Sisäänkäyntitilojen synty - Kuisti kaupungissa - Sisäänkäyntitilojen merkitys nykypäivän asunt

3 Historiaa

3.1 Sisäänkäyntitilojen synty

Ensimmäiset sisäänkäyntitilojen kaltaiset rakennelmat tavattiin Suomessa jo keskiajalla 1500-luvulla. Tällöin sisäänkäynnin suulle on rakennettu kotamaisia pisteporstuoita, joilla on suojattu asumuksen sisäänkäyntiä sateelta ja tuulelta. Kevytrakenteiset pisteporstuat ra-kennettiin asetellen aidaksia vinottain seinää vasten. Varsinaisiksi sisäänkäyntitiloiksi näitä ei kuitenkaan voida laskea, sillä rakennelmat eivät olleet kiinteitä, vaan säätilan ja tilantar-peen mukaan muunneltuja kylmiä rakennelmia. Pisteporstualla on lisäksi ollut verrattain lyhyt elinkaari, eikä sen perinne ole säilynyt ajassa eteenpäin kuistien syntyyn asti. (Korho-nen, 1991.)

Ennen kaikkea sisäänkäyntitilat ovatkin syntyneet puhtaasti käytännöllisistä syistä.

Kuistien rappuset helpottivat sisäänkäyntiä kivijalan yleistyessä asuinrakennuksiin. Korotet-tu sisäänkäynti myös esti vetoa. Kuistin katos, ja myöhemmin seinät, taas ovat rakenKorotet-tuneet ensisijaisesti säänsuojaksi. (Korhonen, 1991.) Avokuisti (kuva 2) on Suomessa esiintynyt ensimmäisenä sisäänkäyntitilan muotona 1600-luvun puolessavälissä. Kuitenkin vasta 1800-luvun aikana on kuistien rakentaminen yleistynyt. (Mårtensson & Korhonen, 1995.) Tähän asti kuisteja oli rakennettu juurikin suojaksi ulkomaailmalta. Suojaa haettiin niin sääl-tä kuin epätoivotuilta vierailta. Kuistin avulla oli helpompi kontrolloida sisälle asuntoon pääs-tettäviä henkilöitä, sillä kuisti toimi myös sosiaalisena sisätilan jatkona. (Korhonen, 1991.) Kuistit vakiintuivat lopulta myös statussymbolina 1800-luvun loppua kohden. (Mårtensson

& Korhonen, 1995.) Kuisteja käytettiin osoittamaan ulospäin asunnon arvokkuutta samanai-kaisen asuntosuunnittelun kehityksen myötä (Lång-Kivilinna, 1997). Asuntosuunnittelun

Kuva 2: Tyypillinen avokuisti Kuva 3: Umpikuisti

kehittyessä asunnon tilahierarkia alkoi muotoutua yhä yksityisemmäksi mitä sisemmälle asuntoon saavuttiin (Lawrence, 1982). Kuisti viimeisteli näin asunnon sisäistä tilahierarkiaa luoden sisäänkäynnille yksityisen ja julkisen välisen siirtymätilan raamit. Myös kuistien si-sustus alkoi saavuttaa yhä tärkeämpää roolia sen toimiessa sosiaalisena tapaamispaikkana.

Kuisteja rakennettiin pihaa koristamaan esimerkiksi ennen tärkeitä tilaisuuksia kuten häitä, ja niillä oli jopa omia muoti-ilmiöitä. Kuisteja nimitettiinkin rakennusopissa vielä pitkään 1900-luvun puolelle rakennuksen koristuksena, jossa puusepäntaidot pääsivät näytille piha-piirin katseenvangitsijana (Lång-Kivilinna, 1997, s. 6–21).

3.2 Kuistit ja verannat

Avokuisti Suomessa ensimmäisenä sisäänkäyntitilan muotona erottuu muusta rakennus-massasta ulkonevana muotona, ja koostuu pilarein tuetusta katoksesta sekä tyypillisimmin koko kuistin levyisistä portaista (Korjauskortisto, 2000). Avokuisti on hyvä esimerkki kuistin toiminnosta sekä sisätilan että pihan jatkeena. Kuumana päivänä kuisti tarjoaa pihasta var-jopaikan, samoin kuin toisena hetkenä sadesuojan. Toisaalta kuistilla tervehditään vieraita ja ulos lähtiessä istuudutaan laittamaan kengät jalkaan. Sisäänkäyntitilojen kuten avokuistin merkitys onkin toimia välitilana ulko- ja sisätilan välillä. Kuisti muodostui alun perin pää-asiassa suojaamaan ja merkitsemään sisäänkäyntiä ulkoa porstuaan kulkiessa. Avokuisti

Kuva 4 (yllä): Rintamamiestalo verannalla.

Kuva 5 (oik.): Pohjapiiros 1:150.

saikin rinnalleen pian umpikuistin (kuva 3) ja yhä lisää sisäänkäyntitilojen muotoja, jotka suojasivat sisäänkäyntiä sään vaikutuksilta yhä tehokkaammin. (Korhonen, 1991.)

1900-luvun alussa asuntoarkkitehtuurin ja huonejärjestyksen parantamispyrkimyk-sessä myös sisäänkäynnit ja kuistit saivat uusia muotoja. Näihin lukeutui esimerkiksi pitkälti umpikuistin kaltaiset lasiverannat. Lasiverannat yhä monimuotoisemmin käytettynä sisään-käyntitilan muotona toimivat laajennuksena asunnon sisätilalle esimerkiksi ruokailutilan muodossa. Lämpöisinä vuodenaikoina verantaa saatettiin käyttää myös esimerkiksi vierai-den makuuhuoneena. Veranta toimi kuitenkin myös puutarhan jatkeena avokuistin tapaan, kun haluttiin oleilla ”ulkona” mutta sää ei syystä tai toisesta suosinut. (Mårtensson et al, 1995.) Rintamamiestaloissa (kuva 4 ja 5) erilaiset kuistin ja verantojen muodot olivat erityi-sesti yleisiä. Lasiverannan luonne alkoikin muistuttaa suuresti nykyisten kerrostaloasuntojen lasitetun parvekkeen käyttötapoja. Huomioitavaa kuitenkin on parvekkeen sijoitus asunnon sisäisten tilojen yhteydessä sisäänkäynnin läpikulkuna käytön sijaan.

4 Sisäänkäyntitiloista yleisesti

Tässä kappaleessa tarkastelen sisäänkäyntitilojen tarpeita ja toimintoja tarkemmassa mittakaavassa. Käyn myös läpi teoriaa sisäänkäyntitilojen toivotusta luonteesta asumisen kontekstis-sa. Lopulta arvioin aiheen ajankohtaisuutta nykypäivänä.

4.1 Sisäänkäyntitila inhimillisenä tarpeena

Arkkitehtuurin muotojen ajatellaan nousevan inhimillisistä tarpeista. Näin esittää sekä ark-kitehdit kuten Le Corbusier ja Norberg-Schulz, kuin psykologit kuten Robert Sommer (1969) ja Abraham Maslow. Maslow on lajitellut inhimilliset perustarpeet viiteen kategoriaan: 1) turvallisuuden tarpeet, 2) fysiologiset tarpeet, 3) sosiaalisen arvostuksen tarpeet, 4) itsensä toteutta-misen tarve, 5) muiden ihmisten yhteyteen kuuluvat tarpeet. Nämä kategoriat on muodostettu koko asunnon tehtävien pohjalta, mutta Korhonen (1991) arvioi näillä olevan kiistämätön rele-vanssi myös sisäänkäyntitilojen kuten kuistien yhteydessä. (Korhonen, 1991, s.398.)

Kaikki Maslowin esittelemät perustarpeet ovat löydettävissä sisäänkäyntitilojen käyttötarkoituksista (Korhonen, 1991). Sisäänkäyntitilat ovat syntyneet käytännön tarpeesta niin turvallisuudentunteen kuin fysiologisten tarpeiden, kuten säätilojen vaihteluiden, pohjal-ta. Myöhemmin esteettiset ja sosiaaliset arvot ovat nousseet sisäänkäyntitiloihin liitettyinä, sekä itsensä ilmaiseminen kuistien ulkomuotojen avulla. Todettua myös on, miten tilalla on jo pit-kään ollut moninaisia sosiaalisia merkityksiä. (Ks. Luku 3.1).

Kuistin tarkoitusperä sisäänkäyntitilana on säänsuojaa laajempi. Sisäänkäyntitila, kuten kuisti, merkitsee siirtymistä ulkomaailman ja asunnon sisätilan välillä. Kuten Alexan-der (1977, s. 548–552) kirjoittaa teoksessaan ”Pattern Language”, on siirtymä julkisesta ulkotilasta asunnon yksityiseen sisätilaan tehtävä hienovaraisesti, jotta asunnossa voidaan saavuttaa rauhallisuuden tunne. Tällä Alexander (1977, s. 548–552) viittaakin, että asun-non ei tulisi koskaan aueta suoraan julkiseen tilaan (kuva 6), vaan julkisen ja asunasun-non yksityisen tilan väliin tulee sijoittaa siirtymätila näiden kahden väliltä. Vain tämän siirtymä-tilan avulla, joka ei ole varsinaisesti julkinen, saati täysin yksityinen, pystyy ihminen rauhoit-tumaan kotiin tullessaan ja rauhallisesti muuttamaan käytöksensä sopivaksi kumpaankin yksityisyyden asteeseen. Tyypillisin tämän kaltaisen siirtymätilan muoto on juuri kylmä tai puolilämmin sisäänkäyntitila.

Alexander (1977) viittaa esimerkeillään pääasiassa pihallisiin asuntoihin, muttei sulje pois tarvetta myös kerrostaloasumisessa. Kerrostaloasunnoissa yhteiset porraskäytävät toimivat sisäänkäyntitilana kattaen käytännöllisen tarkoitusperän säänsuojana itse asunnon sisäänkäynniltä. Porraskäytävä ei kuitenkaan ole luokiteltavissa yksityiseksi tilaksi, vaikka onkin katutilaa yksityisempi. Myös Esko Kahri (1984, s.329) kuvailee sisäänkäyntipihoja sekä vastaavia ratkaisuja välittäviksi vyöhykkeiksi, viitaten siirtymätilaan julkisesta yksityi-seen puoliavoimen sisäänkäyntitilan avulla. Tilan, kuten etupihan, ollessa useimmiten

tila-14

ratkaisultaan puoliavoin on kuitenkin täysin selvää, että tila on asuntokohtainen eikä avoin kaikille.

Alexander (1977) toteaakin, että siirtymätilan tulisi sijaita kadun ja etuoven välillä, tilassa, joka on muilta suljettu ja jollain tavalla suojaisa. Siirtymätilana voi hänen mukaansa toimia tietty näkökulman ja suunnan muutos puutarhan pihatiellä, tai ovellinen eteistila, joka on luonteeltaan kuitenkin erillinen muusta asunnosta. Tämä kaikki viittaa nimenomaisesti asuntokohtaiseen sisäänkäyntitilaan jaetun välitilan, kuten porraskäytävän sijaan, ja siksi ajatus on sovellettavissa myös kerrostaloasumiseen. Alexanderin (1977) argumentti sisään-käyntitilan tarpeellisuudesta perustuu julkiseen tilaan sopeutuneen ”katukäytöksen” eroon yksityisen tilan käyttäytymismalleista, ja näiden kahden välisen vaihdokseen vaativasta fyysisestä sekä kokemuksellisesta tilasta.

Erityisen merkittävä rooli siirtymätilalla on hengellisissä ja uskonnollisissa rakennuk-sia. Perinteisesti hengellisissä rakennuksissa, kuten kirkoissa, sijaitsee rakennuksen edus-talla kuisti tai muu sisäänkäyntitila merkitsemässä sisäänkäyntiin liittyvää sekä tilallista että hengellistä siirtymää. Tässä kuisti toimii siirtymätilana reaalimaailmasta hengelliseen ulottuvuuteen ollen samanaikaisesti osa molempia. (Alexander, 1977, s. 548–552.) Asun-non kohdalla ilmiö on sama, jolloin sisäänkäyntitila merkitsee yksityisen ja julkisen tilan raja-pinnan ylitystä. Tähän liitetään usein rituaaleja kuten ulkovaatteiden tai kenkien riisuminen, jolla ilmaistaan siirtyminen asunnon sisätilaan. (Lawrence, 1984.)

Siirtymätilan merkityksestä rauhoittumisen ja viihtyisyyden edistäjänä on myös tie-teellistä näyttöä, kuten Robert Weissin ja Serge Bourterlinen (1962) raportista selviää. Tutki-muksessa vertailtiin taidegallerian vierailijoiden käytöstä ja kokemusta. Vierailijat viihtyivät

huomattavasti pidempään näyttelyssä, jonka suulle oli sijoitettu erillinen sisäänkäyntitila, kuin niissä vastaavissa näyttelyissä, joiden suulle ei ollut sijoitettu sisäänkäyntitilaa. Vierai-lijat myös kuvasivat saaneensa ensin mainitusta taidenäyttelystä kokemuksena enemmän irti, sillä he pystyivät rentoutumaan tilassa paremmin (Weiss et al, 1962). Tämä viittaa koe-tun julkisuusasteen laskemiseen sisäänkäyntitilan kautta, joka edesauttaa yksityisemmän tilan käyttäytymismalliin siirtymisessä, vaikka tutkimuksessa kyseessä ei edes ollut asunnon kaltainen yksityinen tila, vaan yksityisyyden vaikutelma kyettiin luomaan sisäänkäyntitilan avulla myös puolijulkiseen tilaan. Tutkimustulokset vahvistavat ajatusta sisäänkäyntitilasta siirtymätilana ihmisen julkisen ja yksityisen tilan käyttäytymismallien välillä.

4.2 Aiheen ajankohtaisuus

Jo 1970-luvulla Alexander (1977) kirjoittaa, miten tuon ajan asuntoarkkitehtuuri ei silti useinkaan toteuta sisäänkäyntitiloja osana asuntoja. Nykyrakentamisessa on nähtävissä edelleen sama ongelma, erityisesti yksiöissä, joissa etuoven avauksella paljastuu koko asun-to (kuva 7). Asunnon tilahierarkia on tällaisessa pohjaratkaisussa olemaasun-ton. Esimerkin (kuva 7) yksiö on vuodelta 2012 ja avautuu tyypilliseen tapaan suoraan porraskäytävään ja siten myös ohi kulkeville naapureille. Yksityisyyden merkityksen voi ajatella korostuneen nykyai-kana, kun Covid-19-pandemian seurauksena julkiset toiminnot ovat liitetty osaksi yksityistä arkea etätöiden ja -opintojen muodoissa. Yhä perustellumpaa olisikin siis taata jokaisessa asumismuodossa riittävä yksityisyyden mahdollisuus.

Asukkaiden haastattelututkimuksissa (Lawrence, 1984) sisäänkäyntitilojen suhteen on myös huomattu sisäänkäynnin tilahierarkian puutteen vaikuttaneen vahvasti asumisen kokemukseen negatiivisella tavalla. On koettu, että sisäänkäynnin yhteydessä tulee olla muusta asunnosta suljettava tila, jotta yksityisyyden tunne muussa asunnossa ei kärsi.

(Lawrence, 1984.) Sisäänkäyntitila voisikin olla yksiöiden osalta yksi mahdollinen ratkaisu yksityisyyden lisäämiseksi.

5 Esimerkkikohteet

Tässä kappaleessa esittelen kolme erilaista kotimaista asuin-kerrostalokohdetta, joissa sisäänkäyntitiloja on käytetty osana asuntoa erityisen innovatiivisesti. Esittelen sisäänkäyntien rat-kaisut ja niiden käyttötarkoitukset. Seuraavassa kappaleessa jatkan analysoimalla kohteiden sisäänkäyntitilojen ratkaisuja asukkaan näkökulmasta.

5.1 Jätkäsaaren Samoan Fale

Helsingin Jätkäsaareen rakentuu parhaillaan keväällä 2023 valmistuva Samoan Fale -ni-minen hitas- asuinkerrostalo. Kerrostalon arkkitehtuurisuunnittelusta vastannut INARO on käyttänyt sisäänkäyntitiloja osana useiden eri asuntojen pohjaratkaisuja. Rakennuttajana hankkeessa on toiminut Oulun rakennusteho Oy. (INARO, 2021.)

Sisäänkäyntitiloina kohteessa toimii viherhuoneiksi nimitetyt tilat, joiden läpi sisään-käynti ohjautuu porraskäytävältä asunnon eteiseen (kuva 8). Tilojen luonne on parvekkeen-omainen (kuva 9), vaikka tila onkin ratkaistu lämpimänä tilana rakennuksen energiatehok-kuuden ja tilan käytettävyyden edistämiseksi. INARO:n arkkitehti Vesa Humalisto kuvailee viherhuoneen kuistimaista ratkaisua parvekkeen hyötykäytön ja muuntojoustavuuden

parantamispyrkimyksenä. Lämpimänä tilana viherhuone on erityisen monikäyttöinen vuoden ympäri, ja toimii myös palvelueteisvarauksena. Tilan sijainti juuri sisäänkäynnin yhteydessä tarjoaa monipuolisia käyttömahdollisuuksia, kuten esimerkiksi lastenvaunujen tai polkupyö-rän säilytysmahdollisuuden, joka tavallisen parvekkeen yhteydessä ei ole kätevää. Humalis-to kerHumalis-too sisäänkäynnin ratkaisun saaneen inspiraationsa perinteisen kuistin tai porstuan uudentyyppisestä ja monipuolisesta tulkinnasta. (Humalisto, haastattelu, 29.11.2021.)

Palvelueteisvaraus asunnoissa merkitsee joustavampaa elämää lähetysten vas-taanottamisen kannalta. Asuntokohtaisen palvelueteisen oveen toimii huoneistokohtainen ovikoodi, jonka voi antaa esimerkiksi postiljoonille tai ruokalähetille. Varsinaiseen asuntoon palvelueteisestä ei pääse ilman asunnon avainta. Palvelueteinen siis mahdollistaa tilausten huolettoman vastaanottamisen myös asukkaan ollessa itse poissa kotoa. (Bonava, 2021.)

VIH

Kuva 8 (vas.): Pohjapiiros 1:150.

Kuva 9 (yllä): Havainnekuva viherhuo-neesta asunnon eteisen suuntaan.

5.2 Haagan kerrospihatalo

Haagan kerrospihatalo on Helsinkiin vuonna 2019 valmistunut asuinkerrostalo. Kohteen arkkitehtisuunnittelun on toteuttanut Arkkitehdit Anttila & Rusanen Oy. Rakennuttajana kohteessa on toiminut Bonava Suomi Oy. Kerrostalo on viisikerroksinen, ja jäljittelee pienta-lomaista asumista kerrostalon muodossa. (Helsingin kaupunki, 2019.)

Nimensä kerrostalo on saanut suurista sisäänkäyntien yhteyden parvekkeistaan eli kerrospihoista. Kulku asuntoon on yhteisen porraskäytävän kautta asuntokohtaisiin ja puolilämpimiin kerrospihoihin, joiden läpi on kulku asunnon etuoven kautta eteiseen (kuva 10). Teknisiltä ratkaisuiltaan kerrospihat ovat lasitettuja parvekkeita, jotka toimivat myös sisäänkäyntitilana. Lasitettua terassipihaa voisi kuisteihin verrattuna kuvata tilavaksi kerros-taloverannaksi. Kooltaan kerrospihat ovat edeltävän kohteen viherhuoneita huomattavasti suurempia, ja muistuttavat nimensä mukaisesti enemmän pihaa kuin parveketta luonteel-taan ja käyttömahdollisuuksilluonteel-taan (kuva 11).

Kuva 10: Pohjapiiros 1:150.

Kuva 11: Havainnekuva kerrospihasta

5.3 Helsingin Dolce Vita

Dolce Vita on Helsingin Herttoniemeen vuonna 2002 rakentunut asuinkerrostalo (Helsingin kaupunki, 2021). Asuinkerrostalon on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Hedman & Matomäki Oy. Kohteen tavoitteena on rakennuttajan toiveesta ollut ajatus ”rivitaloista kerrostalossa”.

(Arkkitehtitoimisto Hedman & Matomäki Oy, 2021.)

Kuva 13: Dolce Vitan puolilämmin luhtikäytävä eli ”sisäkatu”.

Sisäänkäyntitilojen (kuva 12) kannalta tämä merkitsee pihamaista ajatusta sisäänkäyntiin asuntokohtaisten parvekevyöhykkeiden avulla. Nämä pienen etupihan kaltaiset asuntokoh-taiset parvekkeet asettuvat rivissä porraskäytävän varrelle. Tila rajautuu selkeästi säleikkö-mäisillä aidoilla jokaisen asunnon sisäänkäynnin yhteyteen, joka tosiaan luo rivitalomaista vaikutelmaa. Luonnonvaloa tulvii parvekkeille runsaasti vastapäisestä lasiseinästä puoliläm-pimän luhtikäytävän toiselta puolen (kuva 13).

Osana sisäänkäyntitilaa on myös käytetty hienovaraisia lattian korkeusvaihteluita.

Sisäänkäyntiparvekkeet ovat 30 cm korotettuina porraskäytävän tasosta, ja korotus jatkuu asunnon eteisen puolella. Esteettömyysvaatimukset huomioon ottaen on nousut ratkaistu luiskien avulla.

6 Sisäänkäyntitilojen merkitys

Asukkaalle sisäänkäyntitilalla voi olla monta merkitystä ja käyttötapaa. Vaikka sisäänkäyntitilat ovat syntyneet puhtaasti käytännöllisestä tarpeesta (ks. Luku 3), ei niiden merkitys lopu tähän. Tässä luvussa tarkastelen sisäänkäyntitilojen eri merki-tyksiä asukkaan näkökulmasta edellisen luvun kohde-esimerk-kien avulla.

Ensimmäisessä alaluvussa kertaan neljännessä käsit-telyluvussa esiteltyjä sisäänkäyntitilan tilakokemukselliseen liittyviä merkityksiä suhteessa esimerkkikohteisiin. Analysoin muun muassa yksityisyyden eri asteita itse sisäänkäyntitiloissa sekä niiden vaikutusta muuhun asuntoon. Toisessa alaluvussa pohdin sisäänkäyntitilojen käytännöllistä merkitystä. Kolmas alaluku käsittelee sisäänkäyntitilojen sosiaalista merkitystä.

Tässä vertaan sosiaalisen merkityksen kehitystä sisäänkäyntiti-lojen historialliseen merkitykseen (ks. Luku 3).

6.1 Kokemuksellinen merkitys

Neljännessä luvussa käsittelemäni sisäänkäyntitilojen kokemuksellinen merkitys ilmentyy hyvin eri ratkaisuiden kautta edellisen kappaleen esimerkkikohteissa. Kuten kappaleessa 4.1 todettiin, tavoiteltavaa sisäänkäyntitiloille olisi saavuttaa tietty puolijulkinen yksityisyy-den tunne ennen asunnon varsinaista sisäänkäyntiä.

Samoan Falen kohteessa sisäänkäyntitila on ratkaistu kaikista eniten huoneen kaltaisena tilana. Tila toimii myös samalla asunnon parvekkeena. Kuistimaista olemusta korostaa tilan materiaalivalinnat (kuva 9) sekä asunnon sisäinen erillinen eteinen. Tila rappukäytävältä täysin suljettuna tilana ei kuitenkaan täysin toteuta ajatusta sisäänkäyntiti-lan puolijulkisuudesta. Tila rajautuu vain yhdeltä sivulta ulkomaailmaan, jossa koko seinän mittainen ikkunapinta myötäilee rakennuksen julkisivua (kuva X). Mikäli porraskäytävän puoleinen seinä tai etuovi oli myös lasia tai siinä olisi ikkuna, toteutuisi puolijulkinen luonne tilassa paremmin. Toisaalta tilan erillisyys porraskäytävästä lisää sekä sen rauhallisuutta että yksityisyyttä, ja siten sen käytettävyyttä asunnon jatkeena.

Kerrospihatalon kohdalla tilahierarkia on sama kuin Samoan Falen kohdalla, joskin parvekkeen luonne on vähemmän intiimi. Kerrospihan parvekelasitukset avaavat näkymän kerrospihalta kahteen ilmansuuntaan, ja parvekekaiteiden luonteen takia näköestettä myös-kään kerrospihalle päin ei ole juurikaan. Erityisesti alimmissa kerroksissa kerrospihalla ei siis ole juurikaan yksityisyyttä katseilta, vaikkakin ratkaisu itsessään tukee yksityisyyttä sen porraskäytävästä erillisyyden tähden.

Dolce Vitan kohteessa sisäänkäynnin luonne on kahteen edeltävään verrattuna selkeästi julkisempi. Dolce Vitan sisäänkäyntitilat eivät ole Samoan Falen ja kerrospihatalon tapaan suljettavissa porraskäytävästä, vaan jokaisen asuinkerroksen sisäänkäyntitilat si-joittuvat samaan luhtikäytävän tilaan porraskäytävän varrelle. Raja asuntokohtaisten tilojen välillä on kuitenkin selkeä, ja viitteelliset lattiakorkojen erot korostavat näitä yksityisen ja jul-kisen rajoja. Korkeuserot myös antavat viitteitä kuistien portaisiin ja sisäänkäynnin rituaaliin.

Tilan kokonaisvaltainen ratkaisu luo vaikutelman ulkotilan tunnelmasta sisätilassa. Sisään-käyntitilan vaikutelma asuntokohtaisesti rajattuna, mutta puolijulkisena tilana siis toteutuu.

Juhani Pallasmaa (1985) kirjoittaa fenomenologiaan perustuen kokemusten ja muistojen merkityksestä asuntosuunnittelussa. Sama aihe on ollut tärkeä myös Alvar Aal-lolle (1926) 1900-luvun alkupuoliskolla hänen kirjoittaessaan sisäänkäyntien ja ulko- sekä sisätilan rajapinnan merkityksestä asunnon tunnelmalle. Molemmat viittaavat ilmiöön kokijan mielleyhtymien tärkeydestä arkkitehtuurin tilakokemuksessa. Erityisesti

asuntoarkki-tehtuurin kohdalla mielleyhtymät saattavat olla erityisen voimakkaita ja sivuuttaa jopa täysin fyysiset elementit. Sisäänkäyntitilojen kohdalla esimerkiksi kuistiksi tunnistettava rakenne saatetaan liittää muistoihin isovanhempiensa maaseudun talosta ja näin hyviin ja lämpimiin ajatuksiin, jotka vaikuttavat tilakokemukseen positiivisessa mielessä ja edistävät kodikkuu-den ja turvallisuukodikkuu-den tunnetta asuntoon saapuessa.

6.2 Käytännöllinen merkitys

Kaikkien kolmen esimerkkikohteen sisäänkäyntitilat tarjoavat perinteisten kuistien tapaan monipuolisesti eri mahdollisuuksia niiden käyttöön. Tilat mahdollistavat niin perinteisiä kuis-tien ja verantojen toimintoja (ks. Luku 3), kuin vastaavat uusiin nykypäivän kaupunkielämäs-sä nousseisiin käytännön haasteisiin.

Suljetut sisäänkäyntitilat, kuten Samoan Falen ja Kerrospihatalon ratkaisut, tarjoavat kaikista monipuolisimmat käyttömahdollisuudet tilalle. Molemmissa kohteissa sisäänkäyn-titila on myös asunnon parveke. Samoan Falen kohdalla Humalisto (2021) kertoo tavallisten parvekkeiden käytön olevan usein vähäistä, ja yhdistämällä sisäänkäynti parvekkeeseen, voidaan varmistaa sen käyttö osana arkea. Sisäänkäyntiin liitettynä tila saa myös uusia käyttömahdollisuuksia. Tila voi toimia esimerkiksi eteisen jatkeena tai varastotilan merkityk-sessä. Samoan Falen kohdalla sisäänkäyntitilan läpi aukeaa kuitenkin näkymä lasiseinällä rajattuun makuuhuoneeseen. Näin ollen en pidä käytännön kannalta toimivana Humaliston (2021) esimerkkiä tilan hyödyntämisestä juuri varastona. Tässä tapauksessa peitettäisiin makuuhuoneen maisemaa ja valonsaantia, eikä luotaisi viihtyisää näkymää makuuhuoneen yhteyteen.

Kerrospihatalon yhteydessä ajatus varastotilasta on toimivampi, sillä sisäänkäyntiti-lasta löytyy myös vapaata seinäpintaa, joka ei aukea suoraan näkymänä sisätilaan. Kuiten-kin tilan puolilämpimän luonteen vuoksi olisi tilassa varastointi rajoitettua suurimman osan aikaa vuodesta. Puolilämpimän tilan aktiivinen käyttö vuoden ympäri on myös epätodennä-köisempää verratessa lämpimään tilaan kuten Samoan Falen tapauksessa.

Dolce Vitan tapauksessa sisäänkäyntitilan käytettävyyttä lisää sen avautuminen asunnossa useampaan huoneeseen pelkän eteisen sijaan. Ratkaisu mahdollistaa tilan mo-nipuolisen käytön muita kohteita kätevämmin sisätilan jatkeena. Toisaalta Kerrospihatalon kohteessa kerrospihan tilavuuden ansiosta tila on erityisen monikäyttöinen sekä sisätilan jatkeena että ulkotilan kompensoijana. Tila toimii esimerkiksi niin lasten vauhdikkaissa

lei-keissä kuin kesäjuhlien viettopaikkana. Tilavuus tarkoittaa myös parempaa kalustettavuutta.

Sisäänkäyntitilana toimivuuden kannalta ei tilan sovi olla liian ahdas, jotta kulku asuntoon onnistuu.

Palvelueteisen mahdollisuus on jo itsessään arjen helpottaja nykypäivän kaupun-kiympäristössä, jossa niin ruuan kuin tavaran kotiinkuljetukset ovat monelle arkipäivää.

Jatkuva tilausten etenemisen seuranta ja puhelimen ääressä päivystäminen voi palvelue-teisen ansiosta muuttua muuhun tekemiseen keskittymiseksi. Asukkaalla on myös paljon joustavuutta siinä, miten tilaa haluaa käyttää. Tilan voi kalustaa tavallisen parvekkeen ja sen funktioiden tapaan, käyttää sitä esimerkiksi kasvihuoneena. Erityisesti lapsiperheille on tilaa mahdollista käyttää tuulikaapin kaltaisesti kuraeteisenä, lastenvaunujen säilytykseen tai vauvan päiväunipaikkana. Samoan Falen lisäksi Kerrospihatalon kaltaiseen ratkaisuun voisi olla mahdollista toteuttaa palvelueteisvaraus.

Dolce Vitan tapauksessa sisäänkäyntitiloilla ei ole yritetty korvata perinteisiä parvek-keita, vaan sisäänkäyntitila on tehty näiden lisäksi. Sisäänkäyntitilan monikäyttöisyyttä lisää eteisen lisäksi suora kulku keittiöstä tilaan. Ratkaisu viittaakin sisäänkäyntitilan toimivan sa-malla sisätilan jatkeena. Dolce Vitan sisäänkäyntitilan käytettävyys porraskäytävän sivussa on kiinni pitkälti asukkaan yksityisyyden tarpeesta. Parvekeala on suurehko ja monivyöhyk-keinen, jotka kannustavat erilaisiin käyttötapoihin. Tilan ollessa kuitenkin käytävälle avoin, voi jo akustisesti ajatella yksityisyyden olevan tilassa rajoitettua. On myös kyseenalaista, haluaako asukas todella saunan avautuvan suoraan käytävän varren parvekkeelle. Tässä tapauksessa uskoisin saunan avaamisen olleen miellyttävämpää asunnon toisen, ulospäin aukeavalle parvekkeelle. Kohteen kehittämishankeselvityksessä olikin selvinnyt, ettei luh-tikäytävän parvekkeilla ole ollut odotetussa määrin käyttöä, vaikka asukkaat ovatkin olleet asumiseen yleisesti tyytyväisiä (Helsingin kaupunki, 2007). Uskon vähän käytön johtuvan kuitenkin pikemmin ratkaisun toteutuksesta, enkä ajatuksesta itsessään. Yksityisyyden mahdollisuutta lisäämällä uskoisin sisäänkäyntitilan toimivan monikäyttöisempänä.

6.3 Sosiaalinen merkitys

Sisäänkäyntitiloilla on pitkä historia sosiaalisessa merkityksessä, niin vieraiden vastanotta-misessa ja hyvästelyssä, kuin päällisin puolin statussymbolina (ks. Luku 3). Boettger (2014) toteaakin siirtymätilojen olevan ajallisesti osa niin nykyhetkeä ja mennyttä, kuin tulevaa.

Tähän liittyy vahvasti ajatus kotiin paluusta ja kotoa lähtemisestä, eli esimerkiksi tunteesta,

kun jätämme jotain taaksemme, kuten ulkomaailman kotiin palatessamme.

Statussymbolina kuistien oli tarkoitus muotoilunsa avulla näyttää ulkopuolelle asun-non ja asukkaiden arvokkuutta ja asemaa (Korhonen, 1991). Nykypäivän yhteiskunnassa, jossa yhteiskuntaluokat ja varsinainen statuksen esittely ei näyttäydy enää aivan samalla ta-voin, voi välitilalla olla muita vastaavia sosiaalisia merkityksiä. Palmade (1972) ehdottaakin teoriaa, että asunnon ulkopuolinen välitila toimii kohtaamispaikkana yksilön ja yhteiskunnan välillä. Ajatuksella on viitteitä perinteisten kuistien merkitykseen. Mikäli asunnon edustalle on sijoitettu fyysinen välitila, eli sisäänkäyntitila, on asukkaalla mahdollisuus ilmaista it-seään ulkomaailmalle (ks. Luku 3.1), tai käyttää tilaa asuntonsa jatkeena. Kuistien yhteydes-sä on siyhteydes-säänkäyntitiloja kuvailtukin pihasivun ”siyhteydes-sään kutsuvaksi, tervehtiväksi katseeksi”

(Korhonen, 1991, s. 399). Erityisesti Dolce Vitan asuntokohteen tapauksessa on hyödynnet-ty tätä ideaa sisäänkäyntitilojen avoimilla ratkaisuilla luhtikäytävälle. Tila tarjoaakin viihhyödynnet-tyi- viihtyi-sää mahdollisuutta esimerkiksi naapureiden kanssa kommunikoimiseen ilman, että puoli-tutut ihmiset tarvitsisi kutsua yksityisiin ja intiimeihin tiloihin. Tämän suhteen ihmisillä on

In document Kuisti kaupungissa - Sisäänkäyntitilojen merkitys nykypäivän asuntosuunnittelussa (sivua 12-0)