sillä ravinto- lat päättävät itse, mitä lei- piä ja salaatteja on tarjolla, Eronen sanoo.
Myös Sonaatin ravinto- loilla on yhteiset ruoka- listat. Maijalan mukaan lisukevalikoimista voi kui- tenkin seurata eroja tarjon- nassa.
– Lisäksi Mattilanniemen Piatossa on paistopiste, jol- laista muut ravintolat eivät voi käyttää. Siitäkin saattaa aiheutua eroavaisuuksia.
tävänä parannuksena myös sitä, että pikavipin ottajan on nykyään tunnistaudutta- va verkkopankkitunnuksilla.
– Voidaan silti kysyä, onko lainoja edelleen liian helppo saada. Ensimmäisen lainan ottaminen vaatii verkko- pankkitunnukset, mutta sen jälkeen kuluttaja saa koodin, jonka avulla hän voi ottaa lainaa suoraan kännykäl- lään.
PIKAVIPPIYRITTÄJIEN etujär- jestön, Suomen Pienlainayh- distyksen toiminnanjohtaja Kari Kuusiston mielestä vippien saaminen ei ole liian helppoa. Hän huomauttaa, että lähes puolet pikalai- nahakemuksista hylätään.
Hylkäämisen syynä on useimmiten asiakkaan mak- suhäiriömerkintä.
Kuusisto tietää, että alalla on huonosti asiansa hoita- via yrityksiä. Hän ei usko, että rekisteröitymispakolla tulee olemaan mitään vai- kutusta niiden toimintaan.
– Rekisteröinti maksaa 280 euroa ja vuosimaksu on 500 euroa. Summan perään olisi voinut laittaa nollan jos toisenkin, Kuusisto sanoo.
Kuusiston mielestä Suo- meen pitäisi perustaa Ruot- sin mallinen luottosuhde- rekisteri, jonne olisi koottu tiedot kuluttajien lainahis- toriasta. Tällöin yritysten olisi helpompi päättää, ke- nelle ne rahaa lainaavat.
Pikavippejä markkinoidaan usein aggressiivisilla mainoslauseilla.
Sonaatin Lozzi-ravintolassa ruoka maksaa 2,50 euroa. Hinta on ollut sama viimeiset kolme vuotta.
PAINOARVO
4
Rujolta kalskahtavia sähköshokkeja käytetään edelleen masennuspoti- laiden hoidossa. Ne myös tepsivät – tyrmäävän hyvin.
Anni Pasanen Tuttu rata. Elokuinen hoitopäivä nyt- kähtää liikkeelle kuin aikataulussaan etenevä juna. Veera Puustelli herää psykiatrisessa sairaalassa, pukee kauhtuneet potilaanvaatteet ylleen.
Aamiainen varataan syrjään myö- hemmin nautittavaksi. Sitä ei ole vielä lupa syödä, ei ennen kahdeksalta al- kavaa hoitoa.
Puustelli laahustaa sairaalavuoteen kanssa alakerran operaatiohuonee- seen. Hän asettuu sänkyyn makuulle.
Hoitajat kiinnittävät piuhat ohimoi- hin. Sitten tulee nukkumaija – sellai- seksi anestesialääkäriä tavataan kut- sua.
TAJUNNASSA mustenee. Kun Puustel- li parinkymmenen minuutin päästä virkoaa, moukaroi päätä armoton ki- vistys. Yhdeksän aikoihin vointi sallii aamupurtavan haukkaamisen. Pian sairaalan päivittäiset rutiinit odotta- vatkin. Puustelli yrittää olla ajattele- matta, mitä nukutuksen pimentoon
kätkeytyi. Unen suojissa hä hänsä johdettiin rivakka säh alle sekunnin mittainen. Ke nen epilepsiakohtaus.
KUOPIOLAINEN Veera Puustel sähköhoitoa vaikeaan m seensa viime vuoden elokuu kiaan hoitokertoja kertyi ka kolmen viikon jaksolle jaettu Nyt Puustellilla on taka deksän vuotta tauotonta m ta. Pahimpina synkkyysk hän jaksaa tuskin nousta jalkeille vuoteestaan. Ruo- kaostokset ja muut askareet jäävät tuolloin poikaystä- vän huoleksi. Mie- len täyttävät itse- tuhoiset ajatukset, käsivarsia raidoit- tavat räikeät viilte- lyarvet.
Sähköhoidon ai- koihin Puustelli oli potilaana psykiatri- sen sairaalan suljetulla os kolmatta kertaa. Lukuisat kokeilutkaan eivät olleet a karkottamaan ahdistusta. J enää yksi hoitokeino – se v – Kuulin sähköhoidosta mäistä kertaa vasta osast sitä ehdotettiin, kavahdin
M
Virta pä
Veera Puustelli pitää sähköhoitoa pelastuksena vaikeaan m
Maija Aaltonen
Hallitus päätti viime kevää- nä opintorahan sitomises- ta kansaneläkeindeksiin, ja uudistus astuu voimaan vuonna 2014. Muutos nä- kyy kuitenkin vasta pitkällä aikavälillä, ja nyt sen käy- tännön vaikutukset puhut- tavat jopa uudistuksen ta- kana olleita tahoja.
– On vaikea sanoa, miten muutos tulee vaikuttamaan käytännössä. Voimme teh- dä laskelmia, mutta oikeat vaikutukset nähdään vuon- na 2014, puheenjohtaja Katri Korolainen-Virka- järvi Suomen Ylioppilaiden Liitosta (SYL) toteaa.
Käytännössä opintoraha- uudistus ei kuitenkaan tu- le juurikaan vaikuttamaan opintorahan suuruuteen, vaikka SYL:sta myönnetään monen luulevan niin.
– Kyse ei siis ole opinto- rahan korotuksesta, vaan tarkoitus on parantaa opiskelijoiden ostovoimaa, Korolainen-Virkajärvi ko- rostaa.
OPISKELIJAT saavat verojen jälkeen opintotukea yhteen- sä alle 500 euroa kuussa.
– Suurin menoerä on asu- minen, johon menee keski- määrin 400 euroa kuussa.
Opintotuesta jää siis vuokran jälkeen käteen al-
le sata euroa, jonka pitäisi riittää ruokaan ja laskui- hin.
Korolainen-Virkajärvi las- kee, että opintorahauudistus tulee nostamaan opintora- haa kuukaudessa yhdellä tai kahdella eurolla.
– Kuukausittainen koro- tus riippuu muusta talou-
dellisesta tilanteesta ja in- flaatiosta, joten korotuksen määrä saattaa vaihdella kuukausittain, Korolainen- Virkajärvi kertoo.
Uudistusta perusteltiin sillä, että opiskelijoiden tu- lisi valmistua aikataulussa.
Suurin osa opiskelijoista työskentelee opintojensa
ohella, ja opinnoille jää vä- hemmän aikaa. Uudistus ei kuitenkaan helpota tätä ti- lannetta heti.
– Todennäköistä on, että ne opiskelijat, jotka olivat uudistusta vaatimassa, ei- vät opiskele enää silloin, kun vaikutuksia saadaan, Korolainen-Virkajärvi sa- noo.
Kansaneläkeindeksi tu- lee vaikuttamaan pitkällä aikavälillä, eli vuonna 2024 opintorahan loppusumma on jo ihan toinen.
VAIKKA muutos ei vaikuta- kaan opiskelijoiden bud- jettiin heti, sen vaikutukset yhteiskunnalle ovat suuret.
SYL:n suurimpana huolen- aiheena onkin, mistä uu- distuksen vuoksi joudutaan leikkaamaan.
– Jostain nekin rahat on saatava, ja olemme laske- neet, että uudistus tulee maksamaan valtiolle noin 15 miljoonaa euroa vuodes- sa
Nyt kun opintorahauu- distus on saatu läpi, SYL:n huomio on kiinnittynyt jo seuraaviin ongelmakoh- tiin.
– Nyt ajamme opintora- han korotusta perheellisille opiskelijoille, ja sen jälkeen keskitymme asumistuen parantamiseen, Korolainen- Virkajärvi sanoo.
Euro on vain 80 senttiä
Opiskelijan euro on tällä hetkellä kahdeksankym- mentä senttiä.
Superfood-
intoilijan mielestä perunamuusi ja maksalaatikko ovat huonoja ruokia.
Laura Hyvönen
Tavallisesta poikkeavat va- linnat elintarvikehyllyllä ei- vät ole aina pelkkää hurah- dusta ihmedieetteihin vaan todellinen elämäntapa. Kun hyvä olo on pääosassa, ei aterian kustannuksia syynä- tä laskin kädessä.
Maksalaatikko ja peru- namuusi, siinä esimerkkejä äidin keittiöstä ja perin- teisestä kouluruokailusta.
Ja jos Viljami Herralalta kysytään, huonosta ruoas- ta. Herrala päätti muutama vuosi sitten parantaa elä- mänlaatuaan, ja aloitti ruo- kailutottumuksista. Helppo tapa oli ryhtyä lisäämään ruokavalioon ravinnerikkai-
ta ainesosia, eli niin sanot- tua superfoodia.
Mitä enemmän Herralalle selvisi, mitä vanhat tutut ruo- ka-aineet pitävät sisällään, sitä enemmän tieto ahdisti.
Ravinteikkaista aineksista kootut smoothiet korvasivat
osia päivän aterioista, ja sa- malla huonoja osia jäi pois.
– Vallalla olevassa ruokai- lutavassa on paljon huonoja aineksia. Pitkälle jalostettu tuote on pahin, eikä nor- maali lounas koostu mistään kummoisista osista.
Omaan ruokailuun kes- kittyminen on dieetin sijaan superfoodin harrastajalle osa jokapäiväistä eloa.
– Vanhat metodit, kuten erilaiset dieetit, ei ole pitkä- kestoinen osa elämää, mut- ta tapa lisätä ravinteikkaita osia päivän ateriointiin säi- lyy kyllä.
SUPERFOODIN helppous on aineksissa. Mustikat, man- sikat, banaani, sitruuna ja hunaja löytyvät tavallisen kaupan hyllyltä, ja tietoa on tarjolla entiseen verrattu- na paljon. Mitä pidemmälle harrastus etenee, sitä enem- män vastaan tulee myös kal- liita erikoisuuksia: lesitiini- jauhe, maca-juuri, mulperit ja spirulina-levä.
– Kaikki puhuvat, että su- perfoodit olisivat uusi juttu.
Oikeasti monet raaka-aineet on tunnettu jo vuosisatoja muualla maailmassa. Kyllä minusta einespizza on uusi juttu, ja nämä tuotteet eivät, Herrala summaa.
Hyvästit perinteiselle lautasmallille
Oma hyvinvointi on tullut Viljami Herralalle ateria- kuluja tärkeämmäksi asiaksi.
Opintorahauudistus näkyy opiskelijan kukkarossa vasta vuosien päästä.
PAINOARVO 5
änen pää- hkötärsky, einotekoi-
lli, 24, sai masennuk-
ussa. Kaik- ahdeksan, una.
naan yh- masennus- kausinaan
astolla jo lääkitys- auttaneet
äljellä oli iimeinen.
a ensim- tolla. Kun
n aluksi,
että ei missään nimessä, Puustelli muistelee nyt, runsas vuosi myö- hemmin.
– Etenkin hoitoon kuuluva nu- kutus pelotti. Pienen sulatteluajan jälkeen sekin alkoi tuntua siedettä- vältä ajatukselta pahan olon rinnal- la. Epäluulojen nieleminen kannatti:
raju hoitokeino tuotti tulosta nope- asti.
– Kolmannen sähköannoksen jäl- keen hoidon vaikutukset saattoi ha- vaita selkeinä. Eleet palasivat Puus- tellin tavallisesti velttoina roikkuviin käsivarsiin, kun tä- mä puhui. Lamaan- tuneet kivikasvot taipuivat jälleen ilmeisiin, myös hy- myyn. Liikunta al- koi maistua, keskit- tymiskyky koheni.
JÄREÄLLÄ hoitokei- nolla on toki myös hintansa. Sähköis- kujen merkittävin haittavaikutus on muistihäiriöt.
– Jotkut potilaat eivät muista säh- köhoidon jälkeen edes, mikä päivä on meneillään. Itse jankkasin viikonpäi- vää ja päivämäärää mielessäni aina ennen hoitoa, Puustelli sanoo.
Kysyttäessä päiväykset tipahtivat- kin kuin karamellit automaatista.
Sen si- jaan hoitoja edeltävä kesä on pyyhkiytynyt Puustellin mielestä lähes täysin.
– Esimerkiksi sen kesän reissuis- ta en muista mitään. Elokuussa oli syntymäpäiväni, jolloin söimme vanhempieni ja siskojeni kanssa kakkua sairaalan pihalla. Tilanne al- koi palautua haaleana kuvana mie- leeni vasta, kun siitä muistutettiin jälkeenpäin.
– Toisaalta pahimmat masennus- kaudet ovat usein muutenkin muis- tissa hämärinä. Kai se on jokin ke- hon puolustusmekanismi.
SÄHKÖSHOKKIEN piristävä vaikutus haihtui hoitojen päätyttyä jo muu- tamassa viikossa. Silti Puustelli pi- tää rajua volttikuuria pelastukse- naan.
– En tiedä, olisinko tässä ilman sähköhoitoa. Sen ansioista pääsin ylös pahimmista pohjamudista”, hän toteaa.
Nyt elämässä on meneillään hiu- kan valoisampi kausi. Puustelli käy kotoaan muutaman kerran viikossa kuntouttavalla työpajalla. Hän on myös rohkaistunut hakemaan am- matilliselle kurssille, joka toimii jo viitenä päivänä viikossa.
Myös terapiaa ollaan aloittele- massa parin vuoden tauon jälkeen – nyt, kun Puustelli uskoo jaksavansa jälleen käsitellä murheitaan.
Liki vuosikymmenen mittaisesta sairausputkesta huolimatta nainen tähyää tulevaisuuteen toiveikkaa- na.
– Voi olla, että syön mielialalääk- keitä lopun elämääni. Aikomuksena on kuitenkin pystyä vielä joskus toi- mimaan normaalien ihmisten tavoin, Veera Puustelli sanoo.
Nykynuoret ovat hemmoteltu pullamössösukupolvi, jolle on aina kannettu kaikki valmiina eteen. Ensi- asunnon pitäisi olla vastaremontoitu ja mielellään keskustassa, älypuhelimella on kiva soitella kave- reille ja Pirkka-tuotteiden ostaminen on suuri hä- peä. Töitä ei jakseta tehdä tai niitä ei ole tarjolla – ei ainakaan sellaisia, joita kukaan täysijärkinen itseään kunnioittava ihminen suostuisi tekemään.
ISÄN TAI ÄIDIN paksun lompakon puoleen on niin hou- kuttelevaa kääntyä, kerta toisensa jälkeen. Vielä muu- tama vuosikymmen sitten opiskelijoiden oli melko tavallista asua jonkun nurkissa – varsinkin jos muutti vieraaseen kaupunkiin.
Vuonna 2011 alivuokralaiset ovat lähes sukupuut- toon kuollut laji. Itse olen kuitenkin päätynyt tähän ratkaisuun. Minulla ei ole keittiötä, jaan kylpyhuo- neen toisen vuokralaisen kanssa ja kuulen ohuen seinän läpi vuokraemäntäni lähes jokaisen liik- keen.
KAVERINI KAUHISTELEVAT asumismuotoani eikä ih- mekään. Yksi heistä asuu isän kustantamassa vas- taremontoidussa kaksiossa kaupungin keskustassa.
Häneen verrattuna voisin yhtä hyvin asua savima- jassa.
Kaikki tietävät, ettei opintotuella juuri herroiksi elellä. Silti yhä useampi työ leimataan paskaduu- neiksi. Työvoimatoimistosta ei kerta kaikkiaan löydy mitään työtä, jota edes viitsisi hakea.
Sitä paitsi synttärilahjaksi voi pyytää isältä omaa autoa tai rentouttavaa etelänmatkaa. Pitäähän itsen- sä voida palkita rankasta opiskeluvuodesta.
Itse kukin kuulee toisinaan sisältään äänen, joka kipakasti vaatii parempaa, kalliimpaa, helpompaa, hienompaa. Nykynuorten sisällä tämä ääni tuntuu huutavan katkeamatta.
HARVA OPISKELIJA kulkee kirppisvaatteissa tai elää oi- keasti sillä makaronilla ja ketsupilla. Ja itsehän en ole köyhää opiskelijaa edes tavannut – ainakaan jos ver- taan alkoholin hintaa ja vallitsevaa humalatilaa opiske- lijabileissä keskenään.
Suomessa opiskelijat saavat nauttia kaikkivoipai- sen hyvinvointiyhteiskuntamme hellästä huolenpi- dosta. Moni taitaa kohdata aikamoisen ongelman, kun omaa rahaa toivon mukaan alkaa kilahdella tilille: Mihin sitä elintasoa voi enää nostaa, kun opiskeluaikanakin on elänyt kuin sijoituspankkiiri?
Levitetään siis voita hieman ohuemmalti leivälle ja keskitytään vaikka kartuttamaan sitä opintopisteti- liä.
KOLUMNI
Mielen täyttävät itsetuhoiset
ajatukset, käsivarsia raidoittavat
räikeät viiltelyarvet.
Veera Puustelli
– Sähköhoitoa annetaan psykiatrisissa sairaaloissa.
– Hoito otettiin käyttöön 1930-luvulla.
– Vaikutusmekanismia aivoissa ei edelleen kään tunneta.
– Haittavaikutuksia ovat yleensä lyhytkestoiset muistihäiriöt, lihaskivut ja päänsärky.
– Hoito vaikuttaa myönteisesti mielialaan, ruokahaluun ja uneen.
masennukseensa. Takana on yhdeksän vuoden mittainen masennusjakso ylä- ja alamäkineen.
älle
Kerma- perseet kuriin
Kiusaaminen yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa on luultua yleisempää. Vuo- den 2008 terveyskyselyn mukaan yli viisi prosenttia korkeakouluopiskelijoista kokee olevansa jatkuvan kiusaamisen kohteena ja jo- ka neljättä on kiusattu opis- keluaikana.
Korkeakoulukiusaaminen on vielä vieras ilmiö sekä tutkijoille että monille opis-
kelijoille, sillä kiusaamiseen on alettu kiinnittää huo- miota vasta viime vuosina.
– On ajateltu, että opis- kelijoiden huomio kiinnit- tyy tulevaisuuteen, eikä ole tiedostettu, että siihenkin ajanjaksoon mahtuu monia kielteisiä ilmiöitä, valai- see Jyväskylän yliopistossa kiusaamista tutkiva puhe- viestinnän professori Maili Pörhölä.
Korkeakoulukiusaaminen on vaiettu ongelma
TEHOKAS APU MASENNUKSEEN
Eevi Häggman
PAINOARVO
6
Iso osa nais- opiskelijoista pelkää öistä Jyväs- kylää.
Olli-Pekka Paajanen
Yli puolet kyselyymme vas- tanneista Jyväskylän yli- opiston naisopiskelijoista pelkää Jyväskylässä yksin liikkumista pimeän tultua.
Sähköpostikyselyyn vas- tasi 54 nais- ja yhdeksän miesopiskelijaa. Naisista 32 ilmoitti pelkäävänsä öistä kaupunkia, kun mie- histä vain yksi ilmoitti välttävänsä pimeän aikaan liikkumista.
PELÄTYIMPIÄ paikkoja ovat Pupuhuhta, keskusta ja vain osittain valaistu Harjun alue.
Kuokkala ja Keltinmäki koe- taan myös
uhkaavik- si yöaikaan.
Pelkojen syi- tä on monia.
Raiskauksen, pahoinpitelyn ja ryöstön uh- ka muodos- tavat vasta- usten kolmen kärjen. Myös paljon media-
huomiota saaneiden pahoin- pitelyiden ja surmatöiden takia pelätään ulkona liikku- mista.
Huolta aiheuttavat huma- laiset ja narkomaanit, osa vain pelkää pimeää.
Jotkut varautuvat ulkona liikkumiseen jopa kättä pi- demmällä.
Yksi kan- taa mukanaan lyömäaseeksi kelpaavaa pyö- ränlukkoa, kun liikkuu Keltin- mäessä. Toinen on hankkinut raiskausyri- tyksen varalta kannettavan hälyttimen turvaamaan öistä kotimat- kaa baarista kotiin. Kol- mas polkee pyörällään niin
kovaa kuin vain suinkin jaksaa, ettei mahdollinen hyökkääjä ehdi iskeä.
Harva on kuitenkaan jou- tunut todelliseen uhkaa- vaan tilanteeseen Jyväsky- lässä.
YLIOPISTOSSAerityisopettaja- ksi opiskeleva Rosa Hiek- kanen ei liiku mielellään ul- kona yömyöhään. Hän kokee kaupungin nykyään vaaralli- semmaksi kuin ennen.
– Vähän aikaa sitten ta- pahtuneen puukotuksen ja pahoinpitelyn takia olen nykyään enemmän varuil- lani, hän kertoo.
Hiekkanen kertoo pelkää- vänsä lähinnä seksuaalista
ahdistelua. Ikävintä ulkona on liikkua silloin, kun liik- keellä on vähän ihmisiä.
Viikonloppuna häntä ei pe- lota.
– Silloin on paljon poruk- kaa joka puolella ja apu on lähellä. Eikä tällaista pieni- kokoista tyttöä tule kukaan lyömään, hän toteaa ja hy- myilee.
Nuori nainen kertoo, että pelkäisi myös viikonloppu- na, jos olisi mies.
MIEHEN ON Hiekkasen mu- kaan todennäköisempää jou tua pahoinpidellyksi.
Hän on myös joutunut to- distamaan kyseisiä tapauk- sia läheltä.
– Kerran näin vierestä, kun eräs nuori mies meni pyytämään tupakkaansa tulta Kirkkopuistossa. Asi- asta syntyi suukopua, ja lo- pulta tulen tarjoaja päätyi maahan useamman henki- lön potkittavaksi.
– Niinkin on käynyt, että miespuolinen ystäväni sai mustan silmän vastaantu- lijalta lähdettyään baarista kotiin. Nyrkkiä heiluttanut ei jäänyt antamaan selitys- tä toiminnalleen vaan jat- koi matkaansa, Hiekkanen ihmettelee.
POLIISIN tilannejohtajana toi- miva komisario Arto Rajala Keski-Suomen poliisilaitok- selta sanoo kaupungin olevan turvallinen.
– Kiinnitämme huomiota etenkin ydinkeskustan ka- tuturvallisuuteen, eikä yk- sinkään liikkumista tarvitse pelätä. Tietenkin jos medi- aa seuraa, niin kaupungista voi saada vaarallisen kuvan, Rajala muistuttaa.
Hän kertoo, että suurin osa pahoinpitelyistä ta- pahtuu entuudestaan tut- tujen kesken ja siten, että selkkauksen molemmat osapuolet ovat nauttineet alkoholia.
Raiskaukset taas tapah- tuvat yleisimmin yksityis- asunnoissa, eivätkä katujen varsilla tai puistoissa.
Tarkempia rikosmääriä tai alueita Rajala ei lähde erittelemään mutta antaa muutaman vinkin yksin liikkuvalle opiskelijalle.
– Ravintoloiden lähei- syyttä voi tietenkin yöllä välttää ja on tervettä jär- keä vaihtaa kadun toiselle puolelle, jos vastaan tulee huutelevaa kaljaporukkaa.
Kun on liikenteessä maa- laisjärjen kanssa selvin päin eikä haasta riitaa, niin ulkona voi huoletta liikkua niin päivällä kuin yölläkin, Rajala toteaa.
Rosa Hiekkanen kokee Jyväskylän vaarallisemmaksi kuin ennen.
Laura Kuivalahti
Tiia Hokkanen harkitsee tarkkaan, kenelle kertoo työpaikastaan. Osa hänen sukulaisistaan luulee, että hän työskentelee ruokakau- pan kassalla.
Todellisuudessa Hokka- nen työskentelee porno- kaupassa.
Toista vuotta fysiotera- piaa Tampereen ammatti- korkeakoulussa opiskeleva Hokkanen on työskennellyt Adam & Eve -nimisessä liik- keessä vuodesta 2007.
– Opiskelin silloin visu- aalista suunnittelua ja piti päästä töihin, sillä rahani olivat lopussa. Näin työnha- kuilmoituksen netissä, ha-
lusin kokeilla työtä ja tänne olen sitten jäänyt.
PEITETTYJEN ikkunalasien ta- kana työskenteleminen ar- velluttaa monia. Hokkanen
kuitenkin järjestelee liuku- voiteita, hieromasauvoja ja alusasuja rutiininomaisesti.
– En olisi tullut tänne, jos minulla olisi vaikeuksia puhua asioista. Kun haem-
me työntekijöitä, emme ota juuri 18 vuotta täyttäneitä, sillä myyjän täytyy olla si- nut itsensä kanssa, jotta voi puhua näistä asioista.
Hokkasen mukaan eten- kin vanhemmilla ihmisillä on vaikeuksia sulattaa hä- nen uravalintaansa.
– Joskus minulta kysytään, että olenko töissä bikinit päällä. Joudun usein selit- tämään, että teemme työtä ihmisten seksuaalitervey- den edistämiseksi. Emme myy itseämme vaan tuot- teita. Meillä ei ole karvaista miestä tuolla takahuoneessa ruoskimassa meitä.
TYÖPÄIVÄ pornokaupassa kuluu tiskin takana, hylly-
jä täyttäessä ja nettikau- pan sekä mainonnan pyö- rittämisessä. Tärkeintä on asiakkaiden auttaminen ja tuotteiden esitteleminen.
Pornokaupassa käy kai- kenlaisia asiakkaita. Tuot- teiden tunteminen on tär- keää, jotta asiakkaille osaa suositella oikeita tuotetta.
– Välillä en tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Toistaisek- si olen pystynyt aina naura- maan. Täällä tapaa niin eri- laisia ihmisiä, että ainakin illalla on kotona sängyssä mietiskeltävää, Hokkanen sanoo.
HOKKASEN mukaan työ on palkitsevaa silloin, kun hän saa varautuneen, vanhem-
man asiakkaan avautumaan.
– Tänä aamuna kävi yksi nainen, joka sanoi, että hän tulee tänne jo kuin maito- kauppaan. Hän toivoi, että olisi tiennyt näistä asioista enemmän jo ensimmäisen avioliittonsa aikana.
Hokkasen työskentelyn taustalla on omanlaista idea lismia, vaikkei hän fe- ministiksi tunnustaudu- kaan.
– Kun naisella on kivaa, ei päätä särje niin usein. Sitten miehilläkin on kivaa ja maa- ilma on parempi paikka. On hyvä mieli, kun teen työtä jolla on tarkoitus, vaikka se kuulostaakin tässä ym- päristössä vähän oudolta, Hokkanen sanoo.
Oma ala löytyi pornokaupasta
Työ innoitti fysioterapiaa opiskelevaa Tiia Hokkas- ta erikoistumaan seksuaaliterapiaan.
Pimeän piirittämät
Miespuolinen ystäväni sai mustan silmän vastaantulijalta
lähdettyään baarista kotiin.
Rosa Hiekkanen
PAINOARVO 7
Musiikkiyrittäjänä menestymiseen tarvitaan soit- totaidon lisäksi kantava liikeidea.
Ilkka Toikkanen
Lotta Karppi on lähes val- mis huilunsoiton opettaja Jyväskylän ammattikorkea- koulusta. Kun huilisti päätyi sattumalta soittamaan osa- aikatyökseen opereteissa, esiintyvän taiteilijan elämä alkoi houkuttaa opetustyö- tä enemmän.
Ammattimuusikoita on klassisella puolellakin enem män kuin työpaikkoja, joten luovuutta täytyy olla myös työnhaussa.
– Ajattelimme kaverini kanssa keksiä ohjelmisto- paketin, johon voisi kuulua musiikkia, juontohommia, teatteria ja vaikka kasvo- maalausta. Jos paketista tulee hyvä, sitä voi sitten markkinoida eteenpäin, Karppi suunnittelee.
Hänestä on itsestään sel- vää, että ohjelma tulisi rää- tälöidä alan kysynnän ja asiakkaiden toiveiden mu- kaan. Taiteen käyttö työvä- lineenä ei ole hänelle peri- aatteiden myymistä.
– Rahallahan sitä eletään!
Varmasti kaikki toivovat sisimmässään, että saavat tehdä sitä, mistä pitävät, ja vielä tienata sillä elantonsa.
PIENIMUOTOISEN yrityksen ykkösvaihtoehto on toimi- nimi, mutta talous- ja yrit- täjyysasiat eivät vielä ole tuttuja nuorelle muusikolle.
Alalla on monia karikoita, joiden ohi ei nuottikartoil- la luovita: palkka-, vero-, ja
apurahapulmat ovat Karpil- lekin jo tuttuja.
KARPIN opintoihin kuuluu yksi yrittäjyyskurssi. Hän kuitenkin toivoisi enemmän ammatin talouteen ja yrit- täjyyteen pureutuvaa ope- tusta.
– Kaupunginorkestereis- sa ei ole tilaa kaikille, jot- ka valmistuvat klassisiksi muusikoiksi. Tällä alalla varmasti pärjää parhaiten, kun osaa tehdä itselleen työpaikan, Lotta Karppi naurahtaa.
– Vaikka ammattimuusi- kon työ on taidetta, siitäkin pitää saada korvaus. Nykyi- sessä markkinatilanteessa yrittäjyys on monelle ainoa tapa hankkia alalta toi- meentuloa, Music Export
Finlandin Tuomo Tähtinen selvittää.
YHDISTYS tähtää ensisijai- sesti suomalaisen musiik- kiviennin kehittämiseen, mutta ei vien-
ti toimi, jollei- vät soittajien asiat ole ko- tirintamalla reilassa. Täh- tinen kiertää luennoimas- sa musiikki- bisneksestä ja -yrittäjyydes- tä, tarkoituk- senaan auttaa
alasta kiinnostuneet pahim- pien sudenkuoppien yli.
Hän näkee, että yrittäjyy- destä puhutaan muusikkoja kouluttavissa oppilaitok-
sissa kohtuullisen paljon, mutta esimerkiksi ely-kes- kuksiin ja yrityspalvelukes- kuksiin kaivattaisiin enem- män luovan alan tuntijoita.
Jos ei itse tiedä, kuinka rat- kaista musiik- kiyrityksen ongelmat, pi- täisi edes olla paikka, jos- ta niihin saa apua.
Nälkätaitei- lijamentalitee- tilla kadun- kulman kitara hiljenee nope- asti. Todelli- suus nimittäin iskee.
– Musiikkialan ihmiset ymmärtävät myös talous- näkökulmaa ja suhtautuvat siihen hyvin. He haluavat
ansaita leivän pöytään, Täh- tinen toteaa.
MUSIIKKIYRITYSTÄ perustet- taessa on viisasta seurata normaaleja liiketoiminnan perusperiaatteita: on tun- nettava potentiaalinen asia- kasryhmä ja selvitettävä, onko omalle tuotteelle tai palvelulle kysyntää. Paketti on syytä hioa huippuunsa.
– Joskus intohimo ja draivi ovat niin suuria, että jotakin jää huomaamatta. Musiik- kiyrittäjäksi aikovan kan- nattaa kysyä apua alan tun- tijoilta ja pyytää tuttuja ja kollegoita antamaan palau- tetta ideoistaan. Kannattaa myös tutustua siihen, kuin- ka muut alalla menestyneet ovat uraansa rakentaneet, Tuomo Tähtinen neuvoo.
Matti Tuominen
Kreikan velkakriisi on ry- mistellyt elämäämme ja- syönyt kuluttajien luotta- musta omaan talouteensa.
Opiskelijoiden luottamus ei kuitenkaan ole kärsinyt.
JYVÄSKYLÄN yliopistossa en- simmäistä vuotta tietotek- niikkaa opiskeleva Ville Virtanen ei pelkää taantu- maa, koska hänen tulonsa ovat vakaat huonommissa- kin suhdanteissa opintotu- en ansiosta.
Kulutustaan Virtanen ei ole muuttanut kriisin uha- tessa ollenkaan. Kuluttami- sen vakauteen vaikuttaa se, ettei hänelle jää opintotu- esta vuokran jälkeen paljo- akaan ylimääräistä. Rahan
vähäisyyden vuoksi esimer- kiksi elektroniikkatuotteita hän ostaa vain tarpeeseen.
– Jos teen suurempia han- kintoja, niin rahoitan ne säästöilläni.
ELEKTRONIIKAN myynti kär- sii talouden suhdanteista jonkin verran. Opiskelijoi- den elektroniikkaostoksiin taantumapuheet eivät ole kuitenkaan vaikuttaneet.
Jyväskylän Mustan Pörs- sin kauppias Mikko Lau- rikainen kertoo vähäisen vaikutuksen johtuvan sii- tä, että opiskelijat ostavat elektroniikkaa käytännössä aina tarpeeseen.
Hänen mukaansa tuottei- siin tutustutaan kuitenkin suhdanteiden heikentyessä
entistä tarkemmin. – Lisäksi kuluttajat ovat aiempaa hintatietoisempia.
TALOUSTILANTEEN heikenty- essä opiskelijat saattavat
haluta pienentää asumisku- lujaan vaihtamalla asuntoa.
Valtteri Varjoranta OVV Asuntopalveluista kertoo, että asuntomarkkinoilla taantumapelot ovat vaikut- taneet lähinnä tarjontaan.
– Omistajat vuokraavat- suhdanteiden heikentyessä itse asuntojaan.
VARJORANNAN mukaan opiskelijoiden vaatimus- taso asuntoja kohtaan on noussut. Kesän lopulla kes- kustan läheisyydestä mo- net huippuvarustellut yli 30-neliöiset yksiöt menivät kuin kuumille kiville.
– Vuokratasokin oli näis- sä asunnoissa luonnollisesti normaalia korkeampi, mut- ta se ei vuokrausintoa hai- tannut, Varjoranta sanoo.
Yrittäjä kaipaa nuotitusta
Lotta Karppi ratkaisi musiikkialan hankalan työtilanteen perustamalla oman yrityksen.
Taantumapeikko ei pelota opiskelijoita
Opintotuki pitää tulot vakaina taantumassakin.
Tällä alalla pärjää parhaiten,
kun osaa tehdä itselleen
työpaikan.
Lotta Karppi
Maailman Terveysjärjestö WHO on varoittanut, että sähkötupakassa voi piillä tuntemattomia riskejä.
Yhdysvalloissa tehdyis- sä tutkimuksissa johtavien sähkötupakkamerkkien tu otteista on löydetty myr- kyllisiä kemikaaleja, jotka aiheuttavat muun muassa syöpää.
Suomessa Työterveyslai- tos on ottanut kantaa säh- kötupakan markkinointiin ja riittämättömään valvon- taan.
– Sähkötupakan toimi- vuudesta tupakoinnin lo- pettamisen apuvälineenä tai tuotteen turvallisuudes- ta ei ole tieteellistä näyttöä, toteaa Työterveyslaitoksen pääjohtaja Harri Vainio.
Sähkötupakka on holkki- mainen laite, jolla tupakan- purun sijasta kuumennetaan nestettä ja imetään siitä syn- tyvää höyryä.
Yliopisto- opiskelijat ahkerimpia työssäkävijöitä
Tilastokeskuksen selvityk- sen mukaan yli puolet opis- kelijoista kävi vuonna 2009 töissä opintojensa ohella.
Ahkerimpia työssäkävijöitä olivat yliopisto-opiskelijat, joista noin 60 prosentilla oli työsuhde.
Jyväskylän yliopiston yli- oppilaskunnan sosiaalisih- teeri Karoliina Vainikai- nen ei pidä opiskelijoiden työssäkäyntiä huonona asi- ana.
– Töissä käyminen saat- taa olla joillekin melkein pakollista, koska opintotu- ella ei välttämättä tule toi- meen, Vainikainen pohtii.
Edelleen harmaalla alueella
Tilastokeskuksen mukaan vuokrat nousivat vuoden 2011 kolmannella neljän- neksellä hieman yli kolme prosenttia verrattuna viime vuoden vastaavaan ajan- kohtaan.
Jyväskylän vuokrat nou- sivat edellisestä neljännek- sestä keskimäärin 0,2 pro- senttia. Muualla Suomessa vuokrat nousivat noin 2,4 prosenttia.
Jyväskylän vuokratason muutoksessa poikkeuksen tekee se, että vapaarahoit- teisten kaksioiden vuokrat nousivat kolme prosenttia.
Muutos kaksioiden vuokris- sa oli jopa 4,2 prosenttia.
WHO: Sähkö- tupakka voi olla vaarallista
PAINOARVO 8
Kela tukee sairastunutta
Johanna Hämäläinen sairastui vakavasti ensimmäisenä opiskeluvuotenaan.
Kaikki eivät vielä tiedä, miten apua saa.
Kela tukee
opiskelijaa myös sairauden aikana.
Minna Pulli
Vanhan uskomuksen mu- kaan opiskelijalla ei ole varaa sairastaa. Luennoille täytyy raahautua, vaikka kunto ei sitä sallisi. Opin- topisteitä on pakko saada.
Todellisuus on kuitenkin toinen. Täytyy vain tietää, kuinka toimia, Kelan suun- nalta painotetaan.
JYVÄSKYLÄN yliopistossa opiskeleva Jo-
hanna Hämä- läinen ei tien- nyt, kuinka hänen olisi pi- tänyt toimia, kun hän ei yhtäkkiä enää kyennytkään menemään lu- ennoille.
– Sairastuin heti ensim- mäisen opis-
keluvuoteni syksyllä, nyt kolmatta vuotta opiskeleva Hämäläinen kertoo.
Hämäläisen syksy alkoi vatsataudilla, joka liian vah-
van antibioottikuurinseura- uksena muuttui puoli vuotta kestäneeksi sairausjaksoksi.
– Munuaiseni eivät enää toimineet kunnolla. Jouduin juoksemaan jatkuvasti tes- teissä ja vointini oli huono.
Kaiken lisäksi yritin käy- dä luennoilla, koska nostin edelleen opintotukea, enkä halunnut viivästyttää val- mistumistani, Hämäläinen muistaa.
TESTIEN ja eri alojen lääkä- reiden näkemisen välis- sä Hämäläiselle ei tullut mieleenkään selvittää, oli- siko hänellä muita mah- dollisuuksia pärjätä talou- dellisesti kuin nostamalla opintotukea.
– En tiennyt, mikä minua vaivaa. Siinä vaiheessa pel- ko siitä, että joudun maksa- maan takaisin opintotukia, ei ollut huolieni kärkipäässä.
Hämäläisen kohdalla ti- lanne päättyi kuitenkin hy- vin – puhtaasti tuurilla. Hän ei ottanut syksyn aikana ollen- kaan yhteyttä Kelaan.
– En uskonut, että olisin sitä kautta löytänyt järke- vää ratkaisua tilanteeseeni.
Kelalta alettiin kysellä Hämäläisen puuttuvien opintopisteiden perään vasta seuraavan lukuvuo- den alussa.
– Sain sieltä selvitys- pyynnön puuttuvista opin- topisteistäni. Olin saanut syksyn aikana kasaan
yhteensä yhdeksän opin- topistettä, jotka riittivät juuri kahden kuukauden opintotukiin.
– Loput kaksi kuukautta sain Kelalta anteeksi, kun toimitin sinne lääkärin- todistuksen, Hämäläinen kertoo helpottuneena.
SAIRAAN OPINTOTUKI
– Yli kahden kuukauden sairasloman aikana opiskelijan tukena ovat sairauspäiväraha ja yleinen asumistuki.
– Sairauspäivärahan ja yleisen asumistuen nostaminen ei kuluta opintotukikuukausia.
Vessan seinässä kuuluu pienen ihmisen ääni
Pelko tukien takaisin- maksamisesta
ei ollut huolieni kärkipäässä
Johanna Hämäläinen
Yliopisto on tun- nettu tieteellisistä teksteistään. Vaan minkälaista kes- kustelua kätkey- tyykään kampuk- sen vessoihin?
Juho Takkunen
Wc-kirjoitukset ovat osa yliopistoyhteisön keskus- telukulttuuria. Kirjoituksia on Jyväskylän yliopiston kampuksen miesten ves- soista lähes jokaisessa – seinille, oviin, vessapa- peritelineisiin ja kieltotar- roihin raapustetut tekstit puuttuvat vain uusimmista miestenhuoneista. Joissain vessoissa, kuten yliopiston pääkirjastolla, kirjoituksia on myös maalattu viime ai- koina peittoon.
TIETOKIRJAILIJA ja toimittaja Kirsikka Arkimies on teh-
nyt Tampereen yliopistoon kandidaatintyön ja pro gra- dun wc-kirjoituksista. Arki- mies on työparinsa kanssa tutkinut kymmeniä Tampe-
reen yliopiston kampuksen miesten- ja naistenvessoja.
Arkimies kertoo, että ylei- siä keskustelunaiheita ves- san seinillä ovat parisuhde
ja miehenä ja naisena ole- minen. Ainakin Jyväskylän yliopiston kampuksella yksi luonnollisimmista wc- tekstien aiheista taas tun-
tuu olevan itse tarpeiden toimittaminen.
– Alvar (Aalto) ei kos- kaan ymmärtänyt, että pas- kominen on yksi elämän suurista nautinnoista, va- littaa nimimerkki Ark. yo C-rakennuksen ahtaahkos- sa miesten vessassa.
KIRSIKKA ARKIMIES kertoo havainneensa tutkimuk- sessaan, että miestenves- soissa on enemmän yksit- täisiä kannanottoja, kun taas naisten vessoissa kes- kustelu rönsyilee.
– Miehillä on suoravii- vaisempi tyyli. Naiset taas hallitsevat wc:nkin seinällä monta asiaa yhtä aikaa, ar- velee Arkimies.
Mutta jaksavat jotkut miestenvessassakin kirjoit- taa pitkiä tekstejä. Ilokiven vessassa joku on ottanut asiakseen kirjoittaa päivän kuulumiset melko yksityis- kohtaisesti yhdeksänrivi- sessä kirjoituksessa.
– Yhdessä naistenves- sassa joku kirjoitti seinäl- le syvällisen vuodatuk- sen masennuksestaan ja itsemurha-ajatuksistaan.
Kirjoittelu oli sen jälkeen kiivasta. Olisi mielenkiin- toista tietää, saiko kirjoit- taja apua. Ovatko vessakir- joitukset pienen ihmisen ääni?, pohtii Arkimies.
YLIOPISTOYHTEISÖN wc- kirjoituksissa on Arkimie- hen mielestä se hienous, että puheenaiheet eivät ole sellaisia kuin junan tai ravintolan vessassa, vaan akateemisen helpotuksen hotellin seinillä käydään usein yhteiskunnallista keskustelua – vaikkapa de- battia taloustieteilijän ja politiikan opiskelijan välil- lä.
– Akateemista wc-seinä- keskustelua – hienoja sa- noja”, tiivistää C-rakennuk- sen aulan miestenvessan kirjoitus.
Vessoissa kukkii yliopistohuumori.
