LIITE 3b
Vesistöselvitykset.
Sauli Vatanen & Ari Haikonen Kala- ja vesimonisteita nro 35
Pohjaeläimistö ja sedimenttien haitta --
Nykytilan selvitys YVA:n tausta
Sauli Vatanen & Ari Haikonen ja vesimonisteita nro 35
Pohjaeläimistö ja sedimenttien haitta-aineet Siikajoen edustalla --
Nykytilan selvitys YVA:n tausta-aineistoksi
KUVAILULEHTI
Julkaisija: Kala- ja vesitutkimus Oy Julkaisuaika: lokakuu 2010
Tekijä(t): Sauli Vatanen & Ari Haikonen
Julkaisun nimi: Pohjaeläimistö ja sedimenttien haitta Nykytilan selvitys YVA:n tausta-aineistoksi
Toimeksiantaja: WSP Environmental Oy
Sarjan nimi ja numero: Kala- ja vesimonisteita nro 35
Sivumäärä: 20 s. + 3 liitettä.
Tekijä(t): Sauli Vatanen & Ari Haikonen
Pohjaeläimistö ja sedimenttien haitta-aineet Siikajoen edustalla – aineistoksi
WSP Environmental Oy
ja vesimonisteita nro 35
Sisältö
1. Taustaa ... 2
2. Pohjaeläintutkimus ... 2
2.1. Aineisto ja menetelmät ... 2
2.2. Tulokset ... 4
2.3. Tulosten vertailu Raahen edustan tarkkailutuloksiin...11
3. Sedimenttitutkimus ...12
3.1. Aineisto ja menetelmät ...12
3.2. Tulokset ...13
3.2.1. Fysikaaliset ominaisuudet ...14
3.2.2. Sedimenttien haitta-aineet...16
4. Vesinäytteenotto...18
4.1. Aineisto ja menetelmät ...18
4.2. Tulokset ...19
Liite 1. Pohjaeläinnäytteenoton kenttäkaavakkeet.
Liite 2. MI-rehevyysindeksin kaava ja indikaattorilajit.
Liite 3. Sedimenttinäytteenoton kenttätiedot, raekokojakauma sekä yhteenvetotaulukot analysoiduista ja normalisoiduista tuloksista.
1. Taustaa
Intercon-Energy Oy suunnittelee tuulipuiston rakentamista Siikajoen edustan merialueelle. Hankkeesta on käynnissä ympäristövaikutusten arviointi (YVA).
Tämän pohjaeläin- ja sedimenttitutkimuksen tarkoituksena on tuottaa perustietoa alueen nykytilasta tuulipuistojen YVA -menettelyä varten. YVA:n toteutuksesta vastaa WSP Environmental Oy ja yhteysviranomaisena toimii Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus.
Pohjaeläin- ja sedimenttitutkimukset toteutettiin tarjouspyynnön mukaisesti (Vainionpää 2010). Näytteenottojen ajankohta (syyskuu) määräytyi tilauksen ajankohdan mukaan.
2. Pohjaeläintutkimus
2.1. Aineisto ja menetelmät
Pohjaeläinnäytteitä otettiin yhdeltätoista (11) näytepisteeltä 21.9.2010 sertifikaatin SFS 5076 mukaisesti (taulukko 1). Tutkittavat näytepisteet oli määritetty tarjouspyynnössä syvyysvyöhykkeen ja ennakkoon arvioidun pohjan laadun perusteella (Vainionpää 2010). Tarjouspyynnön mukaisen näytepisteen SJ5 pohja oli kova, eikä sieltä saatu näytettä. Paikka siirrettiin pisteeseen SJ5B (kuva 1).
Paikasta käytetään kuitenkin tulosten esittämisen yhteydessä nimeä SJ5.
Kultakin näytepisteeltä otettiin viisi rinnakkaista näytettä Ekman & Birge pohjaeläinnäytteenottimella (289 cm2). Näytteenoton yhteydessä täytettiin POHJE- maastolomake, johon kirjattiin myös vallitsevat sääolosuhteet (liite 1). Myös veden lämpötila, saliniteetti ja happi mitattiin metri pohjan pinnan yläpuolelta. Mittaukset suoritettiin YSI 600 OMS V2 -anturilla sekä hapen osalta Marvet Junior 2000 - mittarilla. Sää ei vaikuttanut häiritsevästi näytteenottoon.
Näytteet seulottiin maastossa 0,5 mm siivilällä, jonka jälkeen ne säilöttiin 70 % etanoliin. Poiminta tehtiin laboratorio-olosuhteissa. Näytteet olivat etanolissa kolme viikkoa ennen punnituksia.
Näytteet otti Suomen ympäristökeskuksen sertifioima näytteenottaja Ari Haikonen.
Pohjaeläinten määritykset teki FL Lauri Paasivirta. Paasivirta on suorittanut useita pohjaeläinmäärityskokeita erinomaisin arvosanoin. Paasivirta on määrittänyt myös Oulun ja Raahen edustan pohjaeläinnäytteet (Pöyry Environment 2008, Hamari 2009).
Taulukko 1. Näytepisteiden koordinaatit, syvyys, pohjan laatu sekä mahdolliset huomautukset.
sijainti (KKJ, yht.koord.)
Näytepiste N / lat E / lon syvyys, m pohjan laatu huom.
SJ 1 7195999 3388600 3,4 savi-hiekka-siltti
SJ 2 7197799 3387000 6,2 hiekka-siltti
SJ 3 7198101 3388500 5,5 savi-hiekka-siltti
SJ 4 7202300 3391000 10,5 savi-lieju
SJ 5 7200000 3392100 2,0 sora-hiekka
kova pohja, ei näytettä.
Siian/muikun kutualue.
SJ 5B 7200221 3391552 3,7 hiekka-siltti
kova pohja, näytettä vain pintakerroksesta
SJ 6 7202299 3393000 9,9 lieju-org.aines
SJ 7 7202500 3396200 3,1 hiekka
SJ 8 7204000 3398300 3,2 hiekka-siltti-savi SJ 9 7202600 3398500 2,3 hiekka-siltti-savi
SJ 10 7201100 3397700 2,8 siltti-savi-lieju vitaa + org.ainetta SJ 11 7201701 3395800 7,2 savi-siltti-hiekka
Kuva 1. Siikajoen edustan pohjaeläinnäytteenottopisteet. © Liikennevirasto, lupa nro 5932/1024/2010.
2.2. Tulokset
Veden lämpötila oli näytteenottopäivänä 21.9.2010 10–11 oC. Happi vaihteli puolestaan 10,3 ja 11,0 mg/l välillä sekä saliniteetti 2,7 ja 2,9 ‰ välillä.
Siikajoen pohjaeläintuloksia on esitetty kuvissa 2–3 sekä taulukoissa 2–3.
Tarkasteltaessa näytepisteen SJ 5 tuloksia, on pidettävä mielessä, että pohja oli kovaa hiekkaa, eikä sieltä saatu näytettä noutimella kuin pintaraapaisu.
Kuva 2. Siikajoen edustan merialueen pohjaeläinten kokonaismäärä (yks./m2) ja biomassa (g/m2) vuonna 2010.
Kuva 3. Siikajoen edustan merialueen pohjaeläinten taksonomikoostumus (%) näytepisteittäin.
Taulukko 2. Siikajoen edustan näytepisteiden pohjaeläinten tiheydet (yks/m2) taksoneittain.
näytepiste
Sj 1 Sj 2 Sj 3 Sj 4 Sj 5 Sj 6 Sj 7 Sj 8 Sj 9 Sj 10 Sj 11 Nauhamadot,Nemertea
Prostoma obscurum 83 69 28 28 208 7
Monisukasmadot, Polychaeta
Marenzelleria sp. 360 346 159 104 14 7 14 14
Harvasukasmadot, Oligochaeta
Enchytraeidae 83 7 28
Psammoryctides barbatus 118 125 14 55 28 28 21 42 28
Limnodrilus sp. 62 35 215 180 28 69 7 256 83
Potamothrix hammoniensis 201 35 173 21 152
Juotikkaat, Hirudinea
Piscicola geometra 21
Kotilot, Gastropoda
Valvata piscinalis 14
Bithynia tentaculata 7
Radix peregra 14
Simpukat, Lamellibranchiata
Pisidium casertanum 7 7 7 21 69 7
Siirat, Isopoda
Saduria entomon 14 7 14
Katkat, Amphipoda
Monoporeia affinis 14 145 180 14 7 7
Gammarus sp. 7 187 14
Corophium volutator 7 28 14 138
Polttiaiset, Ceratopogonidae 7 7 7
Vesiperhoset, Trichoptera
Oecetis ochracea 7 7 7 7
Surviaissääsket, Chironomidae
Arctopelopia sp. 28 14 7
Procladius sp. 21 28 14 21 48
Potthastia longimanus 7 7
Orthocladius sp. 7
Chironomus plumosus-t. 7 727
Cryptochironomus sp. 14 7 7 7
Demicryptochironomus
vulneratus 7
Endochironomus albipennis 14
Microtendipes chloris-t. 7 14 7 7 7
Paralauterborniella
nigrohalteralis 7
Polypedilum breviantennatum-t. 35 35 7
Pseudochironomus prasinatus 7 28 35
Stictochironomus sticticus 7 21 7 42
Cladotanytarsus sp. 7 14
Paratanytarsus sp. 21 14
Tanytarsus sp. 14 62 28
Yhteensä 610 623 742 645 111 347 119 272 542 798 1171
Taulukko 3. Siikajoen edustan näytepisteiden pohjaeläinten biomassa (wwg/m2).
Sj 1 Sj 2 Sj 3 Sj 4 Sj 5 Sj 6 Sj 7 Sj 8 Sj 9 Sj 10 Sj 11 YHT.
Nauhamadot,
Nemertea 0,41 0,14 0,03 0,12 0,7 0,1 1,5
Monisukasmadot,
Polychaeta 0,51 0,44 0,33 0,69 0,86 0,03 0,18 0,19 3,23
Harvasukasmadot,
Oligochaeta 0,42 0,04 0,6 0,99 0,1 0,49 0,17 0,39 0,12 0,45 0,87 4,64 Juotikkaat,
Hirudinea 0,03 0,03
Kotilot,
Gastropoda 0,05 2,38 2,43
Simpukat,
Lamellibranchiata 0,03 0,03 0 0,12 0,24 0,02 0,44
Siirat, Isopoda 0,99 0,54 2,22 3,75
Katkat,
Amphipoda 0,08 0,31 0,26 0,03 0,01 0,01 0,08 0,28 0,02 0,06 1,14
Polttiaiset,
Ceratopogonidae 0 0 0,01 0,01
Vesiperhoset,
Trichoptera 0,01 0,02 0,02 0,01 0,06
Surviaissääsket,
Chironomidae 0,04 0,01 0,06 0,05 0,02 0,03 0,04 0,1 0,2 3,07 3,62 YHTEENSÄ 2,04 0,8 1,79 2,2 0,13 1,55 0,22 0,83 2,79 4,19 4,31 20,85
Taulukossa 4 on esitetty Siikajoen näytepisteiden pohjaeläinten bioindeksien arvot sekä niitä vastaavat luokat. BBI-indeksin arvot ja niitä vastaavat luokat on laskettu Suomen ympäristökeskuksen BBI Macro -Excel taulukkolaskentaohjelmalla (14.1.2008). BBI-indeksi huomioi surviaissääsket ja harvasukasmadot ainoastaan ryhmätasolla. Sen sijaan MI-indeksi sisältää myös em. ryhmien lajitasoista tietoa ja kuvaa täten tarkemmin pohjan tilaa (liite 2).
Taulukko 4. Siikajoen edustan näytepisteiden pohjaeläinten bioindeksien, BBI, BBI-ELS ja MI, arvot sekä luokat. Taulukossa E merkitsee erinomaista, H hyvää, T tyydyttävää, V välttävää. ELS kuvaa indeksiarvojen poikkeavuutta luonnontilaisista arvoista. MI-indeksin luokkien arvot: 1,00 - 1,50 rehevä, 1,51 - 2,00 lievästi rehevä, 2,01 - 2,49 lievästi karu ja 2,50 - 3,00 karu pohja.
Sj 1 Sj 2 Sj 3 Sj 4 Sj 5 Sj 6 Sj 7 Sj 8 Sj 9 Sj 10 Sj 11
BBI 0,43 0,43 0,53 0,41 0,15 0,35 0,57 0,53 0,65 0,65 0,22
BBI-ELS 0,69 0,69 0,85 0,66 0,24 0,56 0,92 0,85 1,05 1,05 0,35
BBI Luokka H H H H V T H H E E V
BBI-ELS Luokka H H H H V T H H E E V
Rehevyysindeksi
MI (2008) 2,16 2,81 2,34 1,65 1,76 1,36 2,00 2,11 2,16 2,09 1,19
Pohjan
rehevyysluokka
liev.
karu karu
liev.
karu
liev.
reh.
liev.
reh. rehevä liev.
reh.
liev.
karu
liev.
karu
liev.
karu rehevä
2.3. Tulosten vertailu Raahen edustan tarkkailutuloksiin
Siikajoen edustan pohjaeliöstö edustaa tyypillistä karun pohjan lajistoa. Lajistoon vaikuttavat lähinnä pohjan laatu ja syvyys. Yksilömäärät ovat Siikajoen edustalla pienempiä verrattuna Raahen tai Oulun edustan pohjaeläintiheyksiin (Hamari 2009, Pöyry Environment Oy 2008). Tämä johtuu Siikajoen edustan avoimista matalista hiekka-eroosiopohjista, joissa pohjaeläinten määrät ovat yleensäkin alhaisia. Sen sijaan näytepisteillä (lähinnä Varessäikän alue), missä on pehmeämpi pohja, pohjaeläintiheydet ovat samalla tasolla Oulun ja Raahen edustan kanssa.
Pehmeillä pohjilla pohjaeläinindeksit saavat myös rehevämpiä arvoja. Siikajoen edustan näytepisteet saavat keskimäärin korkeampia BBI-arvoja kuin Raahessa, ja edustavat siten myös parempia olosuhteita pohjalla. Oulun edustan tuloksista BBI- indeksiä ei ole laskettu vuonna 2007. Sen sijaan MI-indeksin mukaan Oulun edustan näytepisteiden pohjat olivat erittäin reheviä. Vastaavasti Raahen edustalla MI-indeksin mukaisesti pohjan laatu vaihteli ”lievästi rehevän” ja ”rehevän” välillä.
Merikylänlahden alueella (SJ1–SJ3) MI-indeksi vaihteli ”karun” ja ”lievästi karun”
pohjan välillä, Varessäikän alueella (SJ7–SJ11) puolestaan ”lievästi karun” ja
”rehevän” MI-luokan välillä.
Siikajoen edustan merialueella yleisimpiä pohjaeläinryhmiä olivat surviaissääsket ja harvasukasmadot, aivan kuten on havaittu myös Raahen sekä Oulun edustan tarkkailuissa. Lisäksi Siikajoella tavattiin runsaasti monisukasmatoihin kuuluvaa Marenzelleria sp. tulokaslajia, jota löytyi kahdeksalta alueelta. Raahen edustalta lajia löytyi vuonna 2008 vain muutamia yksilöitä. Kovemmilla hiekkapohjilla esiintyy lisäksi runsaahkostiMonoporeia Affinisvalkokatkaa.
3. Sedimenttitutkimus
3.1. Aineisto ja menetelmät
Sedimenttinäytteenotto toteutettiin 22.9.2010 sukeltajan putkinäytteenottimella.
Näytepisteet, sedimenttinäytteiden profiilit ja näytteistä tehtävät analyysit määriteltiin tarjouspyynnössä (Vainionpää 2010). Sedimenttinäytteet otettiin viidestä pisteestä:
SJ2, SJ3, SJ7, SJ9 ja SJ10 (liite 3, kuva 4). Samoista näytepisteistä otettiin myös pohjaeläinnäytteet.
Kuva 4. Sedimenttinäytteenottopisteet. © Liikennevirasto, lupa nro 5932/1024/2010.
Sedimenttinäytteistä otettiin talteen 0–20 cm:n profiili. Näytteet säilytettiin kylmälaukussa ennen toimittamista Metropolilab Oy laboratorioon, joka on FINAS akkreditoitu. Näytteenotossa vastuullisena toimi SYKE:n sertifioima ympäristönäytteenottaja Ari Haikonen.
Laboratoriossa sedimenttinäytteistä analysoitiin
fysikaaliset ominaisuudet: raekokojakauma, kuiva-ainepitoisuus ja hehkutushäviö (orgaanisen aineksen pitoisuus)
raskasmetallit: kadmium (Cd), kupari (Cu), elohopea (Hg), kromi (Cr), lyijy (Pb), sinkki (Zn) ja nikkeli (Ni)
PCB-yhdisteet: PCB-summa (PIMA/HELCOM) sekä kongeneerit 28, 52, 77, 101, 105, 118, 126, 138, 153, 156, 169, 180 ja 195
PAH-yhdisteet: PAH-yhteensä (PIMA), naftaleeni, 2-metyylinaftaleeni, 1- metyylinaftaleeni, bifenyyli, 2,6-dimetyylinaftaleeni, asenaftyleeni, asenafteeni, 2,3,5-trimetyylinaftaleeni, fluoreeni, fenantreeni, antraseeni, 1- metyylifenantreeni, fluoranteeni, pyreeni, bentso(a)antraseeni, kryseeni, bentso(b+k)fluoranteeni, bentso(e)pyreeni, bentso(a)pyreeni, peryleeni, indeno(1,2,3-cd)pyreeni, dibentso(a,h)antraseeni ja bentso(ghi)peryleeni
mineraaliöljy: kokonaishiilivedyt C10–C21 ja C21–C40
orgaaniset tinayhdisteet: MBT, DBT, TBT, TeBt, MBT, DBT, TChT ja TPhT
3.2. Tulokset
Sedimenttinäytteiden tulokset esitetään analysoituina sekä normalisoituina.
Ympäristöministeriö (2004) toimesta on laadittu sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohje, jossa on esitetty laatukriteerit normalisoiduille pitoisuuksille. Mitatut pitoisuudet normalisoidaan pitoisuuksien vertailua varten standardisedimentiksi, jossa savea on 25 % ja orgaanista ainesta 10 %. Korjaaminen tehdään käyttäen muunnoskaavoja.
Ohjeessa esitetään läjityskelpoisuuden arvioinnin avuksi laaditut haitallisten aineiden ohjeelliset laatukriteerit mereen tapahtuvalle ruoppausmassojen läjittämiselle. Paikalliset olosuhteet joudutaan aina huomioimaan ratkaisuja mietittäessä.
Arviointia varten esitetään kaksi haitta-ainetasoa: alempi taso (taso 1) ja ylempi taso (taso 2). Laatukriteerien perusteella ruoppausmassan läjityskelpoisuus luokitellaan seuraavasti.
Haitaton ruoppausmassa eli haitta-aineosuuksiltaan alemman tason (taso 1) alittava ruoppausmassa, josta aiheutuvia haittoja voidaan yleisesti pitää kemiallisen laadun puolesta meriympäristölle merkityksettöminä.
Ruoppausmassa on mereen läjityskelpoista.
Mahdollisesti pilaantunut ruoppausmassa, jonka haitta-ainepitoisuudet asettuvat tasojen 1 ja 2 väliin (ns. ”harmaalle alueelle”). Mahdollisesti pilaantuneen sedimentin läjityskelpoisuus on arvioitava tapauskohtaisesti.
Pilaantunut ruoppausmassa eli haitta-ainepitoisuuksiltaan ylemmän tason (taso 2) ylittävä ruoppausmassa, jota pidetään haitallisuuden takia pääsääntöisesti mereen läjityskelvottomana (voidaan sijoittaa mereen, jos maalle sijoittamisen vaihtoehto on ympäristön kannalta huonompi ratkaisu).
3.2.1. Fysikaaliset ominaisuudet
Sedimenttinäytteenoton perusteella Merikylänlahden (näytepisteet SJ2 ja SJ3) ja Varessäikän alue (näytepisteet SJ7, SJ9 ja SJ10) erosivat pohjatyypiltään. Tämä on seurausta siitä, että tutkimusalueen itäosa on suojaisampaa. Merikylänlahden alueella sedimentti muodostuu pintakerrokseltaan hiekasta ja on pintakerroksen alapuolellakin tiiviimpää sekä karkearakeisempaa (kuva 5, liite 3). Myös kasvillisuusselvityksessä havaittiin, että pehmeiden pohjien kasvillisuus oli yleisempää alueen itä- kuin lounaisosassa vastaavissa syvyyksissä (Leinikki 2010).
Kuva 5. Sedimenttinäyte SJ2 Merikylänlahden alueelta.
Varessäikän näytteenottopisteillä sedimentin pintakerroksen alla oli savikerros.
Pisteellä SJ7 pintakerros muodostui 10 cm:n paksuisesta hiekkakerroksesta ja pisteellä SJ9 3 cm:n hiekkakerroksesta (kuva 6). Muista näytteistä poiketen pisteellä SJ10 sedimentin pintakerros ei muodostunut hiekasta, vaan sisälsi orgaanista ainesta.
Kuva 6. Sedimenttinäyte SJ9 Varessäikän alueelta.
Merikylänlahden sedimenttinäytteet (SJ2 ja SJ3) olivat fysikaalisilta ominaisuuksiltaan hyvin samantyyppisiä. Orgaanisen aineksen (hehkutushäviö) määrä sedimenttinäytteissä oli erittäin alhainen ja kuiva-ainepitoisuus korkea (taulukko 5). Varessäikän sedimenttinäytteiden välillä oli fysikaalisissa ominaisuuksissa enemmän hajontaa. Orgaanisen aineksen määrä vaihteli 1,5 ja 2,0
%:n välillä ja kuiva-ainepitoisuus 59,2 ja 66,3 %:n välillä (taulukko 5). Pisteen SJ9 sedimentti oli selvästi savipitoisempaa, kuin muiden näytteiden.
Taulukko 5. Sedimenttinäytteiden fysikaaliset ominaisuudet. Raekokojakaumat liitteessä 3.
Piste
Syvyys, cm
hehkutus- jäännös
hehkutus- häviö
kuiva- aine
vesi- pitoisuus
savi- pitoisuus
% % % % < 2µm, %
SJ2 0-13 99,7 0,3 79,8 20,2 <9,1
SJ3 0-20 99,7 0,3 78,3 21,7 <1,9
SJ7 0-20 98,4 1,6 62,3 37,7 <3,2
SJ9 0-20 98,0 2,0 66,3 33,7 31,8
SJ10 0-20 98,5 1,5 59,2 40,8 <5,9
3.2.2. Sedimenttien haitta-aineet
Metallit
Analysoidut metallipitoisuudet olivat 0–20 cm:n sedimenttinäytteissä alhaisia.
Varessäikän alueelta otetuissa sedimenttinäytteissä metallipitoisuudet olivat kuitenkin hieman korkeampia (taulukko 6). Suurimmat metallipitoisuudet analysoitiin näytepisteeltä SJ9, jossa saven osuus oli muita pisteitä suurempi.
Taulukko 6. Sedimenttinäytteiden analysoidut metallipitoisuudet.
Cd Cr Cu Pb Ni Zn Hg
Piste
Syvyys,
cm mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg
SJ2 0-13 <0,3 8 2 2 3 14 <0,1
SJ3 0-20 <0,3 9 <2 2 3 14 <0,1
SJ7 0-20 <0,3 39 18 8 20 69 <0,1
SJ9 0-20 <0,3 62 33 11 30 86 <0,1
SJ10 0-20 0,30 18 6 4 8 48 <0,1
Normalisoituna pitoisuudet olivat pääosin alhaisia. Sedimenttinäytteiden alhaisen savipitoisuuden takia kuitenkin haitta-ainetaso 1 ylittyi hieman pisteellä SJ7 (taulukko 7).
Taulukko 7. Sedimenttinäytteiden normalisoidut metallipitoisuudet.
Piste syvyys, cm pvm Savipit. Cd Cr Cu Pb Ni Zn Hg
<0,2 mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg mg/kg
SJ2 0-13 22.9.2010 9,1 <0,3 12 3 3 5 25 <0,1
SJ3 0-20 22.9.2010 1,9 <0,3 17 <2 3 9 35 <0,1
SJ7 0-20 22.9.2010 3,2 <0,3 69 36 12 53 156 <0,1
SJ9 0-20 22.9.2010 31,8 <0,3 55 34 11 25 81 <0,1
SJ10 0-20 22.9.2010 5,9 0,498 29 11 6 18 96 <0,1
Ympäristöministeriön ruoppaus- ja läjitysohjeen vertailutasot
TASO 1 0,5 65 50 40 45 170 0,1
TASO 2 2,5 270 90 200 60 500 1
Orgaaniset tinayhdisteet
Kolmessa pisteessä viidestä oli orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet alle määritysrajan kaikkien yhdisteiden osalta. Näytepisteissä SJ3 ja SJ10 esiintyi vähäisiä määriä orgaanisia tinayhdisteitä: tributyylitinaa (TBT), sekä pisteellä SJ10 myös TBT:n hajoamistuotteita monobutyyli (MBT) ja dibutyylitinaa (DBT). (taulukko 8)
Taulukko 8. Sedimenttinäytteiden analysoidut OT-yhdisteiden pitoisuudet.
Piste Syvyys Hehk.häviö MBT DBT TBT TeBT MOT DOT TChT TPhT
cm % µg/kg k.a. µg/kg k.a. µg/kg k.a. µg/kg k.a. µg/kg k.a. µg/kg k.a. µg/kg k.a. µg/kg k.a.
SJ2 0-13 0,3 <1 <1 <1 <1 <1 <1 <1 <1
SJ3 0-20 0,3 <1 <1 7 <1 <1 <1 <1 <1
SJ7 0-20 1,6 <1 <1 <1 <1 <1 <1 <1 <1
SJ9 0-20 2,0 <1 <1 <1 <1 <1 <1 <1 <1
SJ10 0-20 1,5 1 2 2 <1 <1 <1 <1 <1
Normalisoituna TBT-pitoisuus ylitti pisteillä SJ3 ja SJ10 selvästi haitta-ainetason 1 (taulukko 9). Orgaanisia haitta-aineita normalisoitaessa orgaanisen aineksen (hehkutushäviö) määrä vaikuttaa huomattavasti normalisoituun pitoisuuteen.
Hehkutushäviön ollessa alhainen (<2,0 %) normalisointimenettely viisinkertaistaa pitoisuuden.
Taulukko 9. Sedimenttinäytteiden normalisoidut orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet.
Piste
syvyys,
cm hehk.häviö TBT, normalisoitu
cm % µg/kg k.a.
SJ2 0-13 2,0 <1
SJ3 0-20 2,0 35
SJ7 0-20 2,0 <1
SJ9 0-20 2,0 <1
SJ10 0-20 2,0 10
Ympäristöministeriön ruoppaus- ja läjitysohjeen vertailutasot
TASO 1 3
TASO 2 200
PCB-yhdisteet
PCB-yhdisteiden pitoisuudet olivat kaikissa sedimenttinäytteissä kaikkien kongeneerien osalta alle määritysrajan ja siten myös alle haitta-ainetason 1. (liite 3)
PAH-yhdisteet ja öljyhiilivedyt
PAH-yhdisteiden ja öljyhiilivetyjen pitoisuudet olivat kaikissa näytteissä alle määritysrajan ja siten myös alle haitta-ainetason 1. (liite 3)
4. Vesinäytteenotto
4.1. Aineisto ja menetelmät
Vesinäytteet otettiin 22.9. limnos-vesinäytteenottimella. Näytepisteet ja näytteistä tehtävät analyysit määriteltiin tarjouspyynnössä (Vainionpää 2010). Vesinäytteet otettiin kahdesta näytepisteestä (SJ3 ja SJ7) metri pohjan pinnan yläpuolelta (kuva 7).
Vesinäytteet säilytettiin kylmälaukussa ennen toimittamista Metropolilab Oy laboratorioon. Näytteenotossa vastuullisena toimi SYKE:n sertifioima ympäristönäytteenottaja Ari Haikonen.
Laboratoriossa vesinäytteistä analysoitiin
sameus, kiintoaine, sähkönjohtavuus, alkaliniteetti ja pH
metallit: rauta, alumiini, arseeni, kadmium, koboltti, kromi, lyijy, mangaani, nikkeli ja sinkki
orgaaninen kokonaishiili ja sulfaatti
Kuva 7. Vesinäytteenottopisteet. © Liikennevirasto, lupa nro 5932/1024/2010.
4.2. Tulokset
Vesinäytteiden tulokset olivat alueelle ajankohtaan tyypillisellä tasolla. Pisteellä SJ3 kiintoainepitoisuus oli hieman kohonnut. Tämä oli todennäköisesti seurausta tuulen aiheuttamasta resuspensiosta. Näytteenottohetkellä kävi voimakas tuuli luoteen suunnalta.
Veden metallipitoisuudet olivat pääosin alhaisia (taulukko 10). Myös rautapitoisuus oli alueelle tyypillisellä tasolla (Perämeri life, ympäristötietokanta).
Taulukko 10. Vesinäyteanalyysien tulokset.
analyysi menetelmä yksikkö SJ3, p-1 SJ7, p-1
talousvedelle asetetut vaatimukset
kokonaissyvyys m 5,4 3,4
näytteenottosyvyys m 4,4 2,4
näkösyvyys dm 28 28
lämpötila 0C 11,3 10,8
kiintoaine, GF/C SFS-EN 872:2005 mg/l 7,9 3,6
sameus
SFS-EN ISO
7027:2000 3,2 1,3
pH SFS 3021:1979 7,7 7,7
sähkönjohtavuus SFS-EN 27888:1994 mS/m 517 516
alkaliteetti sisäinen VYH:87 mmol/l 0,76 0,77
TOC SFS-EN 1484:1997 mg/l 4,9 4,6
sulfaatti ISO 10304-1:2007 mg/l 215 218
Al ISO 17294-2 mg/l 0,054 0,026
As ISO 17294-2 mg/l 0,002 0,021 0,005
Cd ISO 17294-2 mg/l <0,0005 <0,0005 0,005
Co ISO 17294-2 mg/l <0,001 <0,001
Cr ISO 17294-2 mg/l 0,002 0,002 0,05
Pb ISO 17294-2 mg/l <0,001 <0,001 0,01
Mn ISO 17294-2 mg/l 0,019 0,019 0,05*
Ni ISO 17294-2 mg/l <0,003 <0,003 0,02
Zn ISO 17294-2 mg/l 0,027 0,026
Fe SFS-EN ISO 15586 mg/l 0,25 0,11
*laatusuositus
Lähteet:
Hamari, S. 2009.Raahen edustan tarkkailu – pohjaeläintarkkailu. Lapin vesitutkimus Oy, moniste 26.5.2010. 11 s.
Leinikki, J. 2010. Siikajoen edustan vesikasvillisuusselvitys ja luontotyyppikartoitus loppukesällä 2010. Alleco Oy raportti. 23 s.
Pöyry Environment Oy. 2008. Oulun edustan vesistö- ja kalataloustarkkailu v.
2007.
Vainionpää, P. 2010. Tarjouspyyntö: Vesistöselvitykset, vedenalaisten luontotyyppien kartoitus, pohjaeläinselvitys, kasvillisuusselvitys ja sedimenttiselvitys.
WSP, 12.7.2010. 13 s.
Ympäristöministeriö 2004. Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohje.
Ympäristöministeriö, Helsinki. Ympäristöopas 177. ISBN 952-11-1849-0
Liite 1.
Liite 2.
LAURI PAASIVIRTA 2008
Rannikkoalueen pohjaeläimistöön perustuva MI-rehevyysindeksi MI = summa (k x yksilömäärä)/ N, jossa k = ekol. kerroin ja
N = indikaattorien kokonaisyksilömäärä
MI: 1,00 - 1,50 rehevä, 1,51 - 2,00 lievästi rehevä, 2,01 - 2,49 lievästi karu ja 2,50 - 3,00 karu pohja
Indikaattori k
Nauhamadot, Nemertinea
Prostoma obscurum 2
Makkaramadot, Priapulida
Halicryptus spinulosus 3
Monisukasmadot, Polychaeta
Nereis (Hediste) diversicolor 2
Harmothoe (Bylgides) sarsi 3
Harvasukasmadot, Oligochaeta
Tubifex (Heterochaeta) costatus 2
Psammoryctides barbatus 2
Limnodrilus spp. 2
Spirosperma ferox 3
Potamothrix hammoniensis 1
Simpukat, Bivalvia
Mya arenaria 3
Cerastoderma glaucum 3
Siirat, Isopoda
Saduria (Mesidotea) entomon 3
Katkat, Amphipoda
Pontoporeia femorata 3
Monoporeia affinis 3
Corophium volutator 2
Surviaissääsket, Chironomidae
Monodiamesa spp. 3
Orthocladiinae 3
Chironomus spp. 1
Microchironomus tener 2
Polypedilum nubeculosum 2
Tanytarsini 3
Liite 3.
Näytteenottotiedot
Paikka Syvyys Koordinaatit näytesyvyys Sedimentin laatu ja väri
m YKJ
SJ2 5,6 71977993388600 0-13 0-2: ruskea hiekka; 2-2,5: musta lieju; 2,5-13 cm:
harmaa hiekka/hiesu
SJ3 5,4 71981013388500 0-20 0-0,5: ruskea hiekka; 0,5-10: tiivistä hiesua; 10-27:
tumman harmata hiesua
SJ7 3,4 72025003396200 0-20 0-10: hiekkaa; 10-17: harmaa savi; 17-30 cm:
tumman harmaa savi
SJ9 2,3 72026003398500 0-20 0-3: ruosteinen hiekka; 3-4: vaalean harmaa savi;
4-21 cm: harmaa savi, tummia raitoja
SJ10 2,5 72011003397700 0-20 0-0,5: ruskea org. aine; 0,5-1,0 tumman harmaa savi, seassa hiesua; 1-40 cm: musta savi, ei H2S
Raekokojakauma Laboratorion
näytetunnus: 2010-12631-01 2010-12631-02 2010-12631-03 2010-12631-04 2010-12631-05
Sj 2, 0-13 cm Sj 3, 0-20 cm Sj 7, 0-20 cm Sj 9, 0-20 cm Sj 10, 0-20 cm Siikajoki Siikajoki Siikajoki Siikajoki Siikajoki
Läpäisy % % % % %
Seula mm 0
0.001 12,3
0.002 31,8
0.005 52,9 5,9
0.01 58,2 7,9
0.02 1,9 61,7 17,7
0.04 3,9 65,3 29,5
0.063 9,1 27,0 75,4 54,2
0.125 31,1 62,0 78,2 93,4
0.25 84,1 97,1 3,2 88,2 98,4
0.5 98,8 98,9 48,4 97,2 99,8
1.0 100,0 100,0 91,1 99,0 100,0
2.0 99,2 99,2
4.0 100,0 99,4
8.0 100,0 100,0
16.0 32.0 64.0 128.0
Analysoidut pitoisuudet:
näytepiste SJ2 SJ3 SJ7 SJ9 SJ10
analyysi yksikkö 0–13 0–20 0–20 0–20 0–20
hehkutushäviö % 0,3 0,3 1,6 2,0 1,5
Kuiva-aine % 79,8 78,3 62,3 66,3 59,2
savipitoisuus <0,002 µm <9,1 <1,9 <3,2 31,8 <5,9
Cd mg/kg <0,3 <0,3 <0,3 <0,3 0,30
Cr mg/kg 8 9 39 62 18
Cu mg/kg 2 <2 18 33 6
Pb mg/kg 2 2 8 11 4
Ni mg/kg 3 3 20 30 8
Zn mg/kg 14 14 69 86 48
Hg mg/kg <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1
MBT µg/kg k.a. <1 <1 <1 <1 1
DBT µg/kg k.a. <1 <1 <1 <1 2
TBT µg/kg k.a. <1 7 <1 <1 2
TeBT µg/kg k.a. <1 <1 <1 <1 <1
MOT µg/kg k.a. <1 <1 <1 <1 <1
DOT µg/kg k.a. <1 <1 <1 <1 <1
TChT µg/kg k.a. <1 <1 <1 <1 <1
TPhT µg/kg k.a. <1 <1 <1 <1 <1
Summa PCB mg/kg k.a. <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 PCB 28 mg/kg k.a. <0,001 <0,001 <0,001 <0,001 <0,001 PCB 52 mg/kg k.a. <0,001 <0,001 <0,001 <0,001 <0,001 PCB 77 mg/kg k.a. <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 PCB 101 mg/kg k.a. <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 PCB 105 mg/kg k.a. <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 PCB 118 mg/kg k.a. <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 PCB 126 mg/kg k.a. <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 PCB 138 mg/kg k.a. <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 PCB 153 mg/kg k.a. <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 PCB 156 mg/kg k.a. <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 PCB 169 mg/kg k.a. <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 PCB 180 mg/kg k.a. <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 PCB 195 mg/kg k.a. <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 hiilivedyt C10-C21 mg/kg k.a. <23 <23 <23 <23 <23 hiilivedyt C21-C40 mg/kg k.a. <27 <27 <27 <27 <27 Öljyhiilivedyt, C10-C40 mg/kg k.a. <50 <50 <50 <50 <50 PAH kok. mg/kg k.a. <0,10 <0,10 <0,10 <0,10 <0,10 Naftaleeni mg/kg k.a. <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 2-metyylinaftaleeni mg/kg k.a. <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 1-metyylinaftaleeni mg/kg k.a. <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 Bifenyyli mg/kg k.a. <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 2,6-dimetyylinaftaleeni mg/kg k.a. <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 Acenaftyleeni mg/kg k.a. <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 Acenafteeni mg/kg k.a. <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 2,3,5-
trimetyylinaftaleeni mg/kg k.a. <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 Fluoreeni mg/kg k.a. <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 Fenantreeni mg/kg k.a. <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 Antraseeni mg/kg k.a. <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 1-metyylifenantreeni mg/kg k.a. <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 Fluoranteeni mg/kg k.a. <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 Pyreeni mg/kg k.a. <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 Bentso(a)antraseeni mg/kg k.a. <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 Kryseeni mg/kg k.a. <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 Bentso(b)fluoranteeni mg/kg k.a. <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 Bentso(e)pyreeni mg/kg k.a. <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 Bentso(a)pyreeni mg/kg k.a. <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 Peryleeni mg/kg k.a. <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 Indeno(1,2,3-
cd)pyreeni mg/kg k.a. <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 Bentso(g,h,i)peryleeni mg/kg k.a. <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1
Normalisoidut pitoisuudet ja Ympäristöministeriön (2004) asettamat haitta-ainetasot. Alle määritysrajan olevia pitoisuuksia ei ole normalisoitu.
näytepiste SJ2 SJ3 SJ7 SJ9 SJ10 YM (2004)
analyysi yksikkö 0–13 0–20 0–20 0–20 0–20 taso 1 taso 2
hehkutushäviö % 0,3 0,3 1,6 2,0 1,5
Kuiva-aine % 79,8 78,3 62,3 66,3 59,2
savipitoisuus <0,002 µm <9,1 <1,9 <3,2 31,8 <5,9
Cd mg/kg <0,3 <0,3 <0,3 <0,3 0,498 0,5 2,5
Cr mg/kg 12 17 69 55 29 65 270
Cu mg/kg 3 <2 36 34 11 50 90
Pb mg/kg 3 3 12 11 6 40 200
Ni mg/kg 5 9 53 25 18 45 60
Zn mg/kg 25 35 156 81 96 170 500
Hg mg/kg <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 0,1 1
TBT µg/kg k.a. <1 35 <1 <1 10 3 200
PCB 28 mg/kg k.a. <0,001 <0,001 <0,001 <0,001 <0,001 0,001 0,03 PCB 52 mg/kg k.a. <0,001 <0,001 <0,001 <0,001 <0,001 0,001 0,03 PCB 101 mg/kg k.a. <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 0,004 0,03 PCB 118 mg/kg k.a. <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 0,004 0,03 PCB 138 mg/kg k.a. <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 0,004 0,03 PCB 153 mg/kg k.a. <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 0,004 0,03 PCB 180 mg/kg k.a. <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 <0,003 0,004 0,03 Öljyhiilivedyt, C10-C40 mg/kg k.a. <50 <50 <50 <50 <50 50 1500 Naftaleeni mg/kg k.a. <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 0,01 0,1 Fenantreeni mg/kg k.a. <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 0,05 0,5 Antraseeni mg/kg k.a. <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 0,01 0,1 Fluoranteeni mg/kg k.a. <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 0,3 3 Bentso(a)antraseeni mg/kg k.a. <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 0,03 0,4
Kryseeni mg/kg k.a. <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 1,1 11
Bentso(b+k)fluoranteeni mg/kg k.a. <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 0,2 2 Bentso(a)pyreeni mg/kg k.a. <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 0,3 3 Indeno(1,2,3-cd)pyreeni mg/kg k.a. <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 0,6 6 Bentso(g,h,i)peryleeni mg/kg k.a. <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 <0,1 0,8 8
