Palautteen antaminen

Jenny Kangasvuo (2006, 107) ehdottaa, että palautteen kohteena oleva teksti luettaisiin kahteen kertaan, jolloin ensimmäisellä kerralla teksti luetaan fiilispohjalta, jolloin havaitaan mikä tuntuu hyvältä, mikä huonolta, missä on tylsää, mikä jää kesken. Toisella lukukerralla tarkastellaan esille nousseita kohtia ja ryhdytään miettimään miksi jossakin kohdassa tuntui näin. Kangasvuon mielestä kirjoittajan iästä tai asemasta huolimatta hänen pitää saada mahdollisimman rehellistä palautetta, jossa huomioidaan aina tekstin hyvä ja huonot puolet tekstin tasosta riippumatta.

Yleinen ja tunnettu tapa antaa monenlaista palautetta, on hampurilaispalaute. Siinä kerrotaan ensin, mikä tekstissä toimii, tämä on tekstin kannatteleva hyvä asia, hampurilaisen pohja. Tämän jälkeen nostetaan esille tekstin kehittämiskohteet, pureksittavat asiat, hampurilaisen pihvi. Lopuksi mainitaan onnistunut kohta, tekstin helmi, hampurilaisen kansi. (Opetushallitus 2009 Palautteen antamisesta.

Edu.fi–opettajan verkkopalvelu.)

Svinhufvud (2009, 76–98) tarkastelee palautteen muotoilua sekä palautteenantajien rooleja ja tyylejä. Hän esityksensä nojaa amerikkalaisten Richard Straubin ja Ronald F. Lunsfordin (1995) tutkimuksessa Twelve readers reading: responding to college student writing esiin tulleisiin ajatuksiin. Tämä on laajin yksittäinen opettajien kirjallisesta palautteesta tehty tutkimus. (Straub & Lunsford (1995), viitattu lähteestä Svinhufvud 2009, 76-79).

Palautteen muotoilu

Kaikki palaute evaluoi tekstiä ja ohjaa kirjoittajaa. Jokainen kommentti ohjaa kirjoittajaa tarkastelemaan jotain kohtaan tekstissä. Se millä tavalla kommentit muotoillaan vaikuttaa paljon arvottamisen ja kontrolloinnin määrään.

Palautteenantajan suhtautumista tekstiin ilmaisevat palautteen muotoilun ja kieliopillisen muodon lisäksi myös sanavalinnat ja sävyt. Palautteen avulla muokataan tekstiä, mutta se myös luo kuvaa palautteenantajasta toimijana, jolloin voidaan puhua palautteen kaksisuuntaisesta vaikutuksesta. Palautteenantajan kommenttien muotoilu määrittää sille tietyt roolit suhteessa kirjoittajaan.

(Svinhufvud 2009, 92.)

Yksittäiset palautekommentit voidaan jakaa kommenttien muotoilun suhteen neljään pääluokkaan: evaluaatioihin, muutosehdotuksiin, kysymyksiin ja reflektiivisiin kommentteihin (Svinhufvud 2009, 88). Taulukossa 1 on esitelty palautteen muotoilutavat.

TAULUKKO 1. Palautteen muotoilutavat

Evaluaatiot Negatiiviset evaluaatiot

Perustellut negatiiviset evaluaatiot negatiiviset

Kehut

Muutosehdotukset

Korjaukset Käskyt Neuvot

Epäsuorat pyynnöt

Kysymykset

Suljetut ongelmaperustaiset kysymykset Avoimet ongelmaperustaiset kysymykset Suljetut heuristiset kysymykset

Avoimet heuristiset kysymykset Reflektiiviset kommentit

(Svinhufvud 2009, 87-91 Straubin ja Lunsfordin 1995 mukaan)

Evaluaatiot

Negatiivisessa evaluaatioissa palautteenantaja kritisoi tekstiä tai osoittaa siinä olevan puutteen ja tuo sen esille objektiivisesti. Perustelluissa negatiivisissa evaluaatioissa

palautteenantaja perustelee kriittisen arvionsa ja tuo sen usein esille subjektiivisena mielipiteenään, joka on edellistä pehmeämpi tapa antaa kritiikkiä. Positiivisissa evaluaatioissa, Kehuissa tekstin ominaisuuksia arvioidaan positiivisesti, kommentit perustellaan subjektiivisesti tai objektiivisesti. (Svinhufvud 2009, 88.)

Muutosehdotukset

Korjauksissa palautteenantaja tekee itse muutoksen tekstiin esim. yliviivaamalla jonkun kohdan ja kirjoittamalla oman ehdotuksensa vaihtoehdoksi. Näitä ei yleensä perustella enempää. Yleensä imperatiivimuodossa annettavat käskyt kohdistuvat joko yksittäiseen tekstikohtaan tai yleiseen tekstin ominaisuuteen. Kirjoittajalle vaihtoehtoja jättävät neuvot esitetään usein konditionaalimuodossa. Jos kirjoittajalle ei anneta ehdottomia ohjeita ja häntä pyydetään harkitsemaan tai yrittämään jotain asiaa, ovat käskymuodossa olevat muutosehdotukset neuvoja. Usein kysymysmuodossa esitetyissä epäsuorissa pyynnöissä palautteenantaja ehdottaa tekstiin lisäyksiä tai muutoksia. Palautteenantajan perimmäisenä tarkoituksena on epäsuorien pyyntöjen avulla ehdottaa tekstiin lisäyksiä tai muutoksia, vaikka pyynnöt esitetään kysymysmuodossa. (Svinhufvud 2009, 89.)

Kysymykset

Ongelmaperustaisten kysymysten lähtökohtana on tekstissä olevat ongelmat, joiden tarkasteluun kirjoittajaa pyritään ohjaamaan kysymysten avulla. Palautteenantajan käsitykset paljastuvat suljetuissa ongelmaperustaisissa kysymyksissä, jotka muistuttavat kysymysten muodossa esitettyjä käskyjä tai negatiivisia evaluaatioita. Avoimet ongelmaperustaiset kysymykset ovat väljempiä kuin edellinen, ne jättävät kirjoittajan harkintaan tarvitseeko tekstiin tehdä muutoksia. Heuristiset kysymykset kehottavat kirjoittajaa jatkamaan tekstin kehittelyä tai lisäämään siihen jotain. Suljetuissa heuristisissa kysymyksissä palautteenantaja pyytää kirjoittajalta selvennystä tai lisätietoa sellaisesta asiasta, jonka kirjoittaja jo tietää. Avoimet heuristiset kysymykset kohdistuvat tekstin sisältöön ja kirjoittajan nostamiin ajatuksiin, niiden avulla

haastetaan kirjoittajaa ja pyritään saamaan hänet kehittelemään jotain sisällöllistä asiaa eteenpäin. (Svinhufvud 2009, 90.)

Reflektiiviset kommentit ovat kuvailevia, tulkitsevia tai selittäviä. Ne voivat myös nostaa esille palautteenantajan vaikutelmia, havaintoja, mielipiteitä tai tuoda tietoa tekstin ulkopuolelta. Reflektiiviset kommentit voivat liittyä neuvoihin tai neuvojen perusteluihin, vaikka ne eivät varsinaisesti arvioi tai ohjaa. (Svinhufvud 2009, 91.)

Palautteenantajien roolit ja tyylit

Se millä tavoin palautteenantaja muotoilee kommenttinsa, määrittää hänelle tietyn roolin suhteessa kirjoittajaan. Roolien lisäksi voidaan jäsentää kuusi laajempaa palautteen antamisen tyyliä, jotka ilmentävät palautteenantajan roolia, painotuksia ja suhdetta kirjoittajaan. Palautteenantajien tyylien jaottelu perustuu siihen kuinka autoritaarisena palautteenantaja esiintyy kommenteissaan sekä siihen painottaako hän kommenteissaan enemmän tekstiä vai kirjoittamisen prosessia. Tuskin kukaan palautteenantaja kuitenkaan sijoittuu puhtaasti vain yhteen tyylikategoriaan, tyylit eivät ole selvärajaisia, niissä voi olla viitteitä useasta eri tyylistä tai ne voivat sijoittua sopivasti tyylien välimaastoon. (Svinhufvud 2009, 94-97.)

Keskinkertaisen kontrolloivassa ja tietyssä määrin autoritaarisessa neuvovassa tyylissä palautteenantaja tekee ehdotuksia ja antaa vaihtoehtoja, joiden avulla hän pyrkii auttamaan kirjoittajaa muokkaamaan tekstiä. Hallitsevimmassa ja arvioivimmassa autoritaarisessa tyylissä palautteenantaja ottaa tekstiin vahvan kontrollin. (Svinhufvud 2009, 95.)

Palautteenantajan tapa muotoilla palautteensa, sävy, sanavalinnat, kielioppi asettaa palautteenantajan tiettyyn rooliin suhteessa kirjoittajaan. Taulukossa 2 on esitelty palautteen muotoilutapoja vastaavat roolit. (Svinhufvud 2009, 92-93.)

TAULUKKO 2. Palautteen muotoilutavat ja palautteenantajien roolit

Reflektiiviset kommentit Lukija kokemustensa jakajana

(Svinhufvud 2009, 93 Straubin ja Lunsfordin 1995 mukaan)

TAULUKKO 3. Palautteen antamisen tyylit

ç Autoritaarinen Vuorovaikutteinen è

Autoritaarinen Ohjaava Neuvova Sokraattinen Dialektinen Analyyttinen Korjaa, kritisoi Ohjaa Neuvoo Johdattelee Kyselee Pohtii

Korjaukset,

osoittaa ongelmat Keskinkertainen kontrolli

(tarjoaa suoraa apua) Vähäinen kontrolli (tarjoaa epäsuoraa apua)

Toimittaja Opettaja Lukija

Tekstiin suuntautunut Prosessiin suuntautunut

(Svinhufvud 2009, 98 Straubin ja Lunsfordin 1995 mukaan)

Kuusi erilaista palautteen antamisen tyyliä sijoittuvat janalle, jonka vastakkaisissa päissä ovat autoritaarinen ja vuorovaikutteinen suhtautumistapa palautteen antamiseen. Henkilö joka pyrkii saamaan aikaan tarpeellisiksi katsomiaan muutoksia auktoriteettiaan käyttämällä edustaa autoritaarista tyyliä. Hän esittää suoraviivaisesti mitä muutoksia teksti hänen mielestään tarvitsee. Palautteenantajan suuntautuminen painottuu tekstiin, ei niinkään kirjoittamisen prosessiin. Vuorovaikutteisen tyylin edustaja pyrkii kirjoittajan ja lukijan väliseen vuorovaikutukseen. Hän ei osoita eikä ehdota muutoskohtia, vaan pyrkii saamaan kirjoittajan aktiivisesti tekemään omat muutospäätökset. Tyyli painottaa kirjoittamisen prosessia. Autoritaarisen, ohjaavan ja neuvovan tyylin edustajat pyrkivät hallitsemaan. Eniten arvioivin ja kontrolloivin näistä on autoritaarinen tyyli, jossa palautteenantaja korjaa ja kritisoi tekstiä.

Tyypillisiä kommentteja ovat korjaukset, evaluaatiot ja käskyt. Edellistä vähemmän hallitsevassa ohjaavassa tyylissä palautteenantaja ei tuomitse, mutta on kriittinen. Hän ei vaadi muutoksia, mutta osoittaa niiden tarpeellisuuden ja antaa yksityiskohtaisia ohjeita miten niitä korjataan. Palautteen muotoilussa käytetään käskyjä ja evaluaatioita. Neuvovaa tyyliä suosiva palautteenantaja auttaa kirjoittajaa muokkaamaan tekstiä tekemällä ehdotuksia ja tarjoamalla vaihtoehtoja. Tämä on edellisiin tyyleihin verrattuna vähiten kontrolloiva ja keskustelevampi tyyli.

Tunnusomaiset kommentit liittyvät subjektiivisiin evaluaatioihin ja neuvoihin.

Sokraattinen, dialektinen ja analyyttinen tyyli edustavat vuorovaikutuksellista näkökulmaa. Sokraattinen tyyli on näistä kolmesta vähiten vuorovaikutuksellinen.

Palautteenantaja johdattelee kirjoittajaa tekemään muutoksia, hän pyrkii saamaan kirjoittajan näkemään saman asian tekstissä, jonka hän on itse nähnyt. Kontrolli lopputuloksesta säilyy palautteenantajalla, vaikka tyyli muuten perustuu kirjoittajan ja palautteenantajan vuorovaikutukselle. Se perustuu kysymyksiin, joihin implisiittisesti sisältyy kysyjän tarkoittama vastaus (suljetut ongelmaperustaiset kysymykset) sekä sellaisiin kysymyksiin, joihin tiedetään kirjoittajalla olevan vastaus (suljetut heuristiset kysymykset). Tyylin lähtökohtana on samankaltaiset kysymykset, joita Sokrates käytti Platonin dialogeissa. Dialektisessa tyylissä palautteenantaja siirtää avoimien kysymysten avulla vastuuta päätöksistä kirjoittajalle. Hän yrittää niiden avulla saada kirjoittajaa tarkastelemaan ja pohtimaan tekemiään valintoja. Analyyttinen tyylin edustaja pohtii ja kertoo omia tulkintojaan

tekstistä. Hän analysoi tekstiä, mutta jättää muutosten harkinnan kirjoittajalle. Tässä vähiten kontrolloivassa tyylissä palautteen muotoilussa käytetään reflektiivisiä kommentteja. (Svinhufvud 2009, 94-98.)