T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 1 / 2 0 1 0 57
Instituution synty, kasvu
ja avoin tulevaisuus
Juha JärveläSuomen yleisten kirjastojen historia. Toim. Ilkka Mäkinen. BTJ Kustannus 2009.
Kuntatalouden säästöt ovat viime aikoina iskeneet raskaasti. Edel- leen jokaisessa kunnassa peruspal- veluna on kuitenkin kirjasto, vaik- ka laki määrääkin kunnan vain huolehtimaan ”kirjasto- ja tieto- palveluista” alueellaan. Kirjasto on saavuttanut instituution aseman.
Uudesta yleisten kirjastojen histo- riasta käy ilmi, kuinka ajatus mak- sutta aineistoa tarjoavasta laitok- sesta on muuttunut itsestäänsel- vyydeksi.
Teoksen on toimittanut Tampe- reen yliopiston informaatiotutki- muksen lehtori Ilkka Mäkinen, jo- ka on myös kirjoittanut lähes puo- let artikkeleista. Mäkinen toteaa, että teos ei ole lähtenyt vain mie- lenkiinnosta historiaan. Kirjasto- ala kaipaa menneisyyden koke- muksista ja kehityksestä legitimaa- tiota nykyhetken toiminnalle ja tu- levaisuudelle. Alan menneisyyden nähdään avaavan mahdollisuuksia tulevaisuuden suhteen.
Kirja jakaantuu kahteen osaan, ensimmäinen käsittelee kronolo- gisesti suomalaisen kirjastolaitok- sen historiaa keskiajasta tähän päi- vään. Toinen osa taas käsittelee eri teemoja, kuten kirjastojen tiloja, musiikkitoimintaa, laitoskirjasto- ja, kirjastotekniikkaa ja kirjastoau- toja. Teos olisi ollut luontevaa jakaa kahteen niteeseen, jolloin se olisi helpompi käsitellä, mutta se taitaa olla ylellisyys, johon kustantajilla ei ole tänä päivänä varaa.
Rakenteellisesti jako on onnis- tunut ratkaisu monien näkökul- mien teokseen. Ensimmäinen osa kulkee sujuvasti ilman pahoja tois- toja, vaikka kirjoittaja vaihtuukin välillä. Toisesta osasta nousee esiin erityisesti Hanna Aaltosen laaja ar- tikkeli kirjastojen tiloista. Artikke- lin runsas ja nostalginen kuvitus tukee erinomaisesti tekstiä, vaikka teoksen koko ja paperi asettavatkin rajoituksensa.
Keskeisinä julkisina rakennuk- sina kirjastorakennuksilla on risti- riitaisia tavoitteita, joissa arkkiteh- din ja tilojen käyttäjien näkemykset eivät aina kohtaa. Suomessa suun- nitteluun on vaikuttanut hämmäs- tyttävän paljon Alvar Aallon suun- nittelema Viipurin kirjasto, joka ei täyttänyt vain monumentaalira- kennuksen tarvetta, vaan toi myös aikanaan uudenlaisia ratkaisuja.
Amerikkalainen yleinen kirjasto malliksi
Kirjastolaitoksen itsestäänselvyy- teen kasvaneille on yllättävää, kuin- ka pitkällä aikavälillä kirjaston toi- minta-ajatus on rakentunut. Ajatus yleisestä, kaikille tarkoitusta kir- jastosta joutui kasvamaan aikansa.
Esimerkiksi historiantutkija ja po- liitikko Yrjö Koskinen kannatti jo 1870-luvulla myöhemmin vakiin- tunutta julkisten kirjastojen linjaa, eikä nähnyt tarvetta erottaa rah- vaan ja sivistyneistön kirjallisuut- ta. Aluksi perustettiinkin kansan- kirjastoja, voimakkaana taustavai- kuttajana oli Kansanvalistusseura, jonka fennomaanisessa ohjelmas- sa kirjastot nähtiin kansakoulun tapaisena valistajana.
Suomalaisessa kirjastoliikkees- sä vaikutti 1890-luvulta lähtien yh- dysvaltalaisen Public Library Move- mentin vaikutus. Sen kirjastokäsi-
tys korosti vapautta, kirjastoa puo- lueettomana tietotoimistona, jonka kokoelmat olisivat mahdollisim- man laajat. Suomalainen kirjasto- alan vaikuttaja Helle Cannelin to- tesi vuonna 1925 yhdysvaltalaisen mallin nousseen Suomessa esiku- vaksi, toisin kuin saksalaisessa si- vistyskirjastossa, jossa asiakkaana oli suppea ryhmä sivistyshalukkai- ta, joiden lukemista kirjastonhoita- ja ohjaa.
1900-luvun alkupuolella ryh- dyttiin yhdistämään kaupungin- ja kansankirjastoja. Esimerkiksi Turussa molemmat kirjastot oli- vat toimineet samassa rakennuk- sessa, mutta sisäänkäynti kansan- kirjastoon oli sivummalla kuin ar- vokkaampaa tieteellistä kokoelmaa edustavaan kaupunginkirjastoon.
Yleisesti kirjastojen valikoimat ei- vät ole vaatineet kilpailevien kir- jastojen perustamista. Työväen- yhdistysten kirjastot olivat ainoita, joita on perusteltu yleisten kirjas- tojen kokoelmien rajoituksilla. Yh- distysten kirjastot menettivät kui- tenkin asemansa sisällissodan seu- rauksena, koska kokoelmia tuhou- tui, tiloja suljettiin ja alkoi kehitys, jossa yhdistyskirjastoille tuli kun- nallisia kirjastoja heikompi asema.
Kirjastot tulivat kuntien vas- tuulle vuoden 1928 kansankir- jastolain myötä. Lakia voi pitää merkkipaaluna suomalaisessa kir- jastohistoriassa, vaikka se olikin ajan yleisen sosiaalipoliittisen lin- jan mukainen, eli pyrki lähinnä to- teuttamaan ylhäältä suuntautuvaa kansanvalistusta. Kirjastopakkoa oli aiemmin vastustettu sosialis- mina. Merkittäväksi valtion rahoi- tus kirjastoilla tuli vasta sodan jäl- keen, erityisesti vuoden 1961 kir- jastolain myötä, joka kannusti kir- jastojen lisäämiseen.
58 T i e T e e s s ä Ta pa h T u u 1 / 2 0 1 0
Alan tulevaisuus –
”kirjastotoituva” maailma?
Kirjastoammattilaisuudesta teok- sessa ei ole erikseen lukua, mutta kehitys tulee kuitenkin ilmi. Infor- maatiotutkimuksella on selvä yh- teys alan professioon, vaikka se tie- teenalana onkin pyrkinyt muiden professiolähtöisten alojen, kuten museologian, tavoin etääntymään ammatillisen koulutuksen leimas- ta. Koulutusvaatimusten kehitys ei ole ollut suoraviivaista, henki- lökunnan pätevyysvaatimuksia on 1990-luvulla sekä kevennetty että uudelleen kiristetty. Viimeistään 1930-luvulla kirjastoala naisistui.
Jo tällöin palkkoja pidettiin ylei- sesti huonoina, vertailun teko to- sin on hankalaa.
Kirjastojen lainamäärät ovat ol- leet pitkällä aikavälillä kasvussa, vaikkei 1990-luvun lamavuosien huippuun myöhemmin ole pääs- tykään. Muutenkin yleisön suosio tuntuu säilyneen. Rahoitus ei seu- raa kuitenkaan tätä suosiota. Mäki- sen mukaan valtion rahoitus kun- tien kirjastoja varten laski vuo- desta 1991 vuoteen 2001 yhteensä 41,3 %. Samaan aikaan väheni kor- keakoulutuksen saaneiden työnte- kijöiden määrä. Lama-aikana näh- tiinkin erikoinen tilanne, jossa käyttö lisääntyi, mutta määräraho- ja vähennettiin.
Teos päättyy muutoksen odo- tukseen; alan tulevaisuus on avoin.
Eräs ilmiö on koko maailman ”kir- jastoituminen”. Palvelut, jotka ovat aiemmin olleet saatavilla lähinnä vain kirjastoissa, ovat tulleet tieto- verkkojen myötä saataville ”missä ja milloin vain”. Kirjastojen kohdal- la tulevaisuus voi tarkoittaa menoa joko induvialistisempaan teknolo- giaan tai entistä sosiaalisempaan suuntaan, jossa teknologia vain an-
taa välineitä. Kirjassa kuvattu ke- hitys antaa mahdollisuuden myös sosiaalisen ulottuvuuden kasvul- le, niin merkittävä on ajatus insti- tuutiosta, joka korvauksetta tarjoaa ihmisille vapaasti valittavaa tietoa.
Kirjoittaja on Suomen historian tohto- rikoulutettava Jyväskylän yliopistossa.
Tieteellisten seurain valtuuskunnan
