Kompensatorinen kasvu pystyy paikkaamaan huonompia alkukasvatusolosuhteita
loppukasvatusvaiheessa, mikäli kasvuolosuhteet paranevat. Tällöin eläimen kasvu nopeutuu ja se kasvaa geneettisen potentiaalin mukaiseen kokoon. Kuitenkin välitysikäisiä
pihvivasikoita tuottavalle emolehmätilalle hyvä vieroituspaino on taloudellisen kannattavuuden kannalta kaikkein tärkein mittari. Siksi pihvivasikoille tulisi tarjota mahdollisimman hyvät alkukasvuolosuhteet jo ennen vieroitusta, jotta emolehmätila voi saavuttaa parhaan mahdollisen taloudellisen tuloksen.
Loppukasvatuksen näkökulmasta alkukasvatuksen puutteilla ei ole kompensatorisen kasvun ansiosta niin suurta vaikutusta. Loppukasvattajalle kompensatorisesta kasvusta on myös taloudellista hyötyä. Loppukasvattaja voi ostaa geneettisesti hyviä vasikoita, joiden kasvu ei ole toteutunut geneettisen potentiaalin mukaan, koska olosuhteissa on ollut jotakin vialla.
Tarjotessaan optimaaliset kasvuolosuhteet, loppukasvattaja voi vielä saavuttaa geneettisen potentiaalin mukaisen kasvun kompensatorisen kasvun avulla loppukasvatusjakson aikana.
Loppukasvattaja voi ostaa edullisia, kevyeksi jääneitä vasikoita, ja hyvän kasvun tuloksena saa täyden potentiaalin mukaisen hinnan teurastettavista eläimistä. Kompensatorinen kasvu voi kuitenkin heikentää lihan laatua, jolloin tavoitelluinta olisi, että vasikat kasvavat tasaisesti läpi alku- ja loppukasvatuksen.
Tarkkailujaksolle valitut sonnivasikat ovat geneettisesti hyviä, sillä sonnit kasvattaneet tilat ovat aktiivisia jalostukseen painottuneita tiloja ja nämä sonnit pyritään saattamaan
jalostuseläimiksi muille tiloille sonnihuutokaupan kautta. Tämän vuoksi oletetaan, että myös kasvuolosuhteet ovat olleet lähtötiloilla hyvät. Todennäköisesti sonnien mittaustulokset olisivat olleet erilaisia, jos käytettäisiin sattumanvaraisesti valittuja sonnivasikoita, jotka kasvavat loppukasvattamossa lihantuotantoon, eikä mahdollisiksi siitossonneiksi
jalostuskäyttöön.
Aineiston pieni koko hankaloitti ultraäänimittaustulosten, painoluokkien ja kyselyn tulosten vertailua ja analysointia keskenään. Jotta voitaisiin vetää varmempia johtopäätöksiä paino- ja ultraäänitulosten sekä lähtötilojen olosuhteiden välisiin yhteyksiin, tutkimuksessa mukana olevia sonneja pitäisi olla reilusti enemmän. Toisaalta apua olisi ollut myös siitä, jos kaikki
tarkkailujaksolle sonneja lähettäneet tilat olisivat vastanneet kyselyyn, jolloin otanta olisi ollut suurempi.
Angus-sonnien osalta kyselyyn vastasi vain neljä tilaa. Kun tarkasteltiin kaikkia
tarkkailujaksolla olleita sonneja sekä kyselyyn vastanneiden tilojen sonneja, huomattiin vieroituspainojen mediaanien välillä oleva huomattava ero. Näin ollen angus-sonnien osalta tutkimuksen tulokset eivät välttämättä ole päteviä. Angusten ultraäänimittaustulosten analysointi oli myös haasteellista, sillä vieroituspainoluokkiin jaettuja eläimiä oli liian vähän per painoluokka, jotta niistä olisi saanut selkeitä yhtäläisyyksiä painoluokkien ja
ultraäänimittaustulosten välille.
Hereford-sonnien osalta kyselyyn on vastannut enemmän tiloja ja vastausprosentti on reilusti korkeampi kuin anguksilla. Vertailtaessa kaikkien tarkkailujakson sonnien ja kyselyyn vastanneiden tilojen sonnien vieroitus- ja vuodenpainojen mediaaneja voidaan todeta, että erot ovat vain muutaman kilon, jolloin hereford-sonnien osalta tulokset ovat pääosin luotettavia.
Hereford-sonneilla pienempi elopaino oli yhteydessä rodun keskiarvon ylittävään
selkälihaksen pinta-alan suhdelukuun. Myös herefordien vieroituspainoluokan 1 (alle 310 kg) selkälihaksen pinta-alan suhdeluvun keskiarvo oli selkeästi rodun keskiarvon yläpuolella. Eli pienemmät sonnit ovat pääsääntöisesti lihakkaampia kuin painavammat sonnit. Tämä on ristiriidassa suomalaisen järjestelmän kanssa, jossa tavoitteena on vieroituspainoltaan mahdollisimman painava vasikka, sillä vasikasta maksettu hinta määräytyy sen painon mukaan. Kuitenkin loppukasvattajalle maksetaan EUROP-järjestelmällä luokitetun ruhon laadun mukaan, jolloin tavoitellaan lihakasta teuraseläintä. Tutkimuksesta kuitenkin huomattiin, että selkälihaksen pinta-ala ei ole välttämättä yhteydessä painoon.
Painoluokat muodostettiin aineiston käsittelyn ja painoerojen selkeän havainnoinnin helpottamiseksi. Painoluokkien kautta käsiteltiin myös kyselyn tuloksia ja
ultraäänimittaustuloksia. Eläinten jakautuminen vieroituspainoluokkiin tapahtui oletetusti.
Kummallakin rodulla vieroituspainoluokkaan 2 sijoittui eniten sonneja, eli keskikokoisia eläimiä oli eniten. Jakaumat muuttuivat hieman vuodenpainoluokkiin, jolloin hereford-sonneja sijoittui eniten vuodenpainoluokkaan 3. Tämä johtuu todennäköisesti rodun
kasvurytmistä, jolloin ne kasvavat eniten vasta vieroituksen jälkeen. Angukset jakautuivat hieman tasaisemmin kaikkiin luokkiin, painottuen kuitenkin vuodenpainoluokkiin 2 ja 3.
Osalla angus-sonneista kasvu on kuitenkin voinut jo hieman tarkkailujakson aikana. Kaiken kaikkiaan painoluokkien käyttäminen tulosten tulkinnassa toimi hyvin.
Angus-sonnien tuloksissa oli enemmän hajontaa hereford -sonnien tuloksiin verrattuna, ja niistä oli huomattavasti haastavampaa vetää selkeitä johtopäätöksiä. Tämä johtuu
todennäköisesti angus-sonnien alhaisemmasta määrästä tutkimuksessa, jonka vuoksi dataa ei ollut tarpeeksi, jotta siitä voitaisiin löytää selkeitä korrelaatioita.
Korjatun painon käytöllä pyrittiin asettamaan sonnit samalle viivalle niiden ikäeroista huolimatta. Korjatulla painolla saattaa kuitenkin olla painoeroja silottava vaikutus, jolloin se vaikuttaa sonnien sijoittumiseen eri painoluokkiin. Ultraäänimittaustulosten tarkastelussa huomattiin, että todellisen elopainon ja korjatun vuodenpainon välillä voi olla paljonkin eroa.
Kyselyssä ei annettu selkeitä mittareita arvioida laidunkauden onnistumista. Kyselyvastaus perustuu kunkin tilan omiin tavoitteisiin ja vastaajan arvioon siitä, kuinka hyvin tilan
tavoitteet on laidunkaudella saavutettu. Tämä vaikeuttaa hieman kyselyvastausten vertailua sonnien painoluokkiin ja ultraäänimittaustuloksiin, sillä lopulta tuloksia tulkitessa
vastauksista ei selvinnyt millainen laidunkausi on lopulta ollut ja millaisia vaikutuksia sillä oli eläinten kasvun kannalta.
Kyselyssä selvitettiin myös lisäruokinnan käyttöä tiloilla, mutta siinä olisi voinut olla myös tarkentava kysymys millaista lisäruokaa vasikoille on annettu ja mihin ajankohtaan. Vain kaksi tilaa vastasi käyttäneensä lisäruokintaa, jolloin aineisto jäi jälleen pieneksi. Tästä tutkimuksesta ei saatu mitään selkeää tulosta sille onko lisäruokinnalla vaikutusta punnitus- tai ultraäänimittaustuloksiin.
Lähteet
Alberti, P., Panea, B., Sañudo, C., Olleta, J.L., Ripoll, G., Ertbjerg, P., Chris-tensen, M., Gigli, S., Failla, S., Concetti, S., Hocquette, J.F., Jailler, R., Ru-del, S., Renand, G., Nute, G.R.,
Richardson, R.I. & Williams, J.L. (2008.) Live weight, body size and carcass characteristics of young bulls of fifteen European breeds. Haettu 20.11.2020 osoitteesta
https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1871141307003162
Baker, S., Hall, J. & Seay, W. (n.d.) Nutrition and Feeding of the Cow-Calf Herd: Production Cycle Nutrition and Nutrient Requirements of Cows, Pregnant Heifers and Bulls. Virginia Cooperative Extension. Haettu 28.4.2020 osoitteesta
https://www.pubs.ext.vt.edu/content/dam/pubs_ext_vt_edu/400/400-012/400-012_pdf.pdf
Beef Cattle Research Council. (2019). Grazing Management. Haettu 2.5. osoitteesta http://www.beefresearch.ca/research-topic.cfm/grazing-management-48
Beef Improvement Federation. (2018). Guidelines for Uniform Beef Improvement Programs.
9. painos. Haettu 8.4.2020 osoitteesta https://beefimprovement.org/wp-content/uploads/2018/03/BIFGuidelinesFinal_updated0318.pdf
Faba. (2016). Liharodut ja niiden jalostus Suomessa. Moodle. Hämeen ammattikorkeakoulu.
Haettu 4.5.2020 osoitteesta https://moodle.hamk.fi/
Faba. (n.d.a) Nautojen perinnölliset sairaudet. Haettu 5.5.2020 osoitteesta
https://faba.fi/karjan-hyvinvointi/dna-maaritykset/nautojen-perinnolliset-sairaudet/
Faba. (n.d.b) Korjattujen painojen laskeminen.
Field, Thomas G. (2016). Beef Production and Management Decisions. 6. painos. Upper Saddle River, New Jersey: Peardon Education.
Fuller, R. (2018). Suckler Beef – A Practical Guide to Profitability. Leicestershire: Context Publications.
FutureBeef. (2011). Improving growth through genetics. Haettu 4.5.2020 osoitteesta https://futurebeef.com.au/knowledge-centre/improving-growth-through-genetics/
Hokkanen, A-H. (2019). Stressi vaikuttaa vasikan kehitykseen. KMVet. Haettu 6.4.2020 osoitteesta http://kmvet.fi/stressi-vaikuttaa-vasikan-kehitykseen/
Huuskonen, A. (2016). Naudanlihantuotanto lähtee ruohonjuuritasolta – hyvälaatuinen säilörehu on tuotannon perusta, Pihvikarjaristeilyn asian-tuntijafoorumi.
Luonnonvarakeskus (Luke). Haettu 17.4.2020 osoitteesta https://jukuri.luke.fi/handle/10024/531758
Huuskonen, A. (2011). Rotuerot kasvu- ja teurasominaisuuksissa – teurasaineistojen kertomaa. Loppukasvatustilojen koulutuspäivä. Haettu 17.4.2020 osoitteesta
https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/esittely/toimipaikat/ruukki/Tietopankki
/Naudanlihantuotanto/Rotuerot%20kasvu-%20ja%20teurasominaisuuksissa%20-%20teurasaineistojen%20kertomaa.pdf
Huuskonen, A., Joki-Tokola, E. & Pesonen, M. (2011). Laidunnusratkaisuja ja -käytäntöjä emolehmätiloille. A. Huuskonen (toim.) Kehitystä naudanlihantuotantoon II. Jokioinen:
MTT, s. 92–138. Haettu 17.4.2020 osoitteesta
https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/esittely/toimipaikat/ruukki/Tietopankki /Emolehmatuotanto/mttkasvu14.pdf
Huuskonen, A. & Lamminen, P. (2010). Naudan rasvoittumiseen vaikuttavat tekijät. A.
Huuskonen (toim.) Kehitystä naudanlihantuotantoon I. Jokioinen: MTT, s. 58–74. Haettu 17.4.2020 osoitteesta
https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/438209/mttkasvu9.pdf?sequence=1&isAllo wed=y
Jahkola, J. (2020). Laidunnurmen tulee olla riittävän mittaista ja tiheää, jotta eläinten syönti mahdollisimman tehokasta.
Jahkola, J. (2019). Monilajiset nurmet ja rotaatiolaidunnus. Luomuliitto. Johanna Jahkolan esitys luomupäivillä 7.11.2019. Haettu 31.4.2020 osoitteesta
https://www.youtube.com/watch?v=v0eSqG64udw Jahkola, J. (2017). Ultraäänimittaus Ali-Lekkalassa.
Karisch, B., Parish, J. & Vann, R. (2017). Using Live Animal Carcass Ultrasound Information in Beef Cattle Selection. Mississippi State University Extension. Haettu 14.1.2020 osoitteesta http://extension.msstate.edu/sites/default/files/publications/publications/p2802.pdf Knight, C. H. (2018). Using Live Animal Carcass Ultrasound in Beef Cattle. University of
Georgia Extension. Haettu 5.5.2020 osoitteesta
https://secure.caes.uga.edu/extension/publications/files/pdf/B%201337_4.PDF Lamminen, P. (2006). Kasvavan naudan kehitys teuraskypsyyteen. S. Tauriainen (toim.)
Naudanlihantuotanto. Opetushallitus, s. 106–116.
Luke. (2017). Rehutaulukot. Ruokintasuositukset emolehmille. Haettu 18.4.2020 osoitteesta https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/Rehutaulukot
Luke. (2019). Tilastotietokanta. Emolehmien lukumäärä. Haettu 16.4.2020 osoitteesta http://statdb.luke.fi/PXWeb/pxweb/fi/LUKE/LUKE__02%20Maatalous__04%20Tuotanto_
_12%20Kotielainten%20lukumaara/04_Emolehmien_lukumaara_karjakokoluokka.px/tabl e/tableViewLayout1/?rxid=001bc7da-70f4-47c4-a6c2-c9100d8b50db
Luke. (2019). Tilastotietokanta. Naudat. Haettu 16.4.2020 osoitteesta
http://statdb.luke.fi/PXWeb/pxweb/fi/LUKE/LUKE__02%20Maatalous__04%20Tuotanto_
_06%20Lihantuotanto/03_Lihan_kokonaistuotanto.px/table/tableViewLayout1/?rxid=02a c74e1-4e62-4b11-bc08-3c4366f7acf1
Manni, K. (2018). Lihanautojen tuotanto-ominaisuuksista, Moodle. Hämeen ammattikorkeakoulu. Haettu 1.5.2020 osoitteesta https://moodle.hamk.fi/
MLA – Meat and Livestock Australia. (2019). Cattle Genetics. Haettu 4.5.2020 osoitteesta https://mbfp.mla.com.au/Cattle-genetics#
MTK. (2018). Naudanlihantuotanto. Haettu 16.4.2020 osoitteesta https://www.mtk.fi/-/naudanlihantuotanto-1
MTT. (n.d.) Katse vasikkaan! -aineisto. Matoa mahan täydeltä. Imevä va-sikka ja vieroitus emolehmäkarjassa. Haettu 6.4.2020 osoitteesta
https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/esittely/toimipaikat/ruuk-ki/Tietopankki/Emolehmatuotanto/4.%20Imevä%20vasikka%20ja%20vieroitus%20emole hmäkarjassa%20F.pdf
Pesonen, M. (2009). Naudan ruokintavaatimus eri kasvuvaiheissa, Luomulihaseminaari, InnoNauta-hanke. MTT. Haettu 16.2.2009 osoitteesta
https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/esittely/toimipaikat/ruuk-ki/Tietopankki/Emolehmatuotanto/Naudan%20ruokintavaatimus_Pesonen%20Maiju.pdf Pesonen, M. (2010). Rotutyyppi reunaehtona. Nauta 4/2010.
Pesonen, M. (2010). Uusia vasikoita pukkaa – kiinnitä huomio vastasyntyneisiin! MTT. Haettu 27.3.2020 osoitteesta
https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/esittely/toimipaikat/ruuk-ki/Tietopankki/Emolehmatuotanto/Pikku%20vasikat%20Pesonen%20Maiju.pdf Pesonen, M. (2011). Emolehmä on laiduntaja. Nauta 1/11, s. 54-55. Haettu 5.3.2019
osoitteesta
https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/esittely/toimipaikat/ruukki/Tietopankki /Emolehmatuotanto/1-2011%20s54-55.pdf
Pesonen, M. (2011). Vasikoiden lisäruokinta. Haettu 27.2.2020 osoitteesta
https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/esittely/toimipaikat/ruukki/Tietopankki /Emolehmatuotanto/Pesonen%20Maiju%20-%20Vasikoiden%20lisäruokinta.pdf
Pesonen, M. (2013). Epigeneettiset muutokset ja genominen valinta liharotuisilla naudoilla.
MTT Jokioinen. Haettu 25.3.2019 osoitteesta
https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/esittely/toimipaikat/ruukki/Tietopankki /Emolehmatuotanto/mttraportti111(1).pdf
Pesonen, M. (2013). Rotukarjahankkeen ruokintakoe. Loppuseminaari, Loimaa. Haettu 26.4.2020 osoitteesta
https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/481462/RotukarjahankkeenLoimaa.pdf?se quence=1&isAllowed=y
Pesonen, M. (2017). Emolehmille omat ruokintasuositukset. Angus 2017, s. 30-31.
Pesonen, M. (2017). Siitossonnia hankkimassa, osa 1: Indeksit apuna. Nauta.fi. Haettu 4.5.2020 osoitteesta https://nauta.fi/lihakarja/siitossonnia-hankkimassa-osa-1-indeksit-apuna/
Pesonen, M. (2017). Siitossonnia hankkimassa, osa 2: Miten tulkita kasvu- ja teurasindeksejä? Nauta.fi. Haettu 4.5.2020 osoitteesta
https://nauta.fi/lihakarja/siitossonnia-hankkimassa-osa-2-miten-tulkita-kasvu-ja-teurasindekseja/
Pesonen, M. (2018). Elinvoimaiset pihvivasikat kylmissä tuotanto-olosuhteissa. Vaali viisaasti vasikkaa -hankkeen kirjallisuusselvitys. Helsinki: Luke. Haettu 6.5.2020 osoitteesta
https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/esittely/toimipaikat/ruukki/Tietopankki /Emolehmatuotanto/luke-luobio_42_2018.pdf
Pesonen, M. (2018). Emolehmien ruokinnan tärkein tavoite on säilyttää emojen terveys, hedelmällisyys ja haluttu tuotannon taso. Tuottava hereford 2018, s. 14-17.
Pesonen, M. (2018). Periytymisasteet. Haettu 6.5.2020 osoitteesta
https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/esittely/toimipaikat/ruukki/Tietopankki /Emolehmatuotanto/luke-luobio_42_2018.pdf
Pesonen, M. (2018.) Risteyttämällä rodut tehokäyttöön. Nauta.fi. Haettu 24.11.2020 osoitteesta https://nauta.fi/lihakarja/risteyttamalla-rodut-tehokayttoon/
Pesonen, M. (2018). Vasikoiden ruokinnassa ravintoaineiden saannista tulee huolehtia heti syntymästä alkaen. Karkearehun, kivennäisten ja veden tulee olla vapaasti tarjolla. Haettu 6.5.2020 osoitteesta
https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/esittely/toimipaikat/ruukki/Tietopankki /Emolehmatuotanto/luke-luobio_42_2018.pdf
Pesonen, M. (2019). Sonnien ultraäänimittaus. Sonnihuutokauppa 2019. HKScan. Haettu 14.1.2019 osoitteesta https://www.hkscan.com/globalassets/hkscan.com/producer-site-fi/bulls/katalogiteksti-2019.pdf
Pesonen, M. (2020). Chat-keskustelu. Kestävä kotieläintalous moduulin etäluento.
Alkukasvatuksen merkitys sonnivasikoiden kasvuun emolehmätuotannossa.
Loppuseminaari 14.12.2020. HAMK, Mustiala.
Pesonen, M. (n.d.) Onko siitossonni työkunnossa, onnistuuko emojen tiineyttäminen ensimmäiseen kiimaan? InnoNauta-hanke, MTT. Haettu 1.5.2020 osoitteesta
https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/esittely/toimipaikat/ruuk-ki/Tietopankki/Emolehmatuotanto/MTT%20onko%20siitossonni%20%20%20%20%20%20 työkunnossa.pdf
Pesonen, M. & Sirkko, K. (2017). Siitossonnia hankkimassa, osa 3: Miten ultraäänimittaukset auttavat sonnivalinnassa? Nauta.fi. Haettu 14.1.2020 osoitteesta
https://nauta.fi/lihakarja/siitossonnia-hankkimassa-osa-3-miten-ultraaanimittaukset-auttavat-sonnivalinnassa/
Pulkka, E-K. (2017). Kasvun raamit tehdään vasikkana. Nauta 3/2017. s. 18-20 Raittila, S. (2010.) Naudan kasvun säätely. Jyväskylä 18.11.2010. Haettu 23.10.2020
osoitteesta https://docplayer.fi/7302083-Naudan-kasvun-saately.html
Ruechel, J. (2006). Grass-Fed Cattle – How to Produce and Market Natural Beef. North Adams, Massachusetts: Storey Publishing.
Ruokavirasto. (n.d.) Community scale for the classification of carcases of adult bovine animals. European Commission. Directorate-General of Agriculture and Rural development. Haettu 26.11.2020 osoitteesta
https://www.ruokavirasto.fi/globalassets/yritykset/elintarvikeala/teurastus/teurastamot/
community-scale-for-the-classification-of-carcases-of-adult-bovine-animals.pdf Sunio, A. (n.d.) Katse PihviVasikkaan! MTT. Haettu 26.4.2020 osoitteesta
https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/mtt/mtt/esittely/toimipaikat/ruuk-ki/Tietopankki/Emolehmatuotanto/Katse%20Pihvivasikkaan!_SunioAnna.pdf
Suomen angusyhdistys ry. (2014). Kasvattajan käsikirja. Jyväskylä: Suomen angusyhdistys ry.
Tauriainen, S. (2006). Naudanlihan laatuun vaikuttavat tekijät. S., Tauriainen (toim.) Naudanlihantuotanto. Opetushallitus, s. 117–120
Whittier, Jack C. (2012). Learning how to graze: Cow-to-calf grazing knowledge. Progressive Cattle. Haettu 5.3.2019 osoitteesta
https://www.progressivecattle.com/topics/grazing/learning-how-to-graze-cow-to-calf-grazing-knowledge
Liite 1: Kysely tarkkailujaksolle tarkkailujaksolle valittujen sonnien alkukasvatuksesta
Kysely on opinnäytetyötä varten, jota tehdään Ali-Lekkalaan tarkkailujaksolle lähetetyistä angus- ja hereford -sonneista. Opinnäytetyössä tarkastellaan olosuhteiden ja ruokinnan vaikutuksia sonnien kasvuun ennen vieroitusta sekä vieroituksen jälkeen tarkkailujaksolla.
Kyselyn vastaukset käsitellään nimettömänä ja täysin luottamuksellisina. Kyselyyn vastaaminen kestää alle viisi minuuttia ja vastausaikaa on 27.3.2020 asti. Kyselyyn vastaaminen onnistuu myös älypuhelimella.
Kyselyn tekijä: Riikka Lehtinen
Sähköposti: riikka.lehtinen(at)student.hamk.fi
1. Kyselyyn vastaaja; tilan nimi, kasvattamanne rotu
2. Onko tilallanne käytetty vasikoiden lisäruokintaa kasvukaudella 2019?
• Kyllä
• Ei
3. Oliko laidunkausi 2019 mielestänne onnistunut?
• Kyllä
• Ei
4. Jos laidunkausi oli onnistunut, mitkä olivat mielestänne vaikuttavat tekijät?
• Hyvät sääolosuhteet
• Laidunkierron onnistuminen
• Laitumien uusimisen onnistuminen
• Laitumen lajikevalinnat
• Muu: vapaa kenttä kirjoittaa
5. Jos laidunkausi ei ollut onnistunut, mitkä olivat mielestänne vaikuttavat tekijät?
• Sää olosuhteet; esim. kuivuus, märkyys
• Ei laidunkiertoa
• Ylilaidunnus
• Talvituhot
• Laitumien uusimiskierto
• Laitumen lajikevalinnat
• Muu: vapaa kenttä kirjoittaa
6. Vapaa palaute, kommentteja, mielipiteitä:
Liite 2: Korjatun painon laskentakaavat (faba, n.d.b)
Korjattu 200 päivän paino
Laskentakaava: K200 = (((a-b)/c)*200)+b)*k a = punnittu paino
b = syntymäpaino
c = eläimen ikä (pv) punnittaessa k = emän ikäkorjaustekijä (taulukko 16) Korjattu 365 päivän paino
Laskentakaava: K365 = (((a-(K200/k))*165)/(c-200))+K200 a = punnittu paino
b = syntymäpaino
c = eläimen ikä (pv) punnittaessa k = emän ikäkorjaustekijä (taulukko 16)
Taulukko 20 Emän ikäkorjaustekijä. (faba, n.d.b)
Emän ikä %-lisäys Korj. tek.
-24 kk 12 1,12
25-30 kk 10 1,1
31-42 kk 6 1,06
43-54 kk 3 1,03
yli 10, 5 v 5 1,05