journal.fi/aikuiskasvatus 66
Ihmisen ja luonnon suhde uudelleenajateltuna
Värri, Veli-Matti (2018). Kasvatus ekokriisin aikana. Vastapaino.
186 sivua.
TEOKSESSAAN PROFESSORI Veli- Matti VärrI tarttuu aiheeseen, jonka ajankohtaisuutta ei tarvitse perustella. Hallitusten välisen il- mastopaneelin (IPCC) tuottama ilmastoraportti vaatii ihmiskuntaa tekemään täyskäännöksen luon- nonvarojen käytössä.
Joulukuussa 2018 tarkastettu Pariisin ilmastosopimus toistaa saman viestin mutta myös sen, että ihmisten toiminta ei muutu poliittisilla linjauksilla ja syyllis- tämisellä. Maailman pelastami- seksi ihmisten ja muun luonnon suhdetta on ajateltava uudestaan.
Meidän kasvattajien on mietittävä, millaisia ihmisiä kasvatamme, mil- laiseen maailmaan, ja miten, jotta elämä maapallolla voi jatkua. Näi- hin kysymyksiin Värri kirjassaan paneutuu.
IHMINEN PYRKII HYVÄÄN ELÄMÄÄN
Teoksen avaa kirjoittajan pohdin- ta kotiseutunsa samenevasta joes- ta ja yhden ihmisen vaikutusmah- dollisuuksien rajallisuudesta: mi- hin voi vaikuttaa, jos ei edes oman kotijoen kuolemaan?
Aiheensa ahdistavuudesta huolimatta Värri onnistuu kirjoit- tamaan optimisesti, tarttuvasti ja helppolukuisesti. Ihmisten pyrki- mys hyvään elämään kuuluu ih- misluontoon, ja ihmiset kaikkialla
haluavat elää elämisen arvoisessa maailmassa. Jotta tämä on mah- dollista tulevaisuudessakin, mei- dän pitää löytää perusteita lasten, nuorten ja tulevien sukupolvien toiveikkaalle tulevaisuudelle. Filo- sofi Antonio Gramscia mukaillen, intellektuellin – tai kaikkien, jotka ymmärtävät maailman tilan – pes- simismi on voitettava tahdon op- timismilla.
Teoksen perusviesti on, että tapojemme muuttaminen elämää tuhoavista elämää suojeleviksi vaatii kasvatuksen sivistys- ja iden- titeettitehtävien radikaalia uudel- leenmäärittelyä (s. 17). Kasvatus aikansa tuotteena on kietoutunut kunkin aikakauden ideologioihin ja merkityshorisontteihin. Kir- joittaja keskustelee näistä etenkin kanadalaisen filosofin Charles Taylorin (s. 15) sekä Suomen mo- raalikoodeja tarkastelleiden Risto Rinteen (s. 42–43) ja Leena Kos- ken (s. 39) kirjoituksiin viitaten.
Suomen koulutusjärjestelmän kehitystä ovat luonnehtineet it- senäisen Suomen alkutaipaleen jumalallisen auktoriteetin kun- nioitus, toisen maailmansodan jälkeinen kansalaiskoodi ja kan- sakunnallinen auktoriteetti, ja lo- pulta peruskouluajan modernin autonomisen yksilön esiinnousu.
Viime neljännesvuosisataa lei- maavat Värrin mukaan uuslibe- ralismi ja erinomaisuuden eetos.
Kirjoittaja tosin huomauttaa, että uusliberalismin arvostelu ei enää ole tarpeeksi radikaalia, sillä sekä uusliberalismin että kapitalismin kääntöpuolet ovat nyt yleisesti tiedossa. Edes jatkuvan kilpailun, ylikulutuksen ja tuotemaaliman ontologian yhteydet kasvatukseen eivät vaadi selittelyä.
HEDONISMI JA AHNEUS SOKAISEVAT
Uusliberalismi on Värrin mukaan johtanut siihen, että tuotteet mää- rittävät elämän arvon, ja ihmisillä on ylenmääräinen hedonistinen halu aina enempään, mikä mah- dollistaa ”elämää ja elinkelpoista ympäristöä tuhoavan psykokapi- talismin”. Ylikansalliset järjestöt, kuten Maailmanpankki, OECD ja Euroopan unioni tukevat kehi- tystä edistämällä kansainvälisten markkinoiden vapautta.
Päätöksenteon ja politiikan uudelleentulkinnoilla on vaiku- tuksensa myös kasvatuksessa. Sen tavoitteita hiotaan kasvua ja kulu-
journal.fi/aikuiskasvatus AIKUISKASVATUS 1/2019
67
KIRJA-ARVIOT
Kasvatus muuttuu vain, jos kasvattajat itse päättävät sitä muuttaa.
tuksen tavoite. Aikakauden mer- kityshorisontti ja ajalle tyypilliset moraalikoodit asettavat tavoit- teet, jotka eivät kuitenkaan to- teudu tyhjiössä ilman praksiksen muiden osien vaikutusta.
Kasvatus ei myöskään muutu ilman että kasvattajat itse päättä- vät sitä muuttaa. Marxia mukail- len voi todeta, että se materia- listinen oppi, että ihmiset ovat olosuhteiden ja kasvatuksen tuotteita ja siis muuttuneet ih- miset ovat toisenlaisten olosuh- teiden ja muuttuneen kasvatuk- sen tuotteita, unohtaa, että juuri ihmiset muuttavat olosuhteita ja että kasvattajan itsensä täytyy tul- la kasvatetuksi.
HALU OHJAA ELÄMÄÄMME
Useimmat meistä tiedostavat sen, että ihmisellä on maailmassa eri- tyinen vastuu ja erityisen tuhoava elämäntapa. Värri huomauttaa, että emme kuitenkaan halua toi- mia asian muuttamiseksi. Halun kautta voi ymmärtää elämänmuo- tomme ongelmallisuutta monella tasolla: se ohjaa elämäämme ide- ologisena, hedonistisena ja on- tologisena tasona sekä olemisen puutteena. Kaikilla näillä halun tasoilla on filosofisia, pedagogisia ja poliittisia ulottuvuuksia.
Kun tarkastelemme, miten ih- misen halu sosiaalistetaan vallit- sevaan ideologiseen rakenteeseen, tusta tukeviksi, samoin kuin ympä-
ristön hyvin- tai pahoinvointia on opeteltu tarkastelemaan markki- noiden näkökulmasta. Näin sekä kasvatus että ympäristö valjaste- taan tuotantotalouden työkaluiksi.
Peliä ei silti ole menetetty. Kas- vatuksen kietoutuneisuus aika- kaudelle tyypillisiin merkitysho- risontteihin ja moraalikäsityksiin tarkoittaa, että vallitsevaan elä- mänmuotoon voidaan vielä tehdä korjausliikkeitä. Kasvatus voidaan määritellä uudelleen ekologisen sivistyksen näkökulmasta.
IHMINEN ON LUONNOSTA
Kirjan kolmannessa luvussa Värri tarkastelee kasvatusta ekokriisin kautena ontologisesta näkökul- masta etenkin fenomenologian uranuurtajan Maurice Merleau- Pontyn kietoutuneisuuden ajatuk- seen nojaten. Hän keskittyy Mer- leau-Pontyn ’lihan’ käsitteeseen, jota vielä paremmin kuvaa eng- lannin kielen sana flesh. Se ei ota kantaa lihan syöntiin vaan siihen, että kuten muukin liha, me ihmi- set olemme peräisin luonnosta ja palaudumme luontoon. Olemme samalla jatkuvasti mieleltämme ja materialtamme kietoutuneita luontoon.
Lihan ontologia kasvatuksen ja ihmiselämän perusteena tarkoit- taisi, että meidän tulisi laajentaa myötä- ja vastuuntuntoamme niin
inhimilliseen kuin ei-inhimilli- seenkin luontoon, johon olemme kietoutuneita. Tämä ontologia haastaa yksilökeskeisen, kilpai- luun perustuvan maailman.
KASVATUS LUO IHMISYYTTÄ
Syvistä teoreettisista pohdinnoista huolimatta Värrin huoli ei ole vain teoreettinen vaan myös käytännöl- linen. Hän kuvaa vakuuttavasti ja selkeästi, miten kasvatus tapahtuu yhtenä yhteiskunnan ’kokonais- praksiksen’ käytänteenä, ja miten näitä käytänteitä määrittelevät kun- kin historiallisen hetken ideologi- at. Värrin siteeraama saksalainen kasvatustieteilijä Dietrich Benner (2005, 23) kutsuu kokonaisprak- sista nimellä Gesamtpraxis.
Yhteiskunnan kokonaisprak- siksessa ihmiselämän perustan muodostavat jotkin yhteenkietou- tuneet perusilmiöt, kuten talous, etiikka, politiikka, estetiikka, us- konto – johon liittyy ymmärrys omasta kuolevaisuudesta – ja kas- vatus (32–33).
Ajatus kokonaispraksiksesta on lähellä marxilaista ajattelua. Siinä
’praksis’ on mitä tahansa historiaa muuttavaa toimintaa, jolla on mo- raalisia, sosiaalisia ja poliittisia seu- rauksia kaikille, joita toiminta kos- kettaa (Kemmis & Smith 2008, 4).
Kasvatus kokonaispraksiksen osana muuttaa historiaa riippu- matta siitä, onko muutos kasva-
journal.fi/aikuiskasvatus 68
voimme purkaa ja uudelleen- suunnata halua. Värrin päivitys Merleau-Pontyn ajatuksiin avaa näkökulmia siihen, miten psyko- kapitalistiseen halun tuottamiseen ja rakenteeseen voi vaikuttaa niin, että halu muuttuu elämää suojele- vaksi, ”kietoutuneisuuden ontolo- gia voisi johtaa ekologiseen sivis- tykseen kasvatuksessa” (s. 54).
Halu saa meidät myös ”kaivau- tumaan onkaloon”, kun meillä on sellaisia ongelmia, joita emme ha- lua kohdata. Onkalovertaus viittaa pyrkimykseen ratkaista ydinjäte- ongelma rakentamalla suomalai- seen peruskallioon maailman en- simmäistä ydinjätehautaa tulevien sadan vuoden kuluessa tuotet- taville jätteille. Vaikka tiedetään, että ydinjäte on hengenvaarallis- ta ainakin 100 000 vuoden ajan, hanketta kantaa absurdi ajatus, että jätteet pysyvät harmittomina maaperässämme tulevien vuosi- tuhansien aikana. Yhtä absurdi on ajatus, että jonkin tuleva, mysti- nen keksintö ratkaisee ympäristö- kriisimme, vaikka emme muuttai- si elintapojamme.
Etenkin halu ja nykyisen ideo- logian kutsu jatkuvaan edistyksen kehään ovat sidoksissa aikuiskas- vatukseen. Elinikäisen oppimisen ideologia markkinaehtoineen Värrin mukaan on oivallinen esi- merkki siitä, miten ”edistyksen myyttiin ja teknologiseen impe- ratiiviin sitoutunut elämänmuoto tuottaa moraalisubjekteja” (s. 85).
Slovenialaiseen filosofiin Sla- voj Žižekin ja kasvatuksen tut- kimus- ja teoriatraditioita tutki- neeseen Antti Saareen viitaten Värri kirjoittaa, että ihminen ha-
lusubjektina ei tule koskaan ehy- eksi ideologisessa nautinnon ke- hässä, koska meitä luonnehtivat ikuinen puute ja keskeneräisyys, mistä seuraa, että koko elämää määrittää liikevoima. On osatta- va enemmän, tehtävä enemmän ja omistettava enemmän.
ONKALOISTA PÄÄSEE POIS
Elinikäisen oppimisen ja kapita- lismin logiikka kietoutuvat toi- siinsa: jatkuvan kouluttautumisen tarve luo mielikuvaa ihmisestä va- jaana (s. 88). Kun kukaan ei tiedä, mitä taitoja tulevaisuudessa tarvi- taan esimerkiksi työmarkkinoilla, oppija ei tule koskaan valmiiksi.
Tätä kriittisen pedagogiikan ydin- ajatusta on vaikea kyseenalaistaa, mutta sitä on hyvä tarkastella ku- lutuksen ja halun näkökulmasta.
Kapitalismi perustuu ikuiseen puutteen kultivointiin tuottamal- la uusia ongelmia ja niihin sopi- via, lisää kulutusta vaativia rat- kaisuja. Tämä ajatus on harvoin sopusoinnussa luonnon kanto- kyvyn kanssa.
Teos ei syyllistä vaan antaa toivoa. Viimeiset luvut on omis- tettu ihmiskunnan viisaudelle ja yhteisen tilanteemme toiveikkuu- delle. Onkalosta pääsee pois, kas- vatuksella voi muuttaa maailmaa, ja on pidettävä kiinni siitä, mikä ihmisessä on parasta. Kasvattaji- na voimme auttaa tunnistamaan aikakautemme merkityshorison- tin kestämättömyyden ja puut- tumaan ajallemme tyypillisiin, tuhoisiin käytänteisiin. Maailmaa muuttavan, kriittisen pedagogin on oltava valmis käymään hege-
moniakamppailua siitä, mikä on
”välttämätöntä” tai ”luonnollista”
(s. 142), ja mikä tekee kasvatuk- sesta hyvää (s.108). Ihmiselämäl- le ainutlaatuiset uudistumiskyky ja käytännön viisaus voivat saada maailman uusille raiteille.
Veli-Matti Värrin esittämät ky- symykset ovat globaaleja ja tärkeitä kaikilla kasvatuksen kentillä. Kirja on suunnattu kasvattajille, opet- tajille ja kasvatusalan tutkijoille.
Sen soisi löytävän paikkansa eten- kin kasvatustieteiden opinnoissa.
Teos on vähintään ajatuksia herät- tävä, toivottavasti myös kasvatus- ta ja maailmaa muuttava. Marxin (1895) sanoin: Filosofit ovat vain eri tavoin selittäneet maailmaa, mutta tehtävänä on sen muuttami- nen. Sama pätee kasvattajiin.
MERVI KAUKKO KT, lehtori
Monash University, Melbourne tutkijatohtori
Institute of Advanced Social Research, Tampereen yliopisto LÄHTEET
Kemmis, S. & Smith, T. (2008) Praxis and Praxis Development. Teoksessa Kemmis, S. & Smith, T. (eds.) Enabling Praxis: Challenges for Education, 3–13. Rotterdam: Sense Publishing.
Marx, K. (1895 / 1978) Teesejä Feuerbachista. Teoksessa Marx–
Engels. Valitut teokset, 2. osa.
Moskova: Kustannusliike Edistys, 63–66. https://www.marxists.org/
suomi/marx-engels/1845/teeseja- feuerbachista.htm.
