Postiosoite PL 36 00521 Helsinki Käyntiosoite Asemapäällikönkatu 14 Puhelin 020 490 101 Postadress PB 36 00521 Helsingfors Besöksadress Stinsgatan 14 Telefon 020 490 101 E-mail kirjaamo.uus@ymparisto.fi Internet www.ymparisto.fi/uus Telefax 020 490 3200
M I L J Ö C E N T R A L N Y L A N D S
Y M P Ä R I S T Ö K E S K U S
. . . .
Annettu julkipanon jälkeen Helsinki 7.5.2004
No YS 493
UUS-2003-Y-84-121
ASIA Päätös ympäristönsuojelulain (86/2000) 35 §:n mukaisesta ympäristö- lupahakemuksesta, joka koskee pilaantuneen maaperän kunnostamista Helsingissä Kumpulanpuron alajuoksulla.
LUVAN HAKIJA
Helsingin kaupungin rakennusvirasto Viherosasto
PL 1520
00099 Helsingin kaupunki
KUNNOSTETTAVAN ALUEEN OMISTAJA Helsingin kaupunki
TOIMINTA JA SEN SIJAINTI
Pilaantuneen maaperän kunnostaminen Helsingissä Kumpulanpuron alajuoksulla.
Toimialatunnus: 90032 (TOL 2002)
Helsingin kaupunki
Toukolan kaupunginosa
Kumpulanpuron alajuoksu ja sen ranta-alueet Mertakadun ja Vanhankaupunginselän välillä (liite 2.).
LUVAN HAKEMISEN PERUSTE
Ympäristönsuojelulaki 78 §
LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA
Uudenmaan ympäristökeskus
Ympäristönsuojelulaki 78 §
MAKSU 4 200 €
A11-121-AT20
ASIAN VIREILLE TULO
Ympäristölupahakemus tuli vireille 13.2.2003 Uudenmaan ympäristö- keskuksessa.
MUUT ASIAAN LIITYVÄT LUPAPÄÄTÖKSET JA HAKEMUKSET
Uudenmaan ympäristökeskus on antanut Helsingin kaupungin kiinteistövirastolle ilmoituspäätöksen No YS 615/10.6.2002 koeluonteisesta toiminnasta Kumpulanpuron etelärannalla. Koeluon- teisessa toiminnassa tutkitaan pilaantuneen maaperän kunnostamista fytoremediaatiolla. Koealue sijaitsee ympäristölupahakemuksen mukaisella kunnostusalueella olevalla öljylietealueella. Koeluonteisen toiminnan on tarkoitus kestää vuoteen 2005 saakka. Helsingin kaupungin rakennusviraston viherosasto toimitti 11.3.2003 Uudenmaan ympäristökeskukselle kirjeen, jossa todetaan, että öljylietealueen kunnostaminen tehdään ympäristölupahakemuksen mukaisesti vasta fytoremediaatiokokeen päätyttyä aikaisintaan vuonna 2005.
Kumpulanpuron yläjuoksun alue on kunnostettu vuonna 2003.
Yläjuoksun kunnostamisesta on annettu Uudenmaan ympäristö- keskuksen jätehuoltoilmoituspäätös No YS 39/16.1.2001.
Helsingin kaupungin kiinteistövirasto on toimittanut 10.12.2001 Uudenmaan ympäristökeskukselle ympäristölupahakemuksen koskien Kumpulanpuron alajuoksun pohjoispuolisen Toukorannan alueen pilaantuneen maaperän kunnostamista.
MAAPERÄN PILAANTUMISEN AIHEUTTANUT TOIMINTA
Alajuoksun puronvartta on mahdollisesti käytetty mm. romujen ja epämääräisten jätteiden kaatopaikkana. Puron tulva-alueen eteläreunalle on läjitetty tuhkaa ja öljylietettä.
Kumpulanpuroon on päässyt useita kertoja kevyttä polttoöljyä.
Päästölähdettä ei ole toistaiseksi saatu selville. Vuonna 1983 teetetyn selvityksen mukaan purossa kulki vuodessa noin 10 tonnia mineraali- öljyä. Osan puron haitta-aineista arvioidaan olevan peräisin Pasilan vanhalta kaatopaikalta, mistä ne ovat kulkeutuneet valumavesien mukana puroon.
KUNNOSTETTAVA ALUE JA KAAVOITUSTILANNE
Kunnostettava alue on osa tulevaa Toukolan rantapuistoa. Koko purouoma tullaan rakentamaan uudestaan. Kunnostettava alue käsittää Mertakadun ja Vanhankaupunginselän väliin jäävän osa Kumpulapuron avouomasta, uuden uoman alueen ja uomien ranta-alueet. Uudenmaan ympäristökeskukselle 23.3.2004 toimitetussa hakemuksen täydennykses- sä kunnostusaluetta esitettiin laajennettavaksi alkuperäisissä ympäristö-
lupahakemusasiakirjoissa esitetystä. Alkuperäisen alueen ja laajennus- alueen rajaukset on esitetty liitteessä 2. Kumpulapuron alajuoksun pituus on noin 500 metriä ja kunnostettavan alueen pinta-ala noin 10 800 m2, josta laajennusalueen pinta-ala on noin 1 300 m2.
Kaavoitustilanne
Alue on asemakaavassa merkitty puistoalueeksi (VP).
YMPÄRISTÖ JA LÄHIMMÄT HÄIRIINTYVÄT KOHTEET
Puron alajuoksun rantapenger on pusikoitunut ja osin tulva-aluetta.
Kunnostusalueesta länteen alajuoksun alkupäässä puro kulkee noin 140 metrin pituisessa puukanavassa. Puron pohjoispuolella on kevyen liikenteen väylä. Puron eteläpuolella on käytöstä poistettu jätevedenpuhdistamo, jonka alueella toimii nykyisin rakennusviraston varikko ja Kyläsaaren pilaantuneiden maiden kompostointi ja välivarastointikenttä. Lähimmät asuintalot sijaitsevat noin 200 metrin päässä kunnostusalueen luoteispuolella. Arabian peruskoulu sijaitsee noin 250 metriä kunnostusalueesta pohjoiseen. Kumpulanpuro laskee Vanhankaupunginlahteen. Vanhankaupunginlahden luonnonsuojelualue sijaitsee kunnostusalueesta noin kilometrin koilliseen.
TUTKIMUS- JA SUUNNITELMA-ASIAKIRJAT
- Kumpulanpuron alajuoksun saastuneiden maa-ainesten ja sedimenttien kaatopaikkakelpoisuuslausunto. VTT Kemiantekniikka. 15.12.1999.
- Kumpulanpuron alajuoksu, saastuneen maaperän kunnostus, työturval- lisuussuunnitelma. SCC Viatek Oy. 11.4.2000.
- Helsingin kaupungin rakennusvirasto, viherosasto. Toukolan rantapuisto, Kumpulanpuro, Pilaantuneen maaperän ja sedimentin kunnostussuunnitelma. SCC Viatek Oy. 6.2.2003.
- Helsingin kaupungin rakennusvirasto, viherosasto. Toukolan rantapuisto, Kumpulanpuro, Öljylietteen liukoisuus- ja toksisuuskokeet.
SCC Viatek Oy. 6.2.2003
- Täydennys Kumpulanpuron alajuoksun pilaantuneen maaperän kunnostuksen ympäristölupahakemukseen. Helsingin kaupungin rakennusvirasto, viherosasto. 18.3.2004.
ALUEEN MAAPERÄ- JA POHJA- JA PINTAVESIOLOSUHTEET Maaperä
Maanpinta on alajuoksun ympäristössä noin tasolla +0,3…+2,3 metriä.
Puron vierellä ylimpänä maakerroksena on 1 – 4,5 metrin paksuinen täyttökerros. Täyttö on pääasiassa kitkamaata ja louhetta. Puron eteläpuolella täyttö sisältää myös tuhkaa. Täytön alla on paksut savi- ja liejukerrokset. Lieju- ja savikerrosten alapinta on alimmallaan tasolla
-25 metriä. Saven alla on paksut kitkamaakerrokset. Nykyisen purouoman pohjalla on lietettä noin 0,5 metriä.
Pohja- ja pintavesi
Alue ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Kunnostusalueen keskellä virtaa Kumpulanpuro, joka purkaa Vanhankaupunginselälle.
Yläpuolisten alueiden sade- ja kuivatusvesien viemäröinti
Vuonna 1985 Messukeskuksen pohjoispuolella sijaitsevaan sadevesi- viemäriin rakennettiin ns. ylivuotopato. Yläpuolisen valuma-alueen vedet johdetaan poraliitoksen kautta Viikinmäen jätevedenpuhdistamolle menevään jätevesitunneliin. Poraliitos oli liian pieni johtamaan kaikkia ratapiha-alueelta tulevia valumavesiä viemäriin. Suurten virtaamien aikana osa valumavesistä pääsi ylivuodon kautta Kumpulanpuroon.
Viemärijärjestelyjä muutettiin vuosina 2000 – 2001 siten, että Messu- keskuksen pohjoispuolelta tulevat sadevedet johdetaan uuden poraliitoksen kautta kokonaisuudessaan Viikinmäen puhdistamolle menevään jätevesitunneliin.
TEHDYT TUTKIMUKSET
Maaperä-, sedimentti- ja vesitutkimukset
Kunnostusalueella on tehty maaperätutkimuksia vuonna 1995, kahteen otteeseen vuonna 1997, vuonna 1998 sekä vuonna 1999.
Laajennusalueelta ja sen ympäristöstä on otettu maaperänäytteitä toukokuussa 2003. Näytteenottopisteiden sijainnit on esitetty liitteissä 3.
ja 4. Lisäksi öljylietealueelta on otettu maaperä- ja vesinäytteitä fytoremediaatiokokeen yhteydessä vuosina 2002 ja 2003.
Vuoden 1995 tutkimukset
Vuonna 1995 puron alajuoksulta otettiin kolme kokoomanäytettä purosedimentistä (103, 104, 105). Näytteiden öljypitoisuudet olivat 3 600 mg/kg – 71 000 mg/kg. Puron pohjoispuolisesta lammikosta (103) otetussa näytteessä ylittyivät lisäksi PCB:n, lyijyn ja sinkin Samase-raja- arvot. Muissa näytteissä PCB- ja raskasmetallipitoisuudet olivat Samase- ohje- ja -raja-arvojen välissä.
Vuoden 1997 tutkimukset
Vuonna 1997 tehdyissä tutkimuksissa puron alajuoksulta otettiin sedimenttinäytteitä yhteensä yhdeksästä tutkimuspisteestä (S1 - S6, Pl4, PL5, PL6). Lisäksi puron ympäristöstä otettiin maaperänäytteitä 18 tutkimuspisteestä (koekuopat 1 – 18).
Alajuoksun purouoma todettiin kauttaaltaan öljyyntyneeksi öljy- pitoisuuden ollessa 1 200 mg/kg – 27 000 mg/kg. Öljypitoisuuden ohjearvon ylityksiä todettiin vielä yhden metrin syvyydeltä otetuissa sedimenttinäytteissä. PCB-pitoisuuden raja-arvo ylittyi pisteissä S5, PL5 ja 10. Tutkittujen alkuaineiden (As, Cd, Cr, Cu, Pb, Ni, Zn, V, Hg)
pitoisuudet olivat pääasiassa Samase-ohje- ja -raja-arvojen välissä lukuun ottamatta lyijyä pisteissä S4 (470 mg/kg) ja 14 (360 mg/kg – 380 mg/kg) ja sinkkiä pisteessä 18 (890 mg/kg). PAH-yhdisteiden summapitoisuus (324 mg/kg) ylitti Samase-raja-arvon tutkimuspisteessä 11 ja Samase-ohjearvon tutkimuspisteissä 7, 9, 13 ja S5.
Vuoden 1998 tutkimukset
Näytteitä otettiin kahdeksasta tutkimuspisteestä (201 – 204, 211 – 214) 0,3 – 0,7 metrin syvyydeltä.
Tutkitut metalli- ja öljypitoisuudet olivat pääasiassa alle Samase-raja- arvojen. Tutkimuspisteessä 203 todettiin Samase-raja-arvot ylittävät kuparin (553 mg/kg), sinkin (849 mg/kg) ja öljyn (12 000 mg/kg IR- menetelmä, 4232 mg/kg GC-menetelmä) pitoisuudet. Tutkimuspisteessä 204 todettiin Samase-raja-arvon ylittävä bariumpitoisuus 762 mg/kg.
Vuoden 1999 tutkimukset
Vuonna 1999 näytteitä otettiin yhteensä 70 tutkimuspisteestä (P1 – P70).
Suurin osa tutkimuspisteistä oli kaivinkoneella tehtyjä koekuoppia, osasta tutkimuspisteistä näytteet otettiin suokairalla.
Tutkimuspisteistä P10 – P44 otettiin näytteet pinnan humus- /liejukerroksesta sekä pohjasavesta. Näytteistä analysoitiin PCB- pitoisuus. Pintakerroksessa PCB-pitoisuuden Samase-ohje- tai –raja-arvo ylittyi lähes kaikissa tutkimuspisteissä. Vain pisteissä P14 – P16 ei todettu PCB:tä. Korkein todettu PCB-pitoisuus oli 2 mg/kg. Pohjasaven PCB-pitoisuus oli tutkimuspistettä P13 lukuun ottamatta alle Samase- ohjearvon.
Tulva-alueen pohjoispuoliselta rannalta otettiin näytteet yhdeksästä tutkimuspisteestä (P1 – P9). Pintanäytteissä ei todettu Samase-raja-arvon ylittäviä haitta-ainepitoisuuksia. Raskasmetallien Samase-ohjearvo ylittyi ainakin yhden metallin osalta tutkimuspisteissä P1, P2, P5, P6 ja P7. PCB-pitoisuus ylitti Samase-ohjearvon tutkimuspisteissä P2, P5, P6 ja P7. Pohjasaven haitta-ainepitoisuudet olivat pääasiassa alle Samase- ohjearvojen. Vain tutkimuspisteissä P2, P4, P5 ja P8 todettiin pohjasavessa lievästi ohjearvon ylittäviä raskasmetallipitoisuuksia.
Öljylietealueelle tehtiin viisi koekuoppaa (P45, P46, P49A, P50, P51).
Koekuopista otettiin näytteet lietekerroksen ylä- ja alaosasta.
Öljylietteessä todetut öljypitoisuudet olivat pääasiassa välillä 4 500 mg/kg – 5 700 mg/kg. PAH-pitoisuudet ylittivät Samase- ohjearvon ollen pääasiassa 70 mg/kg – 90 mg/kg. Yksittäisistä PAH- yhdisteistä todettiin merkittävimpiä pitoisuuksia naftaleenia, fenantreenia, fluoranteenia ja pyreeniä.
Tulva-alueen eteläreunasta otettiin näytteitä kolmesta tutkimuspisteestä (P47, P48, P49). Alueella todettiin pintahumuksen alla erittäin kova, todennäköisesti kivettyneestä tuhkasta muodostunut kerros. Tuhkan kuparipitoisuus oli Samase-ohjearvon tasolla. Muiden tutkittujen raskas-
metallien (As, Cd, Pb, Zn) pitoisuudet ylittivät ohjearvot, mutta olivat selvästi alle raja-arvojen.
Tutkimuspisteistä P52 – P66 otetuilla näytteillä tutkittiin poistettavien puronvarren täyttömaiden haitta-ainepitoisuuksia. Kustakin tutkimus- pisteestä otettiin pohjasaven yläpuolisesta täyttökerroksesta yksi kokoomanäyte. Suurimmassa osassa näytteitä metallipitoisuudet olivat alle Samase-ohjearvon. Tutkimuspisteessä P61 ylittyi sinkin raja-arvo (960 mg/kg) ja arseenin, kadmiumin, kuparin ja lyijyn ohjearvot.
Tutkimuspisteissä P56, P65 ja P66 ylittyi Samase-ohjearvo ainakin yhden tutkitun metallin (As, Cd, Cu, Pb, Zn) osalta.
Tutkimuspisteessä 18 oli aikaisemmissa tutkimuksissa todettu raja-arvon ylittävä sinkkipitoisuus. Sinkkipilaantuneisuuden laajuutta selvitettiin ottamalla näytteitä neljästä tutkimuspisteestä (P67 - P70) pisteen 18 ympäristöstä. Näytteiden sinkkipitoisuudet (570 mg/kg – 580 mg/kg) olivat alle Samase-raja-arvon.
Fytoremediaatiokokeeseen liittyvät tutkimukset vuosina 2002 ja 2003
Öljylietealueelta on otettu fytoremediaatiokokeeseen liittyen maaperänäytteitä kymmenestä tutkimuspisteestä vuosina 2002 ja 2003.
Osa näytepisteistä sijaitsi fytoremediaatioalueella ja osa sen viereisellä kontrollialueella. Näytteet otettiin neljästä osanäytteestä muodostuvina kokoomanäytteinä 10 – 20 cm:n tai 30 - 40 cm:n ja 70 – 80 cm:n syvyydeltä. Maanäytteissä todettiin yleisesti Samase-raja-arvon ylittäviä öljypitoisuuksia, korkein todettu öljypitoisuus oli 32 000 mg/kg. PAH- yhdisteiden summapitoisuus oli yleisesti Samase-ohje- ja –raja-arvon välissä, yhdessä näytteessä myös yli Samase-raja-arvon (214 mg/kg).
Öljylietealueelta otettiin vuosina 2002 ja 2003 vesinäytteet kahdesta alueelle asennetusta pohjavesiputkesta sekä purovedestä. Näytteissä ei todettu öljyhiilivetyjä laboratorion analyysimenetelmän määritysrajan ylittäviä pitoisuuksia.
Maaperätutkimukset toukokuussa 2003
Rakennettavan betonikanaalin kohdalle tehtiin kahdeksan koekuoppaa, joista viisi sijaitsi laajennusalueella (301 - 305, liite 3.) ja kolme alkuperäisellä kunnostusalueella (306 – 308). Koekuopat kaivettiin pohjamaahan (savi) tai louhetäyttöön saakka. Louhetäytön tai saven yläpuolisen pintatäytön paksuus oli 0,7 – 1,8 metriä.
Kuparin (maksimipitoisuus 131 mg/kg), lyijyn (maksimipitoisuus 121 mg/kg), sinkin (maksimipitoisuus 507 mg/kg) pitoisuudet ylittivät laboratorio- tai kenttämittauksissa Samase-ohjearvon noin puolessa tutkituista näytteistä. Boorin, berylliumin, kadmiumin ja vanadiinin ohjearvot ylittyivät kahdessa tutkimuspisteessä (304 ja 306). Pisteessä 306 ylittyi lisäksi bariumin Samase-raja-arvopitoisuus sekä arseenin, elohopean ja nikkelin ohjearvopitoisuudet. Tutkimuspisteessä 301 todettiin ohjearvon ylittävä PCB-pitoisuus 0,29 mg/kg. Koekuopissa ei todettu aistinvaraisesti öljyhiilivedyillä pilaantunutta maata.
Maaperän pilaantuneisuus
Kunnostusalueella arvioidaan olevan yhteensä noin 9 000 m3 pilaantunutta maata, josta noin 4 000 m3 on voimakkaasti pilaantunutta ja 5 000 m3 lievästi pilaantunutta. Pilaantuneiden alueiden rajaukset on esitetty liitteessä 5.
Puronuoma ja lammikko
Puronuoman sedimentti ja rantaviiva on lähes koko alajuoksun matkalta voimakkaasti öljyllä pilaantunutta sekä lievästi arseenilla ja raskasmetalleilla pilaantunutta. Lisäksi sedimentti on pilaantunut voimakkaasti PCB:llä puukanavan alaosalla ja tulva-alueella ja lievästi muilla kohdilla.
Tulva-alueella öljy- ja PCB-pilaantuneisuus ulottuu noin 10 metriä varsinaisen purouoman pohjoispuolelle. Muualla pilaantuneisuus ulottuu noin 0,5 – 1,5 metrin etäisyydelle rantaviivasta. Pilaantuneen sedimentin paksuus on keskimäärin noin 0,5 metriä. Rantavyöhykkeellä öljypilaantuneisuus on noin 0,5 metrin paksuisen humuskerroksen alaosassa. Öljyisen kerroksen paksuus on rantaviivalla noin 0,3 metriä ja se ohenee purosta poispäin mentäessä.
Puronuoman pilaantuneisuus rajoittuu pääasiassa pohjasaven pintaan.
Puukanavan kohdalla sedimentin alapuolinen savi on 0,5 – 1 metrin paksuudelta lievästi pilaantunut öljyllä, PCB:llä, arseenilla ja metalleilla (Cd, Cu, Pb, Zn).
Puron pohjoispuolisen lammikon sedimentti ja rantaviiva on voimakkaasti öljyllä, lyijyllä, sinkillä ja PCB:llä pilaantunut sekä lievästi arseenilla, kuparilla, vanadiinilla ja elohopealla pilaantunutta.
Sedimenttikerroksen paksuus on noin 0,5 metriä.
Öljyyntyneen sedimentin ja rantavyöhykkeen laajuus on noin 3 500 m2.
Viimeinen osuus purouomasta ennen merta on aiemmin uudelleen rakennettu, jolloin siitä on poistettu pintalieju ja tehty saven päälle suodatinkankaan varaan noin metrin mursketäyttö. Murskeen päälle laskeutunut sedimentti on mahdollisesti lievästi metalleilla ja öljyllä pilaantunutta. Murskeen määrä on arviolta noin 400 m3 ja pintasedimentin noin 100 m3.
Tulva-alueen pohjoispuolinen ranta-alue
Tulva-alueen pohjoispuolisen ranta-alueen humuskerros on lievästi metalleilla (AS, Cd, Cu, Pb, Zn) pilaantunut ja paikoin lievästi PCB:llä pilaantunut. Humuskerroksen alapuolinen savi on puhdasta. Alueen eteläosassa lähellä rantaviivaa PCB-pitoisuudet ovat hieman korkeampia, lähellä raja-arvoa.
Ranta-alueen laajuus on noin 4 000 m2.
Tulva-alueen eteläosan pintahumus
Tulva-alueen eteläosan noin 0,5 metrin paksuinen pintahumus on lievästi pilaantunut arseenilla ja metalleilla (Cd, Hg, Pb, Ni, Zn, V). Tuhkatäytön itäpuolella humuskerros yltää saveen saakka ja siinä on todettu lievä lyijyn raja-arvon ylitys. Alueen pinta-ala on noin 2 000 m2 ja humuksen määrä noin 1 000 m3.
Öljyliete
Tulva-alueen kohdalle puron eteläpuolelle läjitetty öljyliete on voimakkaasti öljyllä ja lyijyllä sekä lievästi muilla metalleilla (B, Be, Cd, Cr, Cu, Zn) ja PAH-yhdisteillä pilaantunutta. Lisäksi öljylietteen rikkipitoisuus on korkea.
Öljylietealueen laajuus on noin 1 200 m2 ja massamäärä noin 1 500 m3. Liejun alla on savi ja päällä noin 0,5 metrin humuskerros.
Hiekkatäyttö ja kivettynyt tuhka
Öljylietteen eteläpuolella on lievästi pilaantunutta hiekkatäyttöä noin 200 m3 ja kova tuhkatäyttö. Tuhka on lievästi metalleilla (Cd, Cu, Pb, Zn) pilaantunutta. Metallipitoisuudet vastaavat lentotuhkassa yleisesti tavattavia pitoisuuksia. Tuhkatäytön laajuus on noin 600 m2 ja massamäärä noin 750 m3.
Puronvarren alaosan täyttömaat
Puronvarresta rakentamisen vuoksi poistettavat täyttömaat ovat pääosin puhtaita. Näytepisteiden P65 ja P66 ympäristössä on noin 200 m3 lievästi metallipilaantunutta humusta, näytepisteen 56 kohdalla noin 100 m3 lievästi metallipilaantunutta hiekkatäyttöä ja pisteen P61 kohdalla noin 50 m3 voimakkaasti sinkillä pilaantunutta kitkamaatäyttöä.
Laajennusalue
Laajennusalueen pintatäyttö on lievästi pilaantunut metalleilla, pääasiassa kuparilla, lyijyllä ja sinkillä, sekä paikoin PCB:llä.
Pilaantuneen maa-aineksen määrä on noin 1 500 m3. Koekompostointi
Öljyisen puroliejun ja öljyisen jätelietteen kompostoituvuutta on yritetty selvittää kompostointikokeilulla. Kokeiluun otettiin joulukuussa 1998 öljyisiä massoja tulva-alueen pohjoispuolelta puron vesirajasta sekä öljylietettä puron eteläpuolelta. Kokeiluun otetun öljyisen maan/sedimentin määrä oli noin 30 – 40 m3. Koekompostointi keskeytettiin, koska massamäärä todettiin liian pieneksi kompostoinnin onnistumisen kannalta.
Koekompostoinnin massojen kaivun yhteydessä seurattiin kaivun vaikutusta puroveden laatuun. Kaivun ajaksi puroon asetettiin kaivukohdan alapuolelle kaksi öljypuomia. Purovedestä otettiin näytteet ennen kaivua, kaivun aikana ja kaivun jälkeisenä päivänä molemmilta puolilta öljypuomeja. Kaivun aikana öljypuomien yläpuolelle muodostui ohut öljykalvo. Öljypuomien alapuolella hiilivetypitoisuudet olivat hyvin alhaisia (<0,1 mg/l). Veteen liuenneena olevaan ja kiintoainekseen sitoutuneen lyijyn määrään kaivulla ei ollut merkittävää vaikutusta.
Liukoisuus- ja toksisuustestit
Puron eteläpuolella olevalta öljylietealueelta otettiin vuonna 2000 kolmesta koekuopasta (L1 – L3) näytteet liukoisuus- ja toksisuustestejä varten. Liukoisuustesti tehtiin Geologian tutkimuskeskuksessa ja toksisuustestit VTT Biotekniikan laboratoriossa.
Maanäytteiden haitta-ainepitoisuudet
Maanäytteiden mineraaliöljypitoisuudet (8 440 mg/kg – 11 300 mg/kg) ylittivät Samase-raja-arvon. Yksittäisistä PAH-yhdisteistä fluoranteenin ja naftaleenin pitoisuudet ylittivät Samase-ohjearvot kaikissa näytteissä.
Yhdessä näytteessä ylittyivät lisäksi bentso(a)pyreenin, fenantreenin ja pyreenin sekä PAH-yhdisteiden summapitoisuuden Samase-ohjearvot.
Maanäytteiden boori-, beryllium-, kadmium-, kromi-, kupari- ja molybdeenipitoisuudet ylittivät Samase-ohjearvot. Sinkkipitoisuudet olivat raja-arvon tasolla tai ylittivät raja-arvon ja lyijypitoisuudet ylittivät raja-arvon 1 – 1,5 kertaisesti. Maanäytteiden rikkipitoisuudet olivat korkeat 1,2 – 1,6 %, mutta sulfidisavessa normaalisti tavattavalla tasolla.
Liukoisuustestit
Liukoisuustestit tehtiin käyttäen modifioitua liukoisuustestiä prEN 12457-3. Testissä näytteitä ravisteltiin uuttoliuoksessa kahdessa eri vaiheessa eri liuos/kiinteä suhteilla (L/S –suhde 2 (6 h) ja L/S –suhde 8 (18 h)). Uuttoliuoksena käytettiin Kumpulanpuron vettä. Molempien uuttovaiheiden jälkeen uuttoliuokset suodatettiin ja suodoksesta määritettiin haitta-aineiden pitoisuudet.
Testissä öljyhiilivetyjen ja PAH-yhdisteiden liukoisuus puroveteen oli erittäin vähäistä. Suodatetuista liuoksista mitattujen öljyhiilivetyjen ja PAH-yhdisteiden pitoisuudet olivat alle mittausmenetelmien määritys- rajojen (öljyt 0,5 mg/l, PAH-yhdisteet 0,05 µg/l – 0,5 µg/l).
Metallien liukoisuus puroveteen oli vähäistä. Uuttoliuosten metalli- pitoisuudet olivat pääosin alle talousveden laatuvaatimusten, yhdessä näytteessä lyijypitoisuus oli talousveden laatuvaatimusten enimmäispitoisuuden tasolla. Raudan ja alumiinin pitoisuudet ylittivät talousveden laatusuositukset. Lyijyn kumulatiivinen emissio oli 0,1 mg/kg - 0,88 mg/kg ja sinkin 1,7 mg/kg - 2,5 mg/kg.
Toksisuustestit
Öljylietteestä otettujen maanäytteiden toksisuutta tutkittiin valo- bakteeritestillä ja liukoisuustesteissä saatujen suodosten toksisuutta vesikirpputestillä (ISO 6341).
Valobakteeritestissä maanäytteistä valmistettiin laimennussarja, jonka kuiva-ainepitoisuudet olivat 0,04 g/l – 40 g/l. Kaikki testatut maanäytteet antoivat testissä voimakkaan toksisen vasteen.
Vesikirpputestissä molemmista uuttoliuoksista tehtiin 6,25 % - 100 % laimennokset. Näytteiden L1 ja L3 ensimmäisen vaiheen uuttoliuokset antoivat selkeän toksisen vasteen. Näyte L3 oli selvästi toksinen vielä yli 50 %:n laimennoksena.
Esitetyt johtopäätökset
Tulosten perusteella öljyliete on selvästi toksista. Toksisuus vaihtelee hieman eri kohdissa öljylietettä. Toksisuuden vaihtelu eri näytteissä voi ainakin osin selittyä erilaisilla PAH-pitoisuuksilla.
Voimakkaan toksisen vasteen valobakteerille aiheutti noin 400 mg/l näytepitoisuus vedessä. Puroveden vesieliöstölle haitallisen pitoisuuden arvioiminen tulosten perusteella on kuitenkin vaikeaa. Vesistöjen kaivun yhteydessä voi muodostua yli 1 000 mg/l kiintoainespitoisuuksia, joten öljylietteen suojaamattomasta kaivusta voi aiheutua selvästi haitallisia vaikutuksia puron eliöstölle.
Öljyjen, PAH-yhdisteiden ja metallien liukeneminen maa-aineksesta veteen on hyvin vähäistä. Vähäistä liukoisuutta selittää veden neutraali pH. Maanäytteistä liukeni ravistelutestissä kuitenkin jotain haitta-ainetta veteen, joka aiheutti haitallisen vaikutuksen vesikirpuilla. Uuttonesteen toksisuus oli selvästi vähäisempää kuin maanäytteiden. Uuttonesteet olivat lähinnä haitallisia eivät myrkyllisiä. Uuttoliuosten toksisuuden aiheuttaja ei todennäköisesti ole metalli, öljy eikä PAH-yhdiste, koska näitä ei havaittu liuoksissa lainkaan tai vain vähän. Toksisuus voi johtua rikkiyhdisteistä tai jostakin muista testissä tutkimattomista aineista.
Kaatopaikkakelpoisuuslausunto
VTT Kemiantekniikka on antanut vuonna 1999 lausunnon alajuoksulta poistettavien pilaantuneiden maiden kaatopaikkakelpoisuudesta.
Lausunnon mukaan kohteesta poistettavat pilaantuneet sedimentit ja maat sekä kivettynyt tuhka, joiden metallipitoisuudet ovat korkeintaan 1,5 x Samase-raja-arvo, PCB-pitoisuudet keskimäärin korkeintaan 1 mg/kg ja öljypitoisuudet alle 2 000 mg/kg, voidaan sijoittaa valtioneuvoston päätöksen kaatopaikoista (VNp 861/97) mukaiselle tavanomaisen jätteen kaatopaikalle.
ESITETTY KUNNOSTUSTARPEEN ARVIOINTI Riskinarvio
Esitetty riskinarvio on rajattu puron öljylietealueeseen ja lievästi pilaantuneisiin ranta-alueisiin. Voimakkaasti öljyllä ja/tai PCB:llä
pilaantunut purouoma on rajattu riskinarvioinnin ulkopuolelle, koska se tullaan joka tapauksessa kunnostamaan uuden puronuoman rakentamisen vuoksi.
Pitoisuustarkastelu
Tulva-alueen pohjoispuoli on lievästi metalleilla (As, Cd, Cu, Pb, Zn) ja PCB-yhdisteillä pilaantunutta. Metalli- ja PCB-pitoisuudet ovat alle Samase-raja-arvon. Kadmium- ja PCB-pitoisuudet tulva-alueen pohjois- puolella ovat samalla tasolla kuin taustapitoisuudet (Cd 0,05 mg/kg – 1,5 mg/kg, PCB 0,012 mg/kg – 0,557 mg/kg) Helsingin luonnonmaassa (humus). Muiden metallien pitoisuudet ovat alueella pistemäisesti taustapitoisuuksia korkeampia.
Tulva-alueen eteläpuolella on lievästi metalleilla pilaantunut pintahumus, tuhkakerros ja hiekkatäyttö. Metallipitoisuudet hiekka- täytössä ovat alle raja-arvon. Elohopea-, kadmium-, lyijy- ja sinkki- pitoisuudet ovat samalla tasolla kuin taustapitoisuudet Helsingin luonnonmaan humuksessa. Metallipitoisuudet tuhkakerroksessa ovat alle raja-arvon. Pintahumuksen metallipitoisuudet ovat alle raja-arvon lukuun ottamatta lyijypitoisuutta, joka ylittää pistemäisesti raja-arvon.
Arseeni- ja elohopeapitoisuudet ovat samalla tasolla kuin Helsingin luonnonmaan taustapitoisuudet.
Puron eteläpuolisen öljylietetäytön öljypitoisuus on 1 500 mg/kg – 6 000 mg/kg. Laboratorioanalyysien perusteella öljy on laadultaan verrattavissa polttoöljyn ja voiteluöljyn seokseen. PAH-pitoisuus on pääasiassa alle raja-arvon, paitsi yhdessä pisteessä. Öljylietteen lyijypitoisuus ylittää raja-arvon noin 1,5 kertaisesti ja sinkkipitoisuus on raja-arvon tasolla.
Kriittisten aineiden valinta
Kriittisten aineiden valinta perustuu pitoisuusvertailuun. Alueen käytön kannalta katsotaan kriittisiksi haitta-aineiksi aineet, joiden pitoisuudet ovat alueella selvästi yli Samase-raja-arvon ja joita esiintyy alueella laajoilla aloilla korkeina pitoisuuksina.
Tarkasteltavalla alueella vain öljylietteen öljyn ja lyijyn pitoisuudet ovat selvästi yli raja-arvopitoisuuksien.
PCB-yhdisteet eivät ole tarkasteltavalla alueella kriittisiä haitta-aineita, vaikka PCB-yhdisteiden on todettu olevan erittäin pysyviä ja ravintoketjussa rikastuvia. PCB-pitoisuudet ovat pääasiassa tausta- pitoisuuksien tasolla ja selvästi raja-arvon alapuolella.
Puron ranta-alueilla ei ole varsinaisia kriittisiä haitta-aineita. Öljylietteen kriittiset aineet ovat öljy ja lyijy.
Leviämisen arviointi
Öljyn ja lyijyn leviäminen öljylietteestä voi tapahtua joko orsi- tai puroveden kautta. Öljylietteessä ei ole merkittäviä määriä helposti haihtuvia hiilivetyjä. Öljy voi levitä veden mukana liuenneena,
emulgoituneena, kiintoainekseen sitoutuneena tai kalvona veden pinnalla. Veden mukana öljy voi levitä ympäröivään maa-ainekseen, sedimentoitua purosedimenttiin tai kulkeutua merialueelle.
Lyijy voi levitä veden mukana liuenneena tai kiintoainekseen sitoutuneena. Lyijy voi kulkeutua veden mukana merialueelle tai sitoutua sedimenttiin tai maa-ainekseen.
Öljylietteen päällä on 0,4 – 0,5 metrin humuskerros, joka estää maa- aineksen syömisen, ihokontaktin tai maan pölyämisen ja ehkäisee haitta- aineiden leviämistä kiintoainekseen sitoutuneena.
Liukoisuustestien perusteella öljylietteestä veteen liukenevien öljyhiilivety- ja PAH-yhdisteiden pitoisuudet ovat erittäin vähäiset.
Veteen liuenneen lyijyn keskimääräinen pitoisuus (5,1 µg/l) jäi alle talousvesinormien, mutta ylitti ekologisen viitearvopitoisuuden 2,5 µg/l.
Normaalitilanteessa purovesi ei ole suorassa kosketuksessa öljy- lietteeseen. Tulva-aikoina purovesi kuitenkin kulkee koko öljyliete- alueen yli. Koostumuksen perusteella öljylietteen vedenläpäisevyys on pieni ja orsiveden virtaus lietteessä siten hyvin vähäistä. Orsiveden vaikutus öljylietteeseen rajoittuu alueen reunoihin ja pintaan.
Nykytilanteessa öljylietteestä arvioidaan liukenevan veteen toden- näköisesti hyvin vähän haitta-aineita. Liukoisuustutkimuksien perusteella öljy ja PAH-yhdisteet ovat voimakkaasti sitoutuneita liejuun.
Kyseessä on vanha täyttö, jolloin täytön pinnasta ja reunoilta helpoimmin veteen liukenevat yhdisteet ovat jo huuhtoutuneet. Veteen liukenevan lyijyn pitoisuus laimenee nopeasti orsi- ja purovedessä alle ekologisen viitearvon. Öljyn voimakkaaseen sitoutumiseen viittaa myös se, että öljylietteen välittömässä läheisyydessä olevassa hiekkatäytössä ja humuskerroksessa ei ole havaittu merkkejä öljyhiilivedyistä.
Alueen rakentamisen yhteydessä voi syntyä painumia ja siirtymiä, jolloin veden virtausta voi syntyä myös täytön sisälle ja kiintoainesta irrota täytöstä. Uusi puro vesieristetään ympäröivästä orsivedestä, jolloin mahdolliset päästöt leviävät vain orsiveden välityksellä.
Altistuksen arviointi
Öljylietteestä ei aiheudu altistusta ihmisille. Öljylietealueella ei ole käyttöä eikä siellä oleskella. Öljylietteen päällä oleva humuskerros estää ihokosketuksen ja maan syömisen. Alueen orsi- ja pohjavettä ei käytetä talousvetenä.
Öljylietteen päästöille voi altistua lähinnä ympäröivän orsiveden ja täyttömaan sekä puron eliöstöt. Puron sedimentti on jo voimakkaasti öljyllä pilaantunut, joten öljylietteestä mahdollisesti aiheutuva lisäaltistus on vähäinen. Orsivedessä ja täytössä altistus rajoittuu lähivyöhykkeeseen. Päästöjen vähäisyyden ja orsiveden laimentavan vaikutuksen vuoksi altistus on hyvin vähäinen.
Vaikutusten arviointi
Toksisuustestien perusteella öljyliete on toksista eliöille. Voimakkaan toksisen vasteen valobakteerille aiheutti noin 400 mg/l näytepitoisuus vedessä. Puroveden vesieliöstölle haitallisen pitoisuuden arvioiminen on tulosten perusteella kuitenkin vaikeaa, koska eri eliöiden herkkyys haitta-aineille ja niiden yhteisvaikutuksille vaihtelee suuresti.
Liukoisuuskokeessa syntyneet öljylietteen uuttoliuokset olivat haitallisia (eivät toksisia) vesikirpulle. Haitallisuuden aiheuttaja ei todennäköisesti ole metalli, öljy eikä PAH-yhdiste, koska näitä ei havaittu liuoksissa lainkaan tai vain vähän. Toksisuus voi johtua mm. rikkiyhdisteistä.
Haitta-aineiden haitallisten vaikutusten todennäköisyys ihmiselle on nolla, koska altistumista ei tapahdu. Myös eliöille aiheutuvat haittavaikutukset ovat hyvin vähäiset altistuksen vähäisyyden vuoksi.
Mikäli öljylietettä kaivetaan hallitsemattomasti, voi siitä muodostua vesieliöille toksisia kiintoainepitoisuuksia.
Riskien luonnehtiminen
Öljylietteestä aiheutuva terveysriski on olematon, koska altistumista ei tapahdu. Ekologiset riskit kohdistuvat lähinnä vesieliöihin.
Nykytilanteessa ekologinen riski on vähäinen, koska päästöt ovat hyvin vähäiset. Lisäksi viereinen Kumpulanpuron uoma on jo voimakkaasti öljyllä pilaantunut, joten mahdolliset vähäiset öljypäästöt eivät muuta puron ekologista tilaa.
Vesieliöihin kohdistuva riski kasvaa alueen rakentamisen seurauksena.
Öljylietteessä voi tapahtua painumia ja siirtymiä, jolloin öljylietettä voi levitä puroveden mukana suurempia määriä.
Kunnostustarve
Alueen maaperän kunnostustarve on olemassa pääosin jo alueen rakentamisen perusteella. Purouoma rakennetaan kokonaan uudelleen, mikä edellyttää laajaa geoteknistä massanvaihtoa tulevan purouoman kohdalle. Tuleva purouoma sijaitsee pääpiirteissään nykyisen pilaan- tuneen uoman kohdalla.
Nykyisellään puron lievästi pilaantuneilla ranta-alueilla ei ole kunnostustarvetta. Ranta-alueiden metalli- ja PCB-pitoisuudet ovat alhaisia ja ovat sitoutuneet humuskerrokseen tai kivettyneeseen tuhkaan.
Alueen käyttö on sen vaikeakulkuisuuden vuoksi olematonta.
Ranta-alueiden muuttaminen puistoksi vaatii pinnan muotoilua ja kasvukerrosten rakentamista. Puiston vaatimat täyttö- ja kasvukerrokset eivät edellytä nykyisen humuskerroksen tai tuhkatäytön poistoa.
Puistorakenteet muodostavat samalla suojakerroksen lievästi pilaantuneiden maiden päälle.
Puron öljyyntynyt pohjasedimentti ja öljyyntyneet ranta-alueet tulee kunnostaa. Voimakkaasti öljyllä pilaantunut sedimentti on suorassa yhteydessä puroveteen, jolloin riski öljyn leviämiselle Vanhan- kaupunginlahteen on olemassa. Sedimentin kunnostustarve ei ole
kuitenkaan akuutti. Puron sedimentin öljypilaantuneisuuden aiheuttavat pääasiassa raskaat jakeet, jotka ovat sitoutuneet sedimenttiin.
Leviämisriski aiheutuu lähinnä sedimenttiä sekoittavista kaivu tms.
toimenpiteistä.
Puron eteläpuolinen öljyliete aiheuttaa riskin haitta-aineiden leviämiselle ja sen kunnostamiselle on selkeä tarve. Kunnostamistarve ei kuitenkaan ole kiireellinen, koska haitta-aineiden leviämisriski on vähäinen niiden voimakkaasta sitoutumisesta, vähäisestä liukoisuudesta, öljylietteen alhaisesta vedenläpäisevyydestä ja lietteen päällä olevasta suojaavasta humuskerroksesta johtuen.
ALAJUOKSUN UUDELLEEN RAKENTAMINEN
Rakennettavan puron tuleva linjaus noudattaa pääpiirteissään nykyistä purouomaa. Uoma tulee kiertämään nykyisen puronuoman eteläpuolella olevan öljylietetäytön sen pohjoispuolelta.
Alkuperäisen suunnitelmaan mukaan alajuoksun alkuosa piti putkittaa nykyisen puukanavan kohdalta noin 170 metrin matkalta.
Ympäristölupahakemuksen täydennyksen (toimitettu 23.3.2004) mukaan puron putkituksesta on luovuttu ja uusi purouoma siirretään betonikanaaliin puukanavan pohjoispuolelle. Betonikanaalin pituus on noin 130 metriä. Laajennusalueesta betonikanaalin vaatima tila on leveydeltään noin yhdeksän metriä. Betonikanaalin viereen tehdään lisäksi noin viiden metrin levyinen ja yhden metrin syvyinen kevennyskaivanto noin 60 metrin matkalle. Betonikanaalin kohdalla rakentamisen edellyttämä kaivutaso on noin – 1,3 metriä meren pinnasta.
Betonikanaalin sijainti on esitetty liitteessä 2.
Muualla purouoma rakennetaan louheella tehtävän massanvaihdon avulla. Alustavan mitoituksen perusteella massanvaihto ulotetaan tasolle noin - 4,0 metriä. Työ tehdään lyhyinä kaistoina vedenalaisena työnä siten, ettei kaivanto sorru. Täyttökerroksen ja saven poiston jälkeen kaivanto täytetään välittömästi louheella.
Uoman luiskan kaltevuus tehdään maisema-arkkitehdin suunnitelmien mukaan. Uoman pohjalle ja luiskiin asennetaan bentoniittimatto, joka muodostaa vesitiiviin eristeen tason + 1,0 metriä alapuolelle.
KUNNOSTUSVAIHTOEHTOJEN VERTAILU
Purouoma ja lievästi pilaantunut ranta-alue
Nykyinen purouoma on rakennettavan uoman kohdalla, joten sen ainoa kunnostusvaihtoehto on massanvaihto. Puron pohjoispuolinen lammikko on tulevan uoman ulkopuolella. Sedimentin eristäminen on hyvin vaikeaa sen suuren vesipitoisuuden ja herkkäliikkeisyyden vuoksi.
Lammikon pilaantuneen aineksen määrä on vähäinen. Lammikon kunnostusmenetelmäksi sopii parhaiten massanvaihto.
Puron lievästi pilaantuneiden ranta-alueiden kunnostusvaihtoehtoina ovat peittäminen ja pois kaivaminen. Alueiden laajuus on noin 6 000 m2 ja maiden määrä noin 3 000 m3. Maiden poistamisen ja loppusijoituksen kustannukset olisivat noin 150 000 €. Lisäksi puiston rakentamisen vaatimien täyttömaiden määrä kasvaisi vastaavasti. Vaihtoehtoisesti maat peitetään vähintään 0,5 metrin kerroksella puhtaita maita.
Peittämisestä ei aiheudu suoranaisia lisäkustannuksia, koska puiston rakentaminen edellyttää joka tapauksessa täyttö- ja kasvukerroksen rakentamista.
Öljylietealue
Öljylietealueen kunnostusvaihtoehtoja ovat massanvaihto tai alueen suojaaminen sade- ja orsivesiltä.
Vaihtoehtojen toteutettavuus ja tekniset rajoitukset
Öljylietteen poistaminen tulisi tehdä kuivakaivuna. Liete on olomuodol- taan kiinteää, mutta se voi liettyä, mikäli kaivannossa on paljon vettä.
Kaivannon kuivana pito edellyttää todennäköisesti suojapadon rakentamista alueen ympärille. Suojapadon rakenne on yksinkertainen toteuttaa, suurempia ongelmia voi aiheuttaa rakennusalueen heikko kantavuus. Puroalueen stabiliteetti on suhteellisen heikko. Alueella tulisi välttää suuria avonaisia kaivantoja. Kaivanto joudutaan kaivamaan kapeina kaistoina kerralla loppusyvyyteen saakka. Kaivannon täytön tulee seurata lähellä kaivua, jolloin on olemassa riski täytön pilaantumiselle kaivantoon tulevien vesien tai kaivuseinämän sortumisen johdosta. Vaihtoehtoisesti kaivanto voidaan tehdä tuettuna kaivantona, joka on selkeästi kalliimpi vaihtoehto.
Öljylietteen jättäminen ja suojaaminen edellyttää sekä pysty- että pinta- suojarakenteen tekemistä. Pystyrakenteen tulee ulottua puhtaaseen pohjasaveen asti ja pintarakenteen tulee liittyä tiivisti pystyrakenteeseen.
Pystyrakenne voidaan tehdä esim. muoviponttiseinänä ja pinta- suojauksen vesieriste esim. bentoniittimatosta. Bentoniittimaton päälle tulee rakentaa riittävät paino- ja suojakerrokset. Painumien hallitsemiseksi osa rakenteesta voidaan joutua toteuttamaan kevytsora- kevennyksenä. Pintasuojarakenteen rakentamisen suurimmat ongelmat liittyvät maapohjan heikkoon kantavuuteen. Rakentamisessa voidaan joutua käyttämään normaalista poikkeavia työtapoja. Puron linjauksen vuoksi voidaan suojausvaihtoehdonkin yhteydessä joutua poistamaan vähäinen määrä öljylietettä.
Vaikutukset puistosuunnitteluun
Massanvaihto antaa vapauksia puistosuunnitteluun. Puronuoman linjaus ja maanpinnan tasot voidaan suunnitella vapaasti. Se ei aseta myöskään vaatimuksia alueen kasviston ja toimintojen suhteen.
Öljylietteen jättäminen paikoilleen edellyttää purouoman linjausta sen pohjoispuolelle suhteellisen kapealle vyöhykkeelle. Lietteen päälle tulevan puiston maanpinnan tasoja rajaavat peittorakenteen vaatimukset.
Peitetylle alueelle ei voi istuttaa puita tai muita syväjuurisia kasveja.
Paikalliset ympäristövaikutukset
Massanvaihdon ympäristövaikutukset keskittyvät lähinnä rakennus- aikaisiin vaikutuksiin. Kaivannon sortuminen voi johtaa ympäröivien puhtaiden maiden ja öljylietteen sekoittumiseen. Öljyliete voi myös liettyä vaikeasti käsiteltäväksi liejuksi, mikäli se joutuu kosketuksiin veden kanssa. Mikäli lietettä pääsee puro- tai orsiveteen, voi se toksi- suuskokeiden perusteella aiheuttaa toksisia vaikutuksia vesieliöstölle.
Suojauksella ei ole merkittäviä rakennusaikaisia ympäristövaikutuksia.
Mikäli peittorakenne rikkoutuu orsiveteen voi syntyä öljyhiilivety- ja PAH-päästöjä, jotka kulkeutuvat hitaasti kohti merta. Mahdollisessa päästötilanteessa laimeneminen orsivedessä on voimakasta ja haitalliset vaikutukset hyvin epätodennäköisiä.
Kustannukset
Massanvaihdon kustannukset öljylietteen osalta (441 000 €) on arvioitu noin 340 000 € suuremmiksi kuin öljylietteen suojaamisen kustannukset (99 000 €).
PILAANTUNEEN MAAPERÄN KUNNOSTUSSUUNNITELMA Kunnostusmenetelmä ja kunnostuksen tavoitetaso
Kunnostusvaihtoehtojen vertailun perusteella on päädytty seuraavan- laiseen kunnostusmenetelmien yhdistelmään.
Lievästi pilaantuneet ranta-alueet peitetään. Peittämisellä estetään haitta- aineiden leviäminen ja suora altistuminen.
Purouoman öljyinen sedimentti ja öljyyntyneet rantavyöhykkeet poistetaan. Tulevan uoman rakentaminen edellyttää pääosin kyseisten maiden poistamista.
Öljylietealue suojataan pystyseinillä ja peittorakenteilla. Suojausrakenne estää kontaktin pilaantuneeseen maahan ja päästöt ympäristöön
Kunnostuksen kestoksi on arvioitu 2 – 3 kuukautta.
Osa-alueittaiset kunnostusmenetelmät on esitetty liitteessä 6.
Kunnostuksen tavoitetaso
Rakennettavan purouoman kohdalta poistetaan rakentamisen vaatimaan syvyyteen saakka kaikki maa-ainekset, joiden epäorgaanisten tai orgaanisten haitta-aineiden pitoisuudet ylittävät Samase-ohjearvo- pitoisuudet.
Lisäksi alueelta poistetaan maa-aines, jonka mineraaliöljypitoisuus on yli 300 mg/kg ja PAH-yhdisteiden pitoisuudet ylittävät Samase- ohjearvotasot ja PCB-pitoisuus on yli 0,2 mg/kg. PCB-pitoisuuden tavoitetaso on asetettu Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen tekemien taustapitoisuusselvitysten perusteella.
Alueilta, joiden päälle tulee vähintään 0,5 metriä puhdasta maata, poistetaan maa-ainekset, joiden arseeni tai elohopeapitoisuus on yli Samase-raja-arvon sekä maa-ainekset, joiden kadmiumin, kuparin, lyijyn tai sinkin pitoisuudet ovat merkittävästi yli Samase-raja-arvon.
Mahdollisilta peittämättä jääviltä alueilta poistetaan epäorgaanisilla haitta-aineilla pilaantuneet maat Samase-ohjearvotasoon asti.
Öljylietetäyttö jätetään paikoilleen. Pieni osa öljylietteestä voidaan joutua poistamaan puron rakentamisen vuoksi.
Kaivun toteuttaminen
Rakennettavan puronuoman massanvaihdon kohdalta poistetaan kaikki pilaantuneet maa-ainekset ohjearvopitoisuuteen saakka.
Pohjoispuolisen lammikon pohjalta ja rantaviivalta poistetaan öljyllä sekä metalleilla ja/tai PCB-yhdisteillä pilaantuneet sedimentti- ja humus- kerrokset.
Puron pohjois- ja eteläpuoliset lievästi metalli- tai PCB-pilaantuneet humuskerrokset ja täytöt jätetään paikoilleen ja peitetään puhtailla mailla.
Alajuoksun kunnostusperiaatteet alueittain on esitetty liitteessä 4.
Puron kunnostus etenee ylävirrasta alavirran suuntaan. Pilaantuneiden maiden poisto puronuomasta pyritään tekemään kuivakaivuna.
Kaivantojen vakavuus voi paikoin vaatia vedenalaista kaivua. Kunnostus tehdään 10 – 50 metrin jaksoissa. Kunnostettava alue kuivatetaan patojen ja ohijuoksutusten avulla. Mahdollinen vedenalainen kaivu toteutetaan siten, ettei uomassa virtaava vesi pääse huuhtelemaan kaivualuetta.
Runsaasti vettä sisältävät kaivumassat läjitetään pilaantuneelle alueelle valumaan ennen kuormausta ja kuljetusta.
Kunnostusalueelta poistetaan yhteensä noin 4 400 m3 pilaantuneita maita. Massoista noin 2 150 m3ktr arvioidaan voimakkaasti pilaantuneeksi ja 2 250 m3ktr lievästi pilaantuneeksi. Massamäärissä ei ole huomioitu laajennusalueelta poistettavien massojen määrää.
Laajennusalue ja puukanaalin alue
Ympäristölupahakemuksen täydennyksen (päivätty 18.3.2004) mukaan laajennusalueelta poistetaan pilaantuneet maa-ainekset rakentamisen
edellyttämään tasoon saakka tai kohdassa "Kunnostuksen tavoitetasot"
peitettäväksi esitettyjen alueiden tavoitepitoisuuksiin saakka.
Puukanaalin alue kunnostetaan betonikanaalin valmistumisen jälkeen.
Puukanaalin kohdalta pilaantuneet maat poistetaan kohdassa
"Kunnostuksen tavoitetasot" esitettyihin tavoitepitoisuuksiin (PCB 0,2 mg/kg, muut orgaaniset haitta-aineet Samase-ohjearvo, arseeni ja elohopea Samase-raja-arvo, kadmium, kupari, sinkki ja lyijy merkittävät Samase-raja-arvon ylitykset poistetaan).
Tulva-alueen ympäristö
Tulva-alueen kohdalla puronuoman pilaantuneen sedimentin poisto tehdään kaivinkoneilla pohjois- ja eteläpuolen rantapenkereiltä käsin.
Tarvittaessa kaivuun käytetään ns. pitkäpuomilla varustettua kaivin- konetta. Rantojen kantavuutta voidaan tarvittaessa parantaa jäädytyk- sellä tai käyttämällä koneiden alla lavoja.
Kaivannot täytetään puhtailla kitkamailla. Täytöt voidaan tehdä puron uudelleenrakentamisen yhteydessä.
Vesien ohijuoksutus järjestetään alueen eteläreunaan kaivettavan ojan avulla.
Uusi purouoma tulee sijaitsemaan osittain nykyisen uoman pohjois- puoleisella ranta-alueella. Ranta-alueelta poistetaan lievästi pilaantunut humuskerros uuden uoman rakentamisen vaatimalta laajuudelta.
Humuskerroksen paksuus on noin 0,3 – 1 metriä.
Uuden uoman vaatima geotekninen massanvaihto tehdään vasta pilaantuneiden kerrosten poiston jälkeen.
Puron loppuosa
Puron loppuosa käsittää puron alajuoksun tulva-alueelta mereen asti.
Puron pohjasedimentti ja rantaviiva on noin 0,5 metrin paksuudelta voimakkaasti öljyllä ja lievästi metalleilla pilaantunut.
Pilaantuneet sedimentit ja maa-ainekset poistetaan ennen uuden puron rakentamista. Kaivu suoritetaan puron rantapenkereiltä kaivinkoneilla.
Kunnostus etenee myötävirtaan.
Puronuoma kuivatetaan 50 – 100 metrin pätkissä savipatojen ja ohijuoksutusten avulla. Suljettuun uomaan jäänyt vesi pumpataan puroon. Mikäli puron kuivattaminen ei onnistu, tehdään kaivu vedenalaisena työnä.
Puron geoteknisen massanvaihdon yhteydessä joudutaan poistamaan uoman ulkopuolelta noin 5 – 15 metrin leveydeltä vanhaa täyttöä.
Täytön paksuus on noin yksi metri. Täyttö on puhdasta ja voidaan sijoittaa vapaasti, lukuun ottamatta uoman loppupäässä olevaa pientä metallipilaantunutta aluetta. Metallipilaantunut täyttö kaivetaan ja käsitellään erillään puhtaista täytöistä.
Aiemmin kunnostetusta puron loppupäästä poistetaan ensin pinnasta liejukerros. Liejun alla oleva mursketäyttö voidaan käyttää puron täyttöihin tai muuhun alueen rakentamiseen.
Pilaantuneen maa-aineksen peittäminen ja eristäminen
Kunnostuskohteessa peitetään seuraavat pilaantuneet alueet:
- puron eteläpuolinen öljylietealue
- puron eteläpuolella oleva lievästi metalleilla pilaantunut kivettynyt tuhkakerros
- puron eteläpuoliset metalleilla pilaantuneet hiekka- ja humuskerrokset - tulva-alueen pohjoisosan lievästi metalleilla ja/tai PCB-yhdisteillä pilaantunut pintahumus, lukuun ottamatta tulevan puronuoman kohtaa - laajennusalueelle tai puukanaalin kohdalle mahdollisesti jäävät pilaantuneet maat.
Peitettävien alueiden rajaus tehdään aikaisempien tutkimustulosten perusteella. Öljylietealueen rajausta tarkennetaan tarvittaessa koe- kuoppien avulla. Peitettävän pilaantuneen maan kokonaismäärä on noin 4 500 m3, josta öljyisen lietteen osuus on noin 1 500 m3. Peitettävien pilaantuneiden maiden määrät ja laadut on esitetty alla olevassa taulukossa.
Taulukko 1. Peitettävän pilaantuneen maan laatu ja määrä. Suluissa oleva numero viittaa liitteessä 5. olevaan aluenumerointiin.
Alue pinta- ala m2
määrä m3ktr
haitta-aineet ohjearvon ylittävät pitoisuudet mg/kg
puron pohjois- puoli
- pintahumus (6) 3 000 1 200 PCB, metallit As 11-18, Cd 0,6-1,3, Cu 190- 200, Pb 64-270, Zn 180-390, PCB 0,12-0,24
puron eteläpuoli
- öljyliete (8) 1 200 1 500 PAH, öljyt, Pb, Zn
PAH 68-324, öljyt 1500-5700 (GC), B 5,2-29,1, Cd 1,2-5,2, Pb 150-452, Zn 510-781
- kivettynyt tuhka (9)
600 750 metallit As 18-37, Cd 2,6, Cu 100, Pb 80- 140, Zn 380-520
- hiekkatäyttö (10)
200 200 metallit As 16, Cd 1,3, Pb 84, Ni 80, Zn 240, V 170
- pintahumus (7, 15)
1 900 850 metallit As 13-20, Cd 1,2-4,3, Cu 130, Ni 68, Pb 92-380, Zn 250-630, V 130-140, Hg 0,4-1,4
Kaikki alueelle jäävät pilaantuneet maat merkitään huomiorakenteella esim. huomioverkolla, joka sijoitetaan pilaantuneen maakerroksen päälle, kuitenkin mahdollisen suodatinkankaan yläpuolelle.
Laajennusalue ja puukanaalin alue
Alueille mahdollisesti jäävä pilaantunut maa peitetään huomio- rakenteella ja vähintään 0,5 metrin kerroksella puhdasta maata.
Puron pohjoispuoli
Lievästi metalli- ja PCB-pilaantuneella alueella puron pohjoispuolella peitto tehdään puhtailla kitkamailla ja kasvukerroksella. Peittokerroksen ja pilaantuneen humuksen väliin asennetaan suodatin- tai lujitekangas.
Maanpinta on alueella tällä hetkellä tasolla +0,6…+0,8 metriä.
Alustavan puistosuunnitelman mukaan alueen pinnantasot tulevat olemaan välillä +1,2…+2,0 metriä. Humuskerros ja sen alapuolinen savi tulevat painumaan peittokerrosten vaikutuksesta vähintään 0,2 metriä, joten peittokerroksen paksuudeksi tulee noin 0,8 – 1,5 metriä.
Puron eteläpuoli
Puron eteläpuolella maanpinnantaso on pohjoisreunassa tasolla +0…+0,2 metriä ja eteläreunassa tasolla +0,5…+1,2 metriä. Alustavan puistosuunnitelman mukaiset maanpinnantasot ovat pohjoisreunassa +1,2…+1,5 metriä ja eteläreunassa +1,8…+2,0 metriä. Peittokerroksen kokonaispaksuudeksi tulisi siten noin yksi metri. Käytännössä humuskerroksessa ja öljylietteessä tulee tapahtumaan painumista arviolta noin 0,2 – 0,5 metriä, mikä kasvattaa peittokerrosta vastaavasti.
Öljylietteen peittokerrokset ovat ylhäältä alaspäin seuraavat:
- kasvukerros 0,3 m - kitkamaatäyttö 0 – 0,7 m - suojahiekka 0,3 m
- bentoniittimatto, kaltevuus > 2 % - tasauskerros, hiekka 0,2 – 0,4 m
- lujitekangas
- olemassa oleva lievästi pilaantunut humuskerros 0,3 – 0,4 m (kasvillisuus poistetaan ja pinta tasataan)
- öljyliete
Öljylietteen pystyeristys tehdään muoviponttiseinällä (esim. Geoflex) tai vastaavalla rakenteella. Pystyseinä ulotetaan vähintään 0,5 metriä puh- taaseen pohjamaahan.
Pinnan vesieristys (bentoniittimatto) muotoillaan siten, että vedet johtuvat pois alueelta. Öljylietteen suojarakenteita tarkennetaan toteutus- suunnittelun yhteydessä.
Öljylietteen eteläpuoliset lievästi metalleilla pilaantuneet alueet peitetään puhtailla kitkamailla ja kasvukerroksella. Peittokerroksen ja humuksen väliin asennettaan huomioverkko ja tarvittaessa suodatin- tai lujitekangas.
Näytteenotto
Työnaikaisesta näytteenotosta laaditaan toteutusvaiheessa yksityis- kohtainen näytteenottosuunnitelma.
Kaivun aikainen näytteenotto
Öljyllä tai PAH-yhdisteillä pilaantuneista maista otetaan yksi kokooma- näyte jokaista poistettavaa 200 m3:ä kohden. Näytemäärissä huomioidaan aikaisempien pilaantuneisuustutkimusten näytteet. Näytteet analysoidaan kenttämittareilla tai laboratorioanalyyseillä. Kenttä- mittarien tuloksista vähintään 10 % varmistetaan laboratorioanalyyseillä.
Metalleilla pilaantuneista maista otetaan yksi kokoomanäyte jokaista poistettavaa 200 m3:ä kohden. Näytteistä määritetään kenttämittarilla kupari-, lyijy-, ja sinkkipitoisuudet. Kenttämittarin tuloksista 10 % tarkistetaan laboratorioanalyyseillä. Laboratorionäytteistä tutkitaan arseeni-, kadmium-, kupari-, lyijy- ja sinkkipitoisuudet.
PCB-pilaantuneista maista ei oteta lisänäytteitä kaivun aikana, koska aikaisempien pilaantuneisuustutkimusten yhteydessä PCB-pitoisuudet on tutkittu kattavasti.
Jäännöspitoisuudet
Öljyhiilivedyillä tai PAH-yhdisteillä pilaantuneiden alueiden jäännöspitoisuudet tutkitaan ottamalla kaivantojen pohjista yksi edustava kokoomanäyte jokaista 200 m2:ä kohden.
Metalleilla pilaantuneiden alueiden jäännöspitoisuudet tutkitaan ottamalla kaivantojen pohjista yksi edustava kokoomanäyte jokaista 200 m2:ä kohden. Näytteistä määritetään arseeni-, kadmium-, kupari-, lyijy- ja sinkkipitoisuudet.
PCB:llä pilaantuneiden alueiden jäännöspitoisuudet tutkitaan ottamalla yksi edustava kokoomanäyte jokaista 200 m2:ä kohden.
Haitta-aineiden jäännöspitoisuudet määritetään laboratorioanalyyseillä.
Pilaantuneiden maiden ja jätteiden käsittely
Pilaantuneet maat kuljetetaan kuorma-autoilla. Kuormat peitetään suojapeitteillä lukuun ottamatta märkiä tai viereiselle Kyläsaaren käsittelykentälle kuljetettavia maita. Tarvittaessa kuljetukseen käytetään lietelavallisia autoja. Kuljetuksen käytetään reittejä, jotka välttävät riskialttiiden kohteiden kautta kulkemista. Pilaantuneiden maiden kuljetuksista laaditaan kuormakirjat. Ongelmajätteiksi luokiteltavien pilaantuneiden maiden kuljetuksesta laaditaan valtioneuvoston päätöksen 659/1996 mukaiset siirtoasiakirjat.
Pilaantuneet maat loppusijoitetaan haitta-ainepitoisuuksiensa mukaan luvanvaraisiin käsittelylaitoksiin. Maita varastoidaan tarvittaessa lyhyt- aikaisesti Kyläsaaren välivarastokentällä ennen kuljetusta loppusijoitus- kohteisiin.
Lievästi pilaantuneet maat ja VTT:n kaatopaikkakelpoisiksi luokittelemat maat viedään kaatopaikalle, jolla on lupa vastaanottaa kyseisiä maita.
Alueelta poistetut voimakkaasti pilaantuneet maa-ainekset toimitetaan välivarastoon tai käsittely-/loppusijoituspaikkaan, jolla on lupa vastaanottaa kyseisellä tavalla pilaantuneita maita.
Kunnostuksen yhteydessä maaperästä mahdollisesti löytyvät romut ym.
jätteet lajitellaan jätejakeittain ja toimitetaan hyötykäyttöön, kaato- paikalle tai ongelmajätelaitokselle.
Veden käsittely
Kaivettavan uoman kohta suljetaan savipadolla. Vesien juoksutus kaivualueen ohitse tehdään joko pumppaamalla tai kaivamalla korvaava oja. Veden määrään vähentämiseksi korvausveden syöttö puroon keskeytetään kunnostuksen ajaksi.
Kaivantojen kuivatusvedet pumpataan puron läheisyydessä olevaan sekavesiviemäriin Helsingin Veden määräysten mukaisesti. Kuivatus- vedet esikäsitellään öljynerottimella, mikäli veden pinnalla on paksu öljykalvo. Vesien johtamisesta viemäriin pyydetään lausunto Helsingin Vedeltä. Öljynerottimeen erottunut öljyinen vesi viedään ympäristöluvan omaavaan käsittelylaitokseen.
Kunnostusalueelle puron ympäristöstä tulevat kuivatus- ja sadevedet ohjataan pumppaamalla puron alavirran puolelle. Viemäreiden ja ojien purkukohtiin tehdään pumppausaltaat esim. savipadoilla tai kaivo- renkaista. Altaiden kohdalla olevat pilaantuneet maat poistetaan ennen altaiden tekemistä.
Kunnostettavan alueen alavirran puolelle asennetaan kaksi keräävää öljypuomia. Öljypuomien välimatka on 2 – 3 metriä ja etäisyys kunnostuskohteesta 10 – 50 metriä. Öljypuomien kuntoa tarkkaillaan päivittäin ja ne vaihdetaan aina tarvittaessa.
Työsuojelu
Työssä noudatetaan työsuojelusta annettuja lakeja, asetuksia ja määräyksiä. Ennen työn aloitusta tulee laatia seikkaperäinen työsuojelusuunnitelma.
Työturvallisuussuunnitelmassa (SCC Viatek Oy, 11.4.2000) on esitetty tietoja mm. alueella tavattavista haitta-aineista, työmaan järjestämisestä, työntekijöiden suojautumisesta ja hätätilanteisiin varautumisesta.
YMPÄRISTÖKUORMITUS JA SEN RAJOITTAMINEN
Kunnostustyön aikaiset ympäristövaikutukset ja niiden ehkäisy
Työn aikana aiheutuu maanrakennuskoneista ja kuorma-autoista melua ja tärinää sekä pakokaasupäästöjä. Haitat ovat vastaavat kuin samantyyppisellä tavanomaisella maanrakennustyömaalla.
Maiden kuljetuksesta aiheutuu kuorma-autoliikennettä. Työmaa-alueella liikenne tapahtuu muulta liikenteeltä suljetuilla työmaateillä.
Työmaateiden ja yleisten teiden risteyksiin laitetaan tarvittavat ohjaus- ja varoitusmerkit.
Sivullisten pääsy työmaa-alueelle estetään aitaamalla alue. Märkiä massoja valutetaan ennen kuljetusta. Tarvittaessa kuljetukset tehdään lietelavallisilla autoilla. Purovesi ohjataan kaivualueen ohi. Kaivualueen alavirran puolelle asetetaan keräävät öljypuomit. Kaivantojen kuivatus- vedet johdetaan jätevesiviemäriin.
Paras käyttökelpoinen tekniikka
Kohteeseen valittiin alueittain paras käyttökelpoinen kunnostustapa.
Valinnassa otettiin huomioon ympäristövaikutukset, tekninen toteutet- tavuus ja kustannukset.
SEURANTA JA RAPORTOINTI
Kunnostuksen valvonta ja tiedottaminen
Kunnostuskohteeseen nimetään valvoja, joka vastaa kunnostuksen ohjaamisesta ja valvonnasta ja ympäristölupapäätöksen määräysten noudattamisesta. Lisäksi valvoja vastaa suojausrakenteiden laadun- valvonnasta ja alueelle jäävien pilaantuneiden maiden dokumentoinnista.
Kirjapito
Valvoja pitää kirjaa muun muassa työn suorituksesta, poistettujen pilaantuneiden maiden määristä, laadusta ja loppusijoituspaikasta sekä kaivun aikaisesta näytteenotosta ja analyysituloksista.
Loppuraportti
Kunnostustyöstä laaditaan loppuraportti, jossa esitetään muun muassa poistettujen massojen määrät, haitta-ainepitoisuudet ja sijoituspaikat, veden käsittely, yhteenveto kunnostuksen aikaisesta näytteenotosta, haitta-aineiden jäännöspitoisuudet, peitettyjen pilaantuneiden maa- ainesten dokumentointi, kunnostustyön toteutus, yhteenveto toteutuneista kustannuksista ja tiivistelmä pilaantuneen maan siirtoasiakirjoista.
Loppuraportti toimitetaan Uudenmaan ympäristökeskukselle ja Helsingin kaupungin ympäristökeskukselle.
LUPAHAKEMUKSEN KÄSITTELY
Lupahakemuksen täydentäminen
Ympäristölupahakemusta täydennettiin 11.3.2003 ja 23.3.2004.
Lupahakemuksesta tiedottaminen
Uudenmaan ympäristökeskus on tiedottanut hakemuksesta kuuluttamalla Uudenmaan ympäristökeskuksen ja Helsingin kaupungin ilmoitus- tauluilla 3.12.2003 – 2.1.2004 sekä ilmoittamalla kuulutuksesta Helsingin Sanomat ja Hufvustadsbladet -nimisissä sanomalehdissä.
Hakemuksesta on lisäksi annettu erikseen tieto tiedossa oleville asianosaisille. Asiakirjat ovat olleet kuulutuksen ajan nähtävillä Helsingin kaupungin ympäristökeskuksessa ja Uudenmaan ympäristö- keskuksessa.
Tarkastukset ja neuvottelut
Helsingin kaupungin ja Uudenmaan ympäristökeskuksen edustajat sekä Helsingin kaupungin ympäristönsuojeluviranomainen tutustuivat kunnostettavaan kohteeseen ja neuvottelivat alueen kunnostamisesta.
Tarkastuksesta on laadittu Uudenmaan ympäristökeskuksen muistio No YS 488/6.5.2004.
Lausunnot
Lupahakemuksen johdosta on pyydetty lausunnot Helsingin kaupungin ympäristölautakunnalta, Helsingin kaupunginhallitukselta, Etelä- Suomen lääninhallitukselta ja Suomen ympäristökeskukselta.
Helsingin kaupungin ympäristölautakunta toteaa 8.1.2004 päivätyssä lausunnossaan puoltavansa ympäristölupahakemuksen hyväksymistä, jos hakemuksen käsittelyssä otetaan huomioon seuraavat näkökohdat:
Öljyliete tulisi poistaa eikä jättää paikoilleen, kun sen päällä oleva koetoiminta on päättynyt. Voimakkaasti PAH-yhdisteillä, öljyllä ja raskasmetalleilla pilaantuneen maan jättäminen puistoalueelle rajoittaa puiston suunnittelua, rakentamista ja käyttöä nyt ja tulevaisuudessa.
Koetoiminnan tuloksia voidaan mahdollisesti hyödyntää öljylietteen poiston suunnittelussa.
Puhdistuksessa PCB-yhdisteiden summan tavoitepitoisuudeksi tulisi asettaa 0,1 mg/kg eikä 0,2 mg/kg. PCB-yhdisteiden summan Samase- ohjearvo on 0,05 mg/kg. Vaikka taustapitoisuuksien keskiarvo pintahumuksessa on 0,123 mg/kg, yleinen korkea taustapitoisuus ei vähennä PCB:n haittoja yksittäisessä kohteessa.
Kaivettavan alueen alavirran puolella olevien öljypuomien toimivuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota meren pinnan korkeuden vaihteluiden vuoksi. Kumpulanpuron alaosan vedenkorkeus noudattaa meren pinnan korkeutta. Kelluva öljypuomi ei toimi, jos osa puomista jää ilmaan matalan veden aikana tai vesi pääsee kiertämään puomin päät korkean veden aikana.
Puhdistustyössä on muutenkin kiinnitettävä erityistä huomiota haitta- aineiden leviämisen ehkäisemiseen alueen ulkopuolelle tai alueen sisällä.
Työssä käsitellään hyvin märkiä ja valuvia maa-aineksia, jotka ovat osittain voimakkaasti pilaantuneita. Lisäksi työ tehdään virtaavan veden äärellä.
Helsingin kaupunginhallitus toteaa 19.1.2004 päivätyssä lausunnossaan puoltavansa ympäristölupahakemuksen hyväksymistä, jos hakemuksen käsittelyssä otetaan huomioon kaupunginhallituksen lausunnossa esitetyt näkökohdat. Kaupunginhallituksen lausunnossa esitetyt näkökohdat ovat samat kuin Helsingin kaupungin ympäristölautakunnan 8.1.2004 esitetyssä lausunnossa esitetyt näkökohdat lukuun ottamatta öljylietteen poistamista koskevaa vaatimusta, jota kaupunginhallituksen lausunnossa ei ole.
Etelä-Suomen lääninhallitus toteaa 12.1.2004 päivätyssä lausunnossaan, että pölyämistä on vältettävä koko kunnostusvaiheen ajan. Lisäksi pilaantuneen maan kulkeutuminen työmaa-alueen ulkopuolelle tulee estää. Huomiota tulee kiinnittää myös siihen, että kunnostustyö aiheuttaa mahdollisimman vähän meluhaittaa lähiympäristön asutukselle ja terveydensuojelullisesti herkille kohteille. Toiminnassa tulee noudattaa valtioneuvoston päätöksessä 993/1992 annettuja melun ohjearvoja.
Lisäksi lääninhallitus toteaa, ettei asuinalueelle vedettäviä vesiputkia tule johtaa pilaantuneiden maiden läpi siten, että putket ovat suorassa kontaktissa pilaantuneiden maiden kanssa. Vesijohtoputkien ympärillä tulee olla reilu suojavyöhyke puhdasta maata. Lääninhallitus korostaa lisäksi kaivun aikaisten lisänäytteenottojen sekä kaivannon pohja ja seinämien jäännöspitoisuuksien selvittämisen tärkeyttä. Sivullisten pääsy työmaa-alueelle tulee estää tukevammalla aitaratkaisulla kuin lippusiimalla.
Suomen ympäristökeskuksen 13.2.2004 päivätyssä lausunnossaan todetaan, että alajuoksun uudelleen rakentamisen yhteydessä esitetään vain puronvarren kunnostamista. Suunnitelmassa ei kerrota tai arvioida, onko kunnostettavan alueen ulkopuolella pilaantunutta maata tai muita kohteita, jotka kuormituksellaan vaikuttaisivat alueen tilaan. Siksi esitetyn tiedon pohjalta on Suomen ympäristökeskuksen mukaan vaikea sanoa, missä määrin puroon kohdistuva koko sen valuma-alueelta aiheutuva kuormitus ja ympäristöhaitat vähenevät suunnitelman mukaisilla toimenpiteillä.
Öljylietteen eristämisestä Suomen ympäristökeskus toteaa lausun- nossaan, että kunnostussuunnitelman riskinarviointiosuudessa kriittisiksi haitta-aineiksi nimetään öljylietteen öljyt ja lyijy. Normaalitilanteessa purovesi ei ole suoraan kosketuksissa öljylietteeseen. Lisäksi ympäristölle haitalliset aineet ovat sitoutuneet öljylietteeseen voimakkaasti. Siksi öljylietealueen arvioidaan suunnitelmassa kuormittavan vain vähän puroa ja lietteen eristämisen edelleen vähentävän haitallisten aineiden kulkeutumista puroympäristöön.
Suunnitelmassa todetaan myös, että puron alajuoksun uudelleen- rakentamisen yhteydessä alueella voi syntyä painumia ja siirtymiä,
jolloin maaperään imeytyneen vajoveden virtausolosuhteet täytön sisällä saattavat muuttua. Tulva-aikoina vedenpinnan on havaittu kohoavan öljylietteen pintaa korkeammalle. Jos maaperään syntyy hyvin vettä johtavia kerroksia tai reittejä, voi vedenkorkeuksien vaihtelusta johtuva veden liike huuhtoa öljylietettä pintakerroksia syvemmältä ja pilata puron vettä. Lisäksi suunnitelmassa todetaan, että öljyliete voidaan poistaa jälkikäteenkin suhteellisen helposti.
Mahdollisen ympäristökuormituksen ennalta ehkäisemiseksi Suomen ympäristökeskus pitää öljyisen lietteen poistamista alueelta esitettyä eristämistä parempana vaihtoehtona.
Kunnostettavalta alueelta esitetään poistettavaksi Samase-raja-arvon ylittävät maamassat. Niin sanotut lievästi pilaantuneet maat jätetään paikoilleen puhtaan maakerroksen alle. Esitetyn riskinarvion perusteella valuma-alueelle jäävän lievästi pilaantuneen maan ympäristö- ja terveysvaikutukset ovat vähäiset. Suomen ympäristökeskus katsoo, että riskienhallintatoimet näiden pilaantuneiden massojen osalta ovat riittävät. Koska puron valuma-alueelle saattaa jäädä pilaantuneita maita, puron tilaa tulisi kunnostuksen jälkeen seurata ja tarvittaessa alueen tila arvioidaan uudelleen.
Muistutukset ja mielipiteet
Hakemuksen johdosta ei jätetty kirjallisia muistutuksia tai mielipiteitä.
Hakijan kuuleminen ja vastine
Luvan hakijalle on varattu tilaisuus tulla kuulluksi 13.2.2004 päivätyllä kirjeellä No YS 167, ja esittää vastineensa lupahakemuksesta annetuista lausunnoista ja muusta lupakäsittelyssä kertyneestä aineistosta.
Helsingin kaupungin rakennusviraston viherosasto toteaa 12.3.2004 päivätyssä kirjeessä vastineenaan ympäristölupahakemuksesta annetuista lausunnoista seuraavaa:
Helsingin kaupungin ympäristölautakunnan lausunnossa on esitetty, että öljyliete tulisi poistaa eikä eristää paikoilleen, koska voimakkaasti PAH- yhdisteillä, öljyllä ja raskasmetalleilla pilaantuneen maan jättäminen rajoittaa puiston suunnittelua, rakentamista ja käyttöä nyt ja tulevaisuudessa. Viherosasto toteaa vastineessaan, että eristettävä alue on jo otettu puistosuunnitelmissa huomioon. Eristettävä alue on vain pieni osa laajaa Toukolan rantapuistoa, eikä siitä ole haittaa puiston käytölle.
Viherosaston vastineessa todetaan, että kunnostussuunnitelmassa esitetty tavoitepitoisuus (0,2 mg/kg) on tarkoituksenmukainen kohonneen taustapitoisuuden vuoksi ja Toukorannan alueella aiemmin käytetyn tavoitepitoisuuden perusteella. Puron länsipuolisilla alueilla kunnostuksen tavoitepitoisuutena PCB:lle on käytetty 0,2 mg/kg (Uudenmaan ympäristökeskuksen päätös No YS 765/10.7.2003). Lisäksi vastineessa on viitattu Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen tutkimuksissa vanhojen elementtirakenteisten talojen pihamailla
todettuihin PCB-pitoisuuksiin, jotka ovat paikoin olleet selvästi kohonneita, raja-arvon ylittäviä, sekä ympäristöministeriön antamiin ohjeisiin PCB:llä pilaantuneiden piha-alueiden kunnostamisesta.
Vastineen mukaan ympäristöministeriön riskinarvioon perustuvissa ohjeissa todetaan, ettei piha-alueiden välittömään kunnostukseen ole tarvetta. Viherosasto toteaa, ettei esitetystä Kumpulanpuron alueen puhdistuksen tavoitepitoisuudesta 0,2 mg/kg aiheudu terveys- tai ympäristöriskiä varsinkaan, koska PCB-pitoiset maat tullaan peittämään puhtaalla maalla.
Viherosasto toteaa vastineessaan, että haitta-aineiden leviämisen estämiseen alueen ulkopuolelle tai alueen sisällä kiinnitetään erityistä huomiota.
Etelä-Suomen lääninhallituksen lausunnossa esitettyihin seikkoihin maa- aineksen pölyämiseen, kunnostustyön aiheuttaman meluhaitan estämiseen, vesijohtoputkien sijoittamiseen ja sivullisten pääsyn estämiseen liittyen viherosasto toteaa mm., että maamassat ovat märkiä, joten pölyämisestä ei todennäköisesti tule ongelmaa työmaalla.
Kunnostustyössä noudatetaan valtioneuvoston päätöksessä (993/1992) annettuja melun ohjearvoja ja tarvittaessa työhön pyydetään melutyölupa Helsingin ympäristökeskukselta. Alueelle ei sijoiteta vesiputkia.
Työmaa-alue aidataan aidalla.
Suomen ympäristökeskuksen lausunnossa todettiin, että kunnostus- suunnitelman mukaan puron alajuoksun uudelleenrakentamisen yhteydessä voi syntyä painumia tai siirtymiä, jolloin virtausolosuhteet täytön sisällä saattavat muuttua. Tulva-aikoina vedenpinnan on havaittu kohoavan öljylietteen pintaa korkeammalle. Jos maaperään syntyy hyvin vettä johtavia kerroksia tai reittejä, voi vedenkorkeuksien vaihtelusta johtuva maaveden liike huuhtoa öljylietettä pintakerroksia syvemmältä ja pilata puron vettä. Lisäksi suunnitelman mukaan öljyliete voidaan poistaa jälkikäteenkin suhteellisen helposti. Viherosasto toteaa, että edellä esitetty tilannekuvaus koskee eristämättömään öljylietteeseen liittyviä riskejä. Suunnitelman mukaan öljyliete suojataan pysty- ja pintaeristerakenteilla, jotka estävät pintavesien pääsyn öljylietteeseen sekä mahdollisen öljylietteen sisäpuolisen veden ja haitta-aineiden virtauksen puroveteen. Työn aikaiset riskit haitta-aineiden leviämiseen ovat suuremmat poiskaivun kuin eristämisen kohdalla.
Lisäksi viherosasto toteaa, että öljylietteen paikalleen jättämisellä vähennetään myös jätteen syntymistä, mikä on ympäristönsuojelulain 1 §:n mukainen tavoite. Suunnitelmassa esitetyllä öljylietteen suhteellisen helpolla poistamisella jälkikäteen tarkoitetaan sitä, ettei sen päälle tehdä kiinteitä rakennuksia tai rakenteita, jotka tulisi purkaa ennen kaivutöitä. Geoteknisesti kaivu on joka tapauksessa haastava toteutettava.
UUDENMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RATKAISU
Uudenmaan ympäristökeskus myöntää Helsingin kaupungin rakennusviraston viherosastolle ympäristönsuojelulain 28 §:n mukaisen
