Yhteinen hegemoninen diskurssi

Statusdiskurssi

Kolmen arvostelupalvelun (AP2, AP3, AP5) palautepuheesta oli luettavissa yhteinen ideologisille seurauksille rakentunut puhetapa, statusdiskurssi, joka liittyi tekstin neljä (T4) päähenkilöön, Lauraan, joka on ammatiltaan lääkäri. Kaikissa kolmessa palautepuheessa Laura eksplikoitiin ammattinsa kautta kategorialla lääkäri tai naislääkäri, silloinkin kun kuvattiin yksityiselämää. Lääkärin ylemmän statuksen ammatin konstruointi ulottui yksityiselämän osa-alueisiin mm. siten, että naislääkärillä ei uskottu olevan ihmissuhdeongelmia. Palautepuheissa on havaittavissa analogisuutta siinä, että lääkäri nähdään ja kuvataan konventisoituneena instituutiona, ei inhimillisenä ihmisenä. Palautepuheissa uusinnetaan eksplisiittisesti hegemonista valta-asetelmaa, jossa lääkäriys nähdään statuksena, joka sulkee pois ihmisyyden. Palautepuheessa statusdiskurssilla nähdään olevan suora korrelaatio henkilökohtaisen ominaisuuden, itsetunnon kanssa.

Statusdiskurssissa myös uusinnetaan epätasa-arvoista ja vinoutunutta naiseuden, sukupuolen, nuoruuden, aseman ja normatiivisen perheihanteen representaatiota.

Sirpa Leppänen (2000, 231) puhuu kriittisestä feministisestä tyylintutkimuksesta, jossa systemaattisella lingvistis-tekstuaalisella analyysin avulla tarkastellaan keinoja, joilla sukupuolen representaatioita rakennetaan teksteissä. Erityisenä mielenkiintona on etsiä ja muuttaa niitä sukupuoleen kohdistuvia representaatioita, joilla sukupuoli, naiseus tai mieheys, tuodaan esille alistavassa, negatiivisessa tai vääristyneessä muodossa.

AP3:n palautepuheessa uusinnetaan kahta hierarkiadiskurssia: status ja nuoruus.

Sitaatissaan Luulen että Kuisma olisi kiinnostunut Laurasta ilman stetoskooppiakin AP3 esittää implisiittisesti, että koska Laura on lääkäri, Kuisma on hänestä kiinnostunut.

Ilmaisu implikoi kriittisen feministisen luennan näkökulmalla, että mies tekee valinnan ja nainen on objekti. Riittää että Kuisma on kiinnostunut Laurasta, Lauran mielipiteellä tai halulla ei ole väliä. Toimijuuden näkökulmasta mies on aktiivinen ja nainen passiivinen, vastaanottaja. Ilmaisulla uusinnetaan valta-asetelmaa miehisen valitsemisen oikeudesta, jossa naisen roolina on passiivinen vastaanottaja, miehisen valinnan kohde. Ilmaus uusintaa myös toiseuden käsitettä. Epätasa-arvoinen sukupuolen representaatio on tuttu jo raamatusta, jossa nainen kategorisoidaan heikompana osapuolena ja heikompana astiana.

Samoin te, miehet, eläkää vaimonne kanssa ymmärtäväisesti, muistaen, että hän on heikompi osapuoli – –

(1 Pietarin kirje 3:7, vuodelta 1993)

Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa – –

(1 Pietarin kirje 3:7, vuodelta 1933)

AP3 nostaa argumentissaan esille toisen kulttuurisen konvention, nuoruuden. AP3 ilmaisee eksplisiittisesti ihmetyksensä, ettei nuori naislääkäri löydä kumppania Tuntuu myös oudolta, että nuori naislääkäri ei saa seuraa. Ilmaus implikoi, että nuoruus on ihmissuhteen löytymisen edellytys. AP3 vetoaa yhteisesti jaettavaan kulttuuriseen konsensukseen, joka ihannoi nuoruutta. On myös mielenkiintoista, että tekstissä ei eksplisiittisesti kerrota henkilön ikää, AP3 on päätellyt itse, että kyseessä on nuori

henkilö. Ilmaus voidaan nähdä myös vaihtoehdottomuuspuheena, joka peittää alleen vaihtoehtoiset marginaaliset äänet, joita tässä tapauksessa ovat, nuoruuden vastakohta, vanhemmat ihmiset, joilla ei ole mahdollisuutta löytää parisuhdetta ikänsä vuoksi. AP3:n ilmaisu implikoi, että lääkäri statuksensa vuoksi, ja henkilö, joka on ikävuosiltaan nuori, ovat kykeneviä löytämään seuraa, jolloin ajatus, että Laura ei löytäisi ihmissuhdetta, on kaksinkertainen mahdottomuus. AP3:n sanavalinta tuntuu myös oudolta implikoi, että tekstin henkilön ja tapahtumien välillä on ristiriita, on mahdotonta, ettei nuorella naislääkärillä ole ihmissuhdetta. AP3 uusintaa epätasa-arvoista ja vinoutunutta naiseuden ja nuoruuden, sekä asemaan perustuvaa representaatiota.

AP5 ilmaisee aluksi ihmetyksensä toisen henkilön statuksen ja toisen toiminnan välisestä ristiriidasta Toki on hieman outoa, ettei vanha koulukaveri katso Lauraa ollenkaan ylöspäin, onhan tämä sentään lääkäri. AP5 esittää eksplisiittisesti kyseenalaistamattomana totuutena, että lääkärille, ammatin statuksen vuoksi, pitää osoittaa kunnioitusta. Lääkäri representoidaan jumalolentona, jolle muiden, tavallisten kuolevaisten on osoitettava altruistista palvontaa. AP5 luo ilmaisussaan kontrastiparin, kunnioitettava lääkäri versus tavallinen kansalainen. Tekstin kohtaus, johon AP5 viittaa tapahtuu ruokakaupassa, ei lääkärin omassa toimintaympäristössä, sairaalassa. AP5 myös esittää oman tulkintansa tekstin ristiriidan syistä Vai johtuuko koulukaverin ikävä suhtautuminen alemmuudentunteesta tai peräti kateudesta? AP5 eksplikoi, että muuta syytä ikävään käytökseen ei ole kuin kateus tai alemmuudentunne. Molemmat kategorioilla, kateellinen ja alemmuudentuntoinen, on negatiivinen konnotaatio. Ilmaisu ikävä käytös sisältää kritiikin kirjoittajan suuntaan, joka ei ole ymmärtänyt, että vanhan koulukaverin käytös suhteessa lääkäriin ei ole uskottavaa. AP5 rakentaa argumentissaan epätasa-arvoista ja vääristynyttä ammatin statukseen liittyvää representaatiota.

AP5 inhimillistää lääkärin toisessa yhteydessä Tulkitsen, että Laura nolostelee sen tähden, ettei hänellä ole miestä ja lasta niin kuin hänen iässään muka kuuluisi. AP5 implikoi, että päinvastoin kuin edellä, hän näkee lääkärin inhimillisenä ihmisenä, joka kokee normaaleja, ihmisille tyypillisiä tunteita, kuten noloutta. Ilmaisu implikoi,

että AP5 on tiputtanut lääkärin sille aiemmin luomaltaan jalustalta. AP5 tulkitsee lauseen lopussa, että Lauran nolouden syy on se, ettei hänellä ole miestä tai lasta.

Ilmaisu implikoi, että lapseton ja pariutumaton nainen on nolo, häpeällinen ilmiö.

AP5 uusintaa vallalla olevaa, normatiivisen perheen ihannetta. AP5:n ilmaisu jättää marginaalin yksineläjät, lapsettomat ja samaa sukupuolta olevien suhteet.

Ilmaisussaan kuin hänen iässään muka kuuluisi AP5 vahvistaa argumenttiaan vetoamalla yhteisesti jaettuun, itsestäänselvyytenä pidettyyn totuuteen, konsensukseen, jossa tietty ikä edellyttää tietynlaista perhesuhdetta. Monien ihmisten jakama yhteinen mielipide on vahva argumentaatio, joka jättää marginaaliset äänet toissijaisiksi. AP5 uusintaa argumentissaan epätasa-arvoista normatiivisen perheihanteen representaatiota.

AP2:n sitaatissa kuvataan menestyneitä henkilöitä, jolla on itsetunto-ongelmia statuksestaan huolimatta – – vaikka he ovat jo osin menestyneet, saaneet asemaa – – Itsetunto ei ole kovin hyvä saavutetusta statuksesta huolimatta. Ilmaisu implikoi, että status ei korreloi itsetunnon kanssa. Ilmaisu implikoi myös, että oletusarvona menestykseen ja saavutettuun statukseen liittyy itsestään selvänä hyvä itsetuntoa.

Ilmaisussa nähdään analogia ammatin statuksen ja henkilökohtaisen ominaisuuden välillä. AP2 luo kontrastiparin itsetuntoisista menestyjistä versus huono itsetuntoiset epäonnistujat. AP2 uusintaa argumentissaan vääristynyttä asemaan perustuvaa representaatiota.

Statusdiskurssi uusintaa lääkärimyyttiä yli-inhimillistäen yhden ammattiluokan edustajat. Se vahvistaa ylemmän ja alemman statuksen ammattien välistä jakoa, sekä jakoa luokkiin. Kohottamalla lääkärin asemansa vuoksi statussymboliksi, se samalla sulkee tältä pois inhimillisen elämän osa-alueet, sen josta muodostuu ihmisyys.

Statusdiskurssin puhetapoja voi pitää asenteellisina ja asenteiltaan vanhanaikaisina, ja jopa yllättävänä aineistossa ottaen huomioon palautteenantajien oletetun kokemuksen erilaisten tekstien henkilökuvauksista, ja erilaisen kirjallisuuden kautta syntyneestä laajakatseisuudesta ja näkemyksellisyydestä, sekä palautteenantajien kronologisesta iästä, joista kaksi oli iältään hieman yli 30-vuotiaita ja yksi noin 50-vuotias, sekä myös palautteenantajien sukupuolesta, kaikki palautteenantajat olivat

naisia. Yhteiskunnassa oletetusti vallalla oleva näkemys siitä, että juuri naisten ja nuorempien asenteet olisivat vähemmän vanhakantaiset, ei tässä aineistossa statusdiskurssin puhetapojen perusteella vahvistunut.