Alkukesästä 2013 järjestettiin kolmas akateemisten kirjastojen yhteistyöhön liittyvä konferenssi Hong Kongissa. Konferenssien teemat ovat pyörineet aka- teemisten kirjastojen haasteiden ja erityisesti kokoelmien hallinnan ympärillä.
Tänä vuonna aiheet liittyivät konsortioiden toimintaan ja niiden haasteisiin. Ver- kostomainen toiminta ja aineistojen nopea saatavuus alkaa olla kirjastoille elin- ehto. Tapahtumassa näkyi erityisen hyvin myös Aasian maiden taloudellinen nousu ja nopea siirtyminen uusien teknologioiden hyödyntäjäksi.
K
onferenssin taso on ollut hyvä koko sen histo- rian ajan. Tämä on osaltaan johtunut siitä, että Hong Kongin yliopistokirjastoissa on ollut ja on runsaasti johtajia erityisesti entisen brittiläisen im- periumin valtioista. Hong Kongissa yliopistojen kansainvälisyys on jo historiallisista syistä jokapäi- väistä. Lisäksi viime vuosikymmenenä tapahtunut Kiinan kansantasavallan nopea nousu tieteen ja ta- louden suuravallaksi on lisännyt kiinnostusta alu- een tieteellisiin kirjastoihin ja niiden kehitykseen.Osallistujien määrä on vähitellen kasvanut ja kokous on kansainvälistynyt: Tyynen meren alu- een valtioista oli useita osallistujia ja Euroopasta- kin muutama. Tänä vuonna erityisenä kiinnos- tuksen kohteena oli painetun ja digitaalisen ai- neiston hallinta nopeasti muuttuvassa akateemis- ten kirjastojen toimintaympäristössä. Kiinalaiseen tapaan tätä lähestyttiin jo konferenssin nimessä:
tavoitteena oli etsiä yin-jang harmoniaa tulevai- suuden konsortioiden yhteistyölle ja kilpailulle.
Konferenssin isäntänä toimi Hong Kongin kii- nalainen yliopisto, joka on tieteellisesti korkeata- soinen monialainen yliopisto sekä JULAC (Joint University Librarians Advisory Committee), jo- ka vastaa Suomen yliopistokirjastojen neuvos- toa. Hong Kong on väestöltään Suomen suuruus- luokkaa ja valtion rahoittamia yliopistoja siel- lä on kahdeksan. JULACin toimintaperiaatteet ovat hyvin samankaltaisia kuin SYNin eli se toi-
mii akateemisten kirjastojen puolestapuhujana ja poliittisena vaikuttajana. Yhteisen palvelut ovat myös samankaltaisia kuin meillä: hankintakon- sortio, yhteinen kaukolainaustoiminta ja suun- nitteilla on myös yhteinen varastokirjasto vähän käytetylle painetulle aineistolle.
Konsortiot siirtyivät pilveen
Konferenssin ensimmäinen teema liittyi konsor- tioihin ja niiden toimintaa. Chen Ling, kiinalai- sen CALIS konsortion varajohtaja, esitteli Kiinan saavutuksia akateemisten kirjastojen kehittämi- sessä. CALIS (China Academic Library and In- formation System) konsortion toiminta on kes- kittynyt digitaalisten kirjastopalveluiden synnyt- tämiseen maan yliopistoille.
Kiinan korkeakoululaitoksen koko on valtava:
siellä on 2400 korkeakoulua ja 1166 niistä anta- vat tutkintoon johtavaa koulutusta. – näistä CA- LIS konsortioon kuuluu 1622 kirjastoa. Kirjastot muodostavat hyvin heterogeenisen kokoelman pienistä yhden ihmisen pyörittämistä, modernei- hin yliopistokirjastoihin. Nämä molemmat aset- tavat omat haasteensa konsortion toiminnalle.
Konsortio on valtion rahoittama ja viime vuo- sien satsauksen näkyivät sen toiminnassa. Alku- vaihe liittyi kirjastojärjestelmien kehittämiseen, aineistojen digitointiin ja e-aineistojen hankin- taan. Projektin viimeisin päättynyt vaihe (2010
– 2012) siirsi perinteisen kirjastojen konsortio- toiminnan uuteen vaiheeseen. Tänä aikana tek- niikka siirrettiin pilvipalveluksi, joka mahdollis- taa yhteisen tekemisen ja resurssien jakamisen uu- della tavalla. CALISin tavoitteena on jatkaa tätä palvelun kehittämistä ja integroida se tieteen te- kemiseen ja julkaisemiseen kaikkien mukana ole- vien toimijoiden kanssa.
Kiinassa tavoitteena palvelukeskeisyys
Chen Ling jakoi Kiinan konsortiotoiminnan kahtia: kansalliseen ja vahvaan konsortioon, jo- ka tuottaa digitaalisia palveluita ja osaamiskon- sortioon, jonka johtamistapa ja rakenne on löy- hempi. Edellisen tehtävänä on selkeästi moder- nisoida Kiinan korkeakoululaitos ja jälkimmäi- nen tukee osaamisen kehittämistä ja uusien pal- veluiden tuottamista digitaaliseen toimintaym- päristöön.
Digitaalinen kirjasto nähtiinkin Kiinassa selke- ästi palveluna: virtuaalisena tietopalveluna, kir- jastoalan opetuksena ja tieteen tekemisen mah-
dollistajana. Esityksen perusteella näytti siltä, et- tä Kiinassa on onnistuttu hyppäämään tekniikka- keskeisestä näkemyksestä palvelukeskeiseen näke- mykseen, jossa tekniikka on modernien palvelui- den mahdollistaja ja integroituu tiiviisti akatee- miseen tutkimukseen ja opetukseen.
Kehittynyt digitaalinen palveluverkosto näkyi myös käytännössä: ennen käyttämättä ollutta kir- jastoaineistoa oli alettu käyttää verkostossa. Chen Ling korostikin, että asiakkaiden tarpeet ja koko- elmat eivät kohtaa paikallisesti, vaan verkostos- sa ja digitaalisten palveluiden mahdollistamana.
Lisäksi hän muistutti, että maailmalaajuinen suuren datan (big data) aika on jo koittanut.
Kirjastojen – kuten myös yliopistojen - tulee sen vuoksi muuttaa toimintatapojaan: koko tieteel- lisen tiedon jakamisen ketju on ajateltava uudel- leen ja se on tehtävä globaalilla tasolla. Kirjastoil- le tämä tarkoittaa muutosta tiedon jakelukana- van osana toimimisesta tiedon tekemisen, oppi- misen ja käyttämisen ympäristöksi (center of col- laborational domain), joka muistuttaa toiminnan solmuajattelua.
Seminaarin panelistit pohtivat kirjastokonsortioiden tulevaisuutta
Kuva: Jarmo Saarti
kymmeninä runsaasti. Lisäksi alkaa olla ominais- ta, että sama kirjasto voi kuulua useisiin eri kon- sortioihin yhtä aikaa. Kirjastoilla alkaa olla sel- keästi tarve myös analysoida eri konsortioiden hyötyjä ja haittoja ja osallistua niihin, jotka tu- kevat eniten omaa toimintaa ja omien palvelui- den kehittämistä.
Konsortioiden muodostumisen tapa näyttää rakentuvan myös ympäröivälle poliittiselle sys- teemille. Yhdysvalloissa konsortiot ovat selkeästi yliopistojen välistä yhteistoimintaa ja niiden ra- hoitus tulee joko säätiöiltä tai omalta kehysorga- nisaatiolta. Valtiokeskeisen ideologian omaavis- sa maissa sen sijaan on ominaista keskitetty val- tion rahoitus ja keskitetty ohjaus. Itselleni suo- malainen konsortiotoiminta näyttäytyi valtiokes- keisyyden ajan rakenteelta, joka viime vuosikym- menenä on alkanut murtua suomalaisen julkis- johtamisen muuttuessa entistä enemmän yritys- mäisemmäksi.
Yliopistokirjastojen konsortioiden syntymisen syyt olivat sen sijaan mo-
lemmissa malleissa saman- laiset: tieteellisen julkai- semisen digitoituminen on synnyttänyt aineisto- jen hankintakonsortiot ja painetun vähän käytetyn aineiston varastointi on synnyttänyt yhteiset kir- javarastot. Lisäksi digitaa- listen palveluiden yhtei- nen tuottaminen on ollut keskiössä. Haasteet näyt- tivät olevan samankaltai- sia ympäri maailmaa. Oli lohduttavaa kuulla, et- tä kiinalaisetkin joutuivat kamppailemaan tekijänoi- keuksien ja resurssien riit- tämättömyyden kanssa.
ja konsortiomainen toiminta ovat muuttaneet kirjastoissa vaadittavaa osaamista ja johtamista- paa. Konferenssin toinen pääosio käsittelikin tä- tä aihepiiriä. Jill Mierke Saskatchewan yliopis- ton kirjastosta Kanadasta esitteli oman kirjas- tonsa johtamisohjelmaa. Ohjelman tarkoitukse- na on ollut kouluttaa eritasoisia johtajia kirjas- toon, mutta myös opettaa koko henkilökunnalle itsensä johtamista ja yrittäjämäistä toimintatapaa.
Mierken mukaan ohjelman lopputuloksena henkilökunnan sitoutuminen työhön ja kirjas- ton arvoihin on lisääntynyt. Samalla myös oppi- mishalukkuus ja viestintä on kehittynyt kirjastos- sa. Hän korosti sitä, että perinteinen, sulkeutunut tapa tehdä kirjastotöitä ei ole enää mahdollista.
Lisäksi asiantuntijaorganisaatiossa aktiivisuus ja itsensä johtaminen mahdollistavat oman yliopis- ton perustoimintojen tukemisen.
Steve O’Connor, entinen akateemisen kirjas- tonjohtaja, nykyisin johtamiskonsulttina toimi- va australialainen, korosti myös siirtymistä pel-
Suomalaiset edustajat kirjastobulevardilla
Kuva: Jarmo Saarti
kästä kirjastojen substanssiosaamisesta sosiaali- seen osaamiseen. Hänen mielestään kirjastojen kehittämiseen tulee ottaa mukaan ulkopuolinen, asiakkaan näkökulma. Lisäksi hän korosti strate- giasta johtamista muutoksen tekemisessä. Kirjas- tojen suurena haasteena on kyky vastata nopeasti muuttuvaan toimintaympäristöön ja tuottaa uu- sia palveluita käyttäjilleen.
Kokoelmien säilyttäminen ja käyttö digiaikana
Kolmas konferenssin kokonaisuus käsitteli ko- koelmien hallintaa. Laine Farley Kalifornian di- gitaalisesta kirjastosta esitti syntymässä olevaa kokoelmatyön mallia, jolle kokoelmien yhteis- käyttö ja yhteisomistus on ominaista. Ensim- mäiset yhteiskäyttöiset kokoelmat ovat synty- neet painetun vähän käytetyn aineiston yhteis-
varastoinnista, erityisesti painettujen tieteellis- ten lehtien pitkäaikaissäilytyksestä. Tässä tavoit- teena ovat olleet tilasäästöt, kaksoiskappaleiden hävittäminen ja toiminnan tehokkuuden kas- vattaminen.
Keskeisenä haasteena tässä on kokoelmien omistajuuden määrittely. Keskitetyissä järjestel- missä, kuten esim. Suomen Varastokirjastossa tätä ongelmaa ei ole, koska valtio omistaa yhtei- sen omaisuuden, mutta yksityisten yliopistojen välillä ongelma on olemassa. Tämän vuoksi yli- opistot ovat joutuneet perustamaan erityyppisiä yhtiöitä ja hallinnoimaan niitä. Tämä muuttaa kirjastojen toimintakulttuuria ja edellyttää pää- töksiä mm. siitä kellä on käyttöoikeus aineistoi- hin, miten kulut katetaan, mitä aineistoa säily- tetään ja miten pitkään. Tosin Suomen mallikin on kohdannut nämä kysymykset Varastokirjas- Yliopiston kirjaston oppimispuutarha on avara ja värikäs
Kuva: Jarmo Saarti
Painettuja julkaisuja on vielä runsaasti
Farley esitti analyysinsä, jonka mukaan noin 40 prosenttia tieteellisistä lehdistä ei ole saatavissa digitaalisina. Tässä erot tieteenaloilla ovat mer- kittäviä: historiatieteessä luku on 56 prosenttia kun taas lääketieteessä jo 80 prosenttia julkais- tuista artikkeleista on saatavana digitaalisina. Yh- teisestä varastoinnista on jo joitakin taloudelli- sia arvioita. Farleyn mukaan arvio painetun kir- jan säilytyksen vuosihinnasta kirjastossa on 4,20 dollaria, tehokkaassa keskitetyssä yhteisvarastos- sa 0,86 dollaria ja digitaalisena (Hathi trust-säi- lytys) 0,15 dollaria.
Peter Sidorko Hong Kongin yliopiston ylikir- jastonhoitaja ja Linda Lee, JULACin puheen- johtaja esittelivät alueen kirjastojen yhteishan- ketta, JURAa (Joint University Research Archi- ve). Sen tarkoituksena on olla moderni, automa- tisoitu varasto Hong Kongin alueen yliopistokir- jastoille. Syyt varaston suunnittelulle olivat sa- manlaisia kuin muuallakin: painettujen aineis- tojen käyttö on vähe-
nemässä, mutta niil- le on selkeä tarve ole- massa. Tähän liittyvä mielenkiintoinen luku oli Hong Kongin yli- opiston e-kirjanimek- keiden määrä: 3,5 mil- joonaa.
Automatisoitujen yhteisten kirjasvaras- tojen kehittäminen alkaa yleistyä ympä- ri maailmaa, australia- laiset kertoivat omis- ta CARM1 ja CARM2 hankkeistaan Gwen Bird, kanadalaisen kir- jastokonsortion edus-
ten fyysisiä versioita – kirjojen kohdalla painet- tuja teoksia – vaikka niistä olisi käytettävissä di- gitoidut versiot. Tästä seuraa se, että painettujen aineistojen pitkäaikaissäilytys tulee olemaan kir- jastojen tehtävänä vielä pitkään.
Kohti uutta universaalia kirjastoa
Yhdysvaltalaisen akateemisten kirjastojen järjes- tön (ARL) toimitusjohtaja Elliott Shore, joka on myös historioitsija, otti esityksessään historialli- sen näkökulman kirjastotyön kehittämiseen. Hän esitti, että suuri osa nykyisistä kirjastokäytännöis- tä on syntynyt modernin teollistumisen aika- na, mutta siirtymä postmoderniin digitaaliseen ja globaaliin aikaan ei enää tue näitä tapoja teh- dä kirjastotyötä.Kirjastot toimivat hyvin suljettuna tilana rajal- lisen painetun aineiston aikana, mutta siirtymi- nen valtavien datamassojen ja uusien julkaisemi- sen muotojen maailmaan haastaa kirjastolaitok- sen miettimään tehtäväänsä uudelleen. Shore ko- rosti sitä, että kunkin kirjaston tulee siirtyä konk-
Yliopiston kirjastoon pääsivät sisälle vain opiskelijat ja tutkijat
Kuva: Jarmo Saarti
reettiseen, parin vuoden projektiin omien asiak- kaidensa tarpeiden palvelemisessa ja alkaa hyväk- syä rajallisuutensa.
Tähän liittyy työtapojen muutos: hongkongi- laiset Patti Cheung ja Maria Lau esittivät tästä omassa esityksessään hyvän esimerkin. Kirjastot olivat siirtyneet suosiolla erilaista dataa yhdiste- levään luettelointiin. Tämä mahdollisti e-aineis- tojen ja painettujen aineistojen luetteloinnin sa- maan tietokantaan. Samalla kirjastot joutuivat tyytymään ulkopuolisessa datassa sen vaihtele- vaan tasoon. Cheung ja Lau korostivat, että tämä mahdollisti asiakkaille aineistojen paremman löy- tyvyyden omasta tietokannasta vaikka luetteloin- nin taso joissakin aineistotyypeissä laski.
Kaiken kaikkiaan konferenssissa näki akatee- misten kirjastojen toimintaympäristön muutok- sen: digitaalinen maailma kilpailevine toimijoi- neen on muuttanut kirjastojen tapaa toimia. Uu- det, nousevat kansakunnat ovat selkeästi hypän- neet tietotekniikassa uuteen palveluiden toteut- tamisen tapaan. Verkostomainen toiminta, ai- neistojen ja palveluiden yhteiskäyttö ja yhteinen tuottaminen alkaa arkipäiväistyä. Kirjastot, jot-
ka jäävät puuhastelemaan omien seiniensä sisään tuottamaan palveluita omalle kirjastolleen, tule- vat häviämään.
Samalla näkyi selvästi se, että kirjastojen perin- teiset hyvät käytännöt tulee siirtää nopeasti avoi- meen verkkoon, jossa asiakkaat jo toimivat; opis- kelevat ja tekevät tiedettä. Itselleni konkretisoitui se, että Tyynen valtameren alue on tosiaan selke- ästi nousemassa tieteen tärkeimmäksi tekijäalu- eeksi. Kiina ja USA satsaavat jo nyt selkeästi eni- ten tutkimukseen ja sen resursseihin. Tässä kil- pailussa Eurooppa ja Suomi ovat jääneet 1990-lu- vulle vaikka tarve tiikerinloikkaan kohti tulevai- suutta on suuri. &
Konferenssin esitykset löytyvät osoitteesta: http://
www.lib.cuhk.edu.hk/conference/alyy2013/in- dex.htm.
Tietoa kirjoittajasta:
Jarmo Saarti, kirjastonjohtaja Itä-Suomen yliopiston kirjasto Email. Jarmo.saarti@uef.fi
