Kansantalouden tilinpito kiertokulkukaaviona

Kansantalouden tilinpito kiertokulkukaaviona

Matti Estola¹ Dosentti

Joensuun Yliopisto

K

ansantalouden kiertokulkukaavio ja reaali- tilinpito ovat kaksi tapaa kuvata kansantalou- den talousyksiköiden vuorovaikutuksia reaali- ja rahavirtojen kautta. Kaikilla taloustoimilla on kaksi osapuolta: ostaja ja myyjä. Jokaisen kaupan yhteydessä ostajan menot ovat myyjän bruttotulojen suuruiset, joista liikevaihto- (ar- vonlisä) ja hyödykeverojen osuus tilitetään val- tiolle. Kansantalouden tuotannon arvoa voi- daan siten mitata sekä tuottajien bruttotulojen että kuluttajien bruttomenojen kautta kansan- talouden reaalitilinpidon mukaisesti. Koska jo- kainen ostettu hyödyke saa aikaan hyödykkeen hinnan suuruisen rahallisen suorituksen, talou- den reaaliprosessin tapahtumilla on vastineen- sa talouden rahaprosessissa. Kansantalouden käyttäytymistä voidaan siten analysoida tutki- malla kumpaa hyvänsä em. prosesseista. On kuitenkin syytä huomata, että ilmaisperiaatteel- la tarjotuilla julkishyödykkeillä ei ole vastinet- ta rahaprosessissa, ja vastaavasti veroilla ja ra- hamääräisillä julkisilla tuilla ei ole reaalivasti-

neita. Edelleen kansantalouden reaalitilinpito, jota kirjoituksessa tarkastellaan, ei sisällä omai- suustulovirtoja. Omaisuus- ja korkovirtamatrii- seja ollaan parhaillaan laatimassa ja sisällyttä- mässä kansantalouden tilinpitoon.

Yksityiset ja julkiset kulutusmenot sekä in- vestoinnit ovat yksityisen ja julkisen sektorin menoja. Kansantalouden tietyn ajanjakson os- tomenojen yhteisarvo poikkeaa kotimaisen tuo- tannon jalostusarvosta tuonnin ja myymättä jääneen tuotannon arvon verran, joista jälkim- mäinen näkyy yritysten varastojen arvojen li- säyksinä eli varastoinvestointeina. Kun varas- toinvestoinnit lisätään yritysten investointeihin, kansantalouden yhteenlasketut ostomenot vas- taavat tuotannosta saatuja bruttotuloja, eli markkinahintaisen BKT:een ja tuonnin arvojen summaa.

Kansantalouden tuotantovirran arvoa mit- taava nimellinen BKT saadaan laskemalla yh- teen yritysten arvonlisäykset tietyltä ajanjak- solta. Nimellisen BKT:een avulla voidaan ap- proksimoida reaalista BKT:tta, eli kansantalou- den tuotantovirtaa, seuraavan periaatteen mu- kaisesti. Oletetaan, että Suomen kaikkien yri- tysten tuotantoja voitaisiin mitata painomitois-

1 Kiitokset Pirkko Aulin-Ahmavaaralle ja Arto Kokkiselle hyvistä kommenteista. Mahdolliset virheet ovat luonnolli- sesti minun vastuullani.

sa kg, ja merkitään yrityksen iarvonlisävirtaa qi(kg/v) ja yrityksen lopputuotteen kilohintaa pi (€/kg), v= vuosi. Suomen vuotuinen BKT (€/v) voidaan tällöin esittää seuraavasti BKT=

Σ

^{ni=1piqi≈p–}

Σ

^{ni=1qi⇒ ≈}

Σ

^ni=1qi,

missä p– (€/kg) on Suomessa toimivien yritys- ten lopputuotteiden keskimääräinen kilohinta ja nyritysten lukumäärä. Approksimaatio Suo- men reaaliselle BKT:lle, ∑iqi (kg/v), saadaan siis deflatoimalla nimellinen BKT hyödykkei- den keskimääräisellä kilohinnalla. Nimellisen BKT:een deflaattorina käytetään kuitenkin yleensä jotain keskihintaindeksiä, jolloin yllä tehty mittayksikkötarkastelu ei päde. Mittayk- sikköjen avulla deflatoinnin periaate tulee kui- tenkin ymmärretyksi. Koska tuotannon reaali- ja rahavirroilla on edellä mainitut yhteydet, täs- sä työssä kuvaamallamme rahavirtamallilla voi- daan kuvata myös kansantalouden tuotanto- prosessia.

Työssä osoitamme, että kansantalouden makrotason rahavirtojen mallintamisessa voim- me hyödyntää muutamia yksinkertaisia periaat- teita, joita fysiikassa ja insinööritieteissä käyte- tään virtaussysteemien mallintamisessa. Aluk- si kuvaamme talousyksiköt rahavirtasysteemei- nä, sen jälkeen muodostamme talouden mak- rosektorit aggregoimalla talousyksiköt erillisik- si sektoreiksi ja lopuksi osoitamme, että kan- santalouden reaalitilinpito voidaan kuvata ra- kennetun kiertokulkukaavion avulla.

1. Virtaussysteemien mallinnus- periaatteet

Fysikaalisia virtaussysteemejä ovat vesi- ja muut nestevirtasysteemit, ilma- ja muut kaasu- virtasysteemit sekä sähkö- ja materiavirtasys-

teemit. Talousyksikköjä voidaan puolestaan kuvata rahavirtojen tulo-meno -systeemeinä kiinteän ajanjakson aikana. Virtaussysteemien mallintamisessa voidaan soveltaa seuraavia pe- riaatteita:

1) Materian, energian tai liikemäärän vakioi- suus, ja/tai

2) Kirchhoffin virtaus- ja jännitelaki (Marshall 1978, s. 13, 16).

Materian vakioisuus tarkoittaa, että mate- ria ei häviä. Jos tietty nestemäärä kaadetaan let- kuun, letkun toisesta päästä tulee ulos sama määrä. Vastaavasti, jos nelisylinterisen poltto- moottorin jokainen sylinteri tuottaa pakokaa- sua yhteen pakoputkeen, putkesta tuleva kaa- sumäärä on sylinterien yhteensä tuottama mää- rä. Materia voi kuitenkin muuttaa olomuotoa;

lämmitettäessä vettä osa siitä höyrystyy ja haih- tuu ilmaan. Rahavirtasysteemeissä voimme olettaa, että raha ei häviä. Jos talousyksikölle annetaan rahasumma Y (€), yksikkö joko ku- luttaa (siirtää toiselle) tai säästää rahat, mutta ei hävitä niitä. Siis Y = S + C, missä S on sääs- töt ja C kulutus.

Kirchhoffin virtauslaki: Virtaussysteemin solmukohtaan tulevien sähkövirtojen summa = solmukohdasta lähtevien sähkövirtojen sum- ma.

Kirchhoffin jännitelaki: Jos suljetun virtapii- rin jännite on vakio, virtapiirin tietyssä kohdas- sa tapahtuvaa jännitteen laskua vastaa yhtä suuri jännitteen lisäys toisessa kohdassa (Mar- shall 1978, s. 13).

Kirchhoffin lakien tulkinta rahavirtasysteemeissä:

Virtauslaki: Rahavirtasysteemin jokaiseen sol- mukohtaan (tietylle talousyksikölle) tulevien BKT

p–

rahavirtojen summa = solmukohdasta poistu- vien rahavirtojen summa.

Jännitelaki: Jos rahaa poistuu kiertokulus- ta jossain kohdassa tietty määrä, rahaa pitää tulla systeemiin toisessa kohdassa vastaava summa, jotta kiertokulussa kiertävä rahamää- rä säilyisi vakiona.

2. Yritys i rahavirtasysteeminä Yritykseen ikohdistuu kiinteän ajanjakson ai- kana seuraavat rahavirrat.

Tulot: Yksityiset kulutusmenot yritykselle Ci, julkisen sektorin kulutusmenot yritykselle Gi, kotimaisten yritysten yritykseltä i ostama yksityinen kiinteän pääoman bruttomuodostus IYi, yrityksen ivälituotemyynti kotimaisille yri- tyksille Zi, julkisen sektorin yritykseltä iosta- ma kiinteän pääoman bruttomuodostus IJi, ul- komaiden yritykselle maksamat vientitulot lop- pu-, väli- ja investointituotteista Xisekä yrityk- sen julkiselta sektorilta saamat tukipalkkiot BYi. Menot: Yrityksen i kiinteän pääoman kulu- minen eli yrityksen tekemät poistot Pi, yrityk- sen maksamat tuotannon ja tuonnin verot TTi, työnantajan sosiaaliturvamaksut TSi, palkat ja palkkiot bruttomääräisenä (veroineen) Wi, yri- tyksen iulkomaille maksamat tuontimenot lop- pu-, väli- ja investointituotteista Mi, yrityksen välituoteostot kotimaisilta yrityksiltä Hi sekä yrityksen toimintaylijäämä ja sekatulot (netto) Vi, jotka yritys tulouttaa omistajilleen. Toimin- taylijäämä sisältää yrityksen säästöt. Kaikki nämä ovat rahavirtoja mittayksiköltään €/v, kun tarkastelujakso on yksi vuosi.

Yksityiset kulutusmenot sisältävät kotita- louksien sekä niitä palvelevien voittoa tavoitte- lemattomien yhteisöjen kulutusmenot, ja kiin- teän pääoman bruttomuodostus sisältää koti- maisten tuottajien kiinteiden varojen hankin-

nat (Tilastokeskus 2003, s. 17–18). Yksityiset ja julkiset kulutusmenot yritykselle ipitävät si- sällään yrityksen tulot sen valmistamista ja tuo- mista kulutushyödykkeistä. Ulkomaankaupas- sa erottelua ei tehdä loppu-, väli- ja investoin- tituotteiden suhteen, eli ulkomaankaupassa nämä erät aggregoidaan kokonaisvienniksi ja tuonniksi. Yrityksen tuontimenot sisältävät siis yrityksen omaan käyttöön ja myytäväksi tuomat loppu- ja välituotteet sekä investointitavarat, sillä useimmat kotitalouksien ostamat tuonti- hyödykkeet tuodaan maahan yritysten toimes- ta. Yksityishenkilöiden ostot ulkomailta eivät näy tässä mallinnuksessa. Jokainen yritys ei kohtaa kaikkia em. rahavirtoja, sillä kaikki yri- tykset eivät tee vienti- ja tuontikauppaa, eivät saa tukipalkkioita eikä julkinen sektori osta niiltä kulutus- tai investointihyödykkeitä. Jos yritys i ei tuota eikä tuo investointituotteita, tällöin IYi = IJi = 0.

Yrityksen i toimintaylijäämäsaadaan, kun yrityksen arvonlisäyksestä vähennetään palkan- saajakorvaukset (brutto), tuotannon ja tuonnin verot, työnantajan sosiaaliturvamaksut, kiin- teän pääoman kuluminen ja siihen lisätään tu- kipalkkiot. Markkinatuotannossa toimivan yri- tyksen arvonlisäyslasketaan vähentämällä yri- tyksen tuotannon arvosta tuotannossa käytet- tyjen välituotteiden arvo (tavarat ja palvelut).

Sekatulo on korvaus yrityksen omistajan ja hä- nen perheenjäsentensä työstä, ja se pitää sisäl- lään yrittäjän saaman voiton (Tilastokeskus 2003, s. 16–17).

Yritysten kiinteä pääoma menettää arvoaan kulumisen sekä teknologisen ja taloudellisen arvon alenemisen kautta, ja yritykset säästävät tekemällä poistoja, jotta niillä olisi tulevaisuu- dessa varaa hankkia koneita ja laitteita. Ku- vioon merkitty kiinteän pääoman kuluminen vastaa yrityksen tekemiä poistoja. Kiinteän pää-

oman muodostus puolestaan vastaa kotimais- ten yritysten ja julkisen sektorin yritykseltä i tekemiä yrityksen valmistamia tai ulkomailta tuomia kone- ja laitehankintoja, jotka ko. yri- tykset ja julkinen sektori kirjaavat investoin- neikseen. Tuotannon ja tuonnin verot koostu- vat arvonlisäverosta sekä muista tuotannon ja tuonnin veroista.

Koska raha ei häviä, vuoden aikana yrityk- seen virtaava rahamäärä on yhtä suuri kuin yri- tyksestä pois virtaava rahamäärä lisättynä toi- mintaylijäämällä ja sekatuloilla, jotka ovat yri- tyksen tulojen ja menojen erotus jakson aikana sisältäen yrityksen säästöt. Jos rahavirtasystee- mi samaistetaan nestevirtasysteemiksi, toimin- taylijäämä ynnä sekatulo vastaa ”yritysastiaan”

vuoden aikana kertynyttä nestemäärää: tulot ovat virtauksia astiaan ja menot virtauksia as- tiasta. Vastaava yhtälömuotoinen esitys on:

Ci + Gi + Xi + BYi + IJi + IYi+ Zi = Pi + Wi + Vi + Mi + Hi +TTi+ TSi⇔ Vi = Ci + Gi + Xi + BYi + IJi + IYi+ Zi– Pi – Wi – Mi – TTi – TSi – Hi.

Yhtälön jälkimmäinen muoto määrittelee yri- tyksen toimintaylijäämän ja sekatulot.

3. Kotitalous jrahavirta- systeeminä

Yksinkertaisuuden vuoksi, kotitalouksia palve- levien voittoa tavoittelemattomien yhdistysten toimintaa ei mallinneta erikseen, vaan ne aja- tellaan kotitalouksiksi.

Tulot: Kotitalous j saa bruttomääräisiä palkkatuloja ja palkkioita kotimaasta Wj, toi- mintaylijäämä- ja sekatuloja kotimaasta Vj, so- siaaliavustuksia kotimaasta BKj, ensituloa ulko- mailta (netto) NEj ja tulonsiirtoja ulkomailta (netto) NTj. Ensitulotarkoittaa tuloa, jonka ko- titalous saa osallistumisestaan tuotantoon sekä korvauksia, jotka rahoitus- ym. varojen omis- taja saa varojen järjestämisestä toisen yksikön käytettäväksi. Tulo voi olla palkansaajakor- vauksia, tuotanto- ja tuontiveroja vähennetty- nä tukipalkkioilla, toimintaylijäämää, sekatuloa tai omaisuustuloa. Tulonsiirrotovat julkisyhtei- söiltä (EU ym.) sekä yksityiseltä sektorilta saa-

Kuvio 1. Yrityksen i rahavirrat vuoden aikana.

tuja korvauksia, joihin ei liity työsuoritusta, ei- vätkä ne ole korvauksia tehdyistä sijoituksista (Tilastokeskus 2003, s. 16–17).

Menot: Kotitalous j maksaa kulutusmenoja Cj, välittömiä veroja TVjja säästää nettomääräi- sesti SKj. Välittömät verotsisältävät tulo-, varal- lisuus ym. verot, jotka julkinen sektori laskut- taa tuloista siten, että kotitalous ei saa rahoja tililleen. Kaikkien rahavirtojen mittayksikkö on

€/v ja rahavirtakaavio on kuviossa 2.

Kotitalouden j rahojen sisään- ja ulosvir- tausten yhtäsuuruusehto on:

Wj+ Vj+ BKj+ NEj+ NTj= Cj+ TVj+ SKj⇔ SKj= Wj + Vj + BKj + NEj + NTj – TVj– Cj.

Yhtälön jälkimmäinen muoto määrittää ko- titalouden j nettosäästöt tulojen ja menojen erotuksena. Kun SKj < 0, kotitalous rahoittaa osan kulutuksestaan velkaantumalla. Jos koti- talous ajatellaan ”astiaksi” nestevirtasysteemis-

sä, nestemäärä astiassa supistuu vuoden aika- na, kun SKj < 0 ja päinvastoin. Jokainen kotita- lous ei kohtaa kaikkia em. rahavirtoja, sillä kaikki kotitaloudet eivät esimerkiksi saa ensi- tuloja ulkomailta.

4. Julkinen sektori rahavirta- systeeminä

Tulot:Julkinen sektori saa vero- ja veroluon- teisia tuloja. Tuotannon ja tuonnin verot TT =

∑iTTi, välittömät verot TV= ∑jTVjsekä työnan- tajan sosiaaliturvamaksut TS =∑iTSi, missä ∑i

tarkoittaa summausta yli yritysten ja ∑j sum- mausta yli kotitalouksien.

Menot:Julkisen sektorin menot koostuvat kulutusmenoista G = ∑iGi, tukipalkkioista yri- tyksille BY= ∑iBYisekä kotitalouksille makse- tuista sosiaaliavustuksista BK = ∑iBKj. Näiden tulo- ja menovirtojen erotuksena määräytyy jul- kisen sektorin nettosäästöt SJ. Jos SJ > 0, julki-

Kuvio 2. Kotitalouden j rahavirrat vuoden aikana.

Kuvio 3. Julkisen sektorin rahavirrat vuoden aikana.

sen sektorin tulot vuoden aikana ovat olleet menoja suuremmat, eli julkinen talous on ol- lut ylijäämäinen ja päinvastoin.

Julkisen sektorin rahojen sisään- ja ulosvir- tausten yhtäsuuruusehto on:

TV +TS + TT = G + BY+ BK + SJ⇔ SJ= TV + TS + TT – G – BY– BK;

yhtälön jälkimmäinen muoto määrittää julkisen sektorin vuotuisen yli/alijäämän.

5. Pankki krahavirtasysteeminä Tulot:Pankki ksaa vuoden aikana nettomää- räisesti talletuksia kotitalouksilta SKk:n ja julki- selta sektorilta SJk:n sekä yksityisiltä yrityksiltä bruttomääräisesti Pk:n verran.

Menot:Pankki kmyöntää investointilaino- ja yrityksille IYk:n ja julkiselle sektorille IJk:n verran.

Pankin krahojen sisään- ja ulosvirtausten yhtäsuuruusehto on:

SKk+SJk+Pk=IJk+IYk⇔IYk=SKk+SJk+Pk–IJk

Yhtälön jälkimmäinen muoto määrittää pankin kvuoden aikana myöntämät investoin- tilainat yksityisille yrityksille. Huom! Jos SKk

ja SJk ovat negatiivisia, nämä talousyksiköt velkaantuvat pankille ko. määrillä vuoden ai- kana.

6. Kansantalouden rahavirta- systeemi kiertokulkukaaviona Kansantalouden toiminnot kuvautuvat talous- yksikköjen välisinä rahavirtoina. Kaikki kotita- loudet aggregoidaan talousyksiköksi KS (Ko- titalous Sektori), kaikki yritykset talousyksi- köksi YS (Yritys Sektori), julkinen talous ko- konaisuudessaan muodostaa JS:n (Julkinen Sektori), pankit ja rahoituslaitokset yhdessä muodostavat RS:n (Rahoitus Sektori) ja ulko- maat yhdessä muodostavat US:n (Ulkomaiden Sektori). Nämä sektorit ovat rahavirtasystee- min solmukohtia, joissa pätee Kirchoffin vir- tauslaki. Kansantalouden kiertokulun rahavir- rat yksiköissä €/v ovat:

C = ∑jCj = ∑iCi

Yksityiset kulutusmenot yhteensä, G = ∑iGi

Julkisen sektorin kulutusmenot yhteensä, BY = ∑iBYi

Yritysten JS:lta saamat tukipalkkiot yhteen- sä,

BK = ∑jBKj

Kotitalouksien JS:lta saamat sosiaaliavustuk- set yhteensä,

V = ∑iVi = ∑jVj

Yritysten toimintaylijäämät ja sekatulot yh- teensä,

Kuvio 4. Pankin k rahavirrat vuoden aikana.

W = ∑iWi = ∑jWj

Yritysten palkkamenot = kotitalouksien palkkatulot yhteensä,

IY = ∑iIYi = ∑kIYk

Yksityiset investoinnit yhteensä (∑kon sum- maus yli pankkien),

IJ = ∑iIJi = ∑kIJk

Julkisen sektorin investoinnit yhteensä, P = ∑iPi = ∑kPk

Yritysten tekemät poistot = pankkien saamat poistotalletukset,

Z = ∑iZi = ∑iHi=H

Yritysten kotimaiset välituotetulot = välituo- temenot yhteensä,

SK = ∑jSKj = ∑kSKk

Kotitalouksien nettosäästöt = pankkien net- totalletukset KS:lta,

SJ = ∑kSJk

Julkisen sektorin nettosäästöt = pankkien nettotalletukset JS:lta,

X = ∑iXi

Kotimaisten yritysten vientitulot yhteensä, M = ∑iMi

Kotimaisten yritysten tuontimenot yhteensä, TV = ∑jTVj

Kotitalouksien maksamat välittömät verot yhteensä,

TT = ∑iTTi

Yritysten maksamat tuotannon ja tuonnin verot yhteensä,

TS = ∑iTSi

Yritysten maksamat työnantajan sosiaalitur- vamaksut yhteensä,

NE = ∑jNEj

Kotitalouksien ulkomailta saamat ensitulot yhteensä (netto),

NT = ∑jNTj

Kotitalouksien ulkomailta saamat tulonsiir- rot yhteensä (netto).

Kansantalouden sektorien tulo-meno -yhtälöt:

YS: C + IY+ IJ+ G + BY + X + Z

= M + V + W + P + TT + TS+ H, KS: V + W + BK + NE+ NT

= C + SK+ TV, JS: TT + TS + TV

= G + BY + BK + SJ, RS: P + SJ + SK

= IY + IJ,

US: M

= X + NE + NT.

Koska yo. rahavirtasysteemi ulkomaat mu- kaan lukien on suljettu, Kirchhoffin jännitelain mukaan laskemalla yhteen neljän sektorin tu- lot ja menot ja asettamalla ne yhtä suuriksi saa- daan muodostettua viidennen sektorin tulo- meno -yhtälö. Koska yritysten välituotetulot Z ja -menot Hovat YS:n sisäisiä rahavirtoja, ne eivät kuvaudu sektorien välisiksi rahavirroiksi (kts. Kuvio 5). Edelleen, koska Z = H, ko. suu- reet voidaan supistaa pois yo. YS:n tulo-meno -yhtälöstä.

KT:n tilinpidon tilin 1.1 (bruttokansan- tuote eli huoltotase) johtaminen:

Tili 1.1 saadaan YS:n tulo-meno -yhtälöstä su- pistamalla yhtälöstä pois suureet Z= Hja siir- tämällä termejä puolelta toiselle:

C+I+G+X–M=V+W+P+TT+TS–BY,

missä I = IY + IJ. Vasemmalla puolella on BKT markkinahintaan lopputuotteen käytön ja oi- kealla puolella tulojen kautta laskettuna. Huol- totase ilmaisee siis YS:n tulojen ja menojen yhtä suuruuden sekä tulojen ja menojen jakau- man eri komponentteihin.

KT:n tilinpidon tilin 1.2 (kansantulo ja käytettävissä oleva tulo) johtaminen:

Kansantaloudessa tuloja saavat talousyksiköt kuuluvat sektoreihin KS ja JS, sillä yritysten toimintaylijäämät ja sekatulot tuloutetaan nii- tä omistaville kotitalouksille. Tili 1.2 saadaan laskemalla yhteen sektorien KS ja JS tulot ja menot ja asettamalla ne yhtä suuriksi:

V + W + BK + NE + NT + TT + TS + TV = C + SK + SJ + TV + G + BK + BY =>

V+ W+ TT+ TS– BY+ NE+ NT= C+ G+ S

=> BKT – P + NE + NT = C + G + S,

missä BKT – P = V + W + TT+ TS– BYjaS = SJ+ SK.Yhtälön viimeinen muoto vastaa tiliä 1.2. Koska C + Gon kansantalouden yhteen- lasketut kulutusmenot ja S = SJ + SKyhteenlas- ketut säästöt, tili 1.2 toteuttaa rahan häviämät- tömyysehdon. Yhtälön vasemmalla puolella on kansantalouden käytettävissä olevat tulot ja oi- kealla puolella yhteenlaskettu kulutus ja sääs- töt.

7. Lopuksi

Kansantalouden tilinpito on varsin monimut- kainen systeemi. Työssä esitetyn rahavirtakaa- vion tarkoitus on selkeyttää tilinpidon periaat- teita sekä liittää kansantalouden tilinpito ja

Kuvio 5. Kansantalouden rahavirtakaavio.

kiertokulkukaavio toisiinsa siten, että niiden välillä on yksi – yhteen vastaavuus. Kyseessä on kansantalouden tuotantosysteemin systeemi- analyyttinen kuvaus. Tämän mallintamistavan toivat kansantaloustieteeseen fysiokraatit ja Francois Quesnay antoi sille nimen Tableau Économique. Nimi juontaa siitä, että alkujaan Tableauoli numeerinen taulukko, jossa kuvat- tiin tulovirrat kolmen yhteiskuntaluokan välil- lä: tuottava (maanviljelijät jne.), steriili (kaup- piaat jne.) ja omistava luokka (maanomistajat jne.). Quesnay osoitti kiertokulkukaavion avul- la, miten eri luokat saavat osansa tuottavan luo- kan synnyttämästä tulovirrasta, ja miten luokat käyttävät tulonsa toisille luokille suunnattuihin maksuihin (Ekelund & Herbert 1990, s. 86–

90). Kansantalouden tilinpidon ohella toinen systeemianalyyttisen mallintamistavan sovellus kansantaloustieteessä on Wassily Leontiefin kehittämä panos-tuotos -analyysi (Blaug 1996, s. 27).

Tämä työ jatkaa fysiokraattien systeemiana- lyyttistä mallintamisperinnettä. Työssä sovellet- tuja virtaussysteemien analysointiperiaatteita voidaan pitää yleisinä työkaluina, joita voidaan soveltaa erilaisiin materia- ja rahavirtasystee- meihin. Ajatellaan esimerkiksi yritystä panos- tuotos -systeeminä, jossa yritykseen virtaavat raaka-aineet muuntuvat tuotteiksi ja jätteiksi periaatteella materia ei häviä, eli kaikki yrityk- seen hankittu materia kiinteää pääomaa lukuun ottamatta virtaa ulos. Tätä kautta kansantalou- den tilinpitoon saadaan liitettyä ns. ympäristö- tilinpito seuraavasti. Työssä kuvaamamme ra- havirtasysteemi muunnetaan materiavirtasys-

teemiksi siten, että yrityksistä ulos virtaava materia erotellaan tuotteiksi ja jätteiksi, jätteet erotellaan kierrätettäviin ja ei-kierrätettäviin eli kaatopaikalle päätyviin, ja yritysten käyttämät raaka-aineet erotellaan uusiutuviin ja uusiutu- mattomiin. Tällainen materiaalivirta-systeemi on avoin, sillä osa kiertokulussa kiertävästä materiasta päätyy kaatopaikalle.

Tässä työssä kuvattu rahavirtasysteemi on pelkistys kansantalouden makrosektorien väli- sistä rahavirroista. Rahavirtojen tarkempi erot- telu tekisi kuvauksesta tarkemman, mutta myös sekavamman. Esimerkiksi investoinneissa ole- tettiin, että kaikki investoinnit rahoitetaan pankkien kautta, jonne kotitaloudet säästävät mm. yrityksistä saamiaan toimintaylijäämiä.

Osa yritysten investoinneista voitaisiin myös kuvata rahoitettavan kotitalouksien yrityksistä saamilla toimintaylijäämillä. Työssä esitetty kiertokulkukaavio ei siten ole ainoa kansanta- louden rahavirtasysteemin kuvaustapa. Pikem- minkin se on yksi mahdollinen tapa, jota voi- daan kehittää haluttuun suuntaan.

Kirjallisuus

Blaug, M. (1996): Economic theory in retrospect.

Cambridge University Press.

Ekelund, R. B. ja R. F. Hebert (1990): A History of Economic Theory and Method, Third Edition.

McGraw-Hill Publishing Company.

Marshall, S. A. (1978): Introduction to Control The- ory. The Macmillan Press LTD.

Tilastokeskus (2003): Kansantalouden tilinpito 1995 –2001. Kansantalous 2003:2.