Kuisti kaupungissa
Sisäänkäyntitilojen merkitys nykypäivän asuntosuunnittelussa
Jenna Koivisto
Aalto-yliopisto
Arkkitehtuurin laitos
Kandidaatintyö
Syksy 2021
Aalto-yliopisto, PL 11000, 00076 AALTO www.aalto.fi Tekniikan kandidaatin opinnäytteentiivistelmä
TTeekkiijjää Jenna Koivisto
TTyyöönn nniimmii Kuisti kaupungissa – Sisäänkäyntitilojen merkitys nykypäivän asuntosuunnittelussa LLaaiittooss Arkkitehtuurin laitos
KKoouulluuttuussoohhjjeellmmaa Tekniikan kandidaatti, Arkkitehtuuri VVaassttuuuuooppeettttaajjaa Anne Tervo
OOhhjjaaaajjaa Anne Tervo
VVuuoossii 2021 SSiivvuummäääärrää 28 KKiieellii Suomi TTiiiivviisstteellmmää
Nykypäivänä asumisen joustavuus muuttuvissa elämän- ja maailmantilanteissa on entistä ajankohtai- sempaa. Asuntosuunnittelussa sisäänkäynnin merkitys on usein sivuutettu, ja siksi halusin perehtyä tut- kimaan aihetta. Työssäni tutkin sisäänkäyntitilojen merkityksiä osana asumista nykypäivän kaupunkiym- päristössä. Tarkoituksena on tutkia mitä lisäarvoa asunnon sisäänkäyntitilat voivat tarjota asukkaalle.
Sisäänkäyntitilana käsittelen muusta asunnosta erillisiä, mutta asuntokohtaisia siirtymätiloja sisään- käynnin yhteydessä. Inspiraationa aiheeseen on toiminut pientaloille tyypillisten kuistien ajatuksen in- tegroiminen osaksi kaupunki- ja kerrostaloasumista. Aiheen tutkimisella pyrin löytämään ratkaisuja asuntotuotannon monikäyttöisyyden edistämiseksi ja asumismukavuuden lisäämiseksi. Tutkimuskysy- mykseni on seuraava: Mitä lisäarvoa asuntokohtaiset sisäänkäyntitilat voisivat tuoda asukkaille nykypäi- vän kaupunkiympäristössä? Tutkimusmenetelmänä käytän kirjallisuustutkimusta ja kotimaisten esi- merkkikohteiden analyysia.
Käsittelen työssä niin sisäänkäyntitiloja kolmen eri näkökulman kautta. Nämä näkökulmat ovat tilojen kokemuksellinen, käytännöllinen sekä sosiaalinen merkitys. Vertailen myös kolmea asuinkerros- talokohdetta näiden näkökulmien pohjalta. Perustelen näkökulmiani arkkitehtuurin teoriaan ja sisään- käyntitilojen historiaan perustuen.
Sisäänkäyntitilojen merkitys asumisen kannalta on erityisesti yksityisyyden kannalta suuri. Si- säänkäyntitilat toimivat sekä siirtymätilana asunnon ja ulkomaailman siirtymässä, että kohtaamispaik- kana yksilön ja yhteiskunnan välillä. Sisäänkäyntitilat avaavatkin uusia mahdollisuuksia sosiaaliseen kanssakäymiseen yksityisyyden asteelta omaa intiimiä asuntoa neutraalimmassa tilassa. Myös sisään- käyntitilan käytännöllinen merkitys on huomattava. Tila on hyvin monikäyttöistä riippumatta sisäänkäyn- titilan ratkaisun tyypistä, ja palvelee monia eri asumisen tarpeita. Palvelueteinen on yksi esimerkki nyky- päivän kaupunkiympäristöön integroidusta sisäänkäyntitilan toteutustyypistä, joka vastaa niin asumisen käytännölliseen, että kokemukselliseen tarpeeseen.
AAvvaaiinnssaannaatt asuntosuunnittelu, kuisti, sisäänkäyntitila, asuminen, asumiskokemus, siirtymätila
Sisällys
1 Johdanto 1
2 Tilojen teoriaa 3
2.1 Tilan määritelmä 4
2.2 Yksityinen ja julkinen tila 4
2.3 Sisäänkäyntitilan määritelmä 5
3 Historiaa 8
3.1 Sisäänkäyntitilojen synty 9
3.2 Kuistit, verannat ja niiden johdannaiset 10
4 Sisäänkäyntitiloista yleisesti 12
4.1 Sisäänkäyntitila inhimillisenä tarpeena 13
4.2 Aiheen ajankohtaisuus 15
5 Esimerkkikohteita 16
5.1 Jätkäsaaren Samoan Fale 17
5.2 Haagan kerrospihatalo 18
5.3 Helsingin Dolce Vita 19
6 Sisäänkäyntitilojen merkitys 21
6.1 Kokemuksellinen merkitys 22
6.2 Käytännöllinen merkitys 23
6.3 Sosiaalinen merkitys 24
7 Johtopäätökset 26
8 Pohdintaa 28
Lähdekirjallisuus 29
Kuvalähteet 31
1 Johdanto
Osana jokaisen kaupunkilaisen arkea ovat lukuisat yksityiset ja julkiset tilat sekä näiden välinen vaihtelu. Julkisen ja yksityisen tilan välinen siirtymä on kuitenkin usein melko yht- äkkinen. Näen tämän ongelmallisena lähtökohtana suhteessa oman kodin yksityisyyden ja rauhan tunteen saavuttamiseksi, joka jokaiselle tulisi taata. Mikä merkitys olisi tilalla näiden kahden välissä? Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastelen asuntojen sisäänkäyntitiloja, ja niiden merkitystä ja mahdollisuuksia osana asumisen ratkaisuja. Kiinnostukseni aiheeseen sai alkunsa omakohtaisesta kokemuksestani kerrostaloasuntojen tilahierarkian puuttees- ta, joka syventyi kiinnostukseksi erilaisten välitilojen tutkimiseen mahdollisena ratkaisuna ongelmaan.
Pohdin, miten sisäänkäyntitilat voivat osana asuntoa tukea asunnon käytettävyyt- tä ja viihtyisyyttä. Tavoitteena on tunnistaa keinoja, joilla kaupunkiasuminen voisi olla yhä nykyistä monipuolisempaa. Erityisesti Covid-19-pandemia on osoittanut asunnon monikäyt- töisyyden tärkeyden asumistarpeiden muuttuessa. Oleellista on myös vastata asukkaiden erilaisiin tarpeisiin ja mieltymyksiin. Rakentamisen alan ammattilaisten tulisikin viimeistään nyt kiinnittää yhä enemmän huomiota asuntojen monikäyttöisyyteen. Tähän panostamalla voimme myös hillitä meneillään olevaa ilmastokriisiä vähentämällä uudisrakentamisen tar- vetta. Tutkimuskysymykseni on seuraava:
Mitä lisäarvoa asuntokohtaiset sisäänkäyntitilat voisivat tuoda asukkaille nykypäivän kaupunkiympäristössä?
Sisäänkäyntitilaksi rajaan tässä tutkielmassa muusta asunnosta erilliset sisäänkäyntitilat kuten kuistit, verannat ja näiden johdannaiset. Tarkastelen tutkimuksessani ainoastaan yksittäisiin asuntoihin liittyviä sisäänkäyntitiloja, eli jätän tutkimuksen ulkopuolelle esimer- kiksi useiden asuntojen kesken jaetut porrashuoneet ja muut vastaavat tilat. Tutkimukseni kohteisiin ei myöskään kuulu eteistilat kuten eteishallit ja tuulikaapit, jotka ovat lämpimiä asunnon sisäisiä tiloja. Tutkimusmenetelmänä käytän kirjallisuustutkimusta ja kotimaisten esimerkkikohteiden analyysia.
Johdannon jälkeen tulen toisessa luvussa ensin määrittämään työssäni käytettävää termistöä ja käsitteistöä. Tämän jälkeisessä kolmannessa luvussa asetan sisäänkäyntitilat niiden historialliseen kontekstiin ja tutkin syitä niiden muodostumisen taustalla. Neljännes-
sä luvussa käyn läpi sisäänkäyntitilojen teoriaa ja ajankohtaisuutta. Viides kappale käsittää kolmen kohde-esimerkin esittelyt. Kaikki esimerkkikohteeni sijaitsevat Helsingissä ja ovat ra- kentuneet tai rakentumassa 2000-luvun aikana. Kuudennessa kappaleessa analysoin koh- de-esimerkkeihin pohjautuen sisäänkäyntitilojen merkityksiä kokemuksellisen, käytännölli- sen ja sosiaalisen näkökulman kautta. Analysoin kohteita edellisten kappaleiden tietoihin ja omaan näkemykseeni pohjautuen. Seitsemäs kappale kokoaa tutkielmani johtopäätökset.
Lisäksi pohdin, millaiset sisäänkäyntitilojen ratkaisut voisivat olla nykyisessä ja tulevassa asuntotuotannossa hyödyllisiä, ja miksi.
2 Tilan teoriaa
Ensimmäisenä käyn läpi aiheeseeni liittyvää termistöä. Esitte- len määritelmät tämän työn ymmärtämisen kannalta olennai- simmille termeille ja käsitteille, joita tulen käyttämään. Pohjus- tan määritelmiä arkkitehtuurin teoriaa ja historiaa hyödyntäen.
2.1 Tilan määritelmä
Tila määritellään arkikielessä usein sen fyysisen ilmentymisen kautta. Tilana pidetään usein esimerkiksi seinien rajaamaa aluetta tai jonkin toiminnon mukaan määräytyvää fyysistä aluetta. Asuntoarkkitehtuurissa tilan määrittely lähteekin usein toiminnoista ja yhä useam- min samaan fyysiseen tilaan sijoittuu monia eri funktioita. Tällöin tilan rajat määräytyvät pikemmin tilan kokemuksen kautta. Till Boettger (2014) määrittelee teoksessaan “Threshold Spaces: Transitions in Architecture. Analysis and Design Tools” tilan juuri näiden kahden ominaisuuden kautta; fyysisen ja kokemuksellisen. Rajaavat elementit luovat tilalle fyysisen ruumiin, joka on koettavaissa ja havainnoitavissa esimerkiksi näkö- ja tuntoaistin avulla.
(Boettger, 2014 s. 16.)
Ennen 1800-lukua ei keskustelussa tilasta ja sen luonteesta tunnistettu tilan koke- muksellisuutta ja sen merkitystä (Boettger, 2014). Nykyään määritelmään tilasta liittyy myös kokemuksellinen ulottuvuus. Tilat siis eivät ole puhtaasti fyysisten seinien rajoittamia, vaan tiloihin liittyy niiden aistiminen muutoin kuin sen fyysisten ominaisuuksien kautta. Boettger (2014) sekä Jürgen Joedicke (1985) kutsuvat tätä kyseistä ominaisuutta tilan kokemuk- sellisuudeksi. Vaikka tila voidaan määrittää koskemaan yksinomaan fyysisten elementtien rajaamaa tilaa, tunnistetaan nykyään tilan määrittelyssä myös niin kutsuttu “negatiivinen tila” (engl. Negative Space). Esimerkkinä tilakokemuksesta ja tilasta, joka muodostuu nega- tiivisen tilan ansiosta, on Pieter Einsenmanin holokaustin muistomerkki Berliinissä. Siinä tila muodostuu fyysisten kappaleiden väliin jäävään “tyhjään tilaan”. Negatiivista tilaa voidaan pitää esimerkkinä koetusta tilasta, sillä se voi muodostua tilaan, jota suljettu geometria ei rajaa. (Boettger, 2014 s.16.)
Tässä tutkielmassa käytän tilan määritelmää Boettgerin (2014) mukaan, jossa tila ja sen kokeminen voidaan jakaa fyysiseen tilaan ja tilakokemukseen. Kyseisestä tilan määrit- telystä täytyy huomioida se, että nämä kyseiset määritelmät pätevät yleistettyyn käsitykseen länsimaisen kulttuurin tilakokemuksesta ja sen kautta johdettuun tilan määritelmään. Kysei- siä määritelmiä ei voi suoraan yleistään kaikkiin kulttuureihin, sillä tilakokemus on vahvasti kulttuurisidonnainen ilmiö. (Boettger, 2014 s.16; Lawrence, 1984.) John Archerin (2005) mukaan tila ja sen kokemus määräytyy hyvin pitkälti tilan kokijan kautta tehden siitä hyvin subjektiivisen ja yksioikoisesti määrittelemättömän kokemuksen (Archer, 2015 s. 430).
2.2 Yksityinen ja julkinen tila
Todettuamme, että jokaisella tilalla on omanlainen tilakokemuksensa, voimme liittää tämän yksityisyyden ja julkisuuden kokemukseen. Jokaisella tilalla on oma yksityisyyden asteensa, joka perustuu tilan fyysisiin rakenteisiin ja ratkaisuihin, mutta lopulta on mielen sisäinen kokemusperäinen ilmiö (Boettger, 2014; Joedicke, 1985). Sisäänkäyntitilat liittyvät kiinteästi juuri näihin eri yksityisen ja julkisen tilan vaihteluihin. Tämän takia on tärkeää ymmärtää eri yksityisyyden asteiden olemassaolo suhteessa asumiseen ja asunnon ulkopuoliseen maail- maan.
Asunnon ollessa ihmisen kaikista yksityisintä tilaa, on kaikki muu ympäristö eri as- teissa julkisempaa tilaa (Lawrence, 1982). Kaupunkiympäristössä katutila on julkista tilaa, jossa kuka tahansa saa liikkua. Esimerkiksi kerrostalon aula on taas puoliyksityistä tilaa, sil- lä kaikilla ei ole sinne pääsyä. Porraskäytävä on taas asteen vähemmän julkista, ja käyttäjät rajoittuvat kerrostalon asukkaisiin, heidän vieraisiinsa ja huolto- sekä palveluammattien har- joittajiin. Yksityisyyteen vaikuttaa myös suurelti asuinkompleksin koko ja asuntojen määrä, sillä mitä suurempi asuinkerrostalo on kyseessä, sitä vilkkaampia tulevat sen yhteiset tilat olemaan. Myös asunnon sisällä on erilaisia julkisuuden asteita (Alexander, 1977, s. 610-13).
Asunnossa yksityisin tila on makuuhuone, joka tyypillisesti ei toimi läpikulkutilana, ja vähiten yksityiset eli sosiaalisimmat tilat ovat sisäänkäynnin yhteydessä, joiden läpi on väistämättä kuljettava päästäkseen muuhun asuntoon (Lawrence, 1982). Christopher Alexander (1977, s. 610-613) kutsuu tätä julkisuuden ja yksityisyyden asteiden vaihtelua intiimiyyden gradien- tiksi (enlg. intimacy gradient). Asunnon tilahierarkia siis muuttuu yhä yksityisemmäksi mitä sisemmälle asuntoon saavutaan. Tästä voidaan päätellä, että lisäämällä asunnon eteistä edeltäväksi tilaksi sisäänkäyntitilan, voidaan samalla nostaa koko varsinaisen asunnon yksityisyyden astetta. Eri julkisuuden asteet myös herättävät ihmisissä erilaisia käyttäytymis- malleja. Ihminen käyttäytyy kotonaan eri tavalla kuin julkisessa tilassa, jossa noudatettavia normeja on enemmän. (Weiss ja Bourterline, 1962.)
2.3 Sisäänkäyntitilan määritelmä
Jürgen Joedicke (1985) on määritellyt välillisyyden käsitteen (engl. between-ness) kuvaa- maan arkkitehtuurin välitiloja ja niiden kokemuksellisuutta. Termi viittaa kahden arkkiteh- tonisen päätilan väliin jäävään tilaan, joka voi olla sekä fyysinen että kokemuksellinen, tai
as un to
et
siirtymätila ulkomaailma
a s u n t o
et
siirtymätila
sisäänkäyntitila
ulkomaailma
ainoastaan kokemuksellinen. Tällaisia tiloja ovat esimerkiksi oviaukko huoneen ja käytävän välissä, tai ikkunan sijainti asunnon ja ulkomaailman välillä. (Boettger, 2014; Joedicke, 1985.) Tutkielmani kohteena on välitila asunnon sisäänkäynnin yhteydessä tapauksissa, joissa kokemuksellisen välitilan ympärille on luotu fyysiset raamit. Tutkin siis fyysisen ja ko- kemuksellisen tilan summaa, ja ennen kaikkea asukkaan kokemusta tilan suhteen.
Teppo Korhonen (1991) käyttää kuistien tutkimuksen yhteydessä termejä eteishuo- ne ja oveneteisrakennelma. Nämä molemmat termit viittaavat kuitenkin rakennusteknisesti tarkasti rajattuun tilaan ja sen teknisiin ominaisuuksiin pikemmin kuin asunnon rajapinnan kokemuksellisuuteen. Kyseiset termit eivät kuvaa sisäänkäyntitilojen luonnetta siirtymäti- lana tarpeellisella tarkkuudella. Tästä johtuen en tutkielmassani tule käyttämään kyseisiä termejä, vaikka Korhosen (1991) viittaamat tilat lukeutuvatkin sisäänkäyntitilojen kategori- aan.
Alexander (1977) sekä Boettger (2014) kirjoittavat vastaavien tilojen yhteydessä siirtymätiloista. Siirtymätiloja on kuitenkin erilaisia, joista yksi asuntoarkkitehtuurin kannalta olennainen on asunnon sisäänkäynnin yhteydessä. Alexander (1977, s. 548–552) viitaakin tähän tilaan termillä sisäänkäynnin siirtymä (engl. entrance transition), viitaten tilan koke- mukselliseen merkitykseen. Omana tutkimuksen kohteenani on kuitenkin fyysinen siirtymä- tila sisäänkäynnin yhteydessä, joten Alexanderin (1977) käyttämä termi puhtaasti kokemuk- sellisesta ilmiöstä ei myöskään vastaa tutkielmani rajausta ja luonnetta. Tulenkin jatkossa käyttämään itse muodostamaani termiä sisäänkäyntitila, joka pohjautuu sekä Korhosen (1991) että Alexanderin (1977) määrittämiin käsitteisiin. Sisäänkäyntitilalla viittaan siirtymä- tilaan, joka sijaitsee asunnon yksityisen sisätilan ja muun julkisemman tilan, kuten kadun
Kuva 1: Sisäänkäynnin tilojen termejä
tai porraskäytävän, välissä (kuva 1). Termin avulla voidaan viitata ainoastaan sisäänkäyntiin liittyvään siirtymätilaan, joka lisäksi on muodostettu fyysiseksi tilaksi sisäänkäynnin yhtey- teen.
Sisäänkäyntitilaa ei tule sekoittaa eteistilaan, joka viittaa eteiseen tai tuulikaappiin.
Nämäkin ovat asunnon sisäänkäynnin suhteen oleellisia tiloja, mutta ovat selkeästi osa asunnon yksityistä sisätilaa. Sisäänkäyntitila taas viittaa julkisen ja yksityisen tilan väliseen, muusta asunnosta luonteeltaan erilliseen siirtymätilaan sisäänkäynnin yhteydessä. Sisään- käyntitila voi olla yksityinen tai puoliyksityinen tila. Sisäänkäyntitilalla viittaan siis asunnon oman sisäänkäynnin yhteydessä sijaitsevaan siirtymätilaan, enkä esimerkiksi usean asun- non välillä jaettuun porraskäytävään.
3 Sisäänkäyntitilojen historiaa
Tässä luvussa käsittelen sisäänkäyntitilojen historiaa. Käyn läpi, millaisesta tarpeesta sisäänkäyntitilat ovat alun perin syntyneet ja toisaalta, miten niiden käyttö on muuttunut ajan kanssa. Käyn lisäksi läpi yleisimmät sisäänkäyntitilojen tyypit Suomessa ja näistä kunkin tyypin ominaispiirteet.
3.1 Sisäänkäyntitilojen synty
Ensimmäiset sisäänkäyntitilojen kaltaiset rakennelmat tavattiin Suomessa jo keskiajalla 1500-luvulla. Tällöin sisäänkäynnin suulle on rakennettu kotamaisia pisteporstuoita, joilla on suojattu asumuksen sisäänkäyntiä sateelta ja tuulelta. Kevytrakenteiset pisteporstuat ra- kennettiin asetellen aidaksia vinottain seinää vasten. Varsinaisiksi sisäänkäyntitiloiksi näitä ei kuitenkaan voida laskea, sillä rakennelmat eivät olleet kiinteitä, vaan säätilan ja tilantar- peen mukaan muunneltuja kylmiä rakennelmia. Pisteporstualla on lisäksi ollut verrattain lyhyt elinkaari, eikä sen perinne ole säilynyt ajassa eteenpäin kuistien syntyyn asti. (Korho- nen, 1991.)
Ennen kaikkea sisäänkäyntitilat ovatkin syntyneet puhtaasti käytännöllisistä syistä.
Kuistien rappuset helpottivat sisäänkäyntiä kivijalan yleistyessä asuinrakennuksiin. Korotet- tu sisäänkäynti myös esti vetoa. Kuistin katos, ja myöhemmin seinät, taas ovat rakentuneet ensisijaisesti säänsuojaksi. (Korhonen, 1991.) Avokuisti (kuva 2) on Suomessa esiintynyt ensimmäisenä sisäänkäyntitilan muotona 1600-luvun puolessavälissä. Kuitenkin vasta 1800-luvun aikana on kuistien rakentaminen yleistynyt. (Mårtensson & Korhonen, 1995.) Tähän asti kuisteja oli rakennettu juurikin suojaksi ulkomaailmalta. Suojaa haettiin niin sääl- tä kuin epätoivotuilta vierailta. Kuistin avulla oli helpompi kontrolloida sisälle asuntoon pääs- tettäviä henkilöitä, sillä kuisti toimi myös sosiaalisena sisätilan jatkona. (Korhonen, 1991.) Kuistit vakiintuivat lopulta myös statussymbolina 1800-luvun loppua kohden. (Mårtensson
& Korhonen, 1995.) Kuisteja käytettiin osoittamaan ulospäin asunnon arvokkuutta samanai- kaisen asuntosuunnittelun kehityksen myötä (Lång-Kivilinna, 1997). Asuntosuunnittelun
Kuva 2: Tyypillinen avokuisti Kuva 3: Umpikuisti
kehittyessä asunnon tilahierarkia alkoi muotoutua yhä yksityisemmäksi mitä sisemmälle asuntoon saavuttiin (Lawrence, 1982). Kuisti viimeisteli näin asunnon sisäistä tilahierarkiaa luoden sisäänkäynnille yksityisen ja julkisen välisen siirtymätilan raamit. Myös kuistien si- sustus alkoi saavuttaa yhä tärkeämpää roolia sen toimiessa sosiaalisena tapaamispaikkana.
Kuisteja rakennettiin pihaa koristamaan esimerkiksi ennen tärkeitä tilaisuuksia kuten häitä, ja niillä oli jopa omia muoti-ilmiöitä. Kuisteja nimitettiinkin rakennusopissa vielä pitkään 1900-luvun puolelle rakennuksen koristuksena, jossa puusepäntaidot pääsivät näytille piha- piirin katseenvangitsijana (Lång-Kivilinna, 1997, s. 6–21).
3.2 Kuistit ja verannat
Avokuisti Suomessa ensimmäisenä sisäänkäyntitilan muotona erottuu muusta rakennus- massasta ulkonevana muotona, ja koostuu pilarein tuetusta katoksesta sekä tyypillisimmin koko kuistin levyisistä portaista (Korjauskortisto, 2000). Avokuisti on hyvä esimerkki kuistin toiminnosta sekä sisätilan että pihan jatkeena. Kuumana päivänä kuisti tarjoaa pihasta var- jopaikan, samoin kuin toisena hetkenä sadesuojan. Toisaalta kuistilla tervehditään vieraita ja ulos lähtiessä istuudutaan laittamaan kengät jalkaan. Sisäänkäyntitilojen kuten avokuistin merkitys onkin toimia välitilana ulko- ja sisätilan välillä. Kuisti muodostui alun perin pää- asiassa suojaamaan ja merkitsemään sisäänkäyntiä ulkoa porstuaan kulkiessa. Avokuisti
KT
KPH
AH
H H
K
VERANTA
WC A
Kuva 4 (yllä): Rintamamiestalo verannalla.
Kuva 5 (oik.): Pohjapiiros 1:150.
saikin rinnalleen pian umpikuistin (kuva 3) ja yhä lisää sisäänkäyntitilojen muotoja, jotka suojasivat sisäänkäyntiä sään vaikutuksilta yhä tehokkaammin. (Korhonen, 1991.)
1900-luvun alussa asuntoarkkitehtuurin ja huonejärjestyksen parantamispyrkimyk- sessä myös sisäänkäynnit ja kuistit saivat uusia muotoja. Näihin lukeutui esimerkiksi pitkälti umpikuistin kaltaiset lasiverannat. Lasiverannat yhä monimuotoisemmin käytettynä sisään- käyntitilan muotona toimivat laajennuksena asunnon sisätilalle esimerkiksi ruokailutilan muodossa. Lämpöisinä vuodenaikoina verantaa saatettiin käyttää myös esimerkiksi vierai- den makuuhuoneena. Veranta toimi kuitenkin myös puutarhan jatkeena avokuistin tapaan, kun haluttiin oleilla ”ulkona” mutta sää ei syystä tai toisesta suosinut. (Mårtensson et al, 1995.) Rintamamiestaloissa (kuva 4 ja 5) erilaiset kuistin ja verantojen muodot olivat erityi- sesti yleisiä. Lasiverannan luonne alkoikin muistuttaa suuresti nykyisten kerrostaloasuntojen lasitetun parvekkeen käyttötapoja. Huomioitavaa kuitenkin on parvekkeen sijoitus asunnon sisäisten tilojen yhteydessä sisäänkäynnin läpikulkuna käytön sijaan.
4 Sisäänkäyntitiloista yleisesti
Tässä kappaleessa tarkastelen sisäänkäyntitilojen tarpeita ja toimintoja tarkemmassa mittakaavassa. Käyn myös läpi teoriaa sisäänkäyntitilojen toivotusta luonteesta asumisen kontekstis- sa. Lopulta arvioin aiheen ajankohtaisuutta nykypäivänä.
4.1 Sisäänkäyntitila inhimillisenä tarpeena
Arkkitehtuurin muotojen ajatellaan nousevan inhimillisistä tarpeista. Näin esittää sekä ark- kitehdit kuten Le Corbusier ja Norberg-Schulz, kuin psykologit kuten Robert Sommer (1969) ja Abraham Maslow. Maslow on lajitellut inhimilliset perustarpeet viiteen kategoriaan: 1) turvallisuuden tarpeet, 2) fysiologiset tarpeet, 3) sosiaalisen arvostuksen tarpeet, 4) itsensä toteutta-misen tarve, 5) muiden ihmisten yhteyteen kuuluvat tarpeet. Nämä kategoriat on muodostettu koko asunnon tehtävien pohjalta, mutta Korhonen (1991) arvioi näillä olevan kiistämätön rele-vanssi myös sisäänkäyntitilojen kuten kuistien yhteydessä. (Korhonen, 1991, s.398.)
Kaikki Maslowin esittelemät perustarpeet ovat löydettävissä sisäänkäyntitilojen käyttötarkoituksista (Korhonen, 1991). Sisäänkäyntitilat ovat syntyneet käytännön tarpeesta niin turvallisuudentunteen kuin fysiologisten tarpeiden, kuten säätilojen vaihteluiden, pohjal- ta. Myöhemmin esteettiset ja sosiaaliset arvot ovat nousseet sisäänkäyntitiloihin liitettyinä, sekä itsensä ilmaiseminen kuistien ulkomuotojen avulla. Todettua myös on, miten tilalla on jo pit-kään ollut moninaisia sosiaalisia merkityksiä. (Ks. Luku 3.1).
Kuistin tarkoitusperä sisäänkäyntitilana on säänsuojaa laajempi. Sisäänkäyntitila, kuten kuisti, merkitsee siirtymistä ulkomaailman ja asunnon sisätilan välillä. Kuten Alexan- der (1977, s. 548–552) kirjoittaa teoksessaan ”Pattern Language”, on siirtymä julkisesta ulkotilasta asunnon yksityiseen sisätilaan tehtävä hienovaraisesti, jotta asunnossa voidaan saavuttaa rauhallisuuden tunne. Tällä Alexander (1977, s. 548–552) viittaakin, että asun- non ei tulisi koskaan aueta suoraan julkiseen tilaan (kuva 6), vaan julkisen ja asunnon yksityisen tilan väliin tulee sijoittaa siirtymätila näiden kahden väliltä. Vain tämän siirtymä- tilan avulla, joka ei ole varsinaisesti julkinen, saati täysin yksityinen, pystyy ihminen rauhoit- tumaan kotiin tullessaan ja rauhallisesti muuttamaan käytöksensä sopivaksi kumpaankin yksityisyyden asteeseen. Tyypillisin tämän kaltaisen siirtymätilan muoto on juuri kylmä tai puolilämmin sisäänkäyntitila.
Alexander (1977) viittaa esimerkeillään pääasiassa pihallisiin asuntoihin, muttei sulje pois tarvetta myös kerrostaloasumisessa. Kerrostaloasunnoissa yhteiset porraskäytävät toimivat sisäänkäyntitilana kattaen käytännöllisen tarkoitusperän säänsuojana itse asunnon sisäänkäynniltä. Porraskäytävä ei kuitenkaan ole luokiteltavissa yksityiseksi tilaksi, vaikka onkin katutilaa yksityisempi. Myös Esko Kahri (1984, s.329) kuvailee sisäänkäyntipihoja sekä vastaavia ratkaisuja välittäviksi vyöhykkeiksi, viitaten siirtymätilaan julkisesta yksityi- seen puoliavoimen sisäänkäyntitilan avulla. Tilan, kuten etupihan, ollessa useimmiten tila-
14
ratkaisultaan puoliavoin on kuitenkin täysin selvää, että tila on asuntokohtainen eikä avoin kaikille.
Alexander (1977) toteaakin, että siirtymätilan tulisi sijaita kadun ja etuoven välillä, tilassa, joka on muilta suljettu ja jollain tavalla suojaisa. Siirtymätilana voi hänen mukaansa toimia tietty näkökulman ja suunnan muutos puutarhan pihatiellä, tai ovellinen eteistila, joka on luonteeltaan kuitenkin erillinen muusta asunnosta. Tämä kaikki viittaa nimenomaisesti asuntokohtaiseen sisäänkäyntitilaan jaetun välitilan, kuten porraskäytävän sijaan, ja siksi ajatus on sovellettavissa myös kerrostaloasumiseen. Alexanderin (1977) argumentti sisään- käyntitilan tarpeellisuudesta perustuu julkiseen tilaan sopeutuneen ”katukäytöksen” eroon yksityisen tilan käyttäytymismalleista, ja näiden kahden välisen vaihdokseen vaativasta fyysisestä sekä kokemuksellisesta tilasta.
Erityisen merkittävä rooli siirtymätilalla on hengellisissä ja uskonnollisissa rakennuk- sia. Perinteisesti hengellisissä rakennuksissa, kuten kirkoissa, sijaitsee rakennuksen edus- talla kuisti tai muu sisäänkäyntitila merkitsemässä sisäänkäyntiin liittyvää sekä tilallista että hengellistä siirtymää. Tässä kuisti toimii siirtymätilana reaalimaailmasta hengelliseen ulottuvuuteen ollen samanaikaisesti osa molempia. (Alexander, 1977, s. 548–552.) Asun- non kohdalla ilmiö on sama, jolloin sisäänkäyntitila merkitsee yksityisen ja julkisen tilan raja- pinnan ylitystä. Tähän liitetään usein rituaaleja kuten ulkovaatteiden tai kenkien riisuminen, jolla ilmaistaan siirtyminen asunnon sisätilaan. (Lawrence, 1984.)
Siirtymätilan merkityksestä rauhoittumisen ja viihtyisyyden edistäjänä on myös tie- teellistä näyttöä, kuten Robert Weissin ja Serge Bourterlinen (1962) raportista selviää. Tutki- muksessa vertailtiin taidegallerian vierailijoiden käytöstä ja kokemusta. Vierailijat viihtyivät
KT
KPH
AH
H H
K WC
A
Kuva 6: Asunnon avautuminen kadulle. Kuva 7: Yksiön pohjapiiros 1:150
huomattavasti pidempään näyttelyssä, jonka suulle oli sijoitettu erillinen sisäänkäyntitila, kuin niissä vastaavissa näyttelyissä, joiden suulle ei ollut sijoitettu sisäänkäyntitilaa. Vierai- lijat myös kuvasivat saaneensa ensin mainitusta taidenäyttelystä kokemuksena enemmän irti, sillä he pystyivät rentoutumaan tilassa paremmin (Weiss et al, 1962). Tämä viittaa koe- tun julkisuusasteen laskemiseen sisäänkäyntitilan kautta, joka edesauttaa yksityisemmän tilan käyttäytymismalliin siirtymisessä, vaikka tutkimuksessa kyseessä ei edes ollut asunnon kaltainen yksityinen tila, vaan yksityisyyden vaikutelma kyettiin luomaan sisäänkäyntitilan avulla myös puolijulkiseen tilaan. Tutkimustulokset vahvistavat ajatusta sisäänkäyntitilasta siirtymätilana ihmisen julkisen ja yksityisen tilan käyttäytymismallien välillä.
4.2 Aiheen ajankohtaisuus
Jo 1970-luvulla Alexander (1977) kirjoittaa, miten tuon ajan asuntoarkkitehtuuri ei silti useinkaan toteuta sisäänkäyntitiloja osana asuntoja. Nykyrakentamisessa on nähtävissä edelleen sama ongelma, erityisesti yksiöissä, joissa etuoven avauksella paljastuu koko asun- to (kuva 7). Asunnon tilahierarkia on tällaisessa pohjaratkaisussa olematon. Esimerkin (kuva 7) yksiö on vuodelta 2012 ja avautuu tyypilliseen tapaan suoraan porraskäytävään ja siten myös ohi kulkeville naapureille. Yksityisyyden merkityksen voi ajatella korostuneen nykyai- kana, kun Covid-19-pandemian seurauksena julkiset toiminnot ovat liitetty osaksi yksityistä arkea etätöiden ja -opintojen muodoissa. Yhä perustellumpaa olisikin siis taata jokaisessa asumismuodossa riittävä yksityisyyden mahdollisuus.
Asukkaiden haastattelututkimuksissa (Lawrence, 1984) sisäänkäyntitilojen suhteen on myös huomattu sisäänkäynnin tilahierarkian puutteen vaikuttaneen vahvasti asumisen kokemukseen negatiivisella tavalla. On koettu, että sisäänkäynnin yhteydessä tulee olla muusta asunnosta suljettava tila, jotta yksityisyyden tunne muussa asunnossa ei kärsi.
(Lawrence, 1984.) Sisäänkäyntitila voisikin olla yksiöiden osalta yksi mahdollinen ratkaisu yksityisyyden lisäämiseksi.
5 Esimerkkikohteet
Tässä kappaleessa esittelen kolme erilaista kotimaista asuin- kerrostalokohdetta, joissa sisäänkäyntitiloja on käytetty osana asuntoa erityisen innovatiivisesti. Esittelen sisäänkäyntien rat- kaisut ja niiden käyttötarkoitukset. Seuraavassa kappaleessa jatkan analysoimalla kohteiden sisäänkäyntitilojen ratkaisuja asukkaan näkökulmasta.
5.1 Jätkäsaaren Samoan Fale
Helsingin Jätkäsaareen rakentuu parhaillaan keväällä 2023 valmistuva Samoan Fale -ni- minen hitas- asuinkerrostalo. Kerrostalon arkkitehtuurisuunnittelusta vastannut INARO on käyttänyt sisäänkäyntitiloja osana useiden eri asuntojen pohjaratkaisuja. Rakennuttajana hankkeessa on toiminut Oulun rakennusteho Oy. (INARO, 2021.)
Sisäänkäyntitiloina kohteessa toimii viherhuoneiksi nimitetyt tilat, joiden läpi sisään- käynti ohjautuu porraskäytävältä asunnon eteiseen (kuva 8). Tilojen luonne on parvekkeen- omainen (kuva 9), vaikka tila onkin ratkaistu lämpimänä tilana rakennuksen energiatehok- kuuden ja tilan käytettävyyden edistämiseksi. INARO:n arkkitehti Vesa Humalisto kuvailee viherhuoneen kuistimaista ratkaisua parvekkeen hyötykäytön ja muuntojoustavuuden
parantamispyrkimyksenä. Lämpimänä tilana viherhuone on erityisen monikäyttöinen vuoden ympäri, ja toimii myös palvelueteisvarauksena. Tilan sijainti juuri sisäänkäynnin yhteydessä tarjoaa monipuolisia käyttömahdollisuuksia, kuten esimerkiksi lastenvaunujen tai polkupyö- rän säilytysmahdollisuuden, joka tavallisen parvekkeen yhteydessä ei ole kätevää. Humalis- to kertoo sisäänkäynnin ratkaisun saaneen inspiraationsa perinteisen kuistin tai porstuan uudentyyppisestä ja monipuolisesta tulkinnasta. (Humalisto, haastattelu, 29.11.2021.)
Palvelueteisvaraus asunnoissa merkitsee joustavampaa elämää lähetysten vas- taanottamisen kannalta. Asuntokohtaisen palvelueteisen oveen toimii huoneistokohtainen ovikoodi, jonka voi antaa esimerkiksi postiljoonille tai ruokalähetille. Varsinaiseen asuntoon palvelueteisestä ei pääse ilman asunnon avainta. Palvelueteinen siis mahdollistaa tilausten huolettoman vastaanottamisen myös asukkaan ollessa itse poissa kotoa. (Bonava, 2021.)
VIH 7.0 m2 KT ET
MH
MH
OH VH
KPH
TUULETUSPARVEKE
SISÄKATU (PUOLILÄMMIN)
S. PARV S. PARV
PORRAS
S. PARV TER TER
AH AH AH AH
AH
AH AH
AH AH
K K K
WC WC WC
ET ET ET
AUKKO AUKKO
AH
S
S
KH
KH
Kuva 8 (vas.): Pohjapiiros 1:150.
Kuva 9 (yllä): Havainnekuva viherhuo- neesta asunnon eteisen suuntaan.
5.2 Haagan kerrospihatalo
Haagan kerrospihatalo on Helsinkiin vuonna 2019 valmistunut asuinkerrostalo. Kohteen arkkitehtisuunnittelun on toteuttanut Arkkitehdit Anttila & Rusanen Oy. Rakennuttajana kohteessa on toiminut Bonava Suomi Oy. Kerrostalo on viisikerroksinen, ja jäljittelee pienta- lomaista asumista kerrostalon muodossa. (Helsingin kaupunki, 2019.)
Nimensä kerrostalo on saanut suurista sisäänkäyntien yhteyden parvekkeistaan eli kerrospihoista. Kulku asuntoon on yhteisen porraskäytävän kautta asuntokohtaisiin ja puolilämpimiin kerrospihoihin, joiden läpi on kulku asunnon etuoven kautta eteiseen (kuva 10). Teknisiltä ratkaisuiltaan kerrospihat ovat lasitettuja parvekkeita, jotka toimivat myös sisäänkäyntitilana. Lasitettua terassipihaa voisi kuisteihin verrattuna kuvata tilavaksi kerros- taloverannaksi. Kooltaan kerrospihat ovat edeltävän kohteen viherhuoneita huomattavasti suurempia, ja muistuttavat nimensä mukaisesti enemmän pihaa kuin parveketta luonteel- taan ja käyttömahdollisuuksiltaan (kuva 11).
Kuva 10: Pohjapiiros 1:150.
VIH7.0 m2 ET KT
MH
MH
OH VH
KPH
TUULETUSPARVEKE
SISÄKATU (PUOLILÄMMIN)
S. PARV S. PARV
PORRAS
S. PARV TER TER
AH AH AH AH
AH
AH AH
AH AH
K K K
WC WC WC
ET ET ET
AUKKO AUKKO
AH
S
S
KH
KH
AH
K K
S
KHH S VH KH
KH
WC
AH AH AH AH
Kuva 11: Havainnekuva kerrospihasta
5.3 Helsingin Dolce Vita
Dolce Vita on Helsingin Herttoniemeen vuonna 2002 rakentunut asuinkerrostalo (Helsingin kaupunki, 2021). Asuinkerrostalon on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Hedman & Matomäki Oy. Kohteen tavoitteena on rakennuttajan toiveesta ollut ajatus ”rivitaloista kerrostalossa”.
(Arkkitehtitoimisto Hedman & Matomäki Oy, 2021.)
Kuva 13: Dolce Vitan puolilämmin luhtikäytävä eli ”sisäkatu”.
20
Sisäänkäyntitilojen (kuva 12) kannalta tämä merkitsee pihamaista ajatusta sisäänkäyntiin asuntokohtaisten parvekevyöhykkeiden avulla. Nämä pienen etupihan kaltaiset asuntokoh- taiset parvekkeet asettuvat rivissä porraskäytävän varrelle. Tila rajautuu selkeästi säleikkö- mäisillä aidoilla jokaisen asunnon sisäänkäynnin yhteyteen, joka tosiaan luo rivitalomaista vaikutelmaa. Luonnonvaloa tulvii parvekkeille runsaasti vastapäisestä lasiseinästä puoliläm- pimän luhtikäytävän toiselta puolen (kuva 13).
Osana sisäänkäyntitilaa on myös käytetty hienovaraisia lattian korkeusvaihteluita.
Sisäänkäyntiparvekkeet ovat 30 cm korotettuina porraskäytävän tasosta, ja korotus jatkuu asunnon eteisen puolella. Esteettömyysvaatimukset huomioon ottaen on nousut ratkaistu luiskien avulla.
VIH KT ET
MH
OH VH
KPH
TUULETUSPARVEKE
SISÄKATU (PUOLILÄMMIN)
S. PARV S. PARV
PORRAS
S. PARV TER TER
AH AH AH AH
AH
AH AH
AH AH
K K K
WC WC WC
ET ET ET
AUKKO AUKKO
AH
S
S
KH
KH
Kuva 12: Pohjapiiros 1:150.
6 Sisäänkäyntitilojen merkitys
Asukkaalle sisäänkäyntitilalla voi olla monta merkitystä ja käyttötapaa. Vaikka sisäänkäyntitilat ovat syntyneet puhtaasti käytännöllisestä tarpeesta (ks. Luku 3), ei niiden merkitys lopu tähän. Tässä luvussa tarkastelen sisäänkäyntitilojen eri merki- tyksiä asukkaan näkökulmasta edellisen luvun kohde-esimerk- kien avulla.
Ensimmäisessä alaluvussa kertaan neljännessä käsit- telyluvussa esiteltyjä sisäänkäyntitilan tilakokemukselliseen liittyviä merkityksiä suhteessa esimerkkikohteisiin. Analysoin muun muassa yksityisyyden eri asteita itse sisäänkäyntitiloissa sekä niiden vaikutusta muuhun asuntoon. Toisessa alaluvussa pohdin sisäänkäyntitilojen käytännöllistä merkitystä. Kolmas alaluku käsittelee sisäänkäyntitilojen sosiaalista merkitystä.
Tässä vertaan sosiaalisen merkityksen kehitystä sisäänkäyntiti- lojen historialliseen merkitykseen (ks. Luku 3).
6.1 Kokemuksellinen merkitys
Neljännessä luvussa käsittelemäni sisäänkäyntitilojen kokemuksellinen merkitys ilmentyy hyvin eri ratkaisuiden kautta edellisen kappaleen esimerkkikohteissa. Kuten kappaleessa 4.1 todettiin, tavoiteltavaa sisäänkäyntitiloille olisi saavuttaa tietty puolijulkinen yksityisyy- den tunne ennen asunnon varsinaista sisäänkäyntiä.
Samoan Falen kohteessa sisäänkäyntitila on ratkaistu kaikista eniten huoneen kaltaisena tilana. Tila toimii myös samalla asunnon parvekkeena. Kuistimaista olemusta korostaa tilan materiaalivalinnat (kuva 9) sekä asunnon sisäinen erillinen eteinen. Tila rappukäytävältä täysin suljettuna tilana ei kuitenkaan täysin toteuta ajatusta sisäänkäyntiti- lan puolijulkisuudesta. Tila rajautuu vain yhdeltä sivulta ulkomaailmaan, jossa koko seinän mittainen ikkunapinta myötäilee rakennuksen julkisivua (kuva X). Mikäli porraskäytävän puoleinen seinä tai etuovi oli myös lasia tai siinä olisi ikkuna, toteutuisi puolijulkinen luonne tilassa paremmin. Toisaalta tilan erillisyys porraskäytävästä lisää sekä sen rauhallisuutta että yksityisyyttä, ja siten sen käytettävyyttä asunnon jatkeena.
Kerrospihatalon kohdalla tilahierarkia on sama kuin Samoan Falen kohdalla, joskin parvekkeen luonne on vähemmän intiimi. Kerrospihan parvekelasitukset avaavat näkymän kerrospihalta kahteen ilmansuuntaan, ja parvekekaiteiden luonteen takia näköestettä myös- kään kerrospihalle päin ei ole juurikaan. Erityisesti alimmissa kerroksissa kerrospihalla ei siis ole juurikaan yksityisyyttä katseilta, vaikkakin ratkaisu itsessään tukee yksityisyyttä sen porraskäytävästä erillisyyden tähden.
Dolce Vitan kohteessa sisäänkäynnin luonne on kahteen edeltävään verrattuna selkeästi julkisempi. Dolce Vitan sisäänkäyntitilat eivät ole Samoan Falen ja kerrospihatalon tapaan suljettavissa porraskäytävästä, vaan jokaisen asuinkerroksen sisäänkäyntitilat si- joittuvat samaan luhtikäytävän tilaan porraskäytävän varrelle. Raja asuntokohtaisten tilojen välillä on kuitenkin selkeä, ja viitteelliset lattiakorkojen erot korostavat näitä yksityisen ja jul- kisen rajoja. Korkeuserot myös antavat viitteitä kuistien portaisiin ja sisäänkäynnin rituaaliin.
Tilan kokonaisvaltainen ratkaisu luo vaikutelman ulkotilan tunnelmasta sisätilassa. Sisään- käyntitilan vaikutelma asuntokohtaisesti rajattuna, mutta puolijulkisena tilana siis toteutuu.
Juhani Pallasmaa (1985) kirjoittaa fenomenologiaan perustuen kokemusten ja muistojen merkityksestä asuntosuunnittelussa. Sama aihe on ollut tärkeä myös Alvar Aal- lolle (1926) 1900-luvun alkupuoliskolla hänen kirjoittaessaan sisäänkäyntien ja ulko- sekä sisätilan rajapinnan merkityksestä asunnon tunnelmalle. Molemmat viittaavat ilmiöön kokijan mielleyhtymien tärkeydestä arkkitehtuurin tilakokemuksessa. Erityisesti asuntoarkki-
tehtuurin kohdalla mielleyhtymät saattavat olla erityisen voimakkaita ja sivuuttaa jopa täysin fyysiset elementit. Sisäänkäyntitilojen kohdalla esimerkiksi kuistiksi tunnistettava rakenne saatetaan liittää muistoihin isovanhempiensa maaseudun talosta ja näin hyviin ja lämpimiin ajatuksiin, jotka vaikuttavat tilakokemukseen positiivisessa mielessä ja edistävät kodikkuu- den ja turvallisuuden tunnetta asuntoon saapuessa.
6.2 Käytännöllinen merkitys
Kaikkien kolmen esimerkkikohteen sisäänkäyntitilat tarjoavat perinteisten kuistien tapaan monipuolisesti eri mahdollisuuksia niiden käyttöön. Tilat mahdollistavat niin perinteisiä kuis- tien ja verantojen toimintoja (ks. Luku 3), kuin vastaavat uusiin nykypäivän kaupunkielämäs- sä nousseisiin käytännön haasteisiin.
Suljetut sisäänkäyntitilat, kuten Samoan Falen ja Kerrospihatalon ratkaisut, tarjoavat kaikista monipuolisimmat käyttömahdollisuudet tilalle. Molemmissa kohteissa sisäänkäyn- titila on myös asunnon parveke. Samoan Falen kohdalla Humalisto (2021) kertoo tavallisten parvekkeiden käytön olevan usein vähäistä, ja yhdistämällä sisäänkäynti parvekkeeseen, voidaan varmistaa sen käyttö osana arkea. Sisäänkäyntiin liitettynä tila saa myös uusia käyttömahdollisuuksia. Tila voi toimia esimerkiksi eteisen jatkeena tai varastotilan merkityk- sessä. Samoan Falen kohdalla sisäänkäyntitilan läpi aukeaa kuitenkin näkymä lasiseinällä rajattuun makuuhuoneeseen. Näin ollen en pidä käytännön kannalta toimivana Humaliston (2021) esimerkkiä tilan hyödyntämisestä juuri varastona. Tässä tapauksessa peitettäisiin makuuhuoneen maisemaa ja valonsaantia, eikä luotaisi viihtyisää näkymää makuuhuoneen yhteyteen.
Kerrospihatalon yhteydessä ajatus varastotilasta on toimivampi, sillä sisäänkäyntiti- lasta löytyy myös vapaata seinäpintaa, joka ei aukea suoraan näkymänä sisätilaan. Kuiten- kin tilan puolilämpimän luonteen vuoksi olisi tilassa varastointi rajoitettua suurimman osan aikaa vuodesta. Puolilämpimän tilan aktiivinen käyttö vuoden ympäri on myös epätodennä- köisempää verratessa lämpimään tilaan kuten Samoan Falen tapauksessa.
Dolce Vitan tapauksessa sisäänkäyntitilan käytettävyyttä lisää sen avautuminen asunnossa useampaan huoneeseen pelkän eteisen sijaan. Ratkaisu mahdollistaa tilan mo- nipuolisen käytön muita kohteita kätevämmin sisätilan jatkeena. Toisaalta Kerrospihatalon kohteessa kerrospihan tilavuuden ansiosta tila on erityisen monikäyttöinen sekä sisätilan jatkeena että ulkotilan kompensoijana. Tila toimii esimerkiksi niin lasten vauhdikkaissa lei-
keissä kuin kesäjuhlien viettopaikkana. Tilavuus tarkoittaa myös parempaa kalustettavuutta.
Sisäänkäyntitilana toimivuuden kannalta ei tilan sovi olla liian ahdas, jotta kulku asuntoon onnistuu.
Palvelueteisen mahdollisuus on jo itsessään arjen helpottaja nykypäivän kaupun- kiympäristössä, jossa niin ruuan kuin tavaran kotiinkuljetukset ovat monelle arkipäivää.
Jatkuva tilausten etenemisen seuranta ja puhelimen ääressä päivystäminen voi palvelue- teisen ansiosta muuttua muuhun tekemiseen keskittymiseksi. Asukkaalla on myös paljon joustavuutta siinä, miten tilaa haluaa käyttää. Tilan voi kalustaa tavallisen parvekkeen ja sen funktioiden tapaan, käyttää sitä esimerkiksi kasvihuoneena. Erityisesti lapsiperheille on tilaa mahdollista käyttää tuulikaapin kaltaisesti kuraeteisenä, lastenvaunujen säilytykseen tai vauvan päiväunipaikkana. Samoan Falen lisäksi Kerrospihatalon kaltaiseen ratkaisuun voisi olla mahdollista toteuttaa palvelueteisvaraus.
Dolce Vitan tapauksessa sisäänkäyntitiloilla ei ole yritetty korvata perinteisiä parvek- keita, vaan sisäänkäyntitila on tehty näiden lisäksi. Sisäänkäyntitilan monikäyttöisyyttä lisää eteisen lisäksi suora kulku keittiöstä tilaan. Ratkaisu viittaakin sisäänkäyntitilan toimivan sa- malla sisätilan jatkeena. Dolce Vitan sisäänkäyntitilan käytettävyys porraskäytävän sivussa on kiinni pitkälti asukkaan yksityisyyden tarpeesta. Parvekeala on suurehko ja monivyöhyk- keinen, jotka kannustavat erilaisiin käyttötapoihin. Tilan ollessa kuitenkin käytävälle avoin, voi jo akustisesti ajatella yksityisyyden olevan tilassa rajoitettua. On myös kyseenalaista, haluaako asukas todella saunan avautuvan suoraan käytävän varren parvekkeelle. Tässä tapauksessa uskoisin saunan avaamisen olleen miellyttävämpää asunnon toisen, ulospäin aukeavalle parvekkeelle. Kohteen kehittämishankeselvityksessä olikin selvinnyt, ettei luh- tikäytävän parvekkeilla ole ollut odotetussa määrin käyttöä, vaikka asukkaat ovatkin olleet asumiseen yleisesti tyytyväisiä (Helsingin kaupunki, 2007). Uskon vähän käytön johtuvan kuitenkin pikemmin ratkaisun toteutuksesta, enkä ajatuksesta itsessään. Yksityisyyden mahdollisuutta lisäämällä uskoisin sisäänkäyntitilan toimivan monikäyttöisempänä.
6.3 Sosiaalinen merkitys
Sisäänkäyntitiloilla on pitkä historia sosiaalisessa merkityksessä, niin vieraiden vastanotta- misessa ja hyvästelyssä, kuin päällisin puolin statussymbolina (ks. Luku 3). Boettger (2014) toteaakin siirtymätilojen olevan ajallisesti osa niin nykyhetkeä ja mennyttä, kuin tulevaa.
Tähän liittyy vahvasti ajatus kotiin paluusta ja kotoa lähtemisestä, eli esimerkiksi tunteesta,
kun jätämme jotain taaksemme, kuten ulkomaailman kotiin palatessamme.
Statussymbolina kuistien oli tarkoitus muotoilunsa avulla näyttää ulkopuolelle asun- non ja asukkaiden arvokkuutta ja asemaa (Korhonen, 1991). Nykypäivän yhteiskunnassa, jossa yhteiskuntaluokat ja varsinainen statuksen esittely ei näyttäydy enää aivan samalla ta- voin, voi välitilalla olla muita vastaavia sosiaalisia merkityksiä. Palmade (1972) ehdottaakin teoriaa, että asunnon ulkopuolinen välitila toimii kohtaamispaikkana yksilön ja yhteiskunnan välillä. Ajatuksella on viitteitä perinteisten kuistien merkitykseen. Mikäli asunnon edustalle on sijoitettu fyysinen välitila, eli sisäänkäyntitila, on asukkaalla mahdollisuus ilmaista it- seään ulkomaailmalle (ks. Luku 3.1), tai käyttää tilaa asuntonsa jatkeena. Kuistien yhteydes- sä on sisäänkäyntitiloja kuvailtukin pihasivun ”sisään kutsuvaksi, tervehtiväksi katseeksi”
(Korhonen, 1991, s. 399). Erityisesti Dolce Vitan asuntokohteen tapauksessa on hyödynnet- ty tätä ideaa sisäänkäyntitilojen avoimilla ratkaisuilla luhtikäytävälle. Tila tarjoaakin viihtyi- sää mahdollisuutta esimerkiksi naapureiden kanssa kommunikoimiseen ilman, että puoli- tutut ihmiset tarvitsisi kutsua yksityisiin ja intiimeihin tiloihin. Tämän suhteen ihmisillä on varmasti yksilöllisiä tarpeita ja toiveita, mutta vastaavaa avoimuutta suhteessa kerrostalon jaettuihin tiloihin ei Samoan Falen ja Kerrospihatalon kohteissa ole. Mahdollisuus sosiaali- seen kanssakäymiseen omien vieraiden kanssa asuntoa asteen vähemmän henkilökohtai- sessa tilassa kuitenkin tarjotaan näidenkin ratkaisuissa.
7 Johtopäätökset
Sisäänkäyntitiloilla on Suomen asuntosuunnittelussa pitkät juuret jo 1600-luvulta alkaen, ja toivon niiden jatkuvan yhä merkittävämpänä osana tulevaa rakentamista myös kaupun- kiympäristössä. Tutkielmani tarkoituksena oli selvittää, mitä lisäarvoa asuntokohtaiset sisäänkäyntitilat voisivat tuoda asukkaille nykypäivän kaupunkiympäristössä. Tutkielmassani olen lähestynyt aihetta kokemuksellisen, käytännöllisen ja sosiaalisen näkökulman kautta.
Lisäksi olen käyttänyt apunani kolmen esimerkkikohteen analyysia.
Asuntokohtaiset sisäänkäyntitilat tarjoavat kokemuksellisesta näkökulmasta asuk- kaalle siirtymätilan julkisen ja yksityisen vyöhykkeen välille. Tämän siirtymätilan fyysinen ole- massaolo syventää rauhallisuuden ja yksityisyyden tunnetta asumisessa (Alexander, 1977), ja tarjoaa paikan sisäänkäynnin rituaaleille (Lawrence, 1984). Asuntoarkkitehtuurissa sisäänkäyntitila merkitsee siis laajemmin siirtymistä julkisen ja yksityisen tilan välillä pelkän sisä- ja ulkotilan sijaan. Rauhan ja yksityisyyden takaaminen asumisessa on mielestäni ny- kypäivänä entistä tärkeämpää, kun olemme usein virtuaalisesti jatkuvasti yhteydessä julki- seen maailmaan. Käyttäjäkokemuksen kannalta tarjoaa sisäänkäyntitila hengähdyshetken siirtyessä ulkomaailman melusta oman kodin rauhaan, tilallisen tauon yksityisen ja julkisen välillä. Samoin kotoa lähtiessä valmistaa sisäänkäyntitilan kokemus siirtymään muun maail- man joukkoon. Tämä taukotila on inhimillinen tarve, joka ei ole vanhentunut ajan saatossa.
Riittävä yksityisyyden tunteen saavuttaminen asumisessa voidaan ajatella ilmen- tävän nykypäivän ihmiselle turvallisuutta monella tapaa. Sisäänkäyntitilat toimivat yksityi- syyden ja julkisuuden määrittäjinä asunnon sisäänkäynnin yhteydessä. Oman kodin yksi- tyisyyden avulla voi ihminen tuntea olevansa kontrollissa omasta tilastaan samalla tapaa, kuin historiallisesti sisäänkäyntitilaa on käytetty puolustustarkoituksessa (Korhonen, 1991).
Sisäänkäyntitila osana asuntoa voi myös vahvistaa kodikkuuden ja turvallisuuden tunnetta perustuen asukkaan muistoihin ja kokemuksiin (Pallasmaa, 1985).
Käytännöllisestä näkökulmasta lisää sisäänkäyntitilojen käyttö asunnon monikäyt- töisyyttä ja näin tarjoaa muuntojoustavampaa asumista, toimien samalla ratkaisuna osana ympäristökriisiä ja kestävän rakentamisen kehitystä. Tilojen käytettävyyteen vaikuttaa si- säänkäyntitilojen luonteet niin koon, kuin lämmitettävyyden ja yksityisyyden kannalta. Tilojen on mahdollista toimia niin asunnon lisätilana ja jatkeena, kuin kerrostaloasumisen pihan puutteen kompensoijana. Myös palvelueteisen mahdollisuus sisäänkäyntitilaan integroituna on nykypäivän kaupungissa ajankohtainen arjen ratkaisu.
Sosiaalisesta näkökulmasta sisäänkäyntitiloilla on monia merkityksiä, ja ne ovat täysin riippuvaisia tilojen ratkaisuista. Sisäänkäyntitilat mahdollistavat arkisia sosiaalisen kanssakäymisen tilanteita omassa tilassa ilman, että asunnon yksityisyys kärsisi. Sisään- käyntitiloilla on potentiaalia jopa kasvattaa asukkaan sosiaalista statusta, erityisesti, jos tila on ratkaistu puoliavoimena eikä suljettuna tilana. Palmaden (1972) teoria asunnon ulko- puolisen välitilan toiminnosta kohtaamispaikkana yksilön ja yhteiskunnan välillä ilmenee niin perinteisissä kuistien merkityksissä (Korhonen, 1991) kuin tässä työssä nostetuissa asuinkerrostalojen esimerkeissäkin. Tilat vastaavat myös Maslowin esittämään inhimilliseen itsensä ilmaisun tarpeeseen (Korhonen, 1991).
8 Pohdintaa
Käyttämäni kirjallisuus sijoittuu pääosin 1900-luvun loppupuolelle, siitä aiheesta on kirjoi- tettu kohtalaisen vähän. Olen pyrkinyt käyttämään lähteenäni mahdollisimman kattavasti vertaisarvioituja teoksia, mutta tutkielman kehitysmielessä tulisi vertaisarvioituja teoksia olla enemmän. Olen myös tutkinut merkittävien arkkitehtuurin teoreetikkojen näkemyksiä aiheeseen, joka mielestäni tuo lisäarvoa työlle. Kuitenkin on huomioitava teosten sijoittuvan aikakauteen, jolloin moni asia yhteiskunnassa oli nykyistä mustavalkoisempaa. Esimerkiksi Lawrence (1984) viittaa sisäänkäyntitilojen yhteydessä asunnon ulkotilaan maskuliinisena tilana ja asunnon sisätilaan feminiinisenä toimialueena. Tämä ajatus ei nykypäivänä ole enää samalla tapaa ajankohtainen, mutta heijastelee aikansa ajatuksia.
Tuoreempia kirjoituksia aiheesta on hyvin rajoitetusti, joka viittaa sisäänkäyntitilo- jen merkitysten huomioimisen vähentyneen nykypäivän asuntosuunnittelussa. Tätä selittää osin uuden rakentamisen keskittyminen kaupunkeihin, joihin perinteisiä sisäänkäyntitilojen ratkaisuja harvoin voidaan toteuttaa. Uusia innovatiivisia sisäänkäyntitilojen ratkaisuja on kuitenkin mahdollista toteuttaa, kuten kohde-esimerkeistä käy ilmi, eikä tulevaisuuden ra- kentamisessa tarvitse tyytyä vanhoihin tapoihin ja sisäänkäyntitilojen muotoihin.
Aihetta olisi ollut kiinnostavaa tutkia laajemmin myös pien- ja rivitalojen mittakaaval- la, sekä ulkomaisten kohteiden kautta. Kotimaisten kohteiden tarkastelun hyviä puolia on ilmaston ja kulttuuristen vaikutusten huomiointi, mutta ulkomaiset kohteet ja niiden potenti- aalinen soveltaminen voisivat antaa aiheeseen vielä lukuisia uusia näkökulmia.
Lähdekirjallisuus
Lähteet:
Alexander, C., Ishikawa, S., & Silverstein, M. (1977). A pattern language : towns, buildings, construction. Oxford University Press.
Archer, J. (2005). Social Theory of Space: Architecture and the Production of Self, Culture, and Society. Journal of the Society of Architectural Historians, 64(4), s. 430–433.
Arkkitehtitoimisto Hedman & Matomäki Oy. AsOy Helsingin Dolce Vita. Haettu osoitteesta:
https://www.arkhm.com/portfolio-item/dolce-vita/ Viitattu: 29.11.2021
Boettger, T. (2014). Threshold spaces : transitions in architecture : analysis and design tools.
Birkhäuser.
Bonava. Turvallinen palvelueteinen säästää aikaa ja vaivaa. Haettu osoitteesta: https://
www.bonava.fi/asunnot/vantaa/kaivoksela/kilpukka/palvelueteinen Viitattu: 4.11.2021 Helsingin kaupunki. Asunto Oy Helsingin Dolce Vita. Haettu osoitteesta: https://www.hel.fi/
helsinki/fi/kaupunki-ja-hallinto/osallistu-ja-vaikuta/ota-yhteytta/hae-yhteystietoja/toimipiste- kuvaus?id=59058 Viitattu: 16.10.2021
Helsingin kaupunki. Kehittämishankeselvitys - selvitys toteutuneista kehittämishankkeista.
Haettu osoitteesta: http://docplayer.fi/54975636-Kehittamishankeselv-itys-selvitys-toteutu- neista-kehittamishankkeista.htmL Viitattu: 7.12.2021
Helsingin kaupunki. Kerrospihatalo. Haettu osoitteesta https://www.hel.fi/kanslia/kehitty- va-kerrostalo-fi/hankkeet/kerrospihatalo Viitattu: 5.10.2021
Humalisto, V. INARO:n arkkitehti ja perustajajäsen. Sähköpostihaastattelu 5.-29.11.2021 Sähköpostit tekijän hallussa.
INARO. Samoankujan asuinkerrostalo. Haettu osoitteesta https://inaro.fi/fi/projects/sa- moankujan-asuinkerrostalo/ Viitattu: 13.10.202.
Joedicke, J. (1985). Space and Form in Architecture. Stuttgart.
Kahri, E., Pyykkönen, H. (1984). Asuntoarkkitehtuuri ja -suunnittelu. Rakennuskirja Oy.
Korhonen, T. (1991). Kuisti : kansatieteellinen tutkimus = The porch : an ethnological study.
Suomen muinaismuistoyhdistys.
Korjauskortisto. (2000). Kuistin korjaus. Museovirasto.
Lawrence, R. (1981). Connotation of transition spaces outside the dwelling. Design Studi- es vol. 2 issue 4, s. 203-207. department d’architecture, Ecole Polytechnique Fédérale de Lausanne, CH-1006 Lausanne, Sveitsi.
Lawrence, R. (1982). A ”living” laboratory for home design. Building research and practice.
Lawrence, R. (1984). Transition space and dwelling design. Journal of Architectural and Plan- ning Research Vol. 1 No. 4, s. 261-271. Locke Science Publishing Company, Inc.
Lång-Kivilinna, G. (1997). Kuistilla : rakennusperinne ja sen vaaliminen Pohjanmaalla. Vaa- san läänin taidetoimikunta.
Mitton, M., & Nystuen, C. (2016). Residential Interior Design A Guide To Planning Spaces.
Wiley.
Mårtensson, H., Korhonen, T. (1995). Kuistit ja verannat. Rakennusalan kustantajat.
Pallasmaa, J. (1985). Elämyksen geometria - näkökulma arkkitehtuurin fenomenologiaan.
Arkkitehtilehti 3/1985
Palmade, J. (1974). Symbolism and practice in the context of living space. Lund, Sweden.
Schildt, G. (1997). Näin puhui Alvar Aalto. Otava.
Sommer, R. (1969). Personal space: the behavioral basis of design. Englewood Cliffs, N.J. : Prentice-Hall, Inc
Weiss, R., Boutourline, S. (1962). A summary of fairs, pavilions, exhibits, and their audien- ces. Cambridge, Mass.
Kuvalähteet:
Kuva 1: Tekijän oma kuva.
Kuva 2 ja 3: Korjauskortisto. (2000). Kuistin korjaus. Museovirasto.
Kuva 4: Tiensuu, M., Antas, A. (2018). Rakas Rintamamiestalo: Kurkista kauniisiin koteihin.
Docendo Oy.
Kuva 5: Tekijän oma kuva. Perustuu: Tiensuu, M., Antas, A. (2018). Rakas Rintamamiestalo:
Kurkista kauniisiin koteihin. Docendo Oy.
Kuva 6: Alexander, C., Ishikawa, S., & Silverstein, M. (1977). A pattern language : towns, buil- dings, construction. S. 549. Oxford University Press.
Kuva 7: Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö. Arielinkatu 2. Haettu osoitteesta: https://
hoas.fi/kohteet/arielinkatu-2/ Viitattu: 28.11.2021
Kuva 8: Tekijän oma kuva. INARO:n pohjapiirustuksen perusteella.
Kuva 9: INARO.
Kuva 10: Tekijän oma kuva. Bonavo:n pohjapiirustuksen perusteella.
Kuva 11: Helsingin kaupunki. Kerrospihatalo. Haettu osoitteesta: https://www.hel.fi/kanslia/
kehittyva-kerrostalo-fi/hankkeet/kerrospihatalo Viitattu: 5.10.2021 Kuva 12: Tekijän oma kuva. Lupapisteen pohjapiirustuksen perusteella.
Kuva 13: Arkkitehtitoimisto Hedman & Matomäki. Haettu osoitteesta: https://www.arkhm.
com/portfolio-item/dolce-vita/ Viitattu 29.11.2021
