Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi talous- ja vel- kaneuvonnasta annetun lain muuttamisesta
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi ta-
lous- ja velkaneuvonnasta annettua lakia. La- kiin ehdotetaan lisättäväksi säännös mahdol- lisuudesta perustaa taloustietämyksen kehit- tämistä ja eri toimijoiden yhteistyön edistä- mistä varten neuvottelukunta sekä aikaisem- paa yksityiskohtaisemmat säännökset talous- ja velkaneuvojien kelpoisuusvaatimuksista.
Esitys liittyy hallitusohjelmassa maini ttuun eri hallinnonalojen yhteistyönä valmisteltuun toimenpideohjelmaan (velkahallintaohjelma).
Ohjelman avulla pyritään estämään ylivel-
kaantumisongelmien syntymistä ja syvene- mistä. Lisäksi pyritään hoitamaan maksuky- vyttömyystilanteet joustavasti ja tehokkaasti sekä ehkäisemään köyhyyttä ja syrjäytymis- tä. Velkahallintaohjelmassa ehdotetaan ta- loudenhallinnan neuvottelukunnan perus - tamista.
Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan vo i- maan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.
—————
SISÄLLYSLUETTELO
ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ ... 1
SISÄLLYSLUETTELO ... 2
YLEISPERUSTELUT... 3
1. Johdanto... 3
2. Nykytila ... 4
2.1. Talous- ja velkaneuvonta... 4
2.2. Kuluttajavirasto ... 5
2.3. Kunnan sosiaali- ja terveyshuolto ... 5
2.4. Muut talousvalistusta ja -neuvontaa antavat organisaatiot... 6
2.5. Nykytilan arviointi... 6
3. Esityksen tavoitteet ja keskeiset ehdotukset ... 8
3.1. Yleistä... 8
3.2. Neuvottelukunnan perustaminen... 8
3.3. Talous- ja velkaneuvojien kelpoisuusvaatimusten määrittely... 10
4. Esityksen vaikutukset ... 10
5. Asian valmistelu...11
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT... 12
1. Lakiehdotusten perustelut... 12
2. Tarkemmat säännökset ja määräykset... 13
3. Voimaantulo... 13
LAKIEHDOTUS ... 14
Laki talous- ja velkaneuvonnasta annetun lain muuttamisesta ... 14
LIITE ... 15
RINNAKKAISTEKSTI ...15
Laki talous- ja velkaneuvonnasta annetun lain muuttamisesta ... 15
YLEISPERUSTELUT
1 . Johdanto
Hallitusohjelman mukaisesti on laadittu kattava toimenpideohjelma, jäljempänä vel- kahallintaohjelma, eri hallinnonalojen yhteis- työnä ylivelkaantumisongelmien syntymisen ja niiden syvenemisen estämiseksi sekä mak- sukyvyttömyystilanteiden joustavaksi ja te- hokkaaksi hoitamiseks i (velkahallintatyö- ryhmän mietintö, työryhmämietintö 2004:7, oikeusministeriö). Sosiaalisena tavoitteena ohjelmaa laadittaessa oli edistää ongelmiin joutuneiden yksityishenkilöiden ja perheiden mahdollisuuksia aktiiviseen el ämään sekä yrittäjätoiminnan edellytysten parantaminen.
Tämän esityksen ehdotukset ovat osa velka- hallintaohjelman toteuttamista.
Velkahallintaohjelmassa ehdotettiin muun muassa kuluttajien ja yrittäjien taloustietä- myksen vahvistamista, taloudenhallinnan neuvottelukunnan perustamista sekä sosiaali- sen luototuksen käyttöön ottamista ja vapaa- ehtoisiin ratkaisuihin kannustamista vel- kasuhteissa. Velkahallintaohjelmassa on kiinnitetty erityistä huomiota velkaantumista ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin. Ohjel- massa on myös kiinnitetty huomiota nuorten velkaantumiseen ja oppilaitosten vastuuseen taloudenhallinnan sisällyttämisestä opetusoh- jelmiin. Kansalaisten perustietojen ja - taitojen puutteesta saattaa aiheutua laajojakin yhteiskunnallisia vaikutuksia, kuten syrjäy- tymistä. Oman talouden hallinta on sekä ku- luttajien että yrittäjien välttämättömiä perus- taitoja ja osa oman elämän sekä yritystoi- minnan kokonaishalli ntaa.
Velkahallintaohjelman mukaan viran- omaisten yleiseksi toimintatavaksi tulisi ottaa talousneuvonnan antaminen aina, kun kohda- taan taloudellisissa vaikeuksissa oleva henki- lö. Tästä syystä on tärkeää, että eri hallin- nonalojen ja muiden toimijoiden yhteistyönä kehitetään viitekehys, jonka avulla voidaan tuottaa malleja kohdata tai ratkaista entistä paremmin neuvonta-asiakkaiden o ngelmia.
Kuluttajien taloudellinen turvallisuus on myös kuluttajapoliittisen ohjelman yksi pai- nopistealue. Kuluttajaviraston tehtävissä ta-
loudellinen turvallisuus liittyy kuluttajan ja velallisen oikeudellisen aseman kehittämi- seen, hintatietoisuuden edistämiseen liittyviin selvityksiin, talousvalistukseen, koulujen ta- lousopetuksen tukemiseen sekä kunnallisen kuluttajaneuvonnan ja talous- ja velkaneu- vonnan ohjaukseen ja koul utukseen.
Luottojen merkitys yhteiskunnassa on kas- vanut viime vuosikymmeninä sekä Suomessa että muissa markkinatalousmaissa. Luotto- markkinat ovat uudistuneet nopeasti 1980 - luvulta alkaen, ja yhä useampi kotitalous on päässyt osalliseksi luottojen käytön eduista.
Kotitaloudet käyttävät luottoja etenkin asun- tojen ja kulutuksen, mutta myös yksityisen elinkeinotoiminnan ja opintojen rahoittami- seen. Kotitalouksien luottokanta reaalisesti yli kaksinkertaistui 1980-luvun alusta vuo- teen 2002. Uusi yritystoiminta käynnistetään pääsääntöisesti ainakin osittain lainarahalla.
Pankkiluottojen kehityksen perusteella vel- kaantumisen kasvu jatkui vuosina 2003 ja 2004. Velkaantuneita kotitalouksia oli vuo n- na 2004 noin 56 prosenttia kaikista kotitalo- uksista. Kotitalouksien velkaantumisaste, jo- ka tarkoittaa luottokannan osuutta käytettä- vissä olevista vuosituloista, oli runsaat 77 prosenttia. Kotitalouksilla oli luottoja kaikki- aan noin 60 miljardia euroa. Luottojen käyt- tö sujuu useimmilta velallisilta ilman vai- keuksia. Kuitenkin paljon on myös sellaisia velallisia, jotka eivät syystä tai toisesta sel- viydy ottamistaan l uotoista.
Useimmat velkaongelmiin joutuneet velal- liset selviytyvät vaikeuksistaan sopeuttamalla talouttaan tai neuvottelemalla maksujärjeste- lyistä velkojien kanssa. Suomen Pankkiyh- distyksen katsauksen mukaan 83 prosenttia lainanottajista hoitaa lainojaan suunnitelmien mukaan. Luotonantajat järjestelevät luottoeh- toja vuosittain noin 150 000 velallisen kans- sa. Luottosuhteen ulkopuolinen apu on tar- peen, jos velallisen omat talouden sopeutta- mistoimet tai neuvottelut luotonantajan kans- sa eivät onnistu.
Yksityis henkilöiden velkajärjestelyä haet- tiin vuonna 2004 yhteensä 4 449 kertaa.
Asiakaskäyntejä talous- ja velkaneuvonnassa
on noin 38 000 vuosittain. Valtion ja rahoi- tuslaitosten yhteisellä velkasovinto- ohjelmalla järjesteltiin noin seitsemän tuhan- nen lama-aikana ylivelkaantuneen luotot.
Ulosottovelallisia oli vuoden 2004 lopussa 325 300 ja ulosottoon saapui mainittuna vuonna yhteensä noin 400 000 yksityisoi- keudellista saatavaa perittäväksi. Toimeentu- lotukea maksetaan säännö llisesti noin 60 000 taloudelle, joista huomattavalla osalla on myös velkaongelmia.
2 . N y k y t i l a
2.1. Talous- ja velkaneuvonta
Talous- ja velkaneuvonnasta annettu laki (713/2000) tuli voimaan 1 päivänä syyskuuta 2000. Tässä laissa säädetystä neuvonnasta käytetään jäljempänä nimitystä talous- ja velkaneuvonta. Lain tavoitteena oli varmistaa laadullisesti ja määrällisesti riittävien talous - ja velkaneuvontapalveluiden saatavuus koko maassa. Talous- ja velkaneuvonnan lakisää- teistämisellä voitiin myös edistää kansalais- ten oikeusturvaa ja yhdenvertaisuutta. Ta- voitteena on ylivelkaantumiseen liittyvien ongelmien ennalta ehkäisy ja seurausten kor- jaaminen. Lain perusteluissa korostetaan neuvonnan painopisteen siirtämistä jo ilmen- neitä ongelmatilanteita korjaavasta enemmän ennalta ehkäisevään suuntaan. Neuvonnan ensisijaisena tarkoituksena olisi auttaa asia- kasta huolehtimaan itsenäisesti ja riittävän suunnitelmallisesti taloudellisista asioistaan.
Talous- ja velkaneuvonnasta annetun lain mukaan talous - ja velkaneuvonnassa anne- taan yksityishenkilöille tietoja ja neuvontaa talouden ja velkojen hoidosta, avustetaan hei- tä taloudenpidon suunnittelussa sekä selvite- tään velallisen talouteen liittyvien ongelmien ratkaisumahdollisuudet. Talous- ja velkaneu- vonnassa myös avustetaan velallista tämän selvittäessä mahdollisuuksia tehdä velkojien- sa kanssa sovinto sekä velkajärjestelyyn liit- tyvissä asioissa, erityisesti velkajärjestelyha- kemuksen ja muiden yksityishenkilön velka- järjestelystä annetun lain (57/1993) edellyt- tämien selvitysten ja asiakirjojen laatimises- sa. Tarvittaessa velallinen ohjataan hake- maan oikeudellista apua.
Velkaneuvonnan suuren kysynnän vuoksi
talous - ja velkaneuvojat ovat pääsääntöisesti hoitaneet ainoastaan varsinaisia ylivelkaan- tumisongelmia ja talousneuvonnan antami- nen on jäänyt vähäiseksi. Vuonna 2004 lähes 40 000 asiakaskäynnistä talousneuvontaa an- nettiin vain noin 3 100 kertaa. Toisaalta neu- vonta talouden hoidossa ja suunnittelussa on osa varsinaista velkaneuvontaa ja tällaista
"korjaavaa" talousneuvontaa on jossain mää- rin annettu velkaneuvonnan ohessa. Talous- ja velkaneuvonta auttaa velallisia luottojen järjestelyssä ja sovittelussa. Merkittävä mää- rä vapaaehtoisia järjestelyjä neuvotellaan suoraan velkojien kanssa talous - ja velka- neuvonnan avustuksella.
Talous- ja velkaneuvonnasta annetun lain 6 §:ssä säädetään talous- ja velkaneuvojien kelpoisuudesta. Neuvontapalvelua antava lla henkilöllä on oltava sellainen taito ja koke- mus, jota tehtävän asianmukainen hoitami- nen edellyttää.
Talous- ja velkaneuvojia oli vuonna 2004 yhteensä 161, joka vastaa 148 henkilötyö- vuotta. Lisäksi oli 42 avustajaa, joka vastaa 32 henkilötyövuotta. Neuvontayksiköitä on 61, ja niillä on 129 vastaanottopistettä.
Talous- ja velkaneuvojien peruskoulutus- pohja ja työkokemustausta vaihtelevat huo- mattavasti. Ylemmän korkeakoulututkinnon on suorittanut 29 prosenttia ja alemman kor- keakoulututkinnon 15 prosenttia neuvojista.
Opistotasoinen tutkinto on 43 prosentilla.
Lopuilla 13 prosentilla on hyvin vaihteleva koulutustausta. Kahdella kolmasosalla neu- vojista on kaupallinen peruskoulutus, neljän- nes on suorittanut joko yhteiskuntatieteelli- sen tai juridisen perustutki nnon.
Talous- ja velkaneuvojista hieman yli puo- let on ollut nykyisissä tehtävissä vähintään kahdeksan vuotta. Neuvojien työkokemus ta- lous- ja velkaneuvontatehtävistä on vankka, koska lähes 70 prosenttia on toiminut alalla vähintään neljä vuotta. Lisäksi useimmilla neuvojilla on aiempaa työkokemusta rahoi- tusalalta, laskentatoimesta, sosiaalityöstä, ku- luttajaneuvonnasta tai lainopillisten te htävien hoidosta.
Talous- ja velkaneuvojista 36 prosenttia on täyttänyt 53 vuotta. Alle 53 vuotta mutta vä- hintään 43 vuotta on 40 prosenttia neuvojista.
Alle 43 vuotta mutta vähintään 33 vuotta on 17 prosenttia. Alle 33-vuotiaita on seitsemän
prosenttia.
2.2. Kuluttajavirasto
Kuluttajaviraston tehtävänä on kuluttajan aseman turvaaminen ja vahvistaminen yh- teiskunnassa. Kuluttajaviraston ylijohtaja toimii kuluttaja-asiamiehenä. Sekä Kulutta- javiraston että kuluttaja-asiamiehen toimin- nassa kuluttajan taloudellinen turvallisuus on keskeinen näkökulma, johon kuul uvat sekä taloudenhallintaan, rahoituspalvelujen käyt- töön että velallisen asemaan liittyvät asiat.
Kuluttajavalistus on Kuluttajaviraston laki- sääteinen tehtävä, samoin koulujen kuluttaja- tiedon opetuksen tukeminen. Tiedon tuotta- minen ja tehokkaiden tiedon jakelukanavien kehittäminen on osa tätä työtä. Kuluttajille tarjotaan tietoa ja neuvoja, jotka helpottavat oman yksityistalouden hoitoa valintojen te- kemisessä ja ongelmien ratkaisemista. Tietoa saadaan muun muassa valvontatoiminnasta, vertailevista testeistä ja erilaisista selvityksis- tä. Kuluttajavirasto tekee myös hintavertailu- ja, osin yhdessä lääninhallitusten kanssa.
Suurin osa valistushankkeista tehdään yhteis- työssä eri viranomaisten ja järjestöjen kanssa.
Talous- ja velkaneuvontapalvelujen järjes- täminen on yksi osa toimenpiteitä, joilla täh- dätään kuluttajan taloudellisen turvallisuuden edistämiseen, ylivelkaantumisen ja velkaan- tumisen syvenemisen ennalta ehkäisemiseen sekä jo ylivelkaantuneiden auttamiseen.
Kuluttajavirasto tuottaa talousvalistusta, - neuvontaa ja -kasvatusta koskevaa aineistoa ja apuvälineitä, jotka ovat kaikkien toimijoi- den sekä kansalaisten käytettävissä. Kulutta- javirastossa on myös aloitettu talous- ja vel- kaneuvo nnassa annettavan talousneuvonnan kehittäminen. Taloudenhallintaan liittyvän materiaalin jakelua ja valistustyötä tekevät myös kunnalliset kuluttajaneuvojat.
2.3. Kunnan sosiaali - ja terveyshuolto Sosiaali- ja terveydenhuollon tuki ja neu- vonta ylivelkaantuneelle painottuu sosiaali- ja terveyspalveluihin, toimeentulotukeen ja sosiaaliseen luototukseen. Velkaongelmien syvenemisen ehkäisemiseen sosiaali- ja ter- veydenhuolto voi vaikuttaa verkottumalla muiden asiakkaan kuntoutumisen kannalta
tarkoituksenmukaisten talous- ja velkaneu- vontapalvelujen järjestäjien kanssa. Velka- ongelmien yhteydessä tuen antaminen ylivel- kaantuneelle palvelujen ja etuuksien avulla korostuu, sillä velkaongelmat aiheuttavat usein pitkittyessään terveydellisiä ja sosiaali- sia ongelmia sekä mielenterveys - ja päihde- ongelmia.
Sosiaalihuollon järjestäjällä tai toteuttajalla on sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oi- keuksista annetun lain (812/2000) mukaan oma-aloitteinen velvollisuus selvittää asiak- kaalle palvelujärjestelmään sisältyvät erilai- set vaihtoehdot ja tukitoimet, joihin asiak- kaalla mahdollisesti on oikeus. Sosiaalihuol- lon henkilöstön on selvitettävä asiakkaalle, minkälaisilla edellytyksillä asiakas on oikeu- tettu saamaan palveluja ja tukitoimia sekä näiden vaihtoehtojen vaikutukset samoin kuin muut seikat, joilla on merkitystä asia- kasta koskevassa asiassa, sen käsittelyssä ja ratkaisussa.
Ehkäisevällä toimeentulotuella voidaan myös ylivelkatilanteissa parantaa velallisen kuntoutumista ja toimeentulomahdollisuuksia sekä hänen edellytyksiään itse kohentaa sosi- aalisia ja taloudellisia olosuhteitaan. Ehkäi- sevästä toimentulotuesta saatujen kokemus- ten perusteella tämä tukimuoto on erityisen käyttökelpoinen akuuteissa kriisitilanteissa sekä riittävän varhain ja suunnitelmallisesti käytettynä.
Sosiaalisesta luototuksesta annettu laki (1133/2002) tuli voimaan 1 päivänä tammi- kuuta 2003. Sosiaalihuoltolakiin (710/1982) ja sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oi- keuksista annettuun lakiin on lisätty sosiaa- lista luototusta koskevat maininnat.
Päätöksenteko sosiaalisista luotoista tapah- tuu sosiaalitoimessa, mutta sosiaalisen luoton myöntämisen valmistelussa tulee hyödyntää paikallisten ja alueellisten yhteistyöverkosto- jen laaja-alaista osaamista sekä kehittää hal- lintorajat ylittävää yhteistyötä esimerkiksi ulosottotoimen, työvoimahallinnon ja paikal- listen pankkien kanssa. Talous - ja velkaneu- vonnan kanssa tiivis yhteistyö on välttäm ä- töntä erityisesti niissä tilanteissa, joissa sosi- aalisella luotolla kohtuullistetaan ylivelkaan- tuneen hakijan velkojen hoitamista. Tavoit- teena on vahvistaa suunnitelmallisesti luo- tonsaajien toimintakykyä ja hakea samanai-
kaisesti ratkaisuja hakijan taloudellisiin ja elämäntilanteeseen liittyviin ongelmiin.
Sosiaalisesta luototuksesta annetun lain 9 §:n mukaan luotonhakijalle ja luotonsaajal- le tulee tarvittaessa järjestää taloudellista neuvontaa ja ohjausta sosiaalisen luoton myöntämisen yhteydessä ja takaisinmaksu- ajan kuluessa. Taloudellisen neuvonnan ja ohjauksen liittäminen osaksi sosiaalista luo- totusta katsottiin tarkoituksenmukaiseksi, sil- lä sosiaalisen luototuksen kuntakokeilu osoit- ti hakijoilta usein puuttuvan osaamista, taitoa ja tietoa raha-asioiden hoitamisesta.
2.4. Muut talousvalistusta ja -neuvontaa antavat organisaatiot
Useat muutkin viranomaiset, järjestöt, ra- hoituslaitokset ja muut toimijat antavat en- nalta ehkäisevää talousvalistusta ja - neuvont aa sekä käsittelevät velkaantumisen aiheuttamia ongelmia. Keskeiset yhteistyö- kumppanit velkaongelmien ratkaisemiseen keskittyvässä verkostotyössä ovat talous- ja velkaneuvonta, ulosottotoimi, sosiaali- ja ter- veysviranomaiset, diakoniatyöntekijät, oi- keusaputoimistot, työvoimaviranomaiset, mielenterveysyksiköt, Kansaneläkelaitos ja AA-klinikat.
Talousneuvontaa antavat myös asiakkail- leen Marttaliitto, Marthaförbundet, Suomen Kuluttajaliitto ja seurakuntien diakoniatyö n- tekijät. Takuu - Säätiö myöntää takauksia jär- jestelyluotoille ja on tiedotusto iminnallaan ja pitkäaikaisella talousneuvo nnan antamisella edistänyt taloudellista ajattelua kansalaisten päätö ksenteossa.
Järjestöjen ennalta ehkäisevä neuvonta on keskittynyt esimerkiksi nuoriin, työttömiin, nuoriin perheisiin ja vankeihin. Neuvonnassa on keskusteltu rahaan liittyvistä arvoista ja päämääristä, rahankäyttötyyleistä, tuloista, elämisen kustannuksista, taloussuunnittelus- ta, hintavertailuista, laskujen maksamisesta ja niiden maksamatta jättämisen seurauksista.
Ryhmäneuvontaa on annettu erilaisilla kurs- seilla esimerkiksi uusavuttomille tai koulujen yläasteen oppilaille. Ne uvontatapahtumat on voitu toteuttaa satunnaisen projektirahoituk- sen turvin. Esimerkiksi Marttaliitto käyttää vuosittain talousvalistukseen ja –neuvontaan 40 000 euroa. Lisäksi Marttaliitto on joinakin
vuosina saanut erityiskampanjoihin rahoitus- ta säätiöiltä. Raha-automaattiyhdistys rahoit- taa Takuu-Säätiön toimintaa vuosittain noin 930 000 eurolla takaustoimintaan liittyvän pääomavarauksen lisäksi. Raha-automaat- tiyhdistys on myös rahoittanut Suomen Ku- luttajaliiton pienimuotoisia talousneuvontaan ja –valistukseen liittyvää kampanjointia ja materiaalin tuottamista.
Osana pankkien yhteiskunnallista vastuuta pankit auttavat ihmisiä välttämään ylivel- kaantumista, informoivat sijoittamisen ris- keistä, opastavat nuoria rahan käytössä ja neuvovat aloittelevaa yrittäjää. Pankkien Asiakasneuvontatoimisto auttaa pankkien asiakkaita pankkiasioihin liittyvissä kysy- myksissä ja sopimusten tulkinnoissa. Viiden toimintavuoden aikana on toimistoon tullut noin 11 700 yhteydenottoa, jotka ovat käsi- telleet luotonottoon, takaukseen, yksityis- henkilön velkajärjestelyyn tai säästämiseen liittyviä kysymyksiä. Kuluttajien vakuutus- toimisto neuvoo yksittäisiä vakuutuksenotta- jia. Maatalousyrittäjien neuvontapalveluja antaa Maa- ja metsätaloustuottajain Keskus- liitto. Myös Rahoitustarkastus on avannut omat sähköiset neuvontasivut kansalaisille.
2.5. Nykytilan arviointi
Talousneuvonnan keskeisenä tavoitteena on neuvonta-asiakkaan oman talouden hoi- toon liittyvien tietojen ja taitojen lisääminen sekä kulutustottumusten tunnistaminen ja muuttaminen. Taloudellisissa ongelmatilan- teissa on usein kysymys kulutuksen hallinnan pettämisen ohella myös puutteista yksilön elämänhallinnassa. Lisäksi pitkittynyt talou- dellinen epävarmuus usein aiheuttaa ylivel- katilanteissa sosiaalisia ja terveydellisiä on- gelmia. Jotta asiakas voisi saavuttaa pitkäjän- teisyyttä ja suunnitelmallisuutta talouteensa, on taloudelliseen neuvontaan tarvittaessa lii- tettävä viranomaisyhteistyötä, jonka avulla asiakasta voidaan tukea myös elämään liitty- vien muiden ongelmien selvittämisessä ja ratkaisujen hakemisessa. Laaja-alaista osaa- mista yhdi stävällä verkostotyöllä autetaan asiakasta omatoimisesti tekemään tietoisia valintoja sekä kehittämään taloudellisten tai- tojen ohella myös elämänhallintaan liittyviä taitojaan.
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen teke- män tutkimuksen mukaan puolella velkaneu- vonnan asiakkaista vuonna 2002 oli sidoksia yritystoimintaan ja heistä kolme neljästä on toiminut itse yrittäjänä. Toinen puoli koostuu kulutusluottojen takia velkaantuneista, yksi- tyisvelkojen takaajista, asuntovelallisista ja muista velallisista. Asiakkaat olivat odotta- neet neuvojan ensimmäistä tapaamista kes- kimäärin neljä viikkoa, ja odotusaikaa pidet- tiin enimmäkseen kohtuullisena. (Velkaneu- vonta 2000-luvun alussa. Talous- ja velka- neuvontalain vaikutukset asiakaskyselyn ja tilastojen valossa. Oikeuspoliittisen tutkimus- laitoksen julkaisuja 208, Helsinki 2004)
Tutkimuksen johtopäätöksiä on, että talo- us- ja velkaneuvonnasta annetun lain tavoite yksilöllisestä talousneuvonnasta on jäänyt pääosin toteutumatta. Vaikka asiakkaiden odotusaika velkaneuvontaan ei ole valtakun- nallisesti merkittävä ongelma, niin kuitenkin paikallisia ongelmia esiintyy. Asiakkaat ovat pääosin tyytyväisiä palveluihin. Tutkimuksen mukaan kehittämistä on talousneuvonnassa, työn sisällössä, palvelujen saatavuudessa se- kä yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa.
Talousasioita koskevan neuvonnan antami- nen on ollut vähäistä. Ennalta ehkäisevää neuvontaa on annettu lähinnä projektiluo n- toisen rahoituksen turvin järjestöjen to imesta.
Lakisääteisen talous- ja velkaneuvonnan yk- siköissä on niin sanottua korjaavaa talous- neuvontaa annettu jonkin verran muun asia- kastyön ohessa. Talous- ja velkaneuvonta- verkosto on taloudenhallintaan ja ylivelkaan- tumiseen erikoistunut asiantuntijaryhmä.
Samaten esimerkiksi rahoituslaitosten ja Ku- luttajaviraston sekä eri järjestöjen antama va- listus on tärkeää.
Kun eri tahojen toiminta on ollut pääosin satunnaisia kampanjoita, pitkäjänteiset tulok- set ylivelkaantumisen ehkäisyssä ja jälkihoi- dossa ovat jääneet saavuttamatta. Toiminto- jen rinnakkaisuus tulee säilyttää jatko ssakin, koska eri toimijat tavoittavat erilaisia kohde- ryhmiä. Talousvalistuksen ja -neuvonnan an- tamista varten neuvojat tarvitsevat tukimate- riaalia, jota voitaisiin käyttää asiakastyössä.
Tukimateriaalin tuottaminen yhteistyössä eri hallinnonalojen kanssa olisi tarkoituksenm u- kaisin menettely.
Kotimaisten kyselytutkimusten mukaan
velkaongelmia syntyy yleensä suhteellisesti eniten taloudelliselta asemaltaan heikoim- massa asemassa oleville, kuten työttömille, yksinhuoltajille, pienituloisille ja vähän ko u- lutetuille. Luottojen käyttö taas on yleisintä ja runsainta hyväosaisissa väestöryhmissä toimihenkilöillä, hyvätuloisilla, korkeasti koulutetuilla ja lapsiperheillä. Vapailla rahoi- tusmarkkinoilla luotonanto on laajentunut maksukyvyltään epävarmempiin väestön- osiin, ja velkaongelmia on esiintynyt yhä enemmän keskiluokalla ja hyväosaisilla.
Tähän mennessä velkaongelmien torjunta on jäänyt yhteiskuntapolitiikassa ongelmien korjaamisen varjoon. Velkaongelmien selvit- telyssä taas eri järjestelmien yhteensovittami- sessa on havaittu epäkohtia. Tästä syystä oli- sikin kehitettävä yhtenäinen toimintamalli velkaongelmien ennalta ehkäisyä ja niiden syvenemisen estämistä varten. Yhteisen ta- loudenhallinnan toimintamallin luominen onnistuu parhaiten laaja-alaisessa yhteistyö- ryhmässä. Siinä määritellään yhteiset tavoit- teet ja suuntaviivat sekä tuotetaan talouden- hallintaan liittyvää materiaalia. Niinikään käynnistetään avointa yhteiskunnallista kes- kustelua painottaen ennalta ehkäiseviä toi- menpiteitä.
Silti myös lähinnä ongelmia korjaavissa tehtävissä toimivilta henkilöiltä tulee edellyt- tää riittävää koulutuksen tasoa tehtävien asianmukaisen hoitamisen turvaamiseksi. Ta- lous- ja velkaneuvojien pitää pystyä neuvo- maan asiakkaitaan vaikeiden talous- ja vel- kaongelmien selvittämisessä sekä auttamaan heitä sovintoneuvotteluissa ja velkajärjeste- lyasioissa. Neuvonnan tasoa voidaan korottaa paitsi laatua ja sisältöä kehittämällä myös asettamalla neuvojille koulutusvaatimus.
Pohjakoulutuksen tasona tulisi olla korkea- koulututkinto.
Neuvojien työ vaatii laaja-alaista osaamista ja vaikeiden taloudellisten ongelmien käsitte- lykykyä. Pitkän kokemuksen omaavia am- mattitaitoisia neuvojia lähtee eläkkeelle noin 60 eli lähes 40 prosenttia seuraavien kymme- nen vuoden aikana. Neuvontaa antaville hen- kilöille tarvittaisiinkin taloudenhallinnan tut- kinto, joka voitaisiin toteuttaa esimerkiksi avoimessa yliopistossa tai ammattikorkea- koulussa. Tutkintoa voisivat hyödyntää kaik- ki talousasioissa neuvontaa antava tahot.
3 . E s i t y k s e n t a v o i t t e e t j a k e s k e i s e t e h d o t u k s e t
3.1. Yleistä
Velkahallintaohjelmassa yhtenä tavoitteena on vahvistaa talousvalistusta, -neuvontaa ja - kas vatusta antavien tahojen yhteistyötä. Tätä varten lakiin ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan tätä tehtävää varten voidaan perustaa neuvottelukunta. Yhteistyön kautta voitaisiin parantaa taloustietämystä kansa- laisten keskuudessa siten, että ennalt a ehkäi- sevin toimin voitaisiin estää ylivelkaantumis- ta ja velkaantumisen syvenemistä. Yhteisten talousneuvonnan perusperiaatteiden määrit- täminen auttaa kaikkia viranomaisia ja muita toimijoita neuvomaan omia asiakkaitaan ta- loudenhallintaan liittyvissä ongelmissa.
Esityksen toisena tavoitteena on täsmentää talous - ja velkaneuvojien kelpoisuusvaati- muksia, jotta voitaisiin turvata tasalaatui- sempi neuvonnan sisältö. Kelpoisuusvaati- musten muuttamisella turvataan riittävän korkea pohjakoulutus, jolle voidaan rakentaa talous - ja velkaneuvo ntatyön erityisosaamista erillisellä taloudenhallinnan koulutuksella.
Talousvalistus on informaatiota talouden hoitamisesta. Valistuksen tehtävänä on herät- tää vastaanottajassaan kysymyksiä, joiden avulla hän havaitsee oman tiedont arpeensa.
Valistus herättää keskustelua, antaa tietoja ja motivoi oman elämäntilanteen arvioimiseen, tiedonhankintaan ja kulutustottumusten muu- tokseen. Talousvalistus tavoittaa kansalaisia erilaisissa muissakin yhteyksissä kuin ni- menomaisissa neuvontatilanteissa. Talousva- listus on ennaltaehkäisevää ja usein valistuk- sen kohderyhmänä on laaja joukko kansalai- sia.
Talousneuvonnan tavoitteena on ne uvonta- asiakkaan oman talouden hoitoon liittyvien tietojen ja taitojen lisääminen niin, että asia- kas kykenee tekemään tietoisia valintoja ja suoriutumaan itsenäisesti taloutensa hoitami- sessa. Talousneuvonnassa kartoitetaan yh- dessä asiakkaan kanssa hänen kulutukseensa liittyviä arvojaan ja asenteitaan, analysoidaan ongelmakohtia ja avustetaan talouden budje- toinnissa, seurataan tulojen ja menojen ko h- dentamista sekä taloudellisten päätösten vai- kutuksia. Talousneuvonnan tulisi pohjautua
henkilökohtaiseen neuvontasuunnitelmaan, jotta neuvonnan vaikuttavuutta voidaan arvi- oida.
Talouskasvatus on osa kuluttajakasvatusta, joka on tavoitteellista yhteiskunnan arvoihin perustuvaa perustietojen ja valmiuksien an- tamista yksityistalouden hoidosta. Talous- kasvatuksessa on rahankäytön periaatteiden lisäksi keskeistä oppia ymmärtämään kulu- tuksen ja rahankäytön taustalla olevia tarpei- ta, motiiveja ja elämäntapoja sekä hahmottaa miten niihin pyritään vaikuttamaan. Perhei- den talouskasvatus perustuu perheiden arvo i- hin ja kasvatuskäsityksiin.
Kaikkia kolmea taloudenhallintaan liittyvää työmuotoa tarvitaan taloudenhallinnan ta- voitteiden saavuttamiseksi. Niiden päämäärät ja tietopohja ovat yhteiset, mutta kullakin on taloudenhallinnan kokonaisuudessa omat teh- tävänsä ja keinonsa. Talousneuvonta painot- taa asiakkaan taloudellisten ongelmien rat- kaisua. Talousvalistuksessa painotuksena on enemmän virikkeiden, keskustelunaiheiden ja informaation antaminen. Talouskasvatus taas painottuu enemmän tietojen ja taitojen kehit- tämiseen.
3.2. Neuvottelukunnan perustaminen Oman talouden hallinta on kuluttajan vält- tämättömiä perustaitoja ja avain oman elä- män hallintaan laajemminkin. Perustietojen ja -taitojen puute lamaannuttaa yksityistalou- den toimintakykyä, millä voi olla laajoja yh- teiskunnallisia vaikutuksia, kuten syrjäyty- mistä, ylivelkaantumista ja jättäytymistä työmarkkinoiden ulkopuolelle. Luottohäi- riömerkinnöistä suurin osa on keski-ikäisellä aikuisväestöllä.
Talousneuvontaa voidaan tarvita kaikissa ikäryhmissä ja tuloluokissa. Se, että henkilöl- lä on hyvät tulot, ei tarkoita, että kyky hallita menoja ja suunnitella investointeja olisi hy- vä. Hyvät uloinen ja hyvin koulutettukin voi ylivelkaantua, jollei hän ole kodissaan tai myöhemmin muuten sisäistänyt yksityista- louden hoidossa tarvittavia taitoja tai jos hä- nen elämässään sattuu jotakin yllättävää.
Kansantalouden hyvinvoinnin kannalta yli- velkaantumisen ehkäisyn lisäksi merkittävä kysymys on se, kuinka hyvin kotitaloudet ja yritykset menestyvät. Talousneuvo nnalla
voidaan auttaa löytämään vastauksia siihen, miksi joku saa rahansa riittämään paremmin kuin toinen. Samoilla tuloilla joku pystyy hankkimaan omistusasunnon ja vaurastu- maan muutenkin, kun toisella rahat kuluvat huonoihin ja kalliisiin valintoihin, jolloin on riski ylivelkaantua.
On taloudellista ja tarkoituksenmukaista, että talousneuvonta-aineistoa, apuvälineitä ja malleja kehitetään ja tuotetaan keskitet ysti eri toimijoiden välisenä yhteistyönä. Sen si- jaan jakelu ja aineiston käytön soveltaminen osaksi erilaisia palveluja (esimerkiksi sosiaa- litoimistot, neuvolat tai diakoniatyö) kuuluu kullekin toimijalle.
Ylivelkaantumisen ennalta ehkäisy talous- neuvonnan ja -valistuksen avulla on eri vi- ranomaisten, järjestöjen ja keskeisten elin- keinoelämän toimijoiden, kuten pankkien tärkeä tehtävä. Talousneuvonnan tarpeen ja mahdollisuuksien tiedostaminen omassa toi- minnassaan sekä talousneuvontatyön kehit- täminen tulee kuulua kaikille neuvonta-alan toimijoille.
Jotta kaikilla toimijoilla olisi yhteinen päämäärä taloudenhallinnasta, on hyvä olla yhteinen toimielin, jossa voidaan määrittää toiminnan tavoitteet ja asiasisältö. Tällä ta- voin voitaisiin todennäköisesti myös parantaa talousneuvontaa hakevan henkilön oikeus- turvaa. Kun talousneuvontaa järjestäville toimijoille on määritetty toiminnan reunaeh- dot ja mahdollisuus saada asianmukaista neuvontamateriaalia, vähenee riski puutteel- lisesta tai virheellisestä neuvonnasta ja on- gelmien kasaantumisesta. Myös se, että ny- kyisin taloudellista neuvontaa antavia toimi- joita on lukuisia eri hallinnonaloilla ja järjes- töissä, puoltaa neuvottelukunnan perustamis- ta. Eri toimijoiden käytännön yhteistyö yli- velkaantumisen ehkäisyssä ja korjaamisessa onnistuu paremmin, jos on olemassa ylem- män tason o hjaava ja neuvoa-antava elin.
Esityksessä ehdotetaan, että tätä tehtävää varten voitaisiin perustaa valtioneuvoston asetuksella neuvottelukunta. Ehdotetulla lainmuutoksella luodaan puitteet talouden- hallintaa edistävän neuvottelukunnan perus - tamiselle. Neuvottelukunta toimisi kauppa- ja teollisuusministeriön yhteydessä.
Valtioneuvoston asetuksella säädettäisiin myös tarkemmin neuvottelukunnan nimestä,
tehtävistä, jäsenistä ja toiminnan järjestämi- sestä. Neuvottelukuntaan olisi tarkoituksen- mukaista kutsua jäseniksi eri hallinnonalojen, elinkeinoelämän, rahoituslaitosten, järjestö- jen ja tutkimuslaitosten edustajia. Jäsenten tulisi edustaa laajasti taloudenhallinnan eri osapuolia. Neuvottelukunta voisi per ustaa asiantuntijatyöryhmiä hoitamaan asioiden valmistelua ja käytännön toteutusta.
Neuvottelukunnan tulisi valtakunnan tasol- la tukea ja kehittää taloudenhallintaa koske- van tietämyksen, kasvatuksen ja neuvonnan antamista sille annettujen määrärahojen puit- teissa. Se voisi edistää eri viranomaistahojen ja muiden toimijoiden yhteistyötä talouden- hallinnan neuvontamateriaalin tuottamisessa ja nykyisen eri toimijoilla olevan materiaalin hyödyntämisessä. Näiden tehtävien ylemmän tason tarkastelu ja ohjaus on tärkeää, jotta saavutettaisiin ne tavoitteet, jotka eduskunta asetti vahvistaessaan lain talous - ja velka- neuvonnasta, samoin kuin ne tavoitteet, jo tka asetettiin velkahallintaohjelmassa.
Talousneuvonnan tarpeita ei ole tutkimuk- sin juurikaan jäsennelty ja analysoitu eikä ta- lousneuvonnan malleja ole tutkimuksen kei- noin kehitetty. Taloudenhallinnan neuvotte- lukunnan tärkeä tehtävä voisi olla yhteiskun- nallisten tavoitteiden määrittely talousneu- vontaan, -valistukseen ja -kasvatukseen. Sa- moin sen tulisi huolehtia siitä, että talouden- hallintaan liittyvää valistus- ja neuvontamate- riaalia on kaikkien toimijoiden käytettävissä sekä suunnitella keinoja hoitaa taloudenhal- lintaan liittyviä asioita eri kohderyhmien kanssa.
Taloudenhallinnan neuvottelukunta voisi seurata myös talous- ja velkaneuvonnan to- teutumista valtakunnan tasolla ja käynnistää taloudenhallinnan tutkinnon suunnittelun yh- teistyössä jonkun avoimen korkeakoulun tai ammattikorkeakoulun kanssa. Neuvottelu- kunta myös edistäisi yleistä ennalta ehkäise- vää taloudenhallintaa ja käynnistäisi yksityis- talouden hallintaan liittyviä tutkimuksia.
Neuvottelukunta voisi kehittää talousneuvo n- taan, -valistukseen ja -kasvatukseen yhteistä näkemystä, jonka pohjalta voitaisiin kehittää kaikkien toimijoiden käyttöön erilaisia malle- ja kohdata tai ratkaista entistä paremmin neu- vonta-asiakkaiden ongelmia.
3.3. Talous- ja velkaneuvojien kelpoi- suusvaatimusten määrittely
Velkaongelmia koskevat neuvot ovat velal- lisen elämänhallinnan kannalta merkittäviä, joten niiden tulisi perustua korkeaan amma- tilliseen osaamiseen. Ammatillinen osaami- nen edellyttää lainsäädännön ja sosiaa- lietuuksien tuntemista, taitoja asiakkaan ko h- taamisessa sekä kokemusta sovintoneuvotte- lujen käymisestä. Velkojen järjestelyssä on kyseessä velallisen suuret taloudelliset intres- sit, jolloin järjestelyjen onnistuminen tai epä- onnistuminen heijastuu velallisen ja hänen perheensä koko elämään ja toimintaedelly- tyksiin. Neuvojilla on käytännön asiantunti- joina suuri vastuu toimenpiteiden onnistumi- sesta, vaikka asiakas viime kädessä päät tää toimenpiteistä.
Esityksen tarkoituksena on selkeyttää ta- lous- ja velkaneuvojien tehtävässä vaaditta- via ammattipätevyysvaatimuksia. Tavoittee- na on talous- ja velkaneuvontatyön laadun parantaminen sekä työmenetelmien yhtenäis- täm inen.
Talous- ja velkaneuvojan tehtävä vaatii laa- ja-alaista osaamista, ja siksi pohjakoulutuk- sen tulee olla vähintään korkeakoulututkinto.
Kuluttajaviraston selvityksen mukaan talous - ja velkaneuvojien ammattipätevyyden perus- taksi tarvitaan riittävä pohjakoulutus, jotta erityiskoulutuksella heitä voidaan pätevöittää talous - ja velkaneuvonnan tehtäviin. Toisaal- ta erityiskoulutus ei voi olla ainoa pätevöittä- vä tutkinto näihin tehtäviin. Talo udenhallinta on noussut tärkeäksi osaksi useiden eri hal- linnonalojen ja toimijoiden työssä ja tähän on toivottu erillistä tutkintoa. Onkin tarkoituk- senmukaista, että taloudenhallinnan tutkinto suunnitellaan eri hallinnonalojen yhteistyönä.
Tarkoitus on, että tutkinnon voisivat suorittaa kaikki henkilöt, jotka toimivat taloudellisissa vaikeuksissa olevien kansalaisten keskuudes- sa.
4 . E s i t y k s e n v a i k u t u k s e t
Ennalta ehkäisevän taloudenhallintaan liit- tyvän toiminnan kehittäminen yhteistyössä eri hallinnonalojen ja muiden toimijoiden kanssa lisää kuluttajien ja yrittäjiksi aikovien henkilöiden tietoja ja taitoja, jolloin heillä on
paremmat mahdollisuudet ennakoida talou- dellisia riskejään ja siten välttyä ylivelkaan- tumiselta. Perustettavan neuvottelukunnan käynnistämällä yhteistyöllä ja yhteiskunnalli- sella keskustelulla saattaa olla vaikutuksia kuluttajien rahatalouden hallintaan ja kulu- tuskäyttäytymiseen, koska yhtenä keskeisim- pänä tavoitteena on rahankäytön asenteisiin vaikuttaminen.
Kansantalouden kannalta on tärkeää pitää yllä kotimaista kulutusta. Kuitenkin harkit- sematon velaksi kuluttaminen omalta osal- taan lisää yhteiskunnan kustannuksia toi- meentul otuen ja terveydenhuollon osalta.
Järkevä kuluttaminen ja harkitseva velanotto on yhteiskunnan talouden kannalta keskeisen tärkeää. Tiedostava kuluttaja ottaa huomioon myös ympäristön ja kestävän kehityksen kannalta tärkeät seikat valitessaan hyödyk- keitä.
Taloudenhallinnan neuvottelukunnan toi- minnan aloittamisen ja muiden ehdotettujen toimenpiteiden voidaan arvioida tuovan sääs- töjä sosiaali- ja terveysmenoihin, edesautta- van työllistymistä sekä ennalta ehkäisevän ylivelkaantumista. Keinoina käytetään eri hallinnonalojen ja toimijoiden yhteistyössä tekemiä valistuskampanjoita kohdennettuna erityisesti nuoriin ja riskiryhmiin sekä ta- louskasvatuksen tehostamista kouluissa.
Jatkossa taloudenhallintaan liittyvät kysy- mykset sisältyvät jokaisen hallinnonalan työntekijän työhön heidän kohdatessaan omia asiakkaitaan. Esitetyllä tavalla toimia on vai- kutuksia ainakin sosiaalialan, talous- ja vel- kaneuvonnan, ulosoton, opetustoimen, Kan- saneläkelaitoksen sekä työvoimaviranomais- ten tehtäviin. Siksi onkin tärkeää, että yhtei- sen viitekehyksen määrittämisen ja materiaa- lin tuottamisen lisäksi henkilöstöllä on mah- dollisuus jatkossa saada neuvontaan liittyvää koulutusta taloudenhallinnan asioista.
Neuvottelukunnan käytössä tulisi olla vä- hintään yhtä osa-aikaista henkilöä vastaava sihteerityövoima. Lisäksi neuvottelukunnalla tulisi olla mahdollisuus talousneuvonta- ja valistusmateriaalin suunnittelun ja tuottami- sen edistämiseen sekä tarvittaessa jakeluun esimerkiksi erilaisia kampanjoita toteutta- malla tai sähköistä jakelua kehittämällä. Ta- loudenhallinnan tutkinnon suunnittelu yhteis- työssä toteuttavan tahon kanssa sitoisi Kulut-
tajaviraston talous- ja velkaneuvonnan ohja- ukseen, valvontaan ja kehittämiseen varattuja resur sseja.
Esitys vaikuttaa jatkossa talous- ja velka- neuvojien rekrytointiin sekä palveluntuottaji- en kanssa tehtävien toimeksiantosopimuksien sisältöön siten, että toimeksiantosopimuksis- sa on mainittava neuvojiksi palkattavien henkilöiden kelpoisuus nykyistä tarkemmin.
Neuvottelukunnan kustannuksiin varattava määräraha sisältyy kauppa- ja teollisuusmi- nisteriön toimintamenomäärärahaan. Määrä- raha olisi arviolta noin 100 000 euroa. Mää- rärahaa saisi käyttää taloudenhallinnan neu- vottelukunnan kokouskustannuksiin, sihtee- rin palkkaukseen sekä asiantuntijoista koottu- jen työryhmien kokousmenoihin samoin kuin valistus- ja neuvontamateriaalin suunnittelun ja tuottamisen edistämiseen sekä jakeluun.
Olemassa olevan valistusmateriaalin yhtei- nen hyödyntäminen ja yhteistyönä valmistel- tu uusi materiaali sekä talousneuvonnan oh- jeistus ja mallintaminen auttaisivat käyttä- mään tehokkaammin nykyisiä eri toimijoiden käytössä olevia määrärahoja.
5 . A s i a n v a l m i s t e l u
Velkahallintatyöryhmän mietinnössä esitet-
tiin taloudenhallinnan neuvottelukunnan pe- rustamista tukemaan ja koordinoimaan talo- usvalistusta ja -neuvontaa. Velkahal lin- taohjelmasta annetuissa lausunnoissa pääosin kannatettiin taloudenhallinnan neuvottelu- kunnan perustamista sekä paikallistoimijoi- den verkottumisen edistämistä. Samoin pi- dettiin erittäin tärkeänä yleisen taloustietä- myksen antamisen lisäämistä. Lausunnonan- tajat pitivät erittäin hyvänä asiana, että vel- kahallintaohjelmassa ehdotettiin toimenpitei- tä, joilla parannettaisiin neuvojien ammatil- lista osaamista ja palvelujen laadukkuutta.
Kauppa- ja teollisuusministeriö asetti 20 päivänä huhtikuuta 2005 työryhmän valmis- telemaan taloudenhallinnan neuvottelukun- nan perustamista. Työryhmän tuli valmistella myös talous - ja velkaneuvojan kelpoisuus- vaatimuksia koskevat säännökset talous- ja velkaneuvonnasta annettuun lakiin. Työryh- mässä oli edustettuna kauppa- ja teollisuus- ministeriön, oikeusministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön, opetusministeriön sekä Kuluttajaviraston edustajat.
Esitys perustuu edellä mainitun työryhmän valmistelutyöhön. Esityksessä on otettu huomioon velkahallintaohjelmasta saatu lau- suntopalaute.
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT
1 . Lakiehdotusten perustelut
2 a §. Taloudenhallinnan neuvottelukunta. Ehdotuksen tavoitteena on viranomaisten ja muiden toimijoiden yhteistyön kehittäminen ylivelkaantumisen ehkäisyssä ja korjaamises- sa sekä taloudenhallinnan yhteisen päämää- rän määritteleminen. Näitä tehtäviä varten olisi aiheellista perustaa erityinen neuvotte- lukunta. Tämän vuoksi puheena olevaan la- kiin lisättäisiin säännös, jonka mukaan kaup- pa- ja teollisuusministeriön yhteydessä voi toimia neuvottelukunta taloustietämyksen kehittämistä ja eri toimijoiden yhteistyön edistämistä varten. Neuvottelukunnan tar- peellisuutta ja sen toiminnan vaikuttavuutta taloustietämyksen lisäämisessä tulee ajoittain arvioida.
Neuvottelukunta toimisi neuvoa-antavana, taloudenhallinnan eri intressitahojen edusta- jista koostuvana yhteistyöelimenä sekä tarvit- taessa yhteisten kehi ttämishankkeiden alulle panijana.
Pykälän 2 momentin mukaan neuvottelu- kunnan nimestä, tehtävistä, jäsenistä ja toi- minnan järjestämisestä säädettäisiin valtio- neuvoston asetuksella.
Taloustietämyksen kehittämistä neuvotte- lukunta voisi edistää määrittelemällä talous- neuvontaa, -valistusta ja -kasvatusta koskevat yhteiskunnalliset tavoitteet. Neuvo ttelukunta toimisi taloudenhallinnan toimijoiden yhteis- työelimenä, joka määrittelisi taloudenhallin- nan yhteisiä päämääriä ja toimintamalleja, jotta voitaisiin saavuttaa taloudenhallinnan edistämiselle asetetut tavoitteet.
Neuvottelukunnan tehtävänä olisi lisäksi eri toimijoiden yhteistyön edistäminen. Tämä tarkoittaisi tehtävää tukea ja edistää viran- omaisten ja muiden toimijoiden välistä yh- teistyötä taloudenhallinnan kehittämisessä ja ylivelkaantumisen ennaltaehkäisyssä. Neu- vottelukunnan tavoitteena olisi edistää itse- näistä taloudenhallintaa yhteiskunnassa ja si- ten estää ylivelkaantumista ja siitä johtuvaa syrjäytymistä. Taloudenhallinnan kehittämi- nen sisältää talouskasvatuksen, -valistuksen ja -neuvonnan. Neuvottelukunta toimisi näil- lä osa-alueilla tarkoituksenaan parantaa eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Neuvottelu-
kunnan tehtävänä olisi myös tukea erimuo- toisia paikallisia ja alueellisia taloudenhallin- taan liittyviä yhteistyömuotoja.
Tehtävien määrittelyn tulisi asetuksessa ol- la suhteellisen laajaa, jotta neuvottelukunta pystyisi toimimaan tehokkaasti erilaisissa ti- lanteissa.
Neuvottelukunnassa tulisi olla monipuoli- sesti edustettuina taloudenhallinnan kannalta keskeiset viranomaiset sekä muut toimijat.
Neuvottelukunnan jäsenet voisi nimittää val- tioneuvo sto kauppa- ja teollisuusministeriön esityksestä neljäksi vuodeksi kerrallaan.
Taloudenhallinnan kannalta keskeisiä vi- ranomaisia voisivat olla kauppa- ja teolli- suusministeriö, oikeusministeriö, opetusmi- nisteriö, sosiaali- ja terveysministeriö sekä Kuluttaj avirasto. Muita toimijoita voisivat ol- la elinkeinoelämän, rahoituslaitosten, järjes- töjen ja tutkimuslaitosten edustajat.
Työn järjestämiseksi neuvottel ukunta voisi esimerkiksi toimia myös jaostoihin tai työ- ryhmiin jakautuneena, ja se vo isi perustaa asiantuntijatyöryhmiä hoitamaan asioiden valmistelua ja käytännön toteutusta. Työmää- rästä riippuen neuvottelukunta voisi ottaa si- vutoimisia tai päätoimisia sihteereitä.
6 § . Talous- ja velkaneuvojan kelpoisuus- vaatimukset. Nykyisen pykälän ensimmäisen virkkeen mukaan talous- ja velkaneuvojalla tulee olla sellainen taito ja kokemus, jota teh- tävän asianmukainen hoitaminen edellyttää.
Pykälän jälkimmäisen virkkeen nojalla vo i- daan antaa tarkempia säännöksiä kelpoisuu- desta. Tällaisia tarkempia säännöksiä ei ole asetuksella annettu.
Nykyistä pykälää ehdotetaan täydennettä- väksi vaatimuksella siitä, että neuvojalla tu- lee olla alalle soveltuva korkeakoulututkinto.
Tästä otettaisiin säännös pykälän 1 moment- tiin. Korkeakoulututkinnolla tarkoitettaisiin korkeakoulututkintojen järjestelmästä anne- tussa asetuksessa (464/1998) tarkoitettuja tutkintoja. Näitä ovat muun muassa yliopis- toissa suoritetut alemmat ja ylemmät korkea- koulututkinnot sekä ammattikorkeakouluissa suoritetut ammattikorkeakoulututkinnot ja ylemmät ammattikorkeakoul ututkinnot. Alal- le soveltuvia tutkintoja olisivat esimerkiksi oikeus-, yhteiskunta- ja kauppatieteellisellä
koulutusalalla suoritetut korkeakoulututkin- not. Tästä voitaisiin tarvittaessa säätää tar- kemmin valtioneuvoston asetuksella.
Lisäksi talous - ja velkaneuvojalla tulee 1 momentin mukaan olla sellainen taito ja kokemus, jota tehtävän asianmukainen hoi- taminen edellyttää. Tarkoitus on, että perus- tettava neuvottelukunta suunnittelisi talou- denhallinnan tutkinnon.
Talous- ja velkaneuvojalla tulee olla neu- vontatehtävään tarvittavat sellaiset taidot ja kokemus, joita tarvitaan vahvasti asiakastyö- hön painottuvassa neuvonnassa, kuten neu- vottelutaitoa, yhteistyökykyä, palveluhenki- syyttä ja luotettavuutta. Momentissa edelly- tettyä kokemusta talous- ja velkaneuvojiksi pyrkivä voi hankkia esimerkiksi työskente- lemällä rahoitusalalla, taloushallinnon tehtä- vissä, lainopillisissa tehtävissä tai sosiaali- työssä. Taloudenhallinnan tutkinnon suorit- taminen voisi osoittaa sen, että henkilöllä on kelpoisuusvaatimuksissa vaadittu kokemus ja valmiudet hallita talous - ja velkaneuvontaan liittyvät asiat.
Pykälän 2 momentissa on valtuussäännös, jonka mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää talous - ja velkaneuvojan kel- poisuusvaatimuksista tarkemmin. Kuten 1 momentin kohdalla on todettu, valtioneuvo s- ton asetuksella voitaisiin säätää esimerkiksi siitä, minkä alan korkeakoulututkintoa pide- tään sopivana. Samaten voitaisiin säätää ta- loudenhallinnan tutkinnon merkityksestä neuvojien kelpoisuusvaatimusten kannalta, kun tutkintoa koskeva koulutusohjelma on valmis.
Ehdotuksen tarkoituksena ei ole estää ny- kyiset kelpoisuusvaatimukset täyttävien talo-
us- ja velkaneuvojien toimimista jatkossa ta- lous- ja velkaneuvojina. Nykyiset talous- ja velkaneuvojat voisivat pykälän 2 momentin mukaan jatkaa tehtävissään ja samoin heidän uudelleenvalintansa tehtävään olisi mahdol- lista. Myös sellaisten henkilöiden, jotka ovat ennen lain voimaantuloa toimineet talous- ja velkaneuvojana, katsottaisiin olevan kelpoi- sia toimimaan talous- ja velkaneuvojana 6 §:ssä säädetyn estämättä.
Korkeakoulututkinnon ja muiden 6 §:ssä ehdotettujen vaatimusten edellyttäminen koskisi siis vain sellaista lain voimaantulon jälkeen talous - ja velkaneuvojan tehtäviin hakevaa henkilöä, joka ei ole ennen lain voimaantuloa toiminut talous- ja velkaneuvo- jan tehtävässä.
2 . Tarkemmat säännökset ja mää-
räykset
Annettavaksi ehdotetun lain nojalla valtio- neuvoston asetuksella voitaisiin antaa tar- kempia säännöksiä taloudenhallinnan neu- vottelukunnan nimestä, asettamisesta, tehtä- vistä, jäsenistä ja toiminnan järjestämisestä sekä talous- ja velkaneuvojan kelpoisuusvaa- timuksista.
3 . Voimaantulo
Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan vo i- maan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Edus- kunnan hyväksyttäväksi seuraava lakiehdo- tus:
Lakiehdotus
Laki
talous- ja velkaneuvonnasta annetun lain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan talous - ja velkaneuvonnasta 4 päivänä elokuuta 2000 annetun lain (713/2000) 6 § sekä
lisätään lakiin uusi 2 a § seuraavasti:
2 a § Neuvottelukunta
Taloustietämyksen kehittämistä ja eri toi- mijoiden yhteistyön edistämistä varten kaup- pa- ja teollisuusministeriön yhteydessä voi toimia valtioneuvoston asettama neuvottelu- kunta.
Tarkemmat säännökset neuvo ttelukunnan nimestä, tehtävistä, asettamisesta, jäsenistä ja toiminnan järjestämisestä annetaan valtio- neuvoston asetuksella.
6 §
Talous- ja velkaneuvojan kelpoisuusvaati- mukset
Talous- ja velkaneuvojalla tulee olla alalle soveltuva ko rkeakoulututkinto sekä sellainen taito ja kokemus, jota tehtävän asianmukai- nen hoitaminen edellyttää.
Tarkempia säännöksiä talous- ja velkaneu- vojan kelpoisuusvaatimuksista voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.
———
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuu- ta 200 .
Henkilö, joka toimii talous - ja velkaneuvo- jana tämän lain voimaan tullessa tai on toi- minut talous - ja velkaneuvojana ennen lain voimaantuloa, on kelpoinen toimimaan talo- us- ja velkaneuvojana sen estämättä, mitä 6 §:ssä säädetään.
—————
Annettu Helsingissä 23 päivänä syyskuuta 2005
Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Liite
Rinnakkaisteksti
1.
Laki
talous- ja velkaneuvonnasta annetun lain muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan talous - ja velkaneuvonnasta 4 päivänä elokuuta 2000 annetun lain (713/2000) 6 § sekä
lisätään lakiin uusi 2 a § seuraavasti:
Voimassa oleva laki Ehdotus
2 a § Neuvottelukunta
Taloustietämyksen kehittämistä ja eri to i- mijoiden yhteistyön edistämistä varten kauppa- ja teollisuusministeriön yhteydessä voi toimia valtioneuvoston asettama neuvo t- telukunta.
Tarkemmat säännökset neuvottelukunnan nimestä, tehtävistä, asettamisesta, jäsenistä ja toiminnan järjestämisestä annetaan va l- tioneuvo ston asetuksella.
6 §
Talous- ja velkaneuvojan kelpoisuus Tässä laissa tarkoitettua talous - ja velka- neuvontapalvelua antavalla henkilöllä tulee olla sellainen taito ja kokemus, jota tehtävän asianmukainen hoitaminen edellyttää. Tar- kempia säännöksiä tällaisen henkilön ke l- poisuudesta voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.
6 §
Talous- ja velkaneuvojan kelpoisuusvaati- mukset
Talous- ja velkaneuvojalla tulee olla ala l- le soveltuva korkeakoulututkinto sekä sellai- nen taito ja kokemus, jota tehtävän asian- mukainen hoitaminen edellyttää.
Tarkempia säännöksiä talous- ja velka- neuvojan kelpoisuusvaatimuksista voidaan antaa valtioneuvoston asetuksella.
———
Tämä laki tulee voimaan päivänä kuu- ta 200 .
Henkilö, joka toimii talous- ja velkaneuvo- jana tämän lain voimaan tullessa tai on toiminut talous- ja velkaneuvojana ennen lain voimaantuloa, on kelpoinen toimimaan talous- ja velkaneuvojana sen estämättä, mi- tä 6 §:ssä säädetään.
