Esseitä eläketurvasta ja kotitalouksien päätöksentekoprosesseista

K a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 9 7 . v s k . – 4 / 2 0 0 1

581 V Ä I T Ö K S I Ä

Esseitä eläketurvasta ja kotitalouksien päätöksen- tekoprosesseista ^*

Saku Aura Assistant Professor Bocconi University

K

otitalouksien päätöksentekoprosessin mal- lintaminen on yksi klassisen mikrotaloustieteen perusrakennuspalikoista. Standardimalli koti- talouden päätöksenteolle on hyötyfunktion maksimointi, oletus, että kotitalous tai perhe käyttäytyy kuin yksi yksilö, jolla on hyvinmää- ritellyt preferenssit. Tämä onkin erittäin ym- märrettävä ja oikeutettu oletus suuressa osas- sa tutkimusta, jossa kotitalouden sisäinen dy- namiikka ei ole mielenkiinnon pääasiallinen kohde, vaan ainoastaan kotitalouden markki- nakäyttäytyminen. Yleensä siis tämä oletus

täyttää Einsteinin lausahduksen ”everything should be made as simple as possible, but not simpler” vaatimuksen.

Kuitenkin taloustiede pyrkii usein ymmär- tämään myös ilmiöitä, joissa on mahdollista, että perheen jäsenten välillä on olemassa int- ressiristiriitoja. Näitä ilmiöitä ovat mm. perin- töihin liittyvät kysymykset, perheen jäsenten koulutus- ja työntarjontapäätökset, lasten han- kinta, henkivakuutussuojan hankinta ja monet muut taloudellisesti tärkeät päätökset.¹

Kaksi esseetä väitöskirjassani käsittelee tätä perheiden tai kotitalouksien päätöksenteko- prosessien aihepiiriä, toinen lähinnä empiiri- sestä lähtökohdasta ja toinen puhtaasti teoreet- tisesti. Ensimmäinen essee käsittelee Yhdysval- loissa eläkelainsäädäntöön tehtyä muutosta

* Tämä essee esittelee Massachusetts Institute of Technolo- gyssä heinäkuussa 2001 hyväksytyn väitöskirjani ”Essays in the Economics of Retirement Income Security and House- hold Decision-Making”. Väitöskirjan ohjaajina toimivat pro- fessorit Peter Diamond ja Jonathan Gruber. Väitöskirjani kolmantena tarkastajana toimi professori James Poterba.

Useat opiskelijat ja professorit MIT:sta ja muista yliopistois- ta ovat myös antaneet hyödyllistä palautetta väitöskirjasta- ni. Kiitän myös Suomen Kulttuurirahastoa, Emil Aaltosen Säätiötä, Yrjö Jahnssonin säätiötä sekä Boston Collegen Center for Retirement Researchiä saadusta taloudellisesta tuesta.

1Erityisesti perintöihin liittyvissä kysymyksissä kotitalou- den (tai lähinnä perhedynastioiden) päätöksenteon mallin- tamisella on taloustieteelle merkittävät vaikutukset, sillä nä- kemykset finanssipolitiikan vaikutusmahdollisuuksista (eli onko ricardolainen ekvivalenssi voimassa) riippuvat näke- myksistä perintömotiivien vaikutustavoista.

582

V Ä I T Ö K S I Ä KAK 4 / 2001

vuonna 1985. Tämä lainsäädännön muutos vai- kutti siihen, miten yksityisen sektorin eläk- keensaaja eläkkeelle jäädessään pystyi teke- mään valintoja eläkkeensä maksutavasta. En- nen vuotta 1985, naimisissa oleva eläkkeelle jääjä pystyi vapaasti valitsemaan eläkkeensä maksutavaksi annuiteetin ilman leskensuojaa.² Luonnollisesti kuukausittainen eläke samasta kertymästä eläkkeensaajan elinaikana olisi suu- rempi ilman leskensuojaa. Vuoden 1985 jäl- keen naimisissa olevan eläkkeelle jääjän täytyi hankkia puolisonsa allekirjoitus notaarin vah- vistamaan lomakkeeseen, jos hän halusi valita maksutavan, joka ei takaa leskeneläkettä, jon- ka taso olisi vähintään 50 prosenttia kuukau- sittaisesta eläkkeestä.

Tämä lainsäädännön muutos on klassisen taloustieteen kotitalousnäkemyksen valossa hyvin helppo analysoida. Koska tämä lainsää- däntö ei muuta kotitalouden budjettijoukkoa on ennusteena, että lainsäädännöllä ei pitäisi olla mitään vaikutusta. Toisaalta mallintamal- la avioparin päätöksentekoa Nash-neuvottelu- mallilla, on mahdollista nähdä, että jos tämä lainsäädäntö vaikuttaa jommankumman puo- lison neuvotteluasemaan, niin sillä voi olla vai- kutuksia kotitalouksien tekemiin päätöksiin.

Esseen empiirisessä osassa Nash-neuvotte- lumallin ennusteet osoitetaan yhteensopiviksi useammasta yhdysvaltalaisesta mikrodatasta saatavien tulosten kanssa: vuoden 1985 jälkeen eläkkeelle jäänet miehet³ lisäsivät leskeneläke-

option valintaan (noin 6 prosenttiyksikön lisäys noin 60 prosentin lähtötasosta). Tämän lisäksi kotitalouksissa, joissa aviomies oli jäänyt eläk- keelle lainsäädännön tultua voimaan, vaimo oli paremmin suojattu myös henkivakuutussuojal- la mahdollisen leskeyden varalle. Tämä tulos on luonnollinen seuraus Nash-neuvottelumal- lista, kun otetaan huomioon, että henkivakuu- tus on lähes täydellinen substituutti lesken- eläkkeelle ja että leskeneläkevalintapäätös on diskreetti valinta (50 prosentin leskeneläke tai ei mitään), kun taas henkivakuutusmäärä on luontevammin jatkuva muuttuja.

Väitöskirjani toinen essee pyrkii mallinta- maan säästämis- ja kulutuskäyttäytymistä avio- parin välisenä neuvotteluongelmana. Lähtö- kohtana on Pierre-Andre Chiapporin (1988) esittämä tehokkaiden sopimusten malli kotita- louden staattisen päätöksenteon mallintamises- sa. Tässä mallintamisfilosofiassa otetaan lähtö- kohdaksi, että kotitalous tekee Pareto-tehok- kaita päätöksiä, mutta että ulkoiset parametrit⁴ voivat vaikuttaa siihen, minkä pisteen Pareto- tehokkaalta rintamalta kotitalous valitsee. Täs- sä osatutkimuksessa laajennan tätä mallinta- mistapaa dynaamiseen kehikkoon, jossa jokai- sella aikaperiodilla avioparin oletetaan valitse- van tehokkaan kulutus- ja säästämisallokaation, ilman että he pystyvät sitoutumaan tulevaisuut- ta koskeviin kulutus- ja säästämisallokaatioihin.

Lisäksi oletetaan, että avioparin jäsenet ovat rationaalisia ja ottavat täysin huomioon tämän hetken päätösten vaikutuksen tulevaisuuden päätöksiin.

2Annuiteetti eli käänteinen henkivakuutus on vakuutus- sopimus, joka yksinkertaisimmillaan maksaa tietyn tasaisen tulovirran kuukausittain niin kauan kuin vakuutuksen edunsaaja elää.

3Valitettavasti missään käytettävissä olleessa mikrodatas- sa ei ollut tarpeeksi yksityisen sektorin eläkkeitä saavia nai- sia, jotta analyysin olisi pystynyt tekemään myös naimisissa oleville naisille.

4 Tällaisia parametreja voivat olla aviopuolisoiden työmark- kinamahdollisuudet tai budjettijoukkoon vaikuttamattomat tekijät, kuten esimerkiksi aviopuolisoiden prospektit avio- liittomarkkinoilla, jos he eroavat toisistaan.

583 S a k u A u r a

Ensimmäinen tulos esseessä karakterisoi millai- sia päätöksenteon tehottomuuksia tästä sitou- tumattomuusongelmasta saattaa seurata kotita- louden resurssien intertemporaaliselle allokaa- tiolle. Lisäksi käsittelemällä yleisen mallin eri- koistapausta saadaan johdetuksi tuloksia sitou- tumattomuusongelman vaikutuksista kotitalou- den säästämisasteelle. Vaikutuksen säästämis- asteeseen osoitetaan olevan joko positiivinen tai negatiivinen riippuen perheenjäsenten hyö- tyfunktioiden intertemporaalisesta substituutio- parametreista. Täten sitoutumattomuusongel- man osoitetaan olevan vaikutukseltaan saman- laisen kuin koron laskun. Lisäksi mallin puit- teissa analysoidaan tehokkaan avioerolainsää- dännön piirteitä ja osoitetaan, että tyypillinen avio-omaisuuden puolitussääntö johtaa yleen- sä tehottomaan kulutus- ja säästämisallokaati- oon, jos puolisoiden tulevaisuudennäkymät avioeron mahdollisesti tapahtuessa vaikuttavat myös avioliiton aikaiseen päätöksentekoon.

Sen sijaan ns. ”common law” -ositussääntö, jonka mukaan aviopuolisot voivat avioliiton ai- kana hankkia itselleen omaisuutta, ilman että siitä tulee yhteistä, osoitetaan johtavan tehok- kaaseen ratkaisuun.⁵ Tämän tehokkuustulok- sen osoitetaan olevan kuitenkin voimassa vain mallissa, jossa ei ole minkäänlaista epävarmuut- ta. Täten, erityisesti ottaen huomioon, että puolitusta pidetään yleisesti reilumpana sään- tönä,⁶ kysymys optimaalisesta avio-omaisuuden jakosäännöstä tarvitsee vielä lisätutkimusta.

Väitöskirjani kolmas essee (yhdessä Peter Dia- mondin ja John Geanakoploksen kanssa) käsit- telee portfolio- ja säästämispäätöksiä klassises- sa (yhden kuluttajan tai ainakin yhden hyöty- funktion) kahden periodin additiivisessa odo- tetun hyödyn maksimointi kulutus-säästämis -mallissa. Yksinkertaisimmassa tilanteessa ko- titalouden valintajoukko koostu tämän hetken kulutuksesta sekä sijoittamisesta riskittömään ja riskilliseen sijoituskohteeseen. Tutkimukses- sa osoitamme, että Kenneth Arrow’n (1970) klassiset tulokset kasvavan suhteellisen riski- aversion ja laskevan absoluuttisen riskiaversion vaikutuksista sijoituskysyntäfunktioiden omi- naisuuksille yleistyvät tähän yksinkertaiseen dynaamiseen malliin. Tämän lisäksi osoitamme uusia tuloksia additiivisesti separoituvien hyö- tyfunktioiden kysyntäjärjestelmille (linkkejä tulo- ja kompensoitujen hintajoustojen välille) sekä sovellamme näitä tuloksia portfoliovalin- taan. Tämän osatutkimuksen päätulos onkin johtaa riittäviä ehtoja sille, että dynaamisessa portfoliovalintatilanteessa sijoituskohteiden hintojen muutosten vaikutukset muiden sijoi- tuskohteiden kysyntään ja nykyhetken kulutuk- seen pystytään määrittämään. Tuloksemme täs- sä esseessä ovatkin lähinnä tarkoitettu työka- luiksi yleisen tasapainon mallien analysoimisek- si, kuten Diamondin ja Geneakoploksen (2000) tutkimuksessa tehdään. "

Kirjallisuus

Arrow, Kenneth (1970): ”The Theory of Risk Aver- sion”. Luku kolme teoksessa ”Essays in the The- ory of Risk-Bearing”. North-Holland.

Aura, Saku (2001): ”Does the Balance of Power Within a Family Mather? The Case of the Re- tirement Equity Act”. IGIER Discussion Paper 202. Saatavissa osoitteessa http://www.igier.uni- bocconi.it.

5Common law -avioerolainsäädäntö on voimassa useimmis- sa Yhdysvaltain osavaltioissa sekä Englannissa ja Walesis- sa, kun taas omaisuuden puolitus on vallitseva lainsäädän- tö Skotlannissa ja useissa Manner-Euroopan maissa, mu- kaanlukien kaikissa Pohjoismaissa.

6 Koska se tyypillisesti suosii heikommassa taloudellisessa asemassa olevaa puolisoa.

584

V Ä I T Ö K S I Ä KAK 4 / 2001

Aura, Saku (2001): ”Essays in the Economics of Re- tirement Income Security and Household Deci- sion-Making”. Kansantaloustieteen väitöskirja, Massachusetts Institute of Technology.

Aura, Saku, Peter Diamond ja John Geanakoplos (2000): ”Savings and Portfolio Choice in a Two- Period Two-Asset Model”. Cowles Foundation Discussion Paper 1268. Saatavissa osoitteessa http://cowles.econ.yale.edu.

Chiappori, Pierre-André (1988): ”Rational House- hold Labor Supply” Econometrica, Vol 56, No. 1.

Diamond, Peter ja John Geanakoplos (2001): ” So- cial Security Investment in Equities I: Linear Case”. Cowles Foundation Discussion Paper 1314. Saatavissa osoitteessa http://cowles.econ.

yale.edu.