Nuoren kokonaisvaltainen huomiointi

Haastateltavat kuvasivat, että huolen herätessä siihen tulisi puuttua mahdollisimman nopeasti (Kuvio 1.) Huoleen puuttumisen tulisi tapahtua sen henkilön toimesta, joka siihen ensimmäisenä havahtuu. Haastateltavat kuvasivat, että vastuu huoleen puuttumisesta on kaikilla niillä henkilöillä, jotka lapsen tai nuoren kanssa koulussa toimivat. Ensimmäisenä lapsen tai nuoren huoleen heräävän työntekijän tehtävänä on huolehtia siitä, että asiaa viedään eteenpäin ja sitä käsitellään sopivalla sekä riittävällä tavalla. Esimerkiksi lapsi tai nuori voidaan ohjata eteenpäin kouluterveydenhoitajalle tai koulukuraattorille keskustelemaan. Huoli voi olla myös pedagoginen haaste, jolloin

25

koululla on parhaat keinot oppilaan auttamiseksi, mutta toisinaan pedagogisten haasteiden taakse voi kuitenkin piiloutua laajempia ongelmia, joiden käsittelyssä on tarvetta eri alojen asiantuntijoille.

”Joka huomaa asian, niin hänen tehtävä on viedä asiaa eteenpäin. Se voi olla opettaja, se voi olla ohjaaja, se voi olla rehtori, se voi olla ip-ohjaaja, se voi olla huoltaja, joka tuo huolen ja sitten lähdetään yhdessä viemään sitä eteenpäin.”

”Olemme sopineet, että se joka lasta opettaa tai lapsen kanssa toimii, niin meillä kaikilla on vastuu puuttua siihen, jos huomaamme, että lapsi tai nuori voi

huonosti.”

Yläkouluissa aineenopettajien ja erityisopettajien rooli koettiin tärkeänä, sillä he ovat päivittäin tekemisissä nuorten kanssa. Kouluntyöntekijöiden koettiinkin tarttuvan huoliin yleensä hyvin. Nuoren kanssa aluksi voidaan keskustella huolen herätessä ja pohditaan, millä tavalla asiaa viedään eteenpäin. Huolen herätessä asian eteenpäin vieminen koettiin tärkeänä ja sen selvittäminen, mikä olisi oikea kanava asiasta

hoitamiseksi. Huolen herätessä tarvitaan yhteistyötä, esimerkiksi voidaan keskustella, onko muille herännyt huolta ja henkilökunnan kesken käydään läpi oppilaiden asioita.

Myös rehtori voi keskustella asiasta työryhmän kanssa. Yhteistyö ammattiryhmien välillä on tärkeää, sillä sen avulla nuoren tilannetta voidaan alkaa selvittää. Lisäksi voisi olla tärkeää, että käytäisiin vaikkapa lyhyt keskustelu nuoren tilanteesta, jonka

seurauksena asiaa voitaisiin alkaa purkaa muiden ammattiryhmien toimesta.

”Ainakin juttelee jollekin toiselle, että onko sinulla sama huoli, kuin minulla on.”

”Toivoisin, että opettaja sanoisi sen lyhyenkin sanan, niin sitten pystyisi

bongaamaan sen nuoren tai lapsen vastaanotolleen. Sitten aika nopeasti kerron,

26

että olemme huolissamme sinusta. Sanoitan sen ääneen ja sen takia me ollaan tässä juttelemassa. Ja lähden kuuntelemaan, miten hän kokee sen tilanteen.”

Huolta tuotiin esille myös siitä, että huolen aiheet ovat lisääntyneet jatkuvasti.

Mahdollista on, että pieniin huoliin ei kiinnitettä huomiota yhtä helposti, vaan raja huoliin puuttumiseen nousee koko ajan korkeammalle. Ongelmien muuttuminen moninaisemmiksi voi aiheuttaa tilanteen, jossa pienet huolet jäävät huomiotta.

“Ongelmat ovat moninaisempia nykyisin ja se voi olla, että joku huoli tuntuu, että se ei ole näiden muiden rinnalla niin iso. Pienemmät huolet voivat jäädä peittoon, vähän pelkään sitä”

Opiskeluhuoltaryhmät ovat osa oppilaiden asioiden kokonaisvaltaista käsittelyä ja niissä oppilaan asioita käsitellään moniammatillisesti. Yksilökohtainen opiskeluhuolto ei ole aina tarpeen, vaan nuoren asioita voidaan pyrkiä käsittelemään muilla keinoin. Ennen asioiden käsittelyä yksilökohtaisessa opiskeluhuoltoryhmässä nuoren tilannetta on usein käsitelty jo esimerkiksi kuraattorin tai kouluterveydenhoitajan kanssa. Huoltajien mukana olo tilanteissa vaihtelee, sillä on tilanteita, joissa huoltaja ei ole aluksi mukana huolen käsittelyssä, vaan tilannetta selvitellään aluksi pelkästään nuoren kanssa.

Nuoren kohdalla herännyt huoli voi ilmetä ensin koulussa ja perheet voivat tarvita aikaa ennen kuin ovat valmiita ottamaan apua vastaan. Nuoren tilanteen kokonaisvaltainen käsittely kuitenkin usein edellyttää yhteydenpitoa huoltajiin ja etenkin pienten lasten kohdalla yhteydenpidon merkitys korostuu ja esimerkiksi yhteydenpito Wilma-viestin välityksellä voi olla nuoren tilanteen kokonaisvaltaista kartoittamista yhdessä huoltajien kanssa. Tällöin on joskus mahdollista, että lapsen tai nuoren huoltajat eivät vastaa koulun yhteydenottoon tai viestin sisältö antaa viitteitä lapsen tai nuoren tilanteesta.

”Sen ei pitäisi olla sellainen mörkö, että otan kaikki ammattilaiset koolle vaan enemmän, että mietitään yhdessä, mikä apu olisi teille paras.”

27

”Oppilaan asioissa, kun olemme, niin siellä on ne oikeat ihmiset ja on käyty se keskustelu etukäteen.”

”Se on jo sitä, kun ollaan Wilmassa yhteydessä kotiin ja se on jo tavallaan sitä kartoitustakin, jos kotoa ei koskaan vastata tai sieltä tulee jonkinlaista viestiä, niin kaikesta voi päätellä asioita.”

Huolen käsittelyyn vaikuttaa myös, millainen huoli on kyseessä ja onko sitä mahdollista ratkaista koulun keinoin. Ongelmallista voi olla, että koululla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa kaikkiin nuoren elämänpiiriin liittyviin asioihin, mutta kuitenkin nuori pyrittiin kohtamaan kokonaisvaltaisesta ja huomioimaan kaikki elämänalueet, sillä nuoren elämäntilanne kokonaisuutena vaikuttaa siihen, miten hän oppii. Nuori pyritään kohtaamaan siten, että huomioidaan, että hänellä voi elämässään olla, millaisia haasteita tahansa. Nuori pyritään

kohtamaan koulun kiireisessä arjessa ihmisenä ja tukemaan hänen kasvuaan yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi. Tärkeää onkin, että menestyminen jossain oppiaineessa ei ole aina ratkaisevaa ja arvosana annetaan oppiaineesta eikä ihmisyydestä.

Työssä tärkeänä pidettiin, että ollaan jatkuvasti tietoisia nuoren tilanteesta

kokonaisvaltaisesti ja mahdollisimman hyvin. Kokonaisvaltainen arviointi nähtiin myös osana työtä tai työn lähtökohtana. Työssä pyritään olemaan koko ajan kartalla lapsen tai nuoren tilanteesta, jos ongelmia ilmenee, ruvetaan tarkastelemaan tilannetta.

Kokonaisvaltainen arviointi on kyseessä lisäksi laajoissa terveystarkastuksissa, joissa tavoitteena on selvittää nuoren elämäntilanne kokonaisuutena. Kokonaisvaltainen nuoren kohtaaminen oli osa kaikkien ammattiryhmien työtä ja siihen pyrittiin aktiivisesti.

28

”Ainakin itse ajattelen, että omassa työssä lähtökohtana on, että lähdetään kokonaisuutena arvioimaan se lapsen tilanne.”

“Minun mielestäni meidän työssämme oleminen nuorten keskuudessa on ihan koko ajan sitä, että ollaan kartalla nuorten kokonaisvaltaisesta tilanteesta mahdollisimman hyvin.”