viranomaistoiminnan valvonnassa perus- ja ih-misoikeuksiin liittyvät kysymykset tulevat esille oikeuskanslerin koko tehtäväkentässä, niin val-tioneuvostovalvonnassa kuin kantelujen, omien aloitteiden ja tarkastusten yhteydessä. vaikka kanteluasiassa ei olisikaan erikseen vedottu pe-rusoikeussäännöksiin tai ihmisoikeussopimusten määräyksiin, otetaan ne asian käsittelyssä huo-mioon ilman, että kyseiseen sääntelyyn tulisi erik-seen vedota. Kantelu tutkitaan tästä näkökulmas-ta riippumatnäkökulmas-ta siitä, tuoko kantelija itse asiaa tästä näkökulmasta esiin. Ratkaisun siitä, onko asiaa syytä selvittää ja miten asiaa selvitetään, tekee oi-keuskansleri tai apulaisoioi-keuskansleri esittelijän valmistelun pohjalta. Myös tarkastuskohteiden valinnassa otetaan muun muassa huomioon, on-ko oikeuskanslerin tietoon tullut kyseiseen viran-omaistoimintaan liittyviä perus- ja ihmisoikeus-kysymyksiä.
valtioneuvoston toiminnan osalta nousivat kertomusvuonna esiin muun muassa perustus-lain 14 §:n 4 momentissa tarkoitetut osallistu-misoikeudet ja 21 §:n 2 momentissa tarkoitettu oikeus tulla kuulluksi kuntauudistuksen yhtey-dessä (OKv/5/21/2013 jne. ja OKv/501/1/2013 jne.) sekä perustuslain 12 §:n 2 momentissa tar-koitettu oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ns. Kreikka-vakuusasiakirjoja koskevien asiakir-japyyntöjen yhteydessä (OKv/917/1/2013 jne.).
Kirjastokorvauksia koskevien tietojen pyytämistä opetus- ja kulttuuriministeriöltä ja sanasto ry:ltä
koskevassa asiassa oli esillä julkisuuslain soveltu-minen (OKv/1078/1/2011). valtioneuvoston pää-töksenteon ennakollisessa valvonnassa tehtyjä ha-vaintoja selostetaan jaksossa 3.
seuraavassa jaksossa on perustuslain 2 lu-vun pykäläkohtaista ryhmittelyä noudattaen esi-tetty muita kertomusvuoden ratkaisuja, joissa on otettu kantaa perusoikeuksiin liittyviin kysymyk-siin. tässä jaksossa esitetyissä ratkaisutiivistelmis-sä on tarkoitus tuoda esiin ratkaisujen perus- ja ihmisoikeusnäkökulma. Ratkaisujen yksityiskoh-taisemmat selostukset löytyvät hallinnonalakoh-taisista jaksoista. Joissakin ratkaisuissa on kyse useamman kuin yhden perusoikeuden toteutumi-sesta. tällöin ratkaisua on selostettu sen perusoi-keutta koskevan perustuslain pykälän yhteydessä, josta ratkaisussa on pääosin ollut kyse. useassa perusoikeussäännöksessä – ja vastaavasti ihmisoi-keussopimusten määräyksissä – edellytetään, että perusoikeudesta säädetään tarkemmin lailla. siten perusoikeuden tarkempi sisältö ja ulottuvuus tu-levat määritellyiksi erityislainsäädännössä. näin ollen yksittäisessä kanteluratkaisussa ei välttä-mättä viitata taustalla vaikuttavaan perusoikeus-säännökseen, vaan ratkaisu perustetaan sovellet-tavaan erityislainsäädäntöön. lähinnä ratkaisuissa viitataan asianomaisiin perustuslain säännöksiin silloin, kun niiden suora soveltaminen on ollut asiassa harkittavana.
Kertomusvuoden ratkaisuissa on edellisvuo-sien tapaan useimmiten noussut esille
perustus-lain 21 §:ssä säädetty oikeusturva. Oikeus oi-keudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja erityisesti oikeus hyvään hallintoon on tullut esille useim-min. Ratkaisuissa on käsitelty etenkin oikeutta saada asia käsitellyksi ilman aiheetonta viivytystä, oikeutta saada perusteltu päätös sekä hyvään hal-lintoon kuuluvia viranomaisvelvoitteita asiakir-japyyntöjen ja tiedustelujen käsittelyssä ja niihin vastaamisessa. pääasiallisena ja toistuvana perus-oikeusongelmana oikeuskanslerin laillisuusval-vonnassa näyttäytyvät kohtuuttoman pitkät kä-sittelyajat, jolloin oikeuksiin pääseminen ei ole toteutunut. Kyse on toisaalta ollut usein siitä, et-tä puute oikeusturvan ja hyvän hallinnon toteu-tumisessa on johtanut siihen, että muut perusoi-keudet eivät ole toteutuneet.
Yhdenvertaisuus tarkoittaa muun muassa si-tä, että viranomaisen menettely on samankaltai-sissa asioissa samanlainen ja että asiat ratkaistaan samalla huolellisuudella. Myös kertomusvuon-na annettujen ratkaisujen perusteella voidaan to-deta, että yhdenvertaisuuden toteutuminen täl-tä kannalta voi käytäl-tännössä riippua myös hyvän hallinnon toteutumisesta. Yhdenvertaisuus voi jäädä toteutumatta esimerkiksi silloin, jos viran-omainen ei selvitä asiaa riittävästi ja tästä syys-tä on jopa sattumanvaraista, mitkä tiedot viran-omaisella on käytettävissään asiaa ratkaistessaan.
tämänkaltaisesta tilanteesta oli kyse Kansan-eläkelaitosta eli Kelaa koskevassa päätökses-sä (OKv/1210/1/2011). tapauksessa ilmeni, et-tä henkilön ulkomaille muuttamista selvitettiin vain yhdellä kirjeellä, johon vastaamattomuu-den seurauksena henkilö voitiin poistaa suo-men sosiaaliturvajärjestelmästä. toisaalta hal-linnon toimimattomuus voi johtaa siihen, että valvovalla viranomaisella ei ole käytettävissään edes tietoa siitä, toteutuuko yhdenvertaisuus vai ei. tällöin asiaan ei ole myöskään mahdollista puuttua. tämänkaltainen ongelma tuli esiin toi-meentulotukilain ja lastensuojelulain
määräaiko-ja tarkasteltaessa ratkaisussa OKv/17/50/2010 määräaiko-ja OKv/10/50/2011.
Oikeuskansleri on viime vuosina toistuvas-ti kiinnittänyt huomiota hallinnon läpinäkyvyy-teen ja erityisesti asiakirjajulkisuuläpinäkyvyy-teen. Myös kertomusvuonna ratkaistujen kanteluiden perus-teella voidaan todeta, että viranomaistoiminnan julkisuuteen liittyvät kysymykset ovat edelleen vi-ranomaisille vaikeita. viranomaistoiminnan jul-kisuudella on kuitenkin tärkeä merkitys myös pe-rusoikeuksien toteutumisen kannalta. Kansalaisen näkökulmasta tieto esimerkiksi asiassa tehdystä päätöksestä ja sen perusteluista voi olla tarpeen sen arvioimiseksi, millaisiin toimenpiteisiin hä-nen on tarpeen ryhtyä oikeuksiinsa pääsemiseksi.
viranomaisten asiakirjojen julkisuus palvelee myös viranomaisten toiminnan valvontaa ja sil-lä on tärkeä merkitys avoimen ja demokraattisen yhteiskunnan viranomaistoiminnan yleisen luo-tettavuuden kannalta. viranomaistoiminnan jul-kisuudesta annetun lain mukaan laissa säädet-tyjen tiedonsaantioikeuksien ja viranomaisten velvollisuuksien nimenomaisena tarkoituksena on toteuttaa avoimuutta ja hyvää tiedonhallinta-tapaa viranomaisten toiminnassa sekä antaa yk-silöille ja yhteisöille mahdollisuus valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä, muodostaa va-paasti mielipiteensä sekä vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja valvoa oikeuksiaan ja etujaan. tietoi-suus asiakirjajulkisuudesta voi toimia myös enna-kollisesti ohjaten viranomaisten toimintaa.
Kanteluiden perusteella perus- ja ihmisoi-keuksien toteutumiseen liittyvät ongelmat ovat myös useimmiten lähinnä viranomaisten menet-telyihin liittyviä ongelmia. vain harvoin kyse on lainsäädännön sisältöön tai puutteeseen liittyvis-tä ongelmista. Kantelut kohdistuvat pääsääntöi-sesti viranomaisten menettelyyn yksittäisissä ta-pauksissa, jolloin niiden kautta välittyy tietoa osin sattumanvaraisesti. tämän vuoksi perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen valvonnassa
tar-kastuskäynneillä ja mahdollisuudella ottaa asia tarkasteltavaksi omana aloitteena on tärkeä ase-ma. Mikäli yksittäiseen viranomaismenettelyyn kohdistuva kantelu on antanut aiheen epäillä, että virheellinen menettely ulottuu yksittäista-pausta laajemmalle, on valvontatoimenpiteitä voitu ulottaa yksittäistä kantelua laajemmalle.
tämäntyyppiset valvontatoimet mahdollistavat esimerkiksi viranomaisten ohjeistuksessa ole-vien puutteiden tai soveltamiskäytäntöjen sel-vittämisen. tällöin voidaan tarkastella, kuinka perustuslaissa julkiselle vallalle asetettu velvoi-te tovelvoi-teuttaa ja suojata perus- ja ihmisoikeuksia toteutuu.
perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen kan-nalta on merkittävää, että oikeuskansleri ylimpä-nä laillisuusvalvojana voi päätöksillään ohjata vi-ranomaiskäytäntöjä ja tuoda ratkaisuissaan esille hallinnonalakohtaisen lainsäädännön noudatta-misen rinnalle perus- ja ihmisoikeuksien toteutu-misen näkökulmaa. tämä asettaa toisaalta viran-omaiskäytäntöjen ohjaamiselle erityisiä haasteita, sillä perus- ja ihmisoikeuksia käytännössä vir-katoimiensa kautta toteuttavilla viranhaltijoil-la ei useinkaan ole oikeudellista koulutusta. täl-löin perusoikeuksia käytännössä merkittävälläkin tavalla toteuttavan virkatoimen perusoikeus-ulottuvuus voi jäädä viranhaltijalle epäselväksi.
esimerkiksi sosiaalityöntekijän tekemä
toimeen-tulotukipäätös toteuttaa perusoikeutta välttämät-tömään toimeentuloon ja huolenpitoon ja lisäksi päätöksen saaminen laissa säädetyssä määräajas-sa toteuttaa myös perusoikeutta määräajas-saada asia kä-sitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä. lisäksi päätöksellä on myös yhdenver-taisuusulottuvuus, sillä sosiaaliturvaa toteutetta-essa ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan henkilöön liittyvän syyn pe-rusteella. Yhtä lailla vaikkapa oikeus saada viran-omaiselle osoitettuun asialliseen yhteydenottoon kohtuullisessa ajassa vastaus tai oikeus saada tar-vittaessa muutoksenhakukelpoinen päätös to-teuttaa perusoikeutta hyvään hallintoon. toisaal-ta myöskään oikeudellisen koulutuksen saaneilla virkamiehillä ei edelleenkään välttämättä ole riit-tävää perus- ja ihmisoikeusosaamista, vaikka pe-rus- ja ihmisoikeusnäkökulma onkin viime vuosi-na ollut esillä sekä oikeustieteellisessä perus- että täydennyskoulutuksessa. perus- ja ihmisoikeus-tietämyksen puute korostaa sekä yleisen että eri-tyisesti virkamiehille suunnatun perus- ja ihmis-oikeuskoulutuksen ja -kasvatuksen merkitystä.
Yhtenä osana tähän tähtäävää toimintaa voidaan pitää oikeuskanslerin toimenpideratkaisuja, joil-la oikeuskansleri voi tarpeen mukaan ohjata jo-ko paikallistason viranomaistoimintaa tai esittää näkemyksensä ohjauksen puutteista kyseisen hal-linnonalan keskusviranomaiselle tai ministeriölle.