Eduskunnan lainsäädäntötoiminta ja kansan-edustajien toiminta edustajantoimessaan ja niiden arviointi ei kuulu oikeuskanslerin toimivaltaan.
näin ollen suurin osa eduskuntaa koskevista kan-teluista ei johda varsinaisiin selvittämistoimiin.
Oikeuskansleri valvoo tasavallan presidentin kanslian ja valtioneuvoston kanslian menettelyä kuten muidenkin viranomaisten menettelyä. Ker-tomusvuonna oikeuskansleri otti kantaa valtio-neuvoston kanslian menettelyyn tutkimushank-keen käynnistämisessä.
valtaosa oikeushallinnon alaan kuuluvis-ta kanteluasioiskuuluvis-ta koski aiempien vuosien kuuluvis-tapaan yleisiä tuomioistuimia. niitä tuli sekä vireille et-tä ratkaistiin runsaat 300. Hallinto- ja erityis-tuomioistuimien toiminnasta tehdyt kantelut mukaan lukien tuomioistuinkantelut ovat oikeus-kanslerinviraston suurin kanteluasiaryhmä. Mui-ta oikeushallinnon toimialan kantelumääriltään merkittäviä kantelukohderyhmiä ovat syyttäjävi-ranomaiset sekä asianajajat ja yleiset oikeusavus-tajat. saapuneiden kanteluiden määrät pysyivät mainituissa asiaryhmissä jokseenkin aiemmal-la tasolaiemmal-la lukuun ottamatta syyttäjäviranomaisten menettelystä tehtyjä kanteluita, joiden suhteelli-nen osuus oikeuskanslerille tehtyjen kanteluiden kokonaismäärästä kasvoi hieman.
tuomioistuinkanteluissa pyydetään usein oi-keuskansleria puuttumaan tuomioistuimen toi-mintaan vireillä olevassa oikeudenkäynnissä tai ilmaistaan tyytymättömyys tuomioistuimen te-kemään lainkäyttöratkaisuun. Oikeuskansleri ei
kuitenkaan voi puuttua riippumattomien tuo-mioistuinten harkintavaltansa rajoissa tapahtu-vaan lainkäyttöön. vireillä olevaa asiaa tai asiaa, jossa asianosaisen käytettävissä on vielä säännön-mukainen muutoksenhakumahdollisuus, ei pää-sääntöisesti ryhdytä edes tutkimaan. Muun ohel-la kerrotuista syistä tuomioistuinten menettelystä tehdyt kantelut johtavat verraten harvoin mihin-kään valtioneuvoston oikeuskanslerista annetussa laissa säädettyyn seuraamukseen.
tyypillisiä tuomioistuinkanteluiden aiheita ovat lainkäyttöratkaisujen sisällön ohella tyyty-mättömyys haastamismenettelyyn, prosessinjoh-toon istunnossa, asian käsittelyn viipymiseen ja julkisuuslainsäädännön soveltamiseen sekä väit-teet tuomarin puolueellisuudesta. tuomarit itse kantelevat toisinaan menettelystä virkanimityksis-sä. Kertomusvuonna seuraamuksia aiheuttaneet tuomioistuinkanteluasiat koskivat muun ohel-la puutteita ratkaisujen perustelemisessa ja ohel- lain-käyttöasioiden käsittelyn joutuisuudessa.
useimmiten vakavimmat tuomioistuimiin kohdistuvat laillisuusvalvonnalliset seuraamuk-set annetaan hovioikeuden tai poliisin ilmoi-tusten perusteella tietoon tulleissa tuomarien virkarikosasioissa ja oikeuskanslerinvirastossa suoritetussa rangaistustuomioiden tarkastustoi-minnassa tehtyjen havaintojen perusteella. Ker-tomusvuonna kaikkiaan kaksitoista tuomaria sai huomautuksen vastaisen varalle. Oikeuskans-leri päätti yhdessä syyteharkinnassaan olleista asioista nostettavaksi syytteen käräjätuomarin
tekemäksi epäillystä virkavelvollisuuden rikko-misesta.
Sisäasiainhallinnon toimialaa koskeneet kantelut koskivat aikaisempien vuosien tavoin pääosin poliisin toimintaa. poliisikantelut ovat oikeuskanslerille tehdyistä kanteluista yksi suu-rimmista asiaryhmistä. poliisikanteluja tuli kerto-musvuonna vireille 373 ja niitä ratkaistiin 374.
suurin osa niin saapuneista kuin ratkaistuista po-liisikanteluista kohdistui poliisin toimintaan esi-tutkintaviranomaisena. seuraamuksia aiheutti erityisesti esitutkintojen viipyminen, jonka seu-rauksena annettiin muun muassa yksi huomau-tus. Huomautus muun ohella esitutkinnan viipy-misestä annettiin myös yhdessä omana aloitteena tutkitussa asiassa. seuraamuksia aiheuttamatto-missa kanteluissa oli yleisimmin kyse asianomis-tajan tyytymättömyydestä esitutkinnan toimitta-matta jättämiseen tai sen joutuisuuteen.
Muista sisäasiainhallinnon toimialalle kuu-luvista viranomaisista kanneltiin lähinnä sa-tunnaisesti. Ratkaistuista muista kuin poliisi- kanteluasioista seuraamuksia aiheutti kaksi pe-lastustoimeen liittynyttä kantelua.
Valtiovarainhallinnon toimialaa koskevista kanteluista suuri osa kohdistui kunnalliseen itse-hallintoon. Kunnallishallinnon toiminnasta teh-dyissä kanteluissa nousivat esille julkisuuslain se-kä kielilain noudattamiseen liittyvät kysymykset.
Ratkaisuja annettiin muun muassa pöytäkirjan julkistamisesta internetissä, kaupungin menette-lystä tiedottamisessa ja asiakirjapyynnön käsitte-lyssä sekä kielilain noudattamisesta kaupungin toimitilojen pysäköintialueilla sekä päiväkotien ja koulujen opasteissa.
Opetus- ja kulttuurihallinnon saralla linjat-tiin oikeuskanslerin toimivallan rajoja ratkaisus-sa, jossa katsottiin sanasto ry:n hoitavan julkis-ta tehtävää kirjailijoille maksetjulkis-tavia korvauksia hallinnoidessaan ja kuuluvan siten tältä osin oi-keuskanslerin valvontavaltaan. erityisen ryhmän
kertomusvuonna muodostivat yliopistojen ope-tus- ja tutkintokielestä tehdyt kantelut. Muun muassa YK:n lapsen oikeuksien sopimus ja val-tioneuvoston periaatepäätökset edellyttävät kou-lujen demokratiakasvatusta ja lasten ja nuorten aktiivista osallistumista heitä koskevaan päätök-sentekoon. Oppilaitosdemokratian toteutumista valvottiin kertomusvuonna oppilaitoksiin tehdyil-lä tarkastuskäynneiltehdyil-lä sekä aikaisemmalla oppilai-toskäynnillä havaittujen puutteiden johdosta an-netulla ratkaisulla.
Sosiaali- ja terveyshallintoa koskevista kan-teluratkaisuista suuri osa koski kuntia. Kantelu-kirjoituksissa arvosteltiin useimmiten kuntien menettelyä toimeentulotuki- ja lastensuojelu-asioissa sekä kunnallisen terveydenhuollon toi-mintaa. Myös lastenvalvojien menettelystä lasten huoltoa, tapaamisoikeutta ja elatusapua koskevis-sa asioiskoskevis-sa sekä vanhusten ja vammaisten tarvitse-mien palvelujen saannista tehtiin kanteluita.
toimeentulotukea koskevissa kanteluissa oli usein kyse oikeudesta toimeentulotuen saami-seen tai toimeentulotuen määrästä. nämä ovat asioita, joiden ratkaiseminen ei kuulu oikeus-kanslerin toimivaltaan. tällöin kantelijoita on ohjattu hakemaan muutosta toimeentulotuki-päätökseen. Kanteluissa arvosteltiin usein myös toimeentulotukihakemusten pitkää ja lainvas-taista käsittelyaikaa. Käsittelyaikaa koskevia kanteluita siirrettiin aluehallintovirastojen käsi-teltäväksi viitaten sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (valvira) ja aluehallintoviras-tojen yhteiseen toimeentulotuen määräaikojen noudattamista koskevaan valtakunnalliseen val-vontaohjelmaan vuosille 2012–2014. seuraa-musratkaisuissa otettiin kantaa toimeentulo-tukipäätöksistä tehtyjen oikaisuvaatimusten viivytyksettömään käsittelyyn ja toimeentulo-tukipäätöksen viivytyksettömään täytäntöönpa-noon sekä sähköisesti tehdyn toimeentulotuki-hakemuksen käsittelyyn.
Muissa sosiaali- ja terveydenhuollon ratkai-suissa suurin yksittäinen kohde oli Kansanelä-kelaitos (Kela). sitä koskevat toimenpiteitä ai-heuttaneet ratkaisut käsittelivät määräaikojen noudattamista, työttömyysturvalain menettely-säännösten noudattamista ja asian riittävää selvit-tämistä.
sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan käsittelyaikoja koskeva asia on ollut oikeuskans-lerinvirastossa vireillä useamman kerran oma-na aloitteeoma-na vuodesta 2008 lukien (katso myös valtioneuvoston oikeuskanslerin kertomus 2012, s. 105). vuonna 2013 apulaisoikeuskansleri an-toi yhden muutoksenhakulautakuntaa koskevan kanteluratkaisun, jossa oli kysymys kohtuutto-man pitkästä käsittelyajasta. asian käsittely oli kestänyt sosiaaliturvan muutoksenhakulautakun-nassa kolme vuotta, mikä oli yli kaksi kertaa pi-dempi käsittelyaika kuin keskimääräinen käsit-telyaika lautakunnassa. apulaisoikeuskansleri esitti, että sosiaali- ja terveysministeriö hyvittäi-si kantelijalle kyseisen viivästyksen ja pyyhyvittäi-si mi-nisteriötä ilmoittamaan toimenpiteistään asiassa.
sosiaali- ja terveysministeriö totesi antamassaan lausunnossaan muutoksenhakijoiden yhdenver-taisen kohtelun edellyttävän, että viivästymistä ei hyvitetä kantelijalle.
apulaisoikeuskansleri antoi vuonna 2012 rat-kaisun, jossa se esitti sosiaali- ja terveysministe-riölle harkittavaksi, tulisiko potilasvahinkolain osittaisuudistuksen aloittamista kiirehtiä muun muassa sen selkeyttämiseksi, mikä
potilasvahin-kolautakunnan ratkaisusuosituksen merkitys on potilasvakuutuskeskuksen ja korvauksen haki-jan välisessä suhteessa. Kyseisessä asiassa oli ky-symys siitä, että keskus oli kumonnut hakijan hy-väksi aikaisemmin tekemänsä korvauspäätöksen potilasvahinkolautakunnan antaman ratkaisusuo-situksen perusteella eikä ollut noudattanut muun ohella hallintolain 6 §:ssä säädettyä luottamuk-sensuojaperiaatetta ratkaisua tehdessään. apulais-oikeuskanslerin vuonna 2013 antamassa potilas-vakuutuskeskusta ja potilasvahinkolautakuntaa koskevassa ratkaisussa oli kysymys samasta asias-ta. Hän esitti uudelleen sosiaali- ja terveysminis-teriön harkittavaksi, tulisiko potilasvahinkolain uudistuksen aloittamista kiirehtiä. sen lisäk-si apulaisoikeuskansleri elisäk-sitti harkittavaklisäk-si, että potilasvahinkolaissa selvennettäisiin muun ohel-la potiohel-lasvakuutuskeskuksen ja potiohel-lasvahinko- potilasvahinko-lautakunnan välistä suhdetta sekä esitettäisiin säännökset niistä perusteista, joilla potilasvakuu-tuskeskus voisi muuttaa aiemmin antamiaan pää-töksiä. Ministeriö on antamassaan vastauksessa katsonut, että potilasvakuutuskeskuksen ja po-tilasvahinkolautakunnan välinen suhde on sään-nelty selkeästi jo voimassa olevassa laissa. Mi-nisteriön suunnittelemassa potilasvahinkolain kokonaisuudistuksessa on tarkoitus säätää muun muassa siitä, voiko ja millä edellytyksin potilasva-kuutuskeskus muuttaa myönteistä päätöstään po-tilaan vahingoksi.
Muiden ministeriöiden hallinnonalalla kä-siteltyjä asioita esitellään toimialakohtaisesti.