poliisilaitoksella oli tehty päätös olla aloittamat-ta esitutkinaloittamat-taa yli kahden vuoden ja kahden kuu-kauden kuluttua tutkintapyynnön tekemisestä.
syyteoikeus käsillä olleesta asianomistajarikok-sesta oli jo päätöksentekohetkellä ollut vanhen-tunut.
esitutkintapäätöksen tehnyt komisario myön-si selvityksessään, että amyön-sia ei olimyön-si saanut olla kä-sittelemättä poliisissa, vaan se olisi tullut ratkaista tai tutkia kohtuullisessa ajassa niin, että syyteoi-keus ei olisi vanhentunut. apulaisoisyyteoi-keuskanslerin mielestä selvää oli, että asiaa ei ollut käsitelty lain edellyttämällä tavalla ilman aiheetonta viivytystä.
Merkillepantavaa myös oli, että esitutkinta-päätös ei perustunut syyteoikeuden vanhentu-miseen vaan siihen, että asianomistaja ei ollut vaatinut rangaistusta. Komisario myönsi, että tut-kintapyynnöstä ei edes ilmennyt, vaatiko asian-omistaja rangaistusta vai ei.
apulaisoikeuskanslerin mukaan hankitusta selvityksestä ei ilmennyt oikeudellisesti hyväksyt-täviä syitä sille, miksi esitutkintapäätös oli tehty väärän perusteen nojalla tai miksi asian käsitte-ly oli viipynyt niin pitkään, että rikoksen syyte-oikeus oli vanhentunut. apulaissyyte-oikeuskanslerin mielestä tutkinnanjohtajana toiminut komisario
esitutkintalain 6 §:n mukaan esitutkinta on toimitettava ilman aiheetonta viivytystä. esitut-kinnan viivytyksetön aloittaminen ja toimittami-nen palvelevat rikosten asianosaisten oikeustur-van toteutumista. viivytyksettömyys on tärkeää myös koko rikosoikeudellisen järjestelmän toi-mivuuden ja uskottavuuden kannalta. esitut-kintapäätöksen tekemisen viivytyksettömyyttä arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon oikeu-denkäynnistä rikosasioissa annetun lain 1 luvun 14 §:n 1 momentti, jonka mukaan asianomista-jan syyteoikeuden käyttämisen edellytyksenä on virallisen syyttäjän päätös jättää syyte nostamatta, tai syyttäjän taikka esitutkintaviranomaisen pää-tös siitä, että esitutkintaa ei toimiteta tai että se keskeytetään, taikka lopetetaan.
esitutkinnalle tai esitutkinnan aloittamista koskevan päätöksen tekemiselle ei voida asettaa enimmäisaikaa, vaan hyväksyttävää aikaa on ar-vioitava huomioon ottaen asian laatu, laajuus sekä yksilölliset erityispiirteet. asiaan liittyvät ulkoiset tekijät, kuten käytettävissä olevat tutkintaresurssit sekä poliisin mahdollisuus asettaa tehtävänsä kii-reellisyysjärjestykseen vaikuttavat tosiasiallisesti sekä esitutkinnan mahdolliseen aloittamiseen että sen toimittamiseen. ne eivät kuitenkaan ole hy-väksyttäviä syitä viipymiselle.
velvollisuus toimittaa esitutkinta ilman aihee-tonta viivytystä ei koske ainoastaan esitutkinnan mahdollisen aloittamispäätöksen jälkeisiä toimia (esitutkinta suppeassa merkityksessä), vaan myös esitutkinnan mahdollista aloittamista koskevan päätöksen tekemistä ja sitä edeltäviä toimenpiteitä (esitutkinta laajassa merkityksessä). viime kädes-sä perustuslain 21 §:n asianmukaisen hallinnon ja valtion virkamieslain 14 §:n viivytyksettömyyden periaatteet edellyttävät, ettei esitutkinnan aloitta-matta jättämistä koskevan päätöksen tekemistä viivytetä aiheettomasti.
apulaisoikeuskansleri kiinnitti poliisilai-toksen ja tutkinnanjohtajana toimineen
rikos-komisarion huomiota esitutkinnan edellytys-ten joutuisaan selvittämiseen sekä kirjallisedellytys-ten tutkinnan päätösten tekemiseen viivytyksettä (OKv/18/50/2011; ratkaisijana apulaisoikeus-kansleri Mikko puumalainen ja esittelijänä irma tolmunen).
Kantelija oli tehnyt poliisille tutkintapyynnön, jossa hän oli pyytänyt tutkimaan, oliko joku syyl-listynyt rikokseen, kun hänen asuntoonsa oli hä-lytetty poliisi ilman aihetta.
poliisilaitoksen selvityksestä ilmeni, että asi-aan osallisia henkilöitä ei ollut puhuteltu vuoden kuluessa tutkintapyynnön tekemisestä. apulaisoi-keuskansleri totesi, että vuosi on pitkä aika sen selvittämiseksi, onko asiassa syytä epäillä rikos-ta vai ei. päätös olla aloitrikos-tamatrikos-ta esitutkinrikos-taa oli tehty runsas vuosi ja kaksi kuukautta asian vireil-le tulon jälkeen.
esitutkintapäätöksen tekeminen oli kestä-nyt liian kauan asian laatuun nähden. apulais-oikeuskansleri kiinnitti tutkinnanjohtajan ja asiassa tutkijoina toimineiden huomiota esitut-kintapäätöksen viivytyksettömään tekemiseen (OKv/1143/1/2011; ratkaisijana apulaisoikeus-kansleri Mikko puumalainen ja esittelijänä Hen-na-Riikka välinen).
poliisilaitoksen kirjattua kantelijan tutkintapyyn-nön oli asian vireille tulosta tutkinnan aloitta-miseen kulunut yli seitsemän kuukautta. Jutun luonteen selvittyä tuolloin asia oli siirretty toisen poliisilaitoksen käsiteltäväksi.
poliisilaitoksen mukaan viivästyminen oli johtunut vaativien ja pitkäkestoisten rikosasioi-den priorisoinnin tarpeesta. apulaisoikeuskans-lerin sijaisen mukaan jutun laatu, laajuus ja yk-silölliset ominaispiirteet selviävät tyypillisesti tutkinnan alkuvaiheessa, minkä vuoksi ensim-mäisten kuulustelujen ja alustavien puhuttamis-ten toimittaminen on perusteltua tehdä
joutui-sasti. vasta tämän alustavan selvittämisen jälkeen voidaan puhua poliisin tehtävinä olevien asioi-den keskinäisestä priorisoinnista. vaikka asiassa syyt esitutkinnan aloittamisen viivästymiselle oli-vat sinänsä ymmärrettävät, asia olisi tullut käsitel-lä joutuisammin kuin nyt oli tapahtunut.
apulaisoikeuskanslerin sijainen saat-toi käsityksensä poliisilaitoksen tietoon (OKv/1657/1/2012; ratkaisijana apulaisoikeus-kanslerin sijainen Risto Hiekkataipale ja esitteli-jänä Outi lehvä).
Kantelija arvosteli poliisilaitoksen menettelyä esi-tutkinnassa katsoen muun ohella esitutkinnan viipyneen.
apulaisoikeuskansleri totesi, että epäillyn työturvallisuusrikoksen syyteoikeuden vanhen-tumisaika, esitutkinnassa suoritetut toimenpiteet ja esitutkinnan lopputulos huomioiden esitutkin-ta kyseisessä esitutkin-tapauksessa oli kestänyt liian kauan eikä asianomistajalle ollut jäänyt riittävästi aikaa asianomistajan toissijaisen syyteoikeuden käyttä-miseen. On tärkeää, että asianomistajaa tai syyttä-jää tiedotetaan tarvittaessa ajoissa syyteoikeuden vanhentumisen uhasta.
apulaisoikeuskansleri kiinnitti asiassa tutkin-nanjohtajana toimineen rikostarkastajan huomio-ta esitutkinnan viivytyksettömään toimithuomio-tamiseen (OKv/890/1/2011; ratkaisijana apulaisoikeus-kansleri Mikko puumalainen ja esittelijänä petri Rouhiainen).
poliisilla oli kulunut törkeää petosta koskevan esitutkinnan tutkinnan päätöksen tekemiseen ai-kaa yli kolme ja puoli vuotta tutkintapyynnön te-kemisestä. apulaisoikeuskanslerin sijainen totesi, että esitutkintaa ei ollut suoritettu lain edellyttä-mällä tavalla ilman aiheetonta viivytystä. tapah-tunut osoitti puutteita muun ohella tutkinnan johtamisessa ja juttuseurannassa.
esitutkinnan viipyminen oli loukannut asian-osaisten perustuslaissa turvattua oikeutta saa-da asiansa käsitellyksi ilman aiheetonta viivytys-tä. Kerrotun perusteella apulaisoikeuskanslerin sijainen kiinnitti poliisilaitoksen vakavaa huo-miota esitutkinnan joutuisuuden seurantaan (OKv/430/1/2012; ratkaisijana apulaisoikeus-kanslerin sijainen Risto Hiekkataipale ja esitteli-jänä Outi lehvä).
liikennerikoksen syyteoikeus oli vanhentunut ennen tuomioistuinkäsittelyä viivästyneen esitut-kinnan ja käräjäoikeuden haastamismenettelyssä tapahtuneiden virheiden yhteisvaikutuksesta.
apulaisoikeuskansleri kiinnitti poliisilaitok-sen huomiota vanhentumisvaarassa olevien ri-kosasioiden tutkinnan joutuisan etenemisen seurannan tärkeyteen. apulaisoikeuskansleri to-tesi, että yksittäisen esitutkinnan joutuisuuden seurannasta vastaa ensisijaisesti kyseisen asian tutkinnanjohtaja, mutta esitutkintojen joutui-suuteen on aihetta kiinnittää huomiota myös poliisilaitoksen sisäisessä laillisuusvalvonnassa, jonka toteutumisesta vastaa viime kädessä polii-silaitoksen poliisipäällikkö. Katso myös sivu 98 (OKv/237/1/2012; ratkaisijana apulaisoikeus-kansleri Mikko puumalainen ja esittelijänä tom smeds).
poliisilaitos oli kirjannut sille saapuneen tutkin-tapyynnön vasta runsaat neljä kuukautta sen pumisen jälkeen. asiassa tutkintapyynnön saa-pumisesta esitutkinnan aloittamatta jättämistä koskevan päätöksen tekemiseen oli kulunut seit-semän ja puoli kuukautta.
apulaisoikeuskansleri totesi päätöksessään, että poliisi oli laiminlyönyt kirjata tutkintapyyn-nön esitutkinnasta ja pakkokeinoista annetun asetuksen edellyttämällä tavalla viipymättä. polii-silta saadun selvityksen mukaan syynä
tapahtu-neeseen oli asian unohtuminen siinä tutkijana toi-mineelta rikosylikonstaapelilta.
esitutkintaa ei kerrotun laiminlyönnin vuok-si toimitettu evuok-situtkintalain edellyttämällä ta-valla ilman aiheetonta viivytystä. esitutkinnan aloittamatta jättämisestä asiassa päättäneen tut-kinnanjohtajan mukaan siitä, kun tutkintapyyn-tö viimein oli kirjattu, oli tutkintapäätutkintapyyn-töksen teke-miseen kulunut niin kauan kuin vastaavanlaisissa tapauksissa normaalisti. Kun viranomainen vas-taa käsiteltävänään olevan asian kokonaiskäsit-telyajasta, olisi apulaisoikeuskanslerin mukaan kuitenkin perusteltua, että se pyrkisi kompen-soimaan toiminnassaan tapahtuneesta virheestä aiheutunutta asian käsittelyn viivästymistä siten, että se virheen havaitsemisen jälkeen mahdolli-suuksien mukaan priorisoisi asian käsittelyä mui-hin vastaavanlaisiin asioimui-hin nähden. Hänen mie-lestään olisi näin ollen ollut asianmukaista pyrkiä käsittelemään asia tavanomaista ripeämmin sen jälkeen, kun se viimein oli kirjattu ja tullut tut-kinnanjohtajan tietoon.
apulaisoikeuskansleri kiinnitti asian tutkija-na toimineen rikosylikonstaapelin huomiota huo-lellisuuteen tutkintapyyntöjen käsittelyssä ja vel-vollisuuteen kirjata rikosilmoitus viipymättä. Hän saattoi tutkinnanjohtajana asiassa toimineen ko-misarion tietoon viranomaisessa aiheettomasti vii-pyneen asian käsittelyn priorisoinnista esittämän-sä näkemyksen (OKv/1369/1/2013; ratkaisijana apulaisoikeuskansleri Mikko puumalainen ja esit-telijänä petri Martikainen).