Talvisodan sotatoimet Pohjois-Suomessa. Operatiiviset ja taktilliset kokemukset

TALVISODAN SOTATOIMET POHJOIS.SUOMESSA.

OPERATIIVISET JA TAKTILLISET KOKEMUKSET

Yleisesikuntaeverstiluutnantti J K U 8 V a

Artikkelisarjani ensimmäisessä osassa' ) olen esitellyt Pohjois-Suo- messa käytyjä talvisodan sotatoimia koskevan tutkimustyöni²⁾ sotaa edeltänyttä operatiivista suunnittelua käsittelevät kohdat. Samassa yhteydessä ovat myös strategiset ja sotilasmaantieteelliset tekijät saa- neet kuvauksensa. Kun taistelutapahtumat sellaisinaan tulevat sisälty- mään julkaisuvaiheessa olevaan "Suomen talvisota 1939-1940" teok- seen, keskitetyn artikkelisarjan toisessa osassa taistelujen operatiivisiin ja taktillisiin kokemuksiin.

Johtopäätökset perustuvat yhtymien, joukko-osastojen ja perus- yksiköiden arkistoimien asiakirjojen, sotapäiväkirjojen ja taisteluker- tomusten sekä niitä varmentavien haastattelujen perusteella laadit- tuihin operaatioiden eri vaiheiden kuvauksiin, joihin itseensä tässä yh- teydessä puutututaan vain silloin, kun asiayhteyden selvyys sitä vaatii.

Lähdemerkintöjä on siten rajoitettu, että sotapäiväkirjoihin ja taistelu- kertomuksiin viitataan vain silloin, kun on kyse muusta kuin asian- omaisesta joukosta itsestään. Muutoin merkinnät on kirjattu täydel- lisinä.

1) Tiede Ja Ase D:O 33/19'15 818&-188

2) Usva &!levi: Talvisota. Sotatoimet Pob,jols-Suomessa. 384 s, 48l11tetta ja 80 piirrosta. Vautaalla 16 2 197 ... Suomeu SotatleteelliDeu Seura.

Johtopäätöksenä suomalaisten ja neuvostoliittolaisten talvisotaa edeltäneestä operatiivisesta ja taktillisesta suunnittelusta olen voinut aiemmin todeta, että lähtökohta ei suomalaisittain taistelujen alkaessa ollut edullinen. Usean divisioonan neuvostokeskitykset olivat suuruu- deltaan yllätykselliset. Tehtävä oli aktiivinen. Neuvostojoukot puoles- taan tunsivat suomalaisten rajoitetut mahdollisuudet. Tarkoitus oli Pohjois-Suomessa nopeasti edetä Ruotsin rajalle Kemin ja Tornion alueella. Todellisia mahdollisuuksia ei pitänyt olla, kun sotatoimet 30. 11. 1939 aamulla alkoivat maalla, merellä ja ilmassa.

Toisin kuitenkin kävi. Ensimmäiset taistelupäivät ja viikot olivat silti suomalaisittain vaikeuksia täynnä ja tilanteet kriittisiä ennenkuin torjunta alkoi pitää.

A. VIIVYTYSV AIHEEN KOKEMUKSIA

Suomalaisten johtoportaiden toiminnalle oli viivytysvaiheen aikana ominaista alkuperäisen operaatiosuunnitelman edellyttämä aktiivisuus siihen saakka, kunnes tiedustelu ja taistelutapahtumat antoivat todel- lisen kuvan neuvostojoukkojen päwääristä ja heidän joukoistaan.

J;'o;hjois-Suomen Ryhmän esikunta (P-SRE) ilmoitti alaisilleen 30.

n.

¹⁹³⁹ klo 00.02-00.20 välisenä aikana Neuvostoliiton katkaisseen diplomaattisuhteet 29. 11. klo 22.30. Samalla käskettiin rajavartiot hä- lytysvalmiiksi, tehostettiin yleistä valmiutta~) sekä annettiin lupa valmiiksi laadittujen operatiivisten käskykirjeiden avaamiseen"). Lu- kuunottamatta Lapin ryhmää (LR) joukot saivat 30. 11. klo 09.55-- 10.25 käskyt operatiivisten suunnitelmien edellyttämistä keskityksistä hyökkäysten lähtöalueille. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan mainittu joukkojen ulevia tehtäviä.^S) Klo 16.38 annettiin sitten ilmoitus, ettei rajan ylitykseen ollut enää estettä'). Päämaja antoi vielä illalla P-SR:lle käskyn ryhtyä aktiivisiin toimenpiteisiin neuvostojoukkojen lyömiseksi sekä toiminnan suuntaamiseksi rajan taakse,l) johon pe- rustuen Lieksan, Kuhmon ja Suomussalmen suuntien pataljoonat sai- vat hyökkäystehtävät ja Kuusamon pataljoona tiedustelutehtävän 30.

n.

klo 23.03-1. 12. klo 00.15 välisenä aikana"). Sallan ja Petsamon suunnilla ei vielä ryhdytty vastatoimenpiteisiin. Neuvostoliittolaisten joukkojen vahvuudesta ei vielä ollut sellaisia yksityiskohtaisia tietoja,

21) P-SRE:D 88Domat 30. 11. 11139 klo OO.~.20.

) KeJlrm Karhusen baastattelu. tietoa ei ole asiakirjoista saatu tarktstetuksl.

8 3•

S

!

P-SRE,n sanomat 30.11.1939 klo 9.115-10.28 SuHK:lle KoHK'lIe ja LleHK'lIe .. P-SRE:n sanoma 30. 11. 1939 klo 18.38. • . . .

PM:n Spk 30.11.1939.

P-SRE:D sanomat LleHK:Ue 30. 11. 1939 klo 23.03. SuHK:lle 30. ll. 1939 klo 23 30 KoHK'lIe30 11 1939 klo 23.58 ja KuHK:Ue 1. 12. 1939 klo 00.16 , ' " , .

jotka olisivat vaikuttaneet voimassa olleiden suunnitelmien toteutta- miseen.

Käytössä ollein joukoin eivät vastatoimenpiteet 1. 12. kuluessa onnistuneet. P-SRE antoi illalla Suomussalmen, Kuhmon ja Lieksan Inarin sUunnan yksiköilleen puolustustehtävät Lieksan Kivivaaran tien suunnassa toimineiden saadessa edelleen hyökkäystehtävän'), jota ei kuitenkaan toteutettu"). P-SR:n komentaja katsoi 2. 12. päi- vällä^D) Päämajalle antamassaan ilmoituksessa neuvostoliittolaisten toi- sistaan erillään etenevien osastojen lyömisen olevan mahdollista en- nenkuin ne saavat vahvennuksia ja pyysi lisävoimia. Ylipäällikkö antoi illalla luvan vastahyökkäyksen valmisteluille ja tiedon vahven- nuksien saamisesta. Samalla P-SRE sai luvan siirtää Kenttätäyden- nysprikaatin IV pataljoonan (IV /KT-Pr) Suomussalmelle. Päämajan ohjeen mukaan varsinaiset vastatoimenpiteet tuli kohdistaa yhtä neu- vostoliittolaisten hyökkäysryhmää vastaan kerrallaan^{'O ).} P-SRE valitsi tällaiseksi Lieksasta ja Kuhmosta Repolaan johtavat suunnat. Ryhmä sai tehtävää varten Jalkaväkirykmentti 25:stä (JR 25) muodostetun Prikaati Vuokon"). Ensimmäiset ratkaisevat päätökset Pohjois-Suo- men joukkojen vahventamiseksi olivat johtoportaiden tilannekuvien mukaiset. P-SRE:n suunnitelmat olivat yleishyökkäysajatukseen pe- rustuvia Suomussalmella vielä 6. 12. ja Kuhmossa 8. 12.

Vastatoimenpiteet kehittyivät hitaammin LR:n vastuualueella, joka 13. 12. saakka kuului P-SR:ään, mutta jota Päämaja näyttää alku- vaiheessakin johtaneen ohi P-SRE:n. LRE sai kylläkin P-SRE:lta luvan käyttää "Kolosjoen osastoa" Petsamon erillisen komppanian vahventamiseksi jo 1. 12. klo 21.30'"), yhdeksän vuorokautta ennen virallista Päämajan antamaa perustamiskäskyä^{'3 ).} Sallan pataljoona sen sijaan sai vasta 2. 12. klo 8.10 käskyn linnoittamiensa Kelsinkäi- sen asemien miehittämiseen^{U) .} P-SR:lle Sallan suunnalle 2. 12. alis- tettua¹⁵⁾ Erillinen Pataljoona 25:ä (ErP 25) ei saatu varustetilanteen takia vaikuttamaan ennenkuin vasta 4. 12. alkaen16 ). Päämajan oli 3. 12. toistamiseen kiinnitettävä huomiota uhkaan17 ), joka muodostui Kantalahdesta kohti Sallaa etenevistä ja Kuolajärven saavuttaneista neuvostoliittolaisista LRE ei vastatoimenpiteissään18 ) ehdottomasti si-

7) P-SRE:o sanomat KuHK:lle 1. 12. 1939 klo 23.05. LleHK:lIe 1. 12. 1939 klo 23.06 ja SuHK:lle 1. 12.

1939 klo 23.45. .

8) Ilmeisesti P-SRE:o suostumuksella 9) P -SRE: 0 Spk 2. 12. 1939 klo 11.50 10) PM: 0 Spk 2. 12. 1939

11) PM:o Spk 3.-4.12.1939 12) LRE:/I Spk 1. 12. 1939 klo 21.30 13) PM: 0 Spk 10. 12. 1939 14) LRE:o Spk 2. 12. 1939 klo 08.10 15) PM:o Spk 2. 12. 1939 18) LRE:o Spk 4. 12. 1939 klo 20.30 17) PM:/I Spk 3. 12. 1939 18) LRE: /1 Spk 2. 12. 1939 klo 9.50

0 2 4 6 8 1 0

JR759

Kuva 1 Viivytysvaiheen taistelut 30.11.-7.12.1939 Suomussalmella

{ t

Pura~

\

Hämevaa\

30.11, \

1

20 ,

tonut joukkojaan tiettyjen maastonkohtien pitämiseen. Se otti huo- mioon voimasuhteet, joita koskevia tietoja se oli onnistunut saamaan.¹⁹)

Suomussalmella20 ) jäi ensimmäinen hyökkäys toteutukseltaan puo- linaiseksi. Paikallinen komentaja ei Raatteen suunnassa uskonut mah- dollisuuksiinsa. Tehtävän määrittely väkivaltaiseksi tiedusteluksi hYÖkkäyksen asemesta tukee väitettä. Valmistelut kestivät tottumat- tomilta joukoilta odotettua kauemmin. Liioitellut tilannetiedot pohjoi- selta sivustalta Puraksesta vaikuttivat lisäksi hidastavasti. Hyökkäys ei ehtinyt alkuvalmisteluja pitemmälle. Neuvostoliittolaisista saatuihin tie- toihin perustumaton oli irtautuminen Purasjoelta Mattilaan. Oloja vas- taamaton oli ajallisesti myös 4. 12. toteutettavaksi käsketty hyökkäys- tehtävä. Toista hyökkäystä kahdella vajaalla pataljoonalla olikin siir- rettävä vuorokaudella. Toteutusasteelle ei tällä kerralla yleistilanteen takia ehditty. Paikallisesti olisivat voimasuhteet jalkaväen osalta mah- dollistaneet rajoitetun menestyksen, vaikka tykistön tukea ei ollut- kaan. Panssaritorjunta-aseistuksen puutteella ei tässä vaiheessa ollut merkitystä. Tosiasiallisesti suomalaisten taktinen komentaja esti ope- ratiivisen komentajan vaateista huolimatta neuvostoliittolaisten pää- määrien toteutumisen. Pataljoonat eivät sitoutuneet Raatteen suun- nalle kokonaistilanteen kannalta tarkoituksettomaan hyökkäykseen sa- manaikaisesti kun ratkaisu tapahtui Suomussalmen pohjoispuolella.

Lonkasta etenevistä neuvostoliittolaisista ei suomalaisten johto saa- nut riittävästi tietoja. Niitä hankkivia joukkoja kun ei ollut. Viesti- yhteyksiä ei myöskään ollut Juntusrannasta luopumisen jälkeen Suo- mussalmen kirkolle eikä Kajaaniin. Lentotiedustelun tuloksista ei lisäksi näytetä tehdyn riittäviä johtopäätöksiä^{21 ).} Päämaja ja P-SRlj:

totesivat arvioinnissaan tilanteen uhkaavan kehityksen ensimmäisen kerran 3. 12.²²⁾ Kuusamossa ollut pataljoona sai tällöin käskyn lähet- tää komppanian Suomussalmelle^23). Vähäisiä viivyttäjiä vahvennettiin P-SRE:n toimenpitein jonkin verran. Sanottavia vastatoimenpiteitä ei silti tapahtunut ennen kuin 6. 12., jolloin Suomussalmella taistelleet joukot yhdistettiin saman taktisen johdon alaisuuteen. Tämän vaiku- tusmahdollisuudet olivat kuitenkin olemattomat, vaikka ilmeisenä pää- määränä olikin edelleen neuvostojoukkojen lyöminen^24). Kun Pää- majassa yöllä 6./7. 12.²⁵⁾ tehtiin toinen ratkaiseva päätös lisäjoukkojen eli JR 27 runkoisen Ryhmä Siilasvuon lähettämisestä taistelualueelle, olivat taistelut Suomussalmen kirkonkylästä jo alkamassa. Tilanne

19) LRE:n SIIk 3.12.111311 klo 17.00 ja 21.40; sotavanklUeto 6000-8000:sta neuvostoliittolaisesta tu- kenaan 2lI panssarivaunua ja 20 tHkJI.

20) VllvyfYSValheen taistelut 311. 11.-7. 12. llI39 Suomussalmella on esItetty pllrroksena kuvassa L 21) 1. 12. 1838 todettllD VUOODIseII-Lonkan--JUDtusrannan tiellä runsaasti joukkoja ja lIIkeunettl; p_

SRE:n Spk 1. 12. 1838

22~f PM:n Spk 3.12.1838: "Uhtualta tuleva vlhoUlDeu llbenee Kunsamon Ueta"

P-SRE:n Spk 3. 12. 1838 klo 19.45 .

Kenrm Karhusen baastatteluUeto Maj KarID tuomasta kenrm Tuompon tervebQksestl Suomus- salmen Joukoille II. 12. 1839.

26) PM:n SPk •. 12. 1lI39.

4.0

PrlkaatI VUOKKO

KUVA 2 KUHMON taistelut 30.11.-12.12.1939

täällä oli selvästi Pohjois-Suomen kriittisin. Hyökkäyksestä oltiin Suomussalmella viivytysvaiheen kautta päätymässä suurisuuntaiseen vastahyökkäykseen. Ratkaisu ei tapahtunut hetkeäkään liian Wkaisin mieluummin päinvastoin.

Kuhmossa²⁶) tapahtumien kulku oli selväpiirteisempi kuin Suomus- salmella. Molempien osapuolten painopistesuunnat yhtyivät. Kuhmossa ei näin ollen ensimmäisessä hyökkäyksessä 1. 12. ollut edes taktillisia onnistumisedellytyksiä. Yrityskään ei ollut voimakkaasti ratkaisuun pyrkivä. Tapahtumat kehittyivät voimasuhteiden edellyttämällä ta- valla. Vähitellen neuvostoliittolaiset saivat koko taisteluvoimansa vai- kuttamaan. Alkuperäisiä hyökkäyssuunnitelmia oli 8. 12. mennessä osittain tarkistettava. Silti taustalla kuulsi vieläkin toive etenemisestä Repolaan. Valmisteluihin jäi aikaa vajaa vuorokausi. Keskitykset päät- tyivät vasta 7. 12. aamuun mennessä. Ajallisen toteutusvaateen aiheutti pelko neuvostojoukkojen aikeista jatkaa välittömästi Rastista Kuhmon kirkonkylän suuntaan. Vähäisestä valmisteluajasta johtuen ei hyök- käys vastannut siihen asetettuja toiveita. Viestiyhteyksiä ei ehditty järjestää sellaisiksi, että yhteinen taktinen johto olisi ollut mahdolli-

26) Kuhmon taistelut 30. 11.-12. 12. 1939 on esitetty plirroksena kuvassa 2.

0 2 4 6 8 1 9

I

20

.

om

KUVA 3 Vllvytysvalheen taistelut 30.". - 8l2.1939 Plelis)llrvellll

nen21 ). Kajaanista pyrittiin vaikuttamaan paikallisen komentajan pää-

töksiin ja muuttamaan toteutuksen hetkellä tämän ratkaisuja.²⁸) Lähes vastuuton oli toimenpide vähentää iskevän pataljoonan tehoa irrotta- malla siitä lähtöalueelle kaikki sen tulituki²⁹). Hyökkäysjoukot saivat osamenestyksen ollessa saavutettavissa irtautumiskäskyt ja puolustus- tehtävät, johon Suomussalmen tapahtumilla oli vaikutuksensa. Vaikka hyökkäysajatu.gSO) edelleenkin oli olemassa, kiteytyi toiminta operatii- viseksi puolustukseksi

Pielisjärvellä³¹) olivat edullisimmat voimasuhteet koko Pohjois- Suomessa sekä jalkaväen että sen tulituen suhteen. Hyökkäysyritys 1. 12. oli suunnittelultaan kuitenkin vähemmän tarkoituksenmukainen.

Kun tarkkoja tiedustelutietoja ei ollut, olivat ryhmitys ja tehtävät takaa-ajon luonteisia. Kärkipataljoonaksi valittiin juwi puolustukseen 2'1

21) Evl Vuokon ja evl Ilomäen väliset ybteydet kulkivat Nurmeksen-KalaanlD-Sotkamon kautta.

) Evl VuokkoJ9utul yIlIl1l7.18. 12. 1939'patalJooDlenJo rybmlUyessllllhtllåsemilDsa bakemaan Nur.

reksesta P-SRE:n ohjeen muuttaa nyllkltAyssuunnltelmaansa; Tiesmaa: Prlkaatl Wuokon ... 8.

28) JlIIJR 25joutulluopumaao koneklvlllrelstllllnja kranaatlnheittimlstllln 7.12. maDa ErP 14:n hy- vllksl.

30) P-SRE:n Spk 12. 12. 1939 mukaan 011 tarkoitus sIlrtU Suomusaalmelta Joukkoja Kuhmoon melko nopeasti

81) VHyYtysvalheen taistelut 80. 11.-8. 12. 1939 PlellsjlrveUl OD esitetty pllrroksene kuvassa 3.

122D

P- 1

ryhmittynyt pataljoona. Takana koossa ollut pataljoona sai edelleen jäädä reserviin. Ryhmitysvaikeuksien takia hyökkäys alkoi yötä vas- ten johdon toteuttaessa järkkymättä laatimaansa aikataulua. Ensim- mäisellä taistelulla ei ollut mahdollisuuksia onnistua, kun ratkaisevan osan sai kärkipataljoonaan elimellisesti kuulumaton täydennysmies- komppania. Hyökkäyksestä luovuttiin helposti vastoin tehtävää ja mahdollisuuksista sekä oikeasta tilannekuvasta huolimatta. Alkuvai- heen tottumatomuus ja liioiteltu sivustauhka vaikuttivat vähäisten järjestelymahdollisuuksien³²⁾ hyväksikäytön ohella aiheuttaen seuraa- vassa vaiheessa tarpeettomat, tosin kokonaistilanteeseen vaikuttamat- tomat vetäytymiset sekä Anäkäiseltä että Palkinj ärveltä. Toiminta kiteytyi 8. 12. alkaen puolustukseksi Nurmijärvellä ja Viisikkojärvellä taistelujen rajoittuessa neuvostojoukkojen passiivisuuden ja suomalais- ten vähemmän keskitettyjen pyrkimysten takia partiokahakoihin.

Sallansa) suunnalla kiinnittyy aluksi huomio siihen, ettei puolus- tustehtävän saanutta pataljoonaa välittömästi vihollisuuksien alkaessa siirretty linnoitettuihin Kelsinkäisen asemiin. Paikalle ehdittiin tämän

82) Pataljoonan slsllsUlI valbdoUla olisi saatu ErP 13:8811 Änlkll8eUI mlebllJe lepoJlrje&tetyksl tar.

vitsematta eslttäl vaihtoa tai irtautumista; Karbunen ErP 13:n toiminta. . 8. 8.

II) VIiVY.lrsvalbeeD taiaIeIut 80. 11.-16. 12. lN9 SalIassa on eaIIetty plirrok8eDa kuvassa •.

takia vasta melkein yhtä aikaa neuvostoliittolaisten kanssa. Tämä ei voinut olla vaikuttamatta ensimmäisen tappiolliseksi muotoutuneen taistelun lopputulokseen. Kuolajärvellä ei myöskään 6. 12. pitänyt olla vielä perusteltuja syitä vaihtaa rintamavastuuseen pikaisesti muodos- tettua, vaillinnaisesti varustettua ja koulutettua täydennysmiehistä muodosettua pataljoonaa. Seuraukset taistelujen alkaessa olivat heti todettavissa. Pataljoonan taistelukunto ei riittänyt neuvostojoukkojen tavanomaisena4) yohyökkäyksen torjuntaan. Asemista luovuttiin aivan liian helposti. Vastatoimenpiteiden aikataulu nopeutui. Toimintaohjeen mukainen sitkeä viivytyskään ei aluksi onnistunut, vaikka toiminta- tehoa yritettiin lisatä muodostamalla pareittain molempien patal..Joo- nien yKsiköistä taisteluosastoja. Neuvostoliittolaisten kärklyksiköt voi- tiin moottoroida, suomalaIset liikkuivat jalan. Ensinnä mainitut saattoi- vat vaihtaa taisteluun rykmentteja tai nilden pataljoonia vuorotellen muiden saadessa levätä. Suomalaisilla ei ollut mahdollisuutta vuorotte- luun jOuKkojen vähyyden ja pitkien etäisyyksien takia. Samat joukot olivat koko ajan taistelussa. Kun neuvostoliittolaiset olivat, muista suunnista poikkeavasti, maastokelpoisia ja kykenivät toimimaan myös yöllä, oli nopea tilanteen kehitys ymmärrettavissä. Silti ei ole hyvåk- syttavissä se, että Sallasta Savukoskelle johtavan tien suunta jai 9.12.

täysin avoimeksi. Tapahtumat johtivat kriisiin Pelkosenniemellä. Vas- tatoimenpiteiden suunnittelussa olisi improvisointi voitu toisin toimien välttää.

Käytettävissä olleista suhteellisen vahvoista joukoista huolimatta kehittyivät taistelut Märkäjärvenkin suunnalla nopeasti kriisiin. Kuo- lajärven tapahtumat toistivat ensin itseään. Pataljoonia pyrittiin vaih- tamaan juuri taistelun alkaessa. Torjunta epäonnistui. Yhteydet kat- kesivat. Vaikka neuvostojoukkojen järjestelytarpeen takia ei tilanne osoittautunutkaan lopulta aivan niin uhkaavaksi, kuin miltä aluksi näytti, oli Päämajassa 11. 12.⁸⁵⁾ illalla todettava, ettei 9.12. perustet- tavaksi luvattu uusi pataljoona riittäisi neuvostoliittolaisten pysåyttä- miseen ja tehtävä kolmas ratkaiseva päätös Pohjois-Suomen joukko- jen vahventamiseksi, jolloin täydennyskeskuksista ympäri maata koot- tiin samalla itsenäiseksi sotatoimiyhtymäksi erotetun LR:n käyttöön jalkaväkirykmentti ja kaksi täydennyspataljoonaa tukijoukkoineen.

LisäjOukkojen keskittämiseen kuluneiden viiden vuorokauden aikana saivat suomalaiset vastatoimenpiteensä Joutsijärven edustalla siinä määrin aktivoiduksi, että neuvostoliittolaisten eteneminen saatiin lo- pulta pysäytetyksi, vaikka vakauttamiseen vielä kuluikin useita vuo- rokausia. Pelkosenniemellå ei vastaava tehtävä onnistunut juuri keski-

M) Maj VAInAseD baastatfelu.

38) PM":D Spk 11. 12. 1938 Ja &aDoma 7S3/0p l/sal/U. 12. 1939,

tetyin joukoin. Uudet joukot oli keskitettävå ensin neuvostojoukkojen paikalliselle sivusuunnalle.

Petsamossa ei henkinen taisteluvire ollut parhaimmillaan sotatoi- mien alkaessa. Lokakuulla oli rajavartioston henkilökuntaa joukossa komppanian päällikkö ja väapeli seka nelisenkymmentä paikkakunta- laista pidatetty vakoilusta syytettyina. Suojeluskuntatalo paloi. Huhut levisivät. Taistelujen alkaessa rannikon kylistä oli nopeasti luovut- tava. Epäonnistuneiden valmistelujen takia hävitykset eivät onnistu- neet"ö). Raja1ldysaineita kaytettiin tuntureiden 10uhiIniseen teiden sul- kemiseksi. Satamalaitteiden tuhoamiseen niitä ei enää jäänyt riittä- vasti. Kylien polttaminen ei onnistunut. Neuvostojoukot saivat ne hal- tuunsa lahes vahingoittumattomina huoltonsa tueksi. Kun he sitten saivat taisteluvoimansa kokonaisuudessaan vaikuttamaan, kehittyivät rmtamatapahtumat vOl1llasuhteet huomioonottaen heidän tounintaansa perustuen. Vajaa suomalainen pataljoona ei riittänyt estämään tuli- voimaisen, vahvennetun neuvostorykmentin etenemistä etelaän silloin, kun tämä oli siihen valmis. Taistelut hiljenivätkin aina kun neuvosto- joukot saavuttivat sen hetkiset tavoitteensa. Etaisyydet valtakunnan elintärkeistä kohteista soivat kuitenkin suomalaisille puolestaan lahes rajoittamattomat mahdollisuudet syvallä alueella³⁷⁾ tapahtuvaan tais- teluun.

Olennaista kaikille Pohjois-Suomen rintamaosilla taisteleville suo- malaisille yksiköille oli sodan alkaessa keinojen hankkiminen neu- vostoliittolaisten liikkuvuuden ja tulivoiman rajoittamiseksi. Sotaa edeltänyt koulutusjärjestelmä ei vielä tuntenut sissitoiminnan kaikkia mahdollisuuksia tässä suhteessa. Alkutottumattomuudesta johtuen ei- vät ensimmäiset yritykset tuottaneet tiedustelumielessäkään kovin roh- kaisevia tuloksia. Menetelmat alkoivat kuitenkin viivytysvaiheen lo- pulla kehittyä kokemuksen kasvaessa. Pisimmälle ehdittiin Lapissa.

Petsamossa Maajärven puolustusvaiheen aikana valmisteltiin lukuisia tarvikekätköjä³⁸⁾ tulevaa sissitoimintaa varten. Joutsijärvellä viivytys- vaiheen lopulla toimi lukuisia joukkueen vahvuisia sissiosastoja neu- vostoliittolaisten selustassa. Muualla toiminta alkoi ajallisesti hieman myöhemmin. JOUkkojen puolesta tähän antoi mahdollisuudet Pääma- jassa 10.12.³⁹) tehty päätös erityisten tiedusteluosastojen perustami- sesta,w). P-SRE oli saanut sekä erillis- että tiedusteluosastojen perus- tamista koskeneet sotaa edeltäneet⁴¹) esityksensä toteutetuiksi viimei-

36) Kenrl i'ennasen naastattelu.

37) Evl WlUamo kapt Pennaselle: "SodankyUlln on vielä matkaa"

38) Kenrl Pennasen haastattelu.

34G9l PM: n Spk 10. 12. 1839.

TO 1 ja 2 Lleksassa

Ö TO 3 ja 4 Kuhmossa. TO 5 Ja 6 (aSiakirjoissa eSiintyvät TO 1 ja 2 nimisinä) Suomussalmelle. T 7 ja 8 Kuusamoon. TO 9ja [0 Sailassa sekA TO 11 Ivalosta Kolosjoelle; PM:n Spk 10. 12. 1839.

41) RajavE:n klrj n:o 109/III/sal/24. 2. 1839 ja P-SRE:n klrj n:o 1309IIlI sa1/13. 11. 1939.

4 • "Ii .. 'i!D

...

I

~~ 0

SEun..

A IMU,n lehte ... ",at 21.".

JarlaWmlaauunnat 3D.ii-I.ft.

C0_'_~_

a,q_Y1Mj11j_Ja

"'II' IrlllJlumiaplMl (patt.taJ iIIImppj

tt=:=-mat ...

!!SA5T!l P[NNAS~ TAISlIWT PUSAMOOSA 3O.11.P-1S.S.19I!O

siltä osiltaan lähes kahden viikon taistelujen jälkeen. Myöhemmässä vaiheessa sissi toiminnalla tulikin olemaan monasti ratkaiseva merkitys taistelujen kulkuun.

B. SISSISOTAA PETSAMOSSA1)

Neuvostoliitolla oli sodan loppuessa Petsamossa²) sijainneen 14. Ar- meijan Esikunnan (14. AE:n) johdossa Suomelta vallatulla alueella kaksi divisioonaa ja armeijan erikoiSjoukkoja erillisine hiihtopataljoo- nineen^3). Päähuomio oli kohdistettu rannikon suojaamiseen. Jäämeren tien suuntaan lähetetystä 52. Divisioonasta (52. D:sta) toimi vain

1) Osasto Pennasen taistelut Petsamoua 30. 11. 1939-18. 8. 1840 ovat pUrroklleoa kavusa II 2) Jaakkonen : Selostus venllllsten ... s 24.

8) Kenrl Pennasen baastattelu: Epävarma tieto 48. ErHUbtoP:sta.

Ja 205 patteristolla ja panssarivaunukomppanialla vahvennettuna suo- malaisten vajaata pataljoonaa vastaan. Divisioonan muut rykmentit olivat suojaustehtävissä Norjan suuntaan ja vastasissitoiminnassa. Silti voimasuhteet rintamassa olivat neuvostojoukoille ylivoimaiset: jalka- vaki 1:5, panssarivaunut 0:15, panssarintorjuntatykit 1:6, kenttätykit 1:10 ja kranaatinheittimet 1:15. Taistelut keskittyivät Jiiämeren tien suuntaan. Eramaarajalla Suonikylassä ja Rajajoosepissa vartiointi ta- pahtui liihes rauhanomaisesti. Vahalukuisuudestaan huolimatta puo- lustajat - noin 1050 - suorittivat tehtäviinsä hyvin ja vahaisin tap- pioin: 33 kaatunutta, 87 haavoittunutta, 69 kadonnutta^4). Hyökkäiijät - noin 34000 - joutuivat sitomaan selustansa puolustukseen siinä maarin joukkoja ja kokivat niin suuret tappiot, arviolta 900 kaatu- nutta, ettii tuhansien arktisissa oloissa hiihdettyjen kilometrien, lu- kuisien tuliyllakoiden ja komentopaikoille tehtyjen iskujen voidaan katsoa tuottaneen hyvån tuloksen. :Siita huolimatta käytettiivissä ollein joukoin ei niin tehokas toiminta ollut mahdollista, että neuvostoliitto- laiset eivät olisi kyenneet tolDlimaan rintamassa silloin, kun taktilliset tai operatiiviset syyt sitä vaativat.

Puolustus- ja viivytystaistelussa, voimasuhteet huomioon ottaen, ei Petsamon oloJSSa passllvisin tounmtapenaattein voitu saavuttaa mer- kittiiviii tuloksia. Tehokkain vastakeino olisi ollut, jos käytettävissä olleet voimat olisivat sen aUla 'sallineet, sivustoille ryhmitetyt reservit, joilla taistelun alkaessa olisi vilittömasti isketty hyökkääjän sivustaan.

Porojårven taistelun alkaessa saatiin toimintatavasta yksinomaan myonteisiä kokemuksia. Taktiikka edellytti etukäteen tarkkaa suunnit- telua ja tehokasta tiedustelua neuvostoliittolaisten etenemissuuntien ja liikkeellelähdön selvittämiseksi. Kuuroaiville joulupäivinä tapahtunut suomalaisten hyökkäys palveli samoja päämääriä. Kornettijoella toi- mittiin aluksi samalla periaatteella. Joukkue oli aina varattu valmiiksi sivustaiskua varten puolustusasemien eteen. Sodan viimeisimmissä taisteluissa, vaikka menetelmän edut täysin oivallettiin, ei kyseistä taktiikkaa enää sovellettu käytäntöön. Sissitoiminta oli etusijalla. Sen vaikutukset eivät ajallisesti olleet yhtä välittömiä. Tulokset olivat kirjattavissa vasta useampien vuorokausien tai viikkojen kuluttua.

Sissitoiminnallakin oli Petsamossa omat pulmansa. Suurin näistä oli pitkien etäisyyksien aiheuttamat huollon vaikeudet. Telttoja ei ollut riittävästi. Valmistellut kätköt oli nopeasti kulutettu loppuun.

Niitä olisi tarvittu huomattavasti enemmän ja käytössä olleita moni- puolisempia. Oli tarkoituksetonta kuljettaa mukana kaikkia ampuma- tarvikkeita. Tukialueille olisi voitu varata niitä valmiiksi viivytyksen aikana. Tähän ei kuitenkaan koulutuksellisesti oltu ennen sotaa val-

4) LaukkaneD: Muistelmia lllllkIDflIbuollosta ... s 6.

mistauduttu eikä sodan aikana ehditty riittävän ajoissa oivaltaa. Sa- moin oli sulutus- ja hävitystarvikkeiden laita. Poroja ei voitu ennen hankikelejä tehokkaasti käyttää ja "reppuhuolto" oli kovin rasittavaa.

Toiminta-aika rajoittui näin ollen yleensä kahteen viikkoon. Yksi tai kaksi aktiivista iskua oli tarvikkeiden puolesta mahdollisia. Toisena vaikeutena olivat luonnonolot. jotka eivät mahdollistaneet salassa py- symistä puuttomalla tundralla Neuvostoliiton lentokoneilta. Harvi- naisia eivät olleet näiden rynnäköt partioita jopa yksittäisiä miehiä vastaan. Dmatoiminnan ja vastustajan vastatoimenpiteiden yleensäkin helmikuulla vilkastuttua suomalaisten sissitoiminta laimeni Taistelu- toiminta rintamassa vilkastui heti. Vaikka helmi-maaliskuun 1940 vaihteessa tiedustelu- ja häirintäretket saatiinkin uudelleen käyntiin, ei tammikuista laajuutta päivien tultua valoisammiksi enää saatu palautetuksi. Suunnittelussa ja toteutuksessa ilmenneistä puutteistaan huolimatta sissitoiminnalla oli olennainen merkitys suomalaisten saa- vutamalle torjuntavoitolle niistä vieläkin ylivoimaisista neuvostojou- koista, jotka vastustaja irrotti hyökkäykseen Jäämeren tien suunnassa etelään.

c.

SALLAN SUUNNAN TORJUNTAVOITOTl)

Päätös, joka 16.12.1939 LRE:ssa syntyi JR 40:n käyttämiseksi Pel- kosenniemelle edenneiden neuvostoliittolaisten lyömiseksi, oli tehty suurin riskein. Petsamossa jatkui neuvostojoukkojen hyökkäys. Osasto Pennanen oli 18.12. vetäytymässä Kornettijoelle. Samalla kun neu- vostoliittolaiset uhkasivat Pelkosenniemellä Joutsijärven puolustajien yhteyksiä Kemijärvellä, he saattoivat kääntyä tosin heikkokuntoista tiestöä pitkin Kairalan kauta Sodankylään Petsamon puolustajien se- lustaan tai kohti Rovaniemeä. Toiveisiin puolustuksen kestämisestä Joutsijärvellä ei myöskään voitu luottaa. Kemijärvi oli uhattuna kah- delta suunnalta. Täältä hyökkääjälle olisi avautunut käyttöön yhä laajempi tieverkosto ja rautatie Rovaniemen suuntaan. Huolta tuotti myös Kuusamon suunta. LR:än kuuluva pataljoona oli sitoutunut tais- teluihin vastuualueen ulkopuolelle^{2 ),} jolloin suojaus oli jäänyt vain vahvennetun komppanian varaan suunnassa, jonka tiestö mahdollisti syvät iskut Kemijärvelle, Rovaniemelle ja Ouluun. Suomussalmelta saattoi suuntautua neuvostojoukkoja Taivalkosken kautta Rovaniemeä tai Oulua kohti. Kriittisin oli tilanne kuitenkin Pelkosenniemellä, jossa neuvostoliittolaiset oli "lyötävä, lyötävä millä hinnalla tahansa,

2

11 Taistelut SaDan suUDnaDa 16. 12. 1939-13. 3. 1940 on pllrrbksena esitetty kuvassa 6.

) AII@tui P-SR:lle 10pulllsestllS. 12. 1939; LRE:o Spk 16. 12. 1939 klo 11.00

d-a

II

I

sekä heitettävä takaisin Savukosken yli. Se sivusta oli poistettava vai- kuttamasta ja muualla senaikaa kestettävä"3). Ratkaisevan osan suun- nitelmassa sai huonosti varustettu, lähes kouluttamaton, juuri kokoon- haalittu, ilman tykistön tukea ja vailla panssaritorjunta-aseita ollut rykmentti, jolla tuli olemaan vastassaan hyvin varustettu ja tulivoi- mainen neuvostorykmentti. Joukkojen järjestelyyn ei kuitenkaan ollut aikaa

Joukkojen taktillisen käytön suunnitteli operatiivinen esikunta en- nen keskitysten päättymistä. TavanomaiJsesta poikkeavana tätä, valmis- tauduttaessa Pelkosenniemen taisteluun, voidaan pitää oikeutettuna.

Tarkoituksena näet oli ajan voitto päämääränä hyökkäyksen suoritus ennen puolustuksen lopullista murtumista. Suunnitteluun liittynyt joh- taminen ei sen sijaan ollut yhtä tarkoituksenmukaista. Annetun teh- tävän⁴⁾ yksiselitteisyydestä huolimatta katsoi taktillinen komentaja ti- lanteen nopeaan kehitykseen perustuen idästä tapahtuvan hyökkäyk-

3) Walleolus-HllmAIAloeo: LapIO sota 1939-1940 8 11.

4) LRE:o klrj 0:0 381.1IJ/39/17. 12. 1939 klo 11.40.

sen tarkoituksenmukaisemmaksi ajallisesti nopeampana ja huoltomah- dollisuuksiltaan edullisempana6 ). Yllätysmahdollisuuksien hyväksikäyt- töön perustuen pakotti LRE 17.12. käydyissä puhelinkeskusteluissa .JR 40:n alkuperäiseen suunnitelmaansa ja lähetti edustaiansa⁸) uusien taktillisten kriisien välttämiseksi Pelkosenniemelle valvomaan hyök- käyssuunnitelman toteuttamista ja tilanteen niin vaatiessa johtamaan taistelua?). Tämä jälleen tavanomaisesta poikkeava, mutta olot huo- mioonottaen hyväksyttävissä oleva toimenpide tapahtui kuitenkin vuo- rokautta liian myöhään. Rovaniemeltä lähetetyn johtoportaan olisi tullut olla Pelkosenniemellä ennen joukkojen saapumista. Se olisi tällöin ollut valmiina johtamaan tilanteeseen perehtyneenä jo kriisin alkuvaiheessa, eikä rinnakkaisia toimenpiteitä olisi päässyt tapah- tumaan.

Taistelusta Pelkosenniemellä 18. 12. muodostui kohtaamishyökkäys, jossa kummallakin osapuolella oli aktiivinen tehtävä. Neuvostoliitto- laisilla oli aluksi aloite. Suomalaisten kärkipataljoonan suunnistus- virhe koitui JR 40:n eduksi. Kylässä päivän aikana käydyissä taiste- luissa kyettiin neuvostojoukkojen rynnistys torjumaan. kun käytettä- vissä oli yksi pataljoona suunniteltua enemmän. Siitä huolimatta tilanne illalla oli jo niin kriittinen, että kylästä valmistauduttiin luo- pumaan^{8 ).} Taistelun ratkaisi parempi taistelutahto ja sotaonni. Heik- kojen yhteyksien takia ei saarrostavaa pataljoonaa saatu käsketyksi takaisin. Pimeässä yössä taistelun melu neuvostoliittolaisten selustassa aiheutti pakokauhun .. Myös suomalainen pataljoona hajosi taisteluun tottumattomana. Saartorengasta ei saatu muodostetuksi ja täydelliseen tuhoamiseen ei päästy. Kuitenkin uhka Pelkosenniemen suunnalla oli saatu poistetuksi puutteellisen koulutuksen takia tosin kohtuuttoman suurin tappioin.

Takaa-ajon LRE keskeytti Saijalle. Mahdollisuuksia iskuun Joutsi- järvellä taistelevan neuvostoliittolaisen 122. D:n selustayhteyksille Sallan kirkonkylässä olisi joulukuulla 1939 vielä ollut. Hyökkäyksen olisi vain tullut tapahtua ennenkuin Pelkosenniemellä lyöty JR 273 oli ehtinyt järjestää puolustuksensa. Taistelut Sallassa olisivat kyllä- kin muodostuneet vaikeiksi viimeistään siinä vaiheessa kun 88. D vuo- den 1940 alussa keskittyi sotatoimialueelle. Vaara siitä, että Lapin ankariin luonnonoloihin tottumaton JR 40 olisi tällöin saattanut tulla erillisenä lyödyksi ilman LR:n vaikutusmahdollisuuksia, oli siinä mää- rin perusteltu, että etenemisen pysäyttämistä Saijalle voidaan pitää oikeutettuna. Teoreettinen uhka Saijalta Sallan suuntaan oli joka

5) Ojala' Pataljooaa X s 2_25 6) Evl 0 J WlIIamo ja kapt V Karaako

7) Karaako: Lapio Ryhmä s 59 Ja ev Karaagoa haastattelu.

8) :i~1 ~~Mf.mo: NäyttIla sUtä, että Pelkosenniemi täytyy JAttää, poltetaanko? LRE: n Spk 18. 12 1939

tapauksessa kahdellakin pataljoonalla saatu luoduksi ja samalla jouk- koja irrotetuksi Joutsijärven suuntaan, jonka LRE valitsi seuraavaksi aktiivisten operaatioidensa kohteeksi.

Joutsijärven suunnalla Osasto Roinisen puolustus kesti Pelkosen- niemen taistelujen aian alkuvaiheessa lähinnä 122. D:n passiivisuuden takia. johon vaikutti ilmeisesti huollon vaikeudet nopean etenemisen päätteeksi. Lähes kolmiviikkoisen viivytysvaiheen väsyttämät suoma- laiset pataljoonat saivat näin ollen aikaa lepoon ja joukkojen järjes- telyyn. Kun läpimurtoyritykset 20.12.1939 alkoivat, olivat puolustajat valmiit. Puolustusvaihe tammikuun hyökkäykseen saakka olikin sitten molemmin puolin saarrostukseen pyrkivien hyökkäysten ja niiden vastatoimenpiteiden aikaa.

Tammikuun alun hyökkäyksessä LRE pyrki oikeaoppisesti saarros- tukseen. Sitova ja iskevä osa olivat yhtä suuret. Ratkaisun aiheutti oikeutettu ja todellinen9 ) neuvostoliittolaisten hyökkäysuhka. Irrotta- malla pataljoonan saarrostukseen eteläisellä sivustalla olisi hyökkäyk- seen saatu vaikuttamaan sen onnistumisesta puuttunut lisävoima.

Hyökkäyksen toteutus ei sen sijaan ollut suunnittelun kanssa yhtä tarkoituksenmukainen. Aikalaskelmat eivät toteutuneet operaation missään vaiheessa. Jo luonnolliset huolto- ja järjestelytoimenpiteet ennen liikkeellelähtöä saattoivat ne kyseenalaisiksi. Lisäksi harhaut- tavat tiedustelutiedot valmistelujen viime vaiheessa vaikeuttivat selvä- piirteistä johtamista. Suoranaisena virheenä on pidettävä sitä, että hyökkäysjoukot 2.1. suunnattiin lähtöasemiinsa, vaikka hyökkäysajan siirtäminen oli jo käynyt ilmeiseksi. Salaamisen kannalta voi siirtoa yöllä 2./3.1. taemmaksi pitää tarkoituksenmukaisena, kunhan vaati- mus olisi saatu kokonaisuudessaan toteutetuksi. Patalioonia ei lähes 40° pakkasessa voinut kuitenkaan pitää yön yli lähtöasemissa eikä myöskään lähtöalueelle siirrettynä estää sytyttämästä nuotioita. Edes- takainen liike paljastui neuvostojoukoille. Kun toteutus aamuun 3.1.

lykätyn käskynannon takia jälleen myöhästyi useita tunteja, oli luon- nollista, että neuvostoliittolaiset ehtivät järjestää vastatoimenpiteensä valmiiksi ennen hyökkäyksen käynnistymistä.

Hyökkäyksessä LRE suuntasi samanaikaisesti vaikuttamaan kaksi rykmentin suuruista joukko-osastoa. Näiden toimintojen yksityiskoh- tainen säätely tapahtui Rovaniemeltä hankalien viestiyhteyksien ta- kaa Sitovan voimaryhmän passiivisuuden takia oli LRE:n puututtava jopa erillisten komppanioiden aktiviteetin lisäämiseen. Etukomento- paikan¹⁰) puute aiheutti sen, ettei JR 40:n pataljoonien hyökkäyksiä saatu vaikuttamaan samanaikaisesti keskenään eikä Osasto Roinisen

9) 122.D suunnitteli IIplmurtohy6kklysUl 4. 1. 1940 alkavaksi; IXtKT-Pr;n Spk 4. 1. 1940 klo 19.00.

10) Esimerkiksi EtJR 40, jonne Osasto Roinisesta olisi voitu rakentaa Johdinyhteydet.

iskevien osastojen kanssa. Neuvostojoukot saattoivat keskittää vasta- toimenpiteensä suomalaisten kulloiseenkin hyökkäyssuuntaan Kun 122. D saarrettunakin taisteli sitkeästi, saattoi LRE todeta 4. 1. illalla hyökkäyksensä epäonnistuneen. Tykistön tulituen vähyyden ja pans- saritorjunta-aseiden puutteen ohella siihen vaikutti olennaisesti johta- misessa esiintyneet epätarkoituksenmukaisuudet.

Joutsijärven hyökkäyksen epäonnistumisen jälkeen LRE siirsi toi- minnan painopisteen sissitoimintaan. Tähän loivat mahdollisuudet neu- vostoliittolaisten noin 150 km pitkät yhteydet Joutsijärvelle ja 100 km pitkät yhteydet Saijalle. Kaksi divisioonaa oli yhden ainoan huolto- tien varassa ja kapeassa ryhmityksessä Suomalaisten mahdollisuuksia lisäsi se, että eteläisellä sivustalla tiestö mahdollisti tukialueen luomi- sen Kallunklin ja Onkamoon lähes 60 km päähän taistelualueesta neu- vostojoukkojen sivustalle. Etäisyydet kohteille jäivät näin ollen 25-40 km:ksi, kun toimintaa ei aluksi suunnattu Kairalan itäpuolelle. Aktii- viset iskut viesti- ja huoltoyhteyksiä vastaan pieninkin osastoin onnis- tuivat alkuvaiheessa. Liikenteen suuntautumisesta saatiin merkittäviä tietoja. Neuvostoliittolaiset olivat vastatoimenpiteissään kuitenkin tai- tavia. Tien sivustat raivattiin. Liikenne suojattiin erillisin tukikohdin ja liikkuvin reservein. Aktiivisin iskuin sidottiin suomalaiset tuki- alueilleen. Helmikuulla 1940 oli kohteet siirrettävä tämän takia Kai- ralan itäpuolelle. Tukialueeksi valittiin Nousu. Onkamosta etäisyydet olisivat olleet lähes puolta lyhyemmät, mutta neuvostoliittolaisten ak- tiivisuus vaikutti tehtyyn ratkaisuun. Vaikka sissitoiminnan tulokset sodan viime vaiheessa jäivätkin vähäisiksi, voidaan sille asetettujen tavotteiden silti katsoa tulleen saavutetuiksi.

Neuvostojoukkojen vetäytymistä tammikuun puolivälissä 1940 voi- daan pitää osaltaan tehostetun sissitoiminnan aiheuttamanal l). Olivat- han aktiiviset iskut alkuvaiheessa tuottaneet hyviä tuloksia. Vetäyty- misen syynä on lisäksi pidettävä aiheellistakin pelkoa uusista sivusta- iskuista. Suomalaisen pataljoonan siirto Märkäjärven eteläpuoliselle rintaman osalle paljastui neuvostoliittolaisille lentotiedustelulla. Mi- käli joukkojen vahvuus ei tällöin käynyt ilmi ja kun varmaa tietoa uusista keskityksistä ei ollut, ovat tiedot saattaneet olla vaikuttamassa ratkaisuun. Märkäjärven puolustusasemat olivat kuitenkin varsin hy- vin valmistellut, joten toimenpiteen saattaa olettaa sittenkin liittyneen enemmän ankarien luonnonolojen, joulukuisen sissitoiminnan ja pit- kien huoltoetäisyyksien yhteisvaikutukseen. Päätös vetäytymisestä lie- nee tapahtunut jo joulukuulla 1939, koska ensimmäiset irtautumiseen viittaavat tiedot suomalaiset saivat heti vuoden 1940 alussa. Tähän mennessä Neuvostoliiton oli ollut pakko todeta sodan päämäärien ole-

11) Maj Väänäsen haastattelu

van Pohjois-Suomessa vaikeasti saavutettavissa. Sotatoimien ja uusien joukkojen keskitysten painopistehän oli vuoden 1940 puolella eteläi- sillä rintamanosilla pohjoisimpien joukkojen saadessa sitovat tehtävät voimakkaiden ilmavoimien tukemana.

Neuvostojoukkojen vetäydyttyä Märkäjärvelle ei Hautajärven eikä Saijan suunnalla sissitoiminnalla ollut enää onnistumisen edellytyksiä vastatoimenpiteiden takia. Neuvostoliittolaiset sitoivat selustansa puo- lustukseen kolmanneksen joukoistaan. Märkäjärvellä jäivät taistelu- tapahtumat varsinaisella puolustusalueella vähäisiksi. Saijalla ei to- teutus käytössä ollein joukoin onnistunut yhtä hyvin. Neuvostoliitto- laisten aktiivisuus rintamassa oli suurempi kuin Märkäjärvellä.

Svenska Frivilligkåren jäi ainoaksi yhtymäkokoonpanossa toimi- neeksi ulkomaiseksi vapaaehtoisjoukoksi talvisodassa. Suomalaista di- visioonaa vastaavana sen ylin johtoporras sai sodan kolmeksi viimei- seksi viikoksi vastuun Lapin puolustuksesta vapauttaen Viipurinlah- den taisteluihin vahvennukseksi LRE:n, viisi pataljoonaa ja patteris- ton. Vapaaehtoisjoukon, joka rintamavastuussa ollessaan ehti kokea 33 kaatuneen, 50 haavoittuneen ja 130 paleltuneen tappiot, taktillinen mer- kitys sen sijaan jäi vähäiseksi. Käytössä olleet joukot eivät näet vielä mahdollistaneet aktiivisiin sotatoimiin ryhtymistä. Merkitys oli sodan päättyessä kuitenkin kasvamassa. Vapaaehtoisia oli sodan päättyessä 8716 miestä^12), joista 662 norjalaisia ja täydennykseksi oli Ruotsista tulossa vielä 4 000 koulutettua miestä. Lentorykmentti oli saamassa uudet, ajanmukaiset koneet. Käydyissä taisteluissa voitiin todeta ruot- salaisten taistelukunto- ja -tahto sekä aseistus, varustus ja johto erin- omaisiksL He olisivat olleet kelpoisia vaativampiinkin tehtäviin. Vaikka Frivilligkårenin aktiivinen taktillimm toiminta jäikin viimeisinä sota- päivinä vähäiseksi, oli sen operatiivinen merkitys huomattava. Toimin- nallaan se mahdollisti viiden taistelukokemusta omaavan pataljoonan siirron etelään taistelujen painopistealueille.

Neuvostojoukkoja osallistui Sallan operaatioihin sodan alkuvaiheessa divisioona eli kymmenen pataljoonaa, panssarivaunupataljoonan ja kolmen patteriston tukemana vahvuuden ollessa tukijoukkoineen yh- teensä noin 17500 miestä. Sodan loppuun mennessä määrä kaksin- kertaistui 35000 mieheen. Suomalaisia oli aluksi vain pataljoona, enimmillään kahdeksan pataljoonaa, kaksi erillistä komppaniaa, patte- risto, kaksi kranaatinheitinkomppaniaa ja kaksi panssarintorjunta- tykkijoukkuetta. Suomalaisten vahvuus tukijoukkoineen oli noin 8800 miestä. Paikallisesti vain Pelkosenniemellä voimasuhteet olivat jalka- väen suhteen tasan. Muutoin neuvostojoukoilla oli aina ylivoima: Sai- jalla 2:7, Joutsijärvellä 4:10 ja 6:10 sekä Märkäjärvellä 6:10. Tykistöl-

12) SlIrkelll: RUOt!laJaiDen ... s :18.

linen ylivoima oli lisäksi ehdoton, suurimmillaan 4:80. Vaikka suoma- laiset joukot eivät iskukyvyltäänkään olleet parhaat mahdolliset, saa- vat taistelujen lopputulokset yksinomaan voimasuhteista luonnolliset selityksensä Jalkaväen osalta ei myöskään neuvostoliittolaisilla viivy- tysvaiheen jälkeen ollut hyökkäyksen yleensä edellyttämää ylivoimaa.

Kun tykistön tuliylivoima ja ilmavoimat eivät Lapin ankarissa luon- nonoloissa riittäneet suomalaisten kiinteytyneen puolustuksen murta- miseen, kulminoituivat taistelut tammikuun 1940 alusta asemasodaksi.

Myöskään suomalaisten iskuvoima otollisista paikallisista oloista huoli- matta ei riittänyt saattamaan sotatoimia liikkuviksi.

Taisteluissa suomalaiset menettivät kaatuneina 863, haavoittuneina 1341 ja kadonneina 114 miestä18) eli noin 30 % taisteluvahvuudestaan.

Kun suomalaiset arvioivat neuvostojoukkojen tappiot kaatuneina noin 4 000 mieheksi, on todennäköistä ,että myös he menettivät kaatuneina ja haavoittuneina lähes kolmanneksen miesvahvuudestaan. Taistelujen ei missään vaiheessa voida katsoa päätyneen tuhoamiseen. Vastustajan lyömisestä viivytysvaiheen jälkeen voidaan puhua vain Pelkosennie- mellä.

D. RAJAN V ARTIOINTIA KtnJSAMOSSA

Kuusamoa suomalaiset pitivät ennen sodan alkua erittäin uhan- alaisena1 ), koska Louhen-Kiestingin tieyhteydet oli helposti yhdis- tettävissä Suomen puoleiseen tieverkostoon Lämsänkylässä. Kuusa- mosta olisi tiestö sitten tarjonnut mahdollisuudet suurtenkin joukko- jen käytölle Rovaniemen ja Oulun suunnissa. Neuvostoliittolainen 9.

Armeija (9. A) valitsi kuitenkin tieyhteyksiltään heikomman Suomus- salmen suunnan operaationsa painopistealueeksi syistä, jotka eivät ole yleisesti tunnettuja. Mahdollisuus tilanteen muutoksiin oli koko sodan ajan kuitenkin olemassa. Ne oli aina otettava lukuun tilanteenarvioin- neissa ja päätöksiä joukkojen käytöstä tehtäessä. Näissä oloissa Kuu- samon jättämistä yhden komppanian varaan tarkistamattomiin tiedus- telutietoihin luottaen oli rohkea teko. Se ei neuvostojoukkojen toimin- nan takia tuottanut kuitenkaan pettymystä.

Suomalaisilla ja neuvostoliittolaisilla oli kummallakin Kuusamossa komppania vahvennuksineen, jotka koko sodan ajan tyytyivät kaha- koimaan keskenään etupäässä Lämsänkylän tien suunnassa. Tehok- kaan partioinnin ja neuvostoliittolaisen ilmatoiminnan ohella Kuusa- mon joukoille oli olennaisinta useat komentosuhdemuutokset. Sodan

13) PM:n tapplotUastot.

1) Karanko: Lapin Ryhmä s 134.

Ryhmä Siilasvuo

8,12, lukien ja

9.0

19,1. saakka

0 2 4 6 8 1 0

, , , !

km

ri

19.1.'uklen KUVA 7 Suomussalmen-Raatteen kaksolsoperaatlo 8,12.1939-10,1.1940 ja

ryhmittymlnen rajalle puolustukseen

20 _,

päättyessä Ryhmä Suteen kuuluneet suomalaiset menettivät partio- taisteluissa kaatuneina 6 ja haavoittuneina 13 miestä. Neuvostojouk- kojen tappiot olivat samaa suuruusluokkaa.

E. SUOMUSSALMEN-RAATTEEN KAKSOISOPERAATI01) Päämajassa yöllä 6./7. 12. 1939 tehty päätös lisäjoukkojen lähettä- misestä Suomussalmelle²⁾ ei tapahtunut hetkeäkään liian aikaisin Ryhmä Siilasvuon keskittyessä 9.-10. 12. taistelualueelle ei suoma- laisten operatiivinen eikä taktillinenkaan tilanne vaikuttanut vakuutta- valta tässä neuvostoliittolaisen 9. A:n painopistesuunnassa. Viiyytys- vaiheen toista viikkoa kestäneisiin taisteluihin osallistuneen Ryhmä Karin kaksi pataljoonaa ja kaksi erillistä komppaniaa oli väsyneinä viime hetkellä saatu irrotetuksi Niskanselän-Haukiperän vesistölin- jalle puolustukseen. Joukot olivat kiireisen perääntymisen jälkeen rasittuneet ja kirkonkylän polttamisesta masentuneet^{3 ).} Puolustus- alueen leveys oli kaikkiaan lähes 15 km. Nopean vetäytymisen seu- rauksena olivat suomalaisten sivustat jääneet avoimiksi. Raatteen tiel- tä Kokkojärveltä Kuhmoon johtavan tien suunta oli suojaamatta. Ky- länmäestä Ylinäljängälle johtava tie oli kokonaan auki. Tätä kautta olisi tiestö ollut neuvostojoukkojen käytettävissä Puolangalle tai Tai- valkoskelle ja edelleen Ouluun ilman, että heitä vastaan olisi ollut suunnattavissa kovinkaan suuria joukkoja. Perangan suunta, jonne osa neuvostoliittolaisesta divisioonasta oli edennyt, oli P-SRE:n rohkein toimenpitein saatu sentään suljetuksi. Tämän oli mahdollistanut viime hetkellä ptaljoonan irrottaminen Kuusamosta, jota ennen sotaa oli pidetty Suomussalmea uhatumpana⁴). Neuvostoliittolaiset olivat toden- näköisesti havainneet tilanteen otollisuuden. He eivät kuitenkaan ehti- neet saada hyökkäystään Ylinäljängän ja Hyrynsalmen suuntiin käyn- tiin ennen suomalaisia. Tämän kiirehtiminen 11.12. alkavaksi järjes- telyvaikeuksista huolimatta, osoittautui näin oikeaan osuneeksi toimen- piteeksi. Sitä ennen oli vesistölinjan puolustusta ehditty vahventaa ja sivustat suojata.

Vaikka joukkojen käyttöperiaatteista hyökkäyksessä neuvoteItiinkin operatiivisen ja paikallisen komentajan kesken5 ), syntyi yksityiskoh- tainen suunnitelma viimeksi mainitun toimenpitein^{6 ).} Päämääränä oli

1) SuomUB8almen-RaaUeen kaksolsoperaatlo 8 12 1939-10 J 1940 Ja ryhmittymmen rBJaJJe puo Iustullseen on pllrrollsena esitetty kuvassa 7

21 PM 'n Spk 6 12 1939

8.'

, Kenrm Avelan haastattelu Siilasvuo Suomussalmen taistelut. 8

42

5, Tuompo' SoWaan UlIDl!lltlIs. 8 1110 ., Ev MantiIe.D llaaltattelu

välttää Niskanselän-Haukiperän vesistölinjan yli tapahtuvaa hyök- käystä suoraan rintamasta, katkaista neuvostojoukkojen huoltotie Raatteen suunnasta ja sulkea se Kuomasjärven-Kuivasjärven kan- naksella itään. Kaikin käytettävissä olevin joukoin yhtäaikaisesti vai- kuttaen tuli toisessa vaiheessa hyökätä tien suunnassa kaakosta Suo- mussalmen kirkolle edenneiden neuvostoliittolaisten lyömiseksi^{U) .} Ve- sistölinjan puolustus jai konetuliaseista koostuvan osaston ja Hulkon- niemen suunta tiedustelutehtäviin tarkoitetun komppanian varaan.

Suunnitelman lähtokohtaa voidaan pitää perusteltuna.

Kahden taisteluvuorokauden jälkeen tilanne oli kuitenkin olennai- sesti muuttunut. Ryhmä Siilasvuon keskeisen iskujoukon voimat eivät ilman kenttätykistön tukea ja vailla panssarintorjunta-aseita riittä- neet tavoitteeksi määritellyn Kiantajärven tasan nopeaan saavutta- mIseen eikä neuvostojoukkojen lyomiseen. Kolmannesta byökkäys- päivästä alkaen neljä pataljoonaa sitoutui suuria tappioita tuotta- neeseen hyökkailyyn vastoin operatiivisen komentajan mielipiteitä^{7 )} avoimessa maastossa suoraan rintamasta kohti hyvin varustettuja neu- vostoliittolaisia asemia 20.12. saakka, jona aikana vastustaja saatiin kyllakin saarretuksi kirkonkylän tienhaarassa neliökilometrin alueelle, mutta ei kokonaan lyödyksi. Tilaa liikkuviin sotatoimiin ei tåållä ollut.

Hulkonniemessä oli tilanne tältä osin toinen. Lähinnä sitovalla teh- tävällä toiminut pataljoona saattoi kohdistaa toimintansa painopisteen sen hetkisen tarpeen edellyttåmallä tavalla. Sen iskuvoima ei riittä- nyt ratkaisun saavuttamiseen. Taistelu Suomussalmella olisi saattanut saada påatöksensä jo operaation ensimmäisessä vaiheessa, mikäli hyök- kayksestä erittain sitkeästi ja taitavasti tuliverkkonsa järjestånyttä

neuvostorykmenttiä~) vastaan kirkonkylässä olisi luovuttu silloin kun liikkeen kulminoituminen oli tOSIasia. Kaksi pataljoonaa olisi vapau- tunut Hulkonniemeen, jossa rykmentin voimin suomalaisille edullinen ratkaisu olisi saattanut onnistua. Sen sijaan pelkästään teoreettisena^{9 )} on pidettävä kokonaissuunnittelun sitä vaiht()ehtoa, että hyökkäyksen alkaessa kaikki käytettävissä olleet joukot olisi suunnattu kirkonkylän asemasta Hulkonniemeen. Ratkaisevinta oli se, että neuvostoliittolai- sille olisi jäänyt Raatteen tien suunta avoimeksi, jolloin saapuva 44.D olisi taisteluitta saanut yhteyden Suomussalmelle tunkeutuneisiin 163.

D:n Kiantajärven itäpuolelle jääneisiin osiin. Yhtyneinä niiden tuhoa- minen olisi ollut vaikeampi tehtävä kuin erillisenä.

Suomalaisten aktiivisuuden ansiosta kirkonkylässä ja Hulkonnie- messä eivät neuvostoliittolaiset saaneet omia hyökkäyksellisiä toimen- 7} Tuompo: Sotilaan tllinplilitös, s 194-195.

8 Kenrm Karhusen haastattelu 8 Ey MarWIIeD baaatattelu

piteitään käynnistetyiksi. Molemmat rykmentit sitoutuivat torjunta- taisteluihin. Luotettavaa selvitystä sille, miksi 163.D:n suunnitelmasta moottoroitujen yksiköiden toiminnasta Ylinäljängän suuntaan ei tullut mitään, ei ole pääteltävissä. Ryhmä Siilasvuon lähettämä sulutusosasto saattoi kosketuksetta sulkea Vääkiössä Ylinäljängän tien siihen saakka, kun Polkupyöräpataljoona 6 (PPP 6) 16.12. alkaen otti vastuun. Tä- mänkin jälkeen oli suomalaisten aktiivisuus suurempi kuin neuvosto- joukkojen, joilla olisi ollut edellytyksiä tehokkaampaankin toimintaan.

Palovaaran tienhaaran tuntumaan saatettiin 16. 12. edetä taistelutta.

Divisioonan iskuvoimaisimpien yksiköiden hyökkäysten tyrehtyminen Suomussalmen kirkolla ja Piispajärvellä oli ilmeisesti osaltaan vai- kuttamassa sivustoille suunnattujen joukkojen passiivisuuteen. Suo- malaisille tämä puolestaan mahdollisti sissitoiminnan käynnistämisen neuvostojoukkojen teitse suuntautuneita yhteyksiä vastaan PPP 6:n otettua rintamavastuun Vääkiössä ja osan ErP 16:sta tultua irrote- tuksi toimintaan Palovaaran tienhaaran suunnalle. Joulukuun kolman- nella kolmanneksella neuvostoliittolaisten. oli siirrettävä jo pahoin häirityt huoltokuljetuksensa jäitse tapahtuvaksi. Häirintä- ja tiedus- telupartiot jäätien tuntumaan lähetettiin. Sen olemassaolo kiistatta todettiin. 10) Tieto ei näytä kuitenkaan riittävästi vaikuttaneen tulevien operaatioiden suunnitteluun.

Neuvostoliittolaisen 163.D:n toisessa päätoimisuunnassa Kuusamon maantien suunnassa Palovaarasta pohjoiseen tilanteen kehitys oli epä- vakaampi kuin Suomussalmen kirkolla. Neuvostojoukoilla oli kahdella pataljoonallaan aloite. Lukuisista komentajavaihdoksista huolimatta suomalaista pataljoonaa johdettiin taitavasti. Vastatoimenpiteet tapah- tuivat vanhimman paikalla olleen yksikön päällikön johdossa.^{l1 )} ErP 16 torjui sitkeissä taisteluissa läpimurtoyritykset Alassalmelta pohjoiseen kohti Perankaa. Epäselvät ja usein uhkaavat tilanteet saatettiin aina kääntää suomalaisten eduksi. Samalla tuotettiin hyökkääjälle niin ras- kaat miehistötappiot, etteivät ne voineet olla vaikuttamatta tulevien taistelujen lopputulokseen. Taistelutoiminta rintamassa vihdoin 15.12.

alkaen hiljeni siinä määrin, että pataljoona saattoi irrottaa osan yksi- köistään uuden komentajansa johdolla toimintaan 163.D:n maantie- yhteyksiä vastaan Palovaaran tienhaaran suunnalle. Pataljoonan pää- osat oli kuitenkin vielä jätettävä Alassalmelle. Joukkojen käyttöperi- aatteeseen ei voi olla kovin paljon huomauttamista Johtamisen var- muutta on sitävastoin arvosteltava. Kaksipataljoonaisen muodostumas- sa olevan Ryhmä Suden komentaja eteni 16. 12. Palovaaran tienhaaran tuntumaan pataljoonalleen käsketyssä päätoimintasuunnassa komppa- nia mukanaan ainoastaan lähettiyhteyden varassa muihin joukkoi- hinsa Seuraukset olivat välittömästi havaittavissa P-SRE:n oli ryh- dyttävä käskyttämään Sudelle alistettua PPP 6:a, jonka toiminta täl-

10) 9.DE:n tllanneUmoltuB 25 12.1939 klo 10.20 ja 26 12 1939 klo 16.45 P-SRE.n Spk 25 12 1939 klo

18.30 sekä PM: n Spk 26. 12. 1939 •

UI Kenrm Avelau baaslatteJu

löin muotoutui tarkoituksettomaksi edestakaisin hiihtelyksi ilman sel- vää päämäärää. Muutoinkaan ei yksiköitä saatu ajallisesti keskitettyyn toimintaan. Järjestelmä tarkistui vasta, kun uusien joukkojen keskit- täminen pakotti ryhmän komentajan perustamaan aluksi tilapäis- kokoonpanossa olevan esikunnan Ylinäljängälle.

Suomalaisille varmistui 16.-19. 12. välisenä aikana käsitys siitä, ettei Suomussalmella käytössä ollein joukoin vajaan patteriston tuke- mana ollut mahdollista lyödä kirkonkylän-Hulkonniemen-Alassal- men alueelle tunkeutunutta neuvostoliittolaista divisioonaa^12). Sen avuksi oli tulossa Raatteen suunnasta uusi divisioona, jonka etumaiset osat tuolloin olivat keskittymässä taistelualueelle. Uhan koko vaka- vuus ei kuitenkaan ollut vielä tiedossa18). Muualla pohjoisimmassa Suomessa voitiin tilannetta pitää vakiintuneempana. Päivällä 19. 12.

Päämajassa tehty ratkaiseva neljäs ja alistettujen joukkojen määrään nähden laajin Pohjois-Suomessa taistelevien yhtymien tukemista kos- keva päätös merkitsi Suomussalmella taistelevan Ryhmä Siilasvuon vahventamista divisioonakokoonpanoon alistamalla sille rykmentti ja puuttuvat erillisyksiköt. Tykistöä ei tosin riittänyt lisää. Ylinäljängän ja Piispanjärven suuntaan muodostui samassa yhteydessä neljäpatal- joonainen Ryhmä Susi. Vahvennusten jakautuminen kahden eri johto- portaan kesken oli johdonmukaisessa suhteessa niitä vastassa olleisiin neuvostojoukkoihin. Taisteluajatuksena P-SRE:n antamat ensimmäiset tehtävät 9. D:lle ja Ryhmä Sudelle merkitsivät pyrkimystä edetä Jun- tusrannan suuntaan neuvostoliittolaisten yhteyksille samanaikaisesti, kun Suomussalmen kirkolla ja Palovaaran tienhaaran suunnassa käy- dään ratkaisevaan hyökkäykseen. Yksityiskohtaisessa suunnittelussa tämä päämäärä kuitenkin vähitellen heikkeni. Toteutus ei vastannut alkuperäistä käyttökelpoisena pidettävää joukkojen käytön perusaja- tusta.

Alkuperäinen P-SRE:n toimintaohje määritti 9. D:n tehtäväksi lyödä "idästä" suoritettavalla hyökkäyksellä HUlkonniemeen edenneet neuvostojoukot. Ohjeen alkuperäiskappaleessa "idästä" on korjattu

"lännestä".14) Lännestä hyökkäys tapahtui ilman, että asiakirjoista olisi saattanut todeta 9. D:n toimineen vastoin P-SRE:n ohjeita. Pai- kallisessa suunnittelussa ei itäinen vaihtoehto ollut edes harkitta- vana^15). Sekä itäisellä että läntisellä vaihtoehdolla olivat omat myön- teiset ja kielteiset piirteensä. Toteuttamalla itäinen vaihtoehto olisi mahdollisesti neuvostoliittolaisen 163. D:n 28.12. tapahtunut irtautu- minen kirkonkylästä ja Hulkonniemestä voitu tehokkaasti estää ja päästä kenties täydelliseen tuhoamiseen. Samalla on kuitenkin todet-

12) PM:n ja P-SRE:n Spk 16.-19. 2. 1939.

13) Ensimmäinen maininta 44.D:sta on P-SRE:n Spk:ssa 27 12. 1939 klo 07.50 14) Toimintaohje 9.DE:lle ja Ryhmä Sudelle 24. 12. 1939.

15) Ev Marttisen haastattelu

tava, että hyökkäysjoukkojen selustassa ja yhteyksillä olisi toiminut vain pataljoonan vahvuisen sulkuosaston pidåttämänä uusi, tosin tun- tuvat marssitappiot16 ) ankarissa luonnonoloissa kokenut neuvostodivi- sioona, joka merkitsi siinä määrin riskiä koko operaation onnistumi- selle, ettei 9. DE voinut sitä ottaa.l1 ) Taktil.J.igesti itäinen suunta ei myöskään tarjonnut ratkaisevia etuja. Kiantajärven 2 km leveän selän ylittåminen ilman tykistön tukea olisi Sopalaa etelämpänä ollut tuskin mahdollista neuvostoliittolaisten tuliylivoiman ollessa ehdoton. Sopa- lassa se olisi onnistunut varmaankin yhtä hyvin kuin Keyyt Osasto 22:lta (KvOs 22) 27.12. Olisiko toisessa vaiheessa pohjoisesta hyökå- ten päästyedullisempaan tulokseen kuin lännestå suoritettuna ei voi varmuudella todeta. Lyhyemmät keskityskuljetukset, tuttu hyökkäys- maasto iskevän osan runkona toimineille pataljoonille sekä paremmat mahdollisuudet joukkojen keskittämiseen ja liikkuviin sotatoimiin oli- vat ratkaisevasti läntisen vaihtoehdon etuja itåiseen verrattuna. Va- lintaan voi edellä mainitut tekij.ät huomioon ottaen vieläkin yhtyä.

Silti ei voi suunnittelua sivuuttaa kritiikittä. Joukkojen kåyttö- periaatteisiin voi suhtautua varauksellisen myönteisesti muilta paitsi Kiantajårvellä kulkeneen neuvostoliittolaisten huoltotien osalta. Jäällä tapahtunut liikenne oli kiistatta todettu. Varsinaista aurattua ja erik- seen jäädytettyä tietä ei ilmeisesti ollut¹⁸). Moottoriajoneuvoilla oli jäällä ajaminen 20-30 cm:n lumessa mahdollista^19). Liikenteen kat- kaisemiseen olisi tullut kiinnittää operaatiota 9. DE:ssa suunnitel- taessa vakavampaa huomiota. Luottaminen yksinomaan Ryhmå Suden neuvostoliittolaisten yhteyksien katkaisemista koskevan tehtävänosan toteuttamiseen²⁰⁾ ei osoittautunut mielekkääksi. Joulukuun jälkipuolis- kolla tekivät suomalaiset joukot Suomussalmen kirkolla irtautumisen mahdollisuuteen viittaavia havaintoja^21). Kiantajärven jäätie olisi ollut divisioonan hyökkäykseen liittyen suljettavissa panssarintorjuntatykein ja konekiväärein²²⁾ joko Vuoriniemen tai Saunaniemen tasalla. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, koska otaksuttiin neuvostoliittolaisten edel- leen olleen sidottuja lähes yksinomaan teitse suuntautuneisiin yhteyk- siinsä. Myös suomalaisten johdon päähuomio oli suuntautunut tie- yhteyksien katkaisemiseen. Sen ansiosta sai 163. D jäitse suuren osan miehistöään pelastetuksi SiUomussalmelta.

Hyökkäyksen johtamisessa voi kriittinen tarkkaaja todeta eräitä tarkoituksettomuuksia. Joukot olivat tiukasti johtajiensa käsissä. Tä- mä uskollisuus ilmeni kielteisenä yön 27./28.12. ja aamun 28.12. ta-

16) Mlehl8lll,tappI,ot 10 %. traktorlt20.,. Ja panssanvaUDut60 .,. vahvuudesta. Borgman Der Uherfall der SowJetulllon. ,s 146

17) Ev Marttisen baastattelu 18

l

Evl Kulstion haastattelu 19 Kenrm Karhusen haastattelu 20 Ev Marttisen haastattelu

!!) JR 27:n Spk 15, 12 1939 alkaen _1 088810 KWstIon kokoonpano 30 12 1_

pahtumissa. Hulkonniemessä olisi alijohtajienkäsityksen mukaan il- lalla 27.12. ollut suuri menestys joukkojen ulottuvilla. Sen saavutta- minen olisi edellyttänyt kaikista vaikeuksista huolimatta vain "armo- tonta paälle painamista". Silti divisioonan ylin johto käski keskeyttää hyökkayksen. Pataljoonien irrottaminen maantien tuntumasta 1-2 km taemmaksi jätettiin kuitenkin toteuttamatta.²⁸⁾ Aamulla tehtiin neu- vostojoukkojen tulitoiminnasta irtautumisen yhteydessä päinvastaiset johtopäatökset. 163. D sai tilaisuuden lähes häiriintymåttömään vetäy- tymiseen taistelualueelta.

Suunniteltaessa hyökkäyksen jatkamista Hulkonniemestä Kylän- mäkeen nayttåä neuvostojoukkojen yllattävä väistyminen hämänneen suomalaiset. Vielå aamulla 29. 12. Osasto Karilla oli puolustustehtävä ja hyökkäyksen jatko 9. DE:ssa suunnittelematta. Vasta P-SRE:n oh- jeesta²⁴) 9. DE käynnisti 29.12. aamupäivällå toimenpiteet hyökkäyk- sen jatkamiseksi Kylånmäkeen. Antamalla jatkokåskyt 28.12. iltapäi- valla vuorokautta toteutettua aikaisemmin, olisi ollut mahdollisuuksia est8.å neuvostojoukkojen Käkimäen kautta tapahtunut irtautuminen.

On kuitenkin todettava, ettei tallä ollut operaation kannalta enää kuin paikallinen merkitys.

Hyökkäyksen jatkosuunnittelun osalta todetut, edellä mainitut ha- vainnot koskevat myös neuvostoliittolaisten takaa-ajon järjestelyyn liittyneitä toimenpiteitä. Irtautumisen tapahduttua kirkonkylästä ja Hulkonniemestå pataljoonat saivat tavoitteissaan illalla 28. 12. tehtä- vän pitää päivällä saavuttamansa asemat^25). Vasta toisen hyökkäys- vaiheen jälkeen 29.12. iltayöstä tapahtuivat ensimmäiset toimenpiteet jäällä tuolloin vielä väistymässä olleita neuvostoliittolaisten osastoja vastaan. Oikea ajankohta olisi ollut 28.12. iltapäivällä. Tulivoimaisella osastolla olisi ollut mahdollisuus saattaa suomalaisten operaation lop- putulos vieläkin edullisemmaksi kuin miksi se lopulta muotoutui.

Samanaikaisesti 9. D:n Hulkonniemessä käynnistyneen hyökkäyk- sen kanssa alkoi Piispajärveltä kokonaisoperaation osana Ryhmä Su- den hyökkäys neuvostoliittolaisen 163. D:n pohjoisimpana toimineen rykmentin vastuualueella. Suomalainen hyökkäysosasto oli koottu täy- dennysjoukoista perustetusta ja vielä keskivertoisiakin yksiköitä eräin osin heikommin varustetusta rykmentistä ja kuusamolaisesta suoja- joukkopataljoonasta. Tykistöä ja panssaritorjunta-aseistusta ei ollut.

Siitä huolimatta neljäpataljoonainen taisteluosa'sto edusti pohjoisimmas- sa Suomessa sellaista operatiivista ja ta~tillista voimaa, että sen tuli saada mittavia tehtäviä. Näin oli myös Ryhmä Suden laita. P-SRE:n suunnitelmissa se sai toimintaohjeidensa mukaan tehtävän siten, että

23) Ev Marttisen haastattelu.

24) 9.DE:n Spk 29. 12. 1939 klo 10.45- 25) 9.DE:n Spk 28. 12. 1939 klo 18.60