T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 7 / 2 0 0 8 71
Kirkko kirkolta
syvemmälle keskiaikaan
Hanna PirinenMarkus Hiekkanen: Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2007.
Markus Hiekkasen intensiivinen tutkimustyö Suomen keskiaikais- ten kivikirkkojen parissa on tuot- tanut valtaisan määrän tutkimuk- sen etenemistä raportoivia artikke- leita ja kolme laajaa monografiaa.
Kantavana tieteellisenä tuloksena on kolmesta keskiaikaisesta kirk- kosukupolvesta muodostuva ajoi- tusmalli ja oletus kirkonrakennus- hankkeesta yhtenäisen rakennus- suunnitelman mukaisesti eden- neenä projektina, jossa tekniset osat toteutettiin peräjälkeen lyhyen ajan sisällä. Hiekkasen tulkinnassa monet suomalaisista keskiajan kir- koista ovat ”nuortuneet”. Keskiajan rakennusten iänmäärityksestä ja tutkimukseen käytetyistä menetel- mistä on käyty taidehistorian pii- rissä poikkeuksellisen voimakas- sanaista julkista keskustelua. Hiek- kanen rakentaa todistelunsa ennen kaikkea systemaattiselle raken- neanalyysille ja hyödyntää luon- nontieteellisistä tutkimusmenetel- mistä puulustoajoitusta. Tulokse- na on metodisesti kokonaisvaltai- nen tulkintamalli, jonka haastajaa ei vahvasta kriittisestä kommen- toinnista huolimatta ole toistaisek- si esitetty.
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuonna 2007 julkaisema pehmeäkantinen, käteen muka- vasti sopiva Suomen keskiajan ki- vikirkot soveltuu kokonsa ja tii- viin esitystapansa vuoksi mainiosti vaikkapa mukaan otettavaksi kult-
tuurimatkailuoppaaksi. Teos sisäl- tää johdannon ja yleiskatsauksen luonteisen alkuluvun lisäksi maa- kunnittain ryhmitellyt kirkkokoh- taiset esittelyt sekä tieteellisen viite- apparaatin, erikoistermit selittävän sanaston ja laajan lähde- ja kirjalli- suusluettelon. Kirja on ilmestymis- järjestyksessä jälkimmäinen Mar- kus Hiekkasen keskiajan kirkkoi- hin keskittyvästä kirjakaksikosta.
Eri kustantajien julkaisemien kir- jojen ilmestymisjärjestys on tut- kijan kannalta ollut kiusallisen ta- kaperoinen; vuonna 2003 julkais- tu Otavan kustantama Suomen ki- vikirkot keskiajalla (toinen painos 2005) sisälsi tulkinnat ja arviot, jot- ka perustuivat vasta vuonna 2007 ilmestyneessä kirjassa Suomen kes- kiajan kivikirkot yksityiskohtaisesti esiteltyyn aineistoon. Osa aiemmin julkistetun kirjan saamasta kritii- kistä, etenkin väitteiden todistami- sen osalta, on otettu huomioon nyt aineiston yksityiskohtaisesti doku- mentoivassa jälkimmäisessä kir- jassa. Tutkijan avoimuutta tieteel- liseen keskusteluyhteyteen kuvaa esimerkiksi vuonna 2004 Tietees- sä tapahtuu -lehdessä käydyn de- batin1 sisällyttäminen kirjallisuus- luetteloon.
Kriittinen kartoitus säilyneestä Hiekkasen kokonaisvaltainen tut- kimusote kuvastaa runsaan vuosi- kymmenen aikana taidehistorialli- sessa tutkimuksessa vakiintunutta kontekstoivaa näkökulmaa, jossa pyritään hahmottamaan rakennus- ta käyttöyhteydessään. Tehtävä on haasteellinen kohdentuessaan kes- kiajan kirkkorakennuksiin, joita
1 Keskusteluun osallistuivat Markus Hiekkasen lisäksi Visa Immonen, Henrik Lilius ja Åsa Ringbom.
koskeva kirjallinen lähdepohja on niukka ja joiden myöhemmät muu- tosvaiheet ovat hävittäneet varhai- sempia kerrostumia. Kirjakaksi- kolla Hiekkanen on pyrkinyt valot- tamaan, miten keskiaikainen ihmi- nen ymmärsi kirkkorakennusta ja sen liturgista sisustusta. Tavoittee- na on antaa rakennuksen osille se- litys. Kosketuspinta ulottaa ottee- seensa laajasti keskiajan aineelli- sen kulttuurin kokemiseen.
Yleisesityksen omaisessa alku- luvussa esittely alkaa seurakun- tien perustamisen ja kivikirkko- ja useissa seurakunnissa edeltä- neiden puukirkkojen tarkastelulla.
Hiekkanen pohtii varsin uskaliaas- ti vailla aineellisia todisteita val- tamiesten yksityiskirkkojen prob- lematiikkaa. Arviot pienten yksi- tyiskirkkojen määristä kuulostavat suurilta: Hiekkanen ei pidä mah- dottomana kymmenien tai peräti enemmän kuin sadan yksityiskir- kon olemassaoloa 1200-luvun al- kuun saakka. Löytöjen puuttumis- ta ruumiskalmistojen läheisyydes- tä hän perustelee tapojen muutok- sella. Vasta 1200-luvulla vakiintui tapa hautaamisesta kirkkoraken- nukseen tai sen läheisyyteen.
Kirja keskittyy esittelemään maakunnallisesti jaotellen 104 kes- kiajalla aloitettua kivikirkonraken- nushanketta. Kirkkotyypeistä ylei- syyteensä vuoksi keskiöön nousee 82 seurakuntakirkkoa, jotka säily- neine maalauksineen ja sisustuk- sineen edustavat yhtäältä kirkol- lisen kulttuuriperinnön katolisia universaalikirkollisia yhteisiä piir- teitä, toisaalta piirtävät kuvaa suo- malaisesta käytännöstä omaleimai- sine piirteineen. Kriittiset kirkko- kohtaiset esittelyt avaavat näkymiä keskiaikaisen irtaimiston kansain- välisesti poikkeuksellisen moni-
72 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 7 / 2 0 0 8
puoliseen säilyneisyyteen seura- kunnissa.
Maakunnallinen ryhmitte- ly karttoineen palvelee vaikkapa retkeä suunnittelevaa kirjan käyt- täjää. Muut maakunnallisten yh- tenäisyyksien tai erojen erittelyt puuttuvat kirkkokohtaisten esitte- lyjen alusta. Ratkaisu liittynee kir- joittajan tutkimuspositioon, jo- hon kuuluu eron tekeminen vuosi- kymmeniä vaalittuun maakunnal- liseen tulkintamalliin. Hiekkanen kirjoittaa raikkaasti taidehistori- ankirjoituksen kansallisten arvo- jen ja merkitysten länsieurooppa- laisesta orientaatiosta nuoren ta- savallan historiaprojektin osana ja kytkee maakunta-ajattelun topeli- aaniseen suomalaisheimojen oma- leimaisuuden ihannointiin.
Markus Hiekkasen tutkimus- työn kohteena ovat suomalaiset kirkot. Tehtävä ja aineisto ovat vah- vasti regionaalisia, rajattuun alu- eeseen kohdentuvia. Mitä päätel- miä taloudellisista, poliittisista ja sosiaali maantieteellistä tekijöistä alueella voidaan hahmottaa koko- naisvaltaisen tulkinnan tuloksista?
Perustan muodostaa pohjoismai- sen pitäjädemokratian piirteiden hahmottelu. Kirkonrakentamises- ta vastasi seurakuntayhteisö hank- keeseen kiinnitetyn rakennusmes- tarin johdolla. Projekti oli alistet- tu tuomiokapitulin valvontaan.
Myöhäiskeskiajan kirkolliset läh- teet kertovat tiukkenevasta kont- rollista. Päärahoitus kirkkohank- keeseen saatiin seurakunnan fab- rica-rahastoon kerätyistä varoista, jonka lisäksi pitäjäyhteisön vero- varoilla sekä muilla suorituksil- la kustannettiin maalauksia ja alt- tareiden varusteita. Niin ikään yk- sityisten lahjoitusten, esimerkiksi testamenttien ja alttarisäätiöiden
merkitys tulee esiin ajan katoli- seen käytäntöön kuuluneena tapa- na. Näin ollen Hiekkasen piirtämä kuva taloudellisesta ja sosiaalises- ta todellisuudesta vaikuttaa varsin demokraattiselta: pitäjän talojen oli kannettava kortensa yhteiseen ke- koon varallisuutensa mukaan, jos- kin varakkaimmilla oli mahdolli- suus muita suurempiin panostuk- siin tuonpuoleisen hyvän toivossa.
Hartauselämä ja lahjoituskäytäntö Erityispulmana ja päätelmien kiin- nostavana laajentajana toimivat rälssivaakunat. Esimerkiksi sovel- tuvat Taivassalon vaakunasarjan maalaukset, jotka Camilla Ahl- ström-Taavitsainen on ajoittanut vuosien 1467–70 välille. Hiekka- nen lähestyy kysymystä kahdesta näkökulmasta. Ensisijaisesti hän avaa kysymystä sosiaaliselta ja ta- loushistorialliselta kannalta etsien selitystä vaakunamaalausten ylei- syyteen lähiseutujen vauraiden rälssisukujen intresseistä, mutta toisaalta hän kytkee kysymyksen tuomiokapitulin tiukentuneisiin määräyksiin maalauksista ja nii- den aiheista.
Hiippakunnan johdon seura- kuntiin ulottuvasta ohjeistukses- ta on säilynyt 1480-luvulle ajoittu- va piispa Konrad Bitzin vahvistama säädös kirkonrakentamisen ja -ko- ristelun kontrollista. Aineistoon- sa tukeutuen Hiekkanen päättelee seurakuntien johdon ja yksityisten rälssimiesten päättäneen maalaus- aloitteesta ja maalausten määrästä.
Pohdinta maalausten tilaajis- ta avaa laajempia näköaloja kirkon sisustamiseen rakennusprojektia seuranneena hankkeena, joka ei ra- joitu vain maalauksiin vaan kattaa myös muun kiinteän sisustuksen ja irtaimiston hankinnan. Suomessa
on säilynyt poikkeuksellisen run- saasti keskiaikaisia puisia veistok- sia, kuorin ja alttareiden rakentei- siin kuuluneita puuosia ja erilais- ten istuinten osia. On oletettavaa, että uusi kirkko on saanut keskei- set sisustusosansa varsin pian ra- kennuksen valmistumisen jälkeen.
Näin ollen eurooppalaista myö- häiskeskiajan mallia noudattavat sisustuskokonaisuudet ovat ajoitet- tavissa 1400-luvun jälkipuoliskolta 1500-luvun alkupuoliskolle saak- ka. Päätekohdan paaluttaa refor- maation taloudellisten seurannais- vaikutusten aiheuttama kirkollisen rakentamiskulttuurin lama.
Suomalainen keskiajan kirkol- liskulttuurin sosiaalinen ja talou- dellinen tutkimus on käsitellyt var- sin vähän papiston ja maallikoiden rooleja lahjoituskäytännössä. Niin ikään esineistöön kytkeytyvä yksi- löiden ja ryhmien spirituaalisen ja intellektuaalisen yhteisöllisyyden tutkimus on jäänyt yleispiirteiden hahmotteluun. Tämä on kuitenkin kansainvälisesti relevantti tutki- muslinja, jolta olisi hahmotettavis- sa Suomen olosuhteissa kansain- välisiä esikuviaan pienimuotoi- sempia ja osin viivästyneitä, mutta yleislinjaan rinnastuvia kehitys- kulkuja. Lähteet osoittavat Turun hiippakunnan papiston rakentu- neen Maunu Särkilahden tuomio- rovasti- ja piispakauden aikana en- tistä tiiviimmäksi hengelliseksi yh- teisöksi. Papiston mahdollisuudet testamentata omaisuuttaan yksi- tyishenkilöille olivat erittäin rajal- liset. Pappisyhteisöllä oli siksi mah- dollisuuksia ohjata kirkolle palau- tuvan yksityisomaisuuden käyttöä.
Saksalaiselta alueelta tunnetaan rovastikunnittain järjestäytyneitä papiston Corpus Christi -veljestö- jä, jotka ehtoollisyhteyden lisäksi
T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 7 / 2 0 0 8 73 hallinnoivat edesmenneiden pap-
pisveljien varoja kohdentaen tukea muun muassa liturgisten tekstiili- en hankintaan.
Myöhäiskeskiajalla kansanope- tusta tehostettiin. Samaan aikaan maallikkohartauteen vakiintui har- tauskirjallisuuden ja uskonnollis- ten yhteenliittymien, kuten kilto- jen ja veljestön välittämä entistä vahvempi yhteisöllisyys. Suoma- laisella rälssillä oli vahva edustus kotimaisessa papistossa, joten yh- teydet valtamiesten muodostaman maallikkoeliitin sekä hiippakun- nan hengellisen ja taloudellisen johdon välillä avaavat myös kirk- kojen rakentamis- ja sisustusakti- viteettia sekä kirkonsisustusten ri- kasta monimuotoisuutta selittävän tekijän, jonka parissa suomalaisten keskiajan tutkijoiden toivoisi seu- raavassa vaiheessa jatkavan selvi- tystyötä.
Kirjoittaja on taidehistorian dosentti ja yliassistentti Jyväskylän yliopistossa.
Sosiaalidemokraatin ajatteleva sydän
Heikki Hiilamo
Yvonne Hirdman: Det tänkande hjärtat. Boken om Alva Myrdal.
Ordfront 2006.
Miten työn ja perhe-elämän yh- teensovittaminen onnistui per- heessä, jossa molemmat vanhem- mat saivat Nobelin palkinnon? Mi- tä he ajattelivat tasa-arvosta sekä naisten ja miesten rooleista? Kos- ka henkilökohtainen on poliittista, vastaus kuvaa paitsi pohjoismaiden tunnetuimman feministin elämän- tarinaa myös pohjoismaisen hyvin- vointivaltion suurinta saavutusta
lastenhoidosta eli, kuten Alva kir- joitti päiväkirjaansa, ”likaisista pii- katöistä, vuosikausien ällötyksestä, joka vain alkaa aina ja aina uudel- leen”. Alva ei voinut hyväksyä sitä, että ikävät kotityöt olisivat vain hä- nen vastuullaan.
Ristiriita haaveiden ja arjen vä- lillä kasvoi ensimmäisen lapsen, Janin syntymän jälkeen. Gunnar sai Rockefeller-stipendin vuonna 1929 ja halusi, että Alva matkustaa hänen mukaan Yhdysvaltoihin. Al- va oivalsi, että Gunnar valloittaisi sittenkin maailman hänen avus- tuksellaan! Kaksivuotias poika Jan jätettiin sukulaisten hoitoon vuo- deksi. Yhdysvalloissa Alva pereh- tyi kasvatuspsykologiaan ja varhai- seen vuorovaikutukseen – ja kaipa- si omaa lastaan.
Väestödebatti
Palattuaan Yhdysvalloista Myrda- lit julkaisivat yhdessä kirjan Kris i befolkningsfrågan (1934). Ruot- sissa väestönkasvusta olivat aikai- semmin kantaneet huolta lähin- nä konservatiiviset ja nationalisti- set tahot, joiden huolena oli ollut väestö määrän vähentyminen ja sen kielteiset seuraukset Ruotsin puo- lustuksella, kulttuurille, jopa geeni- perimälle. Oli suuri yllätys, että lä- hellä sosiaalidemokraattista puolu- etta olleet nuoret intellektuellit Al- va ja Gunnar Myrdal toivat esille synkkiä väestöennusteita.
Myrdalit asettivat vanhan kysy- myksen “kuinka naiset saataisiin kotiin synnyttämään lapsia?“ muo- toon “kuinka työssäkäyvät naiset voisivat synnyttää lapsia?”. Myrda- lit kirjoittivat alhaisista palkoista, asumisahtaudesta, aliravitsemuk- sesta, työttömyydestä ja niiden yh- teydestä syntyvyyteen. He ehdotti- vat muun muassa erityisavustuk- eli pyrkimystä sukupuolten välisen
tasa-arvon toteuttamiseksi.
Kirjan päähenkilö on viime vuo- sisadan tunnetuin ruotsalainen nais- vaikuttaja, poliitikko, diplomaatti ja kirjailija Alva Myrdal. Naishisto- rian professori Yvonne Hirdman on seurannut Alva Myrdalia jo ai- kaisemmin muun muassa kirjois- saan Ruotsin sosiaalidemokraatti- sen puo lueen historiasta (Vi byg- ger landet, 1979/1989) ja sosiaalises- ta insinööritaidosta (Att lägga livet till rätta, 1989/2000). Tuorein kir- ja Det tänkande hjärtat – Boken om Alva Myrdal (2006) perustuu laajaan kirjeenvaihtoon, josta Alva ja Gun- nar Myrdalin lahjoittivat juuri ennen kuolemaansa arkistoihin 46 mappia.
Hirdman yhdistää oman teoreetti- sen ajattelunsa ja kirjeiden sinnik- kään lähiluvun tavalla, jossa lukijan on välillä mahdotonta erottaa analy- soijan ja analysoitavan ääniä.
Alva Myrdal (os. Reimer) syntyi vuonna 1902 Eskilstunassa raken- nusmestarin ja talollisen tyttären perheeseen. Älyllisesti lahjakkaan Alvan haaveena oli oma ura ja yh- teiskunnallinen toiminta. Tuolloin naisilla ei ollut äänioikeutta ja yli- oppilaiksi pyrkiviä naisia katsot- tiin vinoon. Yliopistossa opiskele- via naisia pidettiin kummallisina.
Hirdman tulkitsee rohkeasti, että avioliitto äärimmäisen kun- nianhimoisen ja älykkään Gunnar Myrdalin kanssa oli strategia, jon- ka avulla Alva pyrki luomaan tilaa omalle uralleen. Jo ensimmäisissä kirjeissä tulevalle miehelleen Alva ylisti Gunnaria ylisti ruhtinaaksi ja haaveili paikasta tämän kilvenkan- tajana.
Strategia toimi seurusteluaika- na, mutta vähitellen Gunnarin pe- rinteiset odotukset alkoivat ahdis- taa Alvaa. Kyse oli siivouksesta ja
