ja kotoutumisesta
A
rtikkelissani tarkastelen Suomessa vuoden pako-laisnaisina palkittujen naisten kokemuksia kodin ja kodittomuuden kysymyksistä. Tarkasteluni kiinnit-tyy pakolaisuuteen, naiseuteen ja kotoutumiseen.Käsittelen teemoja kodin metaforan läpi konkreet-tisena, tiettyihin paikkoihin ja aikaan liittyvinä kysymyksinä.
Aineistonani ovat pakolaisnaisten haastattelut, joita lähestyn naisten subjektiivisiin kokemuksiin nojautuen. Kotoutumisella viittaan sellaisen elämäntilanteisuuden saavuttamiseen, jol-loin ihminen kokee olevansa yhteiskunnan täysivaltainen jäsen ja voi elää hyvää elämää yhdenvertaisesti muiden kanssa (Maahanmuuttajien osallisuus ja kotoutuminen 2018).
Käsitykseni kotoutumisesta kiinnittyy ajatukseen siitä, että kaikki mitä olemme tai ajattelemme tai koemme on suhteessa johonkin. Tämä ”suhdekäsitys” on tapa ymmärtää kokemuk-sia tajuavan ihmisen ja hänen elämäntilanteensa välisenä suh-teena. (Perttula & Latomäki 2008, 119.) Artikkelissa pyrin selvit-tämään pakolaisnaisten pakolaisuuden, naiseuden ja kotoutumi-sen kokemuksellista moninaisuutta sekä siihen liittyviä ehtoja.
Artikkelissa on kolme pääteemaa: pakolaisuus, naiseus ja kotou-tuminen on asetettu tarkasteluun situaation, tajunnallisuuden ja kehollisuuden näkökulmasta näiden kolmen keskinäisessä
suhteessa. Teksti pohjautuu esitykseeni Sosiaalityön tutkimuk-sen päivillä 2018 työryhmässä ”Kodin rakentuminen paikalli-sissa ja globaaleissa dialogeissa”.
Pakolaisnaisten kertomukset ja eksistentiaalinen fenomenologia
Artikkelin tarkoitus on ylittää kotoutumisen yhteiskunnallisen käsitteen lähtökohdat ja tuoda siitä esiin jotain uutta. Tarkastelen siksi kotoutumista nojautuen pakolaisena maahan tulleiden naisten kokemuksiin. Aineistonani on vuoden pakolaisnaisiksi 1998–2015 valittujen 17 naisen haastattelukertomukset. Naisille on myönnetty Suomen pakolaisavun vuosittainen tunnustus-palkinto esimerkillisestä kotoutumisesta ja merkittävästä työstä suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin rakentamisessa.
Naisten pakolaisuuden polut vaihtelevat heidän taustojensa mukaan. Osa heistä on tullut Suomeen suoraan sodista ja aseel-lisista konfl ikteista, osa pitkän pakomatkan jälkeen vuosia pako-laisleirillä asumisen jälkeen ja osa perheenyhdistämisohjelman kautta. Osa naisista on tullut lapsina, osa nuorina ja aikuisina naisina. Aineistossa on sekä kiintiöpakolaisena ja YK:n uudelleen-sijoitusohjelman kautta sekä turvapaikanhakijoina maahan tul-leita. Palkitut pakolaisnaiset ovat aktiivisia yhteiskuntaan osal-listujia monella eri tasolla, vaikuttajina ja edelläkävijöinä. Monet heistä ovat mukana politiikassa, kehitysyhteistyössä, kansain-välisessä toiminnassa sekä toimivat näkyvästi taiteen ja kult-tuurin kentällä. Mukana on politiikkoja, tutkijoita sekä ihmis-oikeus- ja järjestöaktiiveja. Riippumatta Suomeen saapumisen ajankohdasta, iästä tai kansallisuudesta, heidän elämäntilantei-taan yhdistävät pakolaisuus, sukupuoli ja kotoutuminen.
Eksistentiaalinen fenomenologia liittää kokemuksen osaksi elämäntilanteisuutta eli situtaatiota (Rauhala 1993, 104–105).
Vuoden pakolaisnaisten elämäntilanteessa kokemusten kirjo, eri-laisista paikoista, kodeista ja kodittomuudesta ovat moninaisia
ja sisältävät usein varsin traagisia tapahtumia, joissa esimer-kiksi koti intiiminä ja turvallisena tilana särkyy väkivallan tai luonnonvoimien seurauksena. Vaikka uusi elinympäristö tuot-taisi turvaa, kokemukset menneestä rakentavat suhdetta myös tämän päivän merkityksen antoon. Muun muassa maantieteel-liset olot, kulttuuri, naisen asema ja ihmisarvoon liittyvät kysy-mykset, taloudellinen asema ja transnationaaliset verkostot sekä tärkeät ihmissuhteet eri maissa ovat niin ikään naisille merki-tyksellisiä. Ne rakentavat pakolaisnaisten suhdetta omaan nai-seuteensa ja kotoutumiseensa. Eksistentiaalis-fenomenologisessa lähestymis tavassa kokemus nähdään ihmiselle totena. Kokemus kotoutumisesta syntyy neuvottelujen ja sosiaalisissa tilanteissa tehtävien määrittelyjen ja merkityksenantojen tuloksena.
Pakolaisuus, naiseus ja kotoutuminen elämäntilanteisuutena Pakolaisuus muuttaa naista aina. Muutoksen tuoman uuden roolin ja aseman löytäminen sekä itsensä hyväksyminen on haaste, johon jokainen nainen etsii oman ratkaisunsa. Pakolaisapu haluaa kannustuspalkinnolla tukea pakolais-naisten elämän hallintaa. Sen saaminen ei edellytä korkeaa koulutusta tai yhteiskunnallista aktiivisuutta vaan vahvaa persoonaa. Suomen Pakolaisavun hallitus haluaa kannustuspalkinnon saajasta päättäessään ennen kaikkea korostaa pakolaisnaisen elämän tärkeyttä naisena.
(Suomen pakolaisapu ry, hakuilmoitus 2012)
Situaatio eli elämäntilanteisuus muotoutuu ja elää ihmisen kehi-tyksen, ikäkausien ja elämänvaiheiden kuluessa. Osa elämäntilan-teisuuden rakennetekijöistä määräytyy kohtalonomaisesti, ja osa kehittyy yksilön henkilöhistorian aikana. Osaan situaation raken-netekijöistä ihminen voi vaikuttaa omilla ratkaisuillaan ja valin-tojensa kautta muunnella elämäntilanteisuuttaan. Jotkut raken-netekijöistä määräytyvät lajikehityksen tuloksena tai muutoin kohtalonomaisesti, eikä ihminen itse pysty vaikuttamaan niihin (Rauhala 2005, 42). Tässä artikkelissa kotoutuminen ymmärretään
elämäntilanteisuutena, johon ihminen voi valinnoillaan vaikut-taa. Samaan situaatioon nivoutuneet rakennetekijät, pakolaisuus ja sukupuoli, ovat sitä vastoin muodostuneet kohtalonomaisesti.
Vaikka situaatioissa on yleisinhimillisiä piirteitä ja yhteisiä teki-jöitä, situaatio on aina yksilöllistä, koska ihmiset kohtaavat maa-ilman eri tavoin (Rauhala 1976, 71–72). Naisia yhdistää pakolai-suus, mutta jokaisen kokemus siitä on ainutkertainen. Ei ole kahta samanlaista tapaa kohdata pakolaisuutta, vaikka pakolai suuden situtaatio esiintyy samankaltaisia tekijöitä. Yksilöllinen elämän-tilanteisuus on rakenteeltaan monitasoinen ja -muotoinen: sii-hen kuuluu konkreettista todellisuutta, kuten yhteiskunta, uusi kotimaa, eri kulttuuri ja kieli. Situaatioon kuuluu myös ideaa lista todellisuutta, kuten kulttuurin arvot ja normit sekä aatteelliset ja uskonnolliset vakaumukset (Rauhala 1993, 43–44; 2014, 42).
Situaation kohtalonomaiset eli peruuttamattomat ja pysyvät rakennetekijät voidaan ryhmitellä suuntaa antavasti sen perus-teella kenen ja minkä vaikutuksesta näiden rakennetekijöiden olemassaolon ehdot määräytyvät. Luonnollisia ja kohtalon mää-räämiä rakennetekijöitä ovat sukupuoli, ihonväri, geenit, van-hemmat, kulttuuri ja yhteiskunta, jonka piiriin syntyy. Kulttuurin säätelemiä rakennetekijöitä ovat esimerkiksi tapoihin ja käyt-täytymiseen liittyvät traditiot, kulttuuriperintö, arvot, normit, uskonto jne. Yhteiskuntajärjestelmän säätelemiä komponentteja voivat olla oikeudet, velvollisuudet, yksilönvapaus, turvallisuus, taloudellinen hyvinvointi ja sosiaaliturva. Tällaiset elämäntilan-teisuuden rakennetekijät eivät ole inhimillisen vaikutusmahdol-lisuuksien ulottumattomissa, mutta niihin on vaikea vaikuttaa ilman merkittävää yhteiskunnallista asemaa (Rauhala 2014, 42).
Moninaiset kodit
Pakolaisnaisten kertomuksissa kodit nousivat esiin konkreetti-sina todellisuukkonkreetti-sina. Koti oli usein se paikka, josta lähdettiin ja paettiin. Kodit olivat leireillä, sukulaisilla, ystävillä, viidakoissa
ja vastaanottokeskuksissa. Kodiksi kutsuttiin myös leiriolosuh-teissa olleita asumuksia, mikäli kyseessä oli niin sanottu insti-tutionalisoitunut pakolaisleiri, joka oli ollut olemassa useam-man sukupolven ajan. Samoin vastaanottokeskuksen huonetta tai asuntoa kutsuttiin kodiksi, jos siellä oltiin asuttu pidemmän aikaa. Vastaanottokeskuksissa tai pakolaisleirillä vietetty aika ja väliaikaiseksi tarkoitetun asunnon kodiksi kokeminen näyt-tivät kertomuksissa olevan yhteydessä toisiinsa. Suomen pitkä-kestoiset turvapaikkaprosessit ja odotusaikana usein vaihtuvat vastaanottokeskukset johtivat muuttoihin kaupungista toiseen.
Tämä nousi erityisesti lapsena tulleiden pakolaisnaisten kerro-tuissa kokemuksissa esiin. Lapsuudessa ystävät ja koulutoverit vaihtuivat usein, mikä aiheutti osalle ikävää, surua ja yksinäi-syyttä.
Aikuisena, kiintiöpakolaisohjelman kautta Suomeen saapu-neet, puhuivat usein ja pitkään ensimmäisen ”Suomen kodin”
merkityksestä. He olivat kiitollisia siitä, että asunto ja koti oli val-miiksi laitettu ja sekä siitä, kuinka heitä oli autettu kodin perus-tamisen alkuvaiheessa. Kertomuksissa nousi usein esiin nimeltä joku tietty henkilö (useimmiten perhetyöntekijä tai tukihenkilö), jota muisteltiin lämmöllä ja arvostuksella. Koti merkityksellis-tyi konkreettisten seinien ja ymmärretyn turvallisuuden lisäksi siellä tapahtuneiden tärkeiksi koettujen kohtaamisten kautta.
Useassa kertomuksessa kodilla oli keskeinen rooli pakolaisuuden alkamisessa, ja ne olivat osa Rauhalan tarkoittamaa konkreettista todellisuutta, jossa pakolaisuuden kokemukset alkoivat rakentua.
Koteihin hyökättiin, niitä ryövättiin, kodeissa surmattiin perheen-jäseniä, niitä tuhottiin, kotiin tuotiin tapettuja tai pahoinpideltyjä sukulaisia, kodeissa nähtiin kuolemia ja syntymiä.
Kertomuksissa tuotettu puhe lähtömaan kodista oli usein tun-teiden täyttämää ja sitä kaivattiin. Laajempi sukulaisverkosto, yhteisöllisyys ja välittäminen koettiin asioiksi, joita ikävöitiin kotimaassa. ”Suomen kotia” kuvailtiin usein paikkana, jossa oli
ensisijaisesti turvallista eikä tarvitse pelätä, mutta koti ”siellä jossain” tuotiin tarinoissa esiin tunnepitoisemmin.
Lapsena ja nuorena Suomeen tulleet naiset viittasivat kodista puhuttaessa lähes aina Suomessa olevaan kotiin. Omakohtaisia muistoja synnyinmaan kodista ei juurikaan esiintynyt, vaan kuvat kodeista olivat lähinnä vanhempien ja sukulaisten tarinoissa välittyneitä. Suomessa kasvaneille pakolaistytöille ja -naisille koti oli merkityksellistynyt myös ympäri maailmaa. Sukulaisten hajaantuminen useisiin maihin koettiin mahdollisuutena. Tädin, sedän tai serkun koti, koettiin myös ”omaksi” kodiksi, jonne voi koska tahansa mennä ja olla tervetullut. Kansainvälisyys ja useat kodit maailmalla koettiin voimavaraksi ja laajemmiksi valinto-jen mahdollisuuksiksi kuin saman ikäisten syntyperäisten suo-malaisten ystävien mahdollisuudet.
Mulla kyllä kulkee jotenkin kaks asiaa hirveen voimakkaasti koko ajan rin-nalla, ja jos mä en ajattele toista niin mä tiedän sillon et mä ajattelen toista.
Jos mä ajattelen tai en ajattele niin ne on jotenki koko ajan läsnä. Et kyl mulla vaan se sellanen, mun elämässä sellanen kakskulttuurisuus on, se on vaan jotenki aina, se on, se ei vaan oo ollu läsnä mut se on ollu mulle toimivaa. Se on avannu mulle mahdollisuuksia ihan hirveesti. Tietenkin sitä pyrkii myös jollain lailla, jos vaan on mahdollista omalla esimerkillään myös osottamaan sen että se ei oo aina välttämättä se este, vaan se voi olla oikeesti avain johon-kin uuteen. Se että on ollu kielitaito, se että on ollu ehkä sitä omaa taustaa tai sit mä oon ollu vaan oikeessa paikassa oikeaan aikaan, mut et koska mulle siinä on ollu ihan valtavan suuri hyöty.
Kotoutumisen kokeminen ja valinnan vapaus
Se, miten ihminen voi vaikuttaa sijoittumiseensa suhteisiin elä-mäntilanteisuuden rakennetekijöiden kanssa, riippuu hänen omista ratkaisuistaan. Nämä vaikutusmahdollisuudet vaihtele-vat kuitenkin eri yhteiskunnissa ja kulttuureissa. Vapaus valita on suhteellista ja valinnan vaihtoehdot vaihtelevat suuresti eri
yksilöiden välillä siihen asti eletyn elämän perusteella (Rauhala 1976, 76). Eksistentiaaliset valikoitumat tarkoittavat sitä, että jot-kut mahdollisuudet toteutuvat, toiset eivät.
Se, että mä muistin kun siirryttiin tämmöseen aktiiviseen pakenemisvai-heeseen että oli vain tietty määrä kalaa, vaikka siinä on suolaa jonkin verran niin ne pilaantuu. Muistan kun toukkaa ja matoa oli joka puolella, häh tää-hän on roskaa, tää pitää heittää pois. Sitten tajuttiin, että on se aika jolloin roska ja ruoka voivat mennä sekaisin, täytyy mennä sekaisin jotta voi elää.
Mitä mun vanhemmat sitten teki, että sytytti nuotion poltettiin ne, niin kuoli kaikki ne toukat ja madot ja uudestaan heitettiin nuotioon ja syötiin. Mutta tiedettiin, että se se oli ollut kalaa. Ja kun tämmösiä tilanteita tuli usein niin mä luulen, että se opetti mua semmoseen että elämä ei ole aina sitä miltä se näyttää. Joskus pitää keksiä, joskus pitää tehdä tiettyjä ratkaisuja että voi ottaa askeleen eteenpäin.
Naisten kertomuksissa on esillä kolme elämäntilanteista rakennetekijää: keho, sukupuoli ja pakolaisuus. Niitä he eivät ole voineet valita, vaan keho ja biologinen sukupuoli ovat annettuja.
Pakolaisuus puolestaan on tilanne, joka on syntynyt kulttuuri-sista tai luonnon olosuhteista. Ainoastaan kotoutuminen on asia, johon naiset voivat vaikuttaa ja jonka merkityssuhdetta on mah-dollista muuttaa. Tämä toistui useasti naisten kertomuksissa ja erityisesti silloin, kun he kertoivat rasismista tai syrjinnästä kotoutumisen kokemusta vahingoittavana tekijänä. Kaltoin koh-delluksi ja syrjinnän kohteeksi joutuminen esimerkiksi pakolais-uuden tai ihon värin perusteella koettiin hyvin vaikeaksi käsitellä.
Kotoutumisen näkökulmasta epäoikeuden mukaiseksi koettu kohtelu aiheuttaa turhautumista:
Pakolaisuus… se on kyvyttömyyttä. Mun yritykset ja saavutukset ei merk-kaa mitään. Pakolaisuus sanoo. Tämä rajoittaa pakolaisuuden onnistumista Suomessa. En mielelläni tulis keskustelemaan hirveästi. Itse pakolaisuus
leimaus. En tullut pakolaisena vaan turvapaikanhakijana. Se on vielä pahempi, katsotaan rikollisena. Siitä huolimatta leimaa. Olet epätervetullut henkilö...
mennä pois. Vaikka tekisin mitä yhteiskunnan puolesta, niin se on sama. Saisin tuloksia.. jos mä istuisin ja miettisin kommentteja mitä tulee joka puolelta ja torjumisia en pystyis tekeen mitään.
Yhteiskunnallisiin asioihin osallistuminen ei takaa kuulu-misen tunnetta eikä tarkoita kokemusta aidosta osallisuudesta.
Eräs naisista selitti aluksi osattomuuden ja ulkopuolisuuden tun-nettaan kielitaidottomuudella. Naisella toiseuden kokemus jää vaille selitystä. Hän osasi kaiken mitä vaadittiin, mutta Suomi ei siltikään tuntunut kodilta eikä ottanut vastaan täysivaltaisena ihmisenä. Kertomuksissa poissulkemisen ja vähättelyn koke-mukset menettivät merkitystään vasta, kun kertoja oli saanut uudenlaista merkitysperspektiiviä hyvistä kohtaamisista mui-den suomalaisten kanssa. Moni naisista kertoi joutuvansa usein miettimään hyviä asioita ja kohtaamisia laimentaakseen viha-puheen aiheuttamaa mielipahaa tai syrjityksi tulemisen koke-musta. Tällaista elämäntilanteisuuksien rakennetekijöiden ja tajunnallisen ymmärtämisen välistä vuorovaikutusta Rauhala nimeää situaation säätöpiiriksi.
Suomalaiset tai täällä ei ole töitä kyllä tulee sellaisia päiviä mitkä mä haluun etsiä toista työpaikkaa. Joka paikassa ei ole täydellistä niin mä menen ettiin toista työpaikkaa ja sillä tavalla tai jotain sitten rauhoitun ja sanon nyt tämä asia on näin mä vain teen tämän ja tämän. Ja uudestaan.
Yksilölliset tekijät ja niiden merkityksellistyminen naisilla ohjaavat kotoutumiseen liittyviä valintoja ja naisten kokemusta vaikutusmahdollisuuksistaan. Naiset opiskelivat suomen kieltä ahkerasti, tekivät töitä opintojen ohessa ja verkostoituivat laa-jasti. Tosin kotoutumisen edistämiseen liittyvät valinnat eivät aina täysin olleet naisten vallassa.
Ja olen itse yrittänyt opiskella suomen kieltäkin. Toinen paikkani oli kir-jasto…aina lainasin suomen kielen oppikirjoja. Halusin opiskella suomen kie-len, koska huomasin ettei pärjää ilman. Jos aikoo jäädä pysyvästi tähän maa-han, niin täytyyhän sitä osata kieltä. Tajusin opiskelun merkityksen ja tär-keyden. Aluksi oli myös se että sosiaalityönkin takia, kun kävin keskustele-massa hänen kanssaan hän sanoi vaan, että täytyy vaan odottaa päätöstä, koska Ulkomaalaisvirasto on niin hidas. Mutta en jäänyt miettimään vaan yritin lähettää kirjeitä Ulkomaalaisvirastoon vaikka huonolla suomen kie-lellä. Heti kun opin kirjoittamaan suomea jonkin verran, niin lähetin kirjeitä vaikka minne.
Miksi kotoutumisen kokemuksen tutkimus on tärkeää?
Kotoutumiseen liittyvät kokemukset rakentuvat suhteessa aikaan, paikkaan ja erilaisiin olosuhteisiin. Ne konkretisoituvat erilaisissa toiminnoissa ja kohtaamisissa. Yksilölliset kokemukset haastavat samanaikaisesti itsestään selvinä pidettyjä oletuksia, asenteita ja ajattelutapoja pakolaisnaisista. He eivät ole vain heik-koja ja alistettuja yhteiskunnan laidalla eläviä ihmisiä. Naisilla on paljon vastuuta yhteiskuntamme hyvinvoinnissa. He huoleh-tivat, kasvattavat ja ruokkivat lapset ja ovat monella tapaa vas-tuussa seuraavan sukupolven hyvinvoinnista. Naisilla on paljon voimavaroja, jotka eivät tämän hetken kotouttamistyössä pääse näkyviin eivätkä näin ollen tule hyödynnetyksi. Pakolaisuuteen, naiseuteen ja kotoutumiseen liittyy merkittäviä kokemuksia:
surua, menetyksiä ja pelkoa sekä helpotusta turvaan pääsemi-sestä. Nämä kokemukset ovat elinikäisiä, ylisukupolvisia, vah-vasti henkilön identiteettiin sekä elämän valintoihin vaikutta-neita tekijöitä.
Kotoutumisen merkityksellistyminen muotoutuu fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten olemispuolien välisissä vuorovaiku-tussuhteissa. Naisten kertomuksissa nousee esiin kehollisuus ja terveyteen liittyvät ongelmat: naisten ruumiiseen kohdistu-neet vammat, pakolaisuuden aiheuttamat fyysiset sairaudet,
haitallisten ympäristötekijöiden vaikutus ja ravinnon puutteen tuottamat terveysongelmat. Naisten kerronnassa keho saa suu-ren merkityksen, ei ainoastaan väkivallan kohteena, vaan myös väkivaltaan altistavana tekijänä. Keho äärimmäisenä ihmisen ole-massaolon mahdollistajana kantaa mukanaan kokemuksia läpi yksilön elämän. Osa näistä merkityksellistyy uudelleen naisten myöhemmässä elämänvaiheessa ja kotoutumisen kokemusten yhteydessä.
Iranissa ensimmäinen elämä, oma tuttavat, työpaikka, oma elämä, oma perhe. Toinen elämä, leirin elämä. Kolmas elämä, Suomen elämä.
Tarkastelemalla yksilöllisiä kotoutumisen kokemuksia nou-see esiin tekijöitä, joihin naiset katsovat itse voivansa vaikuttaa.
Tällaisia ovat esimerkiksi yksilön omat valinnat. Näitä valintoja tehdään kuitenkin suhteessa kohtalonomaisiin rakennetekijöi-hin, joihin naiset eivät ole itse voineet vaikuttaa. Pakolaisuus merkityksellistyi myös vaihtoehtojen puutteena. Lähtömaahan palaamisen sulkeminen pois vaihtoehtona jättää kotoutumisen ainoaksi näistä vaihtoehdoista, johon naiset itse voivat vaikut-taa. Pakolaisuuden elämäntilanteisuus jatkuu eri muodoissa tur-vaan saapumisen jälkeenkin, mutta eri muodoissa. Kotoutumista kuvaillaan elämänmuutoksena, jonka moninaisuus esiintyy ja aktualisoituu eri tavoin eri ympäristöissä ja kohtaamisissa.
Kotoutumiselle suotuisia situaatiota ovat työ, ystävät, perhe, yli-rajaiset verkostot, mutta ne eivät välttämättä toteudu saman-aikaisesti tai lainkaan.
Lopuksi
Artikkelini tehtävä on ollut avata pakolaisnaisten kotoutumisen kannalta merkityksellisiä elämäntilanteita ja sitä, kuinka pal-kitut vuoden pakolaisnaiset kokevat pakolaisuuden ja sukupuo-len yhteyden. Tarkoitukseni ei ole ollut etsiä jotain erityistä ja
selittävää naiseudesta ja pakolaisuudesta, vaan tarkastella pako-laisuutta, naiseutta ja kotoutumista situaation säätöpiirin viite-kehyksessä eli ihmisen olemispuolten vuorovaikutussuhteissa.
Kyse on ihmisenä olemisesta ja sen toteutumisesta suomalai-sessa yhteiskunnassa.
Pakolaisnaiset ovat monella tapaa suunnan näyttäjiä, edellä-kävijöitä ja monelle esikuvia. Ennen kaikkea he ovat kuitenkin naisia, äitejä, isoäitejä, siskoja, puolisoja, tyttäriä, naapureita, työ-kavereita ja ystäviä. Ainutkertaisia ihmisiä, joiden kanssa jaamme arkemme. Heidän kokemukset pakolaisuudesta, naiseudesta ja kotoutumisesta ovat ainutkertaisia ja yksilöllisiä. Vaikka kyseessä on tiettyjen ihmisten subjektiiviset kokemukset, on palkituilla vuoden pakolaisnaisilla ajankohtaista ja tärkeää tietoa annet-tavana yleiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun. Kertomukset kotoutumisen kokemuksista kertovat samalla suomalaisen maa-hanmuuttopolitiikan lähihistoriasta ja kehittymisestä yksilön näkökulmasta.
Lähteet
Maahanmuuttajien osallisuus ja kotoutuminen (2018) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://thl.fi /fi /web/maahanmuuttajat-ja-monikulttuurisuus/
maahanmuuttajien-osallisuus-ja-kotoutuminen. Luettu 14.5.2018.
Perttula, Juha & Latomaa, Timo (2008) Kokemuksen tutkimus. 4. painos. Rovaniemi:
Lapin yliopistokustannus.
Rauhala, Lauri (1976) Filosofi nen orientoituminen psykosomatiikan ongelmaan.
Helsinki.
Rauhala, Lauri (1989) Ihmisen ykseys ja moninaisuus. Helsinki: Sairaanhoitajien koulutussäätiö.
Rauhala, Lauri (1993) Eksistentiaalinen fenomenologia hermeneuttisen
tieteenfi losofi an menetelmänä. Filosofi sia tutkimuksia 41. Tampere: Tampereen yliopisto.
Rauhala, Lauri (2005) Tajunnan itsepuolustus. 3. painos. Helsinki: Yliopistopaino.
Rauhala, Lauri (2014) Ihmiskäsitys ihmistyössä. 3. painos. Helsinki: Gaudeamus.
Riitta Granfelt
dosentti, yliopistonlehtori, Turun yliopisto riitta.granfelt@utu.fi