Muuttuvat aluekäsitykset maantieteen kehityksen heijastajana näkymä

Muuttuvat aluekäsitykset maantieteen kehityksen heijastajana

ANSSI PAASI

Maantieteen laitos, Oulun yliopisto

Paasi, Anssi (1991). Muuttuvat aluekäsitykset maantieteen kehityksen heijasta- jana. (The changing concepts of region as indicators of the development of

geography). Terra 103:. 4, ^pp. 293-308.

The 1980s witnessed a surprising resurgence of regional geography. This new or reconstructed regional geography emerges from socio-theoretical premises and is one manifestation of the recent revival of the spatial in social sciences. The present article aims at tracing the development and content of va¡ious concepts of region that have been employed in the main fields of geography, i.e. regional and systematic geography, and at contextualizing these categories within the development ofgeographical thought and changing social practices, which form the societal frame and basis for the development of geography. The development of regional thought and its motives are interpreted, using Habermas' categories, in terms of technical, hermeneutic and emancipatory interests. This enables l2

interpretations of the concept of region to be distinguished, labelled under the headings pre-scientific, discipline-centred and critical. Each of them is analysed here in detail.

Anssi Paasi, Department of Geography, University of Oulu, Linnanmaa, SF-90570

Oulu, Finland.

>The highest form of geographer's art is the pro- duction of evocative descriptions that facilitate an understanding and an appreciation of regions>

(J.F. Hart 1982: 1)

>Unlike earlier chorologies, a restructured regional geography cannot portray regions as static, ahistorical units, but as the products of local actors situated within a wider division of labor> (Warf 1988: 342)

Kunkin tieteenalan traditioon kuuluu kasittei- tä, jotka luonnehtivat ko. tieteenalaa, sen lähes-

tymistapoja

ja

julkista _imagoa. Maantieteessä tällaisia kategorioita ovat pitkään olleet mm. ti- la, slue, paikka ^ja sijøinti (vrt. James 1954, Broek 1965). Ehkä tärkein käsite on alue, joka on ol- lut koko akateemisen maantieteen olemassaolon ajan tieteenalan keskeinen intellektuaalinen on- gelma sekä konkreettisen tutkimuksen (tutki- musprosessi,/tulosten esittäminen) kannalta että filosofis-metodologisessa mielessä (tutkimusastel- man ja käsitteiden teoreettinen perustelu). Samal-

la aluekäsite ja siihen liittyvä argumentaatio on eri muodoissaan antanut myös keskeisen käsit- teellisen legitimaatioperustan

koko

yliopisto- maantieteen olemassaololle ja tutkijoiden iden- titeetille. Maantieteen historiasta tiedetään, että erityisesti korologisen tradition edustajien esit- tåimä maantieteellisen näkökulman perustelu ra-

kentui tieteiden välisen työnjaon periaatteelle, jolle haettiin filosofinen tuki aina Kantin tiede- systematiikasta saakka. Maantieteelle oli sen mu- kaan ominaista ilmiöiden tarkastelu suhteessa ti- laan tai alueeseen. Historia puolestaan oli aika- tiede. Näin nämä näkökulmatieteet

-

^{ns. eksep-}

tionalistiset tieteenalat

-

poikkesivat systemaat- tisista tieteistä, joille oli tyypillistä tietty tutkimus- kohde (Kant 1923, Hettner 1927, Hartshorne 1939, ks. myös DeJone 1962). Ajatus maantie- teestä'tilatieteenä' ei ole ainoastaan korologien omaisuutta: samankaltaisia ajatuksia on esitet- ty myös myöhemmissä aluekäsitteen tulkinnois-

sa, joissa tilalle on annettu itsenäisen entiteetin asema

ja

jopa _nähty se kausaalisena voimana (vrt. Entrikin 1981).

Nãiden ajatusmallien implikaatiot ovat pitkään estäneet maantieteen aluekäsitteiden kehittymi- sen. Keskeisiä ongelmia ovat olleet

l)

alueiden näkeminen historiattomina kehikkoina, joihin luonnon ja kulttuurin moninaiset ilmiöt asettu- vat ja toisaalta 2) alueiden palauttaminen men- taalisiksi kategorioiksi, joita _tutk'ija tarpeen mu- kaan tuottaa. Viime mainittu ongelma on ollut

osa maantieteen piirissä käytyä ikuisuuskeskus- telua, jonka Minshull (1967:

13-15)

tiiviståiä kahteen kysymykseen:

l)

ovatko alueet pelkkiä ideoita, ts. metodi maailman moninaisuuden tut-

© 2020 kirjoittaja. Kirjoitus on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen (CC BY 4.0) -lisenssillä.

294

Anssi Paasi Muuttuvat aluekäsitykset maantieteen kimuksessa vai 2) ovatko ne todella olemassa ole- via yksiköitä? (vrt. Wooldridge & Gordon ^East

1958: 145-160, Broek 1965: 65).

Minshullin toinen kysymys on ongelmallisempi kuin miltä se pinnallisesti katsoen näyttää. Loo- ginen jatkokysymys kuuluukin, millaisten filo- sofis-metodologisten sitoumusten mukaisesti vas- taamme toiseen, luonteeltaan ontologiseen kysy- mykseen. Viittaako kysymyksenasetteluun selväs-

ti

^sisältyvä ontologinen aspekti pelkäslâàn em- piirisen havainnoinnin ongelmaan, jolloin aluei- den reaalisuus perustuisi ainoastaan tutkijoiden kykyyn havaita ja luokitella maanpinnan moni- naisia empiirisesti havaittavissa olevia ilmiöitä

-

siis >löytää>> alueita. Alueet olisivat näin ollen luokitteluvälineitâ. Tämä kâsitys tulee hyvin esille

Hartin (1982:. 23) toteamuksessa, jonka _mukaan

>Regions are subjective artistic devices, and they must be shaped to fit ^the hand of the individual user. There can be no standard definition of a re- gion, and there can be no universal rules for recog- nizing, delimiting and describing regions>.

Toisaalta voidaan kysyä, vaatiiko alueisiin

k¡-

keytyvä ontologinen aspekti jäljittämään ab- straktioita, joiden avulla voidaan tutkimuskoh- teena olevan todellisuuden huolellisen käsitteel- lisen jäsentelyn jälkeen löytää tarkasteltavan il- miön oleelliset piirteet ja lopulta ikäänkuin 'tai- vuttaa' erilaisten inhimillisten käytäntöjen kautta aktiivisesti tuotetut alueet konkreettisen tutki- muksen kohteeksi.

Kirjoituksen tavoitteet ja lähtökohdat

Artikkelissa tarkastellaan maantieteen muut- tuvia aluekäsityksiä

ja

sitä, millä tavalla nämä ilmentâvät tieteenalan kehitystâ

ja

tutkimusten teoreettisten lähtökohtien muutoksia. Erityisenä kiinnostuksen kohteena on ns. uusi tai rekon- struoitu aluemaantiede, joka on 1980-luvun ku- luessa

tullut

maantieteellisen tutkimuksen tär- keäksi intellektuaaliseksi haasteeksi mm. anglo- amerikkalaisessa keskustelussa (ks. Thrift 1983, Pred 1985, Lee 1985, Paasi 1986, 7991a, Taylor 1988, 1991a), hollantilaisessa (ks. Paul 1989, Johnston ym. 1990) ja espanjalaisessa maantie- teessä (Treballs... 1990).

Tarkastelun lähtökohtana on ajatus maantie- teen idean esittä¡ymisestä kolmessa olomuodos- sa (ks. Paasi l99lc). Maantiede

l:n

muodostaa se tosiasia, ettâ todellisuus on maantieteellisesti fia historiallisesti) rakentunut; sille on luonteen- omaista erilaisten luonnon ja kulttuurin ilmiöi-

den jakautuminen maapallon pinnan todellisuu-

TERRA 103:4 1991

teen. Tästä alueellisesta todellisuudesta akatee- minen maantiede mutta myös muut faktuaali- set,/empiiriset tieteenalat ammentavat tutkimus- kohteensa.

Maantiede 2 on sosiaalinen instituutio, jolla on paikkansa tieteiden välisessä työnjaossa. Tieteen kehityksen kannalta instituutio on tärkeä, kos- ka institutionaalisissa asemissa operoivat toimi-

jat

määrittävät legitiimin metodologian rajat.

Aluemaantieteen suuri haaste on maantieteen me- todologian traditionaalisten rajojen ylittämises- sä, ts. vain yksi tieteenalan kannalta relevanttei- hin institutionaalisiin käytäntöihin kanonisoitu metodologinen näkökulma

-

maantieteen ta- pauksessa naturalismi on ollut tällainen hallitse- va perspektiivi

-

^{ei ole} riittävâ lähtökohta tie- teenalan kehittymiselle.

Kolmanneksi maantiede on olemassa käsitteel- lisenä järjestelmänä ja tieteellisinä toimintastra- tegioina ja -normeina. Nämä ovat periaatteessa luonteeltaan yleismaailmallisia

ja

määrittävät maantieteen kâsitteellisiä rajoja. Käsitteellinen perusta on tärkeä siksi, että sen kehittymisen myötä myös konkreettisen tutkimuksen strategiat kehittyvat. Maantieteessä tämä asia on tärkeä, koska sen tutkimat ilmiöt vaihtelevat luonnosta yhteiskuntaan. Erityisesti ihmismaantieteen osal-

ta nàyttãrä silt¿¡, että ellei käsitteellisen ^perustan ja maantieteilijöiden tuottamien abstraktioiden avulla saada todellisuudesta esiin uusia näkökul- mia, ei siihen välttämättä päästä pelkän empiiri- sen erittelynkään pohjalta.

Kirjoituksen kohteena on siis M3 ja tarkem- min aluekäsite. Tätä ei kuitenkaan ole mahdol- lista tarkastella irrallaan Ml:stä ja _M2:sta, jot- ka juuri aluemaantieteen tapauksessa ovat tär- keitä: ensimmäinen erityisesti aluemaantieteen ehkä tärkeimmän sovellutuksen

-

^koulumaan-

tiedon

-

^{kautta, toinen} tiedeinstituution meto- dologisia valintoja kontrolloivan vaikutuksen kautta. Metodologisena lähtökohtana seuraavas- sa on ymmärtää maantieteen historia monitasoi- sena, muutosrytmeiltâän erilaisten ilmiöiden ker- rostumana, jossa erikestoiset historialliset ^pro- sessit voivat ilmetâ myös samanaikaisesti (ks.

Braudel 1980, Ricoeur 1988). Tarkastelun moni- tasoisuus on välttämâtöntä, sillâ aluemaantieteen tulevaisuudesta 1980-luvulla käyty keskustelu osoittaa, että Iuonnonhistoria, sosiaalinen histo- ria, eri kestoisten institutionaalisten ka¡antojen historia ja yksilöiden historia tarjoavat kukin ^eri- laisen tulkintakehyksen alueelliseen tutkimuk-

seen.

Ilmiöt, joita seuraavassa tarkastellaan, ^ovat si- ten vâlittyneet myös eri tavoin mahdollisten lu- kijoiden kokemuksen rakenteisiin.

Jo

^käsite

TERRA 103:4 1991

'aluemaantiede' ^merkinnee erilaisia asioita err maantieteilijäsukupolville. Sukupolvet, joille tra- ditionaalinen aluemaantiede oli maantieteellisen tutkimuksen ydin ja tärkein kiintopiste, kokevat sen varmaankin hlvin eri tavoin kuin esimerkiksi tutkija, joka positivismin nousun myötä oli to-

distamassa legitiimien tutkimuskäytäntöjen ^muu- tosta 1950-60luvuilla ja aluemaantieteen mu- renenemista kvantitatiivisen maantieteen edessä.

Ja edelleen maantieteen humanistisen ja kriitti-

sen tradition tutkijat tulkitsevat aluemaantieteen olemuksen eri tavoin ja erilaisen käsitteellisen vä- lineistön avulla. Heidän diskurssissaan sekä tra- ditionaalinen naiivin empirismin mukainen alue- maantiede että positivismin tarjoama vaihtoeh- to asettuvat kriittiseen valoon. Mutta ^nämä dy- naamisesti uudistuvat aj atusmallit lienevät maan- tieteellisen ajattelun kehittymisen välttämätön eh- to ja _myös ilmaus luovista jännitteistä, joita mm.

Dear ⁽¹⁹⁸⁸⁾ kuuluttaa maantieteelliseltä tutki- mukselta.

Aluemaantieteen muuttuva

sisältö

Aluekäsitteen erittely liittyy ^yleensä aluemaan- tieteen yhteyteen

-

viime mainitun merkityssi- sällöt taas ovat olleet ajan kuluessa hyvin moni- naisia. Aluemaantiede onkin yleisnimitys monen- laisille tutkimussuuntauksille. Tutkijat suhtautu- vat aluemaantieteeseen ja aluemaantieteelliseen tutkimukseen

hyvin

erilaisella vakavuudella:

eräille aluemaantiede esittäytyy pelkkänä triviaa- lina metodisena suorituksena. Useimmat kuiten- kin kokevat aluemaantieteen vakavana intellek- tuaalisena haasteena, jolla on merkitystä koko tieteenalamme kannalta. 1980luvun kuluessa jäl- kimmäinen ajatustapa näyttâa saaneen yhä enemmän kannatusta, mikä on maantieteen tu- levaisuuden kannalta hyvin positiivista. Esimer- kiksi Hart ^(1982: 2l) kirjoittaa, että aluemaan- tieteellinen tutkimus on intellektuaalisesti haas- tavaa

ja

palkitsevaa, koska se voi

ja

sen tulee tuottaa syvällisiä kontribuutioita tiedolle ja ym- mârtämykselle.

1980-luvun aikana on julkaistu lukuisia ^pu- heenvuoroja, joissa uutta aluemaantiedettä on hahmoteltu (esim.

Thrift

1983, Pred 1984, Lee 1985, Paasi 1986, Taylor 1988). Useissa katsauk- sissa on etsitty syitä aluemaantieteellisen ajatte- lun uudelle nousulle ja eritelty sen uusia muoto- ja (esim. Gilbert 1988, Pudup 1988, Jonas 1988,

Thrift 1989, 1990, vrt. myös Entrikin 1981). Vii- me aikoina on entistä perusteellisemmin alettu pohtia sitä, millä tavalla uusi aluemaantiede on metodologisesti toteutettavissa ja millaisia ongel-

Anssi Paosi Muuttuvat aluekäsitykset maantieteen . .

.

295 mia uudet lähtökohdat tutkimuksessa aiheutta- vat (Sayer 1989, Johnston

ym.

1990). Thrift

(1990) on edelleen pohtinut aluemaantieteen va- kavan kehittämisen teoreettisia esteitä. ^Samalla

on

tietoisesti

haluttu

myös

ottaa

etäisyyttä deskriptiiviseen

ja

naturalistiseen toimintakoo- diin, joka _{on liitetty} perinteiseen aluemaantieteel- liseen tutkimukseen (ks. Paasi 1991a).

Vaikka aluemaantieteellinen tutkimus menet-

ti

asemiaan 1950-1960-luvuilla ja _vaikka uusi aluemaantiede edustaa uudentyyppistä teoreetti- sesti informoitua näkökulmaa aluemaantietee- seen, traditionaalinen koodi on ilmennyt jatku- vasti mm. yliopistotasoisissa aluemaantieteen op- pikirjoissa, joissa tutkijan ideoimat ja luokitte- lemat alueet useimmiten kuvataan ilman varsi- naista kontekstuaalista

tulkintaa (ks.

esim.

Wheeler et al. 1961, Morris 1912, DeBIij ^1974, English 1977, DeBlij l98l). Näin oppikirjat ^itse

asiassa vuodesta toiseen uusintavat geografia-ter- min historiallista merkitystä: ge (maa) ja grapho (kirjoitan, kuvaan). Kukaan tuskin kiistää op- pikirjojen tiedollista ja kulttuurista merkitystä si- nänsä: aluemaantieto on kritiikistä huolimatta jatkuvasti maailmankuvamme välttämätön ra- kennuspalanen. Kritiikkiä saatetaan sen sijaan esittää asioiden ei-kontekstuaalista esittämistapaa tai painotuksia kohtaan. Itse aluemaantieteen lä- hestymistapojen ja käsitteellisen perustan osalta näissä kirjoissa on verraten harvoin esitetty sel- keitä kontribuutioita

-

siihen niissä ei tietysti ole

pyrittykaan samaan tapaan kuin varsinaisissa

alan tutkimuksissa

ja

teoreettisissa linjanve- doissa.

Toisin kuin traditionaalisen aluemaantieteen, uuden aluemaantieteen lähestymistavat ilmentä- vät voimistuvaa kulttuuri- ja yhteiskuntatieteel- listä tutkimusotetta maantieteessä, mikä nâkyy myös tutkimusten metodologisissa lähtökohdis- sa. Induktioon perustuvan empiirisen kuvauksen sijasta on hahmoteltu teoreettista otetta, ^jossa tarkasteltavia ilmiöitä pystytään käsitteellista- mään laajemmissa yhteyksissään. Ehkä eroa tra- ditionaaliseen aluemaantieteeseen voisi luonneh- tia siten, että siinä missä perinteinen aluemaan- tiede pyrki (ideaalisesti) kuvaamaan kaikkien tie- tyllä alueella olevien ilmiöiden suhteet ja vuoro- vaikutuksen, uuden aluemaantieteen edustajille on tyypillistä pyrkimys käsitteellistää näfä oleel- /lslø prosesseja ja institutionaalisia käytäntöjä, joiden _kautta alueellinen järjestelmä ja sen osa- na alueet ja paikat rakentuvat. Uuden aluemaan- tieteen edustajat ovat myös jälleen _kerran jou- tuneet selvittämään välinsä ajan (historian) ja ti- lan (aluejärjestelmân monitasoisuus, spatiaali- suuden

rooli)

kategorioiden kanssa. Näiden

296

Anssi Poosi Muuttuvat aluekäsitykset maantieteen uudelleen tulkinnat ovatkin olleet metodologisesti merkittävintä antia 1980-luvulla käydyssä kes- kustelussa.

Uuden aluemaantieteen tutkimuksissa ei pre- feroida mitâän erityistä aluetasoa: aluejärjestel- män kokonaisvaltainen hahmottaminen merkit- seekin juuri _eri aluetasoilla tapahtuvien ilmiöi- den suhteiden erittelyä (vrt. Sayer 1989). Maan- tieteessä on vaadittu erityisen spatiaalisia skaa- loja hahmottavan teorian kehittelya (Smith 1987, 1990). Vanhan ja _uuden ajattelutavan eroa va- laisevat tässä suhteessa hyvin myös kirjoituksen

alussa esitet¡ sitaatit. Voidaan sanoa, että uuden aluemaantieteen lähtökohtana on ollut kasvava tietoisuus siitä, että >geography matters>

maantieteellinen tekijä on keskeisesti mukana so-

-

siaalisen todellisuuden rakentumisessa ja _siinä, millä tavalla alueellinen erilaistuminen tapahtuu.

Ehkä toistaiseksi perusteellisimmassa katsauk- sessa Gilbert ⁽¹⁹⁸⁸⁾ erottaa kolme näkökulmaa, jotka ovat olleet luonteenomaisia uuden alue- maantieteen tutkimuksille. Aluksi Gilbert erot- taa 1) lähestymistavat, jotka liittyvät eksplisiit- tisesti tiettyyn tuotantotapaan kytkeytyvien yh- teiskunnallisten prosessien spatiaaliseen organi- soitumiseen. Lähestymistavat keskittyvät siten alueiden polito-ekonomisen perustan rakentumi-

seen ja painottavat mm. pääoman kiertokulun lo- giikkaa näissä prosesseissa (ks. Massey 1978, rJy'ebber 1985). Monissa uudemmissa tutkimuk-

sissa alue hahmotetaan 2) inhimillisen vuorovai- kutuksen perustaksi, jolla on tärkeä merkitys yh- teiskunnallisten suhteiden reproduktiossa. Tä- män tutkimuskentän piiriin liittyy koko joukko tutkimuksia, joiden painopisteet vaihtelevât puh- taasta teoretisoinnista konkreettisiin analyyseihin (Thrift 1983, Pred 1984, Paasi 1986, Warf ^1988).

Edelleen Gilbert ⁽¹⁹⁸⁸⁾ erottaa 3) tutkimukset, joissa kohteena on, ^yleisesti ilmaisten, kulttuu- ri. Tutkijoiden kiinnostuksen kohteena ovat mm.

alueellinen identifioituminen ja identiteetti. Alue ymmärretään tällöin tietyn ihmisryhmän ja mil- jöön välisten kulttuuristen suhteiden perustalta.

Tämä lähestymistapa sisältää häivähdyksen kult- tuurimaantieteen traditiosta, jossa ^yhteisön ja miljöön suhde oli keskeisesti esillä. Gilbertin ty- pologian mukaan nämä tutkimukset kuitenkin viittaavat ^selvemmin nykyaikaisempiin alueelli- sen identiteetin tutkimuksiin.

Uuden aluemaantieteen esiinnousun myötä uutta painoa ovat saaneet maantieteen traditiossa vähemmän huomiota saaneet l) historiallisen tut- kimusotteen merkitys (esim. Lee 1985, Paasi 1986, Taylor ^1988, l99la) ja 2) kysymys alueel- lisen järjestelmän monitasoisuudesta (esim. Tay- lor 1985, 1988, vrt. Paasi l99lb). Nämä teemat

TERRA 103:41991 ovat olleet esillä jo maantieteilijöiden klassisissa keskusteluissa (ks. esim. Hartshornen, 1939: 442, toteamusta alueellisen synteesin ongelmista eri aluetasoilla tai historiallisen maantieteen pitkää traditiota). Nyt ongelmat otetaan esiin yhteis- kunta- ja kulttuuriteorian kautta tulkittuna. Tä- mä on nostanut aluemaantieteen

(a

yhteiskun- tatieteellisen aluetutkimuksen) statusta myös tie- teenalan ulkopuolella (vrt. Paasi 1991c). Histo- riallisen otteen korostaminen ei puolestaan ole merkinnyt vain menneisyyden ottamista 'vaka- vasti' vaan ylipäätään yhteiskuntaa, ihmistä ja

sosiaalista muutosta koskevien olettamusten sy- vällisempää problematisoimista (ks. Driver 1988).

Tradition painolasti?

Elpymisestään huolimatta aluemaantiede on vuosikymmenten kuluessa muodostunut jonkin- laiseksi sisäänrakennetuksi ongelmaksi maantie- teeseen. Uusissa keskusteluissa onkin haluttu teh- dä selkeä ero vanhaan aluemaantieteeseen. Mik-

si? Yksi oleellinen sly tähän on perinteiseen alue- maantieteeseen usein liitettävä, mystiikan sieme- nen sisältävä holismin idea, joka _hâmärtäâ jat- kuvasti aluemaantieteen imagoa maantieteen opetuksessa. Maantieteen perinteeseen kytkeyty- vä holismin idea myös uusintuu jatkuvasti _uusien sukupolvien myötä

-

^{eikä enää} nykyisin niin- kään hyvin perusteltuna kuin tieteenalamme tra- ditiossa, jossa aluemaantiede oli metodologisen keskustelun ydin. Argumentaation >pysähtynei- syys> johtuu

juuri

siitä, että traditionaalinen aluemaantiede on menettänyt merkitystáàn tut- kimusqlans yliopistomaantieteen piirissä.

Kriittisen roolin maantieteilijöiden (myös suu- ren yleisön) aluemaantiedettä koskevien käsitys- ten muovaajina ovat saaneet aluemaantieteen opetus yliopistoissa ja ennen muuta lcoulumaan-

tieto

-

ensimmäinen kuva maantieteen osa- alueista ja niiden tehtävistä omaksutaan esimer- kiksi Suomessa lukioiden maantieteen opetuksen kautta. Ainakin kirjoittajalla on vaikeuksia pi- täit'

-

nimenomaan niissä vahvasti heijastuvan holismin takia

-

informatiivisina seuraavia muu- tamista tuoreista lukion maantieteen oppikirjois-

ta

poimittuja, täss¿i hieman mukailtuja alue- maantieteen esittelyjâ:

>Aluemaantiede käsittelee rajatun alueen kaik- kia tekijöitä kokonaisuuden puitteissa>.

>Oleellista maantieteelle on se, että tarkastelus- sa otetaan huomioon kaikki paikkaan liittyvät te- kijät ja niiden vâlinen vuorovaikutus... Se maan- tieteen lohko, ^jossa tarkastellaan kaikkia tietyn alueen ilmiöitä yhdessä, on aluemaantiedettä>.

TERRA 103:41991

Nämä tavoitteet ovat kovin abstrakteja ja _si-

sällöllisesti tyhjiä. Tutkijan tulisi olla melkoinen

fakiiri,

ennenkuin hän voisi tutkia aluetta tai paikkaa siten, että kaikkien siellä vaikuttavien il- miöiden vuorovaikutus tulee otetuksi huomioon.

Esimerkkien sisältö tulee vielä vaikeammaksi ym- märtää, koska niissåi ei ilmaista, mikä alue tai paikka ylipäätään on tai miten se rajataan.

Aluemaantiede on maantieteen osa-alue, jota usein peräänkuulutetaan myös juhlapuheissa:

monet aluemaantieteen holistista olemusta jäljit- tävät merkittävät puheenvuorot onkin ^esitetty juuri erilaisten maantieteellisten tai muiden seu- rojen vuosikokouksissa (esim. Gilbert 1960, Hart

1982). Näissä puheenvuoroissa, jotka _{usein ovat} hyvin nostalgisia, aluemaantiede nähdään van- hojen hyvien

-

mutta nyt jo menetettyjen

-

^ai-

kojen ilmentymäksi.

Edellisten esimerkkien perusteella on ilmeistä, että aluemaantieteen

-

ehkä maantieteen ylei- semminkin

-

yksi perustava ongelma lättry kie- leen, jolla maantieteilijät operoivat, siis edellä esi-

tettyyn maantiede 3:een. Aluemaantieteen kan- nalta on ongelmallista, ett¿t kieli, jota käytet¿iän luonnehtimaan maantieteen tehtäviä ja toimin- ta-aluetta esimerkiksi juuri koululaisille suunna- tuissa oppikirjoissa, on hyvin abstraktia. ^Se ker-

too

samalla siitä, että

kieli

on ongelmallinen myös oppikirjoja tekeville maantieteen ammat- tilaisille: aluemaantieteen fia ^alueen) merkityk-

siä ei ehkä ole riittävästi eritelty. ^{Kostbade (1968)} totesi lähes neljännesvuosisata sitten, että alue- käsitteestä on sanottu kovin vähän juuri maan- tieteen opetuksen kannalta. Aluemaantieteen (suhteellisen!) taantumisen yksi tausta on ollut- kin siinä, että se on pitkään tulkittu pikemmin- kin kouluaineeksi ja tietyksi oppisisällöksi kuin tieteenalaksi (vrt. Buttimer 1979). Maantieteel- lisen toiminnan käytäntö

ja

maantieteilijöiden käyttämä kieli ovat siis tässä tapauksessa histo- riallisesti tarkastellen eri tasolla: aluemaantiedet- tä opetetaan koulutuksen eri tasoilla traditionaa- lisen käsitteellisen välineistön avulla. Varsinaisen aluemaantieteellisen tutkimuksen tekemisen lo- giikka kuitenkin heijastaa tänä päivänä hyvin eri tyyppisiä lähtökohtia.

Toinen ongelma liittyy aluemaantieteen meto-

diin

ja

_niihin tutkimusideaaleihin,

joita

alue- maantieteelle tavallisesti asetetaan. Ehkä keskei- sin näistä ideaaleista on ollut ajatus synteesistri.

Tässä ei viitata niinkään klassisiin kysymyksen- asetteluihin, kuten >onko maantieteilijä kykene- vä tekemään alueellisen synteesin>, tai >mikä lu- kemattomista mahdollisista synteeseistä on vali- di> (vrt. esim. Minshull 1967: 97). Aluemaantie- teeseen tyypillisesti liitettava alueellisen syntee-

Anssi Paasi Muuttuvat aluekäsitykset maantieteen . .

.

^2gZ

sin idea on erityisen ongelmallinen, jos _ajattelem- me sitä yleisemmästä metodo lo grsesla näkökul- masta kâsin. Metodologialla ymmärretään tässä metodin teoriaa, ts. filosofisesti reflektoitua ja käsitteellistettyä metodien erittelyåi.

Koska aluemaantiede traditionaalisessa merki- tyksessä kattaa sekä luonnon, kulttuurin että yh- teiskunnan ilmiöt, aluemaantieteellisessä syntee- sissä tutkijan pitäisi ideaalisesti pystyä operoi- maan sekä luonnontieteellisen, yhteiskuntatieteel- lisen että humanistisen otteen mukaisesti. Tradi- tionaalisen aluemaantieteen edustajat ovat kui- tenkin pyrkineet toimimaan pääsääntöisesti na- turalistisen metodologian mukaisesti, ts. ennen muuta fyysisen maailman empiirisen havainnoin- nin

ja

tähän perustuvien yleistysten pohjalta.

Lopputulosta on usein nimitetty naiiviksi empi- rismiksi. Ihmisen ja erilaisten yhteisöjen toiminta

-

^kulttuuri

-

pitaa kuitenkin sisällään raken- teellisia ilmiöitä ja suhteita, jotka eivät tule ym- måirrettäväksi muuten kuin teoreettisten abstrak- tioiden hahmottamisen kautta. Näin aluemaan- tieteen kehittyminen edellyttää myös avarakat- seisempaa metodologista otetta tutkimukseen.

Juuri täh¿in on 1980-luvun uusi aluemaantiede tähdännyt.

Aluemaantiede ja

systemaattinen

maantiede: kontekstien tulkintaa

Varenius nosti

jo

17. vuosisadalla esiin jaon

yleis- tai systemaattisen maantieteen ja _aluemaan- tieteen välillä. Yleismaantiede ei kokonøisuute- na ole herättänyt samanlaista keskustelua kuin aluemaantiede. Tåimä on tietysti ymmârrett¿ivää.

Yleismaantiede ilmaisee käsitteenä ainoastaan sen, että on joukko toisistaan poikkeavia tutki- muskohteita, joita lähestytään systemaattisesti, tavallisesti alueelliseen vertailuun pyrkien. Uusien tutkimuskohteiden ja lähestymistapojen yleisty- minen systemaattisen maantieteen piirissä on sen sijaan virittänyt runsaasti filosofis-metodologista keskustelua (ks. esim. Johnston 1986). Tieteen- alan kehityksen erittely osoittaa, että alueen ole- muksen tulkinta

liittyy

keskeisesti myös syste- maattisen maantieteen ongelmakysymyksiin. On- han alueellinen metodi, miten se sitten perustel- laankin, myös yleismaantieteen keskeisenä läh- tökohtana.

Edellä on kartoitettu aluemaantieteen ongel- makenttää paljolti tieteenalan sisåüsenä kysymyk- senä. Seuraavassa lähtökohtana on kuitenkin aja- tus, että juuri maantieteilijöiden aluekäsitysten muutosten yhteydessä ovat tiivistyneet alue- ja

yleismaantieteen syklisen kehityksen ilmentämät

298

Anssi Paasi Muuttuvat aluekäsitykset maantieteen sidokset yhteiskunnalliseen käytäntöön. Maan- tieteellisen ajattelun historiassa keskustelu tietee- nalan peruskäsitteistä näyttää usein liittyneen eri- laisten kriisien yhteyteen. Kriisit ^{on tåissä yhtey-}

dessä ymmärrettävä päâllekkäisinä pitkäkestoi- sina prosesseina, jotka voidaan abstrahoida tie- teenalan historiasta. Kysymys on itse asiassa'kes- tokriiseistä', jotka ovat aika ajoin ^syklisen kehi- tyksen myötä vahvistuneet ja _{välillä taas} olleet maantieteellisessä ajattelussa taka-alalla. Näiden kriisien esiinnousun myötä tapa ajatella tai toi- mia tietyllä tavalla on aina vahvistunut.

Ensimmäinen kriisiprosessi

on

luonteeltaan tekninen. Sen yhteydessä aluekäsite on ollut tie- teenalan identiteetin toivo ja maantieteen olemas- saolon legitimointiväline. Tähän pian tieteenalan institutionalisoitumisen jälkeen alkaneeseen ke- hitykseen liittyvät pyrkimykset alueen näkemises-

tä maantieteellisen tutkimuksen spesifinä tutki- muskohteena (objekti), maantieteellistä tutki- musta legitimoivana näkökulmana (korologia) tai aineistojen teknisenä luokitteluvälineenä. Haber- masin käsitteitä käyttääksemme, kysymys on täl- löin teknisestä (tiedon)intressistä, joka realisoi- tuu käsityksessä maantieteestä empiiris-analyyt- tisenä tieteenä; tieteenä, joka _ottaa tehtäväkseen maailmaa koskevan informaation, erityisesti luonnontieteellisen tiedon, keräämisen. Tätä tie- toa voidaan kâyttää hyväksi erilaisten instrumen- taalisten tarkoitusperien saavuttamisessa. Ensim- mäisen kriisin liikkeelle ^panevana voimana oli aluksi

juuri

institutionalisoituneen tieteenalan tarve legitimoida itsensä akateemisessa kentËissä.

Toista maailmansotaa voidaan pitää tärkeim- pänä vedenjakajana yleis-

ja

aluemaantieteen syklisessä kehityksessä: tietojenkäsittelytekniikoi- den nopea kehitys mahdollisti nyt entistä laajem- pien aineistojen käsittelyn. Nämä aineistot eivät enää olleet luonteeltaan paikallisia ta alueellisia.

Filosofinen herääminen positivismin muodossa nousi esiin ja _{ennen kaikkea} maantieteeltâvaa- dittiin sovellutuksia mm. alueellisen suunnittelun kehittamiseksi

ja

yhä nopeammin muuttuvan aluerakenteen haltuunottamiseksi. Aluemaantie- de sai leiman, jossa sita kritisoitiin vanhakantai- suudesta, konservatiivisuudesta

ja

-

^teoreetti-

semmin tulkittuna

-

reflektoimattoman naiivin empirismin ylläpitämisestä. Tiettyjen ^maisema- maantieteen ja historiallisen maantieteen alojen piirissä aluemaantieteellinen ajattelu kuitenkin eli jatkuvasti (vrt. Guelke 1974), mutta aluemaan- tiede muuttui nyt sopivaksi ainekseksi juhlapu- heisiin.

Jos ajattelemme alueen käsitettä sinåinsä, em- me pelkästään vanhakantaista aluemaantiedettä, filosofinen ja teoreettinen haaste käsitteen uudel-

TERRA 103:4 1991

leenmuotoilulle

tuli

positivismin esiinnousun myötä. Käytännöllinen haaste tuli puolestaan yh- dyskuntajärjestelmän yhä nopeutuvan dynamii- kan tutkimuksesta. Vastaus haasteeseen oli funk- tionaalisen alueen k¿isite, jonka myötä maanti- de'kohtasi' yhdyskuntajärjestelmän ja traditio- naalinen holistinen alueen käsite tietyssä mieles- sä hajosi. Kullekin edellä kuvatuista aluekäsitteis- tä on ollut luonteenomaista, että ne ontologises-

ti

nousivat ensisijassa tieteenalan perinnöstä ja tutkijoiden mielistä

-

^eivät yksilöllisistä tai ^yh- teiskunnallisista käytännöistä ja niissä toimivien toimijoiden tekemisistä.

Toinen aluekäsitteen kestokriisi on rakentunut ymmdrtiivdn intressin näkökulmasta. Tässä ei ha- luta väittää, että maantieteilijät olisivat pyrkineet filosofisesti perusteltuun hermeneuttiseen tutki-

musotteeseen

-

^{tämä pyrkimys} on noussut esil-

le ^vasta

humanistisen maantieteen myötä 1970-luvulta alkaen ja jatkuu 1980-luvulla käy- dyssåi keskustelussa aluemaantieteen olemuksesta (esim. Sayer 1989). Kuitenkin koko yliopisto- maantieteen olemassaolon ajan alueelle on etsit- ty empirismin rajoissa tai nämä tietoisesti ylittaen subjektivistisia merkityksiä. Jo varhaisen alue- maantieteellisen ajattelun edustajat korostivat alueen

(a

maiseman) kaikinpuolisen, myös es-

teettisen, ymmåirtämisen välttämättömyyttä (Paasi _1983). Tämän ajatussuunnan voidaan sel- västi katsoa jatkuneen tietyissä kulttuurimaan- tieteen linjoissa (esimerkiksi ns. kansanomaisten alueiden tutkimus) sekä filosofis-metodologisesti perusteltuina behavioraalisen ja erityisesti huma- nistisen maantieteen piirissä esitetyissä aluetta ja paikkaa koskevissa pohdinnoissa. Nämä nousi- vat esille 1960-T0luvuilla ^(esim. Buttimer 1979,

Tuan 1975).

Uusin debatti ja kestokriisi ilmentää maantie- teellisen ajattelun

ja

aluekäsitteen tulkintojen hahmottumista

-

^edelleen Habermasin käsitteitä käyttäen

-

emansipatorisen intressin kautta.

Alue ei enää ole kiinnostava pelkkänä käsittee- nä, jonka teknisten manipulaatioiden avulla tie- teenalan olemassaoloa voidaan legitimoida. Se ei myöskäån ole kiinnostava itseisarvoisena inhimil- lisen subjektiviteetin ilmauksena. Sen kiinnosta- vuus on siinä, missä määrin alueen kategorian kautta hahmotettavissa olevat teoreettiset väitteet ilmaisevat yleisemmin yhteiskunnallisen ktiytrin-

n ö n his|oriallisesti ehdollisia momenttej a, kuten taloudellisia, poliittisia, hallinnollisia ja

-

^ylei-

semmin

-

kulttuurisia prosesseja historiallises-

sa yhteydessään (Paasi 1986, Taylor l99la). Tä- mä tarkoittaa sitä, että keskustelun teemat eivät enää ole maantieteen sisäisiä vaan väistämättä

yleistä

yhteiskuntateoreettista mielenkiintoa

TERRA 103:4 l99l

omaavia. Hyvänä esimerkkinä tästä on erityisesti sosiologian ja maantieteen yhteys niin teoreetti- sessa debatissa kuin myös konkreettisessa tutki-

muksessa (esim. Gregory & Urry 1985, vrt. Paa- si 1989a).

Maantieteen historiaa tulkiten voidaan siis yleistäen todeta, että alue oli varhaisessa keskus- telussa looginen (käsitteellinen) ongelma. Tåimä

liittyi

vaiheeseen, jota _on oppihistoriassa nimi- tetty ekseptionalismiksi. Tämåi viittaa ajankoh- taan, jossa maantiede oli ulkoisten yhteiskunnal- listen tekijöiden (nationalismi/kolonialismi) seu- rauksena institutionalisoitunut akateemiseksi di- sipliiniksi, ja ^jossa oman identiteetin etsintä nosti juuri alueellisen näkökulman identiteetin perus- taksi, maantieteen olemassaolon keskeiseksi le- gitimaatioperustaksi. Samalla aluemaantiede eri merkityksissään nousi esille.

Haaste maantieteen sisäiselle kehitykselle tuli muuttuneelta käytäntösuhteelta,

mikä

toisen maailmansodan jälkeen ilmeni systemaattisen maantieteen osa-alueiden voimakkaana kehityk- senä. Tähän liittyivät tunnetusti kvantitatiivisten metodien esiinmarssi

ja

vuorovaikutuksen fia etäisyyden) nousu maantieteen peruskasitteiksi.

Aluekäsite ymmärrettiin uuden lähestymistavan hengessä entistä selvemmin luokitteluvâlineenä (esim. Grigg 1967), mihin vaikuttivat juuri _tie- tojenkäsittelytekniikoiden kehitys ja filosofisel- la tasolla positivismin läpimurto, jotka yhdessä loivat loogisen perustan tälle näkemykselle. Alue riisuttiin alastomaksi niistä synteettisistä ja inhi- millisistakin elementeistä, joita perinteiseen _alue- maantieteeseen oli liitetty. Ne olivat nyt 'naiivia empirismiä'.

l970luvun loppupuolelta alkaen ja erityisesti

I 980luvun kuluessa aluemaantieteellinen ajattelu on jälleen nostanut ^päätään

-

^{ei kuitenkaan}

enää perinteiseltä ekseptionalistiselta perustalta.

Eräät humanistisen maantieteen edustajat ovat vaatineet aluemaantieteeseen perinteisen ulko- kohtaisen'outsider'-perspektiivin rinnalle'insi- der'-näkökulmaa, joka toisi tarkasteluun mu- kaan myös alueiden asukkaiden jokapäiväisen elâmän (Buttimer 1979). Modernista yhteiskun- tateoriasta inspiroituneet maantieteilijät ovat puolestaan korostaneet aluemaantieteen uudistu- misen perustana ja lähtökohtana yhteiskunnan ja tilan fia historian) erottamattomuutta: alue tu- lisi ymmärtää suhteessa yhteiskunnalliseen käy- täntöön sen erottamattomana tapahtumapaikka- na (Thrift 1983), historiallisesti ehdollisena pro- sessina (Pred 1984), institutionalisoitumisproses- sina (Paasi 1986, 1991a), jne. Keskustelulle on

ollut leimaa-antavaa korostaa aluejärjestelmää moniulotteisena kokonaisuutena, jossa kukin

Anssi Paasi Muuttuvat aluekäsitykset maantieteen . .

.

^2gg

alue

on

osa jatkuvaa alueellisen järjestelmän muutosta (esim. Gregory 1982, Paasi l99la, ^Tay-

lor

1988, l99la, Warf 1988).

Edellä on lyhyesti ja ehkä liiaksikin ^yksinker- taistaen hahmoteltu oppihistoriallista taustaa, jo- hon kysymykset alueen olemuksesta ja aluemaan- tieteellisen tutkimuksen metodista asettuvat. Seu- raavassa hahmotellaan alueen ongelmaa toises- ta näkökulmasta ottamalla esille erilaisia 'aluei- ta', ts. tapoja käsitteelliståiä alue. Tämä metodo- loginen tarkastelutapa on perusteltu, koska on tosiasia, että maantieteessä aluekäsitteellä on ol- lut, voi olla ja tuleekin olla erilaisia merkityksiä.

Tämä peruskäsitteitä ja tutkimuskäytäntöjä kos- keva pluralismi on

-

kuten Taylor ^(1991b) on osuvasti todennut

-

^yksi edellytys sille, ^että maantiede voi monipuolisesti

ja

kriittisesti ar- vioida paitsi tutkimuskohteitaan, myös itseään.

Seuraavassa tarkasteltavat alueen ideat eivät ole sellaisenaan välttämättä löydettävissä tietyistä tutkimuksista mutta ne ovat kaikki näkökulmia, jotka ovat tavalla tai toisella olleet esillä puhut- taessa (alue)maantieteellisestä ajattelusta.

Seuraavassa pohditaan kunkin jakson yhtey- dessä paitsi esitetyn näkökulman legitimaatiope- rustaa inhimillisessä käytännössä, myös sitä millä tavalla mainittu näkökulma esittäytyy maantie- teellisessä tutkimuksessa. Tarkastelussa erotetaan esitieteellinen aluekâsitys, disipliini-keskeiset ja kriittiset aluekäsitykset. Näistä ensimmäisessä aluekäsite otetaan tavallisesti tutkimuksessa an- nettuna

-

siitä nimitys esitieteellinen. Disiplii- ni-keskeiset lähestymistavat lähtevät liikkeelle sii-

tä,

että alue on ennen muuta tutkijan luoma konstruktio, jota käytetään tutkimuksen meto- dologisena perusteluna, luokitteluvälineenåi tai tulosten esittämisen välineenä

-

riippumatta sii- tä, millaisia asioita pyritaan tutkimaan. Kriitti-

set tulkinnat ovat aluekäsityksiä, joiden lähtö- kohtana on inhimillinen käyt¿intö ja pyrkimys kä- sitteellistaä spatiaalisen todellisuuden rakentu- rnista tätä lähtökohtaa vasten. Näin tämän nä- kemyksen piiriin _kuuluvat yhtâ hyvin humanis- tisen maantieteen kuin yhteiskuntamaantieteen myötä esiinnousseet käsitykset alueen luonteesta.

Esitieteellinen

aluekäsitys

Alue reflektoimattomana käytännöilisenä valintana

Tämän näkökulman mukaisesti alue tulee (maantieteellisen) tutkimuksen kohteeksi itses- täänselvyytenä ilman että aluetta tai sen metodi- sia tai teoreettisia ulottuvuuksia tutkimusongel-

300

Anssi Paasi Muuttuvat aluekâsitykset maantieteen man kannalta juurikaan pohdittaisiin. Tälle nä- kökulmalle ei luonnollisesti löydy perusteluja teoriasta, tutkimuskäytännöstä kylläkin: ^maan- tieteen eri osa-alueilla on enemmän kuin taval- lista tutkia jonkin kylän, kunnan, läänin tai vaik- kapa peruskarttalehden pohjalta mekaanisesti ra- jattua _aluetta ilman, että lainkaan pohdittaisiin tutkimusalueen valinnan teoreettista perustelua.

Alue,

alueellinen näkökulma

ja

tutkimuksen maantieteellisyyden problematisointi ^jäävät täl- löin huomioimatta samaan aikaan kuin tutkimus- kohteena oleva ilmiö määrittâä metodin.

Tässä kohden monet

tutkijat

sanovat, ettâ näinhän asian tulee ollakin, siis tutkimusongel- ma määrittää metodin ja lähestymistavan. Tämä on totta itse tutkimuksen muodollisen toteutta- misen kannalta. Mutta näin meneteltäessä tie- teenalan käsitteellinen kehittäminen jää taustalle ja pian kierretäân kehäâ, jossa samaa tutkimus-

asetelmaa toistetaan kritiikittömästi tai ^synnyte- tään 'tieteidenväliéiä' näkökulmia, jotka eivät lii- ty mihinkään tieteenalaan vaan ovat jossakin tie- teellisten aktiviteettien välimaastossa. Ns. sovel- tavan otteen voimakas yleistyminen 1970-luvulta alkaen on esimerkiksi Suomessa lisännyt voimak- kaasti tämänkaltaista aluetutkimusta. Tältä osin näkökulma perustuu maantieteen kannalta ulkoa käsin määrittlvään käytäntösuhteeseen, jossa tie- teenalan traditio ja intellektuaalinen ^perusta ei juurikaan ilmene. Kulttuurimaantieteellisessä tut- kimuksessa tämänkaltaiseen tutkimustapaan näyttää usein liittlvän ajatus kohdealueen asuk- kaiden muodostamasta yhteisöstä ilman että yh- teisöllisyyttä tarkemmin spesifioitaisiin. ^Näin aluetutkimuksessa sivuutetaan sekä maantieteen että esim. tässä tapauksessa sosiologian perusky- symykset, siis mitä ovat alue ja yhteisö.

Disipliini-keskeiset aluetulkinnat

Alue objektina

Alueen näkeminen objektina on ollut tyypil- listâ erityisesti holistiseen tutkimusotteeseen pyr- kineessä maisemamaantieteessä, erityisesti sak- salaisessa Landschaft-maantieteessä. Holistisen katsannon ääripâinä voidaan maantieteellisen ajattelun käl.täntösuhteen kannalta pitää yhtäältä maantiedekeskeistä käsitystä alueesta organismi- na, toisaalta yhteiskunnan näkökulmasta holis- tisen näkökulman asettumista puhtaaksi ideolo- giaksi, jolle tieteenalan tarjoama intellektuaali- nen perustelu on tarpeen.

Ensin mainitusta voidaan ottaa esille traditio- naaliset näkemykset alueesta eräänlaisena vuo-

TERRA 103:4 1991

rovaikutussuhteiden kenttänä, ^jossa erilaiset'voi- mat'

-

^{liittyvât ne sitten} luontoperustaan, kult- tuuriin tai yhteiskuntaan

-

kilvoittelevat. Samat näkemykset ovat itse asiassa esillâ myös moder- neissa systeemiajatteluun perustuvissa aluekäsi- tyksissä. Yhteiskunnallista käytäntöä ajatellen voimakkain esimerkki on puolestaan natsi-ideo- logian Lebensraum-oppi, jossa organistinen alue-

käsitys

oli

lopulta yhteiskunnallis-ideologinen lâhtökohta, ei enää tieteenalan olemassaolon le- gitimaatioperusta. Geopoliittisiin alueorganismi- ajatuksiin on vähäisemmässä määrin tutustuttu myös Suomessa (Paasi 1990).

Käsitys alueesta organismina ei ole nykyåiän kovinkaan suosittu maantieteellisessä ajattelus- sa, sen sijaan yhteiskunnallisessa käytännössä tä- mä ajatus on esillâ vähintäänkin implisiittisesti liittyen ^yleensä regionalistisen ajattelun voimis- tumiseen. Esimerkiksi (suomalaisessa) aluepoliit- tisessa keskustelussa eivät ole harvinaisia sävyt, joissa korostetaan sitä, miten alueet 'persoonal- lisuutensa' voimalla osallistuvat yhteiskunnalli- seen kilvoitteluun tai'riiståivät toisiaan'. Tällöin kompleksiset poliittiset ja taloudelliset ^prosessit piilotetaan populistisen kielenkäytön sisään. Eri- laiset regionalistiset etelä-pohjoinen-dikotomiat ovat tuttuja myös muista maista. Gore (1984) ar- vioi aluepoliittisessa keskustelussa esiinnouseiden

territoriaalisten suunnittelustrategioiden edusta- van niinikään eräänlaista organistista näkemys- tä alueiden olemuksesta. Tällöin alue ikäänkuin peittää persoonallisuutensa voimalla sen, mitä yhteiskunnan sosio-spatiaalinen työnjako tuot- taa.

Alue maisemakuvana

Alueella maisemakuvana viitataan tässä jao- tukseen,

joka

voidaan tehdåi Løndschaftin ja

L a n d s c h af t s b i I dtn v älillä (H art s horne 1 9 5 9, Wag- ner & Mikesell 1962). Edellinen viittaa alueeseen ensisijassa selvästi rajautuvana objektina (vrt.

aluetulkinta 2), jälkimmäinen alueen ilmenty- mään tai kuvaan. Alueella maisemakuvana on ol- lut maantieteen traditiossa tärkeä merkitys. On huomattava, että tässä yhteydessä alueen ymmâr- täminen perseptuaalisena kategoriana viittaa ni- menomaan tutkijøn havaintoon, ei siihen, miten keskivertokansalainen alueen tai maiseman hah- mottaa. Näitä on puolestaan tutkittu ns. beha- vioraalisen ja erityisesti perseptiomaantieteen pii-

rissä.

Alue maisemakuvana palautuu yleensä tiettyyn havaintoajankohtaan, vaikka havaittavien objek- tien ^geneesi saattaakin tematisoitua tutkimukses- sa eri tavoin. Alue maisema(kuva)na on ollut

1 .

TERRA 103:4 l99l

maantieteen traditiossa esillä myös toisella taval- la: transformoituvana prosessina. Tällöin ^pääpai- no on ollut sen prosessin jäljittämisessä, jonka myötä luonnonmaisema muuttuu kulttuurimai-

semaksi. Amerikkalaisen Sauerin (1925) ideat lie- nevät tunnetuimpia esimerkkejä tämän kaltaises- ta ajattelusta. Sauer käytti ^maisemaa aluekäsit- teen synonyyminä. Hän oli kuitenkin kiinnostu- nut maiseman morfologiasta fenomenaalisena objektina, ^ei niinkään teoreettisena ongelmana.

Alue formaalisena luokitteluvälineenä

Maantieteen sisäisen logiikan voidaan sanoa

paljolti olleen taustana näkemykselle alueesta (tai alueellisuudesta) ensisijassa ilmiöiden tarkastelu- tapana tai luokitteluvälineenä, ts. tavallaan me- todisena apuvälineenä. Selvimmin tämä näkemys

on

ollut

esillä tutkimuksissa, joissa erilaisten luonnon, kulttuurin tai maisematekijöiden (yksi tai useampia) perustalta on laadittu typologioi- ta, ts. aluejakoja. Esimerkkinä voidaan mainita kulttuurimaantieteen piirissä laaditut kulttuuri- aluejaot ja luonnontieteelliseltä perustalta (mm.

ilmasto) laaditut globaalista todellisuutta kuvaa- vat suuraluejaotukset.

Tämän kaltainen metodiikka on ollut luon- teenomaista myös kansalliselle tasolle kytkeyty- välle maantieteelliselle tutkimukselle. Usein ta- voitteena on pyrkiä aluemaantieteelliseen syntee- siin, jolloin aluej akojen aluemaantieteellisenä pe- rustana ovat erilaisten ilmiöiden alueelliset jakau- tumat. Näiden synteesi tuottaa varsinaisen alue- jaon, _on kysymys sitten luonnonmaantieteellisistä alueista, kulttuurialueista tai maisema-alueista.

Maantieteen metodologian kannalta tarkasteltu- na maantieteelle jää tällöin eräänlainen infor- maationvälittämisrooli ja myös aluekäsite jää täl- löin lähinnä tutkijan intuitioon perustuvaksi in- tellektuaaliseksi luokitteluvälineeksi. Maantieteen traditiossa erityisesti korologisen tradition ^(osin myös spatiaalisen tradition) edustajat ovat usein mieltäneet aluekäsitteen juuri tällaiseksi mentaa- liseksi luokitteluvälineeksi. Näin k¡kentä ^yhteis- kunnalliseen käytäntöön ei ole tässä tapaukses- sa tapahtunut käsitteellisen perustan reflektoin- nin kautta ^vaan mahdollisia muita teitä pitkin näin erityisesti spatiaalisen tradition piirissä teh-

-

dyissä tutkimuksissa, joissa alue on käsitteellis- tynyt funktionaalisena luokitteluvälineenä.

Alue funktionaalisena luokitteluvälineenä Funktionaalisen alueen ideana

on -

^toisin

kuin homogeenisen alueen tapauksessa

-

^kuva-

3

Anssi Pøasi Muuttuvat aluekäsitykset maantieteen . .

.

³⁰¹

ta alueen synnyn toiminnallinen perusta: alue syntyy keskuksen ja ympäristön vuorovaikutuk-

sessa. Funktionaalinen alue on selvemmin maan- tieteen'sisäisenä' tuotteena syntyneeseen formaa- liseen alueeseen verrattuna askel kohti ^yhteiskun- nallista käytäntöä, koska luokittelujen ^kohtee- na ovat

juuri

yhteiskunnallisen käytännön eri muodoissa syntyvät vaikutusalueet. Kun ^kysy- myksessä ovat tavallisesti päällekkäiset vaiku- tusalueet, ovat luokitukset luonteeltaan relatii- visia. Funktionaalisten alueiden luokittelukohtee- na on ollut tietty yhteiskunnallinen prosessi:

lii-

ke (Hart 1982: I

l).

On huomattava, että vaikka formaalisten alueiden tapauksessa aj atellaan tut- kimuskohteena olevan muodon ja tietyn kuvion, myös formaaliset alueet pitävät sisällään erilai- sia fyysisiä

ja

kulttuurisia prosesseja (mts.).

Maantieteessä alueen muodostuminen funk- tionaalisen luokittelun välineeksi liittyy spatiaa- lisen tradition

ja

kvantitatiivisten tekniikoiden nousuun, mikâ yleisemmin heijastaa maantieteen muuttuvaa käytäntösuhdetta. Maantiede muut- tui yhä selvemmin ekseptionalistisen roolinsa rin- nalla soveltavaksi tieteenalaksi. Maantieteilijät ovat funktionaalisen aluekäsitteen kautta saaneet yhteiskunnallisen käytännön kannalta valtaroo- lin: funktionaalisten luokittelujen tulokset ovat yleensä olleet tarkeitä perustoja yhteiskunnan aluerakennetta koskevien hallinnollis-poliittisten päätösten näkökulmasta. Metodologisessa mie- lessä aluekäsitteen olemus ei kuitenkaan muut- tunut paljoakaan korologisen maantieteen edus- tamasta aluekonseptiosta. Alue säilyi ^edelleen luokitteluvälineenä, joskin perinteinen'puhtaan tieteen' lähtökohta korvautui osin kytkennällä yhteiskunnalliseen käytäntöön.

Alue ^yhteisönä

Edellä havaittiin, että alue on käsitetty asuk- kaidensa muodostamaksi yhteisöksi lähinnä alueorganismiajattelun yhteydessä. Tällöin eivât olleet vieraita holismin sävyttämät ajatukset sii- tä, miten ^yhteiso ja _{alue ovat saman organismin} kaksi eri puolta. Maantieteellisen ajattelun his- toriassa ilmenee kuitenkin myös muita näkökul- mia, joissa korostetaan asukkaiden muodostamia alueyhteisOja, alueellisesti rajoittuneita el¿imän- tapayhteisöjä jne. (Paasi 1986). Voimakkaita viit- teitä yhteisöajattelusta sisältyy myös territoriaa- lisista suunnittelustrategioista käytyyn keskuste- luun (Gore 1984: 230).

Selvimmin ajatus alueyhteisöstä ilmenee kui- tenkin nykyään kulttuurimaantieteellisissä tutki- muksissa, joissa pyritään kartoittamaan ns. kan- sanomaisia alueita, ts. tiettyjen alueiden hahmot-

3OZ Anssi Paasi Muuttuvat aluekäsitykset maantieteen tumista alueiden asukkaiden mielissä. Tyypillis- tä näiden ns. vernakulaaristen alueiden analyysi on ollut pohjoisamerikkalaisessa kulttuurimaan- tieteessä, jossa tutkimuksella on pitkä traditio (esim. Gastill1973, Jordan 1978, Zelinsky 1980,

Shortridge 1984). Tutkimuksissa on luonteen- omaista pyrkiä jäljittämâän alueita sellaisena

kuin ne esitta¡yvat >>keskivertokansalaiselle>>.

Zelinsky (1973) nimittää tällaisia alueita kulttuu- rialueiksi, jos kohta kulttuurialueen käsite on se-

kin varsin ongelmallinen.

Vernakulaaristen alueiden tutkimukset eroavat jäljempänä tarkasteltavista perseptiotutkimuksis- ta siinâ, että ensiksi mainituissa alueiden olemus- ta pyritään tavallisesti jäljittämään monenlaisten dokumenttien avulla. Alueita ei siis pyritä pur- kamaan psykologisten ulottuvuuksien kautta (esim. tiedollinen, asenteellinen), kuten varsinai- sissa perseptiotutkimuksissa. Aluemaantieteen yhteydessä hyvä esimerkki tästä ajattelusta on Whiten ja Foscuen (1953) teos >>Regional Geo- graphy of Anglo-America>. Siinä tutkijat tuot- tavat alueet pyrkimyksenään löytää alueiden ja asukkaiden alueellinen yhteys

-

alueet eivät ole kiinteitä vaan ovat dynaamisessa liikkeessä.

Tässä yhteydessä on myös mainittava regiona- lismi, sillä (kulttuurisen) regionalismin tutkimuk-

sessa on usein implisiittisenä olettamuksena alue- yhteisöidea, joka tavallisesti redusoidaan kollek- tiivitajunnan ilmentymäksi. Yhteisökäsite on luonteeltaan ideaalinen,

ts.

se

ei

vältt¿imättä koostu aktiivisesti yhteisönä toimivista henkilöis- tä. Tämân kaltaisella tutkimuksella on ollut voi- makas traditio ennen muuta Yhdysvalloissa. Kun tiedämme kulttuurimaantieteen merkityksen yh- dysvaltalaisen maantieteen perinteessä, ei olekaan ihme, että regionalismi on jäsentynyt ennen muu- ta kulttuurisena kâsitteenä (esim. Jensen 1952,

Gilbert 1960, Robbins et

al.

1983, Bradshaw 1988).

Toinen maantieteellisesti kiinnostava regiona- lismin ulottuvuus on poliittinen: miten alueelli- selta perustalta toimivat liikkeet (faktuaaliset yh- teisöt) toimivat löytääkseen ratkaisuja taloudel- lisiin, poliittisiin ja sosiaalisiin ongelmiin. Myös tâhän on maantieteen traditiossa kiinnitetty huo- miota (Morgan 1939, Gilbert 1960, Gilbert & Litt

1960, rWirth ₁₉₅₂₎ ja maantieteen sovellutusten

-

erityisesti suunnittelukysymysten yhteydessä

-

^se tulee jatkossa vain korostumaan (vrt. Gore 1984).

Alue perseptuaalisena yksikkönä

Alueen ymmärtäminen perseptuaalisena yksik- könä

on ollut

luonteenomaista ns. perseptio-

TERRA 103:4 1991

maantieteessä tai yleisemmin behavioraalisessa maantieteessä. Nämä eroavat oleellisesti varsinai- sesta kulttuurialueita erittelevästä kulttuurimaan- tieteestä. Perseptiotutkijoiden alue-idea muistut- taa käsitystä alueesta formaalisena tai funktio- naalisena luokitteluvälineenä, tosin täll¿i kertaa luokittelijana ei ole tutkija vaan 'koehenkilö'.

Tutkijan aineistoa ovat koehenkilön tekemät luo- kitukset. Kiinnostuksen kohteena on alueellinen tietoisuus, josta

-

^{samaan tapaan kuin tietoisuu-}

desta ylipäätään

-

voidaan erottaa tiedollinen (esim. kartografinen representaatio), asenteelli- nen (esim. alueisiin liittyvät stereotypiat) ja toi- minnallinen ulottuvuus (esim. alueellinen päätök- senteko). Tutkimuskäytännössä n¿imä ovat saat- taneet olla tutkimuskohteena erikseen tai saman- aikaisesti. Esimerkiksi tilapreferenssitutkimuksis- sa nämä ulottuvuudet

-

tai ainakin kaksi ensim- mäistä

-

^usein kietoutuvat yhteen. Aluekäsitys näissä tutkimuksissa on tyypillisesti individualis- tinen. Yksilöiden laatimien alueluokittelujen pe-

rustalta on saman tapaisesti kuin perinteisessåi aluemaantieteessä pyritty löytämään aluejakoja, esimerkiksi preferenssipintoja (Paasi 1983).

Kriittiset aluetulkinnat

Alue elämismaailman konstituenttina

Humanistisen maantieteen näkökulma alueen olemukseen rakentuu yksilöiden kokemuksen pe- rustalle. Luonteenomaisempaa kuin alueesta pu- huminen, humanistisen maantieteen edustajille on operoida paikkakäsitteen kanssa. Käsitteellä sense of pløce on humanistisessa maantieteessä kuvattu paikan ja ihmisen välistä tunneperäistä sidosta (Tuan 1975). Sekä paikka ja ihminen vai- kuttavat toisiinsa. Maantieteilijät ovat traditio- naalisesti ymmärtäneet paikan sijaintina tai ai- nutkertaisena artefaktana. Tuan, samoin kuin monet muutkin humanistimaantieteilijät, on läh- tenyt liikkeelle siitä, ettåi myös paikan kokemuk- sen tutkimuksessa on mahdollista operoida siten, että saavutetaan systemaattisen tiedon filosofi- nen ideaali. Paikka on tällöin ymmärretty ^mo- nitasoisena kategoriana: Tuanin esimerkit vaih- televat ihmisen intiimisfääristä aina kansallisval- tioihin saakka

-

^{kuhunkin tasoon} kiinnittyvat omat lojaliteetit ja tuntemukset. Paikkakäsitteen ontologinen sisältcl jäsentyy humanistisen maan- tieteen edustajille ^yleensä yksilökeskeisesti. N¿iin myös paikkakokemuksen rakentumisessa oleel- lisena tekijänä oleva sosiaalinen perspektiivi, eri- laiset institutionaaliset käytännöt jäävät vähäi- selle huomiolle. Varsinaiset filosofiset lähtökoh-

TERRA 103:4 l99l

tansa ihmisen paikkasuhteen tulkinnassa huma- nistimaantieteilijät ovatkin ammentaneet erilai-

sista ihmiskeskeisistä filosofioista, mm. eksisten-

tialismista (ks. Karjalainen 1986).

Ehkä eksplisiittisimmin on alueen olemusta hu- manistisen maantieteen yhteydessä käsitellyt But- timer ^(1979). Hän on korostanut

-

maantieteel- liselle keskustelulle luonteenomaisesti fysikaali- siin analogioihin päätyen

-

traditionaalisten aluemaantieteen lähestymistapojen edustaneen

aika-tila-käsityksiltään newtonlaista maailman- kuvaa: aika ja tila tulkitaan siinä erilaisten ob- jektien kehykseksi tai säiliöksi. Vastaavasti po- sitivistisen logiikan mukaan aika-tila on käsitteel-

listyn¡ topologisena pintana. Molempien lähes- tymistapojen tiedonkäsitystä Buttimer on kuvan- nut >outsider>-näkemykseksi. Buttimer on ha- lunnut maantieteilijöiden omaksuvan positivis- tisen outsider-käsityksen rinnalla syvällisemmän

>insider>-nãkemyksen ja aluetutkimuksen haas- teena on näiden dialektisen suhteen analyysi. In- sider-perspektiivi viittaa tietyssä elinympäristössä rakentuvan jokapäiväisen kokemuksen eritte- lyyn. Buttimer (1979: ₁₅₈₎ puolustaa molempien lähestymistapojen tarpeellisuutta siten, että se- kä outsider's että insider's näkemykset pitavat _si- sällään subjektiivisen ja objektiivisen elementin.

Buttimerin (1979) keskustelu edusti ilmestyes- sään uutta ajatusmallia mutta muut seuraavassa tarkasteltavat kriittiset näkökulmat ovat edenneet huomattavasti pidemmälle _alueen olemuksen jäl- jittämisessä. Niiden lähestymistavoissa tutkimus- ten painopiste on siirtynyt yksilöiden subjektivi- teetista toimijoihin ^ja yhteiskunnsllisiin proses- seihin. Samalla on valitettavasti ehkä liiaksikin sosiologisoitu inhimillisen olemisen luonnetta ja aluemaantieteen uusimmat haasteet ovat selväs-

ti

sosiaalisen

ja

>ymmärtävän> tutkimusotteen yhteennivomisessa.

Alue pääoman kasautumisen ilmentymânä Ajallisesti jotakuinkin _{samaan aikaan kuin hu-} manistisen maantieteen piirissä pohdittiin sitä, miten spatiaalisuuden inhimillinen kokemus ra- kentuu, voimistui myös toisen ääripään tutkimus eli radikaalimaantieteen näkökulma. Sen teoreet- tisena innoittajana oli marxilainen yhteiskunta- teoria. Samaan aikaan kun humanistisen

-

^ja

erityisesti behavioraalisen

-

maantieteen edus- tajat ajautuivat tutkimusasetelmissaan individua- lismiin, radikaalinäkökulma ajautui yksilön nä- kökulmasta toiseen ääripäâhän: kaikkein deter- ministisimmân ekonomistisen tulkinnan mukaan alue on ymmärrettävä suoraviivaisesti ^pääoman kasautumisprosessin ilmentymäksi. Kuvaavim-

Anssi Paasi Muuttuvat aluekäsitykset maantieteen . .

.

³⁰³

mat esimerkit tästä alueymmärryksestä on kir- joittanut englantilainen Doreen Massey (1978).

Masseyn lähtokohta

oli

traditionaalisen teolli- suusmaantieteen kritiikissä ja hän korosti uuden aluetulkinnan välttämättömyyttä. Massey kriti-

soi voimakkaasti tutkimuksia, jotka _lähtivät liik- keelle >annettuna otetuista> alueista:

>>... 'regions' are not necessarily pre-given to the

study of intra-national spatial differentation'... 're- gions must be considered as an effect of analysis;

they are thus defined in relation to spatial uneven development in the process of accumulation and its effects on social (including political) relations>.

Aluekäsitteen mäârittelyn yhteydessä Masseyn (1978, 114,

ll6)

ankara taloudellinen determis- mi näkyi selvästi hänen kirjoittaessaan mm. seu- raavaa:

>The process which is suggested here begins lrom the process ol accumulation and analyses the pro- duction of spatially uneven development without any prespesified regionalization of that space. From analysis on accumulation, it produces concepts of

geographical organization in terms of the spatial division of labour... In general terms, there is pro- bably an increasing degree of agreement that ana- lysis should start from accumulation rather than regions>.

Jälkiviisaasti voidaan todeta, että Masseyn tuolloin edustama ekonomismi on jäänyt taus- talle paitsi hänen itsensä (esim. Massey 1984), myös muiden uuden aluemaantieteen kehittäjien töissä. Syynä tälle on juuri _{se, ett¿i} paikallisuus, alueellisuus, ls. msantiet eel/rsyys kontingenttina tekijänä on noussut merkittävästi esille. Masseyn

098a: ⁵²⁾ omin sanoin:

>For geography matters. The fact that ^proces-

ses take place over space, the facts of distance or closeness, of geographical variation between are- as, of the individual character and meaning of spe- cific places and regions

-

^{all these} are essential to the operation of social processes themselves>.

Erityistä huomiota paikallisuusteemaan on kiinnitetty ns. lokaliteel/i -tutkimuksessa, joka

on

ammentanut lähtökohtiaan'masseyläisen' aluetutkimuksen perustalta. Lokaliteetti-termi viittaa yleisesti keskusteluun, jossa paikallisuu- den merkitystä on pohdittu paitsi teorian, myös lukuisien konkreettisten tutkimusten kautta. Näi- den tutkimusten myötä on paikallisuuden _mer- kityksestä kä1ty mm. Environment and Planning

D

^(Society and Space) sekä Antipodelehdissä

keskustelua, ^j ollaista maantieteen peruskäsitteistä on harvoin käyty (keskustelun konkreettisista ja teoreettisista teemoista ks. Paasi 1989a). Keskus- telu lokaliteetti-teemasta jatkuu ja _sen painopis-