3.4.1 Yhtiön koko
Yhtiön koolla ja toimitusjohtajan palkkioilla on merkittävä positiivinen yhteys (Gregory Smith 2012; Newman ja Bannister 1998; Finkelstein ja Hambrick 1989). Yrityksen koko on yksi tär-keimmistä toimitusjohtajan palkkaan vaikuttavista tekijöistä. Selityksenä tälle on annettu, että yleensä yrityksen kasvaessa myös niiden toiminta monimutkaistuu. Monimutkaistuva yhtiö luo tarpeen taitavammille johtajille, sillä yritysten johtoon halutaan mahdollisimman kyvykkäät johtajat. Näiden palkkiot ovat luonnollisesti korkeampia. (Core ym. 1999) Yrityksen kokoa käytetäänkin lähes poikkeuksetta vähintään kontrollimuuttujana toimitusjohtajan ja yrityksen menestyksen suhdetta tutkivissa tutkimuksissa.
Suuremmilla yrityksillä on myös paremmat taloudelliset resurssit palkata taitavampia toimitus-johtajia (Newman ja Bannister 1998). Rosenin (1982) tutkimuksessa, jossa tutkittiin yrityksen koon ja toimitusjohtajan palkitsemisen välistä yhteyttä, saatiin tulos, jossa palkitsemisen väli-sen yhteyden voimakkuuden todettiin säilyvän suhteelliväli-sen yhtenäiväli-senä riippumatta yrityksestä, toimialasta, maasta tai ajanjaksosta. Tutkija painottaa suurten pörssiyhtiöiden toimitusjohtajien roolia ja vastuuta, sillä heillä on huomattavasti taloudellista valtaa. Toimitusjohtajan päätös voi vaikuttaa koko yhtiön tuottavuuteen ja menestykseen. Rosenin (1982) mukaan on järkevää ja yhtiölle tehokasta maksaa riittävästi palkkaa parhaalle mahdolliselle johtajalle ja antaa hänelle mahdollisuus käyttää hänelle annettua valtaa, kuin palkata halvempi, mutta kyvyttömämpi joh-taja. Kokemattomampi toimitusjohtaja, jonka taidot riittäisivät pienemmän yhtiön johtamiseen, voisi aiheuttaa suuremmalle yritykselle enemmän epäsuoria kustannuksia kuin taitavampi, ko-vapalkkainen toimitusjohtaja, jonka kyvyt riittävät suuren yrityksen johtamiseen.
Eurooppalaisella aineistolla tehdyssä tutkimuksessa (Immonen 2012) yrityksen koko liikevaih-don luonnollisella logaritmilla mitattuna oli tilastollisesti erittäin merkitsevästi (p<0,000) ja po-sitiivisesti yhteydessä kokonaiskäteispalkkioihin ja kiinteään palkkaan riippumatta siitä, oliko mallissa mukana myös kulttuurialue-, toimiala- sekä vuosidummy -muuttujat. Yrityksen koko ei kuitenkaan ole tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä bonuksiin. Tutkimuksessa yllätyttiin siitä, ettei yrityksen menestyskään ole bonusten suhteen tilastollisesti merkitsevää.
Ekosen (2014) pohjoismaisessa tutkimuksessa yrityksen kokoa kuvaava muuttuja, luonnolli-sella logaritmilla mitattu liikevaihto, oli merkitsevä (p<0,01%) kaikilla palkitsemismuuttujilla.
Kokonaiskäteispalkkion ja kiinteän palkkion osalta erittäin merkitsevä (p<0,001%) ja muuttu-van rahapalkankin osalta merkitsevä (p<0,01%). Myös suomalaisiin yrityksiin keskittyvässä palkkiotutkimuksessa on löydetty merkittävä ja positiivinen yhteys yrityksen koon ja toimitus-johtajan palkitsemisen välisessä suhteessa. (Holopainen 2010; Vares 2017). Yrityksen koolla on tilastollisesti merkitsevä positiivinen yhteys rahapalkkaan. Sekä työntekijöiden että liike-vaihdon määrällä laskettuna.
3.4.2 Yhtiön menestys
Yhtiön menestyksen ja toimitusjohtajan palkkioiden välistä suhdetta on pitkään tutkittu keskei-senä syy-seuraus suhteena palkitsemistutkimuksessa, jossa yhtiön menestyksen tulisi vaikuttaa positiivisesti toimitusjohtajan tulospalkkioihin. Tämä perustuu agentti- ja optimaalinen sopi-mus -teoriaan, jossa yrityksen menestyksen ja johtajan palkkion tulisi korreloida positiivisesti keskenään (Murphy 1999 ja 2012). Johdon palkitsemisjärjestelmät tulisi suunnitella siten, että palkitseminen tapahtuu siitä menestyksestä, joka kuuluu johdon ansioksi. Siten palkkioiden tulisi nousta harkiten menestyksen kanssa. Toimivaa mittaria voidaan pitää hyvin tärkeänä osana toimitusjohtajan palkitsemisessa. Yleensä tutkitaan toimitusjohtajan palkitsemisen ja tu-loksen tai osakkeen arvon välistä suhdetta (Newman ja Bannister 1998). Optimaalinen sopimus -teoriaa on kritisoitu siitä, että yrityksen menestykselle ja toimitusjohtajan palkitsemiselle ei ole useissa tutkimuksissa löydetty positiivista yhteyttä tai positiivinen yhteys ei ole ollut tilas-tollisesti merkitsevä (Bebchuk ym. 2002; Core ym. 1999; Finkelstein ja Hambrick 1989).
Eurooppalaiseen aineistoon perustuva Immosen (2012) tutkimus yrityksen menestyksen, eli koko pääoman tuottoasteen, havaittiin olevan positiivisesti ja tilastollisesti merkitsevästi
yhtey-dessä ainoastaan bonukseen. Tilastollisesti merkitsevä yhteys kuitenkin poistui, kun regressio-analyysiin lisättiin kulttuurialue-, toimiala- ja vuosidummyt. Tutkimuksessa saatiin tulos, jossa yrityksen menestys vaikutti yllättäen negatiivisesti kiinteään palkkaan yhteyden ollessa tilas-tollisesti merkitsevä. Kokonaiskäteispalkkioiden ja yrityksen menestyksen välille ei löydetty tilastollisesti merkitsevää yhteyttä, jota tutkijat pitivät myös yllättävänä. Syynä optimaalinen sopimus -teorian vastaiseen tulokseen Immosen (2012) tutkimuksessa selitettiin tuloksen ole-van paremmin selitettävissä johtajan valta -teorian avulla, minkä mukaan johtajan omat intressit saattavat ohjata palkitsemisen määräytymistä hänen saavuttaessa niin sanotun etulyöntiaseman hallitukseen nähden.
Myös Ekonen (2014) päätyy samankaltaiseen tulokseen. Hänen tutkimuksessaan tulokseksi saatiin menestystä kuvaavan palkitsemismuuttujan ROA:n regressiokertoimen heikko tilastol-linen merkittävyys kokonaiskäteispalkkion ja palkan muuttuvan osan osalta, jota pidettiin yl-lättävänä. Tulos oli tilastollisesti merkitsevä vain kiinteän palkan osalta, missä regressiokerroin oli negatiivinen. Tutkijan mielestä tämä tarkoittaa sitä, että menestys ei nosta kiinteää palkkaa, vaan pikemminkin sillä olisi lievä negatiivinen suhde. Myös tässä tutkimuksessa heikkoa suh-detta selitetään Bebchuk ja Friedin (2003) mukaan johtajan valta -teorialla.
Kotimaisella tutkimusaineistolla tehdyssä tutkimuksessa ROA saa hieman negatiivisen arvon jokaisella palkkiomuuttujalla, mutta tulos ei ole tilastollisesti merkitsevä (Vares 2017). Myös-kään Holopainen (2010) ei havaitse ROA ja rahapalkan tasolla tilastollisesti merkitsevää yh-teyttä. Mäkisen (2007) tutkimustulokset osoittavat, että ROA ja osakkeen tuotolla on tilastolli-sesti merkitsevä yhteys toimitusjohtajan palkitsemisen tasoon vuosina 1996–2002 suomalai-sista pörssiyhtiöistä koostuvassa otoksessa. Sen sijaan ROA:n muutoksen ja toimitusjohtajan palkan muutoksen välille ei löydy tilastollisesti merkitsevää yhteyttä. Holopaisen (2010) tutki-muksessa yrityksen menestystä mitattiin myös vaihtoehtoisilla mittareilla: oman pääoman tuo-tolla, liiketulosprosentilla sekä ROA:lla, josta on eliminoitu negatiiviset arvot. Liiketulospro-sentin osalta mielenkiintoinen havainto oli se, että muuttuja sai tilastollisesti merkitsevän nega-tiivisen regressiokertoimen, kun selitettävänä muuttujana on kokonaispalkka.
3.4.3 Yhtiön toimiala
Yhtiön toimialan on usein todettu vaikuttavan toimitusjohtajan palkitsemisjärjestelmän raken-teeseen, palkkiotasoon sekä palkitsemisen kasvuun, mutta vähemmän kuin yhtiön koon (Mur-phy 1999; Barkema ja Gomez-Meja 1998). Sappin (2008) mukaan säännellyillä toimialoilla on uskottu olevan pienemmät palkkiot ja palkkioiden muutokset siitä syystä, että lainsäätäjien seu-ranta ja suora valvonta vähentävät toimitusjohtajien välttämättömyyttä ja joustavuutta tehdä merkittäviä liiketoimintapäätöksiä. Myös osakeoptioiden vähyys palkitsemiskeinona voi selit-tää palkkioiden välistä eroa. Tutkijan mukaan säännellyillä toimialoilla myönneselit-tään huomatta-vasti vähemmän optioita kuin esimerkiksi rahoitusalalla. Toimitusjohtajan palkitsemisen taso on Barkeman ja Gomez-Mejian (1998) mukaan sitä suurempi mitä epävarmemmassa ja vaihte-levammassa toimintaympäristössä yritys toimii. Palkitseminen toimii tällöin korvauksena suo-ritetun työn monimutkaisuudesta, jolloin se voi olla hyvin eritasoista esimerkiksi korkean tek-nologian yritysten ja matalan tektek-nologian yritysten välillä. Myös Euroopassa toimialalla näyt-täisi olevan merkittävä vaikutus palkitsemisen tasoon (Immonen 2012).
Kotimaisella aineistolla tehdyssä tutkimuksessa Holopaisen (2010) tutkimustulosten mukaan informaatioteknologia-, perusteollisuus ja terveydenhuolto -toimialoilla toimitusjohtajat näyt-täisivät ansaitsevan parempia palkkioita verrattuna kuluttajille suunnattuun palvelusektoriin.
Tämä voi tutkijan mukaan selittyä kyseisten toimialojen erilaisesta toimintaympäristöstä, joka asettaa toimitusjohtajan työlle enemmän vaatimuksia ja riskejä. Lisäksi perusteollisuudessa pal-kat ovat perinteisesti olleet paremmat palvelusektoriin verrattuna. Ikäheimon ym. (2003) tutki-muksessa ei löydetty merkittävää yhteyttä yrityksen segmenttien lukumäärän eli liiketoimin-nallisen hajautuksen ja toimitusjohtajan palkitsemisen tason välillä.
3.4.4 Yhtiön omistuksen keskittyminen
Yrityksen omistusrakenne on myös yksi tärkeimmistä toimitusjohtajan palkkioon vaikuttavista seikoista (Alves ym. 2016; Werner ym. 2005). Hajanaisempi omistus luo todennäköisimmin agenttikustannuksia. Alves ym. (2016) väittävät, että perheyrityksissä on vähemmän agentti-kustannuksia, sillä yritykset, joissa toimitusjohtaja on perheenjäsen, ovat esittäneet parempaa tulosta verrattuna ulkopuolisten toimitusjohtajien hallinnoimien yritysten tulokseen. Tämän seurauksena toimitusjohtaja palkkio olisi pienempi perheyrityksissä. Lisäksi omistajien mää-räysvallassa olevilla yrityksillä on suurempi korrelaatio yrityksen suorituskyvyn kanssa kuin
ulkopuolisen johtajan yrityksissä. (Werner ym. 2005) Omistajien kannalta keskittyneempi omistus tekee valvonnan tehokkaammaksi. Suuromistajat kykenevät esimerkiksi vaikuttamaan äänimääränsä avulla yhtiön toimintaan tai hallitusjäsenten valintaan yhtiökokouksissa.
Core ym, (1999) löysivät merkittävän yhteyden omistusrakenteen ja toimitusjohtajan palkitse-misen välillä. Omistuksen keskittypalkitse-misen on todettu hillitsevän toimitusjohtajien palkkioita ja se voi selittää merkittävän osuuden toimitusjohtajan palkkiosta. Toimitusjohtajan palkkio nousi tutkimuksessa sitä mukaa mitä heikompia hallinnon rakenteet olivat. Bebchukin ja Friedin (2004) mukaan ylimmän johdon palkkaa voi kasvattaa yksittäisen suuren ulkopuolisen omista-jan puuttuminen. Omistuksen keskittyminen voi vaikuttaa myös toimitusjohtaomista-jan ja yrityksen menestyksen väliseen suhteeseen (Hambrick ja Finkelstein 1989). Vaikutus korostuu, jos suurin omistaja on institutionaalinen sijoittaja. Myös Sapp (2008) havaitsi tutkimuksessaan, että yhti-öissä, joissa on määräävä osakkeenomistaja, toimitusjohtajalle maksetaan pienempiä palkki-oita. Conyon ja He (2004) puolestaan havaitsivat yhdysvaltalaisella aineistolla, että jos palkit-semisvaliokunnan jäsenenä toimi merkittävän osakkeenomistajan edustaja, toimitusjohtajan kiinteä palkka oli alhaisempi kuin verrokki toimitusjohtajalla ja myös osakesidonnaisia palkit-semismuotoja käytettiin maltillisemmin.
Finkelstein ja Hambrick (1989) väittivät, että toimitusjohtajan perheen muiden jäsenten omis-tukset yhtiössä antavat myös toimitusjohtajalle valtaa. Lisäksi perheenjäsenet eivät välttämättä ole yhtä valppaita kuin itsenäiset johtajat, joten toimitusjohtajalla voi olla vapaammat kädet palkan määrittämisessä. Toimitusjohtajien osakeomistusten ja palkan välillä havaittiin kon-kaavi käyrä (käänteinen U-muoto), mutta toimitusjohtajan osakeomistuksen sekä tulospalkkion ja kokonaiskäteispalkkioiden välillä ei ollut merkittävää yhteyttä. Ekosen (2004) tutkimuksessa toinen regressioanalyysin perusteella vahvistettava hypoteesi oli omistuksen keskittymisen ja toimitusjohtajan palkitsemisen välinen negatiivinen suhde. Mitä keskittyneempää omistus on, sitä paremmin suuret omistajat voivat valvoa toimitusjohtajaa ja vaikuttaa esimerkiksi palkit-semiseen. Tämä suhde ei kuitenkaan tutkimuksen perusteella ollut tilastollisesti merkitsevä kiinteän palkan osalta.