Matematiikka
– tutkimus huippua, kouluosaaminen
puhuttaa
10
yliopiston lehti nro 2 • 2016 lehti Verkossa jyu.fi/tiedonjyva 51. Vuosikerta Painos 3 000 kpl VastaaVa toimittaja miikka kimari puh. 050 522 2015 miikka.kimari@jyu.fi toimitussihteeri ja juttuVinkit anitta kananen puh. 040 805 4142 anitta.kananen@jyu.fi ilmoitusmyynti anne saarikoski puh. 040 805 4840 anne.m.saarikoski@jyu.fi toimitusjyväskylän yliopisto Viestintäpalvelut Pl 35
40014 jyväskylän yliopisto kustantaja
jyväskylän yliopisto PainoPaikka Forssa Print sisäinen jakelu Vahtimestarit
tiedonjyVän tilaukset jyu.fi/tiedonjyva taPahtumakalenteri julkaistaan vain verkossa.
kaikki tapahtumat aikataulu- ja paikkatietoineen löytyvät jyu.fi/kalenteri
issn-l 0789-4805
issn 1798-6877 (verkkojulkaisu)
jyu.fi/tiedonjyva
Kansi: Matematiikan professori Mikko Salo Kuva: Petteri Kivimäki
tulokulmia matematiikkaan
8 evvk-aineesta lemppariksi
14 kevyttä huolta tulevista hakijoista
20 Muusikot mallintavat aivosi
24... Rakenne ryskyy hallitusti 28... ChilDCARe jäljittää
varhaiskasvatuksen tasa-arvoa
30...opettajuus periytyy?
32...Miten liikuntaa mitataan?
35..osuma tohtori teollisuudesta
Ja vielä lisäksi
seuraa meitä somessa:
20 22
Matemaattisia ja
laskennallisia ajatuksia
Elokuussa Jyväskylässä järjestettiin Bridges-kon- ferenssi, johon liittyneissä näyttelyissä oli myös suurelle yleisölle tarjolla erinomainen mahdolli- suus nähdä, miten matematiikkaa ja taidetta yh- distetään. Toivottavasti samalla avartui myös va- litettavan stereotyyppinen ja suppea näkemys siitä, mitä matematiikka on tai mihin sitä tarvi- taan (tai ei tarvita). Klassisten luonnontieteiden ja tekniikan lisäksihän esimerkiksi musiikin kir- joittaminen, symmetria ja navigointi ovat mate- matiikkaa.
Rajoittunut mielikuva matematiikasta voi eh- kä osin selittää sitä, miksi lukioissa pitkän mate- matiikan opiskelijoita on liian vähän. Heitä ha- luttaisiin enemmän, sillä matematiikka ja muut luonnontieteet ovat tärkeä pohja lähes kaikil- le tieteenaloille, kuten muun muassa Yle kevääl- lä uutisoi.
Yksi Yliopistomme painoaloista on matemaattinen ajattelu, ja laskennallinen ajat- telu on nouseva ala. Niitä yhdistää looginen ja analyyttinen ajattelu, joita tarvitaan lukuisilla elämän aloilla esimerkiksi päättelyssä ja isoja ko- konaisuuksia tai ongelmia jäsennettäessä. Ongel- manratkaisutaitojahan tarvitsevat ihan kaikki, ja on tärkeää, että käytössä on työkaluja. Lasken- nallinen ajattelu auttaa ymmärtämään syy-seu- raussuhteita ja sitä, mitkä tekijät vaikuttavat lop- putulokseen.
Digitaalisuus tuo suuria määriä monenlais- ta tietoa uudella tavalla saataville. Laskennalli- nen ajattelu on arvossaan, kun suurista tietomää- ristä tulee kyetä jäsentämään ja poimimaan olen-
nainen, kun tulee tehdä päätöksiä ja valintoja, ja erityisesti, kun niitä tulee osata perustella. Uu- sia työpaikkoja ja työnkuvia syntyy analysointiin ja analyyseihin perustuvia päätöksiä tukemaan.
Tärkeää on eri tieteenalojen osaamisen yhdis- täminen. Tämä näkyy hyvin myös nousevissa aloissamme. Tästäkin näkökulmasta matemaatti- sen ja laskennallisen ajattelun tutkimus ja opetus ovat meillä tärkeitä.
Kaikenlaista antoisaa ajattelua uuteen lukuvuoteen!
Kaisa
UUDET pROfEssORiT EsiTTäYTYväT
keskiviikkona 7.12. toukokuuta klo 12 agora, auditoriot 1 ja 2
KUTsU JUHLaLUENNOiLLE
kasvatustieteen professori Raija Hämäläinen
journalistiikan professori Mikko Villi
Puheviestinnän professori Anu Sivunen
Fysiikan professori Tero Heikkilä
matematiikan professori Mikko Salo
Lukuvuosi 2016 – 2017 avattiin
juhlavasti 7.9.
henkilökunnalle ja apurahatutkijoille suunnatun kuvaa omaa tutkimusalaasi -kilpailun voitti historian jatko-opiskelija Jukka Nissinen. hän tutkii suomen ulkopolitiikkaa kylmän sodan aikana.
Voittajan valitsi tiedeviestinnän taus- taryhmä vararehtori Kaisa Miettisen johdolla. arviointikriteerejä olivat kiin- nostavuus ja se, miten hyvin tutkimus- ala ja -aihe ilmenevät kilpailutyöstä.
Jukka Nissinen kuvasi aiheensa parhaiten
suomessa käsityön opetukseen ja tek- nologiakasvatukseen liittyy sukupuolit- tuneita käytänteitä. käsitöissä on to- teutettu kahtiajakoa, jossa tytöt ovat opiskelleet pääosin tekstiili- ja pojat teknistä työtä. Valitessaan tekstiilityön tytöt sulkevat tietämättään pois mer- kittävän osan perusopetuksen teknolo- gian opetuksesta. myös teknologian ammatit mielletään vahvasti miehisik- si, jolloin naiset jäävät lahjakkuusre- serviin.
Sonja Niiranen selvitti väitöstutki- muksessaan, miten tyttöjen mahdolli- suuksia ja kiinnostusta teknologian opiskeluun voitaisiin lisätä perusope- tuksessa.
tutkimuksen mukaan ei riitä, että
tytöille annetaan tasavertaisesti mah- dollisuuksia opiskella teknologiaa, vaan käsityön opetusta tulisi kehittää niin, että tytöt voisivat huomata nykyis- tä paremmin teknologian merkityksen niin arki- kuin myöhemmin työelämäs- sä.
– jos halutaan että naiset hakeutui- sivat nykyistä useammin teknologia- aloille, tytöille tulisi tarjota mahdolli- suuksia tutustua teknologiaan ja kehit- tää itseluottamustaan aihealueella jo alakoulussa, niiranen toteaa.
km sonja niirasen kasvatustieteen väitöskirja ”increasing girls’ interest in technology education as a way to ad- vance women in technology” tarkas- tettiin 23.9.2016.
Antti piRhonen
Tytöille teknologia tutuksi jo alakoulussa
kansainvälinen tutkijaryhmä löy- si timantin muotoisia hopea- nanohiukkasia. niistä pienem- mässä on 136 ja isommassa 374 hopea-atomia.
hiukkasten metalliytimien ko- ko on kahdesta kolmeen nano- metriä. niiden muoto muistuttaa timanttia ja pinnalla on hopea- atomeista ja orgaanisista tioli- molekyyleistä koostuva suoja- kerros. nämä ovat suurimmat koskaan löydetyt jalometalliset nanohiukkaset, joiden tarkka atomira- kenne on pystytty määrittämään.
hiukkaset valmistettiin kemiallisilla menetelmillä Xiamenin yliopistossa kii- nassa ja niiden rakenne karakterisoitiin röntgendiffraktion ja elektronimikrosko- pian avulla kiinassa, australiassa ja saksassa. jyväskylän yliopiston nano- tiedekeskuksessa nsC:ssä klusterei- den elektronirakennetta ja optisia omi- naisuuksia tutkittiin suurteholaskennan
avulla akatemiaprofessori hannu häk- kisen tutkimusryhmässä.
Vastaavanlaisia kultananohiukkasia on tutkittu jo useita vuosikymmeniä, mutta hopeahiukkasten tutkimus on saanut vauhtia vasta muutaman viimei- sen vuoden aikana. hopea olisi kultaa edullisempaa ja jopa mielenkiintoisem- paa materiaalia nanohiukkasten sovel- lusten kannalta, mutta alan tutkimusta on jarruttanut sopivien kemiallisten synteesimenetelmien puute.
Timantin muotoisia hopeananohiukkasia
Kari Jukarainen on Vuoden alumni 2016
jyväskylän yliopiston vuoden alumniksi 2016 on valittu riihi- mäen lukion rehtori ja ruotsin ja saksan lehtori Kari Jukarainen.
työuransa jukarainen on teh- nyt ruotsin ja saksan opettajana.
hän on toiminut opettajan tehtävi- en lisäksi riihimäen lukion apu- laisrehtorina ja rehtorina viimeiset 16 vuotta. Vuodesta 2008 hän on ollut suomen kielten opettajien liitto sukol ry:n puheenjohtajana.
jyväskylän yliopiston alumnit jykys ry palkitsee Vuoden alum- nin. tällä kertaa valinnan teki jy- väskylän yli-
opiston kiel- ten laitos ja se julkistet- tiin yliopis- topäivillä 23.9.2016.
reCenart oy tarjoaa ainutlaatui- sia analyysipalveluja taidemaail- malle. tuore yritys yhdistää taide- historian, kemian, fysiikan ja tieto- tekniikan huippuosaamista ja -teknologiaa taideteostutkimuk- seen.
yritys aloitti toimintansa kesä- kuun alussa. se tutkii taideteosten aitoutta, mutta pyrkii myös anta- maan vastauksia moniin muihin taideteoksia koskeviin erityiskysy- myksiin. tutkittavat esineet ovat pääasiassa maalauksia, mutta myös veistoksia, keramiikkaa ja arkeologista esineistöä.
asiakaskunta koostuu yrityksis- tä, museoista, säätiöistä ja yksityi- sistä kerääjistä. kysyntää on eri puolilla maailmaa. myös kumppa- niverkostoa rakennetaan globaa- listi.
yrityksen taustalla on tekesin rahoittama projekti tutkimuside- oista uutta tietoa ja liiketoimintaa.
jyväskylän yliopisto on mukana reCenart oy:ssä unifund oy:n kautta.
Recenart tarjoaa taidealan liiketoimintaa
15 404 hakijaa
kevään 2016 yhteishaussa hyväksyttyjä 2017
paikan vastaanottaneita 1901
Perinteet ja nykykulttuuri yhdistyivät promootiossa
näin alkoi jyväskylän yliopiston vuoden 2016 promootion juhlaruno.
runoilija Suvi Vallin teksti yhdis- tettynä Helena Ratisen tanssiin oli yksi juhlan kulttuuriohjelman kohokoh- tia. Promootiokantaatin sävelsi Olli Moilanen ja sen esitti musica-kuoro.
miekanhiojaisten ja seppeleensito- jaisten ohjelmanumeroina oli Parkour akatemian ilma-akrobatiaa ja tulishow
sekä marian Petrescu Quartetin jazz- musiikkia.
noin 200 promovoitavaa, seuralai- set ja vieraat sekä yliopistoväki ko- koontuivat jyväskylän yliopiston yh- deksänteen promootioon elokuussa.
jyväskylä on ainoa yliopisto suomes- sa, joka järjestää kaikkien tiedekuntien tohtoreiden ja maistereiden promooti- on yhtä aikaa. mk
”kuluvaa polvea seuraa kuluva polvi.
yhä uudestaan koittaa loppuun kuluva aika…”
tekesin mediaremake-hausta tuli jy- väskylään kaksi rahoitusta. yhteisö- viestinnän professori Vilma Luoma- aho johtaa jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun vetämää konsor- tiota, jossa tampereen yliopiston kanssa selvitetään sisältömarkkinoin- nin toimintalogiikkaa kuluttajan näkö- kulmasta. hankkeen kokonaisbudjetti
on 880 000 euroa.
toinen rahoituksen saanut hanke on jyväskylän, tampereen teknillisen ja tampereen yliopistojen VirjoX – elä- myksellisiä palveluita virtuaalitodelli- suudessa. sen jyväskylän osuudesta vastaa viestintätieteen laitoksen yliopis- totutkija Turo Uskali. koko hankkeen budjetti on yhteensä 600 000 euroa.
Tekes tukee viestinnän hankkeita
musiikin laitoksella ollaan käynnistä- mässä yritystoimintaa. tavoitteena on luoda helppokäyttöisiä ja ilmaisuvoi- maisia soittimia. tutkimusideoista uut- ta tietoa ja liiketoimintaa -hankkeessa kehitettyä kosketukseen perustuvaa teknologiaa voi soveltaa monilla liike- toiminnan alueilla.
Professori Jukka Louhivuori ker- too, että hankkeen aikana kehitettiin päällepuettavaa musiikkiteknologiaa.
ensimmäisenä tuotteena tulee ole- maan musiikkikäsine, joka soveltuu musiikista kiinnostuneiden asiakkaiden viihdekäytön lisäksi esimerkiksi ope-
tukseen ja jopa ammattilaisten käyt- töön.
rahoitusta haetaan lähinnä kan- sainvälisiltä markkinoilta. tämän takia yrityksen emoyhtiö taction enterprises
inc on rekisteröity yhdysvaltoihin. tuo- tekehitystä varten perustetaan tytäryh- tiö jyväskylään. se toimii kiinteässä yhteistyössä jyväskylän yliopiston kanssa.
Musiikkikäsine jalostetaan myyntiin
kevään 2016 yhteishaussa hyväksyttyjä 2017
paikan vastaanottaneita 1901
Bridges – silta
matematiikasta taiteeseen
matematiikka liittyy monella tapaa tai- teeseen: arkkitehtuuriin, kuvanveis- toon, musiikkiin ja jopa runouteen. jy- väskylässä järjestettiin elokuussa Brid- ges-tapahtuma, joka on maailman suurin matematiikka, taidetta, arkki- tehtuuria, musiikkia, kasvatusta ja kulttuuria yhdistävä konferenssi.
Bridges Finland 2016 -konferenssin tieteelliseen ohjelmaan osallistui reilut 350 rekisteröitynyttä osanottajaa. li- säksi noin 1 500 vierasta saapui ta- pahtumaan liitettyyn oheisohjelmaan, näyttelyihin, konsertteihin, työpajoihin, elokuviin ja muihin aktiviteetteihin.
myös perheille ja lapsille järjestettiin ohjelmaa.
Bridges-konferenssin järjestivät in- formaatioteknologian tiedekunta, hu-
manistinen tiedekunta ja matemaattis- luonnontieteellinen tiedekunta sekä yhdysvalloissa päämajaansa pitävä
Bridges-organisaatio. nimensä mukai- sesti se ”rakentaa siltoja” tieteen ja taiteen välille.
Konferenssin osanottajia kuvattiin Agoran aulassä.
henRy segeRMAnsAnnA vAtAnen
Opetushallituksen 2010-luvulla teettämät arvioinnit osoittivat matematiikan oppimistulosten
heikkenemistä. Viime keväänä Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen, Karvin, tutkimuksen
perusteella käyrä oli taittumassa, mutta merkkejä paremmastakaan ei ollut näkyvissä. Samaa viestiä kertovat myös niin PISA- kuin vahvemmin osallistujamaiden opetussuunnitelmiin pohjautuvat
Timss-tutkimuksetkin. Kaikissa viimeisimmissä arvioinneissa näkyi tuloksissa selvää laskua.
Jouni Välijärvi näyttää, kuinka kolmion voi havainnollistaa kätevästi.
Nuorten laskutaito huonolla tolalla
teksti Anitta kananen, kuva petteri kivimäki
viimeisin pisa-tutkimus matematiikkaosaamisesta on julkaistu 2012. siinä suomalaisten 15-vuotiaiden koulu- laisten osaaminen oli taantunut keskimäärin puoli vuot- ta verrattuna aiempaan mittaukseen, joka tehtiin vuon- na 2003.
aiemmissa mittauksissa tytöt ovat olleet heikompia matematiikan taidoiltaan, mutta he ovat kirineet pojat käytännössä kiinni. Nyt kävi niin, että kaikkien tulok- set romahtivat. Mittaus on tehty neljä vuotta sitten, mut- ta pisa-tutkimuksesta vastaava Koulutuksen tutkimus- laitoksen johtaja Jouni Välijärvi arvioi, etteivät tulokset ole muutamassa vuodessa muuttuneet.
Huolestuttavia tuloksia saatiin myös osiosta, jossa kou- lulaisilta kyseltiin asenteita ja uskoa omaan osaamiseen- sa. siinä sukupuolten välille repesi selvä ero. Tytöillä oli huomattavasti poikia kielteisempi käsitys omasta mate- matiikkaosaamisestaan.
– Matematiikka on sellainen oppiaine, että siinä itsetun- to ja käsitys oman osaamisen tasosta heijastuvat tuloksiin suoraan oppitunnilla, Jouni välijärvi tiivistää.
Osaamattomuus haittaa tulevia valintoja
Mikä tässä nyt sitten on niin huonoa? Toiset osaavat kie- liä, toiset jotain muuta.
– Matematiikka on kansalaistaito siinä missä lukemi- nenkin. sitä tarvitaan myös jatko-opinnoissa ja nykyai- kaisessa työelämässä. Toinen puoli asiaa on se, että kou- lulaisten usko omiin kykyihinsä ohjaa heidän valintojaan toisella asteella. Tämä taas vaikuttaa mahdollisuuksiin ha- keutua esimerkiksi lääke- tai luonnontieteelliselle alalle, välijärvi luettelee.
peruskoulun jälkeen tytöt karttavat pitkän matematii- kan ohella myös laajan fysiikan valintaa. asenne-erot al- kavat näkyä jo neljännellä luokalla ja vahvistuvat ylem- millä luokilla.
– Matematiikan osaaminen on myös uskon asia, pro- fessori kiteyttää. välijärven mukaan tarvitaan pikaista asennemuokkausta, jossa opettajien ja koulujen lisäksi ovat vanhemmatkin mukana.
Kouluopetusta pitäisi lisäksi tuoda lähemmäksi arjen matematiikkaa. – Tiedän, että jotkut alan professorit ovat eri mieltä tästä, mutta samaa matematiikkaahan se on.
Myös opetusmenetelmiä pitää kehittää, ei ole olemassa yhtä ainoaa tapaa opettaa. Jos oppilas ei opi, pitää kek- siä uusi tapa opettaa.
Jouni välijärvi kyseenalaistaa käsityksen, että suoma- lainen koulujärjestelmä tasapäistää oppilaat. Jos toivotaan joukkoon huippuja, se toteutuu myös suomalaisessa sys- teemissä. Hänen mielestään peruskoulujärjestelmän laa- tua mittaa kuitenkin, kuinka hyvin se pystyy ottamaan huomioon heikoimmat.
syrjäytyminen matematiikassa kumuloituu monessa asiassa, erityisesti oppiaine- ja jatko-opintojen valinnas- sa. Lahjakkuuden kehittymistä tukee parhaiten opettajan kannustus ja haastavien oppimistehtävien tarjoaminen.
Lahjakkaat oppilaat ovat yleensä kykeneviä työskentele- mään itsenäisesti. Heitä voidaan myös ohjata opiskele- maan esimerkiksi netti- tai muissa kerhoissa, joissa ma- tematiikasta kiinnostuneet ”sparraavat” toisiaan ja saavat halutessaan ohjausta virtuaaliselta mentorilta.
Pahin skenaario on syrjäytyminen
Koulu ei ole muusta yhteiskunnasta erillinen saareke. Kun työmarkkinat kehittyvät yhä enemmän asiantuntijuutta vaativiksi, ei näin pienellä maalla ole varaa menettää osaa nuorista koulutuksen ulkopuolelle.
– Enää ei ole sellaisia sekatyöammatteja, joihin voisi työllistyä ilman koulutusta. syrjäytyminen koskettaa vah- vasti myös ammattiopetusta, välijärvi toteaa.
parhaiten matematiikan testeissä menestyvät itä-aasi- an maat. siellä on motivaatiota ja opetus toimii. Oppilaat saadaan omaksumaan perusasiat ja jatkamaan johdonmu- kaisesti. Kilpailu on kovaa ja siihen asennoidutaan pienes- tä pitäen. – Kuinka innovatiivista sikäläinen koulutus on, sitä ei pisa kerro, välijärvi miettii.
Huolestuttavia tuloksia
saatiin osiosta, jossa
koululaisilta kyseltiin
asenteita ja uskoa omaan
osaamiseensa.
Mistä potkua
koulumatematiikkaan?
teksti Anitta kananen, kuva petteri kivimäki
Matematiikka ei ole kouluissa erityisen suosittu oppi- aine. pitkän matematiikan valitsee entistä harvempi nuori. Yliopistoissa on jo huolta siitä, löytyykö tule- vaisuudessa opiskelijoiksi lukion pitkän matematii- kan suorittaneita.
suomessa on hyvä peruskoulun- ja aineenopetta- jankoulutus, mutta miten saadaan valmistuvien mais- tereiden innostus välittymään koulutyön arkeen? Mi- ten viedään innostus luokkiin ja saadaan se kestä- mään siellä läpi ehkä noin 30-vuotisen työuran?
Tutkimusten mukaan saattaa käydä niin, että opet- tajankoulutuksessa saadut ideat jäävät taka-alalle käytännön koulutyössä. arki vie mukanaan ja on helppo urautua koulun kulttuuriin tai palata siihen, mitä itse muistaa omasta kouluajastaan.
– Yliopiston pitää huolehtia siitä, että innostus ai- neeseen siirtyy tulevaan työhönkin. Jos opiskelija ko- kee vain suorittavansa opintopisteet eikä kiinnostus ainetta kohtaan tule eläväksi, oppi ei kanna kouluun asti, yliopistonlehtori Markus Hähkiöniemi arvioi.
Täydennys- ja jatkokoulutus ovat avainasemassa koulutyön kehittämisessä. Ne tulisi saada systemaat- tisesti toistuviksi tapahtumiksi. Niiden ei pidä olla erillinen aikaavievä lisätehtävä, vaan osa normaalia rytmiä. Opettajankoulutus on vain alkusysäys, pal- jon riippuu jatkosta, miten opettaja soveltaa oppiaan työssä. vastuu on paitsi opettajankoulutuksella myös kunnilla. Koulutukseen on vaikea lähteä, ellei sijaisia pystytä järjestämään.
Innostavat opettajat
avainasemassa
Sinikka Kaartinen ja Markus Hähkiöniemi painot- tavat elämyksellisyyttä opetuksessa. Apuvälineet auttavat ymmärtämään abstrakteja asioita.
Oppijan aktiivisuus ainoa tie
Luokanopettajiksi valmistuville tarjotaan viiden opinto- pisteen verran matematiikkaa. – siinä opetuksessa me OKL:ssä mielestäni onnistumme oikein hyvin, Hähkiö- niemi arvioi.
– Mielestäni pystymme avaamaan oppimisen omista- juuden käsitteen opiskelijoille, mutta miten pitkään innos- tus säilyy, siihen emme pysty vaikuttamaan, hän aprikoi.
Matematiikan kiinnostuksen lisäämiseen ei ole yhtä oikotietä.
– pelillisyys tai muukaan pintapuolinen kosmeettinen muutos ei yksin riitä. pitkään tiedetty tosiasia on, että ai- noa tapa saada tehokkuutta oppimiseen on se, että op- pilaat ovat aktiivisia luokassa, Hähkiöniemi painottaa.
Jos yliopistomatematiikka koetaan ikäväksi ja se suo- ritetaan opintopisteiden toivossa, kovin innostuneina ei koululuokassakaan oppia edelleen siirretä. Tärkeä asia oppimisessa on myös elämyksellisyys. – Oppimisen pi- tää tuntua mukavalta, Hähkiöniemi tiivistää.
Lehtori Sinikka Kaartinen muistuttaa, että lapset on saatava jo päiväkoti-ikäisinä kiinnostumaan mate- matiikasta ja kiinnostus on vietävä kaikkien koulu- asteiden läpi. Oppiminen ei ole tiedon vastaanotta- mista, vaan oppijan pitää olla se varsinainen subjekti.
– Kaikki toimijat pitää saada mukaan muutokseen. Tar- vitaan yhteiset talkoot, hän ehdottaa.
Kirjoista ongelmanratkaisuun
Oppimateriaalilla on merkittävä rooli suomalaisessa kou- lussa ja tietenkin myös matematiikan opetuksessa. Kun käytössä on valmista aineistoa, niin tekeminen luiskah- taa helposti tehtävien suorittamiseksi ja vastausten tar- kistamiseksi.
vaikka suomalaiset oppikirjat ovat hyviä, niitä ei tar- vitse kuitenkaan noudattaa orjallisesti.
– Tekijäkulttuuri on saatava sellaiseksi, että oppilaat ovat tekijöitä ja opetus voi tarvittaessa irtautua materiaa- lista. Oppilaiden oma oivallus on tärkeä. Tehtävät voi laa- tia niin, että jokainen saa jonkinlaisen ratkaisun, mutta niihin voidaan paneutua myös syvällisemmin.
vaikka koululaiset ovat tottuneet käyttämään laskimia, matematiikkaa tarvitaan päättelyyn. pitää tietää, mitä las- kimeen syötetään.
– algebrallista ajattelua voisi soveltaa jo alakoulussa.
se madaltaisi kuilua ala- ja yläkoulun välillä, Kaartinen ehdottaa. algebrallisella ajattelulla hän tarkoittaa yleis- tävämpää matematiikkaa, jossa voi olla jo muuttujan kä- site mukana.
Pitkään tiedetty tosiasia on, että ainoa tapa saada tehokkuutta oppimiseen on se, että oppilaat ovat aktiivisia luokassa.
sinikka kaartinen on vetänyt kolme vuotta tehdään yhdessä matematiikkaa -kokeilua päiväkotilapsille.
lukuleikkiä kehitettiin yhdessä lasten kanssa.
– siinä liikutaan lapsen arjen ja matematiikan vä- lissä. lelujen avulla havainnollistettiin sitä, mitä kaik- kia esimerkkejä esimerkiksi luku viisi voi saada. mit- tanauhalla tai köyden solmujen väleillä etsittiin täyttä kymmentä, kaartinen kertoo.
lapset olivat kokeiluun hyvin innostuneita. mate- matiikka voi olla väline, jonka avulla lapsi järjestää omaa elinympäristöään. tutkijat kuvaavat asiaa käsit- teellä spontaani keskittyminen lukumääriin. sen voi löytää jo ihan pienten lasten kanssa.
Luvut ja laskut
tutuiksi leikin avulla
teksti Anitta kananen, kuva petteri kivimäki
Matematiikan professori Pek- ka Koskela vastaa analyysin ja dynamiikan huippuyksikös- sä Jyväskylän osuudesta, jossa pääpaino on teoreettisessa ma- tematiikassa. Hän on myös ko- ko yksikön varajohtaja.
Epälineaarisen elastiikan alueelle asettuva tutkimus selvittää, millä parametreil- lä kappaleelle tapahtuu tietty muutos, jonka lopputulos tie- detään.
Huippuyksikön jyväskylä- läinen ryhmä tekee selkeää pe- rustutkimusta, jolla ei ole suo- raa sovellustilausta – ainakaan lähitulevaisuudessa.
– Tiedetään, että jokainen kappale, mikä tahansa, venyy jonkin aikaa. Mitä tapahtuu, kun kappale ei enää veny?
Yleensä syntyy reikä, kappale katkeaa tai jotkut aineet veny- vät monesta paikasta hajoten
pulveriksi. Kaikille näille on matemaattisia malleja. Me tutkimme malleja, emme ainetta, hän selittää.
pitkän uran matematiikan yksikössä tehnyt Koskela on työskennellyt myös akatemiaprofessorina. Hän ei ole huolissaan oman ainelaitoksensa pääaineopiskelijoiden matematiikan osaamisesta, mutta yleisestä osaamisen tasosta kylläkin sekä vähenevästä kiinnostuksesta mate- maattisiin aineisiin.
– Esimerkiksi insinöörikoulutuksessa ammattikorkea- koulujen puolella matematiikan vaatimukset on pudotet- tu hyvin alas, Koskela arvioi. insinööriosaamisen taso on hänen mukaansa ongelma koko maan elinkeinoelämän kannalta. Teknisillä ja muillakin teollisuuden aloilla kun tarvitaan sekä insinöörejä että matemaatikkoja.
parhaimmillaan matematiikka on vuorovaikutusta eri ryhmien välillä. On tietty ongelma tai kysymys, joka siir- tyy insinööreiltä matemaatikoille. Jos insinöörien kanssa ei löydy yhteistä teoreettista kieltä ja ongelman muotoi- lu ei ole kohdillaaan, matemaatikot tekevät turhaa työtä.
– insinöörit näkevät nykyi- sen tekniikan rajat, mutta eivät ehkä osaa muotoilla kysymys- tä siitä, mikä on teoreettisesti mahdollista.
perustutkimuksen ja sii- tä mahdollisesti syntyvän so- velluksen välissä voi olla pari- kymmentä vuotta. innovaatio ei synny hetkessä, vaikka ny- kyisin usein niin kuvitellaan.
Työtä ja puurtamista
– Yliopisto ei voi olla ammat- tikoulu. Täällä pitää kouluttaa ihmisiä ratkaisemaan ongel- mia, Koskela muistuttaa.
Jos kaikki valmistuvat ihan- neajassa eli neljässä vuodessa, niin siinäkin ajassa työelämä ehtii muuttua. Tulevaisuuden työelämän tarpeiden arvioin- ti viidenkin vuoden päähän on vaikeaa. – Täsmäkouluttami- nen tietynlaisiin tehtäviin on aina ongelmallista, hän lisää.
– Matematiikan opiskelijan ja tutkijaksi aikovan on va- rauduttava työskentelemään tosissaan. Jotkut ovat toisia lahjakkaampia, mutta ilman puurtamista ei kukaan pär- jää. Lahjakkuus saattaa auttaa siinä, kuinka pitkälle teh- dyllä työllä päästään.
Pitkä perinne taustalla
Huippuyksikön taustalla on pitkä traditio klassista suoma- laista matematiikkaa. se jatkuu aina Lars Ahlforsiin ja Rolf Nevanlinnaan saakka. Yksikössä on viisi sellaista profes- soria, jotka ovat olleet takavuosina Jyväskylän yliopistos- sa töissä. Neljä heistä on nyt Helsingissä ja yksi Oulussa.
Jyväskylässä on Koskelan mielestä erinomainen tutki- musympäristö. Tutkijan kannalta kaupungin isoin ongel- ma on kuitenkin sen pienuus. perheellisten professoreiden puolisoille ei löydy täältä töitä. Huippuyksikön kollegat- kin ovat aikoinaan jättäneet paikkakunnan perhesyistä.
Puhtaasti pelkkää perustutkimusta
– Lahjakkuus auttaa, mutta ilman työtä ei matemaatikkona pärjää, Pekka Koskela sanoo.
teksti Anitta kananen, kuva petteri kivimäki
pitkän matematiikan suosion ja osaamisen lasku kouluis- sa koskettaa myös matematiikan ja tilastotieteen laitosta.
– Matematiikan yksikössä opetuksen lähtökohta on luki- on pitkän matematiikan hyvä osaaminen. Meillehän tu- lee pääaineeseen vain pitkän oppimäärän kirjoittaneita ylioppilaita, yliopistonopettaja Anni Laitinen täsmentää.
sivuaineena matematiikkaa voi toki opiskella myös lu- kion lyhyen matematiikan pohjalta. silloin ensimmäiseksi kurssiksi suositellaan matematiikan propedeuttista kurs- sia, jonka jälkeen voi jatkaa niin pää- kuin sivuaineopiske-
lijoille tarkoitetuille upouusille Calculus-kursseille. Näi- den tuominen opetusohjelmaan on yksi vastaus kouluis- sa tapahtuviin muutoksiin. Lisäksi ajatuksena on poistaa kuilu lukiomatematiikan ja yliopisto-opintojen välillä.
– Ongelmanratkaisu ja matemaattinen päättelytaito ovat pitkän työn tuloksia ja vaativat monenlaista osaa- mista, professori Jani Onninen kertoo.
– Matemaattisten perustaitojen harjoittaminen on aloi- tettava kullekin opiskelijalle sopivalta tasolta. siksi meil- lä on myös mahdollisuus oikaista suoraan abstraktimpaa
Ongelmanratkaisua omalla kielellä
Jani Onninen ja Anni Laitinen pyörittävät osaltaan matematiikan opetusta. Laitos on hyvässä tutki- musvauhdissa ja sen opetusta uudistetaan kurssitarjontaa monipuolistamalla.
päättelyä harjoittaville kursseille, hän lisää.
Matematiikan opinnot on rakennettu niin joustaviksi, että matematiikkaa enemmän harrastaneet voidaan vie- dä nopeammin eteenpäin. Kaikkien ei tarvitse edetä sa- maa tahtia. Maisterivaiheessa voi erikoistua yleisen ma- tematiikan eri aloille tai valita erityisen stokastiikkaan ja todennäköisyysteoriaan keskittyvän koulutusohjelman.
– Lähes kaikki jatko-opiskelijamme ovat valmistuneet maistereiksi täältä. saamme lahjakkaita opiskelijoita, jois- ta monet kiinnostuvat opintojensa myötä myös tutkimuk- sesta, professori Petri Juutinen sanoo.
– aiempina vuosina tulijoita on ollut runsaasti, tosin osa on karannut ensimmäisen tai toisen vuoden jälkeen muihin oppiaineisiin. Tulevaisuus näyttää, miten uudet valtakunnalliset linjaukset opiskelijavalinnoissa vaikutta- vat. Uskomme myös, että opetuksen uudistusten myötä pois siirtyvien määrä vähenee, Onninen arvioi.
– Nykyisin opiskelijat ovat sosiaalisempia ja haluk- kaampia ryhmätöihin. Takavuosina tuli ehkä valmiimpia tutkijoita, Juutinen luonnehtii. Hän vastaa matematiikan aineenopettajakoulutuksesta.
Matematiikan tutkijat ja opettajat korostavat aineenhal- lintataitojen merkitystä. – Opettajalle tärkeintä on vank- ka aineen osaaminen sekä se, että hän on innostunut ja tykkää siitä mitä tekee, anni Laitinen tiivistää.
Päättelyllä käyttöä arjen tilanteissa
– Matematiikka on oma kielensä. se ei ole laskentaa vaan lähempänä abstraktia ongelmanratkaisua. Opiskelijan on tärkeää oppia erottamaan olennainen epäolennaisesta se- kä pystyä syy- ja seuraussuhteiden hahmottamiseen, an- ni Laitinen selittää.
– vaaditaan kykyä mallintaa ja arvioida suuruusluok- kia. arkielämässä matemaattista päättelykykyä voi käyttää päivittäin. Esimerkiksi puhelinliittymän valinta, asunnon ostaminen tai auton hankkiminen ovat asioita, joissa sitä tarvitaan, Onninen luettelee.
Laitinen ei pidä siitä, että laskimia käytetään jo varhai- sesta iästä lähtien. – se hidastaa matemaattisten taitojen kehitystä. samaa kuin liikunnan harrastaminen liian yk- sipuolisesti, kaikki lihakset eivät kehity.
Toimivat yhteydet koulumaailmaan
Koulun muutoksiin on reagoitava myös yliopistojen aine- laitoksilla. Esimerkiksi sähköisten välineiden käytön yleis- tyminen on asia, jota seurataan. ainelaitoksen on oltava
mukana kouluttamassa tulevia opettajia käyttämään niitä.
petri Juutinen kirjoittaa lukion pitkän matematiikan kirjasarjaa OKL:n yliopistonlehtori Markus Hähkiönie- men ja lukion opettajien kanssa. Oppiaineen yhteydet koulumaailmaan pidetään toimivina.
Jani Onninen kertoo, että laitoksella toivotaan mate- matiikan aineenopettajaksi opiskeleville mahdollisuutta hankkia opintojensa aikana myös luokanopettajan päte- vyys, eli pOM-opinnot. Joissakin muissa suomalaisissa yliopistoissa tällainen mahdollisuus jo on.
Matemaattisen minäkuvan rakentuminen alkaa jo var- hain, ja olisi tärkeää saada alkuopetukseen siitä kiinnos- tuneita luokanopettajia. Tällä tavalla oppilaita voitaisiin innostaa nykyistä tehokkaammin matematiikan pariin.
– Esimerkiksi musiikissa ja kielissä on omia opettajia, miksei sitten matematiikassa, joka on äidinkielen ohella ainoa aine, jota opetetaan koulun alusta loppuun, Onni- nen kysyy. Luokanopettajia on myös kannustettu hankki- maan matematiikan aineenopettajan pätevyys.
Valmistuneet työllistyvät hyvin
matematiikan ja tilastotieteen laitoksesta valmistu- neilla on vahvaa vetoa työmarkkinoilla. Paitsi opet- tajiksi, matemaatikot ja tilastotieteilijät työllistyvät hyvin it-alalle, vakuutuslaitoksiin ja pankkeihin se- kä tutkimuslaitoksiin.
Valmistuneiden työllistymisprosentti on yksi yli- opiston parhaista. esimerkiksi data scientist, ana- lyytikko, biostatistikko ja tilastoasiantuntija ovat ni- mikkeitä, joiden taustalta todennäköisesti löytyy lai- tokselta valmistunut filosofian maisteri.
matematiikka on tutkimukseen painottunut yk- sikkö. oppiaine on mukana kahdessa huippuyksi- kössä. tilastotiede on tieteenala, joka käyttää työ- välineenään matematiikkaa. yliopistossa tilastotie- teen peruskursseja opiskellaan laajasti. näiden kurssien opettajat sijoittuvat yliopistossa eniten opintopisteitä antaneiden joukkoon.
kokoonsa nähden jyväskylän laitos on suomen tuotteliain matematiikan ja tilastotieteen tohtori- kouluttaja. siellä tosin myönnetään, että maisteri- määrissä voisi vielä kiriä.
teksti Anitta kananen, kuva petteri kivimäki
Tilastotieteen lehtori Harri Högmander allekirjoittaa ajatuksen, että hyvä tilastotieteen opiskelija on kiinnos- tunut maailman ilmiöistä hyvin laaja-alaisesti. Tilastotie- teilijä ei nimittäin voi koskaan tietää, mitä asiaa seuraava oveen koputtava henkilö kyselee tai minkälaista
apua tarvitsee.
viimeisim- piä Högmande-
rin yhteistyö- kumppaneita
on esimer- kiksi histo- rian tohto- ri Miikka Voutilai-
nen, joka haluaa sel-
vittää, mi-
ten paljon asukkaita suomessa on ollut eri aikoina aina 1600-luvulta alkaen. aikasarjoja väkimäärästä on esitet- ty, mutta niihin liittyvän epävarmuuden arvioinnissa ti- lastotieteestä on apua.
– Me olemme tavallaan kaikkien alojen asiantuntijoi- ta, Högmander virnistää.
Högmander on pitkään tehnyt yhteistyötä myös bio- logien kanssa. suomen hirvipopulaation koon ja raken- teen arviointi haluttiin uusia kymmenisen vuotta sitten.
Homma lähti rullaamaan siitä, kun jyväskyläläinen bio- logian tohtori Jyrki Pusenius valittiin johtamaan Riis- ta- ja kalataloudentutkimuslaitoksen, nykyisen Luken, hirvitutkimusta. Hän tarvitsi tilastotieteilijää avukseen hirvilaskentaan.
Hankkeeseen saatiin mukaan myös tohtorikoulutetta- va Tuomas Kukko, jonka tilastotieteen väitöskirjatyö on käsikirjoitusvaiheessa.
– Yksi tilastotieteilijä ei olisi mitenkään ennättänyt ve- tää valtavan mallin kehittelyä ja miljoonarivisen datan pyöritystä opetuksen ohessa, Högmander toteaa. – Kol- mihenkinen ”Moose Brothers” -tiimimme on jo vuosia
vastannut suomen virallisista hirvilukemista ja popu- laatiomallia kehitetään edelleen.
Laskennassa käytetään erityisesti metsästäjien havaintoja, mutta myös tietoja hirvikolareista ja suurpetojen kannoista. perusidea on, että kan-
nan koon muutokset näkyvät metsästäjien ha- vainnoissa jo metsästyskauden aikana ja kola-
rien määrissä sitten vuosien mittaan.
Laskentamenetelmät ja tulokset on vuo- sien varrella hyväksytty eri tahoilla ja ko- ko valtakunnassa. alueista vaikein on ollut
Lappi, joka sekä luontonsa että metsäs- tystapojensa puolesta poikkeaa muusta maasta. siksi siellä käytetään hirvien laskentaan myös lentolaskentoja, mikä tuo osaltaan luotettavuutta tuloksiin.
Malli on herättänyt kiinnostusta myös Norjan ja Ruotsin riistantutkijoissa, ja sitä ollaan soveltamassa myös suomen valkohäntäkauriiden laskentaan.
Kaikkien alojen asiantuntijoita
Harri Högmander on tunnettu lintuharrastaja, mutta on omien
teksti Anitta kananen, kuva petteri kivimäki
Tuntuu, että vain tutkijan mielikuvitus asettaa rajat sil- le, mihin sovellettua matematiikkaa voidaan hyödyntää.
professori Mikko Salo kertoo mahdollisuuksia löytyvän aina pienen mittakaavan hammasröntgenistä öljynpo- raukseen ja vaikka näkymättömyysviittaan siinä välissä.
Harry potterin viitta ei ole pelkkää villiä fantasiaa, si- tä on kehitetty vakavasti, ja sille on tilausta lääketieteen sovelluksissa. inversio-ongelmien teoria tarjoaa työkalu- ja näkymättömyystutkimukseen ja ennustaa näkymättö- mien madonreikien olemassaolon.
– Näitä voitaisiin hyödyntää esimerkiksi magneetti- kuvauksen yhteydessä. sellaiset kohteet, joiden ei haluta häiritsevän kuvausta, voitaisiin käsitellä näkymättömik- si, salo kertoo.
Hammasröntgenkuvauksessa inversiomenetelmät ovat jo tätä päivää, kun halutaan vähentää röntgensäteilyä. Nii- den avulla voidaan tarkistaa esimerkiksi, minkälainen kolo implanttia varten tarvitaan ja mihin se pitää laittaa niin, ettei se osu hermokanavaan. Uuden hampaan istu- tus hoituu kerrasta kuntoon.
Laajan mittakaavan sovellutuksia löytyy esimerkiksi maaperän tutkimuksesta. seismisen kuvantamisen mah- dollisuuksista ovat esimerkiksi öljy-yhtiöt erityisen kiin- nostuneita. Menetelmän avulla voidaan saada tietoa myös
maankuoren liikkeistä ja maanjäristyksistä.
Yksi hyvin ajankohtainen tutkimuskohde liittyy beto- nirakenteiden kestävyyden mittaamiseen. sähköisen ku- vantamisen avulla pyritään selvittämään ajankohtaista on- gelmaa rakennusbetonin kestävyydestä.
– Esimerkiksi siltarakenteiden kunnon tarkastelussa tämä voi tulevaisuudessa olla hyvin järkevä ja aikaa sääs- tävä menetelmä, salo arvioi.
Mikko salo vastaa tutkimusryhmästä matematiikan in- versio-ongelmien huippuyksikössä, jota Helsingin yliopis- to koordinoi. Lisäksi jäseniä on Oulun, itä-suomen sekä Lappeenrannan ja Tampereen teknillisissä yliopistoissa.
salolla on myös ERC starting Grant -apuraha.
inversiotutkimus keskittyy epäsuorien mittausten ma- temaattiseen teoriaan ja käytännön toteutukseen. Kun perinteisissä ongelmissa tunnetaan syyt ja halutaan tie- tää seuraukset, inversio-ongelmien kohdalla asia kääntyy päinvastaiseksi. Nyt tunnetaankin seuraukset ja halutaan tietää mitkä tekijät johtivat niihin. salon ryhmä keskit- tyy inversio-ongelmien teoriaan, ja suurimmaksi osak- si ongelmat ratkeavat perinteisesti kynällä ja paperilla.
– Tietokoneet eivät ole vielä tarpeeksi tehokkaita rat- komaan monimutkaista päättelyä vaativia tehtäviä, sa- lo huomauttaa.
Inversiotutkimuksesta löytyy moneen käyttöön sopiva sovellus
Hammashoidosta öljynporaukseen
Mikko Salo viihtyy liitutaululla ratkomassa yhtälöitä.
Terveys-
tutkimuksissa tarvitaan
tilastotiedettä
Kattavat väestön terveystutkimukset tuottavat mit- tauksiin perustuvaa tärkeää tietoa suomalaisten ter- veyden tilasta ja terveyskäyttäytymisestä. Väestön terveydentilaa on selvitetty säännöllisesti vuodesta 1972 lähtien.
Laskeva osallistumisaktiivisuus on tutkimusten luo- tettavuudelle vakava ongelma. Osallistumisprosentti on laskenut 70-luvun noin 90 prosentista selvästi alle 70 prosenttiin. Jotta tulevat terveystarkastustutkimuk- set tuottaisivat koko väestöä edustavaa tietoa, on vas- tauskatoa koskevaan ongelmaan löydettävä ratkaisuja.
teksti Anitta kananen, kuva petteri kivimäki
Juha Karvasta kiinnostaa selvittää puuttuvan tiedon ongelmaa mallinnuksen avulla.
Terveys-
tutkimuksissa tarvitaan
tilastotiedettä
Jouni Lehtonen val- mistui Jyväskylän tek- nisestä ammattioppi- laitoksesta tietoko- neasentajaksi vuon- na 2002. Todennä- köisyyslaskenta näyt- ti mielenkiintoisel- ta ja Lehtonen päätti hakea Jyväskylän yli- opistoon tilastotie- dettä opiskelemaan ei-ylioppilaiden kiin- tiöstä 2004. Ja tuli va- lituksi.
– Tietokoneasen- tajakoulutuksen jäl- keen tuntui, että tä- mä ei ole ”loppuelä-
män” työ. Hakeuduin ensin ammatti korkeakouluun ohjelmointia opiskelemaan. siellä puoli vuotta vietet- tyäni ajattelin, että en kyllä halua koodail lakaan ja ha- keuduin sitten yliopistoon, Helske kertoo. Loppujen lo- puksi juuri nykyiseen tutkijan työhön liittyvä koodailu on ollut hänelle mieluisinta.
Opiskelu sisälsi sivuaineina matematiikkaa, jossa taustatietoja oli tarpeen täydentää. Keväällä 2010 val- mistui gradu, jossa aikasarjamalleja sovitettiin aurin- gonpilkkudataan. samoin Lehtosen kehittämä Kalman filtering and smoothing -ohjelmistopaketti kehittyi ja sai enenevästi käyttäjiä. Ja sukunimi Lehtonen vaih- tui Helskeeksi opiskelukaveri Sadun kanssa avioitu- misen myötä.
Tohtoroitua voi ilman ylioppilastutkintoakin. Jou- ni Helske osoitti sen väittelemällä vuonna 2015. Hän tutki aikasarjojen mallinnuksen epävarmuustekijöi- tä. Tyypillisesti sellaiset liittyvät tuntemattomien pa- rametrien arvojen arviointiin. Tämän epävarmuuden huomioonottamiseen Helske esitti yksinkertaisen me- netelmän, joka korjaa perinteisiä ylioptimistisia ennus- tevälejä realistisemmiksi.
Jouni Helskeen hollantilainen vastaväittäjä Siem Jan Koopman perui tulonsa henkilökohtaisista syistä vain kaksi päivää ennen tilaisuutta. Ratkaisuksi keksittiin väitöksen järjestäminen skype-yhteytenä. Tämä on- nistui, tekniikka toimi täydellisesti.
teksti harri högmander
Asentaja Lehtosesta tohtori Helskeeksi
Jouni Helske on parhaillaan Oxfordin yliopistossa tilastotieteen laitoksella vuoden kestävällä tutkimusvierailulla.
Tilastollisen mallinnuksen avulla selvitämme kadon vaikutuksia tutkimustulosten väestötason edustavuuteen
– Ongelman ydin on se, että tutkimuksiin osallistu- vat ja ei-osallistuvat poikkeavat toisistaan, tilastotie- teen professori Juha Karvanen kertoo. Tällöin osallis- tujiin perustuvat tulokset eivät yleisty koko väestöön.
Esimerkiksi päivittäinen tupakointi voi olla selvästi yleisempää koko väestössä kuin osallistujien joukos- sa. Tilastotieteessä ilmiötä kutsutaan puuttuvan tie- don ongelmaksi.
Vuonna 2013 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, THL ja Jyväskylän yliopiston tilastotiede yhdistivät voimansa ja aloittivat Suomen Akatemian rahoituk- sella hankkeen Kato terveystarkastustutkimuksissa, jo- ka tunnetaan myös NoPaHES-hankkeena. Juha Kar- vanen vastaa Jyväskylän osahankkeesta. Hänellä on aiemman työkokemuksensa vuoksi toimivat yhteis- työsuhteet THL:ään.
– Hyödynnämme Suomessa toteutettujen terveys- tarkastustutkimusten aineistoja ja yhdistämme ne kattaviin rekisteritietoihin. Tilastollisen mallinnuk- sen avulla selvitämme kadon vaikutuksia tutkimus- tulosten väestötason edustavuuteen, Karvanen kuvai- lee osuuttaan hankkeessa.
Tilastollisin menetelmin selvitetään lisäksi tutki- muksista pois jäävien sosioekonomisia ominaisuuk- sia, sairastavuutta ja kuolleisuutta, mutta myös sitä, miten tutkimuksen rekrytointimenetelmät sekä väli- matka tutkimuspaikan ja kodin välillä ovat vaikutta- neet osallistumisaktiivisuuteen.
Hankkeessa käytetään muun muassa THL:n toteut- taman FINRISKI-tutkimuksen aineistoja. Kysymyk- sessä on laaja väestötutkimus kroonisten, ei-tarttu- vien tautien riskitekijöistä. Vuodesta 1972 alkaen se on tehty joka viides vuosi käyttämällä riippumatto- mia ja edustavia satunnaisotoksia valittujen tutki- musalueiden väestöistä. Viimeinen tutkimus tehtiin keväällä 2012.
FINRISKIstä saatua aineistoa käytetään lukuisiin tutkimusprojekteihin ja kansallisiin seurantatarkoi- tuksiin. Viimeaikaiset tutkimushankkeet ovat sydän- ja verisuonitautien ja niiden perinteisten riskitekijöi- den lisäksi liittyneet muun muassa. astmaan ja aller- giaan, sosioekonomisiin tekijöihin ja geneettiseen epidemiologiaan.
teksti Anitta Kananen, kuvat Petteri Kivimäki
– Musiikkia ei aistita pelkästään korvien kautta kuule- malla. Koko keho on touhussa mukana sekä soittajalla että kuuntelijalla, musiikin akatemiaprofessori Petri Toi- viainen vakuuttaa.
Keholle tieto musiikista välittyy aivojen motoristen alu- eiden aktivoitumisen kautta. Toiviaisen akatemiaprofes- sorin projektissa tutkitaan sitä, mitkä ovat tarkkaan ot- taen ne aivojen motoriset alueet, jotka tähän tehtävään aktivoituvat.
– Musiikin kehollisuutta kuvaa myös se, että monissa kielissä tanssi ja musiikki ilmaistaan samalla sanalla, Toi- viainen huomauttaa. Rytmit liittyvät liikkeeseen. Musiik- kia on tapana kuunnella liikuntaa harrastettaessa. Kuu- lokkeet kuuluvat lenkkeilijän perusvarusteisiin.
– Itse teen mielelläni ruokaa musiikin soidessa taustal- la. Tulee parempaa, Toiviainen toteaa.
Entä sitten klassinen musiikki? Sitähän kokoonnutaan kuulemaan konserttisaleihin hartaan hiljaisuuden vallites- sa. Miten paikallaan istuminen sopii kehollisuuden ide- aan? Se onkin professorin mielestä pikemminkin kulttuu-
rinen konventio, outo ja lyhytaikainen poikkeus musiikin pitkässä ja monipuolisessa historiassa.
Tutkittaville tarjotaan oikeita säveliä
Professori Toiviaisen Dynamics of Music Cognition -pro- jekti syventää jo päättyneen musiikin huippuyksikön yhtä tutkimuslinjaa. Painotuksia ovat paitsi musiikin liiketut- kimus myös aivotutkimus. Tausta on musiikin kogniti- on tutkimuksessa. Hankkeessa on johtajan lisäksi muka- na neljä post doc -tutkijaa ja kolme tohtorikoulutettavaa.
Jyväskyläläiset käyttävät kokeissaan oikeita sävellyk- siä ja äänitteitä, eli naturalististista paradigmaa, kuten he luonnehtivat. Sillä tavalla päästään sisään musiikilliseen dynamiikkaan. Yleensä vastaavissa tutkimuksissa on ta- pana hyödyntää synteettisiä esimerkkejä.
Aivotutkimuksen alueella on saatu mielenkiintoisia tu- loksia, kun on tutkittu, miten koulutus vaikuttaa aivovas- teisiin. Yksi projektin osatutkimus vertasi ammattimuusi- koiden aivovasteita verrokkiryhmään, joka koostui ihmi-
Musiikki aistitaan koko keholla
Petri Toiviainen on taustaltaan luonnon- tieteilijä. Hän tuli fysiikan maisterina ja jazz-pianistina opettamaan bändisoittoa musiikin laitokselle ja sille tielle hän jäi.
Tohtori Pasi Saari analysoi projektissa laskennallisin me- netelmin aivokuvauksista saatua dataa. Tarkoituksena on selvittää, voidaanko mallinnuksen kautta todeta tutkittavan henkilön olevan muusikko.
– Tulokset ovat lupaavia. Tilastollisesti merkittävällä var- muudella voidaan sanoa, onko koehenkilö ammattimuusik- ko, Saari kertoo. Hänellä on aivodata ja musiikillisten piirtei- den datat, ja tehtävänä tehdä niistä malli, joka kuvaa yhtä- läisyyksiä näiden kahden välillä.
– Lähtökohta on aivoissa, joista saatua datamaailmaa mallinnetaan, Saari kertoo. Aivodatan ja musiikillisten piir- teiden perusteella tehdään malli, joka kuvastaa näiden kah- den välisiä yhtäläisyyksiä. Tällaiseen matemaattiseen ana- lyysiin Saarella on jo taustaa omasta väitöstyöstään, jossa hän tutki, miten musiikin akustiset piirteet ennustavat mu- siikin ilmaisemia tunnetiloja.
Myös musiikin eri lajit voidaan havaita aivokuvissa. Esi- merkiksi metallimusiikki, argentiinalainen tango ja klassinen musiikki näkyvät kuuntelijan aivoissa eri paikoissa. Eroja tuovat esiin esimerkiksi hevimusiikissa pulssin tempo tai klassisessa musiikissa sointiväri.
– Aivojen toiminnan ymmärtäminen ei vielä ole sovellus, Saari huomauttaa. Mutta sellainenkin löytyy. Tiettyä mallin- nusta on käytetty kliinisesti masentuneiden koehenkilöiden tutkimuksessa. – Sovelluksen kautta voitaisiin esimerkiksi tunnistaa ihmisen mielentilaa, tutkija arvioi.
sistä, jotka eivät olleet opiskelleet musiikkia. Havaittiin, että muusikoiden aivopuoliskot ovat keskenään tiiviim- mässä kanssakäymisessä kuin vertaisryhmällä.
Voiko tanssityyli ennustaa persoonallisuuden?
Petri Toiviainen uskoo tuloksen johtuvan siitä, että mo- nilla musiikin ammattilaisilla on takanaan vuosien hie- nomotorinen harjoittelu. Esimerkiksi pianistit ovat har- jaantuneet käyttämään molempia käsiään. Vasemman kä- den on tiedettävä, mitä oikea tekee.
Entäpä me muut, ei-muusikot, olemmeko motoriikal- tamme huonompia, kun aivopuoliskomme eivät intoudu samalla tavalla vuorovaikutukseen keskenään? Ei huolta.
Toiviainen vakuuttaa, ettei soittajien aivojen toiminnasta voida vetää paremmuusarvioita.
– Me selvitämme tätä mekanismia, mutta emme osaa sanoa mitä käytännön merkitystä sillä on, hän sanoo. Tu- los ei hänen mukaansa tarkoita suinkaan sitä, että muu-
sikoilla olisi paremmat aivot.
– Tämä on perustutkimusta, joka ei tähtää sovelluksiin, professori kuvailee. Tuloksista saattaa olla hyötyä joillekin erityisryhmille. Esimerkiksi silloin, kun musiikkia käyte- tään terapiaan tai kuntoutukseen. Myös joillekin erityis- ryhmille voi löytyä terapiasovelluksia.
Projektissa on myös analysoitu, voiko tanssityylistä en- nustaa ihmisen persoonallisuuden. Miten musiikkimaku ja persoonallisuus vaikuttavat kommunikaatioon, kun ih- miset tanssivat keskenään? Seuraavaksi tutkitaan argentii- nalaisen tangon soidessa, mikä on musiikin ja mikä mies- tanssijan rooli synkronisaatiossa. Tanssijat on rekrytoitu jyväskyläläisestä tanssikoulusta. Jokaiseen on kiinnitetty useita heijastimia ja infrapunakamerat kuvaavat. Liikku- mista analysoidaan tietokoneella.
Tutkimuksista syntyvien mittavien data-aineistojen las- kennassa käytetään apuna Tieteen tietotekniikan keskuk- sen (CSC) isoja laitteita. Omassa väessäkin on it-asian- tuntemusta mukana.
Aivodatasi mallinnus avaa ammattisi
Pasi Saari yhdistää työssään musiikin ja isot laskennalliset aineistot.
teksti Petra Toivanen, kuvat Petteri Kivimäki
Pelinteko on kivaa
Jyväskylän yliopiston tietotekniikan laitos järjesti pelioh- jelmoinnin kursseja nuorille jo kahdeksatta kesää. Suo- situilla, viikon kestävillä kursseilla nuoret oppivat suun- nittelemaan ja ohjelmoimaan omia pelejä. Kesäkuussa järjestetty kurssi sai ennätyssuosion keräten yhteensä 42 innokasta oppilasta.
Jesse Hirvonen, 12, on peliohjelmointikurssilla ensim- mäistä kertaa. Alun perin hän kuuli kurssista kaveriltaan, joka oli osallistunut kurssille viime vuonna.
– Tulin tänne, koska kaverini kertoi, että täällä on ki- vaa. En ole aiemmin tehnyt itse pelejä, mutta pelaan pal- jon, Jesse toteaa.
Jesse kertoo oppineensa tasohyppelypelin tekoa ja saa- neensa uusia kavereita.
– Aion jatkaa pelien tekemistä vapaa-ajalla, jos se vaan on mahdollista. Tää on kyllä ollut kesän kohokohta tähän mennessä, hän hehkuttaa.
Eemeli Kotro, 15, ja Felix Frisk, 12, ovat olleet kurs-
Kurssin ohjaaja Jouni Potila (vas.) juttelee ensimmäistä kertaa mukana olevan Jesse Hirvosen kanssa.
Felix Frisk (vas.) ja Eemeli Kotro koodailevat mieluusti myös vapaa-ajalla.
Tytöille järjestettiin oma kurssi
Tietotekniikan laitoksen opettaja Jouni Potila on ohjannut kursseja jo usean vuoden ajan. Hänen mukaansa kurssien tarkoitus on tavoittaa tieto- tekniikasta kiinnostuneita nuoria ja tutustuttaa heitä yliopistoon.
– Toivomme, että kurssi innostaa nuoria koo- daamaan, ja että he myöhemmin hakisivat meille opiskelemaan, Potila sanoo.
Tänä vuonna kurssit ovat keränneet ennätys- määrän opiskelijoita.
– Tieto on levinnyt hyvin puskaradion kautta vuosien saatossa. Tänä vuonna järjestimme myös erityisesti tytöille suunnatun kurssin, Potila ker- too.
Ensikertalaista vakiokävijöihin
Suurin osa oppilaista on ensikertalaisia, mutta osallistujissa on vuosittain myös Eemelin ja Feli- xin kaltaisia vakiokävijöitä. Kaikki kurssit ovat si- sällöltään samanlaiset, mutta opetusta sovelle- taan tarvittaessa, jotta edistyneemmät oppilaat voivat aloittaa työskentelyn omalta tasoltaan.
Potilan mukaan kursseilla oppii paljon muuta- kin kuin itse ohjelmointia.
– Pelien tekeminen opettaa tietysti pelien te- kemistä, mutta myös järjestelmällisyyttä ja ongel- manratkaisukykyä.
Potila vakuuttaa, että osallistuminen ei edellytä aiempaa kokemusta ohjelmoinnista.
– Kunhan hiiri pysyy kädessä ja näppäimistöllä kirjoittaminen onnistuu, hän virnistää.
Kursseille osallistuminen on ilmaista lukuun ottamatta yhtä viikon kestävää leirimuotoista kurssia Suolahdessa.
Harrastuksen ei tarvitse loppua kurssin jäl- keen, vaan vaihtoehtoja löytyy koodaamisen jat- kamiseen syksyllä.
– Kursseilla käytettävän pelinteko-ohjelmiston voi ladata luvallisesti omalle koneelle ja jatkaa pelien tekoa kotona. Järjestämme myös mahdol- lisesti syksyllä lisää saman aiheisia kursseja, Po- tila opastaa.
seilla jo useampana aiempana kesänä ja kuuluvat kurssin kokeneempiin peliohjelmoijiin. Felix tulee kurssille Lah- desta asti ja asuu sen ajan isovanhempiensa luona Jyväs- kylässä. Molempien poikien mielestä kursseilla on aina kivaa, mutta mitä kautta he aikoinaan kuulivat kursseista?
– Äiti, Felix vastaa topakasti. Vai olikohan se niin, et- tä joku sukulainen ensin ehdotti äidille ja äiti sitten mul- le, hän pohtii.
Aseita ja kranaatteja
Eemeli taas innostui kurssista jo viisi vuotta sitten pääs- tyään kokeilemaan kurssilla tehtyjä pelejä.
– Olin käymässä Toukofesteillä ja peliohjelmointikurs- silla oli siellä oma esittelypiste. Jäin sinne kokeilemaan kursseilla tehtyjä pelejä ja innostuin, hän muistelee.
Nuorukaiset tykkäävät viettää aikaa pelien parissa ja koodaavat myös vapaa-ajalla.
– Mä oon tehnyt kotona oman nettisivun ja sellasen lohikäärmepelin, Felix kertoo. Tällä kurssilla tein lent- sikkapelin, jossa on neljä eri hahmoa ja pelaajien pitää kerätä power upeja, hän lisää.
Eemeli valitsi kurssityökseen netissä pelattavan pelin, koska sellaisen tekemiseen menee pidempään.
– Mun peli on nettipeli, johon voi tulla tosi monta pe- laajaa. Siinä pelaajat voi käydä ostamassa aseita ja kra- naatteja, hän selostaa.
Molemmat haluavat jatkaa pelikurssiperinnettä ja tulla ohjelmoimaan taas ensi vuonna. Tulevaisuuden opinto- suuntautumisesta he eivät vielä osaa varmuudella sanoa.
– Tuun mä varmaan ensi vuonnakin tänne. Tulevaisuu- dessa haluisin ehkä mennä opiskelemaan pelien tekemis- tä lisää, Eemeli tuumailee Felixin nyökkäillessä vieressä.
Felix ei osaa ennustaa vielä kovin pitkälle.
– En osaa sanoa vielä. Mä haen sitten niihin koului- hin, jotka täyttää mun kriteerit, hän toteaa jämäkästi.
Rakenne muuttuu ja toiminta tehostuu
Tulevaisuuteen katsotaan uudesta vinkkelistä
Yliopistot ovat muutospaineiden edessä. Lähes kaikilla suomalaisilla yliopistoilla on käynnissä erilaisia kehittä- mistoimia. Niukkeneva talous, opetus- ja kulttuuriminis- teriön odotukset poisvalinnoille, Suomen Akatemian pro- filointihankkeet ja monet muut muutokset ohjaavat kat- somaan tulevaisuutta uudesta vinkkelistä.
Myös Jyväskylän yliopisto muuttaa rakennettaan ja te- hostaa toimintaansa. Yliopiston historiassa ei liene aikaa, jolloin jokin uudistumisen vaihe ei olisi ollut käynnissä.
Tälläkin kertaa muutos koskettaa satoja ihmisiä ja muu- tokseen sisältyy epävarmuutta ja huolta, mutta myös odo- tuksia ja toiveikkuutta. Ja valtavasti työtä.
Hyvä tulos tutkimuksessa ja koulutuksessa, pitkäjäntei- nen ja harkittu kehittäminen sekä henkilöstön sitoutumi- nen mahdollistavat tulevaisuuden kohtaamisen turvalli- sesti. Hallinnollisia rakenteita, toiminnan sisältöjä ja toi- mintatapoja tarkastellaan kokonaisuutena, ilman paniik- kijarrutusta tai pakon edessä tyypillistä osaoptimointia.
Rakenteellisesta kehittämisestä puhuminen antaakin asi- asta liian suppean käsityksen.
Vahvistumista valituilla alueilla
Päätökset perustuvat yliopiston strategiaan ja keväällä 2016 laadittuun strategian toimenpideohjelmaan, joka ulottuu vuoteen 2020. Pohjana on myös vuoteen 2030 ulottuva visio. Uudistaminen ei tarkoita ainoastaan su- pistamista tai poisvalintoja, vaan myös vahvistumista va- lituilla alueilla. Rakenteita koskevat uudistukset astuvat voimaan 1.1.2017.
Laadulliset toimenpiteet liittyvät koulutuksen ja tut- kimuksen sekä niiden tukitoimien kehittämiseen. Tukea laadukkaan tutkimuksen tekemiseksi vahvistetaan mo-
nin keinoin. Lukuvuodesta 2017–2018 lähtien kaikki tie- dekunnat siirtyvät yhteiseen opetussuunnitelmakauteen.
Opetussuunnitelmien uudistamisessa huomioidaan yli- opiston profiloitumista ja rakenteellista kehittämistä kos- kevat päätökset ja kaikissa opetussuunnitelmissa otetaan huomioon mm. viestintä- ja kieliopinnot, tiedonhankin- taan ja työelämä- ja yrittäjyysvalmiuksiin liittyvät opin- not. Nämä tavoitteet pyritään mahdollisuuksien mukaan integroimaan osaksi substanssiopetusta.
Kandidaatti- ja erityisesti maisteriohjelmia kehitetään monitieteisiksi kokonaisuuksiksi ja tiedekuntia ja laitok- sia kannustetaan yhteistyöhön monitieteisten kokonai- suuksien suunnittelussa ja toteuttamisessa.
Seitsemästä kuuteen tiedekuntaan
Uudessa rakenteessa tiedekuntien määrä vähenee seitse- mästä kuuteen. Psykologian laitos yhdistyy kasvatustietei- den tiedekuntaan, joka muuttuu kasvatustieteiden ja psy- kologian tiedekunnaksi. Opettajankoulutusseminaarista alkanut yliopiston kehitys saa jälleen uuden luvun, ja Jy- väskylään muodostuu aiempaa merkittävämpi ihmistie- teiden tutkimus- ja koulutuskokonaisuus.
Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos liittyy huma- nistiseen tiedekuntaan. Uudessa humanistis-yhteiskunta- tieteellisessä tiedekunnassa kielten ja viestinnän laitokset yhdistetään keskenään, samoin kuin musiikin ja taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitokset. Muut laitokset jatka- vat aiemmassa muodossaan.
Jyväskylän yliopisto ja Vaasan yliopisto ovat solmineet aiesopimuksen kielten koulutuksen ja tutkimuksen siir- tämisestä Vaasasta Jyväskylään. Tämä on kansallisesti merkittävä muutos, joka vahvistaa molempia yliopistoja
Rakenteita, toiminnan sisältöjä ja tapoja tarkastellaan kokonaisuutena,
ilman paniikkijarrutusta tai pakon edessä
tyypillistä osaoptimointia.
painoaloillaan. Jyväskylään siirtyy satoja opiskelijoita ja kymmeniä tutkimus- ja opetushenkilökuntaan kuuluvia asiantuntijoita, ja tuleva kielten ja viestintätieteiden lai- tos vahvistaa kielikampusta.
Profiloitumista ja monialaisuutta
Informaatioteknologian ja liikuntatieteiden tiedekunnis- ta poistetaan laitosrakenne. Tutkimus ja koulutus organi- soidaan uudella tavalla. Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan organisaatio säilyy palvelurakenneuudistusta lukuun ottamatta entisellään. Tiedekunta jatkaa profiloi- tumistaan kahden käynnissä olevan Suomen Akatemian profiloitumishankkeen myötä.
Vahvempaa, osin monialaista tutkimusta tai uusia ava- uksia ei pyritä tukemaan ainoastaan yhdistämällä hallin- nollisia rakenteita, vaan saattamalla eri tieteenalojen tut- kijoita ja opettajia fyysisesti lähelle toisiaan. Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu muutti elokuun lopussa Ylistönmäeltä Agoraan. Nyt kauppakorkeakoulun ja in- formaatioteknologian tiedekunta ovat samassa raken- nuksessa. Lisäksi yhteisöviestinnän oppiaine siirtyy hu- manistisesta tiedekunnasta Jyväskylän yliopiston kaup- pakorkeakouluun, jolloin oppiaineen nimeksi tulee vies- tinnän johtaminen.
Erillislaitosten rooli muuttuu
Uudistukset ulottuvat myös erillislaitoksiin. Agora Cente- rin toiminta erillislaitoksena lakkautetaan ja sen toimin- nassa tunnistettuja vahvuuksia hyödynnetään jatkossa ko- ko yliopiston laajuisesti. Yliopistopalvelut ja tiedekunnat toteuttavat johtosäännössä Agora Centerille annetut teh- tävät, ja käynnissä olevat tutkimushankkeet ja projektit si- joitetaan yliopiston tiedekuntiin ja laitoksille.
Tiedemuseo ja kirjasto yhdistetään avoimen tiedon kes-
kukseksi (Open Science Center). Tästä muodostuu aivan uudenlainen muistiorganisaatio, jossa yhdistyvät moni- puolisten aineistojen sekä tiedon tallentaja, tuottaja ja vä- littäjä, joka palvelee niin yliopistoyhteisöä kuin laajem- min yhteiskuntaa. Laitos edistää tieteen avoimuutta, vaalii yliopiston perinteitä sekä vahvistaa yliopiston näkyvyyttä mm. kansalais- ja tiedeviestinnän keinoin.
Kehittäminen ei rajoitu vain sisäisiin toimiin, vaan yhä syvenevä yhteistyö Jyväskylän ammattikorkeakou- lun ja Jyväskylän koulutuskuntayhtymän kanssa EduFu- tura -osaamiskeskittymässä ja yhteistyö U5-yliopistojen välillä tukevat Jyväskylän yliopiston strategisia tavoitteita.
Kun saamme tehtyä kuluvan vuoden aikana kaikki tar- vittavat valmistelut, voimme vuoden 2017 alusta suunna- ta voimavaroja uudistusten toimeenpanoon. Keskeistä on toiminnan vakiinnuttaminen ja uusien toimintamal- lien sisäänajo. Kokonaisuudessaan uudistuminen antaa tutkijoillemme, opettajillemme ja opiskelijoillemme ai- van uudenlaisia mahdollisuuksia. Jyväskylän yliopisto katsoo tulevaisuuteen laadukkaana ja intohimoisena yli- opistona, jolla on resilienssiä kohdata erilaisia tulevai- suuden kulkuja.
OJALAN LASKUOPIN MUKAAN
teksti ja kuva Jyväskylän yliopiston tiedemuseo
Luokkakuva vuodelta 1924, Ojala oikealla takana.
Kun sanotaan ”Ojalan laskuopin mukaan…”, sanoja tarkoittaa, ettei hänellä ole sen suurempaa viisautta kuin muilla, mutta tuskin on kuulijallakaan, joten las- ku lienee oikein. Kyseessä ei ehkä ole ”uskontotuuk-
siin” verrattava asia, mutta kuitenkin jotain jo lapsena opittua, joka myöhemmässä elämässä on pitänyt kii- tettävästi paikkansa. Yksi ynnä yksi on kaksi.
Sanonnan Ojalalla viitataan seminaarin matematii- kan lehtorina ja myöhemmin johtajanakin toiminee- seen Nestor Ojalaan (1864–1926), lukuisten lasken- non oppikirjojen tekijään. Oppilaat muistivat Oja- lan tunneilta sen ainaisen oikean, eksaktin vastauk- sen etsimisen.
”Nekko” piti käsiään vatsan päällä, pyöritteli peuka- loitaan ja odotti. Oppilas – usein hapuileva – ei ilah- tunut hänen ivallisiksi tulkituista naurahduksistaan.
Hän oli kuitenkin aidosti kiinnostunut opiskelijoista ja heidän elämäntilanteistaan, eikä hän tarpeettomasti korostanut auktoriteettiaan, vaan saattoi myös rentou- tua opettajien ja oppilaidenkin seurassa.
www.jyu.fi/soppi
Aukioloajat ja ajankohtaiset asiat:
soppi@jyu.fi | p. 040 805 3978
Find us onFacebookLöydä Jyväskylän yliopiston paidat, lahjat, kirjat, paperitarvikkeet ja vaikka mitä kivaa kaikenikäisille. Tule Seminaarinmäen kampukselle Soppi-myymälään tai yliopiston
verkkokauppaan.Tiesithän, että Soppi on myös kätevänkokoinen kirjakauppa ja yliopiston infopiste. Tervetuloa asioimaan!
nYKYIseT Ja enTIseT YLIoPIsToLaIseT,
mummIT, KummIT Ja vaIKKa KaImaT!
Tiina Raevaara: Tajuaako kukaan?
Opas tieteen yleistajuistajalle. Vasta- paino 2016.
Tieteen yleistajuistaminen on vai- kuttamista. Varsinkin pienillä tieteen- aloilla yksittäisellä tutkijalla on suuri rooli siinä, millaisena koko tieteenala näyttäytyy julkisuudessa, biologi, pal- kittu kirjailija ja tiedetoimittaja Tiina Raevaara pohtii tuoreessa oppaas- saan. Kirja on suunnattu tutkijoille ja toimittajille, jotka haluavat välittää tie- teen tuloksia akateemisen maailman ulkopuolelle.
Raevaara kannustaa erityisesti me- diassa vähemmän näkyviä naisia asiantuntijoiksi ja osallistumaan kes- kusteluun. Hän myös rohkaisee tutki- joita ottamaan sosiaalisen median vä- lineekseen, sillä somessa julkaistavien kuvien avulla voi välittää asioita, jotka vaatisivat muuten paljon tekstiä.
Oppaassa punnitaan myös tieteelli- sen ja yleistajuisen tekstin eroja. Tie- teellisessä tekstissä vältellään usein varmuutta viimeiseen saakka. Yleista- juisessa tekstissä taas monen asian voi esittää varmana.
Raevaara tarjoaa kekseliään yleis- tajuistajan kaavan: hän ymmärtää, mistä tieteenalalla on suurin puute.
Jos tieteellinen osuus on huomattavan vaikeaselkoista ja abstraktia, tekstistä pitää muuten tehdä vetävää, ihmisläh- töistä ja tunnepitoista. LH
Kirkkoherra ja valtiopäivämies Anders Chydenius (1729–1803) oli moni- puolinen kynäniekka ja merkittävä po- liittinen vaikuttaja. Mikään aihe ei ollut hänelle vieras. Kirjoituksissaan hän käsitteli niin vapaakauppaa, asiakirjo-
jen julkisuutta, ilmaisunvapautta ja so- siaalisia ongelmia kuin kemiaa, meka- niikkaa, rokonistutusta, perunanvilje- lyä, uskonnonvapautta ja saarnan kir- joittamisen taitoa. Oikeudenmukaisuu- den puolustaminen säilyi hänen tavoit- teenaan läpi koko elämän.
Chydeniuksen kootut teokset sisäl- tää koko hänen kirjallisen tuotantonsa suomennoksena. Sen perustana on tieteellinen editio Anders Chydenius samlade skrifter. Kommenttien kirjoit- tajina on eturivin tutkijoita Suomesta ja Ruotsista. Teossarja käsittää viisi osaa kummallakin kielellä. Viides ja viimei- nen osa ilmestyy syksyn aikana.
Hankkeen toteuttavat yhteistyössä Anders Chydenius-säätiö, Chydenius- Instituutin Kannatusyhdistys ry. sekä Jyväskylän yliopisto/Kokkolan yliopis- tokeskus Chydenius. Kustantajana toi- mii Edita Publishing Oy. AK
Chydeniuksen teokset suomeksi Tutkija, tunnetta mukaan!
Elettyä elämää. Leena-Maija Alho. Kir- jastus Paljasjalg 2015. 128 sivua.
Leena-Maija Alhon lapsuudenkoke- mukset musiikkiperheessä sijoittuvat osittain Jyväskylään, myös yliopiston kampukselle. Alho on koonnut koke- muksensa ja päiväkirjamerkintänsä kirjaksi, joka kertoo ajankuvaa Suo- mesta ennen sotaa, sodan aikana ja
vielä vähän sen jälkeenkin. Kirjaan on koottu myös suuri määrä valokuvia perhealbumeista.
Alhon vanhemmat, Aune-Martta ja Eino Roiha asuivat Jyväskylässä 1930-luvulla, jolloin Eino Roiha toimi Jyväskylän Seminaarin musiikinlehto- rina ja Jyväskylän Kasvatusopillisen korkeakoulun lehtorina. Molemmat vanhemmat olivat muusikoita. Jyväs- kylän Korkeakoulu, sen toiminta, ra- kennukset ja henkilöt liittyvät myös tii- viisti Leena-Maija Alhon lapsuusmuis- toihinsa, joita hän kuvaa kirjassaan.
Alhon isän nimeä kantava Eino Roi- ha -säätiö edistää musiikkiterapiaa ja -kasvatusta ja ylläpitää Eino Roiha -instituuttia. Leena-Maija Alho onkin julkaissut aiemmin kirjan, jossa hän kertoo isästään. Uudessa kirjassaan hän keskittyy omiin kokemuksiinsa lapsena ja nuorena musiikkimaailmas- sa ja sodanaikaisessa Suomessa ja Jyväskylässä. MK
Muistoja musiikin maailmasta
teksti ja kuvat Anu Kuukka
Lastenhoito ja varhaiskasvatus ovat viimeaikoina olleet yhteiskunnallisen keskustelun keskiössä. Usein ajatel- laan, että tuet ja julkinen varhaiskasvatus tarjoavat kai- kille vanhemmille yhtäläiset mahdollisuudet valita par- haat hoito- ja kasvatusratkaisut. Suomalainen lastenhoi- topolitiikka vaihtelee kuitenkin huomattavasti niin var- haiskasvatuspalvelujen järjestämisessä kuin lastenhoidon rahallisissa tuissa.
– Kunnalliset erot rajaavat vanhempien valintamahdol- lisuuksia. Siksi lasten hoidon ja kasvatuksen ratkaisuja on
syytä tutkia myös paikallisten politiikkojen ja varhaiskas- vatuspalvelujen tarjonnan ja saatavuuden näkökulmasta, professori Maarit Alasuutari kertoo.
Monitieteisessä CHILDCARE-tutkimushankkeessa paneudutaan suomalaiseen lastenhoidon tukien ja var- haiskasvatuspalveluiden kokonaisuuteen ja niiden pai- kalliseen vaihteluun tasa-arvon näkökulmasta. Alasuu- tari toimii viime syksynä alkaneen Strategisen tutki- muksen neuvoston rahoittaman laajan konsortiohank- keen johtajana.
Laaja CHILDCARE-hanke yhdenvertaisuuden jäljillä
Kokonaiskuva lastenhoito- ja
varhaiskasvatuspalveluista
Tasa-arvo vaihtelee alueittain
Kiinnostuksen kohteena ovat alueellisen sekä perheiden, vanhempien, sukupuolten ja lasten välisen tasa-arvon ky- symykset. Hankkeessa selvitetään muun muassa, miten vanhemmat pohtivat lasten hoidon tukien ja varhaiskas- vatuspalvelujen käytön kannattavuutta, saatavuutta, saa- vutettavuutta ja mielekkyyttä omalla kohdallaan. Jatkos- sa hankkeessa tutkitaan myös neljävuotiaiden lasten ar- kea heidän näkökulmastaan.
CHILDCARE-tutkimuksessa on kyse monimenetel- mäisestä seurantatutkimuksesta. Tutkimusaineistoa kerä- tään kymmenessä kooltaan, sijainniltaan sekä elinkeino- ja väestörakenteeltaan erilaisessa kunnassa. Kunnat eroa- vat toistaan myös tarjottavien varhaiskasvatuspalveluiden ja käytössä olevien lastenhoidon rahallisten tukien osalta.
Varhaiskasvatuksen viranhaltijat ja kuntapoliitikot haastateltu
Hankkeen tutkijat ovat haastatelleet yhteensä noin 90 tutkimuskuntien poliitikkoa, varhaiskasvatuksen viran- haltijaa sekä yksityisen ja kolmannen sektorin palvelun-
tuottajaa.
– Alustavasti voi todeta, että kerätty aineisto antaa mo- nipuolisen kuvan paikallisista käytännöistä ja niistä sei- koista, jotka kunnissa ovat keskeisiä varhaiskasvatukses- ta ja lasten hoidon tuista päätettäessä, Alasuutari tiivis- tää. Syksyn kuluessa saadaan myös kyselytietoa vanhem- pien näkemyksistä viimeaikaisista varhaiskasvatuspalve- lujen muutoksista.
Useissa suurimmissa kaupungeissa päiväkodit ovat merkittävimpiä palvelumuotoja, ja sama suuntaus on to- teutumassa myös pienemmissä kunnissa. Monissa kun- nissa perhepäivähoidon tarjonta on vähentynyt eikä ti- lanteeseen ole näkyvissä muutosta. Joillain paikkakun- nilla panostetaan avoimen varhaiskasvatuksen palvelui- hin ja kerhotoimintaan.
Aineisto luo kuvaa siitä, millaisena varhaiskasvatuksen merkitys erilaisissa kuntaympäristöissä nähdään ja miten kunnat tukevat yksityisiä palveluja. On selviä eroja siinä, millä tavoin yksityiset palvelut voivat asettua kuntaan ja missä määrin niitä on saatavilla. Osassa kuntia yksityisiä palveluja ei ole lainkaan, kun taas isoissa kaupungeissa ne ovat keskeinen osa varhaiskasvatuspolitiikkaa.
Uusi laki puhuttaa
Tutkimuksessa tarkastellaan myös ajankohtaista ja kii- vasta keskustelua herättänyttä subjektiivisen varhaiskas- vatusoikeuden kysymystä sekä haastatteluaineiston että isompien kuntien kunnanvaltuustojen keskustelujen va- lossa. Elokuun alusta astui voimaan laki, joka antaa kun- nille mahdollisuuden rajata lapsen subjektiivista varhais- kasvatusoikeutta 20 tuntiin viikossa.
Kuntien päätökset ovat vaihdelleet, eivätkä kaikki kun- nat ole ottaneet rajausta käyttöön. Valtuustojen keskus- teluissa perustelut nojaavat paljolti tasa-arvon näkökul- maan, ja lapsen oikeuksiin, jotka tosin voidaan ymmärtää yhtä lailla oikeutena perheeseen kuin oikeutena laaduk- kaaseen varhaiskasvatukseen. Varhaislapsuutta ja sen eh- toja muovataan vaihtelevasti suomalaisten kuntapäättäjien ja paikallisten viranhaltijoiden linjauksilla.
• Childcare-tutkimuskonsortio on Suomen Akatemian strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittama hanke.
• Konsortion johtaja on professori
Maarit Alasuutari, JY, kasvatustieteiden laitos.
• Osahankkeiden johtajat: professori Kirsti Karila TaY, kasvatustieteiden yksikkö, tutkimusjohtaja Katja Repo, TaY, yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö ja tutkimuspäällikkö Johanna Lammi-Taskula, THL.
• Tutkijoita ja väitöskirjantekijöitä yhteensä noin 16.
