sosiaalityö
Y
mpäristöongelmilla ja ympäristön muutoksella on vaikutuksia, jotka tulee ottaa huomioon myös sosiaali työssä. Ympä ristö ongelmat ja ympä ristö n muutos vaikuttavat ihmisten terveyteen ja hyvin-vointiin. Eniten kä rsivä t usein ne, jotka ovat entuu-destaan haavoittuvassa asemassa. Ympäristöön ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen liittyvät teemat kietoutuvat toisiinsa, ja ne voidaan nä hdä myö s ihmisoikeuskysymyksinä . (McKinnon 2012; McKinnon & Alston 2016.)Sosiaalityön kansainväliset järjestöt IFSW, IASSW ja ICSW jul-kaisivat vuonna 2012 Global Agenda of Social Work -asiakirjan, jossa todetaan luonnon kestämätön tila yhdeksi sosiaalityössä kohdattavien ongelmien syyksi. Ilmastonmuutos, saastuminen ja luonnonkatastrofi t syventävät eriarvoisuutta ja köyhyyttä sekä heikentävät terveyttä ja hyvinvointia. (IFSW, IASSW & ICSW 2012, 1.) Niin luonnon kuin ihmisten suojelemiseksi pyritään kestä-vään kehitykseen eli tavoitellaan taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestä vä ä tulevaisuutta (Buckingham & Kina 2015, 817). Yhdistyneiden jäsenmaiden vuonna 2015 sopimissa yhtei-sissä kestävän kehityksen tavoitteissa, Agenda2030 -asiakirjassa (2018), yhdistyvät sosiaaliset sekä ympäristöön ja talouteen liit-tyvät tavoitteet. Ympäristöön ja kestävään kehitykseen liitliit-tyvät
teemat ovat nousseet osaksi myös suomalaista sosiaalityön kes-kustelua. Keskustelua viriää niin tutkimuskentällä (esim. Närhi
& Matthies 2018) kuin julkisessa keskustelussa, esimerkiksi sosi-aalisessa mediassa.
Maapallo on meille ihmiskuntana koti. Lisäksi paikallinen ympäristö on asukkailleen tärkeä. Se, mitä ympäristölle, luon-nolle ja koko maapallolle esimerkiksi ilmastonmuutoksen myötä tapahtuu, vaikuttaa meihin kaikkiin. Ympä ristö kysymysten mer-kityksen tunnistaminen sosiaalityö ssä edellyttä ä kin ihmisen, ympä ristö n ja luonnon keskinä isen vaikutus- ja riippuvuussuh-teen tunnistamista (Payne 2014, 190). Erityisesti kahtena vii-meisenä vuosikymmenenä sosiaalityön näkökulma ympäris-töön on laajentunut kattamaan paitsi sosiaalisen, myö s fyysisen ympä ristö n sekä ihmisen ja luonnon vä lisen suhteen tai yhtey-den (Gray ym. 2013, 11; Besthorn 2015).
Sosiaalityössä ei tunnisteta vain sitä, miten ympäristön muu-tokset tai saastuminen ihmisiin vaikuttavat, vaan myös ihmisen ja luonnon välinen yhteys ja luonnon vaikutus ihmisen hyvin-vointiin. Tähän vastataan esimerkiksi green care- eli luonto-avusteisella työllä. Green care -käsitteellä viitataan luonnon hyö dyntä miseen sosiaali-, terveys- ja kasvatuspalvelujen tuot-tamisessa (Soini ym. 2011, 320). Uutta ymmärrystä ympäristöstä myös fyysisenä ympäristönä ja sen merkitystä ihmisille on sosi-aalityön keskusteluissa jäsennetty erilaisin käsittein, joita ovat esimerkiksi ekososiaalinen sosiaalityö, ympäristösosiaalityö, syvä-ekologinen sosiaalityö, ekospirituaalinen sosiaalityö ja vih-reä sosiaalityö (alkuperäiskäsitteet ks. Besthorn 2015, 874) sekä ekologinen sosiaalityö (McKinnon & Alston 2016).
Sosiaalityö n ja ympä ristö n suhteesta on ilmestynyt viime vuosina useita kansainvälisiä julkaisuja (esim. Gray ym. 2013;
Hessle 2014; McKinnon & Alston 2016; Bexell & Rechkemmer 2017; Dominelli 2018). Vaikka keskustelu ympäristöstä ja kes-tävään kehityksen liittyvistä kysymyksistä on lisääntynyt
kansainvälisesti, Sarah Bexell ja Andreas Rechkemmer (2017) havaitsivat, ettei sosiaalityö n tutkimuksessa juurikaan tuoda esiin ympä ristö n muutosten vaikutuksia ihmisiin ja nä iden elin-oloihin eikä muutosten ajankohtaisuutta, merkitystä ja vaiku-tuksia sosiaalityö n kä ytä ntö ihin ole ymmä rretty. Mikäli sosiaa-lityöntekijöiden halutaan osallistuvan ympä ristö n suojelemiseen ja kestä vä n kehityksen edistä miseen, tarvitaan kä ytä nnö llisiä lä hestymistapoja ja esimerkkejä tä llaisesta sosiaalityö stä .
Tämä teksti on yksi pyrkimys koota ja tuoda näkyväksi näitä käytäntöjä ja esimerkkejä. Teksti pohjautuu Sosiaalityön tutki-muksen päivillä 2018 työryhmässä ”Sosiaalityö ja ympäristö” pitä-määni esitykseen, joka puolestaan pohjautui pro gradu -tutkiel-maani (Nöjd 2016). Pro gradussani tarkastelen, mitkä ovat (luonto) ympäristön ja kestävän kehityksen huomioivan sosiaalityön ole-massa olevat käytännöt ja keskeiset piirteet. Lisääntyneestä tut-kimuskirjallisuudesta huolimatta haasteena on sosiaalityö hö n ja ympä ristö kysymyksiin liittyvä n tiedon hajanaisuus. Tämän vuoksi tein aiheesta systemaattisen kirjallisuuskatsauksen.
Ympäristön huomioiminen ja kestävän kehityksen edistäminen nykysosiaalityössä
Kestävän kehityksen ja ympäristön huomioivan sosiaalityön käy-täntö on moninainen. Työ rakentuu paikallisista lähtökohdista ja se toteutetaan erilaisissa yhteisöissä. Tarkastelen seuraavaksi käytäntöä yksityiskohtaisemmin (kuvio 1).
Kuvio 1. Kestävän kehityksen ja ympäristön huomioon ottavan sosiaalityön käytäntö
Teknisen infrastruktuurin kehittä misestä esimerkkeinä sosiaalityö ssä on toteutettu esimerkiksi vedensaanti- ja kastelujä rjestelmiin liittyviä kehittämishankkeita sekä sovellettu energiantuo-tannon ja -kulutuksen tehokkuutta parantavia ratkaisuja.
Sosiaalityö ntekijä t edistä vä t ympä ristö ystä vä llisiä paikallisia rat-kaisuja tavoitteenaan sekä hyö dyttä ä yksilö itä ja yhteisö ä esimer-kiksi kohtuullisten energiakulujen kautta että suojella ympä ristö ä ja edistä ä kestä vä ä kehitystä . Samoin sosiaalityössä on osallis-tuttu paikallisten elinkeinojen, kuten maanviljelyn, metsänhoidon tai eläintenpidon kehittämiseen kestävämmäksi. Erityisesti alueilla, joilla elinkeino liittyy luonnonvaroihin, kuten maahan tai veteen, on
luonnonvarojen turvaaminen ja kestävä käyttö samalla paikallis-ten elinkeinojen ja ihmispaikallis-ten hyvinvoinnin turvaamista. Samalla tuetaan yhteisöjen omavaraisuutta ilman tarvetta riistä ä paikal-lista ympä ristö ä .
Aineistossa oli kuvattu myös erilaisia sosiaalityön pyrkimyk-siä paikallisen niin sanotun ruohonjuuritason taloudellisen toiminnan kehittämiseen esimerkiksi ottamalla käyttöön rinnakkaisvaluu-tan sekä tukemalla ja edistämällä työllisyyttä ympäristön suo-jelun ja kunnostamisen saralla. Sosiaalityössä asiakkaat ovat osallistuneet ympäristön ennallistamiseen ja kunnostamiseen, jolloin ympäristön kohentamiseen liittyvät tavoitteet täydentä-vät asiakkaiden sosiaaliseen kuntoutukseen liittyviä tavoitteita.
Ympä ristö n ennallistaminen ja suojelu sosiaalityö ssä on paikal-lisen luonnon kunnostamista yhdessä sosiaalityö n asiakkaiden tai paikallisyhteisö n kanssa.
Yhteisön tarpeiden ja sosiaalisten vaikutusten arviointi sekä paikallis-yhteisön tuntemus ovat sosiaalityön ydinosaamista. Ympäristön muutoksella voi olla vaikutuksia niin yksilö-, perhe- kuin yhteisö-tasolla. Aineistossa sosiaalityön ammattilaiset ovat osallistuneet osana monialaisia asiantuntijaryhmiä ympäristön muutosten sosiaalisten vaikutusten ja paikallisyhteisön tarpeiden arvioin-tiin. Yhteisö n tarpeiden ja sosiaalisten vaikutusten arviointi on esimerkiksi vahvuuksien, haavoittuvuuksien ja sosiaalisten ver-kostojen arviointia luonnonkatastrofi en varalta, nä kemysten kar-toittamista sosiaalisista vaikutuksista ja ympä ristö vaikutuksista sekä yhteisten tarpeiden ja projektien mä ä rittelyä . Arviointi koh-dentuu nimenomaan ympä ristö ö n ja sen muutoksiin liittyviin tarpeisiin sekä ympä ristö n muutosten sosiaalisiin vaikutuksiin.
Sosiaalityön keinoihin edistää ympäristöasioita ja kestävää kehitystä kuuluvat myös tiedon ja tietoisuuden lisääminen. Aineistossa tiedottamisen aiheet vaihtelivat kierrätyksestä ja paikallisista ympäristökysymyksistä ilmastonmuutokseen ja sen vaikutuksiin.
Myös koulutus ja tutkimus ovat keinoja tiedon kerryttämiseen ja
samalla keskustelun herättämiseen. Tietoisuuden lisäämisen ja keskustelun herättelyn ja sitä kautta muutoksen mahdollistami-sen ohella tiedotustoiminnan tavoitteena on myös koota resurs-seja julkisuuden avulla.
Osallistumisen turvaaminen ja valtaistaminen ovat sosiaalityön kei-noja turvata niin sosiaalisesti kuin ekologisesti kestävää kehitystä.
Pysyvien sosiaalisten instituutioiden ja rakenteiden avulla pyri-tään ihmisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseen suhteessa omaan ympäristöönsä ja siten tulevaisuuteensa. Osallistumisen turvaaminen ja valtaistaminen pitä vät sisä llä ä n toimintoja, kuten osallistumisen edistä misen, ihmisten mobilisoinnin, toiminnan organisoinnin sekä valtaistamisen. Osallistumisen edistäminen tarkoittaa osallistumisen edistämistä yhteisössä yleisesti sekä erilaisten vähemmistöryhmien osallistumismahdollisuuksien turvaamista. Ihmisten mobilisointi on kä ytä nnö ssä esimerkiksi kansalaistoiminnan organisointia ja tukemista. Toiminnan orga-nisointi sosiaalityön tehtävänä on esimerkiksi yhteistoiminnan, kuten osuuskuntien ja komiteoiden kehittä mistä sekä erilais-ten ryhmien ja kerhojen perustamista. Näin pyritä ä n luomaan vakiintuneita sosiaalisia instituutioita ja rakenteita yhteisö n vahvistamiseksi.
Valtaistamisella tarkoitetaan aineistossa yksilö iden ja yhteisö jen tukemista ottamaan omien asioiden hoitaminen ja siten oma tai yhteisö n tulevaisuus omiin kä siinsä . Osallistumisen turvaaminen sekä valtaistaminen ovat sosiaalityö lle yleisesti ominaisia käytäntöjä, mutta aineistossa niillä ratkotaan paitsi sosiaalisia myö s ympä ristö ö n liittyviä kysymyksiä . Esimerkiksi kylä komiteoiden toiminnalla pyritä ä n turvaamaan sekä osallis-tumismahdollisuuksia ja paikallista pä ä tö svaltaa että oikeuden-mukainen ja ympä ristö n kannalta kestä vä paikallisten luonnon-varojen jako ja kä yttö .
Sosiaalityössä tehtäväksi onkin omaksuttu myös ympäris-töön liittyvän oikeudenmukaisuuden turvaaminen. Sosiaalityö
edistää ympäristöön liittyvien resurssien ja riskien oikeudenmu-kaista tai tasa-arvoista jakautumista esimerkiksi asianajon, risti-riitojen sovittelun ja välittäjänä toimimisen kautta. Asianajo on kä ytä nnö ssä yksilö iden tai ryhmien puolien pitä mistä esimerkiksi silloin, kun energian käyttöön liittyvät kulut eivät ole asukkaiden kontrolloitavissa. Lisäksi sosiaalityö ssä kootaan ja koordinoidaan resursseja yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Aineistossa sosi-aalityöllä on koordinoiva tehtävä liittyen tarvittavien resurssien, kuten rahoituksen ja yhteistyökumppanien kokoamiseen, tuen varmistamiseen sekä verkostojen johtamiseen.
Yhtä lailla sosiaalityön ammattilaiset ja työyhteisöt omaksuvat ympäristöystävällisen ja kestävän kehityksen mukaisia toimintamalleja niin töissä kuin kotona. Ympäristön muutokseen varaudutaan, koska sillä on vaikutuksia niin asiakkaisiin kuin työhön. Lisäksi kielteisiä ympäristövaikutuksia pyritään ehkäisemään. Työpaikoilla perus-tetaan ympäristönäkökulmaa työssä esille nostavia työryhmiä, vähennetään ajokilometrejä, otetaan huomioon hankinnoissa ympäristö sekä uudistetaan päivittäisiä toimintatapoja ja rutii-neja jätteen ja energiankulutuksen vähentämiseksi. Vapaa-ajalla uudistetaan esimerkiksi omia kulutus- ja liikennetottumuksia ympäristöystävällisemmiksi.
Monet edellä kuvatuista, ympäristön ja kestävän kehityksen huomioivan sosiaalityön käytännöistä ovat ominaisia sosiaali-työlle yleensä. Aineistossa näitä käytäntöjä sovelletaan vastaa-maan paitsi sosiaalisiin, myös luontoon ja ympäristöön sekä kes-tävään kehitykseen liittyviin tavoitteisiin. Yleensä toiminnassa ensisijaisia ovat sosiaaliset tavoitteet, esimerkiksi sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutuminen, elä mä nlaadun paranta-minen yhteisö issä tai taloudellisen epä tasa-arvon vä hentä paranta-minen.
Ympä ristö ystä vä llisyys ja kestä vä kehitys ovat usein pikemmin toimintaa ohjaava periaate kuin toiminnan varsinainen tavoite.
Aineistosta on nähtävissä ympäristön ja kestävän kehityk-sen huomioivan sosiaalityön yleisiä piirteitä. Työ toteutetaan
useimmiten yhteisöissä, ja se muotoutuu paikallisista lähtökoh-dista, vaikka teema saattaakin olla ilmastonmuutoksen tavoin globaali. Ympä ristö kysymykset ja kestä vä n kehityksen huo-mioon ottavaa sosiaalityö tä kuvaakin slogan ”think global, act local”. Ratkaisuja kehitetä ä n paikallisista lä htö kohdista ja pai-kallisiin tarpeisiin. Aineistossa ympäristön ja kestävän kehityk-sen huomioi vaa työtä tehdään yhtä lailla kaupunki- kuin maa-seutuympäristössä, ja sitä toteutetaan erilaisten organisaatioi-den ja toimijoiorganisaatioi-den toimesta ja usein monialaisena yhteistyö nä . Ympäristön ja kestävän kehityksen edistäminen ja moniulotteis-ten, yhteen kietoutuneiden sosiaalisten ongelmien ja ympäris-töpulmien ratkaisu edellyttää monipuolista osaamista ja siten yhteistyötä.
Lopuksi
Kodiksi tai osaksi kotia voidaan sosiaalityössä ymmärtää myös ihmisen fyysinen elinympäristö ja luonto sekä globaalissa mitta-kaavassa yhtä lailla koko maapallo. Ympäristön turvallisuus, asut-tavuus ja sen tarjoamat luonnonvarat ja virkistysmahdollisuudet ovat tärkeitä asukkaille. Päätellen aiheeseen liittyvän sosiaalityön kirjallisuuden ja kannanottojen lisääntymisestä viime vuosikym-meninä ja vuosina, ympäristöön ja kestävään kehitykseen liitty-villä asioilla on sosiaalityössä yhä enemmän painoarvoa. Teemaa koskettavissa sosiaalityön keskusteluissa nousee enenevästi esille kokonaisvaltaisen yhteiskunnallisen muutoksen tarve kohti kes-tävää kehitystä, ja sosiaalityö sen keskeisenä muutosagenttina.
Esimerkiksi Aila-Leena Matthies ja Kati Närhi (2018) toteavat, että niin sanottu ekososiaalinen siirtymä sosiaalityössä edellyt-tää syvällistä ajattelutapojen muutosta ja uudenlaista kriitti-syyttä suhteessa siihen, että pulmat olisivat ratkaistavissa yksi-lön ja yhteisön tasolla, kun tarkastelun ja muutospaineen tulisi kohdentua yhtä lailla ekologisesti kestämättömiin rakenteelli-siin toimintamalleihin ja jatkuvaan talouskasvun tarpeeseen.
Matthiesin ja Närhen (2018, 10) mukaan sosiaalityön toiminta-malleja tulisi uudistaa yksilöllisestä yhteisöllisemmäksi, byro-kraattisesta toiminnallisemmaksi, ongelmalähtöisyydestä voima varalähtöisemmäksi sekä kyseenalaistaa rakenteita yksi-löön kohdistuvien muutospaineiden korostamisen sijaan. Pelkkä ongelmien ja ympäristöongelmien haitallisten vaikutusten tun-nistaminen ja esille nostaminen on lähtökohta, mutta se ei ole riittävä ratkaisu. Sosiaalityö ssä tulisi aktiivisesti edistä ä yhteis-kunnallista muutosta kohti kestä vä ä kehitystä sen sijaan, että sopeudutaan ympäristön muutoksen kielteisiin seurauksiin.
Mitä voisimme oppia maailmalta siitä, mitä sosiaalityössä voidaan tehdä? Sosiaalityössä on olemassa käytännössä sovel-lettuja tapoja ja keinoja toimia ympäristön ja kestävän kehityk-sen hyväksi. Työn suuntaaminen yksilöiden ohella myös yhtei-söjen kanssa tehtävään työhön sekä rakenteellisten pulmien tunnistamiseen ja niihin tarttumiseen on tärkeää. Sosiaalisten ja ympäristöön liittyvien paikallisten haasteiden yhteen kie-toutuneisuus edellyttää monipuolisia resursseja, yhteistyötä ja monialaisia verkostoja, joissa paikallinen yhteisö on olen-nainen kumppani. Myös ympäristön muutosten vaikutusten ennakointi on tärkeää.
Sosiaalityön kä ytä ntö rakentuu sen kautta, miten sosiaalityö tä tehdä ä n (Payne 2014, 4–7). Siten se on tutkimuskohteena jatku-vasti uudelleen muotoutuva. Ympäristön ja kestävän kehityksen huomioiva sosiaalityö kehittyy ja muuttuu, kun erilaisiin paikal-lisiin tarpeisiin kehitetään uusia toimintatapoja ja työmenetel-miä. Mielenkiintoinen tarkastelun kohde olisi toisaalta myös se, mikä on sosiaalityön lisäarvo paitsi ihmisten, mutta myös ympä-ristön hyvinvointia ja kestävää kehitystä edistävässä työssä? Entä mikä sija näillä teemoilla on sosiaalialan koulutuksessa tällä het-kellä? Toisaalta voi kysyä, onko sosiaalityöllä varaa jättää muiden tahojen aktiivisuuden varaan ihmisten mahdollisuus voida hyvin tulevaisuudessa. Minusta ei. Sen sijaan sosiaalityö on ihmis- ja
paikallistuntemuksensa vuoksi arvokas kumppani, kun paikal-lisyhteisöissä kehitetään uudenlaisia kestäviä toimintamalleja.
Lukijan mielessä on hyvinkin voinut herätä kysymys, mitä yksittäinen sosiaalityöntekijä tai työyhteisö voi tehdä. Tekstissä on kuvattu erilaisia käytäntöjä, joita on mahdollista soveltaa pai-kallisista lähtökohdista ja tarpeista käsin. Ympäristönäkökulma on mahdollista sisällyttää jo tehtävään työhön, mutta toisaalta myös keskustelu arvoista, yhteiskunnallisista tarpeista ja työn tavoitteista sekä siitä, millä tavoin voimme vastata kestävän kehi-tyksen tavoitteisiin, on tarpeen.
Lähteet
Besthorn, Fred (2015) Ecological Social Work: Shifting Paradigms in Environmental Practice. Hakuteoksessa Elsevier International Encyclopedia of the Social and Behavioral Sciences. 2. painos, 871–877.
Bexell, Sarah & Rechkemmer, Andreas (2017) A Critical Analysis of Inclusion Gaps in Directly Relevant Sustainable Development Themes, Facts and Findings in Recent Social Work Research. http://sswr.confex.com/sswr/2016/webprogram/
Paper26054.html. Luettu 17.4.2018.
Buckingham, Susan & Kina, Victoria (2015) Sustainable development and Social Work. Hakuteoksessa Elsevier International Encyclopedia of the Social and Behavioral Sciences. 2. painos, 817–822.
Dominelli, Lena (toim.) (2018) The Routledge Handbook of Green Social Work.
Lontoo: Routledge.
Gray, Mel & Coates, John & Hetherington, Tiani (toim.) (2013) Environmental Social Work. Lontoo: Routledge.
Hessle, Sven (toim.) (2014) Environmental Change and Sustainable Social Development. Social Work – Social Development Volume II. Lontoo: Ashgate.
IFSW, IASSW & ICSW (2012) The Global Agenda for Social Work and Social Development. Commitment to Action. http://cdn.ifsw.org/assets/
globalagenda2012.pdf. Luettu 17.4.2018.
Matthies, Aila-Leena & Nä rhi, Kati (2018): Ecological theories in Social Work.
Teoksessa Neil Thompson & Paul Stepney (toim.) Social Work Theory and Methods; The Essentials to be. New York: Routledge, 202–214.
McKinnon, Jennifer (2012) Social Work and Changing Environments. Teoksessa Karen Lyons, Terry Hokenstad, Manohar Pawar, Nathalie Huegler & Nigel Hall (toim.) The SAGE Handbook of International Social Work. Lontoo: Sage Publications Ltd, 265–278.
McKinnon, Jennifer & Alston, Margaret (toim.) (2016) Ecological Social Work.
Towards Sustainability. Lontoo: Palgrave.
Närhi, Kati & Matthies, Aila-Leena (toim.) (2018) Ympäristökysymys suomalaisessa sosiaalityön tutkimuksessa. YFI-julkaisuja 5. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.
http://urn.fi /URN:ISBN:978-951-39-7371-1. Luettu 17.4.2018.
Nöjd, Taija (2016) A systematic literature review on social work considering environmental issues and sustainable development. Pro gradu -tutkielma.
Jyväskylän yliopisto.
Payne, Malcolm (2014) Modern Social Work Theory. 4. painos. Basingstoke: Palgrave McMillan.
Soini, Katriina & Ilmarinen, Katja & Yli-Viikari, Anja & Kirveennummi, Anna (2011) Green care sosiaalisena innovaationa suomalaisessa palvelujärjestelmässä.
Yhteiskuntapolitiikka 76 (3), 320–330.
Agenda2030 – kestävän kehityksen tavoitteet (2018) YK. http://yk.fi /node/479.
Luettu 16.5.2018.
Sosiaalityön tutkimuksen seura – Föreningenför forskning i socialt arbete ry on vuonna 1998 perustettu tieteellinen yhdistys. Seuran tehtävänä on saattaa yhteen sosiaalityön tutkijat ja käytännön toimijat sekä parantaa sosiaalityön tutkimuksen asemaa, tiedon ja kokemusten vaihtoa sekä edistää alan kansainvälistä yhteistyötä. Yhdistyksessä on yli 500 jäsentä. Sosiaalityön tutkimuksen seura on suomalaisen Tieteellisten Seurain Valtuuskunnan (TSV) jäsenseura.
Puheenjohtaja Katja Kuusisto
katja.n.kuusisto@uta.fi 040 190 9846
Sihteeri Johanna Ranta johanna.ranta@uta.fi 050 509 9193
Osoite
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta / Faculty of Social Sciences Linna
33014 Tampereen yliopisto / University of Tampere Rahastonhoitaja
Aira Juka
Sosiaalityön tutkimuksen seuran hallitus 2018 Varsinaiset jäsenet:
Kirsi Günther, Tampereen yliopisto, varapuheenjohtaja Sirpa Kannasoja, Jyväskylän yliopisto
Mari Suonio, Itä-Suomen yliopisto Maija Jäppinen, Helsingin yliopisto Anne-Mari Jaakola, Turun yliopisto Marjo Romakkaniemi, Lapin yliopisto
Kirsi Kuusinen-James, Sosiaalialan osaamiskeskus Verso Alpo Heikkinen, ammattijärjestö Talentia
Varajäsenet:
Kaarina Mönkkönen, Itä-Suomen yliopisto Marjaana Seppänen, Helsingin yliopisto Enna Toikka, Turun yliopisto
Jari Lindh, Lapin yliopisto
Hanna Heinonen, Lastensuojelun Keskusliitto Tuuli Kotisaari, sosiaalityön erikoistumiskoulutus Sirppa Kinos, Turun ammattikorkeakoulu
Noora Kivioja, sosiaalityön opiskelija, Helsingin yliopisto Jäseneksi Sosiaalityön tutkimuksen seuraan
Jokainen sosiaalityön tutkija, opettaja, asiantuntija, opiskelija tai käytännön ammattilainen on tervetullut Sosiaalityön tutkimuksen seuran jäseneksi. Lisäksi seuralla on yhteisöjäseniä.
Lähetä jäseneksi liittymisilmoitus seuran sihteerille Johanna Rannalle, johanna.ranta@uta.fi .
Jäsenmaksut 2018 47 euroa
35 euroa (Sosiaalipoliittisen yhdistyksen rinnakkaisjäsenet) 20 euroa (perustutkintoa opiskelevat ja eläkeläiset)
235 euroa (yhteisöjäsenet)
Valtakunnalliset Sosiaalityön tutkimuksen päivät 2019
Järjestetään Lapin yliopistossa 9.–10.5.2019. Seuraa tapahtuman järjestelyitä: Facebook: Sosiaalityön tutkimuksen seura ja
sosiaalityontutkimuksenseura.fi , Twitter: @sostyontutkimus