Yhteenveto diskursseista

Palautepuheesta etsittiin myös diskursseja luvussa 4.3. Kultakin arvostelupalvelulta valittiin yksi, sen hallitsevinta puhetapaa kuvaava diskurssi. Palautepuheesta löytyi myös yksi yhteinen, kolmen arvostelupalvelun puheessa toistuva hegemoninen diskurssi. Arvostelupalvelukohtaisia diskursseja tarkasteltiin analyyttisen diskurssianalyysin, ja hegemonista diskurssia kriittisen diskurssianalyysin avulla.

Tässä analyysissa vastataan kolmanteen tutkimuskysymykseen: 3. Millaisia diskursseja arvostelupalvelut tuottavat palautteissaan?

Palautepuheesta löytyi seuraavat arvostelupalvelukohtaiset diskurssit:

vähättelydiskurssi (AP1), itsetuntodiskurssi (AP2), lakonisuusdiskurssi (AP3), lillukanvarsidiskurssi (AP4) ja johtoajatusdiskurssi (AP5). Hegemonisen puhetavan, joka toistui samanlaisena kolmen (AP2, AP3, AP5) arvostelupalvelun palautepuheessa nimesin statusdiskurssiksi. Kaikkia palautepuheita koskevia yhteisiä diskursseja ei aineistosta löytynyt. Itsetuntodiskurssi poikkesi muiden

arvostelupalveluiden diskursseista siten, että siinä huomio kohdistetaan tekstin henkilöihin, kun muiden arvostelupalveluiden diskurssit kuvaavat palautteenantajan käyttämää kielellistä ilmaisutapaa.

Värittävä ilmaus ei ole argumentti, vaikka siitä voisi luoda vaikutelman argumentista. Värittävä ilmaus ei perustele, se luo kielteisen tai myönteisen arvo- tai tunnelatauksen (Kakkuri-Knuuttila 2004, 258). Vähättelydiskurssia määrittävät AP1:n pejoratiiviset, vähättelevät, joissain kohdin jopa poleemiset ilmaisut läpi palautepuheen. Diskurssin vähättelevä sävy on tietoista, ja pääosin eksplisiittistä.

Vähättelevät nimitykset, esim. nippu kuvattaessa tekstejä, sekä vaihtoehdottomuus kuuluvat vähättelydiskurssiin. AP1 antaa kirjoittajan valita kumpaan kategoriaan, laiska vai suunnitelmallisen huolimaton, hän itsensä asettaa. Mahdollisesti kannustavaksi tarkoitetut, evaluaatiot jäävät implisiittisiksi pejoratiivisen kritiikin alle, jolloin ne voidaan asettaa melkein kannustavat ilmaisut –kategoriaan.

Terävänäköisen tietäjän positiosta näyttäytyvä AP1 kuvaa ja evaluoi perinpohjaisen kattavasti kaikki kirjoittamiseen liittyvä merkittävät osa-alueet, kuten tekstin idea, lähestymistapa, toteutus, henkilökuvaus, kerronta, ilmaisu, juonikuvio, ja lopuksi vielä vedetään yhteen kertauksena. Vähättelydiskurssin ominaisuutena on myös kirjoittajan syyllistäminen sekä AP1:n omat tuntemukset, ärtyneisyys, jonka aiheuttaa tekstin kehno taso. Toimijuus esitetään ominaisuuksilla laiska, pinnallinen, selittelijä, keskittymiskyvytön.

Itsetuntodiskurssissa AP2 tekee yleistyksiä tekstin päähenkilöistä ja merkityksellistää päähenkilöt psykologin piiriin kuuluvalla kategorialla. AP2 kuvailee kaikkien tekstien päähenkilöt itsetunto-ongelmaisiksi, vaikka eksplisiittisesti tähän ei viitata missään tekstissä, tai päähenkilöitä ei kuvata näin. Hän myös käyttää toista psykologian piiriin kuuluvaa kategoriaa, ns. kiltin tytön syndrooma, jolla hän yleistäen kuvaa kaikkia päähenkilöitä. Palautepuheessa on havaittavissa ristiriitaa yleistävän kategorisoinnin, itsetunto-ongelmainen, ja tekstin henkilön kuvailun välillä. AP2 kuvaa T1:n päähenkilöä aktiiviseksi toimijaksi ja vahvaksi henkilöksi, joka ei vähästä säikähdä. AP2 kuvaa lisäksi kaikkia päähenkilöitä sankarittariksi, jonka konnotaatio viittaa enemmänkin juhlinnan kohteeseen ja kuuluisaan henkilöön

kuin itsetunto-ongelmiin. Palautepuheen lopussa AP2 implikoi epävarmuudesta ilmaisulla toisaalta, ikään kuin hän pyörtäisi aiemmat olettamuksensa henkilöitä määrittävästä itsetunto-ongelmasta Toisaalta novelleissa on humoristinen ja positiivinen pohjavire, naiset kokevat voimaannuttavia tapahtumia.

Lakonisuusdiskurssi kuvaa tapaa, jolla AP3 on palautteensa rakentanut: lyhyesti, jäsennellysti ja ytimekkäästi. Palautepuheen ominaisuuteen kuuluu nasevuus ja lyhytsanaisuus, mutta sisältö ei tästä kärsi. Palautepuhe menee suoraan asiaan, siinä käytetään jonkin verran myös slangi-ilmaisuja, joilla pyritään lyhentämään lähtösanaa. Huomionarvoista on se, että palautepuhe on saatu mahtumaan yhteen A4-liuskaan, mikä kertoo tiiviistä ilmaisusta. Lakonisuusdiskurssissa asiat esitetään subjektiivisesti, kannustetaan ja esitetään kritiikki suoraan, mutta kirjoittajaa kunnioittaen. Rakenne on lakonisuusdiskurssissa olennainen, AP3 arvioi ensin kunkin tekstin huonommasta parempaan, jonka jälkeen hän neuvoo tekstin kehittämisessä. Lopuksi arvioidaan kirjoittajan vahvuuksia, otetaan esille tärkein muutosehdotus ja kerrataan aiemmin mainitut kehut yleisemmällä tasolla.

Lillukanvarsidiskurssissa yksityiskohtien tarkastelu on palautepuheen keskeinen ja sitä määrittävä piirre. AP4 kohdistaa huomion paikallisen tason kommentteihin, pääosin sanavalintoihin, mutta jonkin verran myös paikalliseen rakenteeseen. Tekstin kokonaisuuden tarkastelun jäädessä huomiotta, yksityiskohtiin kallistuneesta palautepuheesta tulee yksiulotteinen. AP4 kysyy tekstin henkilöiden välisistä suhteista, he ovat toisiinsa tutustuneet, ja esittää arvailuja tästä. AP4 myös kiinnittää laajaa huomiota henkilöiden ikään ja antaa useita esimerkkejä kohdista, jossa on hänen mielestään ristiriita toiminnan ja iän välillä. AP4 myös esittää kysymyksiä muista tekstin ristiriitaisuuksista, kuten ovi-ikkunan ja lukon välisestä tilasta, josta hän antaa neuvoja miten ristiriita voidaan selvittää, hän kaipaa myös lisätietoa sohvasta, josta irtoaa höyheniä sekä siitä, miten nopeasti tapaturmasta alkaa turvotus nilkan ulkoisen nivelsiteen repeämässä. AP4 vetoaa omakohtaiseen kokemukseen tekstin miljööseen kohdistuvassa ristiriidasta, hän asettaa itsensä asiantuntijan kategoriaan esitellessään missä kohtaa kantakaupungissa ei ole mukulakiviä, mutta nupukiviä ja noppakiviä voi löytyä, lisäksi hän ottaa puheeksi nakkikioskien

sijainnin ja aukioloajat. AP4 myös antaa joitakin esimerkkejä värikkäistä kielikuvista, joihin toivoo maltillisempaa otetta. AP4:n termi joitakin esimerkkejä viittaa vähäiseen määrään, todellisuudessa lista oli yhdeksän esimerkin mittainen. Tekstejä koskevat objektiiviset arviot sivuutetaan muutamalla lauseella. Palautepuheen lopuksi AP4 esittää toteamuksen Näillä evästyksillä voit jatkaa, mikä implikoi tyytyväisyyttä palautetta kohtaan.

Johtoajatusdiskurssissa AP5 kiinnittää huomion teemaan, tekstin keskeiseen sanomaan läpi palautepuheensa. Teeman lisäksi nostetaan esille myös tekstin loppuratkaisut, joihin toivotaan muutosta. Palautepuheen sävy on kautta linjan kirjoittajaa kunnioittava, AP5 ei kontrolloi, mutta ohjaa ja neuvoo. Aluksi perustellaan yleisellä tasolla ongelmat novellien loppuratkaisuissa, tämän jälkeen käsitellään kukin teksti omanaan keskittyen tekstin teemaan, ideaan, sekä loppuratkaisuun. Palautepuheen lopussa AP5 kehuu kirjoittajaa subjektiiviseen sävyyn, jonka jälkeen hän palaa pääasiaan, teemaan ja loppuratkaisuihin.

Kun kielenkäytöllä rakennetaan valta-asetelmia, puhutaan kielenkäytön ideologisista seurauksista. Ideologiset väittämät edesauttavat eriarvoisten valta- ja hallintasuhteiden ylläpitämiseen ja muotoutumiseen Fairclough (1997, 75). Kolmen (AP2, AP3, AP5) arvostelupalvelun yhteisen, palautepuheessa toistuvan hegemonisen puhetavan, nimesin statusdiskurssiksi. Siinä legitimoidaan ja uusinnetaan epätasa-arvoista ja vinoutunutta asemaan, naiseuteen, sukupuoleen, nuoruuteen ja normatiiviseen perheihanteeseen liittyviä representaatiota.

Statusdiskurssissa lääkäri kuvataan lähes jumalolentona, konventisoituneena instituutiona, jolle inhimillisen elämän ongelmat ovat vieraita. Jos naislääkäri vielä sattuu olemaan nuori, hänellä ei nähdä olevan vaikeutta löytää parisuhdetta. Lääkäri kuvataan myös itsetuntoisena menestyjänä. Jos vanhat tuttavuudet eivät osoita suoranaista palvontaa lääkäriä kohtaa esim. ruokakaupassa, heidät kuvataan kateellisina tai alemmuudentuntoisina. Statusdiskurssissa nainen kuvataan passiivisena vastaanottajana, miehen valinnan kohteena, ja pariutumaton ja lapseton nainen nolona ja häpeällisenä.