Työläisnuorison suojeluskysymys : Suomen sos.-dem. nuorisoliiton ohjelmassa

TYÖLÄISNUORISON SUO1ELUSKYSYHYS

SUONEN SOS.-DEM. NUORISOLIITON OHJELMASSA

TOIMITTANUT

J. H. WEHKAMÄKI

SUOMEN SOS.-DEM. NUORISOLIITON

KUSTANNUKSELLA

^iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiniiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii ■ i ■ ■ i ■ ■iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiitiiiiiiiiimiiiiiiiiiiiniiiiiiii |1'

"JM

i r"o^

^{, c} zJO ⁱ

Työläisnuorison suojeluskysymys

Suomen sos.-dem. Nuoriso­

liiton ohjelmassa

Toimittanut

J. H. We h ka mäki

Suomen sos.-dfim. Nuorisoliiton kustannuksella

Työväen Kirjapainossa Tampereella.

Työläisnuorison suojeluskysymys.

Sen luonne ja yhteiskunnallinen merkitys.

Työläisnuorison, t. s. nuorten työntekijäin ja työn- tekijättärien suojelus-kysymys, mihin sisältyy myös lasten suojelus, on oikeastaan vain osa toisesta yhtä tärkeästä yhteiskunnallisesta kysymyksestä, nimittäin työläisten suojeluksesta yleensä. Sen erikoinen luonne tekee kuitenkin välttämättömäksi käsitellä sitä erik­

seen. Sillä on huomattava, että lasten ja nuorison oikeastaan tulisi saada vapaasti kasvaa ja kehittyä aina siihen asti, kunnes he ovat varttuneet aikuisiksi.

Työ ei kuulu heille, he eivät ole työläisiä sanan var­

sinaisessa merkityksessä. He ovat kehittymisiässä olevia taimia ja vesoja, joiden kaikinpuolisesta kas­

vatuksesta yhteiskunnan tulisi pitää huolta, jotta he myöhemmin voisivat hyödyttää yhteiskuntaa. Sen sijaan, että yksityiset riistäjät nyt saavat imeä heidän elinvoimansa, olisi yhteiskunnan edun kannalta kat­

soen varattava heille mahdollisuus täyteen kypsyyteen, ennenkuin heitä ensinkään rasitetaan, vaikkapa sitten kysymyksessä olisi koko yhteiskunnankin tilapäinen tarve. Heidän ruumiilliseen ja henkiseen kasvatuk­

seensa tarvittava aika ja vaiva tulisi täydellisesti kor­

vattua sillä, että heistä tulisi kunnollisia yhteiskunnan jäseniä, terveitä ja ajattelevia ihmisiä, mikä heille itselleen olisi sanomaton onni ja helpottaisi heidän elämäntehtäväänsä, työtä. Työläislasten ja -nuorison tulisi siis saada samat edut ja oikeudet kuin omista­

vien luokkien lapsilla ja nuorisollakin on. Siihen voimme kuitenkin päästä vain asteettain, t. s. ensin aikaan saamalla tehokkaan lasten ja nuorison suoje­

luksen. Asian luonnosta taas johtuu, että kaikki pyr­

kimykset siinä suhteessa on kohdistettava etupäässä lainsäädännön alalle.

Tähän suuntaan olemmekin pyrkineet aina siitä asti, kun tämä kysymys v. 1912 ensi kertaa oli Sos.- dem. Nuorisoliiton edustajakokouksen käsiteltävänä.

Ne laajat perustelut, mitkä asiasta jo silloin esille tuotiin, pitävät pääasiallisesti paikkansa vieläkin.

Jo yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta on tehokas lasten ja nuorison suojelus välttämätön, niin kauan kuin kapitalistinen tuotantojärjestelmä vallitsee. Missä sitä ei saada aikaan, siellä kapitalismi tekee arvaa matonta tuhoa. Se on mennyt riistämisvimmassaan jo niin pitkälle, että sen suosijainkin on täytynyt ryhtyä sitä vastustamaan.

Koneet, jotka tekevät työtä ihmisten asemasta näi­

den johdolla, olisivat voineet tulla valtavaksi työajan lyhentämis- ja työväen aseman helpottamiskeinoksi.

Rikkaus, jota ne valmistavat, olisi voinut onnellis- tuttaa koko ihmiskuntaa, kuten rohkeat ajattelijat kaksi vuosituhatta takaperin olivat uneksineet. Mutta toisin onkin käynyt; koneet ovat muodostuneet mitä vakavimmiksi työväenluokan ja etenkin sen nuorison riistämisvälineiksi.

Koneiden kapitalistisen käyttämisen ensimäinen vaatimus oli naisten ja nuorten työ. Koska kone tekee lihasvoiman tarpeettomaksi, muuxtuu se samalla keinoksi käyttää työssä työläisiä, joilla ei ole lihas­

voimaa tai joiden ruumiinkehitys ei ole vielä kypsä.

Sen sijaan, että ennen ainoastaan perheen isä teki työtä pääoman palveluksessa, nyt on koko perhe jou­

tunut riistämisen esineeksi, jonka takia perheen pään palkka laskee. Riistämisen määrä on kohonnut, vaik­

kapa perheen kokonaispalkka olisi noussutkin suu­

remmaksi kuin perheen pään palkka oli ennen, koska yhden työpäivän tilalle on tullut nyt niin monta työ­

päivää kuin perheessä on jäseniä.

Vannoissa teollisuusmaissa on jo tämän tosiasian seurauksena ollut hirveä kurjistuminen ja kansan voi­

man tuhoaminen. Sillä nuo konevoimalla käyvät teol­

lisuuslaitokset ovat useinkin muuttuneet kidutusten ja murhien, tyyssijoiksi, lapset kun jo 6:kin vuo­

den vanhoina laumottain joutuvat niihin. Seurauk­

set siitä ovat tulleet näkyviin niin räikeinä, että hal­

litusten on ollut pakko asettaa komiteoita tutkimaan näitä oloja. Ja nämä komiteat ovatkin koonneet aine- liistoa niin hirvittävää, että valtion omien etujensa pakottamana on täytänyt ryhtyä rajoittamaan tätä las­

ten riistoa.

Mutta nykyisen maailmankatastrofin luomat olo­

suhteet voivat vielä suuressa määrässä antaa tule­

vaisuuden kapitalismille kiihottimia pyrkimään mitä häikäilemättömimpään nuorisoriistoon ja tulevan ih­

mispolven tuhoamiseen. Onhan esitetty todennäköi­

syyslaskelmia esim. siitä, kuinka täysi-ikäisen työ­

voiman muutto sodan tuhoilta enin säästyneistä maista tulee kasvamaan suureksi sodan päätyttyä. Tämä lisäisi työvoiman tarvetta noissa maissa, joista täysi­

kasvuista ihmistyövoimaa poistuisi, ja voisi johtaa suuremmoiseen nuoren työvoiman riistoviljelykseen.

Tuollaiselle kehitykselle olisi pantava niin paljon esteitä kuin mahdollista. Tämä jo senkin vuoksi, koska tulevaisuuden nuoriso, joka sotavuosina on päivänvalon nähnyt, on isiensä ja äitiensä sodan aikana kärsimän liikarasituksen, puutteellisen ravinnon, asun­

tokurjuuden ja muiden rappeuttavien seikkojen joh­

dosta tuotettu elämään varustettuna heikommilla fyy- sillisillä elämis-, kehittymis- ja kestämisedellytyksillä kuin tähänastiset nuorisopolvet. Jotta se voisi kehit­

tyä edes samalla tavalla kuin varhaisemmat suurem­

milla kehittymis- ja kestämisedellytyksillä elämään tuotetut nuorisopolvet, tarvitaan sen hyväksi tehok­

kaita suojelustoimenpiteitä. Suojeluksen aikaansaa­

miseksi tarvitaan lisäksi erikoissäädöksiä erilaisia teol-

lisuus-, liike-, liikenne- y. m toimi- ja työskentely- aloja varten ja ennen kaikkea maataloudellista tuo­

tantoelämää ja sen sivuhaaroja varten. Eikä vielä riitä sekään, että kiinnitetään huomiota nousevan pol­

ven fyysillisen kehityksen turvaamiseen. On myös turvattava heidän henkisen ja siveellisen kehityksensä edellytykset. Ja vihdoin on turvattava rikoksien teille horjahtaneillekin kohoamisen ja kehittymisen mahdol­

lisuus.

Suojeluslainsäädännön valmistelu.

Tällaisille aloille pyrkivä suojeluslainsäädäntö vaatii kuitenkin laajoja esivalmistustöitä, vieläpä suoranaisia tutkimuksia onnistuakseen. — Työläisnuorison ase­

man järjestelmällinen tutkiminen, joka kestäisi jonkun verran pitemmän ajan, on epäilemättä paras keino niiden yksityiskohtaisten epäkohtien selville saattami­

seksi, joita on olemassa työläisnuorison fyysillisessä, henkisessä ja moraalisessa asemassa. Sitä tietä myös suojeluslainsäädännölliset toimenpiteet olisivat par­

haiten perusteltavissa.

Pääaloina, joihin tutkimusten tulisi kohdistua, on pidettävä: työsuhteet, toimeentulosuhteet, terveydelliset olot, asuntosuhteet ja sivistysolot. Vasta näiden kaik­

kien alojen tutkimusten kautta saadaan kokonaiskuva työläisnuorison asemasta. Siksi olisi niihin kuhunkin huomiota kiinnitettävä.

Työläisnuorison työsuhteiden tilastollinen selvittä­

minen ei ole vaikein puoli asiassa. Toimeentulosuh- teiden selvittäminen sitä vastoin vaatii jo enemmän, esim. sellaisissa tapauksissa, jolloin on selvitettävä, suurenko osuuden työläisperheen kokonaistuloista muodostaa noiden perheiden työssä käyvän nuorison tulot j. n. e. Terveydellisten olojen tutkiminen taas on tärkein puoli asiassa. Niiden valaisemiseksi olisi päästävä seuraamaan ruumiillisen työrasituksen vai­

kutusta n. s. varhaisnuorisoon ja sen kautta selvittä­

mään eri työalojen suurempaa tai pienempää vahin­

gollisuutta vielä kehityksessään keskeneräiselle työ­

läisnuorisolle. Tämän selvityksen kauttahan saatai­

siin lujimmat perusteet erilaisille suojaustoimenpi­

teille eri teollisuuksien ja ammattien aloilla. Koko tämän alan tutkiminen tarvitsee kuitenkin lääkärien ja fysiologien apuvoimaa. Muut edellämainituista tut kimusaloista taas ovat helpommin selvitettävissä.

Tosin meillä on jo olemassakin n. k. työtilastolli­

sia tutkimuksia useiden eri teollisuuksien ja ammat­

tien aloilta ja ne sisältävät kukin myös tietoja noiden tutkittujen alojen nuorista työläisistä. Mutta ne tut­

kimukset rajoittuvat vain työsuhteisiin ja käsittelevät niitäkin vain joillakin aloilla. Ne ovat siis rajoitet­

tuja ja siitä syystä puutteellisia. Ja kaiken lisäksi ne eivät suurilukuisen maanviljelysnuorison asemaan anna mitään valaistusta. Tarvittaisiin kuitenkin sel­

laista työläisnuorisotutkimusta, joka yhtenäisenä ko­

konaisuutena käsittelisi maamme kaikkea, niin hyvin teollisuudessa kuin maanviljelyksessä y.m. toimivaa työläisnuorisoa.

Muissa maissa, kuten esim. Saksafesa, onkin jo toi­

mitettu jonkinlainen tutkimus työläisnuorison olosuh­

teista. Tätä suunnitelmaa voitaisiin meilläkin käyttää hyväksi ja toimituttaa samansuuntainen tutkimus val­

tion varoilla. Sen mukaan olisi heti toimeenpantava tut­

kimus kaikista kumpaakin sukupuolta olevista nuo­

rista työntekijöistä 13 ja 14 vuoden iästä — kansa­

koulusta päässeistä — täytettyyn 18 ikävuoteen saakka.

Tämän tutkimuksen kautta olisi nyt hankittava täysi selvyys maamme työläisnuorison yleisistä elin­

ehdoista, varsinkin sen ammattityön laadusta ja tämän vaatimasta ajasta, työskentelyn vaikutuksesta nuorison ruumiilliseen ja henkiseen kehitykseen, nuoriso-jatko- opetuksen ja kasvatuksen laadusta, niistä syistä jotka aiheuttavat sen, ettei tämä jatko-opetus tai kasvatus

ole tyydyttävä, vaan useinkin varsin puutteellista, samoin kuin tästä puutteellisuudesta johtuvista seu­

rauksista myöhemmin työntekijöiksi varttuneiden nuor­

ten niinhyvin ammattitaitoon kuin siveelliseen tilaan­

kin nähden. Ja sen perusteella olisi sitten keksittävä keinoja ja teitä huomattujen epäkohtien poistamiseksi ja korjaamiseksi.

Tutkimuksen helpottamiseksi olisi työ jaettava eri keskushallitusten kesken, niin että ne saisivat suorit­

taa kukin osansa siitä, aina sen mukaan, mikä toimi­

alakin niillä on. Siten tulisivat tässä tutkimuksessa työskentelemään rinnan Sosiali-, Teollisuus-, Koulu-, Lääkintä- ja Vankeinhoitohallitukset eri aloilla. Ja siinä ne saisivat kannatusta ja apua kaikilta niiltä yhdistyksiltä ja järjestöiltä, jotka tätä asiaa ajavat.

Mutta nämä hallitukset eivät luonnollisestikaan so­

pisi muiksi kuin tutkimuksen koneellisiksi toimeen­

panijoiksi. Sen suunnittelemista ja järjestämistä var­

ten pitäisi asettaa erityinen komitea, joka määräisi tutkimusalat ja valvoisi työn kulkua ja suoritusta sekä tekisi myös tutkimuksista aiheutuvat ehdotukset.

Tämä komitea olisi siten kokoonpantava, että siinä olisi edustettuna asiantuntemus kaikilta ylläesitetyiltä tutkimusaloilta ja lisäksi sellaisten yhteiskunnallisten järjestöjen edustus, joita tämä asia koskee. Ehdot­

tomasti olisi työläisnuorison oman järjestön — Suo­

men sos -dem. Nuorisoliiton — edustus siinä välttä­

mätön.

Komitean tulisi myös julkaista työnsä tulokset, nuo tutkimukset, niin tarkkaan kuin mahdollista, jotta nuorten työläisten ja toimessa-olijain asemasta koko­

naisuudessaan saataisiin yhtenäinen ja selvä kuva.

Tämän esityksen tulisi sisältää seutaavat aineyhdis­

telmät:

nuorten työntekijäin työsuhteet ja elinehdot eri­

koisesti huomioonottaen laki-, poliisi- ja hallinnolli­

set määräykset ja näiden sovelluttamisen;

nuorison hengen ja terveyden vahingoittuminen, nimittäin mikäli se on sen ammattityöajan ja laadun yhteydessä;

nuorison rikoksellisuus ja siveellinen tila;

valtion ja kunnan koulujen kasvatus ja opetus, samoin yhdistysten ja yksityisten kannattamien kou­

lujen; ammattikasvatus, taloudellinen ja yleinen sivis­

tys; siveellisten, henkisten ja ruumiillisten voimien kehittäminen;

kodin, työnantajan, kirkon, yhdistysten ja yleis­

hyödyllisten laitosten antama kasvatus ja oppi kou­

lun ulkopuolella sekä näiden vaikutusta haittaavat esteet ja vaikeudet.

Komitean tärkein tehtävä tulisi kuitenkin olemaan keinojen keksiminen ja ehdotuksien tekeminen niiden epäkohtien ja puutteellisuuksien korjaamiseksi, joita se saa selville, t. s. nuorisosuojeluksen suunnittelemi­

nen ja jouduttaminen, sen kehittäminen ja valvominen.

Sillä toistaiseksi ei meillä vielä ole saatu minkään­

laista varsinaista nuorisosuojeluslainsäädäntöä syn­

tymään.

Työajan säännöstely.

Silti ei tätä lainsäädäntöä ole toteutettava erilli­

senä, muusta lainsäädännöstä riippumattomana, vaan sen tulee käydä rinnan työväensuojeluslainsäädännön kanssa. Kun meillä 8 tunnin työaikalain säätämisellä jo on erotettu täysi-ikäisten työajansäännöstely erilleen muusta työväensuojeluslainsäädännöstä, niin seuraa siitä, että nuorisosuojeluslainsäädäntökin on jaettava kahtia, erotettava erilleen lasten ja nuorten työajan säännöstely muusta lasten ja nuorten työntekijäin suo­

jeluksesta. Syistä, jotka johtuvat 8-tunnin työaikalain säätämisestä täysi-ikäisille, ei lasten ja nuorten työn­

tekijäin työaikaa kuitenkaan voida jättää nykyisten määräysten varaan siihen asti, kunnes edellämainitun

tutkimuksen jälkeen säädettäisiin nuoiisosuojeluslaki, vaan on laki lasten ja nuorten henkilöjen työajasta jo sitä ennen, vieläpä kiireellisesti, aikaan saatava.

Voimassa oleva lainsäädäntömme lasten ja nuorten työntekijäin työajasta sisältyy pääasiassa niihin mää­

räyksiin, joita siitä tavataan maaliskuun 31 p:nä v. 1879 annetussa elinkeinoasetuksessa ja varsinkin asetuk­

sessa teollisuusammateissa olevain työntekijäin suo­

jelemisesta huhtikuun 15 p:ltä v. 1889 sekä asetuksessa työstä teollisuus- ynnä eräissä muissa ammateissa v:lta 1918 ja laissa kauppa-, konttori- ja varastoliikkeiden työoloista tältä vuodelta.

Varsin helposti käsitettävissä on, että ne määräyk­

set, jotka lasten ja nuorten työntekijäin työajasta tava­

taan noissa vanhemmissa asetuksissa, jo ovat autta­

mattomasti vanhentuneita. Vuoden 1918 asetukset taas puolestaan ovat, vaikka eivät vielä vanhuuttaan pilalla, heti alunpitäen olleet nykyisten tuotannollis­

ten olojen vaatimuksia vastaamattomia työväenluokan ja työtätekevän nuorison kannalta niitä arvosteltaessa.

Kapitalistisen tuotantotavan kehittyessä on yleensä kaikissa maissa lasten ja nuorten työntekijäin työvoima tullut erittäin halutuksi tavaraksi. Niin on käynyt myös meilläkin. Teollisuuden, käsityöammattien ja maan­

viljelyksen palvelukseen kiinnitetään vuosi vuodelta suurenevia määriä lapsia ja nuoria työntekijöitä, koska kapitalismin voitonnälkä siten saa lisää tyydytystä. Käsi- ammateissa taas ylivoimaisen suurteollisuuden kanssa kilpailla yrittävät pientuottajat tarttuvat kuin hukkuva oljenkorteen nuorten työntekijäin ja oppilasten niin suureen riistämiseen kuin suinkin on- mahdollista saadakseen täten halpahintaisempaa työvoimaa.

Näiden taloudellisen elämän alalla viime vuosi­

kymmenien ajalla tapahtuneen kehityksen kulkuun verrattuna pahasti vanhentuneiden ja tämän kehityk­

sen luoman nykyisen tuotannollisen elämän vaati­

muksia vastaamattomain lasten ja nuorten työnteki­

jäin työajan pituutta koskevain määräysten sijaan olisi siis nopeasti saatava uudet määräykset, jotka olisi laadittu nykyisiä tuotanto-oloja ja tulevaa tuotannol­

lista kehitystä silmällä pitäen. Kiireellisemmäksi tämä asia kuitenkin käy juuri sen takia, että vihdoinkin on saatu lailla 8 tunnin työajasta säännöstellyksi täysi­

kasvuisten työntekijäin työaika maassamme. Kun tätä lakia ruvetaan käytännössä toteuttamaan, syntynee pyrkimyksiä sellaisilla teollisuusaloilla, joilla lihas­

voiman tarve on siinä määrässä korvattu koneellisella

• voimalla, että nuoret työntekijät tulevat toimeen työn suorituksessa yhtähyvin kuin täysikasvuisetkin, pyr­

kimyksiä vaihtaa ennen käytetty täysikasvuisten työn­

tekijäin työvoima nuorten työntekijäin työvoimaan, sikäli kuin siihen vain tilaisuutta ilmenee. Tämä syn­

nyttää suurentuneen nuorisotyövoiman kysynnän ja siten joudutaan sellaisen kehityksen alkuun, joka ennen pitkää kääntyy tavattoman turmiolliseksi sekä työläis­

nuorisolle että koko työväenluokalle, kuin myös lop­

pukädessä koko yhteiskuntamme tulevaisuudelle.

Säätämällä kiireesti laki lasten ja nuorten työnte­

kijäin työajasta olisi maamme Eduskunnan käytävä vastustamaan sitä yhteiskunnalle turmiollisen ke­

hityksen suuntaa, jonka ilmenemismahdollisuuteen tässä on viitattu.

Laissa lasten ja nuorten henkilöjen työajasta on ensi kädessä huomioon otettava se kuinka korkeaan ikään asti lasten työssäkäyttö kokonaan kielletään ja kuinka lyhyeksi rajoitetaan nuorten työntekijäin työaika.

Asetuksessa työstä teollisuus- ynnä eräissä muissa ammateissa ovat molemmat edellä mainitut seikat määritellyt tavalla, joka ei vastaa oloja nykyisen tuo­

tantotekniikan vallitessa, vaan suojelee yksipuolisesti kapitalistin riistovapautta. Samoin on lain kauppa-, konttori- ja varastoliikkeiden työoloista laita. Edel­

linen sisältää sitäpaitsi niin laajat takaportit, että sen

merkitys lmpenee ihan olemattomiin, se kun erinäi­

sillä ehdoilla sallii 13-vuotiastenkin työssä käytön;

14-vuotiasten työssä käytön sallivat ne molemmat, ja nuoreksi työntekijäksi luetaan edellisessä jo 15-vuotias.

Sitä paitsi jää näiden määräysten ulkopuolelle vielä laajoja työaloja, m. m. maanviljelys, jossa lasten ja nuorten työssä käyttö yhä on rajoittamaton. Ja kui­

tenkin ovat koneet juuri tälläkin alalla valmistaneet tietä halvemman työvoiman käyttöön. Onhan ylei­

sesti tunnettu asia joka pitäjässä ja kylässä, mitenkä taloissa, joissa ennen niittokoneen, puimakoneen, kyl­

vökoneen, hevosharavain y. m. käytäntöön tuloa tar­

vittiin 4-5 täyttä miestä, nyt tekee työt 1 mies ja 3 tai 4 alaikäistä poikaa. Nämä suuret joukot ovat lainlaatijat jättäneet tykkänään huomiotta. Jos tehdas- työssä kohtaa liikarasitus alaikäisiä, niin ei voi sanoa heidän maanviljelyksessä pääsevän helpommalla, pi­

kemmin päinvastoin Soi se tehtaan pilli edes joskus, mutta maanviljelyksessä on alaikäisten työaika rajaton.

Aamulla varhain on heidän haettava hevoset laitu- melta, silloin kun toiset vielä nukkuvat. Ruokatun­

neilla juostava kaikkien käskyläisenä ja iltasin samoin.

Näin on alaikäisten nylkeminen kehittynyt huippuunsa.

Pikaista apua tarvitaan, jos aiotaan kansan elinvoima säilyttää, yhä kasvavaa rikollisuutta ehkäistä, tautien tuhoja vähentää, jos tahdotaan tähän maahan saada terve, raitis, elämänhaluinen nuoriso, jos tahdotaan tämä kansa edelleen säilyttää ja tässä maassa edelleen työtä tehdä. Laki on saatava turvaamaan lapsia ja nuoria työläisiä kaikilla aloilla.

Laista, 8 tunnin työajasta, kun se oli Eduskunnan käsiteltävänä, lausui asianomainen valiokunta aikoi­

naan m. m. seuraavaa:

„Eduskuntaesitystä käsitellessään on Valiokunta kiinnittänyt huomiota siihen, että kahdeksan tunnin työaika on meillä samaten kuin muissa maissa talou­

dellisen elämän ja varsinkin teollisuuden eri aloilla

jo kauan ollut työntekijäin pyrkimysten lähimpänä päämääränä. Tämän tuntimäärän asettaminen päivit­

täisen työajan korkeimmaksi rajaksi perustuu siihen laajalti vakiintuneeseen käsitykseen, että ainoastaan si­

ten voidaan turvata työntekijäin ruumiillinen terveys ja henkinen kehitys. Omaksuen tämän käsityskannan Valiokunta on sitä mieltä, että tällaisen työajan käy- täntöönottaminen ajan mittaan tietäisi laajojen kan­

sankerrosten varsin tuntuvaa taloudellisen ja sivistyk­

sellisen tason kohoamista ja siten tuottaisi yhteiskun­

nalle erittäin suuriarvoisia etuja.“

Aivan yhtä suurella oikeudella saatetaan sanoa lapsista ja nuorista työntekijöistä, että ainoastaan riit­

tävällä ruumiillisen työn rajoituksella voidaan lasten ja nuorten työntekijäin ruumiillinen terveys ja henki­

nen kehitys turvata. Ja nuorison ruumiillisen tervey­

den ja henkisen kehityksen turvaaminenhan on yhteis­

kunnan tulevaisuudelle mitä tärkeintä.

Mutta ikäraja, jota ennen lasta ei saa käyttää palk­

katyöhön, olisi meillä itseasiassa asetettava korkeam­

malle kuin muissa maissa. Tämä sen vuoksi, että lapsen ruumiillinen kehitys tapahtuu meiltä hitaam­

min kuin muualla. Meillä ei ole kylläkään riittä­

västi tutkittu tätä asiaa. Mutta ne muutamatkin tut­

kimukset, jotka meillä tältä alalta ovat olemassa, näyt­

tävät asianlaidan niin olevan. Niinpä on todettu, että suomalaiselle pojalle tulee suurin kasvunlisäys hänen ollessaan noin 15 -16 vuoden iässä, jota vastoin muualla Europassa maksimilisäys tulee vuotta aikai­

semmin, samoin, että meikäläinen nuorukainen kas­

vaa kauemmin kuin muukalainen; edelliselle tulee vielä 19-20 v. iässäkin pituutta lisää 10 mm., jota- vastoin jälkimäinen miltei säännöllisesti lakkaa kas­

vamasta ollessaan noin 18 v. vanha. Myös on todettu, että suomalaisen pojan merkillisen säännöllisesti lisän- tyvä paino yleensä ei noudata normaalimalliksi arvel­

tua kehityssääntöä. Hänen painotnääräänsa ei tule

sitä lyhytaikaista, varsin tuntuvaa lisäystä, joka pojille muualla on laskettu tulevaksi heidän käydes­

sään 16:tta vuotta; vasta vuoden verran myöhemmin saa meikäläinen nuorukainen suurimman painolisäyk- sensä, joka kumminkin on normaalikaavan maksimi- lukua pienempi. Lisäksi on huomattava, että suoma­

lainen vielä 20:n ikäisenäkin tulee tuntuvasti paina­

vammaksi — lisäys vielä 20:llä ikävuodella 2 kiloa,

— jota vastoin muiden sivistysmaiden samassa iässä olevat nuorukaiset jo ovat painonsa puolesta lakan­

neet kasvamasta.

Nämä seikat osoittavat, että suomalainen nuoriso oikeastaan olisi, sen ruumiillisen kehityksen edistämi­

seksi ja suojelemiseksi, vapautettava ruumiillisen työn tuottamasta rasituksesta aina siihen asti, kunnes se on ehtinyt 17 vuoden ikään. Samoin se seikka, että meikä­

läinen mies vasta noin 23 vuoden ikäisenä saa täyden mittansa ja painonsa; ne todistavat, että nuoren työläi­

sen ikäraja meillä olisi oleva korkeammalla kuin muissa maissa. Tämä voidaan huomata myös tarkas­

telemalla ulkomailla toimeenpantuja tutkimuksia. Ver­

rattaessa eri tutkijain hankkimia tietoja nähdään, että Venäjällä 14 ja 17 ikävuoden välillä, Amerikassa, Eng­

lannissa ja Saksassa taas 13 ja 17 ikävuoden välillä havaitaan poikien pituuden kasvulisäys erittäin run­

saaksi, noin 6 cm vuotta kohti, ollen tämä ilmiö samanaikainen sukupuolisen kypsyyden alkamisen kanssa. Tyttöjen pituuskasvu lisääntyy samoista syistä jo 11 ikävuodesta ja kestää 15 ikävuoteen asti; tyt­

töjen nopea kasvuaika päättyy niinmuodoin jo pari vuotta aikaisemmin kuin poikien. Runsaan pituus­

kasvun yhteydessä on pojilla myös rintakehän laaje­

neminen erittäin suuri 14 ja 18 ikävuoden välillä, ollen keskimäärin noin 3 cm vuodessa. Tytöillä sitä­

vastoin alkaa se jo 11 ikävuodella ja kestää 15 ikä­

vuoteen. Ja aivan samassa suhteessa on myös ruu­

miin painon lisääntyminen. Venäjällä on huomattu

työssä olevien lasten ja nuorten ruumiin painon li­

sääntyvän 10-14 ikävuoteen keskimäärin 2 kgr., mutta 14 — 18 ikävuoteen noin 4,7 kgr. Tämä lisäys on ollut kutakuinkin sama 14—18 ikävuoden välillä belgialaisten keskuudessa ja myös Saksan koulujen oppilaissa, Englannin nuorisossa kuitenkin jonkunver- ran suurempi, noin 5,4 kgr.

Mutta tästä nähdään myös, että nuorisossa yleensä tänä ikäkautena tapahtuu suuria muutoksia kummas­

sakin sukupuolessa. Siksi täytyy elimistön tulla huo­

lellisesti tyydytettyä tänä kehityskautena. Ennen kaik­

kea vaatii painon lisäys ylimääräistä ravintoa, jotta elimistörakenteelle olisi riittävästi munavalkuaisaineita.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että 14 ja 15 ikävuoden välillä olevat pojat, joiden ruumiinpaino on noin 40 kgr., tarvitsevat ravintoa 2,100 kalorian lämpömäärän.

Tässä iässä pitäisi saada päivittäin noin 86 gr muna- valkuaisaineita, 89 gr. rasvaa ja 271 gr. hiilihydraat­

teja. Tultaessa 18 ikävuoteen kohoaa ravintotarve, niin että ruumiinpainon ollessa noin 56 57 kgr. ra­

vintoaineiden palamisarvo nousee jo 2,700 kalorian lämpömäärään. Sitä paitsi on koko joukko fysiolo­

gisia vaatimuksia, jotka juuri tällä ikäkaudella täytyy tyydyttää. Lukuunottamatta erilaisten ravintoaineiden paljoutta vaatii luurakenteen vahvistuminen paljon kivennäissuoloja sisältäviä ravintoaineita. Juuri tästä syystä ei ammattityö saa liiaksi rasittaa erikoisia li­

hasryhmiä tai luurakenteen osia. On pidettävä huolta, ettei nuoria työntekijöitä rasiteta - pitkää aikaa yksi­

puolisella työllä, vaan hankitaan erilaisilla työmuo­

doilla tarpeellista vaihtelua. Alituinen aineiden vaih­

dos edellyttää happorikasta mahdollisimman hyvää ilmaa, jotta ravintoaineiden palaminen voi tapahtua esteettömästi. Hyvä ilma ei ole välttämätöntä yksin­

omaan työ- vaan myöskin asuinhuoneissa. Kaikki nämät suuret fysiologiset muutokset vaativat erikoista varovaisuutta ulkonaisten voimien käytössä. Elimis-

16

tön sisäinen työnsuoritus verenkierrossa ja ruuansula­

tuksessa on jo melkoinen. Hyvin pian valtaa väsy­

mys, vallankin silloin kun ei ole olemassa normaali­

sen kehityksen edellytyksiä. Joka tapauksessa vaatii elimistö vielä niin kuin lapsuusvuosinakin pitkää yö- lepoa, jotta lihas ja hermorakenne tulisi päivän pon­

nistusten jälkeen uudelleen täysin toimintakykyiseksi.

Nämät edellytykset koskevat kumpaakin suku­

puolta. Tytöt ovat tosin jo vähän varemmin kehit­

tyneet, mutta alkavan sukupuolikypsyyden ja sen seu- rausilmiöiden kerällä ilmenee elimistössä eri vaati­

muksia, joten tyttöjen suojeleminen aina 18-ikävuo- teen saakka on yhtä välttämätön kuin poikienkin. — Kummankin sukupuolen hyvän kehityksen edellytyk­

senä on sitä paitsi tietenkin kaiken vahingoittavan, kuten alkoholinkäytön, epäsäännöllisen elämän, kii­

hottavan lukemisen ja sukupuolisen huikentelevaisuu­

den varominen. — Paremmat hygieniset olot, kuten ravitsevampi ruoka, tilavammat asuntohuoneet, suu­

rempi puhtaus j. n. e. vaikuttavat hyvin edullisesti nuorten kehitykseen. —

Mutta huomioonotettava on myös se vaikutus, mikä liian aikaisella työllä ja pitkällä työajalla on nuorison henkiseen kehitykseen. Sehän ehkäisee jo suorastaan koulunkäyntiäkin, kuten kokemus on osoittanut, puhu­

mattakaan siitä, että rasittava ruumiillinen työ herpaisee sielunkin voimat, suorastaan tylsistyttää hennot ihmis- alut. Toiselta puolen taas vaatii ikärajan kohottami­

nen koulunkäyntivelvollisuuden ulottamista samaan ikään asti, jota se suorastaan edellyttää.

Voimassa olevien määräyksien valvonta.

Työaikalain säätäminen nuorille työntekijöille on siis välttämättömän tarpeellinen ja kiireellinen. Sitä varten onkin Sos.-dem. Nuorisoliiton toimikunnan ta­

holta jo kerran valmistettu täydellinen lakiehdotus-

luonnos, nim v. 1917 silloiselle sos.-dem. eduskunta­

ryhmälle aloitteen tekemiseksi Eduskunnalle. Mutta sen pitemmälle ei asiassa vielä ole päästy. Syynä siihen on ollut — paitsi vanhempien työläisten välin­

pitämättömyyttä, mikä tietenkin on johtunut ymmär­

tämättömyydestä, työnantajain ja heitä tukevien pii­

rien vastustus, joka on ollut niin häikäilemätöntä, että nykyään voimassa olevia suojelusmääräyksiäkään, jotka, niin huonoja kuin ne ovatkin, olisivat sentään voineet turvata lapset ja nuorison pahimmalta riis­

tolta, ei ole kuin nimeksi noudatettu. Niin kehno on nim. työväensuojeluslakien valvonta ollut. Ja, se on huomattava, niin mitättömät lakien rangaistusmääräyk­

set ja niin hellävaroista niiden sovelluttaminen. Näitä määräyksiä täytyykin vastaisuudessa koventaa ja niitä kaikessa ankaruudessaan soveltaa, jos mieli saada työnantajat suojeluslakeja noudattamaan; vähistä he eivät välitä. Ja sen ohessa on suojeluslakien valvon­

taa yhä tiukennettava, niin ettei ainoakaan rikkomus jää rankaisematta.

Siinä suhteessa on Sos.-dem. Nuorisoliitto puoles­

taan — yhdessä ammatillisten järjestöjen kanssa, edel­

leenkin tekevä voitavansa. Sen toimesta on nim. perus­

tettu n. s. suojeluskomiteoja, joidenka tehtävänä on ollut vetää päivänvaloon kaikki rikkomukset voimassaole­

via suojelusmääräyksiä vastaan. Ja tätä toimintaansa tulee liitto vasfedeskin jatkamaan, koska sen kautta työnantajat paremmin saadaan totutettua uusia suoje­

luslakeja vastaanottamaan. Mutta sen ohessa tulee liitto muutenkin toimimaan käsi kädessä ammatillisten jär­

jestöjen kanssa tarkoitustaan vastaavan työväen- ja nuorisonsuojeluslainsäädännön aikaansaamiseksi. Am­

matillisilta järjestöiltä toivoo se sitä paitsi erityistä tukea tässä, m. m. siten, että työehtosopimuksiin ote­

taan nuorten työntekijäin asemaa turvaavia määrä­

yksiä.

Nuorisotuomioistuimet ja nuorten oikeudellinen käsittely.

Mutta tähän ei nuorisosuojelus vielä saa rajoittua, vaan se on ulotettava myös yhteiskunnallisen kasva­

tuksen alalle. Se on tämän kysymyksen toinen puoli.

„Oli aika“, sanotaan erään meikäläisen edistys­

mielisen tätä alaa käsittelevän kirjasen johdannossa, Jolloin kasvatus oli orjain käsissä — jolloin ruoska symbolisoi siveellisen oikeuden ehdotonta käskyä.

Vaikka tämä aika on ohi, on sittenkin meidän päi­

viimme asti tuo orjanmerkki siinä piileksinyt. Vie­

läkään eivät pätevät siveellis-kasvatusopilliset aatteet ole yhteiskuntaelämässä päässeet oikeuksiinsa. Kas­

vatuksen pyhää henkeä palvellaan kyllä koulujen ja tosi kotien piireissä, mutta ulkopuolella näitä on sillä tähän saakka ollut sangen vähän vaikutusvaltaa. Yh­

teiskunnallisesta kasvatusopista — sanan laajimmassa ja syvimmässä merkityksessä — on tuskin voitu pu­

huakaan. On laajoja yhteiskunnallisia aloja, joita hoi­

detaan täydessä ristiriidassa kasvatuksellisten periaat­

teiden kanssa. Suuren osan nykyajan kansalaisia sal­

litaan asua mitä epätyydyttävimmissä oloissa. Köy­

hyys ja kurjuus, rappeutuneisuus ja raakuus, tietä­

mättömyys ja tyhmyys ovat kaikkialla yhteiskuntien syntejä, jotka kostautuvat lapsissa aina kolmanteen ja neljänteen polveen. Mutta ei tässä kyllin. Kovan onnen lapsille, jotka sielullisesti ja ruumiillisesti näl­

kiintyneinä astuvat elämän taipaleelle, tarjoo - var­

sinkin suurkaupungeissa - huippuunsa kehittynyt kulttuurielämä lukemattomia kiusauksiansa. Toisaalta mitä suurimpia kieltäymyksiä, toisaalta mitä houkut- televimpia himojen yllytyksiä. Ihmekö, että langen­

neiden lasten lukumäärä kaikissa maissa on niin huo­

lestuttavan suuri?“

»Perinpohjaisia muutoksia on kuitenkin nyt ta- pahtumaisillaan yhteiskuntajärjestyksessä, ja toivot­

19

tava on, että kasvatuksenkin luoville aatteille tullaan myöntämään laajempaa vaikutusvaltaa kansojen elä­

mässä, kuin mitä niillä tähän asti on ollut. Siihen suuntaan ovat asiat jo viime vuosikymmeninä sivis­

tysmaissa kehittyneetkin. Kasvatus on murtamaisil- laan kahleensa ja vapaasti vyöryvän kansanvallan ta­

voin kumoamaisillaan tuhatvuotisen ennakkoluulojen kiinanmuurit, tunkeutuen itse oikeuksien ja vankiloi­

den ilottomiin saleihin, missä tähän asti yksinomaan lain säälimätön käsi on valtikkaansa käyttänyt.“

„Tämä seikka on pidettävä yhtenä kasvatuksen huomattavimmista saavutuksista ja samalla sen lo­

pullisen yhteiskunnallisen voiton ilahuttavimpana en­

teenä. Nuorisontuomioistuimet ovat niitä uuden hen­

gen tuloksia, jotka herättävät meissä toivon, että kas­

vatuksen aate on kerran kaikkialla yhteiskuntaelä­

mässä pääsevä oikeuksiinsa."

Tähän voimme pääasiassa yhtyä. Nyt voimassa olevien asetusten mukaan tuomitaan 7-15 vuotinen lapsi, joka on tehnyt teon, josta aikuinen tuomittai­

siin vankeuteen, pidettäväksi pahamaineisten kasva­

tuslaitoksessa aina 18-vuotiaaseen asti. Nämä laitok­

set eivät kuitenkaan ole muuta kuin vankilain val­

mistavia kouluja; mistään kasvatuksesta ei edes voi olla puhetta. Mutta nuorten rikoksentekijäin asema ei juuri ole sen parempi. Tosin on meillä nyt jo jonkun aikaa ollut voimassa laki ehdollisista tuo­

mioista, josta olisi voinut olla paljon hyötyä, jos oikeuden käyttely samalla olisi uskottu toisiin käsiin, mutta kun niin ei ole käynyt, on senkin merkitys jäänyt varsin vähäiseksi. Pahin epäkohta on se, että nuori (18 vuotta nuorempi) rikoksentekijä saatetaan yhä tuomita samaan rangaistukseen kuin vanhempi­

kin, vaikka kohta vähempään. Vankilaiärjestelmä ei kerta kaikkiaan sovi nuorille rikoksellisille, tokko se sitten sopii kenellekään. Se tekee tilapäisesti hairah­

tuneista pysyviä pahantekijöitä, joihin ei enää tehoa

tosi kasvatus, ei mikään. Paitsi nuorisotuomioistui- mia, joidenka käsiteltäväksi kaikki lasten ja nuorten rikkomukset tulisivat, on siis inhimillisempi rangais­

tusjärjestelmäkin aikaansaatava. On pyrittävä todella parantamaan hairahtuneita, kasvattamaan heitä. Ja samalla on pyrittävä parantamaan niitä yhteiskunnal­

lisia epäkohtia, joista nämä rikkomukset johtuvat.

Sillä ilman sitä on kasvatustyökin oleva turha Jollei pahaa kokonaisuudessaan voida hävittää, niin ei sitä myöskään voida estää ilmenemästä.

Verisimpiä lukujaan on vallitseva järjestelmä piir­

tänyt ja piirtää historian lehdille raastamalla lasten ja nuorten työntekijäin työvoiman teollisuuden ja pääoman palvelukseen. Miten haluttua tämä tällaisen työvoiman käyttö on, näkyy parhaiten siitä, miten haluttomia eri maiden hallitukset ja omistavat luokat ovat riittäviä suojeluslakeja tälle alalle laatimaan. Ja jos jotain laaditaankin, on sen noudattaminen vielä vastenmielisempää. Tuskinpa lienee mitään lakeja niin paljon kierretty ja poljettu kuin vaivaisen sur­

keita työväensuojeluslakeja. Mutta ei missään lain­

säädännössä myös tapaa niin avaria takaporttejakaan kuin juuri työväen suojeluslainsäädännössä, erittäin­

kin mikäli ne koskevat alaikäisten suojelemista. Pu­

hua inhimillisyydestä ja kansan hyvinvoinnista kapi­

talisteille näyttää olevan turhaa. Vähän välittävät he, valmistavatko nyljettäväkseen saaneilleen työläisnuo- rukaisille ja -neitosille loppuiäkseen elämän tylsisty­

nein päin ja kuihtunein ruumiin tai saattavatko ala­

ikäisten veren imemällä koko kansan tulevaisuuden vaaranalaiseksi. Se ei kapitalistia liikuta. Hän las­

kee vain ne markat, jotka hän tällä halvalla työvoi­

malla onnistuu säästämään enemmän kuin jos hän käyttäisi täysikasvuista työvoimaa.

Meidänkin maamme verrattain nuori koneteollisuus

on jo ehtinyt kylvää turmaa laajalti ympärilleen. Ja jos se yhä saa esteettä jatkua, olemme ennen pitkää hukassa.

Siksipä onkin maamme työläisnuoriso itse käynyt tätä riistoa vastustamaan. Sen oma järjestö — Suo­

men sos.-dem. Nuorisoliitto on ottanut, kuten mui­

denkin maiden työläisnuorisojärjestöt, tämän asian ajamisen päätehtäväkseen hyväksyen siitä edustaja­

kokouksissaan seuraavat

ohjelmakohdat:

I. Suomen sos.-dem. Nuorisoliitto, jonka yhtenä tärkeimpänä tehtävänä on oleva köyhälistön lasten ja työläisnuorison suojeleminen nykyisen järjestelmän sallimien sorron ja riiston alaisuudesta, mikä etu­

päässä ilmenee ennenaikaisen ja muuten sopimatto­

man työn muodossa yksityisten ja yhteiskunnankin näennäiseksi hyväksi, mutta myös monella muulla tavalla, pyrkii kaikin keinoin poistamaan tämän epä­

kohdan ja varaamaan lapsille ja nuorisolle yleensä mahdollisuudet täyteen kehitykseen ja kypsyyteen sekä henkisessä että ruumiillisessa suhteessa, minkä se pitää välttämättömänä jo yhteiskunnan omankin edun kannalta katsoen, yhteiskunta kun ehdottomasti tarvitsee terveitä ja ajattelevia yksilöitä pysyäkseen pystyssä niin hyvin nyt kuin uuteenkin järjestelmään siirryttäessä ja sen aikana, jolloin sosialismi vallitsee.

Siinä tarkoituksessa tahtoo se yhä lujittaa järjestöään uusilla joukoilla, jotka ovat lähtöisin köyhälistön lap­

sista ja työläisnuorison omasta keskuudesta, ja tehdä tätä tietoiseksi asemastaan, jotta se voisi itse päättää, mitä tämän asian edelleen ajaminen siltä milloinkin vaatii.

II. Toistaiseksi tyytyy liitto kuitenkin- vaatimaan tehokasta työläisnuorison ja -lasten suojelusta lain­

säädännön avulla, jota varten heti on ryhdyttävä laa­

joihin esitöihin m. m. panemalla toimeen perusteeni-

siä tutkimuksia tällä alalla. Sitä varten vaatii liitto viipymättä valtion toimesta asetettavaksi erityisen ko­

mitean, jossa se riittävästi on edustettuna, tätä asiaa ajamaan. Niille määräyksille, jotka on otettu tähän­

astiseen työväensuojeluslainsäädäntöön alaikäisten suojelemistarkoituksessa, ei liitto nimittäin voi täyttä arvoa antaa, ne kun ovat jo vanhentuneita ja muu­

tenkin tarkoitustaan vastaamattomia. Mutta se ei liioin voi hyväksyä tämän lainsäädäntötyön pohjaksi niitä tutkimuksia, joita tähän asti on toimitettu työväen asemasta ja oloista yleensä, ne kun ovat liian ylimal­

kaisia ja pintapuolisia voidakseen siihen johtaa ja muutenkin puutteellisia ja yksipuolisia, joten niistä siinä suhteessa olisi varsin vähän hyötyäkin. Siksi vaatiikin liitto erityisen komitean asettamista vastaisia nuorisotutkimuksia suunnittelemaan ja johtamaan, jotta eri keskushallituksille, joidenka kesken tämä työ niiden toimialojen mukaan olisi jaettava, ei jäisi muuta kuin sen käytännöllinen järjestely ja koneellinen suo­

ritus. Ja tämän komitean katsoo liitto niin ollen myös sopivimmaksi tekemään esityksiä ja ehdotuksia huo­

mattujen epäkohtien korjaamiseksi, vieläpä nuoriso- suojelusta valvomaankin.

111. Mutta tätä lainsäädäntöä ei liitto katso voita­

van toteuttaa erillisenä, muusta lainsäädännöstä riip­

pumattomana, vaan rinnan työväensuojelus- ja yleisen lainsäädännön kanssa. Kun meillä jo säätämällä laki 8 tunnin työpäivästä on lailla säännöstelty aikuisten työaika, on nyt saatava aikaan vastaava laki myös nuoria työntekijöitä varten ja siten erotettava nuor­

ten työajan säännöstely muusta lasten ja nuorison suojeluksesta.

Tässä työaikalaissa on määrättävä:

1) että nuorta työläistä ei ole sallittava käyttää työssä ennenkuin -hän on täyttänyt 16 vuotta;

2) että alle 18 vuotiaitten niin mies- kuin naispuolistenkin työntekijäin työpäivä ei saa olla pitempi kuin 6 tuntia ja että työskentelemisen on tapahduttava klo 6 aamulla ja klo 6 illalla välisellä ajalla; samoin on heille annettava 36 tuntia kestävä yhtä­

mittainen sunnuntailepo;

3) että, samalla kuin koulunkäyntivel- vollisuus määrätään 16 ikävuoteen asti, pa­

kollinen ammattikehitys- ja yleissivistys- opetus jo toimivissa tai sitä varten perus­

tettavissa oppilaitoksissa vapaitten ammat­

tien alalla on jatkuva aina siihen asti, kun työläinen on täyttänyt 18 vuotta;

4) että oppiajan pituus ei missään tapauk­

sessa saa olla 2 vuotta pitempi, koeaikakin siihen luettuna, ja että oppilaan on sallittava suorittaa oppinsa useammassakin kuin yh­

dessä paikassa ilman, että oppiaikaa siitä pidennettäisi, kuin myös ettei oppilaalla saa teettää ammattiin kuulumatonta työtä; ja

5) että laki ulottuu ehdottomasti kaik­

keen palkattuun työhön.

Samalla on ammatintarkastus saatava entistä tehok­

kaammaksi erikoisesti huomioon ottaen nuoria työ­

läisiä koskevat suojelusmääräykset ja on lakiin myös sisällytettävä riittäviä rangaistusmääräyksiä ja niitä ankarammin sovellutettava.

IV. Tämän ohella liitto vaatii, että uusien suo- jeluslakien noudattamista paremmin kuin tähän asti valvotaan, ja tulee se voimiensa mukaan avustamaan siinä. Sen toimesta tullaan heti alun pitäen järjestä­

mään virallisen valvonnan lisäksi työlaisnuoiison oma­

kohtainen valvonta, missä liiton kaikki alajärjestöt ja osastot tulevat olemaan mukana.

Jo voimassa olevien suojeluslakien valvontaan näh­

den tyytyy liitto toimimaan yhdessä Suomen Ammat­

tijärjestön ja sen liittojen kanssa asettamalla erityisiä suojeluskomiteoja, joiden tehtävänä on armotta vetää julkisuuteen jokainen rikkomus voimassa olevia suo­

jelusmääräyksiä vastaan ja siten pakottamalla työn­

antajat niitä noudattamaan totuttaa heidät mukautu­

maan. Ammatillisilta järjestöiltä odottaa se sitä paitsi toiminnassaan erityisesti tukea vaatien m. m. työehto­

sopimuksiin otettavaksi nuorten työläisten etuja tur­

vaavia määräyksiä.

V. Mutta liitto vaatii myös, että lainsäädäntöä yleensä kehitetään siihen suuntaan, että lapset ja nuoriso siveellisesti ja oikeudellisestikin tulevat turvattua. Vie­

läpä vaatii se erikoista lainsäädäntöä sen ohessa lap­

sia ja nuorisoa varten, nimittäin rikos- ja rikospro­

sessioikeuden alalla. Siinä suhteessa pitää se var­

sinkin yleisestä oikeudenkäyttelystä erillisen oikeu- denkäyttelyn aikaansaamista välttämättömänä lapsia ja nuorisoa varten, mihin sisältyy erikoisten nuoriso- tuomioistuimien muodostaminen heidän asiainsa käsit­

telyä varten ja rangaistusjärjestelmän korvaaminen kasvatuksen avulla.

LIITE.

Lakiehdotus*)

Lasten ja nuorten henkilöjen työajasta.

1 §•

Tämän lain alaisia ovat:

1) alempana mainitut liikkeet ja yritykset, sikäli kuin niissä käytetään työntekijöinä muita kuin puo­

lisoa ja omia lapsia:

a) käsityö- ja tehdasliikkeet sekä muut teollisuus- ammatit;

b) rakennusten sekä satamain ja ratain, siltain, teiden ja muiden kulkulaitosten rakentaminen, kor­

jaus ja kunnossapito;

c) sukellus- ja pelastustoiminta;

d) saunat ja kylpylät;

e) raivaus-, perkaus-, kuivaus-ja puhtaanapitotyöt;

tj metsän- ja halonhakkuu;

g) puutavaran ajo, lauttaus ja uitto;

h) tavaran lastaus ja purkaminen;

i) kauppa-, konttori- ja varastoliikkeet;

k) ravintola-, hotelli- ja kahvilaliikkeet; ynnä l) liikkeet ja yritykset, jotka on pidettävä edellä­

mainittujen veroisina;

2) alempana mainitut liikkeet ja laitokset, mikäli niissä käytetään palvelus- ja työväkeä:

a) rautatie- ja raitiotieliikenne, posti, tulli- ja pu­

helinlaitokset ynnä kanavat;

b) automobiililiikenne ja ajuriliike;

c) virastot, koulut, sairaalat ja vankilat; sekä

•) Jätetty v. 1917 silloiselle sos.-dem. eduskuntaryhmälle esi­

tyksen tekemistä varten Eduskunnalle.

d) liikkeet ja laitokset, jotka on pidettävä edellä­

mainittujen veroisina; sekä

3) alempana mainitut liike-, toimi- ja työalat, mi­

käli niissä käytetään useampia työläisiä kuin yksi, lukuunottamatta puolisoa ja omia vajavaltaisia lapsia:

a) maanviljelys;

b) karjatalous, sikalat, kanalat, koiratarhat ja muut niihin verrattavat;

c) metsä- ja maatalous- sekä puutarhatuotteiden jalostus maanviljelyksen ja sen sivuelinkeinojen yh­

teydessä;

d) metsien hoito ja lukeminen sekä perkaus-, rai­

vaus- ja puhdistustyöt yksityistaloutta varten;

e) metsästys ja kalastus;

f) maan, metsän, kalaveden ja karjalaitumen vuok­

rauksesta johtuvat vero- ja apupäivätyöt;

g) maanviljelys, kotitalous ja perhepalvelijain sekä niihin verrattavain aputyöläisten työt;

h) maanviljelyskoneiden ja työvälineiden valmistus-, korjaus- ja hoitotyöt maatalouden ja sen sivuelinkei­

nojen yhteydessä;

i) muut liike-, toimi- ja työalat, jotka on pidettävä edellä mainittujen veroisina.

Mitä tässä laissa säädetään, koskee myös sellaista liikettä ja yritystä, jota valtio, kunta, seurakunta, yh­

distys tai laitos pitää, vaikka sitä ei harjoiteta elin­

keinona.

2 §■

Lapsella tarkoitetaan tässä laissa sitä, joka ei ole täyttänyt 16 vuotta ja nuorella työntekijällä nuoru­

kaista ja nuorta naista, joka on täyttänyt 16 mutta ei 18 vuotta.

3 §.

Tämän lain alaisissa tehtävissä ja toimissa ei saa käyttää oppilaana eikä työn suorittajana lasta, joka ei ole täyttänyt 16 vuotta.

Ensimäisen pykälän ensimäisen momentin 3) koh­

dassa mainituissa veropäivätöissä ei saa käyttää nuorta henkilöä, joka ei ole täyttänyt 18 vuotta.

4 §■

Jos ensimäisen pykälän ensi momentin 1) ja 2) kohdissa mainituissa liikkeissä ja yrityksissä käyte­

tään työssä lapsia ja nuoria henkilöjä, jotka ovat täyttäneet 16 mutta ei 18 vuotta, älköön heitä pidet­

täkö säännöllisessä työssä enempää kuin 6 tuntia vuorokaudessa eikä ennen kello 6 aamulla, eikä jäl­

keen kello 6 illalla, eikä enempää kuin 36 tuntia vii­

kossa.

Milloin työn teknillinen laatu tai muut pakottavat seikat niin vaativat saa nuorta työntekijää hänen suos­

tumuksellaan pitää työssä enemmän kuin 6 tuntia vuorokaudessa, viikkotuntien lukua siten kuitenkaan lisäämättä.

Lasta, joka ei ole täyttänyt 17 vuotta, ei saa pitää työssä yli kuuden tunnin vuorokaudessa.

Liikkeissä ja yrityksissä, jotka tarkoittavat puu­

tavaran ajoa, lauttausta ja uittoa tai tavaran lastausta ja purkamista, sekä konttoritöissä kuin myös niissä liikkeissä ja laitoksissa jotka mainitaan 1 § 1 mo­

mentin 2) kohdassa, älköön nuorta työntekijää pidet­

täkö säännöllisesti työssä enempää kuin sataneljä- kymmentäneltjä tuntia neljän viikon aikana.

Kaivos- ja vuoriteollisuudessa lasketaan kaivok­

seen ' laskeutuminen ja kaivoksesta nouseminen työ­

aikaan; samoin myös muussa työssä kulkeminen työnantajan määräämästä lähtöpaikasta varsinaiseen työnsuorituspaikkaan sekä sieltä määrättyyn lähtö­

paikkaan palaaminen.

5 §•

Jos ensimäisen pykälän 1 momentin 3) kohdassa mainituilla liike-, toimi- ja työaloilla käytetään työssä

lasta tai nuorta henkilöä, joka on täyttänyt 16 mutta ei 18 vuotta, älköön häntä pidettäkö säännöllisessä työssä enempää kuin 6 tuntia vuorokaudessa eikä ennen kello 6 aamulla eikä jälkeen kello 6 illalla eikä enempää kuin 36 tuntia viikossa.

Maanviljelyksessä ja sen sivuelinkeinoissa saa nuorta työntekijää pitää toukokuuu 1 ja lokakuun viimeisen päivän välisenä aikana seitsemänäkymme- nenäviitenä päivänä työssä enintään 7 tuntia vuoro­

kaudessa.

Milloin näin on työpäivää yli kolmenkymmenen- kuuden tunnin viikossa pidennetty, on sitä vastaa­

vassa määrässä muina vuoden aikoina lyhennettävä.

Kun varsinaiseen työnsuorituspaikkaan on kuljet­

tava työnantajan määräämästä lähtöpaikasta, lasketaan matka työaikaan.

6 §•

Sen työajan lisäksi mikä 4 ja 5 §§ 1 momentissa mainitaan sallittakoon nuorta työntekijää hänen suos­

tumuksellaan pitää ylityössä enintään 5 tuntia viikossa ja 4 § 4 momentissa mainitun työajan lisäksi kaksi­

kymmentä tuntia neljän viikon aikana, ei kuitenkaan kummassakaan tapauksessa enempää kuin viisikym­

mentä tuntia vuodessa, sekä sitäpaitsi tarkastusviran­

omaisen luvalla, milloin työn säännöllinen jatkumi­

nen välttämättä niin vaatii, lisäksi korkeintaan viisi­

kymmentä tuntia vuodessa.

Ylityöstä mikä tehdään päivittäin työajan lisäksi, maksetaan kahdelta ensimäiseltä tunnilta vähintäin viidelläkymmenellä prosentilla ja sen jälkeen vähin­

täin sadalla prosentilla korotettu palkka.

Korotettavan ylityöpalkan perustetta määrätessä on myös luonnossa suoritettavat palkkaedut otettava lukuun.

Luonnonesteen tai muun siihen verrattavissa ole­

van aiheuttamasta työajan poikkeuksellisesta pidentä­

misestä olkoon lasten ja nuorten työntekijäin työ­

aikaan nähden voimassa, mitä laissa kahdeksan tun­

nin työajasta ja laissa kahdeksantunnin työajasta maan­

viljelyksessä on säädetty.

7 §•

Sunnuntain ajaksi on lapselle ja nuorelle työn­

tekijälle annettava vähintäin kolmekymmentäkuusi tuntia kestävä yhtäjaksoinen vapaus työstä, paitsi 6

§ 4 momentissa mainituissa tapauksissa. Ellei tämä kuitenkaan ole mahdollista, annettakoon vastaava va­

paus muina viikon aikana.

8 §■

Lapselle ja nuorelle työntekijälle on työnaikoina annettava ainakin yksi säännöllinen vähintäin tunnin kestävä lepohetki samana aikana kuin täysikasvuisel- lekin työntekijälle ja saakoon hän sen aikana esteet­

tömästi poistua työpaikalta.

Milloin työ on järjestetty säännöllisesti vaihtuviin enintään kahdeksan tunnin vuoroihin, on lapselle ja nuorelle työntekijälle annettava joko vähintäin puo­

len tunnin ruokailuloma tai tilaisuutta syömiseen työn aikana.

Lepohetkiä tai ryokailuaikoja älköön luettako työ­

aikaan, milloin työntekijä saa esteettömästi niiden aikana poistua työpaikalta.

9 §•

Luetteloista, joita työnantaja on velvollinen pitä­

mään tehdyistä ylitöistä ja hätätöistä, niiden vaadit- taissa näyttämisestä tarkastusviranomaisille sekä työn­

tekijäin valtuutetuille olkoon voimassa lapsiin ja nuo­

riin työntekijöihin nähden se mitä tästä on säädetty laissa kahdeksantunnin työajasta ja laissa kahdeksan­

tunnin työajasta maanviljelyksessä.

10 §■

Jokaisessa tämän lain alaisessa liikkeessä, työhuo­

neessa tai varsinaisessa työpaikassa tai taloudessa on työnantajan toimesta tämä laki ja tiedonanto käytän­

nössä olevasta työtuntijärjestelmästä pidettävä sopi­

valla paikalla nähtävänä.

Työtuntijärjestelmästä on tehtävä mahdollisimman pian ilmoitus tarkastusviranomaiselle.

H §■

Jos tämän lain alaisessa liikkeessä, työhuoneessa, työpaikassa tai taloudessa käytetään oppilaana tai työn suorittajana tämän lain alaista lasta tai nuorta työntekijää sellaisella paikkakunnalla, jolla on tämän lain alaisten työalojen oppilaitten ja nuorten työläis­

ten ammattikasvatuksen täydentämiseen soveltuva, julkisen valvonnan alainen ammattioppilaitos, jatko- kasvatuslaitos tai yleissivistyksellisessä tarkoituksessa toimiva opetuslaitos tulee työnantajan varata tämän lain alaiselle oppilaalle ja nuorelle työntekijälle 4 ja 5 §§ 1 momentissa mainitun työajan sisällä aikaa opetuksen saamiseen sellaisessa oppilaitoksessa.

Työnantajalla ei ole oikeutta vähentää oppilaan eikä nuoren työntekijän palkkaa siltä osalta työaikaa, aina kuuteen tuntiin saakka viikossa, jonka oppilas tai nuori työntekijä on koulunkäyntiin käyttänyt.

12 §.

Työnantaja olkoon kielletty pidentämästä tässä laissa säädettyjä työaikoja antamalla työtä kotona tehtäväksi.

13 §■

Tämän lain noudattamista valvoo asianomainen tarkastus sillä tavalla kuin siitä erittäin säädetään.

i

H §.

Jos työnantaja tai hänen edustajansa yksityisessä liikkeessä, yrityksessä tai laitoksessa, rikkoo tämän lain työaikaa koskevia säädöksiä, rangaistakoon vä­

hintäin kahdenkymmenenviiden ja enintäin yhdensa- dan markan sakolla jokaista työntekijää kohti, jota hän on vastoin tätä lakia pitänyt työssä, ja kutakin vuorokautta kohti, jona työntekijää on lainvastaisesti pidetty työssä, ei kuitenkaan enemmällä kuin kaik­

kiaan kymmenentuhannen markan sakolla. Jos rikos on tapahtunut tarkastusviranomaisen kiellosta huoli­

matta taikka jos rikos uusitaan, olkoon sakko enin­

tään kaksisataa markkaa kutakin työntekijää ja vuo­

rokautta kohti, ei kuitenkaan kaikkiaan enempää kuin kaksikymmentätuhatta markkaa.

Työnantaja tai hänen edustajansa, joka muuten rikkoo tämän lain määräyksiä, rangaistakoon vähin­

täin sadan ja enintäin neljäntuhannen markan sakolla Milloin työnantaja on valtio, kunta tai seurakunta, rangaistakoon sitä virkamiestä, joka on vastuunalai­

nen lain noudattamisesta, vähintään sadan ja enintään neljäntuhannen markan sakolla taikka jos rikos uusi­

taan, enintään kahdeksantuhannen markan sakolla.

15 §•

Tarkempia määräyksiä tämän lain soveltamisesta antaa Valtioneuvosto.

16 §•

Tämä laki astuu voimaan .._______

Tällä lailla kumotaan

1: 50