Tyyne Polus lukee usein vanhaa sukuraamattua. Sieltä hän löytää lohtua myös yksinäisyyteen.
Sukutilalta rivitalo-
osakkeeseen
V a n h a n su k u tila n e m ä n tä , Tyyne Polus, katselee h a ik e u della lu m ip u k u ista p a k k a s- m aism aa P y h ä jo e n k ir k o n k y lä n läh iö ssä. Ik k u n a n a lla o le va m etsä tu o m ieleen k o tik y lä n j a jä rv e n ra n n a lla o lev an t a lo n , jo k a en n e n m u u tto a oli h ä n e n k o tin s a n e ljä n v u o si
kym m enen a ja n .
Vaikka Tyyne-emäntä Polukses- ta lähtiessään joutui luopum aan rakkaista tanhuvista ja tutuksi käyneestä tuvästa, ei hän silti ole katkera. Uudessa ympäristössä riittää puuhailua pitkin päivää.
Hyvä kirja on paras toveri. Myös kansalaisopiston ystäväpiirissä ja
kirjallisuuspiirissä aika kuluu m u
kavasti.
Luopumisen Tyyne Polus on ko
kenut useita kertoja pitkän elä
mänsä aikana. Yhdeksänvuotiaana hän jäi orvoksi molemmista van
hemmistaan. Miehensä, Poluksen sukutilan kolmannen isännän, hän joutui saattelemaan kirkkom aan multiin. Lapset kasvoivat aikuisik
si ja m uuttivat kukin vuorollaan työnhakuun.
Viimeinen lähtijä oli Tyyne- emäntä itse. Viime syksynä hän muutti kirkonkylään, rivitalo- osakkeeseen, jo k a on hänen kotin
sa ainakin kevääseen. "M uuttolin
tujen m ukana on tarkoitus palata takaisin kotikylään, Polusjärven rannalle, savusaunaan ja tutuille pihapoluil|e. Syksyllä suunta on taastäkaisfin kirkonkylään.”
Vanha asuinpaikka \
Poluksen tila on hyvin vai. \ asuinpaikka. K olm atta sataa vuo \ ta talo oli täynnä sykkivää elämää.' Nyt vain sukuviiri kääntyy tuulen m ukana autiossa pihassa. Isien työlle ei vielä ole löytynyt jatkajaa.
Tilaa ei kuitenkaan luovuteta vie
raalle.
"N uorin poika viljelee peltoja.
Ehkä hän ottaa talon haltuunsa, ehkä jo k u toinen viidestä lapses- j ta ” , pohtii Tyyne. H än tietää että m onet syrjäkylän ongelm at ovat takaisinm uuton esteenä. " P o ja n poika Timo olisi uskaltanut. Nyt hän on sukuhaudassa, Poluksen neljännen isännän paikalla. Nime
ään hän ei saanut vanhan tuvan seinällä olevaan sukutauluun niin
kuin halusi. Liikenneonnettom uus katkaisi nuoren eläm än” .
M aaseudun autioitum inen jo h tuu Tyyne Poluksen mielestä yh
teiskuntarakenteen m uuttum ises
ta. Peltojen paketointia seurasi poism uutto ja palvelut loppuivat.
Kipeimpänä tunnettiin koulun sul
keminen. ” Se oli ikäänkuin kyläs
tä pois ohjaaja viitta nu o ri^ * ’ Entistä kotiaan Tyyne em äntä ei ajattele autiotalona. H än hoitaa talon asioita ja uskoo, että kerran vielä lasten äänet täyttävät tienoon ja elämä jatkuu sukutilalla niin
kuin ennenkin. "Siellä on puhdas
ta luontoa ja liikkum atilaa suurel
lekin perheelle” .
, .MARIANNE PUSKALA i
