T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 1 / 2 0 1 2 63 kisesti. Siinä missä karnevaaleissa
oli juhlittu erilaisuutta nokkimis- järjestystä rikkomalla, näytökset areenalla juhlistivat yhtenäisyyttä hierarkioita lujittamalla.
Jatkuva pienimuotoinen vasta- rinta korvasi avoimen kapinoin- nin neuvottelussa sallitun ja kielle- tyn rajoista. Kilvanajajien faniver- kostot, koteihin perustetut kirkot ja kerjäläisten oma ammattisanas- to olivat keinoja sulkea eliitti ulos merkityksellisestä arjesta. Karates- saan valtaapitävien hallinnasta ne muodostivat uhkan, jota oli sään- neltävä tai häirittävä. Orjat pitivät puoliaan hidastelemalla, petkutta- malla ja tekeytymällä sairaiksi tai pelkureiksi. Isännän huoli mai- neestaan loi tilaisuuden käyttää valtaa juoruamalla hänen tekemi- sistään. Eliitti puolestaan koulut- ti ja manipuloi alamaisiaan muun muassa arkkitehtuurilla. Julkisten tilojen siisteys ja esteettisyys vies- tivät korkeasta moraalista, joka rohkaisi järjestykseen. Areenahu- veissa hyödynnettiin eksoottisten eläinten, ilotulitteiden ja metelin kontrollin kaltaisia tehosteita, jot- ka etäännyttivät todellisuudesta se- kä edistivät imperiumin ikonogra- fian sisäistämistä. Ristiriidat ilme- nivät muun muassa patsaiden hä- päisynä julkisessa kaupunkitilassa.
Ruokakapinoita puhkesi ajoit- tain varoituksena laajemmista on- gelmista. Viljan jakelulla rauhoit- tuessaan tämä painostusmenetel- mä vahvisti asioiden yleistä tilaa.
Sen sijaan periferioissa Rooman kulttuurinen ja symbolinen mah- ti sekä taloudenpito kyseenalais- tettiin avoimesti. Levitessään ka- pinoivasta Juudean provinssista muualle valtakuntaan kristinus- ko arvosteli vallitsevaa yhteiskun- tajärjestystä. Tarjotessaan vaihto-
ehtoja johtamisen tavalle sekä elii- tin ja rahvaan suhteen säännöil- le kristinusko ravisteli valtion ja alamaisten välistä ”asiakassuhdet- ta”. Imartelun ja teeskentelyn ritu- aalit ajautuivat yhä huterammal- le perustalle. Toner väittääkin, että kristinuskon suosion kasvu tarjosi valtiolle tien ulos hallinnon kriisis- tä, kun 300-luvulla sen aseman vi- rallistamisella ratkaistiin hallinnon oikeutuksen ongelmia.
Kirjan perusteella populaari- kulttuurin tutkimus on mahdol- linen ja arvokas lisä Rooman his- torian tutkimukseen. Toner lukee klassisia kirjoituksia uusista näkö- kulmista ja yhdistelee aineistojaan kekseliäästi tavalla, josta voi op- pia. Hän on tiukan analyyttinen, ja viihdyttävien esimerkkien pe- rusteella ilmeisen huumorintajui- nen. Hienoisia tyylillisiä notkah- duksia lukuun ottamatta teksti on sujuvaa ja johdonmukaista. Vähät- telystä vapaata huomiota roomalai- selle ”roskaviihteelle”, duunarin ar- jelle ja yhteiskuntasuhteiden tasa- painottamisen mekanismeille oli- kin jo kaivattu.
Kirjoittaja on kulttuurimaantieteilijä, joka työskentelee Pelitoiminnan tutki- mussäätiön tutkimusjohtajana.
Sinisistä maisemista maantieteen ytimeen
Hannu Linkola
Allan Tiitta: Sinisten maisemien mies. J. G. Granön tutkijantie 1882–1956. SKS 2011.
Johannes Gabriel Granön (1882–
1956) asema suomalaisen maan- tieteen ikonostaasissa on kiista- ton. Hänet on nostettu jalustalle niin maisematutkimuksen uran- uurtajana kuin kansainväliset mi- tat täyttäneenä metodikkonakin.
Hän on lähes ainoa varhaisen yli- opistomaantieteen suomalaisedus- taja, jonka ajatuksia siteerataan edelleen. Lisäksi Granön valoku- vat Altain vuoristoalueilta on tun- nustettu aikansa valokuvataiteen merkkisaavutuksiksi, niitä on esi- telty useissa näyttelyissä pitkin 2000-lukua.
Syväluotaavaa elämäkertaa Granöstä ei ole kuitenkaan tätä en- nen kirjoitettu. Useimmat Granötä käsittelevät kirjoitukset ovat valot- taneet vain yhtä puolta monipuo- lisesta tutkijapersoonasta tai jää- neet katsauksenomaisiksi läpiva- laisuiksi hänen elämästään. Do- sentti Allan Tiitan laatima jyhkeä biografia onkin mitä tervetullein li- sä Granö-tutkimukseen ja suoma- laisen maantieteen historiankirjoi- tukseen.
Granön ansioluettelo on niin monimuotoinen ja pitkä, että hä- nen tutkijaidentiteettiään – ”sivii- lihenkilöstä” puhumattakaan – on lähes mahdotonta tarkastella yh- den tulkintakehyksen kautta. Sin- nikkäänä ja maantieteen historian erinomaisesti tuntevana tutkijana Tiitta on selvinnyt haasteesta en- siluokkaisesti. Henkilökohtaiseen
64 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 1 / 2 0 1 2
kirjeenvaihtoon ja muihin run- saisiin primäärilähteisiin tukeu- tumalla hän rikastaa aikaisempaa tutkimusta sekä täsmentävillä että uusilla näkökulmilla. Granön tut- kijaprofiilin moninaisuuteen Tiit- ta puolestaan vastaa käymällä vai- vaa ja sivuja säästämättä läpi kaikki Granön akateemisen uran kiinto- pisteet ja niiden tiede- ja yhteis- kuntapoliittiset taustat. Lopputulos on ensiluokkainen tietokirja, jonka voi halutessaan lukea juonellisena elämäkertana, yksityiskohtaisena lähdeteoksena tai ajankuvaksi kas- vavana katsauksena suomalaiseen 1900-luvun alun yliopistomaail- maan.
Tutkimusmatkailija, metodikko ja hallintomies
Granön maantieteilijäidentiteetin pohja muodostui jo lapsuusvuo- sina Siperiassa, jossa hänen isän- sä toimi suomalaisten siirtolaisten pappina. Yliopistoon kirjaudut- tuaan Granö palasi Siperiaan työs- tämään sekä suomalaisia siirtoloita käsitelleen pro gradu -tutkielman- sa että kansainvälisestikin tunnus- tetun väitöskirjansa Altai-vuoris- ton pinnanmuodoista. Altain kau- den kestävimmäksi teokseksi osoit- tautui kuitenkin vuosina 1919 ja 1921 julkaistu Altai – vaellusvuosi- na nähtyä ja koettua I–II, jonka ru- nollinen kuvailu ja tieteellisen tark- ka dokumentointi muodostivat ai- nutlaatuisen kokonaisuuden suo- malaiseen matkakirjallisuuteen.
Kun Venäjän keisarikunnan ha- joaminen katkaisi Granön tutki- mukset Altailla, hän löysi itselleen uuden suunnan etelästä. Vuon- na 1919 Granö otti vastaan kut- sun Tarton yliopiston maantieteen professoriksi. Pestistä alkoi tutki- jantien toinen etappi, jonka aikana
Granö alkoi pohtia syvällisesti tie- teenalansa sisältöä ja asemaa. Tar- tossa Granö rakensi ympärilleen kokonaisen koulukunnan, jon- ka avulla toteutettiin valtion tukea nauttinut Viron kotiseuduntutki- muksen hanke. Granön toimin- nalla oli Virossa suuri kansallinen merkitys, jonka pysyvyyttä osoittaa nimikkoluentosalin perustaminen Tarton yliopistoon viime vuonna.
Palattuaan Helsinkiin vuonna 1923 Granö jalosti Tartossa luo- miaan ajatuksia ja menetelmiä kokonaisvaltaiseksi oppijärjestel- mäksi sekä sitä tukevaksi käsitteis- töksi. Hänen yksityiskohtainen ja omaleimainen maisemien alueel- liseen luokitteluun perustuva op- pirakennelmansa manifestoitui lä- hes pamflettimaisena ehdotuksena maantieteen suuntaviivoiksi (Puh- das maantiede, 1930) sekä näitä op- peja Suomen oloihin soveltaneena tutkimuksena (Suomen maantie- teelliset alueet, 1932).
Vaikka Granön metodologia herätti kansainvälistäkin huomio- ta, sen merkitys jäi suhteellisen vä- häiseksi. Kirjojen ilmestyttyä Gra- nö keskittyi opetustoimintaan sekä uraansa summaavien tutkimusten ja yleiskatsausten kirjoittamiseen.
Vuonna 1926 Turkuun muuttanut- ta Granötä työllistivät myös hal- linnolliset toimet. Hän toimi Tu- run yliopiston rehtorina vuosina 1932–34, jolloin nuorta yliopistoa uhkasi jopa lakkauttaminen kans- leri E. N. Setälän pyrkiessä ohjaa- maan yliopiston voimavaroja pe- rustamansa Suomen suku -tutki- muslaitoksen toimintaan. Turusta Granö palasi vielä kerran Helsin- kiin vuonna 1945, jossa hän joh- ti sodanjälkeisessä kurimuksessa kamppaillutta maantieteen laitos- ta viiden vuoden ajan.
Työtä maantieteen puolesta Granön tutkijanuraa esitelles- sään Sinisten maisemien mies ruo- tii myös epäsuorasti sitä, miten yh- teiskuntaa, tieteenalaa ja yksittäistä tutkijaa yhdistävät sidokset raken- tuvat. Vaikka Granön toimintapii- rinä oli ensisijaisesti yliopisto, oh- jasivat hänen toimintaansa aikansa tiedejärjestelmän lävistäneet kan- salliset ihanteet. Granö sanoutui visusti irti poliittisesta toiminnas- ta, mutta kirjoituksistaan hän poh- ti toistuvasti, millä tavoin maan- tiede saattoi kulloisissakin oloissa parhaiten palvella ”isänmaata”. Esi- merkiksi Granön vastentahtoisesti vastaanottamat hallinnolliset pes- tit kuvastavat hänen velvollisuu- dentuntoaan valtiota kohtaan. Tiit- ta kuvaa myös vaikuttavasti, kuinka Granö kuunteli jatkosodan kumi- naa huvilallaan Porvoon Tirmos- sa kantaen huolta rintamalle jou- tuneista opiskelijoistaan ja sodan laimentamasta tutkimusinnostaan.
Granön elämäntyö oli kuiten- kin ensisijaisesti työtä maantieteen puolesta. Hän joutui jo opiskelles- saan keskelle Helsingissä vallinnut- ta ”merkillistä antigeograafista” il- mapiiriä, jossa vastakkain olivat ar- vovaltaisen Suomen Maantieteelli- sen Seuran näkemys maantieteestä erikoistieteiden alueellisena yleis- käsitteenä ja Suomen Maantieteel- lisen Yhdistyksen pyrkimys va- kiinnuttaa maantieteen asema it- senäisenä oppialana. Tieteenala oli insti tutionalisoitunut 1800-luvun lopulla ennen kaikkea kansallisis- ta lähtökohdista, joten sen sisäl- löllinen ja teoreettinen kehitys oli 1920-luvulle saakka hidasta. Koska maantieteen käytännön painopiste oli opettajankoulutuksessa ja isän- maantuntemuksen levittämisessä, monet johtavat tiedemiehet aset-
T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 1 / 2 0 1 2 65 tuivat kritisoimaan maantieteen
asemaa selväpiirteisten erikoistie- teiden rinnalla.
Maantieteen merkityksellisyy- destä vakuuttunut Granö pyrki vas- taamaan näihin haasteisiin mai- sematieteellään. Maantieteellisten seurojen yhdistyttyä vuonna 1921 hän totesi ajan olevan kypsä tie- teenalan tutkimuskohteen ja rajo- jen selväpiirteiseen identifiointiin.
Granön väljinä ohjenuorina oli- vat tieteenalan sijainti luonnon- tieteiden joukossa sekä saksalaisen Landschaft-maantieteen ajatuk- set maisemista alueellisina koko- naisuuksina. Vaikka Granö tiedos- ti maantieteen poikkitieteellisen luonteen, hän pyrki karsimaan tie- teenalan vastuualueita radikaalisti.
Granö nimesi maantieteen opik- si ihmisen aistiympäristöistä sekä niiden alueellisista ja paikallisista muodoista, jolloin maantieteelli- sen tutkimuksen ulkopuolelle jäi- vät muun muassa tieteenalaan lä- heisesti linkittyneet klimatologia ja geomorfologia. Tiiviin yhteis- työn naapurialojen kanssa Granö katsoi toki välttämättömäksi.
Vaikka Granön maisematie- teen läpimurron esti moni asia sat- tumasta lähtien, sen ydinongelmia olivat vaikeaselkoisuus ja ohjel- mallisuus. Sanellessaan ohjelmal- lisesti ja aukottomasti kokonaisen tieteenalan sisällön, oppirakennel- ma eväsi itseltään ja tieteenalaltaan mahdollisuuden kehittyä. Maise- matieteensä koherenssiin ja tiede- poliittiseen ulottuvuuteen keskit- tyessään Granö ikään kuin unoh- ti kysyä, millaiseen yhteiskunnal- liseen tiedontarpeeseen hänen laatimansa alueluokitusjärjestelmä vastasi. Puhdas maantiede jäikin nopeasti oppihistorialliseksi kurio- siteetiksi, kun alueiden toiminnal-
lisuutta hahmotelleet matemaatti- set mallit löivät maantieteessä lä- pi toisen maailmansodan jälkeen.
Tiitta perehdyttää Granön op- pirakennelmaan kriittisen syvälli- sesti, empaattisestikin, etsien siitä juonteita tämän päivän tutkimus- suuntauksiin. Esimerkiksi maise- ma-arkkitehtuurissa ja ympäristö- tutkimuksessa on innostuttu Gra- nön tutkimuksista, jotka pyrkivät selvittämään ympäristöstä välitty- vien aistivaikutelmien kokonais- vaikutusta. Maantieteellistä maise- matutkimusta hallitsee sitä vastoin nykyisin kriittinen angloamerik- kalainen keskustelu, johon Gra- nön ei voi sanoa vaikuttaneen. Tiit- ta myöntääkin, että vaikka Granö nautti suurta akateemista kunnioi- tusta, osallistui merkittäviin kan- sallisiin julkaisuhankkeisiin ja otti vastaan lukuisia tunnustuksia, hä- nen aikalaisarvostuksensa raken- tui toisten saavutusten varaan kuin nykyinen maine. Pääteostensa suh- teen Granö joutui tyytymään lop- pujen lopuksi varsin vaatimatto- maan vastaanottoon.
Yleisen ja yksityisen rajalla Sinisten maisemien mies ei ole ai- noas taan maantieteen oppihisto- riaa tai yhden merkittävän tutkija- persoonan ammatillinen elämäker- ta. Se tarjoaa myös kokonaisvaltai- sen kurkistuksen 1900-luvun alun akateemisen sivistyneistön käy- töskoodistoon, ajatusmaailmaan ja verkostoihin. Teoksen alussa Tiitta toteaa pidättyvänsä Granön urassa ja siihen vaikuttaneissa aatteellisis- sa ja yhteiskunnallisissa virtauksis- sa. Niinpä esimerkiksi Granön per- he-elämä jää sivujuoneksi, vaik- ka perheen hyvinvoinnin takaami- nen vaikutti Granön ammatillisiin päätöksiin. Granön elämänpiiri tu-
lee kuitenkin niin oivallisesti esiin riveiltä ja niiden väleistä, että teok- sesta voi huoletta puhua henkilö- kuvana. Tiitta on toiminut oikein antaessaan puheenvuoron mones- ti Granölle itselleen. Tuskinpa te- rävinkään tulkinta tavoittaisi koh- dettaan niin hyvin kuin Granön nasevin ja lämpimin sanamuodoin kirjoittamat kirjeet ystävilleen ja kollegoilleen.
Nämä dokumentit päästävät niin lähelle Granön persoonaa, et- tä niiden rinnalla Tiitan omat luon- nehdinnat päähenkilönsä luon- teenpiirteistä ja arvomaailmasta tuntuvat hieman ulkokohtaisilta.
Sitä vastoin Tiitan painopisteva- linnat muistuttavat perustellusti Granön tutkijakuvan unohdetuis- ta puolista. Tiitta tuo esimerkiksi aiheellisesti esille sitä nuorta geo- morfologia, joka on usein jäänyt maisematutkimusta kehitelleen metodologin varjoon. Allekirjoi- tan myös Tiitan ratkaisun nos- taa Suomen maantieteelliset alueet Granön merkkiteosten joukkoon.
Erityiskiitoksen Tiitta ansaitsee in- nostaan esitellä Granön tutkimus- ten saamaa vastaanottoa ja niiden myöhempää vaikutusta.
Vaikka teos on tuhti, se pitää hy- vin otteessaan. Tarkastelun pääpai- no on otsikon mukaisesti Granön tutkijantiessä ja sen kontekstuali- soinnissa, mutta lukuisat herkulli- set anekdootit estävät elämäkertaa lipsahtamasta pelkäksi saavutusten luetteloinniksi. Lukijaa ilahdutta- vat esimerkiksi kuvaus Granön ja hänen opiskelijansa kohtaamisesta Tarzan-elokuvan näytöksessä se- kä lista pahansuovista liikanimis- tä, joilla Granö nimitteli sairasta- maansa sädesientä. Yksityiskohdat tuovat kosolti lihaa teoksen vahvan luuston ympärille ja saavat Granön
66 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 1 / 2 0 1 2
maisemat elämään niin konkreet- tisesti kuin metaforisestkin. Tiitta muistaa – hieman Granön itsensä tavoin – höystää asiatekstiään myös ripauksella huumoria. Hänen läm- pimän huvittuneet sanapainonsa osoittavat tämän tästä, kuinka lä- heiseksi Granö on kirjoitusproses- sin aikana tullut.
Sinisten maisemien miehessä yhtyvät esimerkillisesti tietokirjan, tutkimuksen ja elämäkerran hyvät ominaisuudet. Se sai Lauri Jäntin tietokirjapalkinnon vuonna 2012.
Teos tarjoaa luotettavan tie- topaketin suomalaisen yliopisto- maantieteen historiasta kiinnos- tuneille lukijoille, mutta kulkee sa- malla juonellisena kertomuksena halki yhden kiinnostavan ihmis- elämän. Alaotsikossaan kirja osoit- taa, ehkä vahingossakin, ettei Gra- nön tutkijantie rajaudu vain aka- teemiseen uraan, vaan kattaa koko elinkaaren. Niinpä teos lienee an- toisaa luettavaa myös niille, jotka ovat kiinnostuneet Granöstä hänen valokuviensa myötä. Tiitan harras- ta kerrontaa täydentää Taneli Esko- lan toimittama kuvitus, joka kertoo kokonaisuudesta sen puolen, johon sanat eivät riitä. Ajankuva välittyy- kin paitsi tiedollisena myös esteet- tisenä kokemuksena tavalla, joka on aistiympäristöä herkin mielin ja analyyttisin katsein tarkastelleen tutkijan elämäkerralle lähes ainoa hyväksyttävä.
Kirjoittaja viimeistelee väitöskirjaansa suomalaisen maantieteen maisemaku- vista Helsingin yliopiston geotieteiden ja maantieteen laitoksella.
Nykysaksan kulttuurihistoria
Matti Klinge
Axel Schildt ja Detlef Siegfried:
Deutsche Kulturgeschichte. Die Bundesrepublik von 1945 bis zur Gegenwart. Hanser Verlag 2009.
Vastikään ilmestynyt Saksan (liit- totasavallan) kulttuurihistoria vuodesta 1945 nykyaikaan on kiin- nostava kirja sekä käsiteltävän ai- kakauden kannalta – miten pal- jon muuttui, miten paljon jatkui!
– että aikakausien jaottelun, perio- disaation, näkökulmasta sekä kult- tuurihistorian käsitteen ja kentän kannalta.
Kulttuurihistorian vaihtelevat merkitykset
Kulttuurihistoria on saksalainen käsite, joka tiettävästi on Saksan ohella käytössä oikeastaan vain Suomessa ja Ruotsissa. Meilläkin tälle sanalle on annettu varsin vaih- televia sisältöjä, joita voi tarkastella kolmen eri aikakausina julkaistun Suomen Kulttuurihistoria -kirja- sarjan näkökulmasta, tutustumal- la samannimisten turkulaisten yli- opistollisten oppituolien tuloksiin tai vierailemalla Lundin suures- sa, nimenomaan kulttuurihistori- alle omistetussa, museokomplek- sissa. Parhaillaan Ruotsissa ilmes- tyy moniosainen Signums svenska kulturhistoria. Se on monin tavoin ansiokas, mutta siinä jää askarrut- tamaan sama kuin suomalaisessa- kin traditiossa: varsinkin uusim- paan aikaan tultaessa ulkopuolelle on jätetty lähes kokonaan yliopis- to- ja tiedekulttuuri sekä korkeam- pi kuvataiteen, musiikin ja kirjalli- suuden maailma. Aika lailla sivuun
jää myös se näkökulma, jota vastaa- va, melko uusi tanskalainen kirja- sarja korostaa nimessään Dansk Identitetshistoria. Kaikkein uusin suomalainen kulttuurihistorian so- vellus on saanut nimekseen Arjen historia. Se asettuu sosiaalihistori- an, kansatieteen ja sosiologian vä- limaastoon, kun taas ”korkeakult- tuurista” kiinnostunut lukija saa tu- keutua Peter von Baghin Siniseen lauluun, joka on ansiokkaasti nä- kemyksellinen, muttei tavoitteel- taan kattava tai tieteellinen.
Kulttuurihistorian käsitteestä avautuu laaja näköala museoihin, jotka ovat historian, nimenomaan kulttuurihistorian sovelluksia.
Talous- ja sosiaalihistoriallises- ti sekä kansatieteellisesti painottu- vasta kulttuurihistoriallisesta näke- myksestä tuli meillä niin voimakas, että 1940-luvulta alkaen pidettiin tarpeellisena perustaa erityisiä po- liittisen historian oppituoleja val- tio- ja sotahistoriaa sekä uusimman ajan historiaa varten. Sellaisia ei lie- ne muualla maailmassa, ja voi ky- syä, oliko ratkaisu kovin onnekas.
Päinvastoin kuin sosiologia, suomalainen historiankirjoitus ei ole saanut juuri lainkaan vaikut- teita Ranskasta. Kuuluisassa Pléia- de-sarjassa ilmestynyt kuusiosai- nen, maailmanlaajuisia näköalo- ja avaava tapojen historia Histoire des mœurs (Gallimard 1991) on ta- vattoman monialainen ja inspiroi- va. Filosofialla, kielitieteellä ja ant- ropologialla on siinä tärkeä, läpi- käyvä osuus.
Muutamia vuosia sitten ilmestyi kulttuuri-sanaa yllättäen painotta- vana neljänä hyvin paksuna osana Dictionnaire culturel de la langue française, joka on ranskan kielen historiallis-etymologinen sanakir- ja, mutta johon sisältyy satoja laa-
