2000- ja 2010-lukujen pientalojen riskikohdat Suomessa

Hanna Kyrönviita

2000- ja 2010-lukujen pientalojen riskikohdat Suomessa

Opinnäytetyöt, Rakennusterveys 2020

HANNA KYRÖNVIITA  

2000‐ ja 2010‐lukujen pientalojen  riskikohdat Suomessa 

Opinnäytetyöt   

Koulutus‐ ja kehittämispalvelu Aducate  Itä‐Suomen yliopisto 

Kuopio  2020 

Aihealue:  

Rakennusterveys   

Itä‐Suomen yliopisto, Koulutus‐ ja kehittämispalvelu Aducate  http://www.aducate.fi 

http://www.uef.fi/fi/aducate/rakennusterveyskoulutus 

TIIVISTELMÄ:

Opinnäytetyön tavoitteena on saada lisää tietoa 2000‐ ja 2010‐luvuilla rakennettujen  pientalojen riskikohdista. Aihetta tutkitaan kirjallisuuskatsauksen sekä kyselyn avul‐

la.  

Verkossa täytettävä kysely lähetettiin Hengitysliiton jäsenille sekä kysely julkaistiin  Hengitysliiton nettisivuilla, Facebookissa ja Twitterissä, jotta myös muut kuin jäsenet  pystyivät osallistumaan. Kyselyyn saatiin vastauksia 86 kappaletta. Kyselyssä kysyt‐

tiin rakennuksen valmistumisvuosi, talotyyppi, talon rakenneratkaisu sekä vastaajan  maakunta. Lisäksi kyselyssä selvitettiin, mitä mieltä vastaaja on talonsa sisäilman‐

laadusta. Seuraavaksi kysyttiin, onko vastaajan taloon tehty kuntotarkastusta tai  ‐ tutkimusta, mitä niistä mahdollisesti löytyi, lisätutkimusten tai korjausten tarvetta  sekä sitä, korjaantuivatko ongelmat kuntotarkastuksen tai  ‐tutkimuksen jälkeen. Li‐

säksi kyselyssä kysyttiin, onko vastaaja todennut kodissaan rakenteiden kosteusvau‐

rioita, jotka todennäköisesti ovat tulleet rakennusaikaisen kosteuden seurauksena. 

Kyselyssä kysyttiin myös aistinvaraisesti tehtyjä huomioita talosta, rakennuksen il‐

manvaihdon toimivuutta, rakennusvirheitä ja ulkovaipan tiiveyttä. Lisäksi selvitet‐

tiin VOC‐yhdisteitä ja vähäpäästöisten materiaalien käyttöä. Lopuksi vastaaja sai  jättää vapaan kommentin, jos jotakin aihetta ei kyselyssä otettu huomioon. 

Kyselyssä ilmeni, että kosteus‐ ja mikrobivauriot eivät ole niinkään uusien pientalo‐

jen ongelma, mihin varmasti vaikuttaa 2000‐luvulla tiukentuneet määräykset koskien  kosteuden hallintaa. Kyselyn perusteella ongelmina koettiin VOC‐yhdisteet varsin‐

kin lattiamateriaalien suhteen. Ilmanvaihdon kanssa koettiin puutteita (veto, kana‐

vistojen likaisuus ja suunnitelmista poikkeavat tulo‐ ja poistoilmamäärät). Nykyään  rakennuksien aikataulutus on tiukkaa ja rakentamisen aikana olisi tärkeää sääsuojata  rakenteet pystytysvaiheessa. Talotekniikka on koko ajan monimutkaisempaa ja lait‐

teiden huoltoon tarvitsee usein ammattilaisen. Myös ilmastonmuutos vaikuttaa tule‐

vaisuudessa rakennuksiin muun muassa lisääntyneiden helteiden takia, koska ne 

aiheuttavat muutoksia talojen viilennyksen toteuttamisessa. Lisäksi lisääntyneet viis‐

tosateet altistavat betonirakenteita pakkasrapautumiselle. 

AVAINSANAT:

pientalo, riskikohta, rakennusvirhe, ilmanvaihto, VOC, ilmastonmuutos 

ABSTRACT:

The aim of this thesis was to acquire more information regarding the risk factors of  detached and semi‐detached houses built during the 2000ʹs and 2010ʹs. The topic is  studied through a literature review and survey. 

The online survey was sent to the members of the Organisation for Respiratory  Health (Hengitysliitto), and it was also shared on the website and Facebook and  Twitter pages of the Organisation, so that non‐members could participate as well. 86  responses were received. The survey consisted of questions regarding each buildingʹs  year of completion, type, structural design, and the respondentʹs region. The survey  also asked what the respondent thinks about the indoor air quality in their house. 

Next, the respondent was asked if a condition inspection or examination of the house  has been carried out, about the possible findings and need for additional examina‐

tions or repairs, and whether the problems were solved after the condition inspection  or examination. The survey also asked whether the respondent has encountered any  structural moisture damage which most likely originates from moisture having been  present at the time of construction. Questions about sensory‐based observations  about the house, the functionality of the buildingʹs ventilation, construction errors,  and the density of the building envelope were also included. The use of VOCs and  low‐emission materials was also investigated. At the end, the respondent was able to  leave an open comment in case some topic had not been considered in the survey. 

The survey revealed that moisture and microbial damages are not a problem for new  detached and semi‐detached houses – undoubtedly due to the tightening of regula‐

tions concerning moisture management during the 2000ʹs. It showed that VOCs were  seen as an issue, especially when it comes to floor materials. There were also inade‐

quacies related to ventilation (draft, dirty ductwork, and supply and exhaust air vol‐

umes that deviate from the original plans). Nowadays, construction schedules are  tight, and it is important to weatherproof the structures during the erection phase of  the construction process. Building technology is constantly becoming more complex,  and professionals are often needed for the maintenance of devices. Climate change  will also affect buildings in the future due to the increasing amount of hot days, for  example, as this changes the way the cooling systems in houses need to be imple‐

mented. In addition, the increased amount wind‐driven rain exposes concrete struc‐

tures to frost‐weathering. 

KEYWORDS: 

detached house, risk factor, construction error, ventilation, VOC, climate change 

Esipuhe 

Opinnäytetyö on kirjoitettu rakennusterveysasiantuntijakoulutuksen, kurssin 2018–

2020 lopputyöksi. Uusien pientalojen ongelmakohdista on varsin vähän kirjallisuutta  tarjolla. Aihe kuitenkin nousee ajoittain työssäni esille, joten halusin selvittää, mitkä  ovat alle 20 vuotta vanhojen talojen riskikohdat. 2000‐ ja 2010‐lukujen taloissa ei ole  vielä havaittuja riskirakenteita ja tiukentuneiden kosteusmääräysten myötä myös  vähän kosteus‐ ja mikrobivaurioita. Kuitenkin rakennusvirheet, talotekniikan moni‐

mutkaisuus ja uudet rakennusmateriaalit saattavat aiheuttaa ongelmia. Tähän kun  lisätään aikataulujen kiireellisyys ja rakennustarvikkeiden mahdollisesti huono sää‐

suojaus, voi ongelmia ilmaantua. Uusista materiaaleista ei myöskään tiedetä, miten  ne reagoivat muiden materiaalien kanssa ja aiheuttavatko ne ongelmia. Lisäksi tule‐

vaisuudessa täytyy ottaa huomioon ilmastonmuutoksen vaikutukset. 

Suurimmat kiitokset kohdistan työnantajalleni Hengitysliitolle koulutuksen mahdol‐

listamisesta sekä esimiehelleni korjausneuvonnan päällikölle Timo Kujalalle työn  ohjauksesta. Kiitos Aducaten väki Tiina Pyrstöjärvi, Kari Pasanen, Jukka‐Pekka Kärki  ja Soile Virtanen hyvin järjestetystä ja laadukkaasta koulutuksesta. Mukavista muis‐

toista kiitän myös kaikkia kurssin 2018–2020 kanssaopiskelijoita, joiden ansiosta  Kuopioon oli aina mukava lähteä opiskelemaan. Lisäksi haluan kiittää perhettäni  tuesta. 

Jyväskylässä 2.11.2020  Hanna Kyrönviita 

Sisällysluettelo 

1 JOHDANTO ... 9 

2 MILLAINEN ON 2000‐ JA 2010‐LUVUILLA VALMISTUNUT PIENTALO? ... 11 

2.1 KERROSMÄÄRÄ JA PINTA‐ALA ... 11 

2.2 RAKENTEET ... 12 

2.3 JULKISIVUMATERIAALI JA IKKUNAT ... 12 

2.4 LÄMMITYS JA ILMANVAIHTO ... 13 

3 MIKSI ONGELMIA ESIINTYY MYÖS 2000‐ JA 2010‐LUKUJEN PIENTALOISSA?14  3.1 RAKENTAMINEN ... 14 

3.2 TYYPILLISET RAKENNUSVIRHEET ... 15 

3.3 PINTAMATERIAALIEN PÄÄSTÖT ... 16 

3.4 ILMANVAIHTO ... 16 

3.5 RAKENNUKSEN HUOLTAMINEN JA KUNNOSSAPITO ... 18 

3.6 ILMASTONMUUTOKSEN VAIKUTUKSET TULEVAISUUDESSA ... 19 

4 TUTKIMUS ... 22 

5 KYSELYN TULOKSET ... 24 

5.1 RAKENNUKSEN VALMISTUMISVUOSI, TALOTYYPPI JA MAAKUNTA ... 24 

5.2 PIENTALON RAKENNERATKAISU ... 26 

5.3 PIENTALON SISÄILMAN LAATU ... 26 

5.4 KUNTOTARKASTUS/KUNTOTUTKIMUS JA HAVAITUT PUUTTEET ... 27 

5.5 TEHDYT LISÄTUTKIMUKSET/KORJAUKSET ... 29 

5.6 KORJAANTUIKO ONGELMA ... 29 

5.7 RAKENNUSAIKAISEN KOSTEUDEN AIHEUTTAMAT KOSTEUSAURIOT ... 30 

5.8 KIINTEISTÖN ASUINTILOJEN AISTINVARAINEN TARKASTELU ... 31 

5.9 RAKENNUSVIRHEET ... 32 

5.10 ILMANVAIHTO ... 32 

5.11 RAKENNUKSEN TIIVEYS ... 33 

5.12 RAKENNUKSEN VOC‐YHDISTEET ... 34 

5.13 VAPAA SANA ... 34 

6 POHDINTA ... 37   

LÄHDELUETTELO   LIITTEET  

TAULUKKOLUETTELO  

Taulukko 1  Rakennuksen valmistumisvuosi  Taulukko 2  Talotyyppi 

Taulukko 3  Vastaajan maakunta  Taulukko 4  Talon rakenneratkaisu  Taulukko 5  Talon sisäilman laatu 

Taulukko 6  Kuntotarkastus/kuntotutkimus 

Taulukko 7  Kuntotarkastuksessa/kuntotutkimuksessa havaitut puutteet  Taulukko 8  Lisätutkimukset/korjaukset 

Taulukko 9  Korjaantuiko ongelma 

Taulukko 10  Rakennusaikaisen kosteuden aiheuttamat kosteusvauriot  Taulukko 11  Kiinteistön asuintilojen aistinvarainen tarkastelu 

Taulukko 12  Rakennusvirheet  Taulukko 13  Ilmanvaihto 

Taulukko 14  Rakennuksen tiiveys 

Taulukko 15  Talon M1‐luokitellut materiaalit ja VOC‐pitoisuudet   

KESKEISET LYHENTEET JA SYMBOLIT 

Passiivitalo: rakennus, jonka lämmitysenergian kulutus on tavanomaista pienempi. 

Kaikki tai lähes kaikki tarvittava lämpöenergia saadaan aikaan aurinkoenergiaa sekä  rakennuksen käytön aiheuttamaa lämpöä hyödyntämällä. Passiivitalossa ei ole var‐

sinaista lämmitysjärjestelmää. 

Pientalo: omakotitalo, paritalo sekä kaksikerroksinen omakotitalo, jossa on kaksi eril‐

listä asuntoa. Pientalossa on yksi tai kaksi asuntoa, ja yleensä vain 1–3 kerrosta. 

Rakennusvirhe: rakennustyö ei vastaa sitä, mistä on sovittu tai sitä, mitä toisella  osapuolella oli perusteltua aihetta olettaa, rakennuksesta voi olla haittaa terveydelle,  rakentaja ei ole noudattanut hyvää rakentamistapaa tai käytetyt rakennusmateriaalit  eivät ole tavanomaisen tasoisia. 

Riskirakenne: riskirakenteilla tarkoitetaan sellaisia yleisesti käytettyjä rakenteita,  jotka on myöhemmin havaittu kosteus‐ ja mikrobivaurioille alttiiksi. Riskirakenne on  yleensä rakentamisajan määräysten ja ohjeiden mukainen, ja rakenteen vaurioitumis‐

riski on huomattu vasta jälkikäteen, minkä jälkeen rakenteen käytöstä on luovuttu. 

Riskirakenne ei ole aina vaurioitunut, mutta sillä on suurempi riski vaurioitua. 

VOC: volatile organic compound tarkoittaa haihtuvia orgaanisia yhdisteitä. 

LIITTEET 

Liite 1 Kysely – 2000‐ ja 2010‐lukujen riskikohdat suomalaisissa pientaloissa

1 Johdanto   

Jokaisella vuosikymmenellä on omat riskikohdat ja riskialttiimmat rakenteet kosteu‐

delle. Tämän opinnäytetyön tavoite on selvittää, mitä ne voivat olla alle 20 vuotta  vanhoissa pientaloissa. 1990‐luvulla Suomessa herättiin rakennuksien homeongel‐

maan, ja 2000‐luvulla tietämystä ja koulutusta asiasta on tullut paljon lisää. Se on  vaikuttanut siihen, että tänä päivänä osataan välttää ennen käytössä olleet rakenne‐

ratkaisut,  jotka  olivat  alttiimpia  vaurioitumiselle.  Riskirakenteita  2000‐  ja  2010‐

lukujen taloista löytyy vähemmän kuin aiempien vuosikymmenien taloista, mutta  puutteita on edelleen (Aamulehti 2020). 2000‐luvun edetessä määräyksiä on tullut  lisää ja niitä on kiristetty. Suurimmassa osassa näissä alle 20 vuotta vanhoissa taloissa  ongelmat johtuvatkin rakennusvirheistä eikä väärin suunnitelluista rakenteista. 2000‐ 

luvulla on kiinnitetty huomiota erityisesti myös tiiveyteen, joka vaaditaan koneelli‐

sen tulo‐ ja poistoilmanvaihdon vuoksi.  

Kiinteistökaupan yhteydessä on onneksi jo melkein vakiintunut käytäntö teettää  kuntotarkastus näihin myös alle 20 vuotta vanhoihin pientaloihin. Kuntotarkastuk‐

sen avulla myyjä sekä ostaja saavat tietoa rakennuksen rakenteista ja järjestelmistä  sekä saavat rauhallisin mielin käydä kauppaa, kun mahdolliset puutteet ja virheet on  huomattu ja kirjattu ylös. Kuntotarkastuksessa suositellaan käyttämään aina henki‐

löä, jolla on asuntokaupan kuntotarkastajan pätevyys sekä tarkastus tulee suorittaa  Rakennustiedon ohjeen (KH 90‐00394, LVI 01‐10414) mukaan.  

2000‐luvun omakotitalojen sisäilma‐, kosteus‐ ja homeongelmat syntyvät tavallisesti  rakennusaikana ja osa huollon aikana. Sen vuoksi uuden talon ylläpitoa ja huoltamis‐

ta ei sovi unohtaa. Vaikka uusissa pientaloissa ei olisi suunniteltujen rakenteiden  puolesta riskejä, voi mahdollisia ongelmia tulla esimerkiksi likaisista ilmanvaihtoka‐

navistoista tai väärin säädetystä ilmanvaihdosta. Sen vuoksi pientaloissa on hyvä  olla huoltokirja, josta selviää tehdyt huoltotoimenpiteet, korjaukset ja remontit sekä 

tuksenmukaista energiatehokkuutta ja turvallisuutta sekä opastaa ennakoivaan ta‐

lonpitoon. Huoltokirja on rahanarvoinen asiakirja viimeistään silloin, jos kiinteistö  myydään (Omakotiliitto 2020).   Maankäyttö‐ ja rakennuslaissa määrätään, että ra‐

kennuksen käyttö‐ ja huolto‐ohje laaditaan uudisrakennukselle, jota käytetään pysy‐

vään asumiseen tai työskentelyyn. Käyttö‐ ja huolto‐ohje on laadittava myös raken‐

nusta varten tarvittavan rakennuspaikan tai tontin teknistä hoitoa tai kunnossapitoa  varten. Huoltokirja on laadittava lisäksi rakennuksen korjaus‐ ja muutostyössä tai  käyttötarkoituksen muutoksen yhteydessä silloin, kun toimenpide edellyttää raken‐

nuslupaa (Ympäristöhallinto 2013). 

Tämän opinnäytetyön on tarkoitus auttaa, jos asuu 2000‐luvun tai 2010‐luvun pienta‐

lossa tai harkitsee sellaisen talon ostamista. Tähän opinnäytetyöhön on koottu kirjal‐

lisuuskatsauksen avulla yleisimpiä löytyneitä virheitä tai ongelmakohtia uudemmis‐

sa rakennuksissa. Lisäksi kyselyn avulla saatiin lisää tietoa muun muassa ilmanvaih‐

don toimivuudesta ja löytyneistä rakennusvirheistä suomalaisissa pientaloissa.   

2 Millainen on 2000‐ ja 2010‐luvuilla valmistunut pienta‐

lo? 

Pientalo on teknisesti paljon monimutkaisempi kuin vielä 50 vuotta sitten. Jo ihan  tämän takia on tärkeää käyttää mahdollisimman hyviä asiantuntijoita aina suunni‐

telmien tekemisestä toteutukseen saakka. Rakennushankkeella on suuri todennäköi‐

syys onnistua toivotulla tavalla, kun hankesuunnitelma, rakennesuunnitelmat eri‐

koissuunnitelmineen sekä toteutussuunnitelma on laadittu huolella. Ongelmilta, tur‐

hilta paineilta ja ylimääräisiltä kustannuksilta vältytään, kun sopimukset ja aikatau‐

lut laaditaan huolella. (Pelkonen 2002.) 

Pientalohankkeen A ja O on huolellinen suunnittelu ja valmistautuminen prosessiin. 

Nykyään on otettava huomioon kaikissa vaiheissa myös kestävä kehitys. Tämä toteu‐

tuu käyttämällä rakennushankkeessa mahdollisimman järkevästi eri materiaaleja,  tekemällä rakennuksista mahdollisimman luonnonmukaisia ja suunnittelemalla ra‐

kennuksen elinikä kestämään vähintään 50 vuotta. Rakennuksen eri osien tulee olla  helposti huollettavia ja kunnostettavia, jotta ylimääräisiltä kustannuksilta ja ongel‐

milta vältytään. (Pelkonen 2002.) 

Tilastokeskuksen mukaan tyypillisin pientalo on omakotitalo. Tilastojen mukaan  vuonna 2017 valmistuneista pientaloista melkein 78 prosenttia oli omakotitaloja ja  paritaloja oli noin 22 prosenttia (Tilastokeskus 2018). Omakotitalojen rakentaminen  on vähentynyt 2000‐luvun edetessä. 2000‐luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä  valmistui 132 249 omakotitaloa, kun vuosina 2010—2018 niitä valmistui 81 096 kap‐

paletta (Aamulehti 2020). 

2.1 KERROSMÄÄRÄ JA PINTA-ALA

Nykyään suurimmassa osassa uusista omakotitaloista on vain yksi kerros. Tilastoista  selviää, että vuonna 2017 valmistuneen pientalon keskipinta‐ala oli 128 neliötä. Uu‐

sien pientalojen keskikoko on pienentynyt keskimäärin 8,5 prosenttia vuodesta 2000  vuoteen 2017. Asuntojen keskikoko on lähtenyt pienentymään huomattavasti vuo‐

desta 2014 lähtien. (Tilastokeskus 2018.) 2000‐luvun alussa omakotitalot rakennettiin  tavallisesti hyvin suuriksi ja niihin rakennettiin esimerkiksi erilliset harrastehuoneet. 

2010‐luvulla energiatehokkuusvaatimusten tiukentuminen ja laskusuhdanne tekivät  uusista omakotitaloista sen vuoksi pienempiä ja huomioivat enemmän perheen rea‐

listisia tarpeita. (Raksystems 2017.)   

2.2 RAKENTEET

2000‐luvun omakotitaloista suurin osa on rakennettu joko suur‐ tai pienelementeistä. 

Myös yhä valmiimmat niin kutsutut avaimet käteen ‐talot ovat olleet rakennuttajien  suosiossa. Luovutettavien talojen valmiusaste kasvaa siis koko ajan. Lisäksi koko‐

naan tehtaan sisällä rakennettavia taloja, jotka tulevat tontille valmiina, suositaan  niiden helppouden vuoksi. Tämä mahdollistaa sen, että rakennusprojektiin ryhtyväl‐

lä ei tarvitse olla aikaisempaa tietotaitoa rakentamisesta. (Raksystems 2017.)  

2000‐luvun talot ovat energiatehokkaita ja uudet pientalot rakennetaan yhä useam‐

min passiivi‐ tai nollaenergiatasoon. Nykyään erityistä huomiota kiinnitetään raken‐

teiden lämmöneristävyyteen sekä tiiveyteen. Seinissä on tavallisesti 250—300 mm  eristevillaa tai 120—170 mm polyuretaanieristettä ja yläpohjassa 450—500 mm puhal‐

lusvillaa tai 190—300 mm polyuretaanieristettä. (Aamulehti 2020.) 

2000‐luvun talossa perustukset toteutetaan tavallisesti maanvaraisella laatalla tai tuu‐

lettuvalla alapohjalla. Maakosteuden siirtyminen on 2000‐luvulla huomioitu aiempaa  paremmin. 1.1.1999 määräyksiin tuli kapillaarikatkon rakentaminen alapohjaraken‐

teeseen maakosteuden nousun estämiseksi. (Aamulehti.) Lisäksi kellarillisia perus‐

tuksia on tehty paljon. Huonosti kantavilla mailla täytyy tehdä myös paalutusta.  

2.3 JULKISIVUMATERIAALI JA IKKUNAT

Suosituin julkisivumateriaali pientaloissa 2000‐luvulla on puu. Vuonna 2017 noin 80  prosenttiin pientaloista oli julkisivumateriaaliksi valittu puu. Vuonna 1995 valmistu‐

neissa pientaloissa 29 prosentissa käytettiin tiiltä ulkoverhoilussa, kun taas vuonna  2017 vastaava luku oli enää 5 prosenttia. Muiden julkisivumateriaalien, kuten beto‐

nin ja kiven, suosio on myös kasvanut. (Tilastokeskus 2020.) Ikkunat ovat tavallisesti  kolmi‐ tai neliosaiset selektiivilasit (Raksystems 2017). 

2.4 LÄMMITYS JA ILMANVAIHTO

2000‐luvun alussa suurin osa pientalojen lämmityksestä hoitui vielä sähköllä. Muut  lämmönlähteet ovat tulleet suosituiksi läpi koko 2000‐luvun. Näitä ovat maalämpö,  kaukolämpö ja erilaiset hybridilämmitystavat, kuten sähkö ja ilmalämpöpumppu tai  aurinkopaneelit. Lämmönjakona on usein vesikiertoinen lattialämmitys, joka toimii  joko sähköllä tai maalämmöllä. Joihinkin taloihin on voitu laittaa lattialämmityksen  sijaan vesikiertoinen patterilämmitys. Passiivi‐ ja nollaenergiataloissa on käytössä  myös ilmalämmitys. (Tilastokeskus 2018.) 2000‐luvun taloissa ilmanvaihtojärjestel‐

mänä on tyypillisesti koneellinen tulo‐ ja poistoilmanvaihto lämmön talteenotolla  sekä mahdollisesti jäähdytys (Aamulehti 2020).  

3 Miksi ongelmia esiintyy myös 2000‐ ja 2010‐lukujen  pientaloissa? 

Uusissa pientaloissa kosteusvauriot eivät ole suurin ongelma, mutta valitettavasti  vertailukohtaa uusien pientalojen kosteusvaurioihin ei oikeastaan ole. Juhani Pirisen  väitöskirja sekä Kansanterveyslaitoksen tutkimus kattavat 1980‐lukua ja 1990‐lukua  uusimpina ajanjaksoina (Kinnunen 2017).  

Kosteusvaurioiden sijaan ongelmat rakentamisessa, huoltamisessa sekä automaation  ja tekniikan vaikeutuessa tulevat esille uudemmissa pientaloissa. Tulevaisuudessa  myös ilmastonmuutoksella voi olla tiettyjä vaikutuksia yleisesti kaikkiin pientaloi‐

hin.  

3.1 RAKENTAMINEN

2000‐ ja 2010‐luvuilla rakennusten kosteusvauriot johtuvat suurimmaksi osaksi ra‐

kentamisen liian tiukasta aikataulutuksesta ja ympärivuotisesta rakentamisesta käyt‐

tämättä tarpeenmukaisia sääsuojauksia. Kosteusvaurioherkät materiaalit on tärkeää  suojata rakennusaikana sade‐ ja sulamisvesiltä. Helposti vaurioituvia rakennustar‐

vikkeita ei saa myöskään säilyttää vasta valetun betonisen alapohjalaatan päällä,  koska kosteus pääsee tiivistymään materiaalin rajapintaan ja vaurioittaa sen (Merta‐

nen 2012). Varsinkin betonin kuivumisesta tingitään, jos urakalle on valmiiksi laitettu  liian tiukka aikataulu, jossa yritetään pysyä. Tällöin pinnoitteet levitetään liian märil‐

le pinnoille. Usein uudemmissa pientaloissa ei käytetä enää muovimattoja, mutta jos  käytetään ja alusta on päällystettäessä märkä, reagoi betonirakenne mattoliiman  kanssa, minkä seurauksena rakenteisiin syntyy homekasvua. (Rakennuslehti 2016.)  Pientalorakentajien kannattaa selkeästi määritellä sopimukseen kuivumisajat ja kos‐

teussuojaukset, jotta sisäilmaongelmilta näiden takia vältyttäisiin.  

3.2 TYYPILLISET RAKENNUSVIRHEET

2000‐luvulle tultaessa pientalojen tyyppivirheet ovat vähentyneet. Tähän on vaikut‐

tanut kosteusmääräysten tiukentuminen, rakenneratkaisujen kehittyminen sekä ra‐

kennushankkeisiin osallistuvien tahojen tietämyksen lisääntyminen. Usein uudem‐

missa rakennuksissa esiintyvät tyyppivirheet liittyvät rakenteiden liittymäkohtien  puutteellisiin tiivistyksiin eli niin sanottujen vaipparakenteiden tiiveysongelmiin. 

Ilmatiiveyden  merkitys  korostuu  2000‐luvulla,  koska  lämmöneristysvaatimukset  ovat tiukentuneet. Tyypillisesti rakenteiden höyrynsulku‐ tai ilmansulkurakenteet  eivät liity tiiviisti toisiinsa. Puutteita esiintyy esimerkiksi alapohjan ja ulkoseinän lii‐

toskohdissa, ulkoseinä‐ ja yläpohjarakenteen liittymissä sekä hormien ja höyrynsulun  läpäisevissä läpivienneissä. Rakenteiden ilmatiiveys on tärkeää edellä mainituissa  kohdissa, koska koneellinen ilmanvaihto yhdessä ulkoseinään kohdistuneen savu‐

piippuvaikutuksen takia aiheuttavat tavallisesti alipaineen seinän alaosassa ja vas‐

taavasti ylipaineen seinän yläosassa. Tämän vuoksi seinän ja alapohjarakenteen lii‐

toskohdasta pyrkii ilmaa sisälle päin ja yläpohjarakenteen liitoskohtaan virtaa sisäil‐

maa. Mikäli liitokset eivät ole tiiviitä, pääsee sisätiloihin virtaamaan mahdollisesti  haitallisia epäpuhtauksia rakenteiden alapohjan liitoksista. Ylipaineen vuoksi taas  kosteaa ja lämmintä sisäilmaa pääsee virtaamaan vaurioherkkiin rakenneosiin, kuten  mineraalivillaisiin lämmöneristeisiin. (Siikanen 1996, 32–33). Tiiveysongelmien eh‐

käisemiseksi olisi tärkeää, että detaljisuunnitelmat olisivat hyvät liitoskohtien suh‐

teen sekä työmaalla noudatettaisiin oikeaoppista tiivistämistä.  

Märkätilojen vedeneristeiden kalvopaksuudet ja asennukset on voitu toteuttaa vir‐

heellisesti. Liian aikaisin tehty lattioiden pinnoittaminen on myös voinut aiheuttaa  pinnoitteissa kosteusvaurioita. Yhdeksi merkittävimmäksi uusien kosteusvaurioiden  aiheuttajaksi on muodostunut rakennusaikaisen kosteushallinnan pettäminen. Täl‐

löin runkorakenteet, lämmöneristekerrokset ja pintarakenteet ovat voineet kosteus‐

vaurioitua ja jopa mikrobivaurioitua jo rakennusaikana. (Ympäristöhallinto 2016.)  

3.3 PINTAMATERIAALIEN PÄÄSTÖT

Pintamateriaalit vaikuttavat yhtenä tekijänä, millaiseksi hengittämämme sisäilman  laatu rakennuksessa muodostuu (Neuvonen 2000). Rakennus‐ ja sisustusmateriaa‐

leista emittoituu sisäilmaan usein erilaisia yhdisteitä. Osa näistä on vaarattomia,  mutta osa, kuten formaldehydi, voi vaikuttaa terveyteen haitallisesti ja heikentää  viihtyvyyttä. Pintamateriaaleille on päästöluokitus M1, jonka tavoitteena on edistää  vähäpäästöisten, sisäilman kannalta turvallisten rakennusmateriaalien kehittäminen  ja käyttäminen. (Sisäilmaluokitus 2018.) Uusissa taloissa on paljon VOC‐yhdisteitä,  jotka menevät noin puolessa vuodessa rakennuksen valmistumisen jälkeen normaa‐

lille tasolle, jos rakennuksen ilmanvaihto toimii oikein (Hengitysliitto). 

Asumisterveysasetuksen (Sosiaali‐ ja terveysministeriö 2015) mukaan tolueenivas‐

teelle laskettu kokonaispitoisuuden toimenpideraja huoneilmassa on 400 μg/m3. Li‐

säksi yksittäisen haihtuvan orgaanisen yhdisteen tolueenivasteella lasketun pitoi‐

suuden toimenpideraja huoneilmassa on 50 μg/m3. Seuraaville yhdisteille on määri‐

tetty  myös  omat  toimenpideraja‐arvot:  2,2,4‐trimetyyli‐1,3  pentaalidioli  di‐

isobutyraatti (TXIB) 10  μg/m3, 2‐etyyli‐1‐heksanoli (2EH) 10  μg/m3, styreeni 40  μg/m3 sekä naftaleenin hajua ei saa esiintyä ja sen raja‐arvo on 10 μg/m3. 

3.4 ILMANVAIHTO

Ilmanvaihdon tehtävä on tuoda puhdasta ilmaa sisätiloihin ja poistaa rakennuksessa  syntyvät epäpuhtaudet. Ilmanvaihdon tulisi olla aina päällä rakennuksen asuintilois‐

sa, koska niissä oleskelu on epäsäännöllistä ja kosteuskuormat saattavat olla suuria  ilmanvaihdon määrään nähden. (Sisäilmayhdistys.) 

Rakenteiden kosteudensiirtoon ja ilmanvaihtoon keskeisesti vaikuttava tekijä on ra‐

kennuksen vaipan tiiveys. On tärkeää, että ilma kulkee rakenteessa ulkoa päin sisäl‐

le, koska muuten Suomen kylmässä ilmastossa seinän sisään pääsevä sisäilman kos‐

teus tiivistyy herkästi. Parhaiten tämän voi estää tiiviillä höyrynsululla. Ilmanvaihtoa  pystytään hallitsemaan helpoiten, kun rakennuksen rakenteet ovat tiiviit ja lähes  kaikki ilma kulkee ilmanvaihtojärjestelmän kautta. Viime vuosina on puhuttu liian 

tiiviistä rakenteista ja niin sanotuista pullotaloista ja syytetty edellä mainittuja sisäil‐

man ongelmista. Itse tiiveys ei kuitenkaan ole sisäilmaongelmien syy, vaan ongelma  ovat  epäpuhtauslähteet  ja  puutteellinen  ilmanvaihto  niiden  torjunnassa.  (Sisäil‐

mayhdistys.) 

Mikäli rakenteisiin on jäänyt rakoja, vaikutus tuntuu vetona eli kylmää ulkoilmaa  virtaa sisälle. Liian suuri poistoilmanvaihto lisää raoista tulevaa ilmavirtaa. Hallit‐

semattomat ilmavuodot rakenteissa johtuvat usein rakennusvaiheessa jääneistä ra‐

oista, asennuksissa vioittuneista höyrynsuluista sekä käytössä kuluneista rakennus‐

osista ja tiivisteistä. (Sisäilmayhdistys.) 

Koneellinen tulo‐ ja poistoilmanvaihto toimii oikein, jos sen kanavisto on säädetty  suunnitelmien mukaan. Tällöin ilmavirrat kulkevat suunnitelmien mukaisesti oikei‐

siin suuntiin ja eri tilojen väliset painesuhteet pysyvät hallinnassa. Ilma kulkee aina  helpointa reittiä. Silloin vaarana on se, että väärin säädetyn rakennuksen joissakin  osissa ilmanvaihto aiheuttaa tarpeetonta melua ja vetoa, samalla kun toisaalla ilma  seisoo. (Sisäilmayhdistys.) 

Rakentamisen kiireessä ilmanvaihdon tasapainotus jää usein tekemättä, vaikka ura‐

koitsijan mittauspöytäkirjassa olisi merkintä, että tasapainotus on tehty. Uudesta ra‐

kennuksesta kannattaa selvittää ilmanvaihdon toiminta, esimerkiksi tarkistamalla  merkkisavun avulla ilman virtaussuunnat venttiileissä ja esimerkiksi ovien raoissa. 

Lisäksi on hyvä tarkistaa venttiilien ilmavirrat pistokoeluontoisesti. Ilmanvaihdon  tarve täytyy myös huomioida, jos tilojen järjestys tai käyttötarkoitus muuttuu. Silloin  on tärkeää huolehtia vastaavista muutoksista ilmavirtoihin ja tarkistaa, etteivät muu‐

tokset huononna ilmanvaihtoa rakennuksen muissa osissa. (Sisäilmayhdistys.) 

Uuden pientaloasujan olisi hyvä tutustua ja saada opastusta, miten ilmanvaihto toi‐

mii ja miten sitä huolletaan. Ilmanvaihdon aiheuttamiin ongelmiin on haettava rat‐

kaisuja, esimerkiksi jatkuva ikkunatuuletus ei ole hyvästä. Ilmanvaihdon tasapainot‐

taminen on tärkeää. Kanaviston tasapainotuksella saavutetaan tasainen ilmavirta  rakennuksen eri osissa. Samalla ilmanvaihto säädetään suunnitelmien mukaiselle 

Ilmanvaihtokanaviston likaisuuden voi huomata tuloilman tunkkaisesta hajusta. Se  johtuu komponentteihin ja kanavistoon kertyneestä pölystä ja ulkoilman mukana  tulleista hyönteisistä ja muista pieneliöistä. Ilma kulkee huonosti likaisessa kanavis‐

tossa ja tällöin myös rakennuksen painesuhteet muuttuvat. Kanaviston puhdistuksen  jälkeen ilmanvaihdon tasapainotus on suoritettava uudelleen. Ilmanvaihdon kana‐

vistot pitää putsata ammattilaisen toimesta 5–8 vuoden välein asuinrakennuksissa  (Hengitysliitto). Poistokanavisto puhdistetaan vähintään palomääräysten edellyttä‐

mällä tavalla. Ilmavirrat muuttuvat  kanaviston likaantuessa. Tuloilmakanaviston  puhtaudesta huolehditaan vaihtamalla suodattimet ainakin kaksi kertaa vuodessa,  keväisin ja syksyisin. Venttiilit puhdistetaan kaksi kertaa vuodessa. Myös ilmanvaih‐

tokonetta pitää huoltaa säännöllisesti, koska esimerkiksi lämmöntalteenoton hyöty‐

suhde laskee laitteen  likaantuessa. Ilmanvaihdon säännöllinen puhdistaminen ja  huoltaminen on erityisen tärkeää, jotta ilmanvaihto toimii oikein ja tuloilma on puh‐

dasta. (Sisäilmayhdistys.) 

Mikrobit voivat kasvaa ilmanvaihtokanavistoissa, jos kosteutta on riittävästi. Yleises‐

ti ottaen tämä on harvinaista, mutta esimerkiksi eristämättömiin kanaviin kosteus  voi tiivistyä. Kostuttimet ovat erityisen alttiita likaantumiselle ja ne on pidettävä  puhtaana, ettei niihin tule mikrobikasvua. (Sisäilmayhdistys.) 

3.5 RAKENNUKSEN HUOLTAMINEN JA KUNNOSSAPITO  

Jokainen rakennus koostuu rakenteista. Jokaisella rakenteella on oma tekninen käyt‐

töikä, milloin ne pitää vaihtaa tai uusia. Mikäli näistä rakenteista ei pidetä huolta, ei  saavuteta rakennuksen suunniteltua elinikää, joka tavallisesti on noin 50 vuotta. 

Jokaisella vuosikymmenellä on omat rakenneratkaisut, jotka ovat aiheuttaneet ra‐

kennuksessa vaurioitumista. Nykyään näitä niin sanottuja riskirakenteita ei oikeas‐

taan ole, mutta asukkaiden ajan puute ja osaamattomuus huollon ja kunnossapidon  suhteen aiheuttavat yhden suurimmista ongelmista. Lisäksi pientalojen huollon ja  kunnossapidon puute lisää pitkällä aikavälillä rakennuksien puutteita sekä mahdol‐

lisia sisäilmaongelmia. Lisäksi tekniikan ongelmat ja vikatilat tuovat omat haasteen‐

sa. Lisääntyneet ja monimutkaisemmat talotekniikkajärjestelmät vaativat tavallisesti  jo ammattilaisen kutsumisen paikan päälle. Mikäli osaamaton henkilö alkaa huoltaa  laitteita, aiheuttaa se järjestelmien väärin käyttäytymistä sekä vioittumista. (Ympäris‐

töhallinto 2016.) 

3.6 ILMASTONMUUTOKSEN VAIKUTUKSET TULEVAISUUDESSA

Ilmastolla on vaikutusta niin rakenteiden vaurioitumiseen kuin rakennusfysikaali‐

seen toimivuuteen. Jo nykyisessä ilmastossa rakennuksissa ja rakenteissa on esiinty‐

nyt kosteus‐ ja mikrobivaurioita, vaikka ilmasto on ollut tasainen tulevaisuuden en‐

nusteisiin nähden. Ilmasto on keskimääräisesti hitaasti lämmennyt koko mittaushis‐

torian ajan (Ilmatieteen laitos 2017). Suomen ilmastossa on ollut merkittävä lämpe‐

nemisjakso 1930‐luvulla, mutta noin 1980‐luvun puolivälistä lämpeneminen on pää‐

asiassa vain lisääntynyt (Lahdensivu 2010). 

Ilmastonmuutoksen ennustetaan Suomessa nostavan ulkoilman lämpötilaa sekä li‐

säävän sademääriä ja pilvisyyttä. Lisäksi sadepäivien lukumäärä saattaa nousta tal‐

vella ja kesällä jopa laskea (Jylhä ym. 2009). Myös tuulen voimakkuus ja ulkoilman  suhteellinen kosteus saattaa nousta jonkin verran talvella (Ruosteenoja ym. 2013). 

Ilmatieteen laitoksen tutkimuksen mukaan keskeisimmät rakenteiden vaurioitumi‐

seen ja rakennusfysikaaliseen toimivuuteen vaikuttavat asiat vuosisadan loppuun  tultaessa ovat seuraavia: Vuoden keskimääräinen lämpötila nousee talvella 3—9 °C  ja vastaavasti kesällä 1—5 °C (Jylhä ym. 2009). Sademäärät lisääntyvät 10—40 % tal‐

vella ja 1—20 % kesällä. Talvella sadepäivät yleistyvät ja sateista tulee runsaampia. 

Lämpötilan nouseminen, pilvisyyden lisääntyminen sekä sateisuuden kasvaminen  nostavat ilman kosteuspitoisuutta, joka lisää mikrobikasvulle suotuisten ajanjaksojen  määrää (Weijo ym. 2019). 

Ilmasto lämpiää vuodenaikaan nähden, jolloin myös esimerkiksi hellejaksot yleisty‐

vät ja pitenevät. Tämä tarkoittaa, että rakennuksien jäähdytys yleistyy. Kuitenkin 

vanhemmissa rakennuksissa, koska niissä ilmanvaihto ei ole hallittua. Jäähdytys vie  myös enemmän energiaa ja lisää kustannuksia. (Hengitysliitto 2020.) 

Lämpötilan nousu lisää myös vesisateita erityisesti syksyllä ja talvella. Sateet aiheut‐

tavat rakennusten ulko‐osiin esimerkiksi kattoihin ja julkisivuihin lisääntynyttä kos‐

teusrasitusta. Lämpötilan nousu sekä kosteusrasitus voivat aiheuttaa rakenteisiin  mikrobivaurioita,  jotka  voivat  vaikuttaa  rakennusten  sisäilmaan.  (Hengitysliitto  2020.) 

Ilmastonmuutoksen mukanaan tuoma pilvisyys voi hidastaa rakenteiden kuivumis‐

ta. Viistosateet altistavat betonirakenteita pakkasrapautumiselle, kun rakenteet eivät  kosteusrasituksen ja pilvisyyden vuoksi pääse välillä kuivumaan, vaan jäätyvät. Li‐

säksi betonirakenteiden teräksien korroosioriski kasvaa. (Hengitysliitto 2020.) 

Hulevesitulvat, jotka johtuvat sademäärien kasvusta ja paikallisista rankkasateista,  voivat aiheuttaa suuria paikallisia vahinkoja. Hulevesiverkosto voi kuormittua tii‐

viisti asutuilla alueilla, joissa on paljon läpäisemättömiä pintoja, kuten päällystettyjä  teitä ja parkkipaikkoja. Tämä täytyisikin huomioida, ettei ole riskiä rakenteiden kas‐

tumiselle. Lisääntyneet lumisateet täytyy huomioida rakennusten kestämissä lumi‐

kuormissa. (Hengitysliitto 2020.) 

Ilmastonmuutos vaikuttaa myös maaperän kosteusmuutoksiin, jotka voivat aiheut‐

taa muutoksia maan kantavuuteen. Pitkät kuivat jaksot lisäävät maaperän kuivumis‐

ta, jolloin maa painuu ja rakennusten perustukset voivat vaurioitua. Lisääntyneet  sateet lisäävät maan vesipitoisuutta, jolloin maan kantavuus alenee. Lisääntynyt  maakosteus aiheuttaa vaurioita varsinkin vanhemmissa kellari‐ ja perustusrakenteis‐

sa, joissa ei ole asianmukaista salaojitusta ja alapohjan kapillaarikerrosta. Maakos‐

teuden nousu voi aiheuttaa kosteusvaurioita rakennuksien perustuksiin ja lisätä ris‐

kiä perusmaan routimiselle. (Hengitysliitto 2020.) 

Ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan niin vanhoihin rakennuksiin kuin myös tulevai‐

suudessa valmistuviin uudiskohteisiin. Sen vuoksi rakennusten säännöllinen huolto  ja kunnossapito on erityisen tärkeää. Ilmastonmuutoksen vaikutukset täytyy ottaa  huomioon lisäksi kaavoituksessa ja uusien rakennusten suunnittelussa. (Hengitysliit‐

to 2020.) Lisäksi ilmastonmuutos täytyy ottaa huomioon korjausrakentamisessa kor‐

jattavan rakenteen rakennusfysikaalisissa tarkasteluissa. Korjauksia suunniteltaessa  ja toteutettaessa on myös huomioitava rakenteiden ja rakennusosien nykyistä suu‐

rempi suojaustarve työnaikaista kastumista vastaan sekä kastuneiden rakenteiden  kuivumiseen vaadittava aika. (Weijo ym. 2019.) 

4 Tutkimus 

Opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa yleisimpiä riski‐ ja ongelmakohtia 2000‐ ja  2010‐luvun suomalaisissa pientaloissa.  Opinnäytetyön avulla saadaan Hengitysliiton  ylläpitämälle Hometalkoot‐sivustolle uutta tietoa ja materiaalia uudempien pientalo‐

jen mahdollisista ongelmista. Opinnäytetyö voi auttaa tulevaisuudessa pientalojen  rakentajia huomaamaan sekä välttämään riskit rakennusvaiheessa ja rakennuksen  ylläpidossa.  

Tutkimuksessa on perehdytty pientaloihin ja esimerkiksi kerrostalot on jätetty pois,  vaikka samoja riskikohtia ja kosteusongelmia voi niissä esiintyä. Isommissa raken‐

nuksissa rakenteet ovat erilaisempia, rakentajina on yleensä rakennusliikkeet ja ra‐

kennusten huoltaminen kuuluu tavallisesti taloyhtiölle. Opinnäytetyössä keskitytään  rakenteiden ja rakennuksien riskikohtiin sekä mahdollisiin riskirakenteisiin.  

Opinnäytetyön toteutus aloitettiin kyselytutkimuksen lähettämisellä Hengitysliiton  jäsenille, jotka asuvat 2000‐ ja 2010‐luvulla rakennetuissa pientaloissa Suomessa. Py‐

rin tekemään kyselystä mahdollisimman helposti ja nopeasti vastattavan. Sen vuoksi  kyselyssä on 16 monivalintakysymystä ja lopussa on yksi avoin kysymys, jos vastaaja  haluaa kommentoida jotakin muuta, mitä ei kyselyssä otettu huomioon. 

Kyselyssä kysyttiin rakennuksen valmistumisvuosi, talotyyppi, talon rakenneratkai‐

su sekä vastaajan maakunta. Lisäksi kyselyssä selvitettiin, mitä mieltä vastaaja on  talonsa sisäilmanlaadusta. Seuraavaksi kysyttiin, onko vastaajan taloon tehty kunto‐

tarkastusta tai  ‐tutkimusta, mitä niistä mahdollisesti löytyi, lisätutkimusten tai kor‐

jausten  tarvetta  sekä  sitä,  korjaantuivatko  ongelmat  kuntotarkastuksen  tai  ‐ tutkimuksen jälkeen. Lisäksi kyselyssä kysyttiin, onko vastaaja todennut kodissaan  rakenteiden kosteusvaurioita, jotka todennäköisesti ovat tulleet rakennusaikaisen  kosteuden seurauksena. Kyselyssä kysyttiin myös aistinvaraisesti tehtyjä huomioita  talosta,  rakennuksen  ilmanvaihdon  toimivuutta,  rakennusvirheitä  ja  ulkovaipan  tiiveyttä. Lisäksi selvitettiin mahdollisia VOC‐yhdisteitä ja vähäpäästöisten materiaa‐

lien käyttöä. Lopuksi vastaaja sai jättää vapaan kommentin, jos jotakin aihetta ei ky‐

selyssä otettu huomioon. 

Kysely lähetettiin Hengitysliiton Hengityskirjeen kautta ja siihen vastattiin netissä  olevalle  Webropol‐lomakkeelle.  Kysely  lähetettiin  1.9.2020  ja  vastausaika  oli  14.9.2020 asti. Hengitysliiton jäsenten keski‐ikä on noin 70 vuotta, joten ennustetta‐

vissa oli, että hirveän moni kyselyn saaja ei välttämättä asu enää pientalossa sekä alle  20 vuotta vanhassa talossa. Sen vuoksi kysely julkaistiin myös Hengitysliiton nettisi‐

vuilla, Facebookissa ja Twitterissä, jotta kyselyyn pystyi vastaamaan myös muitakin  kuin Hengitysliiton jäseniä.  

5 Kyselyn tulokset  

Opinnäytetyöhön liittyvä kysely lähetettiin sähköisen Hengityskirjeen kautta Hengi‐

tysliiton jäsenille. Kyselyllä tavoitettiin 8575 jäsentä. Hengitysliiton jäsenien keski‐ikä  on kuitenkin melko korkea ja ennakko‐oletus oli, että välttämättä moni jäsenistä ei  asu 2000‐ tai 2010‐luvulla rakennetussa omakotitalossa tai paritalossa. Sen vuoksi  kysely jaettiin myös Hengitysliiton nettisivuilla ja Facebookissa sekä Twitterissä, jotta  myös muut kuin Hengitysliiton jäsenet pääsivät vastaamaan kyselyyn. Kyselyn vas‐

tausaika oli 1.9.—14.9.2020. Vastauksia tuli mukavasti ‐ yhteensä kaikkien kanavien  kautta 86 kappaletta. 

5.1 RAKENNUKSEN VALMISTUMISVUOSI, TALOTYYPPI JA MAA- KUNTA

Kyselyn vastaajista 65 % asui 2000‐luvulla rakennetussa ja 35 % 2010‐luvulla raken‐

netussa pientalossa. Tulos on johdonmukainen, koska Tilastokeskuksen sivuilta sel‐

viää, että 2010‐luvulla pientalojen rakentaminen on vähentynyt.  

Taulukko 1. Rakennuksen valmistumisvuosi   

Kyselyyn vastaajista 84 % asui omakotitalossa ja 16 % paritalossa.  

Taulukko 2. Talotyyppi   

Vastauksia kyselyyn tuli melkein joka maakunnasta Ahvenanmaata ja Etelä‐Karjalaa  lukuun ottamatta. Eniten  vastauksia tuli Uudeltamaalta (21  %) ja Pirkanmaalta  (19 %).  

Taulukko 3. Vastaajan maakunta   

5.2 PIENTALON RAKENNERATKAISU

Pientalon rakenneratkaisu jakautui seuraavasti: puu 76 %, hirsi 16 %, elementti 12 %,  harkko 10 %, tiili 7 % ja kivi 3 %. Yksi vastaajista vastasi joku muu, joka tarkoitti hä‐

nen tapauksessaan lämpöhirttä. Vastausvaihtoehdoista pystyi valitsemaan monta  vaihtoehtoa.  

Taulukko 4. Talon rakenneratkaisu   

5.3 PIENTALON SISÄILMAN LAATU

Kyselyssä kysyttiin vastaajien mielipidettä talonsa sisäilman laadusta asteikolla hyvä  – erittäin huono. 73 % vastaajista vastasi hyvä, 19 % melko hyvä, 5 % neutraali ja 3 %  huono. Erittäin huonoa ei vastannut kukaan. Suurimmaksi osaksi sisäilman laatu kui‐

tenkin koettiin positiivisesti. 

Taulukko 5. Talon sisäilman laatu   

  5.4 KUNTOTARKASTUS/KUNTOTUTKIMUS JA HAVAITUT PUUTTEET

Kyselyssä kysyttiin myös, onko taloon tehty kuntotarkastusta tai ‐tutkimusta. Tähän  kysymykseen vastasi 29 vastaajaa, jolloin kuntotarkastus oli tehty 75 %:iin ja kunto‐

tutkimus 29 %:iin taloista. 

Taulukko 6. Kuntotarkastus/kuntotutkimus   

Seuraavaksi kysyttiin talosta mahdollisesti havaittuja puutteita. Vastauksia voi tar‐

kastella seuraavasta taulukossa (Taulukko 7). 

Taulukko 7. Kuntotarkastuksessa/kuntotutkimuksessa havaitut puutteet   

Eniten kuntotarkastuksessa tai  ‐tutkimuksessa todettiin puutteita ilmanvaihdossa,  salaojissa ja tuuletuksessa sekä löydettiin rakennusvirheitä. Muita havaittuja puuttei‐

ta olivat huono silikonisauma suihkun kohdalla ja ullakon toisen tarkastusluukun  puuttuminen. 

5.5 TEHDYT LISÄTUTKIMUKSET/KORJAUKSET

Kyselyssä kysyttiin, tehtiinkö kuntotarkastuksen tai ‐kuntotutkimuksen jälkeen lisä‐

tutkimuksia tai korjauksia. Vastaajista 31 %:lla tehtiin lisätutkimuksia ja 85 %:lla kor‐

jauksia. 

Taulukko 8. Lisätutkimukset/korjaukset   

  5.6 KORJAANTUIKO ONGELMA

Seuraava kysymys käsitteli kuntotarkastuksesta tai  ‐tutkimuksesta tulleita tuloksia. 

Vastaajista 50 % vastasi ongelmien korjaantuneen, 33 %:lla ne eivät korjaantuneet ja  17 %:lla asia on vielä kesken. 

Taulukko 9. Korjaantuiko ongelma   

5.7 RAKENNUSAIKAISEN KOSTEUDEN AIHEUTTAMAT KOSTEUSAU- RIOT

Kyselyssä selvitettiin, onko rakennusaikainen kosteus  aiheuttanut rakennuksessa  kosteusvaurioita. 87 % vastaajista vastasi ei, 5 % kyllä ja 8 % vastasi, ettei osaa sanoa.  

Taulukko 10. Rakennusaikaisen kosteuden aiheuttamat kosteusvauriot   

5.8 KIINTEISTÖN ASUINTILOJEN AISTINVARAINEN TARKASTELU

Vastaajista 6 % oli kokenut talossaan pintojen muutoksia (pintojen värimuutokset,  kupruilut, turpoamiset jne.), 3 % ei osannut sanoa ja 91 % ei ollut kokenut. Kyselyyn  vastaajista 2 % oli kokenut talossaan kosteusvaurioita, 91 % ei ja 7 % ei osannut sa‐

noa. Näkyvää hometta koki vain 1 % vastaajista, 4 % ei osannut sanoa ja 95 % ei ollut  huomannut näkyvää hometta talossaan. Pahaa hajua (homeenhajua, maakellarin ha‐

jua yms.) ei ollut kokenut kukaan vastaajista; 5 % ei osannut sanoa ja 95 % vastasi ei. 

Muita merkittäviä ongelmia sisäilmassa oli kokenut 4 % vastaajista, 8 % ei osannut  sanoa ja 88 % vastasi ei. Sisäilmasta oireili 3 %, 7 % ei osannut sanoa ja 90 % ei koke‐

nut saavansa mitään oireita sisäilmasta. Näiden tuloksien perusteella kosteus‐ ja ho‐

mevauriot eivät ole 2000‐ ja 2010‐luvuilla rakennettujen pientalojen suurin ongelma.  

Taulukko 11. Kiinteistön asuintilojen aistinvarainen tarkastelu   

5.9 RAKENNUSVIRHEET

Rakennusvirheiden osalta 78 % vastaajista vastasi, että kiinteistössä ei ole rakennus‐

virheitä, 12 % vastasi virheitä olevan ja 10 % ei osannut sanoa. Rakennusvirheitä oli‐

vat muun muassa huolimattomasti tehdyt hirsikehikon kiinnitykset, katon vuotami‐

nen, puutteelliset höyrynsulkumuovien asennukset, asennusvaiheessa elementtien  liitoksissa oleva ʺväljyysʺ, olohuoneen lattialaattojen huolimaton kiinnitys lattiaan, 10  vuotta sitten väärin asennettu putkisto kylpyhuoneessa, mistä aiheutui vesivahinko  sekä virhe tiilikatteen asennuksessa, mistä johtuen katolta tuleva vesi valuu katoksen  puureunaa pitkin sateella. 

Taulukko 12. Rakennusvirheet   

  5.10 ILMANVAIHTO

Ilmanvaihdon osalta 7 % vastaajista vastasi, että talossa oli mitattu alipaine ulkoil‐

maan nähden (yli 10 Pa), 31 % ei osannut sanoa ja 62 % vastasi ei. Mitatun ylipaineen  osalta ulkoilmaan nähden vastasi 3 % kyllä, 33 % ei osannut sanoa ja 64 % vastasi,  ettei mitattua ylipainetta ollut. Vetoa koki 12 % vastaajista, 8 % ei osannut sanoa ja 80 

% ei kokenut vetoa lainkaan. Vastaajista 15 % vastasi, että ilmanvaihtokanavisto oli  likainen, 10 % ei osannut sanoa ja 75 % vastasi, ettei ilmanvaihtokanavistot ole likai‐

sia. 6 % kertoi kotonaan olleen suunnitelmista poikkeavat tulo‐ ja poistoilmavirrat, 19 

% ei osannut sanoa ja 75 % vastaajista vastasi ei. Eniten ilmanvaihdon osalta koettiin  vetoa ja ilmanvaihtokanavistojen likaisuutta. 

Taulukko 13. Ilmanvaihto   

  5.11 RAKENNUKSEN TIIVEYS

Kysyttäessä rakennuksen tiiveydestä 14 % vastasi, että tiiveys on mitattu. Vastaajista  21 % ei osannut sanoa ja 65 % vastasi ei. Vastaajista 24 % vastasi, että mahdollisia  lämpövuotoja on tarkastettu, 13 % ei osannut sanoa ja 63 % vastasi, ettei ole tarkastet‐

tu. 12 % koki tiiveyden kanssa ongelmia, vastaajista 25 % ei osannut sanoa ja 63 % ei  kokenut ongelmia.  

Taulukko 14. Rakennuksen tiiveys   

5.12 RAKENNUKSEN VOC-YHDISTEET

Vastaajista 21 % vastasi, että talossa on käytetty M1‐luokiteltuja materiaaleja ja 62 %  ei osannut sanoa, oliko niitä käytetty. Suuri prosenttimäärä kertoo ehkä siitä, että  vastaajat eivät tienneet, mikä on M1‐luokiteltu materiaali tai eivät ole itse rakenta‐

neet tai rakennuttaneet taloa. 17 % vastasi ettei rakennuksessa ole käytetty M1‐

luokiteltuja materiaaleja. Vastaajista 3 % vastasi, että talosta oli mitattu toimenpide‐

rajan ylittäviä VOC‐pitoisuuksia, 30 % ei osannut sanoa ja 67 % vastasi ei.  

Taulukko 15. Talon M1‐luokitellut materiaalit ja VOC‐pitoisuudet   

  5.13 VAPAA SANA

Kyselyn viimeisenä kohtana vastaaja sai kirjoittaa vapaan kommentin liittyen aihee‐

seen, jota kyselyssä ei käsitelty. Tähän kohtaan tuli seuraavanlaisia asioita: Takka‐

kytkimen imuri ei toiminut hyvin ja savun haju tuli helposti talon sisälle. Yksi vastaa‐

jista kertoi, että kesällä sisätilojen lämpötila nousee melkein 30 asteeseen. Yhdessä  taloudessa tekstiilejä oli käytetty tavallista vähemmän ja ilmanvaihto oli hieman yli‐

mitoitettu. Näiden takia sisäilman laatu koettiin erittäin hyväksi. Yhdessä vastauk‐

sessa kerrottiin, että kosteutta kertyy ikkunalasien väliin viileällä ilmalla. Eräs vas‐

taaja totesi harkoista tehtyjen seinien eristävän hyvin ääntä ulkoa sekä kuumuutta  helteillä. 

Vastauksissa kerrottiin esimerkiksi hirsirakenteista seuraavaa: Yhdellä vastaajalla on  täyshirsitalo, jossa ei ole käytetty muuta materiaalia hirsikehikon kummallakaan  puolella sekä ala‐ ja yläpohja ovat villaeristeiset. Lisäksi alapohja talossa on tuulettu‐

va. Yhdessä vastauksessa kerrottiin, että talo on pyritty rakentamaan rintamamiesta‐

lotyyliin, jossa on hengittävä rakenne, koneellinen ilmanvaihto on hiukan ylipainei‐

nen sekä lisäksi siellä on lattialämmitys.  

Vastauksista tuli myös ilmi, että talossa on omituinen haju, vaikka koneellinen il‐

manvaihto on täysillä. Yhdessä talossa oli muuten kaikki kunnossa, mutta ilman‐

vaihtokone oli vaihdettu isompaan. Toisessa tapauksessa ilmanvaihtokoneen poisto‐

putki oli mennyt tukkoon ja aiheuttanut pienen kosteusvaurion kylpyhuoneen katos‐

sa. Tämä korjattiin ja todettiin, että ilmanvaihtokone on muuten hyvä, mutta vaatii  silmälläpitoa. 

Eräs vastaaja oli tehnyt kuntotarkastuksen sijaan homekoiratutkimuksen, jossa koira  merkkasi kohdan, josta löytyi lämpökamerakuvauksella ilmavuoto. Samaisella vas‐

taajalla on ollut ongelmia lattialämmitysjärjestelmissä ja ilmanvaihdossa. Yksi vastaa‐

jista olisi toivonut vuonna 2015 selkeämpää ohjeistusta käytettävistä materiaaleista,  koska valinnanvaraa on paljon. Sama vastaaja koki myös, että rakentamista kommen‐

toivat eivät keskustele rakentajien ja työmaavastaavien kanssa. Tämän vastaaja koki  isoimmaksi ongelmaksi rakentamisessa ja korjaamisessa. 

Yhdessä vastauksessa kerrottiin, että tontilla on kaksi paritaloa, jotka on rakennettu  rinteeseen. Talon alla oleva maaperä on täytemaalla tasoitettu. Nyt vastaajasta tuntui,  että talot vajoavat. Näkyvinä merkkeinä tästä ovat sisäpuolen seinissä ja ulkopuolella  talossa kiinni olevassa aidassa olevat halkeamat. 

Vastauksissa oli vertailtu myös, miltä on tuntunut asua eri vuosikymmenien taloissa. 

Yksi vastaajista oli aiemmin asunut vuonna 1990 valmistuneessa betonielementtita‐

lossa sekä 2009 valmistuneessa puutalossa, jossa oli mineraalivillaeristys ja saanut  pahoja oireita. Nyt hän asui 2004 valmistuneessa hirsitalossa ilman oireilua. Eräs vas‐

taajista oli sairastunut työkyvyttömäksi ja hänen perheensä oli kokenut kovia. Näin 

sevien ʺohjeidenʺ mukaan ja tekijät olivat alansa ammattilaisia. Hiotulle betonille oli  asennettu askeläänieriste,  jonka  päälle oli asennettu parkettia/laminaattia. Aske‐

läänieriste oli ruvennut hajoamaan ja heidän talossaan oli mitattu isot pitoisuudet  muun muassa styreeniä ja muita muovinhajoamistuotteita eli kyseessä oli VOC‐

ongelma. Siihen aikaan juuri kukaan, mukaan lukien materiaalien myyjät ja tarkasta‐

jat, ei ollut tietoinen tällaisesta ongelmasta. Vastaaja kertoi, että he löysivät rakennus‐

terveysasiantuntijan, jonka avulla ongelman syy oli selvinnyt ja laaja remontti saatiin  toteutettua. Talo kapseloitiin ja tiivistettiin hyvin. Nyt vastaaja voi asua talossa jol‐

lainlailla. Kokonaisvastuuta talosta ylittyneiden raja‐arvojen ja menetettyjen terveyk‐

sien suhteen ei ottanut kukaan.  

Positiivisia kommentteja tuli myös paljon. Koettiin, että talot oli tehty hyvin, ja ra‐

kennusaikana oli käyty useasti katsomassa rakentamisvaiheita tontilla. Eräs vastaaja  kertoi, että talon rakennusaikana säät olivat suotuisat ja rakennus ei saanut kosteutta. 

Lisäksi tarvittavat huoltotoimenpiteet tehdään vuosittain. Pieniä vikoja olivat esi‐

merkiksi ovien tiivisteistä johtuvat tiiveysongelmat. Yhdessä vastauksessa tuli ilmi,  että vaikka elementtien pystytysvaiheessa oli satanut, oli suojaukset pysyneet siihen  nähden hyvin ja ainut huomautus oli ikkunankarmeissa olleet kosteudesta johtuvat  läiskät, mutta hometta ei kuitenkaan ollut. Paljon tuli esille myös, että rakenteissa ei  oltu haluttu käyttää muovia, vaan esimerkiksi hirsirakenne oli suosiossa.  

6 Pohdinta 

Uusien pientalojen riski‐ ja ongelmakohtia on tutkittu todella vähän. Tietoa opinnäy‐

tetyön kirjallisuusosioon olikin vaikea löytää. Koin opinnäytetyön aiheen tärkeäksi,  koska tämän avulla saatiin selvyyttä, mitkä ovat yleisimpiä ongelmia uudemmissa  pientaloissa. Työssäni korjausneuvojana eteen tulee paljon kysymyksiä myös uusista  pientaloista. Sen vuoksi koin aiheen myös mielenkiintoiseksi. Uskon, että moni pien‐

talorakentaja toivoisi esimerkiksi selkeää opasta materiaalien valintaan. Sitä kysytään  myös meidän neuvontamme kautta usein. Tällä hetkellä markkinoille tulee paljon  uusia materiaaleja, ja vielä ei tiedetä miten eri materiaalit toimivat yhdessä. Nykyisin  on vielä vaikea sanoa, koska pidemmän ajan tutkimustietoa ei ole.  

Opinnäytetyöhön liittyvästä kyselystä ilmeni, että homeongelmat ovat vähentyneet  näissä alle 20 vuotta vanhoissa pientaloissa. Suurin osa ongelmista ja virheistä tulee  rakentamisen aikana niin sanottuina rakennusvirheinä. Rakentamisen aikana joko  poiketaan suunnitelmista tai tehdään eri materiaaleilla, mitä suunnitelmiin on suun‐

niteltu. Nykyisin rakennetaan myös vuoden ympäri, mikä pitäisi huomioida raken‐

nusmateriaalien sääsuojauksessa.  

Kyselyssä ilmeni, että ilmanvaihtokanavistot koetaan likaisiksi. Ilmanvaihtokanavis‐

tot olisi hyvä puhdistaa melko pian rakennuksen valmistuttua ja samalla tarkistaa,  että ilmamäärät ovat suunnitelmien mukaiset. Jonkin verran koettiin ilmanvaihdon  aiheuttavan myös vetoa. VOC‐yhdisteet nousivat myös esiin. Lattiamateriaalien as‐

keläänieristeet aiheuttivat VOC‐päästöjä, joille asukkaat oireilivat. Tämä asia nousee  myös välillä neuvonnassamme esille.   Asia kaipaa varmasti tulevaisuudessa lisää  tutkimuksia. 

Talojen huoltokirjat helpottavat pientalojen huoltamista. Tässä kuitenkin törmätään  siihen ongelmaan, kuinka moni tekee huoltokirjassa määrätyt huoltotehtävät. Nyky‐

ään uusien talojen tekniikka on jo niin monimutkaista, että se vaatii usein asiantunti‐

talon jokavuotisia huoltotoimenpiteitä. Olisiko siis hyvä, että järjestettäisiin pientalo‐

asujille kursseja, jossa näytettäisiin, miten huoltotehtävät suoritetaan? Voisiko tällä  osaltaan ehkäistä huollon puutteesta seurautuvia ongelmia? 

Toivon, että tämä opinnäytetyö antoi uutta tietoa pientalossa asuvalle tai sitä raken‐

tavalle henkilölle. Kaikissa rakentamiseen liittyvissä projekteissa on tärkeää käyttää  alan ammattilaisia ja asiantuntijoita, jotta mahdollisilta ongelmilta vältyttäisiin. Tule‐

vaisuus näyttää, onko 2000‐ ja 2010‐lukujen pientalojen rakenteista löytynyt riskejä,  joita nykyään ei vielä ole huomattu.  

Lähdeluettelo 

Ellilä, T. 2020. 2000‐luvun rakennusten ongelmat. Aamulehti.  

Hengitysliitto. Sisäilma. https://www.hengitysliitto.fi/fi/sisailma (luettu 20.4.2020)   

Kinnunen, M. 2017. Pientalojen kosteusvauriotutkimus. Opinnäytetyö. Oulun am‐

mattikorkeakoulu. 

Mertanen, J. 2012. Kosteusvaurioalttiit rakenteet ja tyypilliset rakennusvirheet 2000‐

luvulla rakennetuissa suomalaisissa pientaloissa. Opinnäytetyö. Pohjois‐Karjalan  ammattikorkeakoulu.  

Neuvonen, P. 2000. Rakentajan ekotieto – uudisrakentaminen. Rakennustieto, Tam‐

pere, 2000.  

Omakotiliitto 2020. Huoltokirja. 

https://www.omakotiliitto.fi/jasenelle/palvelut/huoltokirja (luettu 25.8.2020)   

Pelkonen, K. 2002. Pientalorakennuttajan opas. Rakennsutieto, Tampere, 2002. 

Puolanne, M., Nokela, K., Kujala T., Säkkinen K., Salminen H. ja Ahokas K‐M. 2019. 

Sitä on nyt ilmassa – Hengitysliiton ohjelma sää‐ ja ilmastoriskeihin varautumiseen  sekä niiden vähentämiseen. Hengitysliitto.  

Rakennuslehti 2016. Näin Suomi homehtui – hyvä rakentamistapa sai aikaan pahaa  jälkeä. https://www.rakennuslehti.fi/2016/06/nain‐suomi‐homehtui‐hyva‐

rakentamistapa‐sai‐aikaan‐pahaa‐jalkea/ (luettu 20.4.2020) 

Raksystems 2017. Suomalaiset talot vuosina 1990‐2017. 

https://www.raksystems.fi/ajankohtaista/suomalaiset‐talot‐vuosina‐1990‐2017/ (luet‐

tu 20.4.2020) 

Sisäilmayhdistys. Ilmanvaihdon perusteet. 

https://www.sisailmayhdistys.fi/Perustietoa‐sisailmasta/Ilmanvaihdon‐perusteet (lu‐

ettu 7.9.2020) 

Sisäilmastoluokitus 2018. RT 07‐11299. Rakennustietosäätiö rts, 2018. 

Sosiaali‐ ja terveysalan lupa‐ ja valvontavirasto Valvira, 2016b. Asumisterveysasetuk‐

sen soveltamisohje. Osa III, asumisterveysasetus 14–19 §. Ohje 8/2016. 

Tilastokeskus 2018. Uudet pientalot yhä pienempiä ja kaupunkikeskusten tuntumas‐

sa. https://www.stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2018/uudet‐pientalot‐yha‐pienempia‐ja‐

kaupunkikeskusten‐tuntumassa/?listing=simple (luettu 20.4.2020)   

Weijo, I., Lahdensivu, J., Turunen, T., Ahola, S., Sistonen, E., Vornanen‐Winqvist, C. 

ja Annila, P. 2019. Kosteus‐ ja mikrobivaurioituneiden rakennusten korjaus. Ympäris‐

töministeriö, Vantaa, 2019. 

Ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu 2016. Tyypilliset kosteus‐ ja homevau‐

riot 1970‐luvulla ja myöhemmin rakennetuissa pientaloissa. 

https://www.ymparisto.fi/fi‐

FI/Rakentaminen/Korjaustieto/Pientalot/Sisailmaongelmat/Kosteus_ja_homevauriot/

Kosteus_ja_homevauriot_uudemmissa_pientaloissa (luettu 12.6.2020) 

Liitteet 

LIITE 1   

Kysely – 2000‐ ja 2010‐lukujen riskikohdat suomalaisissa pientaloissa   

2000- ja 2010-lukujen riskikohdat suomalaisissa pientaloissa

Hei! Opiskelen rakennusterveysasiantuntijaksi Itä-Suomen Yliopiston Aducatessa. Olen tekemässä opinnäytetyötä aiheesta: 2000- ja 2010- luvun riskikohdat ja riskirakenteet suomalaisissa pientaloissa.

Aineistoa käytetään Hengitysliiton ylläpitämien Hometalkoot-nettisivujen kehittämiseen.

Riskirakenteilla tarkoitetaan sellaisia yleisesti käytettyjä rakenteita, jotka on myöhemmin havaittu kosteus- ja mikrobivaurioille alttiiksi. Riskirakenne on yleensä rakentamisajan määräysten ja ohjeiden mukainen, ja rakenteen vaurioitumisriski on huomattu vasta jälkikäteen, minkä jälkeen rakenteen käytöstä on luovuttu. Riskirakenne ei ole aina vaurioitunut, mutta sillä on suurempi riski vaurioitua.

Kyselyyn osallistuminen on vapaaehtoista. Kerättyjä tietoja käsitellään luottamuksellisesti. Tulokset raportoidaan siten, ettei yksittäistä vastaajaa voi tunnistaa.

Jos haluat osallistua arvontaan, täytä allaolevat yhteystiedot. Vastanneiden kesken arvotaan 5 kpl palkintoja.

Hengitysliiton nettisivuilta https://www.hengitysliitto.fi/fi/sisailma löytyy paljon tietoa sisäilmasta sekä Hengitysliiton ylläpitämiltä https://www.hometalkoot.fi/ -sivuilta mm. talon huoltamiseen liittyvää tietoa.

Kyselyn vastausaika on 1.9.2020-14.9.2020 klo 24 asti.

Ystävällisin terveisin Hanna Kyrönviita Korjausneuvoja Hengitysliitto ry

hanna.kyronviita@hengitysliitto.fi

1.

Etunimi Sukunimi Sähköposti Osoite Postinumero Postitoimipaik- ka

Maa

2. Rakennuksen valmistumisvuosi? *

2000-luvulla (2000-2009) 2010-luvulla (2010-2019)

3. Talotyyppi? *

Omakotitalo Paritalo

4. Talon rakenneratkaisu?

Voit valita monta vaihtoehtoa. *

Kivi Hirsi Puu Tiili Elementti Harkko

Joku muu, mikä?

5. Maakunta? *

Uusimaa

Varsinais-Suomi Satakunta Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu

Lappi

Ahvenanmaa

6. Onko talonne sisäilman laatu mielestänne? *

Hyvä Melko hyvä Neutraali Huono

Erittäin huono

7. Onko talossanne tehty kuntotarkastus/kuntotutkimus?

Kuntotarkastus suoritetaan pääasiassa aistinvaraisin, pintapuolisin ja rakennetta rikkomattomin menetelmin. Kuntotutkimus on kuntotarkastusta tarkempi menetelmä, jonka tarkoituksena on tutkia tarkemmin rakennuksen jotain tiettyä osaa. Tutkimus sisältää usein rakenteita rikkovia menetelmiä, mittauksia ja näytteiden ottoa.

Kuntotarkastus Kuntotutkimus

8. Löydettiinkö talosta kuntotarkastuksessa/kuntotutkimuksessa jotakin seuraavista?

Voit valita monta vaihtoehtoa.

Kosteutta/hometta alapohjassa

Kosteutta/hometta ulkoseinärakenteissa Kosteutta/hometta yläpohjassa

Kosteutta/hometta välipohjassa Kosteutta/hometta märkätiloissa Ilmanvaihdon puutteita

VOC-yhdisteitä Haitta-aineita Mineraalivillakuituja Riskirakenteita

Puutteelliset märkätilojen vedeneristykset Puutteelliset maankallistukset

Puutteita salaojissa Puutteita tuuletuksessa Rakennusvirheitä

Rakentamistapa poikkeaa suunnitelmista Muu, mitä?

9. Tehtiinkö kohteeseen kuntotarkastuksen/kuntotutkimuksen jälkeen?

Voit valita monta vaihtoehtoa.

Lisätutkimukset Korjaukset