Tutkimuksessa tarkastellaan poliisin monialaista, kotouttavaa yhteistyötä. Tosin poliisin sanastossa ei välttämättä puhuta ”kotoutumisesta” vaan esimerkiksi ar-jen turvallisuuden edistämisestä (Crawford & Hutchinson 2016), turvallisuutta uhkaavien häiriöiden tai rikollisuuden estämisestä eri ympäristöissä, kuten asuinalueilla, oppilaitoksissa tai kauppakeskuksissa (Sisäisen turvallisuuden strategia 2017). Lisäksi poliisi on yhtenä viranomaisena mukana hyvien väes-tösuhteiden vahvistamisessa (Yhdenvertaisuuslaki 2014). Käytännössä kyse on poliisin sidosryhmätyöstä eri toimijoiden kanssa sekä ennalta estävän työn pai-kallisista toimintamuodoista (Poliisin ennalta estävän työn strategia 2019). Tämä tarkoittaa esimerkiksi erityyppisiä tilaisuuksia, kohtaamisia, keskusteluja, tiedo-tusta ja tiedonvaihtoa, luentoja sekä ”kuulumisten kysymistä” tilannekuvan sekä erilaisten heikkojen signaalien kokoamiseksi. Poliisi pyrkii rakentamaan ja vah-vistamaan luottamusta paitsi heidän työtään, myös muiden viranomaisten työtä kohtaan. Tämä nähdään tarpeelliseksi työskenneltäessä erityisesti niin sanotuista hajoavista tai hauraista yhteiskunnista Suomeen muuttaneiden henkilöiden ja yhteisöjen kanssa.
Poliisilain (2011) ensimmäisessä pykälässä todetaan, että
Poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjes-tyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen sekä rikosten ennalta estäminen, paljastami-nen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen. Poliisi toimii turvallisuuden yllä-pitämiseksi yhteistyössä muiden viranomaisten sekä yhteisöjen ja asukkaiden kanssa ja huolehtii tehtäviinsä kuuluvasta kansainvälisestä yhteistyöstä (Poliisilaki 2011, §1).
Poliisin tehtävä on edistää yhteiskuntajärjestystä ja turvallisuutta. Samalla todetaan, että poliisi ei voi yksin turvata ihmisten arkea ja yhteiskunnan turval-lisuutta, vaan tämä edellyttää poliisilta yhteistyötä muiden viranomaisten ja eri sidosryhmien kanssa (Sisäisen turvallisuuden strategia 2017; Poliisin ennalta es-tävän työn strategia 2019; myös esim. Ankkuritoiminnan käsikirja 2019).
Suomessa poliisikoulutus antaa valmiudet erilaisiin työtehtäviin, joiden edellyttämä ammatillinen osaaminen hioutuu käytännön kokemuksen myötä.
Nykyinen kolmen ja puolen vuoden mittainen koulutus vastaa alempaa korkea-koulututkintoa. Tällä on pyritty vahvistamaan poliisin ammatillista osaamista aiempaa laajemmin. Koulutusta toteutetaan sekä suomen- että ruotsinkielisenä.
Perusteina koulutukseen hakeutumiseen pidetään työn monipuolisuutta, amma-tin käytännönläheisyyttä sekä halua auttaa muita ihmisiä (Vuorensyrjä & Leh-muskoski 2017, 16). Poliisiorganisaatio tarjoaa sisäisesti mahdollisuuksia erilai-siin asiantuntijatehtäviin, mikä nähdään yhtenä selityksenä ylemmän korkea-koulututkinnon suorittaneiden osuuden kasvulle hakijoista (10,5 % hakijoista vuonna 2017; emt.), tosin samalla poliisissa on oltu huolissaan erityisosaajien siir-tymisestä muille aloille. Poliisin ylemmässä ammattikorkeakoulututkinnossa keskitytään johtamistaitoihin ja esimiestehtäviin. Tutkinto antaa kelpoisuuden päällystövirkoihin. Näiden lisäksi järjestetään ammatillista täydennyskoulutusta poliisihallinnossa työskentelevien ammattitaidon ylläpitämiseksi ja kehittä-miseksi. Nykyisen poliisin tutkinnon opetussuunnitelman vapaasti valittavina opintoina voi paneutua ennalta estävään toimintaan yhden kurssin osalta. Sidos-ryhmäyhteistyön osaaminen sisältyy osaksi Yhteiskunnallisen turvallisuuden kehittämisosaaminen -opintokokonaisuutta ja harjaantuu työelämässä koulutuk-sen jälkeen (Poliisi AMK opetussuunnitelma 2018–2020).
Poliisin yhteistyötä voi tyypitellä eri perustein (Taulukko 1). Ensinnäkin jo juridisesti poliisin yhteiskunnallinen tehtävä edellyttää yhteistyötä muiden vi-ranomaisten sekä yhteisöjen ja asukkaiden kanssa (Poliisilaki 2011, § 1). Myös esimerkiksi nuorisolaki (2016, § 9), laki kotoutumisen edistämisestä (2010, § 31-32) sekä yhdenvertaisuuslakiin (2014) pohjautuva velvoite hyvien väestösuhtei-den edistämisestä12 ohjaavat poliisin yhteistyötä. Lisäksi vakavan väkivallan, lä-hisuhdeväkivallan tai väkivaltaisen ekstremismin ehkäisyyn13 liittyvä toiminta edellyttää poliisilta tiivistä yhteistyötä eri viranomaisten sekä muiden toimijoi-den kanssa (myös esim. Perukangas & Mankkinen 2019).
12 ”Hyvien väestösuhteiden politiikka liittyy läheisesti yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden periaatteisiin. Hyvien väestösuhteiden politiikalla pyritään
vähentämään sosiaalisiin suhteisiin liittyviä kielteisiä ilmiöitä, kuten syrjintää viharikoksia ja vihapuhetta, segregaatiota, jotka estävät yhdenvertaisuuden toteutumista yksilöiden ja ryhmien välillä. Lisäksi hyvien väestösuhteiden politiikka pyrkii hyödyntämään
monimuotoisuutta yhteiskunnassa.” https://oikeusministerio.fi/hyvat-vaestosuhteet Luettu 5.5.2019.
13 Kansallinen väkivaltaisen radikalisoitumisen ja ekstremismin ennalta ehkäisyn toimenpi-deohjelma http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74921/Toimenpi-deohjelma_final.pdf? Luettu 5.5.2019.
TAULUKKO 1 Poliisin yhteistyön kategoriat ja niiden sisällöt
Poliisin yhteistyön kategoriat Sisältö näissä kategorioissa
Juridinen Poliisin yhteiskunnallinen tehtävä edellyt-tää yhteistyötä muiden viranomaisten sekä yhteisöjen ja asukkaiden kanssa (Poliisilaki 2011, § 1).
Maantieteellis-alueellinen Paikallisten, alueellisten ja valtakunnanta-soisten yhteistyömuotojen lisäksi poliisin kansainvälinen, valtionrajat ylittävä yhteis-työ.
Strateginen tai operatiivinen Strateginen yhteistyö liittyy yhteisiin lin-jauksiin, toimintamalleihin ja ohjeistuksiin, kuten esimerkiksi turvallisuussuunnittelun tai -varautumisen alueellisissa ohjelmissa.
Operatiivinen yhteistyö tarkoittaa ongelma-tilanteiden ratkaisemiseksi tehtävää eri toi-mijoiden yhteistyötä.
Ajallinen Yhteistyö voi olla jatkuvaa ja säännöllisesti toistuvaa, kuten esimerkiksi edellä maini-tussa strategisessa yhteistyössä. Toisaalta yhteistyö voi rakentua nopeasti akuutissa ti-lanteessa, ja joko jatkua pidempään, tai päät-tyä tilanteen ratkettua.
Temaattinen Yhteistyön sisällöt kattavat laajalti erilaisia yhteiskunnallisia ja inhimillisiä kysymyksiä tai ongelmia.
Toiseksi yhteistyötä voidaan jäsentää maantieteellis-tilallisesti. Paikallisten, alueellisten ja valtakunnantasoisten yhteistyömuotojen lisäksi poliisin toimin-taan sisältyy kansainvälinen, valtionrajat ylittävä yhteistyö. Yhteistyökonteksti voi olla tilallisesti rajattua, kuten oppilaitosturvallisuus tai tietyn alueen turvalli-suus (esim. Björk 2006). Tällöin yksilö- tai yhteisötason kokemus turvallisuudesta lähestyy hyvinvoinnin, sosiaalisen ja yhteiskunnallisen osallisuuden tai viihty-vyyden kysymyksiä (mm. Junnilainen 2019). Esimerkiksi yhteisölähtöisessä po-liisityössä pyritään ratkaisukeskeiseen, vuorovaikutteiseen ja proaktiiviseen yh-teistyöhön tietyn alueen eri väestöryhmien kanssa (McCarthy 2014; Rolandsson 2016; Asquith ym. 2017; Jukarainen & & Taponen 2017). Sen sijaan joissain
ongel-missa, esimerkiksi kansainvälissä ihmiskaupassa tai rajat ylittävässä jäterikolli-suudessa, poliisitoiminta kattaa kaikki edellä mainitut yhteistyötasot alkaen pai-kallisesta, ilmiön tunnistamiseen liittyvästä yhteistyöstä, aina kansainväliseen yhteistyöhön (Lietonen & Ollus 2018; Sahramäki & Kankaanranta 2016).
Kolmanneksi yhteistyö voidaan nähdä strategisena tai operatiivisena työnä.
Strateginen yhteistyö liittyy yhteisiin linjauksiin, toimintamalleihin ja ohjeistuk-siin, esimerkiksi turvallisuussuunnittelun tai -varautumisen alueellisissa ohjel-missa. Operatiivinen yhteistyö tarkoittaa erilaisten ongelmatilanteiden ratkaise-miseksi tehtävää eri toimijoiden yhteistyötä. Toiminnallisesti yhteistyö voi olla välttämätön osa tiettyä prosessia. Tällöin yhteistyö ”on” eli sitä ei rakenneta erik-seen (ks. esim. Puonti 2004; Ankkuritoiminnan käsikirja 2019).
Neljäntenä yhteistyö jäsentyy ajallisesti eri tavoin. Yhteistyö voi olla jatku-vaa ja säännöllisesti toistujatku-vaa, kuten edellä mainitussa strategisessa yhteistyössä.
Toisaalta yhteistyö voi rakentua nopeasti jonkin akuutin tilanteen tai esiin tulleen tarpeen pohjalta, ja joko jatkua pidempään, tai vastaavasti päättyä tilanteen rat-kettua. Poliisin reaktiivisessa toiminnassa yhteistyörakenteet ovat jo olemassa ja realisoituvat tarvittaessa. Edelleen, yhteistyö voi olla luonteeltaan proaktiivista yhteistyötä, jolloin tavoitteena on ennalta estää kielteisiä tapahtumakulkuja tai vastaavasti edistää esimerkiksi asuinalueella koettua turvallisuutta yhteistyössä eri toimijoiden kanssa (ks. myös luku 3.1).
Viidentenä ulottuvuutena poliisin yhteistyötä voi jäsentää temaattisesti.
Yhteistyön sisällöt kattavat laajalti erilaisia yhteiskunnallisia ja inhimillisiä kysy-myksiä, joita ovat esimerkiksi nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen tai yhtä lailla ikääntyneiden ihmisten turvallisuuden vahvistaminen; lähisuhde- ja seksuaali-väkivallan tunnistaminen ja ennaltaehkäisy; yritysten alihankintaketjujen val-vonta tai kansainväliseen ihmiskauppaan liittyvä rikollisuus.
Mutta mikä kuuluu poliisille ja mikä ei? Yhteistyön tarkastelu lähestyy ky-symystä poliisityön rajoista. Temaattisesti poliisityö sivuaa miltei elämän koko kirjoa, minkä pohjalta sekä poliisin omat että ulkopuolelta poliisiin kohdistuvat yhteistyötarpeet ovat monitahoisia. Ammatillisesti kysymys yhteistyön rajaami-sesta liittyy poliisityön asiantuntijuuteen ja autonomiaan: yhteisten ratkaisujen hakeminen edellyttää samalla sekä joustavaa, tilannekohtaista tulkintaa että tie-toisuutta oman työn rajoista (Lipsky 1980; Björkgren Cuadra & Fransson 2012;
myös Wahlström 2011; Björk 2016).