Nuoren osallisuus koulun -ja opiskeluhuollon työntekijöiden näkökulmasta
Tiina Palander
Preventiivinen hoitotiede Itä-Suomen yliopisto
Terveystieteiden tiedekunta Hoitotieteen laitos
22.5.2021
i
Hoitotieteen laitos
Preventiivinen hoitotiede
Palander, Tiina: Nuoren osallisuus koulun -ja opiskeluhuollon työntekijöiden näkökulmasta Opinnäytetutkielma, 52 sivua, 4 liitettä (8 sivua)
Tutkielman ohjaaja, dosentti Päivi Kankkunen Toukokuu 2021
Asiasanat: Osallisuus, opiskeluhuolto, yläkoulu, moniammatillisuus
Koululla on merkitystä lapsen ja nuoren myönteisen kehityksen tukemisessa. Eriarvoisuutta esiintyy kaikissa ikäryhmissä ja lapsi -ja perhekeskeisyyden tulisi olla keskeinen arvo, jolle palveluilta kehitetään. Lasten ja alle 18-vuotiaiden nuorten oikeuksia määritellään YK:n lasten oikeuksien julistuksessa ja lainsäädännössä. Oppilas -ja opiskelijahuoltolain mukaan kouluissa on edistettävä oppilaiden terveyttä, hyvinvointia ja osallisuutta.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, miten yläkouluikäisen nuoren osallisuus ja monitoimijuus toteutuivat opiskeluhuollon ja koulun työntekijöiden näkökulmasta.
Tutkimuksessa tehtiin yhteistyötä Pohjois-Savon lapsi -ja perhepalveluiden muutosohjelman (YHDESSÄ!) kanssa.
Tutkimuksen aineisto kerättiin haastattelemalla opiskeluhuollon -ja kouluntyöntekijöitä Pohjois- Savon alueella (N=10) helmi-, maalis- ja huhtikuussa 2019. Teemahaastattelurunko ja apukysymykset valmisteltiin ennalta. Haastatteluiden jälkeen aineisto litteroitiin ja analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla.
Huolen herätessä siihen puuttuminen oli kaikkien koulussa työskentelevien vastuulla. Huoleen puuttumisen tulisi tapahtua varhaisessa vaiheessa ja usein huolten selvittämiseen tarvitaan moniammatillista yhteistyötä. Opettajien ja ohjaajien rooli huoleen puuttumisessa oli keskeinen, sillä he työskentelevät nuorten ja lasten kanssa päivittäin. Aidot kohtaamiset koulun arjessa olivat tärkeää. Kiire, toisinaan lainsäädäntö ja persoonien väliset erot vaikuttivat moniammatilliseen toimintaan. Moniammatillinen toiminta oli sujuvaa ja sitä tehtiin paljon. Luottamus rakentui vuorovaikutuksessa työntekijöiden ja oppilaiden välillä. Luottamusta edesauttoi oppilaiden asioihin tutustuminen ja keskustelu heidän kiinnostuksen kohteistaan. Luottamus katoaa helposti, jos pyritään liian nopeaan toimintaan tai keskustellaan oppilaiden yksityisistä asioista julkisesti.
Jatkotutkimusta tarvitaan oppilaiden näkökulman selvittämiseksi siitä, miten koulun -ja opiskeluhuollon työntekijät voivat edistää heidän hyvin vointiaan. Lisäksi tarvitaan tietoa, miten yhteistyö perheiden kanssa sujuu ja miten tietyistä terveysongelmista kärsivät nuoret saavat apua koulussa.
ii
University of Eastern Finland, Faculty of Health Sciences Department of nursing science, preventive nursing science
Palander, Tiina: The Inclusion of Young People from the Perspective of the Staff of School and Pupil Welfare Services
Thesis, 52 pages, 4 appendices (8 pages) Supervisor: Docent Päivi Kankkunen, PhD May 2021
Keywords: Inclusion, pupil welfare, upper comprehensive school, multiprofessional approach School plays a significant role in supporting the positive development of children and young people. There is inequality in all age groups, and a child- and family-centred approach should be a key value underlying the development of the services. The rights of children and under 18- year-old young people are specified in the United Nations Convention on the Rights of the Child and valid legislation. According to the Student Welfare Act, schools must promote pupils’ health, wellbeing and inclusion.
The purpose of this study was to describe how the inclusion and a multi-agent approach were realised from the perspective of pupil welfare and school staff. The study was conducted in collaboration with the Programme to address child and family services in North Savo.
The research data were collected by interviewing pupil welfare and school employees in the North Savo region (N=10) in February, March and April in 2019. The theme interview structure and support questions were prepared in advance. After the interviews, the data were
transcribed and analysed using inductive content analysis.
When there was a concern of a pupil’s wellbeing, everyone working at the school was
responsible for intervening. It was considered important to intervene in the concern at an early stage, and this often-required multiprofessional cooperation. Teachers and instructors played a key role in intervening as they worked with children and young people on a daily basis. Genuine encounters in the day-to-day practice at schools were important. A sense of urgency and,
occasionally, legislation and differences between individuals affected multiprofessional activities.
The multiprofessional activities ran smoothly and were frequently used. Trust was built in an interaction between employees and pupils. Building trust was promoted by familiarisation with pupils’ issues and discussing their interests with them. Meanwhile, trust can be easily lost if measures are taken at an overly fast pace or if pupils’ private matters are discussed in public.
Further study is needed to find out students ’perspectives on how pupil welfare and school
iii
employees can contribute to their well-being. In addition, there is a need for information on how to work with families and how young people with certain health problems get help at school.
iv
Lyhenteet
LAPE Lasten -nuorten ja perheiden muutosohjelma
5
Sisältö
1 Johdanto ... 7
2 Kirjallisuuskatsaus ... 10
2.1 Kirjallisuushaun kuvaus ... 10
2.2 LAPE-hankkeen kuvaus ... 15
2.3 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista ... 16
3 Tutkimuksen tavoite ja tarkoitus ... 18
4 Aineisto ja menetelmät ... 19
4.1 Menetelmän valinta ... 19
4.2 Aineistonkeruu ... 19
5 Aineiston analyysi ... 21
6 Tulokset ... 24
6.1 Haastateltavat ... 24
6.2 Nuoren kohtaamineen huolen herätessä ... 24
6.2.1 Nuoren kokonaisvaltainen huomiointi ... 24
6.2.2 Nuoren aito kohtaaminen arjessa ... 28
6.3 Opiskeluhuollon -ja koulun työntekijöiden monitoimijuus ... 31
6.3.1 Lainsäädännön vaikutus yhteistyöhön ... 31
6.3.2 Opiskeluhuoltoryhmät ja ammattiryhmien työnjako ... 33
6.4 Luottamus koulun -ja opiskeluhuollon työntekijöiden ja nuoren välillä ... 35
6.4.1 Luottamusta vähentävät tekijät ... 36
6
6.4.2 Luottamusta rakentavat tekijät ... 37
6.5 Yhteenveto tuloksista ... 39
7 Pohdinta ja johtopäätökset ... 42
7.1 Tulosten tarkastelua ... 42
7.2 Tutkimuksen luotettavuus ... 44
7.3 Tutkimuksen eettisyys ... 45
7.4 Johtopäätökset ja jatkotutkimukset ... 47
Lähteet ... 48
LIITTEET
Liite 1. Kirjallisuuskatsaukseen valitut artikkelit Liite 2. Kutsukirje tutkimukseen osallistumiseen Liite 3. Tiedote tutkimuksesta
Liite 4. Tietoon perustuva suostumus
7
1 Johdanto
Suomalaiset nuoret voivat yleisesti ottaen hyvin, mutta eriarvoisuutta esiintyy myös tässä ikäryhmässä. Hallituksen terveyspoliittisena tavoitteena on vähentää
eriarvoisuutta kaikissa ikäryhmissä sekä tukea hallintoalojen ja viranomaisten välistä yhteistyötä poistamalla eriyttäviä säädöksiä (Valtioneuvosto 2018). Myös koulu voi tukea lapsen ja nuoren myönteistä kehitystä. Vuonna 2019 Suomessa oli peruskouluja 2189 (Tilastokeskus 2021). Opiskeluhuollon palvelut ovat suhteellisen kattavasti saatavilla, mutta edelleen on kouluja, joissa palveluiden tarjoaminen on puutteellista ja perheen heikko taloudellinen tilanne vaikuttaa nuorten kokemukseen palveluiden
saatavuudesta. (THL 2017a.) Perheen heikomman taloudellisen tilanteen on todettu myös olevan yhteydessä nuoren huonompiin terveystottumuksiin ja runsaampaan oireiluun. Lapsi -ja perhekeskeisyyden tulisi olla keskeinen arvo, jolle palveluita rakennetaan.
Hallituksen lasten- nuorten ja perheiden muutosohjelmassa (LAPE) tavoitteena on kehittää myös opiskeluhuoltoa yhä lapsilähtöisemmäksi sekä yhteisöllisyyttä ja osallisuutta edistäväksi. (THL 2017b; STM 2004.) LAPE:ssa keskeisenä tavoitteena on myös yhteistyön tiivistäminen eri toimijoiden välillä ja toimintakulttuurin muutos.
Monitoimijuus viittaa toimintaan, joka on usean eri toimijan yhteistyötä. Lapsi, nuori tai perhe on mukana yhtenä aktiivisena toimijana. Monitoimijainen arviointi viittaa
toimintaan, jossa lapsen tai nuoren elämäntilannetta arvioidaan kokonaisvaltaisesti ja pyritään muodostamaan yhteistä tietoa hänen elämäntilanteestaan asiantuntijoiden ja lapsen, nuoren tai perheen tiedon pohjalta. Monitoimijuutta ohjaavia periaatteita ovat lapsikeskeisyys, kokonaisvaltaisuus, dialogisuus, suhdeperustaisuus ja tuen vaikutusten arviointi. Yhteistyö perustuu luottamukseen ja yhteisen tiedon rakentamiseen
toimijoiden välillä. Toiminnan keskiössä on lapsen tai nuoren elämäntilanne. Osallisuus on osa monitoimijuutta ja tärkeää olisi nuoren oma sitoutuminen prosessin eri
vaiheisiin ja yhteisen tietoperustan rakentaminen myös hänen kanssaan. (THL 2017b.)
8
Tässä tutkielmassa tehdään yhteistyötä Pohjois-Savon lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelman (YHDESSÄ!) kanssa
Lapsen ja alle 18-vuotiaan nuoren osallisuutta määritellään lainsäädännössä ja YK:n lapsen perusoikeuksien julistuksessa. Perustuslain 6§3 momentin mukaan lasta tulee kohdella tasavertaisesti (Perustuslaki 731/1999). YK:n lasten oikeuksien julistuksen mukaan lapsella on oikeus turvalliseen ympäristöön, erityiseen suojeluun, koulutukseen ja virkistykseen. Lapsella on lisäksi oikeus ilmaista mielipiteensä itseään koskevissa asioissa. (Unicef 2018.)
Oppilas- ja opiskelijahuoltolain mukaan peruskoulussa olevin oppilaiden terveyttä, hyvinvointia ja osallisuutta on pyrittävä edistämään kouluissa. Ensisijaisesti toteutetaan yhteisöllistä oppilashuoltoa, joka koskee koko oppilaitosyhteisöä. Oppilaalla on lain mukaan oikeus tarvittaessa yksilökohtaiseen oppilashuoltoon, joka sisältää
kouluterveydenhuollon, psykologi- ja kuraattoripalvelut ja monialaisen yksilökohtaisen oppilashuollon. Tässä tutkielmassa painopiste on yksilöllisessä opiskeluhuollossa.
Terveydenhoitaja ja lääkäri toteuttavat kouluterveydenhuoltoa. Näiden palveluiden tavoitteena on edistää kouluyhteisöjen terveellisyyttä sekä koululaisten hyvinvointia ja oppimista. Tavoitteena on mahdollisen tuen tarpeen varhainen tunnistaminen ja ohjaaminen hoitoon sekä tutkimuksiin. Opiskeluhuollon suunnittelusta, kehittämisestä ja ohjauksesta vastaa opiskeluhuollon ohjausryhmä. Oppilaitoskohtaiset
opiskeluhuollon työryhmät kehittävät, toteuttavat ja arvioivat opiskeluhuoltoa. Lisäksi yksittäisen opiskelijan tuen tarvetta arvioimaan voidaan perustaa monialainen
asiantuntijaryhmä opiskelijan tai huoltajan suostumuksella. (Oppilas- ja opiskelijahuoltolaki 1287/2013.)
9
Nuoren osallisuudesta kouluterveydenhuollossa on tehty aikaisempaa kansallista tutkimusta. Ylemmän ammattikorkeakoulun opinnäytetyössään Vehviläinen (2012) selvitti asiakkaan osallisuuden kokemuksia kouluterveydenhuollossa. Lamminen (2017) on ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opinnäytetyössään kartoittanut
kouluterveydenhuollon koulukuraattoreiden ja koulupsykologien yhteistyötä. Kaunisto (2017) on pro gradu - tutkielmassaan selvittänyt nuoren osallisuuden tasoja
terveydenhuollossa.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, miten yläkouluikäisen nuoren osallisuus ja monitoimijuus toteutuvat opiskeluhuollon ja koulun työntekijöiden näkökulmasta.
Tutkimuksessa selvitetään monitoimijaisen yhteistyön edellytyksiä ja toimivuutta Pohjois-Savon alueella yläkouluissa vuosiluokilla 7-9 (13-16 v. nuoret.)
10
2 Kirjallisuuskatsaus
2.1 Kirjallisuushaun kuvaus
Kirjallisuushaku tehtiin kolmeen tietokantaan, Pubmed, Cinahl ja Medic. Hakusanoina käytettiin (pupils OR adolescence OR youth OR teenagers) AND (” patient participation”
OR involvement) AND ("health care OR healthcare") AND ("school health services").
Medic tietokannassa hyödynnettiin suomen kielistä hakulauseketta. Kirjallisuushaun tuloksena löydettiin Pubmedista 2195 artikkelia, joista 4 valittiin mukaan tutkimukseen.
Cinahlista löydettiin yhteensä 848 artikkelia, joista 7 otettiin mukaan tutkimukseen.
Medicistä löydettiin 434 artikkelia, joista 1 valittiin mukaan tutkimukseen.
Kirjallisuushaku tehtiin ensin tutkimussuunnitelmaa tehdessä ja päivitettiin keväällä 2021. Sisäänottokriteereitä olivat 10 vuoden aikarajaus, vertaisarvioitu julkaisu, artikkelin saatavuus ja julkaisukielenä suomi tai englanti (Taulukko 1.)
Poissulkukriteerinä oli lisäksi, että artikkeli ei ollut aiheen kannalta relevantti.
Taulukko 1. Kirjallisuushakun kuvaus.
HAKULAUSEKE CINAHL JA PUBMED: (pupils OR adolescence OR youth OR teenagers) AND (” patient participation” OR involvement) AND ("health care or healthcare") AND ("school health services")
HAKULAUSEKE MEDIC: (oppilas OR nuori OR teini-ikäinen) AND (kouluterveydenhuolto)
11
TULOKSET:
PUBMED: 2195 CINAHL: 848 MEDIC:434
VALITUT:
PUBMED: 4 CINAHL: 7 MEDIC: 1
= 12 artikkelia
Aikaisempien tutkimusten mukaan nuoren osallisuuteen liittyy monia näkökulmia.
Osallisuus voidaan kuvailla jatkumona, joka ammattilaisten täysin ohjaamasta toiminnasta etenee kohden perhekeskeisyyttä. Osallisuuteen voidaan liittää työskentelytapa, jossa keskiössä on asiakkaan tarpeet. (Metselaar ym. 2015.)
Osallisuutta voidaan tarkastella myös yhteisenä päätöksentekona lasten ja nuorten kanssa. Lapset ja nuoret ovat tällöin vastuullisia päätöksentekijöitä, ja heillä on aidosti mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin. (Larsson ym. 2018.) Osallisuuden käsitettä lähellä on jaettu päätöksenteko, jossa terveydenhuollon asiakas on aktiivinen toimija terveyttään koskevassa päätöksenteossa (Valenzuela ym. 2014).
Osallisuutta on mahdollista tarkastella nuoren oman aktiivisuuden kautta. Nuoren oman aktiivisuuden tukeminen voi edesauttaa hyvän terveyden ylläpitämistä.
Terveydenhuollon ammattilaiset voivat tukea nuorta aktiivisen roolin omaksumisessa.
Vuorovaikutuksessa tulisi pyrkiä keskusteluun nuoren kanssa ja huomioida hänen
12
mielipiteensä päätöksenteossa. (Woynarowska-Soldan ym. 2015.) Lasten tai nuorten osallisuutta terveyttään koskevaan päätöksentekoon voidaan tukea interventioiden avulla. Osallisuuden tukeminen vaikuttaa myönteisesti hoitoon sitoutumiseen ja hoitotyytyväisyyteen. Päätöksenteossa valmentaminen voi olla vaikuttava interventio.
Valmentamiseen voi sisältyä esimerkiksi neuvontaa tai muuta tukea sekä lisäksi kirjallista materiaalia aiheesta. Päätöksenteossa valmentaminen tuki
jaettupäätöksentekoa erityisesti silloin, kun tukea annettiin sekä lapsille että vanhemmille. (Feenstra ym. 2014.)
Valenzuela ym. (2014) selvittivät tutkimuksessaan huoltajien näkemyksiä jaetusta päätöksenteosta lasten tyypin 1 diabeteksen hoidossa. Tutkimuksen tulosten mukaan jaetulla päätöksenteolla oli myönteinen vaikutus verensokeriarvojen pysymiseen sopivissa rajoissa. Tutkimuksessa todettiin myös, että vähäisemmällä jaetulla päätöksenteolla oli yhteys huonompaan itsehoitoon. (Valenzuela ym. 2014.) Lapsen osallisuudella voi olla myönteisiä vaikutuksia lapsen käytökseen ja turvallisuuteen. Se voi lisäksi vähentää vanhempien kokemaa stressiä ja lisätä hyvinvointia. Lapsen tai nuoren tarpeiden huomiointi hoidon eri vaiheissa vaikutti myönteisesti hoidon tuloksiin.
(Metselaar ym. 2015.)
Nuoren osallisuutta on mahdollista tukea luomalla myönteinen ilmapiiri ja antamalla nuorelle kokemus kuulluksi tulemisesta. Osallisuuden toteutuminen voidaan jaotella neljään tasoon kutsuvaan, mahdollistavaan, estävään ja poissulkevaan.
Vuorovaikutuksessa nuoren kokemus on merkityksellinen ja hänen osallisuuttansa on mahdollista tukea myönteisen ilmapiirin avulla, tuen tarpeen ymmärtämisellä ja nuoren kuulemisella. (Rytkönen ym. 2016.)
Iachini ym. (2015) kuvailevat yhteistoiminnallisuuden ulottuvuuksia kuten kulttuurista osaamista, keskustelua hoidon ulottuvuuksista ja tiedon antamista palveluista.
Keskustelu hoidon ulottuvuuksista sisälsi hoitovaihtoehtojen tuomisen esille ja toisaalta
13
negatiivisena koettiin esimerkiksi tilanne, jossa hoidon etenemisestä ei annettu tietoa.
Sekä vanhemmat että nuoret pitivät tärkeänä keskustelua hoidon ulottuvuuksista.
Vanhemmat ja nuoret kokivat terapeuttisen allianssin kehittymisen työntekijöiden kanssa tärkeänä. Terapeuttinen allianssi sisälsi yhteisymmärryksen luomisen ja työntekijän toivottiin olevan luotettava, uskottava ja aito. Kysymysten kysyminen ja kuunteleminen koettiin tärkeinä vuorovaikutuksen elementteinä. (Iachini ym. 2015.)
Cahill ym. (2019) selvittivät nuorten näkemyksiä ja kokemuksia saamastaan hoidosta lastensairaalassa. Nuorten mukaan olisi tärkeää, että vuorovaikutuksessa
terveydenhuollon ammattilaisten kanssa heidät kohdattaisiin kokonaisvaltaisesti ja arvostavasti. Tiedon saaminen sairaudesta koettiin tärkeänä. Lisäksi nuoret toivat esille toivovansa keskustelua myös muista aihepiireistä sairauden lisäksi. Nuorten
kokemusten mukaan sairaalat olivat usein hämmentäviä ja pelottavia paikkoja.
Tutkimuksen tulosten mukaan olisikin tärkeää, että sairaalat olisivat mahdollisimman selkeitä ja miellyttäviä paikkoja. Lisäksi todettiin, että on paljon tilanteita, joissa joutuu odottamaan ja niissä olisi hyödyllistä, jos olisi saatavilla nuorille sopivaa ajanvietettä.
Tärkeää olisi myös tukea nuorten sosiaalisia suhteita perheisiin ja ystäviin hoidon aikana. (Cahill ym. 2019.)
Rosvall ja Nilsson (2016) selvittivät toistuvista kivuista kärsivien oppilaiden ja
kouluterveydenhoitajien kokemuksia kouluterveydenhuollon palveluista. Oppilaiden mukaan luottamuksellisen suhteen kehittyminen kouluterveydenhoitajan kanssa koettiin toisinaan haasteellisena, sillä tapaamiset olivat yleisesti järjestettyjä jostain tietystä syystä. Samoin esimerkiksi mielenterveysongelmista keskusteleminen koettiin vaikeana, sillä niiden saatettiin kokea olevan merkki henkilökohtaisesta
epäonnistumisesta. Yleinen keskustelu mielenterveysongelmista tai stressinhallinnan keinoista luokassa muun opetuksen yhteydessä koettiin helpompana.
Kouluterveydenhoitajien näkökulmasta nousi esille sosioekonomisen taustan sekä
14
sukupuolen vaikutus ongelmiin ja terveyttä edistävä tehtävä. Yhteistyön lisääminen kouluterveydenhoitajien ja muun koulun henkilökunnan välillä voisi olla keino, jonka avulla olisi mahdollista käsitellä myös hankalia asioita monipuolisemmin. (Rosvall &
Nilsson 2016.)
Hutchinson ja John (2012) selvittivät tutkimuksessaan kouluterveydenhoitajien keinoja edistää teini-ikäisten poikien pääsyä ja sitoutumista kouluterveydenhuoltoon.
Kouluterveydenhoitajien näkökulmasta yhteyden luominen poikiin oli tärkeää. Aluksi keskityttiin tutustumiseen ja sen jälkeen nuorten oli helpompi keskustella myös
vaikeista aiheista. Hyödyllistä oli myös, että kouluterveydenhoitajan huone oli sijoitettu sopivalle paikalle ja yksityisyys oli mahdollista säilyttää siellä asioidessa. Yhteistyö kouluterveydenhoitajien ja muiden kouluntyöntekijöiden välillä oli tärkeää. Oppilaan käyttäytymisellä ja oppimisella on yhteys terveyteen ja hyvinvointiin. Kouluympäristön tulisi tukea avun hakemista ja etsimistä. (Hutchinson & John 2012.) Suomalaisessa tutkimuksessa Välkkilä ym. 2020 selvittivät sukupuolen, kouluasteen, sosioekonomisen aseman, asuinpaikan ja syntyperän vaikutusta nuoren kokemukseen
kouluterveydenhoitajan palveluista. Tutkimuksen mukaan taustatekijöillä oli vaikutusta nuoren kokemukseen kouluterveydenhoitajan palveluista. Nuoren syntyperä ja perheen huono taloudellinen tilanne vaikuttivat kokemukseen palveluista. Ulkomailla syntyneet tai ulkomaalaistaustaiset nuoret kokivat, että kouluterveydenhoitajan palvelut eivät vastanneet heidän tarpeisiinsa riittävän hyvin. (Välkkilä ym. 2020.)
Myös koululla ja nuoren yhteydellä kouluun on merkitystä. Aspy ym. (2011) tutkivat nuorten riskikäyttäytymisen yhteyttä heidän koulunkäyntiinsä ja koulussa ilmeneviin haasteisiin kuten koulumenestys, poissaolot koulusta ja ongelmat koulussa.
Tutkimuksessa riskikäyttäytymisellä tarkoitettiin varhaisia seksuaalisia suhteita ja alkoholin käyttöä. Tutkimuksen mukaan koululla oli merkitystä riskikäyttäytymisen välttämisessä. Nuoren yhteys kouluun vaikutti myönteisesti ja ehkäisi
riskikäyttäytymistä. (Aspy ym.2011.)
15
2.2 LAPE-hankkeen kuvaus
LAPE-hankkeen tavoitteena on kehittää lasten, nuoren ja perheiden palveluita.
Palveluissa pyritään antamaan oikea-aikaista tukea ja painopiste siirtyy
ennaltaehkäiseviin palveluihin. Lapsi -ja perhekeskeisyys painottuu ja työtä tehdään sektorien rajat ylittävänä yhteistyönä. (STM 2018a.) Pohjois-Savossa LAPE toteutetaan YHDESSÄ! -hankkeena, jossa muutoskohteina on esimerkiksi
perhekeskuskustoimintamallin kehittäminen. Tavoitteena hankkeessa on vahvistaa lasten ja nuoren osallisuutta, hyvinvointia, voimavaroja sekä vähentää eriarvoisuutta.
(Rytkönen 2018.)
Koulut ja opiskeluhuolto voivat edistää lapsen ja nuoren hyvinvointia. Tavoitteena onkin kehittää myös opiskeluhuollon toimintaa ja kouluympäristöä. Palveluissa pyritään ammattilaisten keskinäisen yhteistyön kehittämiseen, jonka avulla lapset ja nuoret saavat oikea-aikaista tukea. Tavoitteena on myös, että palvelut olisivat yhtenäinen kokonaisuus riippumatta niiden järjestäjästä. (STM 2018b.) Valtakunnallisesti LAPE- hanketta on päätetty jatkaa edelleen vuoteen 2022. Keskeisiä teemoja ovat
perhekeskukset, lasten, nuorten ja perheiden varhainen tuki arjessa, lastensuojelun moninaisuus ja lasten -ja nuorten matalan kynnyksen päihdepalvelut. (THL 2021.)
Monitoimijainen arviointi viittaa toimintaan, jossa lapsen tai nuoren elämäntilannetta arvioidaan kokonaisvaltaisesti. Monitoimijaista arviointia ohjaavia periaatteita ovat lapsen oikeudet, kokonaisvaltaisuus, lapsikeskeisyys, suhdeperustaisuus, myönteinen tunnistaminen, dialogisuus ja tuen sekä palveluiden tarpeen arviointi. Tavoitteena on muodostaa lapsen tai nuoren elämäntilanteesta kokonaisvaltainen käsitys. Lapsen tai nuoren omaa toimijuutta arvostetaan osana työskentelyä. Nuoren ja koko perheen kohtaamisessa pyritään aitouteen ja arjen näkökulman ymmärtämiseen.
Vuorovaikutuksessa toimitaan suhdeperustaisuuteen ja kohtaamiseen. Monitoimijaisen arvioinnin tarve arvioidaan yksilöllisesti tilanteen mukaan. Jos lapsella tai nuorella on
16
haasteita usealla eri elämänalueella, tulee monitoimijaisen arvioinnin tarve
mahdolliseksi. Esimerkiksi nuoren kohdalla havaitut oppimisen ongelmat yhdistettynä psykososiaalisiin tai ympäristön haasteisiin voivat edellyttää monitoimijaista yhteistyötä tai arviointia. Luottamus on keskeinen osa monitoimijuutta. Luottamus rakentuu
yhteisen avun tarpeen tunnistamisesta, yhteisestä tiedosta sekä tavoitteista, vuorovaikutuksesta ja yhteistyöstä. (THL 2017b.)
2.3 Yhteenveto tutkimuksen lähtökohdista
Aikaisempien tutkimusten mukaan nuoren osallisuuden tukemisella on myönteisiä vaikutuksia hoitoon sitoutumisessa, hoitomyöntyväisyydessä, käytökseen ja
turvallisuuden kokemukseen. Osallisuus voidaan nähdä jatkumona ja se on mahdollista jaotella tasoihin poissulkevaan, estävään, mahdollistavaan ja kutsuvaan. Nuoren
osallisuutta edistetään kuuntelemalla häntä ja kohtaamalla hänet yksilöllisesti.
Osallisuutta voidaan tukea antamalla nuorelle tietoa päätöksenteon tueksi tai yhteisellä keskustelulla aiheesta. Jaettu päätöksenteko on lähellä osallisuuden käsitettä ja siinä terveydenhuollon asiakas nähdään aktiivisena toimijana. Työntekijän tulisi olla
vuorovaikutuksessa luotettava, uskottava ja aito yhteistyössä nuorten ja vanhempien kanssa. (Metselaar ym.2015, Cahill ym. 2019, Valenzuela ym. 2014, Rytkönen ym. 2016, Iachini ym. 2015.)
Koululla on mahdollisuus edistää nuoren kasvua ja kehitystä. Kouluterveydenhoitajat kohtaavat nuoria säännöllisesti ja yhteistyö heidän sekä koulun muiden työntekijöiden kanssa on tärkeää. Toisinaan luottamuksen kehittyminen voi kuitenkin olla vaikeaa ja keskustelu haastavista aiheista ei aina onnistu. Yksityisyys tulisi huomioida myös koulujen fyysisten tilojen suhteen, jotta tapaamiset esimerkiksi nuoren ja
kouluterveydenhoitajan välillä voitaisiin järjestää mahdollisimman sujuvasti. Koululla voi
17
olla merkitystä myös nuorten riskikäyttäytymisen ennaltaehkäisyssä ja nuoren hyvinvointi vaikuttaa myös hänen oppimiseensa. Myös taustatekijät kuten perheen taloudellinen asema tai nuoren syntyperä vaikuttavat nuoren palveluntarpeeseen ja siihen, miten tyydyttäväksi hän palvelut kokee. (Rosvall & Nilsson 2016, Hutchinson &
John 2012, Aspy ym.2011, Välkkilä ym. 2020.)
LAPE- hankkeessa tavoitteena on kehittää laajasti ja monipuolisesti palveluita (STM 2018a). Osallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen ovat hankkeen keskeisiä tavoitteita.
Myös kouluilla on mahdollisuus tukea ja edistää nuorten hyvinvointia. Koulun -ja opiskeluhuollon työntekijöiden toiminta ja yhteistyö on tärkeä osa oppilaiden
hyvinvoinnin edistämistä. Tässä tutkimuksessa on tehty yhteistyötä Pohjois-Savon lapsi - ja perhepalveluiden muutosohjelman kanssa.
18
3 Tutkimuksen tavoite ja tarkoitus
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvata, miten yläkouluikäisen nuoren osallisuus ja monitoimijuus toteutuvat opiskeluhuollon ja koulun työntekijöiden näkökulmasta.
Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää koulutuksessa, terveydenhuollon sekä koulutoimen johtamisessa ja monitoimijaisen työskentelyn kehittämisessä.
Tutkimuskysymykset ovat:
1. Miten nuoren osallisuus toteutuu opiskeluhuollon ja koulun työntekijöiden näkökulmasta yksilökohtaisen opiskeluhuollon prosessissa?
2. Miten monitoimijuus toteutuu opiskeluhuollon ja koulun työtekijöiden työskentelyssä?
19
4 Aineisto ja menetelmät
4.1 Menetelmän valinta
Tutkimus toteutettiin laadullisesti. Laadulliselle eli kvalitatiiviselle lähestymistavalle tyypillisiä elementtejä ovat aineistolähtöisyys, osallistujien näkökulman painottaminen ja tutkijan läheinen suhde osallistujiin. Osallistujien määrä voi olla suhteellisen
vähäinen, mutta heillä on tietoa tutkittavasta aiheesta. (Kylmä & Juvakka 2007.) Laadullisessa tutkimuksessa pyritään kokonaisvaltaiseen ymmärrykseen tutkittavasta ilmiöstä. Laadulliselle tutkimukselle on tyypillistä, että tieto kerätään luonnollisissa olosuhteissa. Tutkimus voidaan toteuttaa kertaluontoisena tiedonkeruuna
poikkileikkaustutkimuksena. (Polit & Beck 2017.) Syvällisen tiedon saaminen
osallistujilta oli tavoitteena tässä tutkimuksessa ja laadullinen lähestymistapa sopii sen vuoksi hyvin aiheeseen.
4.2 Aineistonkeruu
Haastatteluiden toteuttamista varten haettiin tarvittavat tutkimusluvat Kuopion
kaupungilta ja Rautalammin kunnalta syksyn 2018 ja talven 2019 aikana. Rautalammin osalta tutkimuslupa haettiin myös Sisä-Savon sosiaali- ja terveydenhuollon
kuntayhtymältä. Tutkimuslupien myöntämisen jälkeen oltiin yhteydessä yläkoulujen rehtoreihin ja sovittiin haastattelujen toteuttamisesta. Rehtorien antaman
suostumuksen perusteella sovittiin tarkemmin haastatteluiden toteuttamisesta osallistujien aikataulut huomioiden. Rehtori oli yhteydessä koulun henkilökuntaan ja lisäksi tutkija otti yhteyttä opiskeluhuollon työntekijöihin henkilökohtaisesti, mikäli
20
rehtorin kanssa näin sovittiin. Haastateltaville kerrottiin tutkimukseen osallistumisen olevan vapaaehtoista ja nauhoittamisesta ennen haastattelujen alkua. Haastateltavilta pyydettiin ennen haastatteluiden alkua kirjallinen suostumus tutkimukseen
osallistumiseen. Puhelinhaastattelussa suostumus pyydettiin suullisesti.
Haastattelut toteutettiin helmi -, maalis- ja huhtikuussa 2019. Haastattelut toteutettiin yksilö -, pari- ja ryhmähaastatteluina kouluilla Rautalammilla ja Riistavedellä.
Haastattelut toteutettiin osallistujien työhuoneissa ja ryhmätyötilassa.
Ryhmähaastatteluun osallistui neljä haastateltavaa. Yksi haastattelu tehtiin soittamalla osallistujalle aikatauluihin liittyvistä syistä. Haastatteluiden kesto vaihteli 15-30 minuutin välillä riippuen syntyneestä keskustelusta ja haastateltavien määrästä. Osallistujia oli yhteensä 10. Haastattelut nauhoitettiin ja ne toteutettiin teemahaastatteluina, joiden teemat pohjautuivat aikaisempaan kirjallisuuteen (Liite 3). Litteroitua aineistoa saatiin yhteensä 25 sivua.
Haastateltaville kerrottiin teemoista haastatteluiden alussa. Haastatteluihin osallistuminen oli vapaaehtoista ja tutkimuksesta kerrottiin ennen haastatteluiden alkua. Teemat käytiin läpi yksitellen ja hyödynnettiin myös niihin liittyviä apukysymyksiä.
Jokaisen teeman käsittelyn jälkeen osallistujille annettiin mahdollisuus kertoa asioista lisää. Haastattelija pyrki osallistumaan haastatteluiden kulkuun riittävän aktiivisesti.
Haastatteluiden jälkeen aineisto litterointiin sanasta sanaan ja tallennettiin Itä-Suomen yliopiston pilvipalveluun, jonka jälkeen se tulostettiin. Aineisto säilytettiin huolellisesti.
Aineisto luettiin ensin läpi useamman kerran ja samalla tehtiin alleviivauksia sekä muistiinpanoja tekstiin. Aineistoa myös pyrittiin luokittelemaan alustavasti. Tämän jälkeen aineistoa luokiteltiin induktiivisen sisällönanalyysin periaatteiden mukaisesti.
21
5 Aineiston analyysi
Aineiston analysoitiin induktiivisella eli aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla.
Sisällönanalyysin avulla aineisto pyritään tiivistämään siten, että sen ydinsisältö ei katoa.
Aineistolähtöisessä sisällönanalyysissa aineistoa pelkistetään, ryhmitellään ja abstrahoidaan. (Tuomi & Sarajärvi 2018). Pääluokkia saatiin kolme. Pääluokat olivat nuoren kohtaaminen huolen herätessä, opiskeluhuollon -ja koulun työntekijöiden monitoimijuus ja luottamus työntekijöiden ja nuoren välillä. Aineiston analyysia nuoren kohtaamisessa huolen herätessä on kuvattu taulukossa 2.
Taulukko 2. Esimerkki induktiivisesti sisällönanalyysista.
Alkuperäinen ilmaus
Pelkistetty ilmaus
Alaluokka Yläluokka Pääluokka
”Se, joka lasta opettaa tai lapsen kanssa toimii esimerkiksi
opettajat, ohjaajat niin meillä on kaikilla vastuu puuttua asioihin, jos huomaamme, että lapsi tai nuori voi huonosti. ”
Vastuu kaikilla henkilöllä, jotka lapsen kanssa toimivat ja asian vieminen eteenpäin.
Vastuu viedä asia eteenpäin
Vastuu oppilaan
hyvinvoinnista Nuoren
kohtaaminen huolen herätessä
22
”Se, joka on jotenkin
huolissaan siitä oppilaasta, niin hän ottaa sen puheeksi ensimmäisenä.
Sitten tarpeen mukaan mietitään, että ketä siihen tarvitaan mukaan.”
Huoli oppilaasta ja asian vieminen tarvittaessa eteenpäin.
Asian puheeksi ottaminen ja eteenpäin vieminen.
Puheeksi- ottaminen
Nuoren
kohtaaminen huolen herätessä
Kolmannessa pääluokassa kuvattiin monitoimijaista yhteistyötä opiskeluhuollon- ja kouluntyöntekijöiden näkökulmasta. Tutkimuksen tulosten mukaan yhteistyötä tehtiin paljon ja se oli monipuolista. Toisaalta ammattiryhmien työnjakoon liittyi
epätietoisuutta ja yhteistyötä voitaisiin kehittää edelleen. Yhteistyötä ja sen totuteutumista on kuvattu taulukossa 3.
23
Taulukko 3. Esimerkki aineiston luokittelusta kuvatessa monitoimijaista yhteistyötä opiskeluhuollon -ja kouluntyöntekijöiden välillä
Alkuperäinen ilmaus
Pelkistetty ilmaus
Alaluokka Yläluokka Pääluokka
”Mutta sitten siinä on se haaste, että kun kaikki ei tiedä, että kenen tonttia on mikäkin.”
Epätietoisuutta siitä, kenelle asiat kuuluvat.
Epätietoisuus ammattiryhmien välisestä
työnjaosta.
Moniammatilli- nen yhteistyö
Opiskeluhuollon -ja koulun työntekijöiden monitoimijuus
”Opettajat ja ohjaajat on aika isossa roolissa, koska ne siellä päivittäin tallaavat nuorten kanssa.”
Opettajat ja ohjaajat ovat isossa roolissa, koska ovat
tekemisissä oppilaiden kanssa päivittäin.
24
6 Tulokset
6.1 Haastateltavat
Tutkimusta varten haastateltiin koulun ja opiskeluhuollon työntekijöitä Pohjois-Savon alueella (n=10). Haastattelut toteutettiin kahdella paikkakunnalla talven ja kevään 2019 aikana. Haastateltavat työskentelivät kouluterveydenhoitajina (n=2), rehtoreina (n=2) opinto-ohjaajina (n=2), koulukuraattoreina (n=2), koulupsykologina (n=1) ja laaja- alaisena erityisopettajana (n=1). Lisäksi osa osallistujista teki myös opetustyötä.
Haastateltavat työskentelivät yläkouluissa Pohjois-Savon alueella. Koulut olivat yhtenäiskouluja, joten samassa yhteydessä toimi yläkoulujen lisäksi myös alakouluja.
Haastateltavien rekrytointi tutkimukseen oli haasteellista ja tämä vaikutti toteutuneiden haastatteluiden määrään.
6.2 Nuoren kohtaamineen huolen herätessä
6.2.1 Nuoren kokonaisvaltainen huomiointi
Haastateltavat kuvasivat, että huolen herätessä siihen tulisi puuttua mahdollisimman nopeasti (Kuvio 1.) Huoleen puuttumisen tulisi tapahtua sen henkilön toimesta, joka siihen ensimmäisenä havahtuu. Haastateltavat kuvasivat, että vastuu huoleen puuttumisesta on kaikilla niillä henkilöillä, jotka lapsen tai nuoren kanssa koulussa toimivat. Ensimmäisenä lapsen tai nuoren huoleen heräävän työntekijän tehtävänä on huolehtia siitä, että asiaa viedään eteenpäin ja sitä käsitellään sopivalla sekä riittävällä tavalla. Esimerkiksi lapsi tai nuori voidaan ohjata eteenpäin kouluterveydenhoitajalle tai koulukuraattorille keskustelemaan. Huoli voi olla myös pedagoginen haaste, jolloin
25
koululla on parhaat keinot oppilaan auttamiseksi, mutta toisinaan pedagogisten haasteiden taakse voi kuitenkin piiloutua laajempia ongelmia, joiden käsittelyssä on tarvetta eri alojen asiantuntijoille.
”Joka huomaa asian, niin hänen tehtävä on viedä asiaa eteenpäin. Se voi olla opettaja, se voi olla ohjaaja, se voi olla rehtori, se voi olla ip-ohjaaja, se voi olla huoltaja, joka tuo huolen ja sitten lähdetään yhdessä viemään sitä eteenpäin.”
”Olemme sopineet, että se joka lasta opettaa tai lapsen kanssa toimii, niin meillä kaikilla on vastuu puuttua siihen, jos huomaamme, että lapsi tai nuori voi
huonosti.”
Yläkouluissa aineenopettajien ja erityisopettajien rooli koettiin tärkeänä, sillä he ovat päivittäin tekemisissä nuorten kanssa. Kouluntyöntekijöiden koettiinkin tarttuvan huoliin yleensä hyvin. Nuoren kanssa aluksi voidaan keskustella huolen herätessä ja pohditaan, millä tavalla asiaa viedään eteenpäin. Huolen herätessä asian eteenpäin vieminen koettiin tärkeänä ja sen selvittäminen, mikä olisi oikea kanava asiasta
hoitamiseksi. Huolen herätessä tarvitaan yhteistyötä, esimerkiksi voidaan keskustella, onko muille herännyt huolta ja henkilökunnan kesken käydään läpi oppilaiden asioita.
Myös rehtori voi keskustella asiasta työryhmän kanssa. Yhteistyö ammattiryhmien välillä on tärkeää, sillä sen avulla nuoren tilannetta voidaan alkaa selvittää. Lisäksi voisi olla tärkeää, että käytäisiin vaikkapa lyhyt keskustelu nuoren tilanteesta, jonka
seurauksena asiaa voitaisiin alkaa purkaa muiden ammattiryhmien toimesta.
”Ainakin juttelee jollekin toiselle, että onko sinulla sama huoli, kuin minulla on.”
”Toivoisin, että opettaja sanoisi sen lyhyenkin sanan, niin sitten pystyisi
bongaamaan sen nuoren tai lapsen vastaanotolleen. Sitten aika nopeasti kerron,
26
että olemme huolissamme sinusta. Sanoitan sen ääneen ja sen takia me ollaan tässä juttelemassa. Ja lähden kuuntelemaan, miten hän kokee sen tilanteen.”
Huolta tuotiin esille myös siitä, että huolen aiheet ovat lisääntyneet jatkuvasti.
Mahdollista on, että pieniin huoliin ei kiinnitettä huomiota yhtä helposti, vaan raja huoliin puuttumiseen nousee koko ajan korkeammalle. Ongelmien muuttuminen moninaisemmiksi voi aiheuttaa tilanteen, jossa pienet huolet jäävät huomiotta.
“Ongelmat ovat moninaisempia nykyisin ja se voi olla, että joku huoli tuntuu, että se ei ole näiden muiden rinnalla niin iso. Pienemmät huolet voivat jäädä peittoon, vähän pelkään sitä”
Opiskeluhuoltaryhmät ovat osa oppilaiden asioiden kokonaisvaltaista käsittelyä ja niissä oppilaan asioita käsitellään moniammatillisesti. Yksilökohtainen opiskeluhuolto ei ole aina tarpeen, vaan nuoren asioita voidaan pyrkiä käsittelemään muilla keinoin. Ennen asioiden käsittelyä yksilökohtaisessa opiskeluhuoltoryhmässä nuoren tilannetta on usein käsitelty jo esimerkiksi kuraattorin tai kouluterveydenhoitajan kanssa. Huoltajien mukana olo tilanteissa vaihtelee, sillä on tilanteita, joissa huoltaja ei ole aluksi mukana huolen käsittelyssä, vaan tilannetta selvitellään aluksi pelkästään nuoren kanssa.
Nuoren kohdalla herännyt huoli voi ilmetä ensin koulussa ja perheet voivat tarvita aikaa ennen kuin ovat valmiita ottamaan apua vastaan. Nuoren tilanteen kokonaisvaltainen käsittely kuitenkin usein edellyttää yhteydenpitoa huoltajiin ja etenkin pienten lasten kohdalla yhteydenpidon merkitys korostuu ja esimerkiksi yhteydenpito Wilma-viestin välityksellä voi olla nuoren tilanteen kokonaisvaltaista kartoittamista yhdessä huoltajien kanssa. Tällöin on joskus mahdollista, että lapsen tai nuoren huoltajat eivät vastaa koulun yhteydenottoon tai viestin sisältö antaa viitteitä lapsen tai nuoren tilanteesta.
”Sen ei pitäisi olla sellainen mörkö, että otan kaikki ammattilaiset koolle vaan enemmän, että mietitään yhdessä, mikä apu olisi teille paras.”
27
”Oppilaan asioissa, kun olemme, niin siellä on ne oikeat ihmiset ja on käyty se keskustelu etukäteen.”
”Se on jo sitä, kun ollaan Wilmassa yhteydessä kotiin ja se on jo tavallaan sitä kartoitustakin, jos kotoa ei koskaan vastata tai sieltä tulee jonkinlaista viestiä, niin kaikesta voi päätellä asioita.”
Huolen käsittelyyn vaikuttaa myös, millainen huoli on kyseessä ja onko sitä mahdollista ratkaista koulun keinoin. Ongelmallista voi olla, että koululla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa kaikkiin nuoren elämänpiiriin liittyviin asioihin, mutta kuitenkin nuori pyrittiin kohtamaan kokonaisvaltaisesta ja huomioimaan kaikki elämänalueet, sillä nuoren elämäntilanne kokonaisuutena vaikuttaa siihen, miten hän oppii. Nuori pyritään kohtaamaan siten, että huomioidaan, että hänellä voi elämässään olla, millaisia haasteita tahansa. Nuori pyritään
kohtamaan koulun kiireisessä arjessa ihmisenä ja tukemaan hänen kasvuaan yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi. Tärkeää onkin, että menestyminen jossain oppiaineessa ei ole aina ratkaisevaa ja arvosana annetaan oppiaineesta eikä ihmisyydestä.
Työssä tärkeänä pidettiin, että ollaan jatkuvasti tietoisia nuoren tilanteesta
kokonaisvaltaisesti ja mahdollisimman hyvin. Kokonaisvaltainen arviointi nähtiin myös osana työtä tai työn lähtökohtana. Työssä pyritään olemaan koko ajan kartalla lapsen tai nuoren tilanteesta, jos ongelmia ilmenee, ruvetaan tarkastelemaan tilannetta.
Kokonaisvaltainen arviointi on kyseessä lisäksi laajoissa terveystarkastuksissa, joissa tavoitteena on selvittää nuoren elämäntilanne kokonaisuutena. Kokonaisvaltainen nuoren kohtaaminen oli osa kaikkien ammattiryhmien työtä ja siihen pyrittiin aktiivisesti.
28
”Ainakin itse ajattelen, että omassa työssä lähtökohtana on, että lähdetään kokonaisuutena arvioimaan se lapsen tilanne.”
“Minun mielestäni meidän työssämme oleminen nuorten keskuudessa on ihan koko ajan sitä, että ollaan kartalla nuorten kokonaisvaltaisesta tilanteesta mahdollisimman hyvin.”
6.2.2 Nuoren aito kohtaaminen arjessa
Aitous, välittömyys ja pelisilmä ovat tärkeitä tekijöitä nuoren kohtaamisessa. Nuori pyritään ottamaan mukaan asioiden käsittelyyn mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Nuoren omat kokemukset tilanteesta huomioidaan ja hänellä on mahdollisuus valita, keiden työntekijöiden kanssa keskustelee asioistaan.
Ihmisten erilaisuuttakin voidaan sietää, jos ihminen on aidosti sellainen kuin on. Myös nuoret ymmärtävät erilaisuutta hyvin, kunhan myös he kokevat tulevansa hyväksytyksi.
Aito ja kokonaisvaltainen kohtaaminen voidaan ymmärtää hyväksymisenä ja toisen ihmisen arvostamisena. Aitous on myös kiinnostusta toisesta ihmisestä ja hänen mielenkiinnon kohteistaan. Aitous välittyy keskustelussa ja myös henkilökemiat voivat vaikuttaa kohtaamisiin. Huolen herätessä huomioidaan nuoren toiveet siitä, kenen kanssa hän mieluiten keskustelee tilanteestaan. Nuorella voi olla hyvä suhde jonkun koulun tai opiskeluhuollon työntekijän kanssa, mikä helpottaa vuorovaikutusta nuoren ja työntekijöiden välillä. Tätä vuorovaikutusta voidaan tukea, mikä helpottaa asioiden käsittelyä nuoren kannalta.
“Se, että olet oikeasti kiinnostunut toisesta, kyselet harrastukseen liittyvää, kunhan olet kiinnostunut”
29
“Nuori pitää kohdata ihmisenä, kuka tahansa on siinä meidän piirissämme, niin meidät täytyy hänet ihmisenä kohdata ja yrittää ymmärtää, että siellä voi olla taustalla mitä tahansa.”
“Vielä tärkeämpää on, että kasvaa sellainen hyvinvoiva, yhteiskunnassa toimintakykyinen yksilö. Siihen kuuluu se, että kysyn myös, että mitä sinulle kuuluu”
Ongelmallisena kohtaamisessa pidettiin kiirettä ja liian vähäistä aikaa keskustelulle.
Avoin ja kokonaisvaltainen kohtaaminen vie aikaa ja voi sen vuoksi olla haasteellista koulun kiireisessä arjessa. Arjen kohtaamiset tapahtuvat lyhyissä hetkissä ja avoimella tai kokonaisvaltaiselle kohtaamiselle ei välttämättä aina ole mahdollisuuksia.
Riittämättömyyden tunnetta aiheutti ajan vähyys, joka heikensi mahdollisuutta avoimeen ja kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen henkilökunnan ja nuoren välillä.
Nykyaika koettiin kiireisenä ja tämän ajateltiin aiheuttavan ongelmia jaksamiselle niin oppilaiden kuin henkilökunnankin kohdalla. Ongelmia saattaa ilmetä koulun arjessa esimerkiksi luokan työrauhassa ja tulisi keskittyä siihen, mikä on sillä hetkellä tärkeintä.
Nuoren kohtaaminen ihmisenä koettiin keskeisenä ja siihen tulisi aina pyrkiä erilaisissa tilanteissa. Tulisi pyrkiä ymmärtämään, että nuoren elämäntilanne voi olla millainen tahansa ja hänet tulisi kohdata ihmisenä. Koettiin, että ihmisten persoonalliset erot vaikuttavat kohtaamiseen enemmän kuin ammattiryhmien erot. Esimerkiksi nuori voi kokea, että opettajan tai erityisopettajan kanssa on helppo keskustella vaikeistakin aiheista ja kokee tämän luotettavana sekä välittömänä henkilönä. Tärkeää onkin huomioida, että nuoren kohtaaminen on persoonasta kiinni.
“Avoimesti ja kokonaisvaltaisesti, se vie aikaa”
30
“Kaikilla on kauhea kiire ja sen minkä huomaa on, että lapset ja nuoret tarvitsisivat paljon enemmän sitä kohtaamisaikaa.”
Toisaalta koettiin, että ajankäyttöön oli mahdollista vaikuttaa itse ja tämä helpotti
nuorten kohtaamista. Koettiin, että nuorille oli mahdollista olla saatavilla ja läsnä melko hyvin. Nuorilla oli mahdollisuus hakeutua keskustelemaan opiskeluhuollon
työntekijöiden kanssa tarvittaessa ja nuori voitiin kohdata hänen tarvitsemallaan tavalla käytettävän ajan puitteissa. Ajankäytössä kuvattiin eroja ammattiryhmien välillä ja mahdollisuudet vaikuttaa ajankäyttöön vaihtelivat myös työtekijöiden välillä. Ammatilla oli vaikutusta siihen, kuinka paljon työntekijä saattoi vaikuttaa oman aikataulunsa suunnittelemiseen.
“Se on minulle tavallaan arkipäivää, että olen täällä saatavilla. Neljä päivää viikossa olen pääosin saatavilla. Välitunnit ovat yleensä vapaana, että sinne pääsee.”
“Koen, että silloin kun tänne tullaan, niin on riittävästi aikaa
31
Kuvio 1 Koulun -ja opiskeluhuollon työtekijöiden monitoimijuus
6.3 Opiskeluhuollon -ja koulun työntekijöiden monitoimijuus
Opiskeluhuollon -ja kouluntyötekijät tekevät paljon yhteistyötä. Yhteistyötä tehdään hyödyntäen ammattiryhmien osaaminen koko koulun ja yksittäisten oppilaiden
parhaaksi. Yhteistyöhön vaikuttavat esimerkiksi lainsäädäntö ja henkilöiden väliset erot (Kuvio 2).
6.3.1 Lainsäädännön vaikutus yhteistyöhön
Monitoimijuuden toteuttamiseen vaikuttivat lainsäädäntö, kiire, ammattiryhmien ja henkilöiden väliset erot. Lainsäädännön koettiin vaikuttavan siihen, miten tietoa voidaan jakaa koulun sekä opiskeluhuollon työntekijöiden kesken. Lainsäädäntö rajaa
Nuoren kohtaaminen
huolen herätessä
-Kaikilla työtekijöillä vastuu puuttua -Yhteistyö työntekijöiden kesken -Nuoren elämäntilanteen
kokonaisvaltainen huomiointi
-Nuoren osallistuminen ja vaikutusmahdollisuudet
32
sitä, kenen kanssa oppilaiden asioista on mahdollista keskustella. Lakia kritisoitiin ja sen todettiin vaikeuttavan vastuunottamista oppilaista, koska tiedon antaminen heidän asioistaan on toisinaan haasteellista, esimerkiksi oppilaiden valvominen välitunneilla voi olla vaikeaa, jos heidän tilanteistaan ei ole riittävästi tietoa. Toisaalta lainsäädännön koetiin myös selkeyttäneen toimintaa ja oppilaiden asioita käsittelemässä on juuri tarpeellinen määrä toimijoita. Lainsäädännön koettiin myös helpottaneen asioiden työstämistä, vaikka aluksi lain muututtua se olikin tuonut mukanaan haasteita.
Lainsäädäntö on tuonut mukanaan tilanteita, joissa tietojen siirtämiseen eteenpäin tarvitaan lupia, mutta sen ei koeta kuitenkaan estävän asioiden hoitamista.
Myös käytännön asiat kuten sopivan tilan löytäminen oppilaista käytäville keskusteluille koettiin toisinaan haasteellisena. Salassapito hankaloittaa tiedon siirtoa, mutta yhteistyö koulun sekä opiskeluhuollon työtekijöiden välillä koettiin muuten helppona ja
toimivana. Ammattiryhmien välillä kuvattiin eroja siinä, miten vaitiolovelvollisuus vaikuttaa tietojen käsittelyyn. Esimerkiksi tietojen vaihtaminen koettiin toimivana osanammattiryhmien välillä. Yksi haastateltava kuvasi myös tiivistä yhteystyötä koulun ulkopuolisten tahojen kuten etsivän nuorisotyön ja sosiaalitoimen kanssa.
”Lainsäädäntö vähän rajaa sitä, että kenen kanssa voi jutella. Täällä koululla pyörii monenlaisia työntekijöitä ja kaikille ne asiat eivät kuulu.”
”Laissa on määritelty vaitiolovelvollisuus ja, että pystyy vaihtamaan niitä oleellisia tietoja”
”Oppilashuoltolaki muutti neljä viisi vuotta sitten ja silloin aluksi mentiin sen taakse, että hankaloitti, mutta kyllä se selkeytti ja nyt on myös auttanut asioiden työstämistä
33
6.3.2 Opiskeluhuoltoryhmät ja ammattiryhmien työnjako
Opiskeluhuoltoryhmät ja yhteistyön sujuvuus koettiin toimivina asioina. Opiskeluhuollon toteutuminen tapahtui eri tasoilla hyvin ja nuoren asioita voidaan käydä läpi opiskeluhuolto tapaamissa tai yksilökohtaisissa opiskeluhuoltoryhmissä. Yhteisöllinen opiskeluhuolto koskettaa koko koulua ja kaikkia koulun - ja opiskeluhuollon työntekijöitä. Pyrkimyksenä on, että nuoren asioita käsiteltäisiin nopeasti työryhmässä, jossa on läsnä moniammatillinen tiimi. Asioiden hoitamista kuvattiin haastatteluissa aktiivisena. Oppilaiden yksityisyyden merkitystä korostettiin ja henkilökohtaisten asioiden käsittelemistä esimerkiksi ruokailujen yhteydessä tulee aina välttää. Yhteistyön koettiin olevan sujuvaa ja sitä oli riittävästi. Oppilaiden asioiden käsittely oli helppoa.
“On myös paljon yhteistyötä, Wilma-viestintää ja useat oppilashuoltopalaverit ja usein on tosi aktiivista se asioista huolehtiminen täällä”
”Jos ajatellaan ihan opettajana, niin joskus lähden viemään itse ja joskus sanon, että mene juttelemaan tuosta terveydenhoitajalle. Joskus on niitä, että kun kysyy, miten jaksat, niin sitten yhdessä pohditaan, että onko se nyt kuraattori vain terveydenhoitaja, jonka kanssa mennä juttelemaan”
Toisinaan haasteellisena koettiin, että työnjako ammattiryhmien välillä oli epäselvä. Huolen herätessä ei välttämättä ole selvää, kenelle asia ensisijaisesti kuuluu ja kenellä työntekijällä olisi näin ollen parhaat keinot nuoren auttamiseksi. Tehtävänkuvien selkeyttäminen koettiin
myönteisenä asiana ja esimerkiksi opettajien rooli huolen
toteajina ja siihen puuttujina koettiin merkittävänä. Opettajien tehtävänkuvassa tulisikin ilmetä ne tilanteet, joissa heidän on puututtava lapsen tai nuoren tilanteeseen. Opettajat ja ohjaajat ovat nuorten kanssa tekemisissä päivittäin ja voivat havahtua huoleen jo varhaisessa vaiheessa.
He voivat olla huolen ensisijaisia havaitsijoita ja ovat siksi avainasemassa huoleen puuttujina.
34
”Siinä on haaste, että kaikki ei tiedä, kenen tonttia mikäkin on, että jos tiedettäisiin, kuka hoitaa minkäkin niin se tulisi suoraan.”
”Minä olen luottavainen siihen, kun tehtävänkuvia selkeytetään. Niin opettajat ja ohjaajat ovat kuitenkin isossa roolissa, koska ne siellä päivittäin ovat nuorten kanssa, niin he ovat niitä ensisijaisia huomaajia.”
Huoleen puuttuminen ei kuitenkaan aina toteudu, koska toisinaan asiat voivat jäädä huomaamatta tai viemättä eteenpäin. Koettiin myös, että henkilöt puuttuvat huoleen
vaihtelevasti ja persoonan vaikutus huoleen puuttumiseen vaikutti siihen, kuinka nopeasti sitä lähdettiin viemään eteenpäin. Toiset puuttuvat huoleen aktiivisemmin kuin toiset ja voi olla ongelmallista, mikäli huoleen ei puututa riittävän varhaisessa vaiheessa. Koettiin, että kouluissa on toisinaan kulttuuria, jossa huoleen ei puututa herkästi ja myös ammattiryhmien välillä voi olla persoonan lisäksi eroja siinä, miten huoleen puututaan. Huoleen puuttumisen tulisi tapahtua nopeasti, jotta sitä päästäisiin käsittelemään ja asia voitaisiin ratkaista niin pian kuin mahdollista
”On hirveästi eroja henkilöiden välillä. Toiset ei vaan puutu sitten mihinkään, vaikka he näkisivät mitä. Sitä kulttuuria pitäisi muuttaa, että puutuvaan vaan kaikkeen mitä huolta herääkään.”
”Se riippuu persoonastakin, että kuinka nopeasti hän huolensa ilmaisee ja lähtee viemään sitä eteenpäin.”
Moniammatillisuutta pidettiin tärkeänä ja opettajien roolia keskeisenä. Lyhyetkin keskustelut nuoren asioista voisivat helpottaa asioiden käsittelemistä ja huolen viemistä eteenpäin.
Opettajilla on suhteessa oppilaisiin arvioiva asema, jolla on merkitystä siihen, kuinka avoimeksi vuorovaikutus muodostuu. Ongelmallista voi olla myös, että koululla ei ole aina mahdollisuuksia puuttua kaikkiin oppilaiden asioihin
35
“Toisaalta se ei välttämättä vaatisi kuin sen, että sanoisi ääneen jollekin toiselle, että ota koppi. Siinä saataisiin jo monta juttua selviämään ja kokonaisvaltaisesti kartoitettua se tilanne.”
”Koulun puolella ei voi olla sellainen ajatus, että koulu on velvoitettu tekemään
hirmuisen määrän asioita, huolehtimaan asioista, jotka ovat pois koulun kontrollista”
Kuvio 2 Koulun -ja opiskeluhuollon työtekijöiden monitoimijuus
6.4 Luottamus koulun -ja opiskeluhuollon työntekijöiden ja nuoren välillä
Luottamuksen syntymiseen vaikuttavat monet tekijät. Nuoren ja aikuisen luottamuksella käytyjen keskusteluiden tulisi jäädä vain heidän välilleen. Luottamuksella käydyt keskustelut tulee käydä yksityisesti ilman, että tieto voi mennä ulkopuolisille. Luottamusta tarvitaan myös koulujen työyhteisössä koulun -ja opiskeluhuollon työntekijöiden välillä. Luottamuksen
syntyminen nuoren ja työntekijän vaatii aika ja se rakentuu vähitellen (Kuvio 3.) Koulun -ja
opiskeluhuollon työntekijöiden monitoimijuus
-Lainsäädäntö
-Ihmisten väliset erot -Yhteisöllinen ja yksilöllinen opiskeluhuolto
-Yhteistyö sujuvaa
36 6.4.1 Luottamusta vähentävät tekijät
Luottamusta vähentää, jos työntekijän ja nuoren keskusteluiden sisältöä ruvetaan viemään eteenpäin nopealla tahdilla. Myös sellaisia tilanteita kuitenkin syntyy, joissa oppilaan tuoma tilanne on siinä määrin uhkaava, että siihen on puututtava välittömästi. Jos työntekijä joutuisi nopeasti puuttumaan nuoren tuomiin haasteisiin, voisi luottamuksen rakentuminen olla vaikeaa.
Tärkeää on, että nuorelle tuodaan esille sen kuuluvan työntekijän rooliin ja yleisesti ottaen aikuisen vastuuseen. Nuoren pitää olla tietoinen, mitä seuraavaksi tapahtuu ja mitä vaikutuksia, sillä on, että hän puhuu asiastaan työntekijälle. Nuoren kanssa sovitaan, että hänen
kertomistaan asioista kerrotaan esimerkiksi huoltajille ja opettajille. Nuorelle perustellaan, miksi työntekijä joutuu olemaan yhteydessä esimerkiksi huoltajiin. Lapsen tai nuoren huoleen
puuttumisen tulee tapahtua varovaisesti ja pyrkiä säilyttämään hänen elämäntilanteensa mahdollisimman horjumattomana. Toiminnan tulee olla avointa ja nuoren ymmärtää, millaisia seurauksia hänen kertomillaan asioilla voi olla.
Tärkeää on, että yksittäisten oppilaiden asioista keskustellaan vain yksityisissä tiloissa ja ei esimerkiksi koulun yleisissä tiloissa.
Luottamukselliset asiat tulee käsitellä huolellisesti neljän seinän sisässä tarvittavien
työntekijöiden kesken. Lapsilla ja nuorilla on mahdollisuus päättää, onko koulussa aikuinen, jolle he haluavat kertoa asioistaan. Työntekijöiden välillä voi olla eroja siinä, miten nopeasti he
rakentavat luottamuksellisen suhteen nuoren kanssa. Nuorena asioiden käsittely leviää helposti kouluissa ja nuoren kokemus siitä, miten on tullut kohdatuksi työntekijöiden puolelta.
Luottamusta voi rikkoa myös kiire, jäykkyys tai byrokraattisuus. Aikaa ei aina kiireisessä arjessa ole, mutta lyhyessäkin ajassa on mahdollista kohdata nuori. Koulun näkökulmasta luottamusta voi nakertaa asioiden käsittely sosiaalisessa mediassa ennen kuin niistä tullaan keskustelemaan koulun tai opiskeluhuollon työtekijöiden kanssa. Työntekijöiden vaihtuvuus voi vaikuttaa
kielteisesti luottamukseen, sillä luottamuksen kehittyminen vaatii aikaa ja useampia tapaamisia nuoren ja työntekijän välillä.
“Mikä estää on se, että aikuinen lörpöttelee luottamuksella kerrotut asiat eteenpäin”
37
”Kyllä ne lapset ja nuoret pelkää, että jos tälle avaudun, niin se puhuu kohta jollekin toiselle. tietenkin sovitaan siinä tilanteessa, että tästä pitää kertoa, vaikka huoltajille ja opettajalle”
”Jos ajatellaan luottamuksen rakentumista, niin jos jyräät yli ja soitat kaikille opettajille ja vanhemmille. Niin siinä se luottamus kyllä kärsii.”
6.4.2 Luottamusta rakentavat tekijät
Luottamus opiskeluhuollon- ja kouluntyöntekijän ja nuoren välillä rakentuu vuorovaikutuksessa.
Luottamus syntyy myös tekojen kautta ei pelkkinä sanoina. Monet nuoret ovat lähtökohtaisesti luottavaisia, mutta on myös nuoria, joiden vaikea elämäntilanne vaikeuttaa luottamuksen syntymistä. Työntekijän aito kiinnostus nuoren asioihin ja luottamus heihin rakentavat luottamusta. Samoin luottamuksen rakentumiseen vaikuttaa aikuisen työntekijän vastuu suhteessa lapseen tai nuoreen.
Nuorelle annetaan tilaa puhua ja aikaa luottamuksen rakentumiselle. Hänelle ollaan läsnä ja annetaan mahdollisuus kertoa asioistaan, mutta häntä ei kuitenkaan painosteta, vaan odotetaan ja tuetaan vuorovaikutuksessa. Nuorelle annetaan mahdollisuus keskusteluun, mutta häntä ei pakoteta kertomaan huolistaan liian nopeasti ja nuoren kanssa keskustellaan esimerkiksi hänen mielenkiinnon kohteistaan ja harrastuksistaan.
Tärkeää on, että nuori puhuu asioistaan, sillä se rakentaa luottamusta. Työntekijällä voi myös olla mahdollisuus ohjata keskustelua toiseen suuntaan. Pelisilmän käyttö keskustelussa on keskeistä. Luottamus syntyy ajan myötä ja työntekijöiden pysyvyys edistää sen syntymistä.
Luottamuksen syntyminen voi vaatia kypsyttelyä ja etenee vaiheittain. Toisinaan nuori voi kertoa huolistaan ensin opiskeluhuollon tai koulun työntekijöille ja sitten vasta kotona huoltajille.
38
Tärkeää on, millainen kokemus nuorelle annetaan hänen asioidensa hoitamisesta, sillä se vaikuttaa myös siihen, hakeeko nuori apua myöhemmin.
”Se on edistävä, että antaa tilaa sille toiselle.”
”Aikuinen on aikuinen. Aikuinen kantaa vastuun.”
”Luottamushan tulee aina tekoina, sanat saa olla mitä tahansa, mutta jos teot ovat muuta, eli sen pitää näkyä jotenkin siinä arjessa. “
Vaikeassa elämäntilanteessa olevan nuoren kohdalla vuorovaikutus on erityisen tärkeää ja nuorelle tulisi välittyä tunne siitä, että hänen asioitaan viedään eteenpäin. Toiminnan tulee olla kaiken kaikkiaan nuoren parhaaseen pyrkivää ja nuoren hyvän tavoittelun olisi tultava esille myös käytännön tasolla. Toiminnan avoimuus lisää luottamusta.
”Se, että toiminta on avointa ja että nuori voi luottaa siihen, että toiminta on heidän parhaakseen”
”Luottamusta edistää, kun luotan niihin nuoriin ja sen vähän sellainen kaksisuuntainen vuorovaikutus, että kerron myös omista asioista ja omia esimerkkejä ja sitä kautta rakennan sitä luottamusta”
39
Kuvio 3 Luottamus koulun -ja opiskeluhuollon työntekijöiden ja nuoren välillä
6.5 Yhteenveto tuloksista
Huolen herätessä puuttuminen on aina kaikkien opiskeluhuollon -ja kouluntyöntekijöiden vastuulla. Huoleen puuttumisen tulisi tapahtua varhaisessa vaiheessa, jotta sitä voidaan alkaa käsitellä nuoren lähtökohdista käsin. Huoleen puuttuminen voi tarkoittaa keskustelua nuoren tilanteesta esimerkiksi kouluterveydenhoitajan tai koulukuraattorin kanssa. Opettajat ja ohjaajat ovat lasten sekä nuorten kanssa tekemisissä päivittäin, jonka vuoksi heillä on tärkeä asema huolen havaitsijoina. Aito ja välitön kohtaaminen olivat tärkeitä asioita vuorovaikutuksessa
Luottamusta vähentävät
tekijät
-Nopea eteneminen asioiden hoidossa -Kiire ja byrokraattisuus
-Yksityisten asioiden käsittely julkisesti -Työntekijöiden vaihtuvuus
-Vuorovaikutus ja avoimuus -Aika ja tilan antaminen -Pelisilmän käyttö
-Tekojen ja sanojen yhteys Luottamusta
rakentavat tekijät
40
nuorten kanssa. Nuoren kanssa voidaan keskustella hänen harrastuksistaan tai muista mielenkiinnon kohteista. Nuorelle annetaan aikaa ja tilaa keskusteluissa.
Moniammatillinen toiminta on kouluissa jatkuvaa ja sen kuvattiin olevan sujuvaa. Yhteistyötä tehdään runsaasti palavereissa ja muissa keskusteluissa. Yhteistyöhön vaikutti lainsäädäntö ja ammattiryhmien sekä henkilöiden väliset erot. Lainsäädännön koettiin selkeyttävän yhteistyötä, mutta toisaalta rajaavankin sitä. Koettiin, että osa työntekijöitä puuttuu huoliin nopeammin.
Oppilaan yksityisyyttä tulee kunnioittaa ja hänen asioitaan on käsiteltävä oikeiden henkilöiden kesken myös sellaisessa ympäristössä, jossa yksityisyys ei vaarannu.
Luottamus kehittyy ajan kanssa ja sen syntymiseksi tarvitaan tekoja. Tavoitteena kaikessa toiminnassa tulee olla nuoren paras. Tilanteen, joissa nuoren tilanne vaatii nopeaa puuttumista voivat olla haasteellisia ja niissä luottamus helposti rikkoutuu. Tärkeää on, että työntekijä on mahdollisimman avoin ja perustelee toimintaansa nuorelle. Kiire ja byrokraattisuus rikkovat luottamusta. Toisaalta haasteellista voi olla myös työntekijöiden vaihtuvuus kouluilla, jolloin luottamuksen kehittyminen alkaa alusta. Keskeisiä tuloksia on kuvattu taulukossa 4.
Taulukko 3. Keskeiset tulokset.
Nuoren kohtaaminen huolen herätessä
Opiskeluhuollon -ja koulun työntekijöiden
monitoimijuus
Luottamus
Huoleen puuttuminen on kaikkien työntekijöiden vastuulla
Yhteistyötä tehdään paljon ja se on sujuvaa
Rakentuu
vuorovaikutuksessa ja
tarvitsee aikaa kehittyäkseen Nuoren kohtaaminen ja
osallistaminen päätöksentekoon
Ammattiryhmien ja henkilöiden väliset erot
Nuoren yksityisyyden kunnioittaminen Nuoren elämäntilanteen
huomiointi
kokonaisvaltaisesti
Lainsäädännön vaikutus yhteistyöhön sekä
myönteisestä että kielteistä näkökulmasta
Nuoren paras on kaiken toiminnan perusteena
41
Nuoren kohtaaminen ja aito vuorovaikutus ovat keskeisiä tekijöitä, joiden avulla huoleen puututaan. Nuorella tulee olla riittävästi mahdollisuuksia osallistua päätöksentekoon ja hänen elämäntilanteensa on huomioitava kokonaisvaltaisesti. Yhteistyötä tarvitaan ja sitä tehdäänkin paljon. Kaiken toiminnan taustalla vaikuttaa luottamus, jolle vuorovaikutus nuoren kanssa rakentuu.
42
7 Pohdinta ja johtopäätökset
7.1 Tulosten tarkastelua
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata, miten yläkouluikäisen nuoren osallisuus ja monitoimijuus toteutuvat opiskeluhuollon ja koulun työntekijöiden näkökulmasta.
Tutkimuskysymyksiä olivat, miten nuoren osallisuus toteutuu opiskeluhuollon -ja kouluntyöntekijöiden työskentelyssä yksilökohtaisen opiskeluhuollon prosessi ja miten monitoimijuus toteutuu opiskeluhuollon -ja kouluntyöntekijöiden työskentelyssä.
Tutkimuksen tulosten mukaan nuoren osallisuutta pyritään tukemaan kouluissa. Nuorella on mahdollisuus vaikuttaa siihen, kenen opiskeluhuollon tai koulun työntekijän kanssa hän haluaa käsitellä asioitaan. Nuoren osallisuus huomioidaan vuorovaikutuksessa ja hänen kokemuksiaan arvostetaan. Aikaisemmissa tutkimuksissa Metselaar ym. 2015 mukaan lapsen tai nuoren sekä perheen osallisuuden tukemisella voi olla merkitystä hyvinvoinnille ja se voimaannuttaa lasta.
Osallisuudella voi olla myönteisiä vaikutuksia myös lapsen käyttäytymiseen. (Metselaar ym.
2015.) Feenstra ym. 2014 toteavat tutkimuksessaan saman suuntaisesti, että lasten tukeminen päätöksenteossa oli hyödyllistä ja lisäsi heidän tyytyväisyyttään päätöksentekoprosessiin.
Rytkönen ym. 2016 tuovat esille, että osallisuuden syntymistä tukevat kuulluksi tulemisen tunne ja myönteinen ilmapiiri. Lisäksi nuorelle annetun tuen tulisi olla riittävää ja vastata nuoren kokemusta tuen tarpeesta. Tässä tutkimuksessa nousi esille, että vuorovaikutuksessa nuoren kanssa aikuiselta vaaditaan pelisilmää ja oikeanlaista reagointia nuoren esille tuomiin asioihin.
Pelisilmää tarvitaan erityisesti vuorovaikutuksessa ja nuorten kohtaamisessa.
Suhteen rakentaminen nuoreen on tärkeää ja siihen on käytettävä riittävästi aikaa sekä voimavaroja (Cahill ym. 2019, Iachini ym. 2015, Hutchinson & John 2012, Rytkönen ym. 2016.) Lapsen tai nuoren kohtaaminen aidosti ja kokonaisvaltaisesti on tärkeää. Aitous ja kiinnostuksen osoittaminen lapsen tai nuoren kertomaan oli merkittävä osa vuorovaikutusta. Nuori voi kertoa esimerkiksi harrastuksistaan, jolloin hänelle on annettava riittävästi aikaa luottamuksellisen vuorovaikutuksen syntymiseen. Cahill ym. 2019 toteavat artikkelissaan, että nuoren
43
kohtaaminen ja hänen elämäntilanteensa huomiointi on tärkeää. Myös Hutchinson ja John (2012) tuovat esille poikien hoitoon pääsyä ja hoitoon sitoutumista koskevassa artikkelissaan, että tutustuminen nuoreen ja kiinnostuksen osoittaminen hänen asioihinsa voivat edesauttaa yhteistyötä kouluterveydenhoitajien kanssa jatkossa. Tässä tutkimuksessa nuoren osallisuuden tukeminen ilmeni vuorovaikutuksessa tapahtuvana toimintana. Tutkimuksessa ilmeni myös, että osallisuutta pyritään tukemaan. Tavoitteena kaikessa toiminnassa oli nuoren hyvä ja toisaalta myös aikuisen vastuuta korostettiin.
Yhteistyö kouluterveydenhoitajien ja muun henkilökunnan välillä on tärkeää, jotta oppilaiden hyvinvointia voidaan edistää (Hutchinson & John 2012, Rosvall & Nilsson 2012.) Tässä
tutkimuksessa yhteistyö koulun – ja opiskeluhuollon työntekijöiden välillä koettiin sujuvaksi työntekijöiden haastatteluiden perusteella. Lainsäädäntö, ammattiryhmien ja persoonien väliset erot kuitenkin vaikuttivat yhteistyön toimivuuteen. Yhteistyö oli muodoltaan
opiskeluhuoltoryhmissä tapahtuvaa ja toisaalta muuta keskustelua oppilaan asioista. Oppilaan yksityisyyttä korostettiin. Hutchinson & John (2012) toteavat, että yksityisyyden suojelun tulisi olla mahdollista koulun fyysisissä tiloissa. Tutkimuksessa nousi esille, että aina sopivien tilojen
löytäminen ei onnistunut, mutta nuoren asioiden käsittelyssä pyrittiin kuitenkin suojaamaan hänen yksityisyyttään.
Iachini ym. (2015) tuovat esille, että työntekijän tulisi olla luotettava, uskottava ja aito.
Tutkimuksessa nousi esille, että nuorilla on kykyä ymmärtää ihmisten erilaisuutta, mutta aitous on keskeinen osa hyvää vuorovaikutussuhdetta. Luottamuksen rakentumien tapahtuu vähitellen ja siinä tarvitaan avoimuutta sekä työntekijöiltä että oppilailta. Lapset ja nuoret ovat usein
luottavaisia, mutta toisinaan luottamuksen kehittyminen voi olla haasteellista. Tutkimuksessa nousi esille, että työntekijöiden vaihtuvuus kouluilla voi haitata luottamuksen kehittymistä.
44
7.2 Tutkimuksen luotettavuus
Kvalitatiivisen tutkimuksen luotettavuuden kriteereitä ovat tutkimuksen uskottavuus,
siirrettävyys, refleksiivisyys ja vahvistettavuus (Kylmä & Juvakka 2007, Tuomi & Sarajärvi 2018).
Uskottavuudelle viitataan siihen, että osallistujien näkemysten tulevat ilmi tutkimuksen
tuloksissa. Tutkimuksen uskottavuutta voidaan lisätä esimerkiksi antamalla tulokset luettavaksi osallistujille ennen niiden julkaisemista. Tutkittavien näkemysten kuvauksen tulisi olla
monipuolista, mutta heidän henkilöllisyytensä ei saa käydä ilmi tutkimusraportista. Tutkimuksen luotettavuutta lisää, jos analyysin vaiheita kuvataan selkeästi ja kategoriat muodostavat
katsauksen koko aineistoon. (Kylmä & Juvakka 2007.) Tutkimuksessa on pyritty kuvaamaan aineistonkeruuta tarkasti ja myös siihen liittyneitä rajoituksia on kuvattu. Tutkimuksen tuloksia on kuvattu myös havainnollistavien kuvioiden avulla.
Siirrettävyydellä viitataan laadullisessa tutkimuksessa siihen, miten hyvin tutkimuksen tulokset voidaan siirtää toiseen kontekstiin. Siirrettävyyden kannalta voidaan huomioida ympäristöjen piirteet ja niiden eroavaisuudet. Siirrettävyyden arvioimiseksi tutkimuksessa tulee olla riittävästi tietoa osallistujista ja ympäristöstä. (Tuomi & Sarajärvi 2018, Kylmä & Juvakka 2007.)
Tutkimuksessa pyrittiin kuvaamaan osallistujia ja heidän kokemuksiaan mahdollisimman tarkasti. Tutkimuksen tuloksia on elävöitetty lainauksilla aineistosta huomioiden osallistujien anonymiteetti.
Vahvistettavuus tarkoittaa, että tutkija hyödyntää esimerkiksi muistiinpanoja
tutkimusprosessista tutkimusraporttia kirjoittaessaan. Tavoitteena on, että toinen tutkija voi seurata tutkimusprosessin kulkua. Refleksiivisyys on laadullisen tutkimuksen arvioinnissa tutkijan kykyä pohtia omaa merkitystään aineistoon ja tutkimusprosessiin. (Kylmä & Juvakka 2007.) Tutkijalle osallistujat ja paikkakunnat, joilla haastattelut tehtiin, olivat vieraita.
Tutkimuksen aihe on kuitenkin luonteeltaan sellainen, johon voi liittyä ennakkokäsityksiä, mutta todennäköisesti niiden merkitys tutkimuksen kulkuun oli vähäinen.
