Tässä luvussa tehdään yhteenveto kyselyissä, haastatteluissa ja Fiilistä asumiseen -hank-keessa esille tulleista asuntolatoimintaa koskevista asioista sekä pohditaan tuloksia ja niistä kumpuavia kehittämisajatuksia.
5.1 Asuntoloiden erilaisuus
Asuntolakohtaiset erot vaikuttaisivat kyselytutkimuksen ja haastattelujen perusteella ole-van suuria. Opiskelijoiden tyytyväisyydessä on kyselyn mukaan huomattavia eroja, eli hyvät asuntolat saavat lähes 9:n keskiarvoja ja huonommat selvästi alle 7:n arvosanoja.
Asuntoloiden erot syntyvät varmaan hyvin monesta seikasta, ja moni asia on asuntoloi-den vaikutusvallan ulkopuolella. Asiaa selvitettiin tarkemmin siten, että vertailuun otettiin kolme ”parasta” asuntolaa ja kolme huonoimman keskiarvon saanutta. Tämän vertailun perusteella vaikuttaa siltä, että asuntoloiden (tyytyväisyyttä selittävät) erot eivät yleisellä tasolla johdu esimerkiksi solun ilmapiiristä. Tässä asiassa hyvät ja huonot asuntolat saivat samanlaisia arvioita. Erot näkyvät etenkin ohjatun vapaa-ajanvieton mahdollisuuksissa, arjen asioihin saadussa tuessa, asuntolaohjaajan läsnäolossa, kodinomaisessa arjessa ja turvallisuuteen liittyvissä asioissa. Näissä asioissa on siis paljon eroja, ja nämä asiat ovat myös opiskelijoiden hyvinvoinnin kannalta keskeisiä.
Kyselytutkimuksessa hyviksi osoittautuneiden koulutuksen järjestäjien aktiivisuus asunto-latoiminnan kehittämistä kohtaan tuntui nousevan yhdeksi asuntolan hyvyyteen vaikutta-vaksi tekijäksi. Aktiivisuus näkyy panostuksena asuntolatoimintaan ja asuntolahenkilöstön osallistumisena koulutuksiin ja asuntolatoiminnan kehittämishankkeisiin. Oman ryhmän asuntolatoiminnan hyvyydessä muodostavat ammatilliset erityisoppilaitokset, jotka panos-tavat erityisen paljon asuntolatoimintaan valtakunnallisen luonteensa ja opiskelijoiden eri-tyisten tarpeiden vuoksi. Tutkimuksessa eivät olleet mukana kaikki koulutuksen järjestäjät, joten tuloksia ei voida sellaisenaan yleistää, mutta suuntaa antavina niitä voidaan pitää.
Asuntoloiden keskinäiset erot riippuvat myös siitä, sijaitseeko asuntola oppilaitoksen vä-littömässä läheisyydessä vai etäällä siitä. Yhteys opetukseen tuntuu toimivan paremmin, kun ollaan lähekkäin ja esimerkiksi oppilaitoksen tilojen käyttö vapaa-ajan toimintaan mahdollistuu.
Koulutustarjonta ja koulutuksen kohderyhmä vaikuttavat myös asuntolatoiminnan to-teuttamiseen. Luonto- ja ympäristöalan koulutuksissa asuntolan merkitys on erilainen kuin jonkin muun koulutusalan, koska asuntolat sijaitsevat usein kaukana keskustoista ja päivittäiset opiskeluajat saattavat olla epäsäännöllisiä. Asuntolatoiminnan luonne riippuu myös siitä, hallinnoiko asuntolaa opetustoimi, kiinteistötoimi vai jokin muu koulutuksen järjestäjän organisaation osa.
5.2 Asuntolatoiminnan merkitys opiskelijoille
Koulutuksen järjestäjän organisoimalla maksuttomalla opiskelija-asumisella on tärkeä merkitys nuorten opiskelijoiden kasvun ja oppimisen tukemisessa. Ohjattu ja valvottu
asuntola sopii erityisesti juuri peruskoulun päättäville alaikäisille nuorille silloin, kun opiskelu kotoa käsin ei ole mahdollista. Nuorten elämää on tärkeä tukea aikana, jolloin he rakentavat omaa ammatillista identiteettiä ja aikuisuutta. Aikuisia tarvitaan suuntaamaan nuorten toiminta opiskelua ja henkilökohtaista kasvua tukevaan suuntaan. Haastatteluissa hahmoteltiin ammatillisessa koulutuksessa olevan nuoren asumiskaarta seuraavasti:
Koti
Kuva 38. Nuoren opiskelijan asumiskaari ammatillisessa koulutuksessa.
Asuntolassa voidaan vaikuttaa nuoren opiskelijan kasvuun monella tavalla. Arkielämän taidot, oman hygienian hoito, asumisympäristön siistinä pitäminen, yhteisöllisyys, hyvät tavat ja muiden huomioon ottaminen sekä terveellisten ruokailu- ja elämäntapojen nou-dattaminen ovat esimerkkejä niistä asioista, joita asuntoloissa edistetään.
Asumismahdollisuus myös ehkäisee opiskelun keskeyttämisiä, sillä opiskelijoille ja hen-kilöstölle osoitetussa kyselyssä vertailu vuoden 2015 ja 2011/2012 tehtyihin kyselyihin osoitti, että noin kolmannes asuntolassa asuvista opiskelijoista keskeyttäisi opinnot, ellei asumisen mahdollisuutta opiskelija-asuntolassa olisi. Erityisesti tämä korostui luonnon-vara- ja ympäristöalan opiskelijoilla, joista 45 % keskeyttäisi opintonsa ilman asunto-lapaikkaa. Tutkimuksissa on todettu, että asuntolaopiskelijoiden keskeyttämisriski on pienempi kuin muiden opiskelijoiden. Esimerkiksi lukuvuonna 2013–2014 hieman yli 4 % erosi koulutuksesta. Muiden opiskelijoiden eroprosentti oli 8,6. (Koramo & Vehvi-läinen 2015.)
Asuntola-asumisen suosio on parantunut, sillä 2012 asuntolasta pois muuttamista ajat-teli 15 % asukkaista, vuoden 2015 luku oli noin 10 %. Erityisesti tyytyväisyys ohjattuun vapaa-ajan viettoon ja muihin harrastusmahdollisuuksiin näyttäisi hieman lisääntyneen vuoden 2015 kyselyn mukaan. Asuntolatoiminnan kehittämisen avulla on mahdollista tehdä asuntoloista paikkoja, joissa ammatillisen koulutuksen nuoret haluavat asua ja joissa on mahdollisuus vaikuttaa tämän nuorisoryhmän aikuistumiseen ja tulevaisuuteen.
5.3 Asuntolatoiminta koulutuksen järjestäjän näkökulmasta
Asuntolatoimintaan vaikuttavat monet yhteiskunnalliset ja koulutuspoliittiset muutokset,
Tutkimuksissa tuli esille esimerkiksi seuraavia asioita:
1. Koulutuksen keskittyminen ja tarjonnan lisääntyminen kasvukeskuksiin vähentävät tarvetta hakeutua oman kaupungin ulkopuolelle opiskelemaan ja vähentävät siten asuntolatarvetta, koska opiskelu voidaan toteuttaa kotoa käsin.
2. Haja-asutusalueilta täytyy siirtyä kasvukeskukseen opiskelemaan, minkä seuraukse-na asuntoloiden ja asumisjärjestelyjen tarve lisääntyy.
3. Muut asumismahdollisuudet ovat lisääntyneet. Osa haastatteluun osallistuneista tuo esille mahdollisuuden erottaa asuminen ja opiskelu kokonaan toisistaan, jolloin koulutuksen järjestäjä ei vastaisi ollenkaan opiskelijoiden asumisesta. Tässä selvityk-sessä ei paneuduttu näihin muihin asumismuotoihin tai niiden vaikutuksiin nuorten opiskelijoiden opiskelun sujumiseen.
4. Julkisen liikenteen palvelut ovat heikentyneet, mikä lisää asumisen tarvetta kasvu-keskusten lähettyvilläkin, kun opiskelupaikalle ei ole mahdollisuutta kohtuullisesti matkustaa. Kaupunkien sisäisen liikenteen väheneminen luo tilanteita, joissa koulu-matkat muodostuvat liian hankaliksi ja aikaa vieviksi samankin kunnan alueella.
5. Haja-asutusalueilla sijaitsevissa kasvukeskuksissa opiskelijat tulevat yhä laajemmalta alueelta ja matkat ovat aivan liian pitkiä päivittäin tai jopa viikoittain kuljettavaksi.
Asuntolatoiminta on siten välttämätöntä.
6. Asuntola saattaa olla jollekin koulutuksen järjestäjälle markkinointivaltti ja olemassa-olon edellytys.
7. Ympäristö- ja luonnonvara-alan koulutusten luonne ja sijainti edellyttävät usein asuntolatoimintaa. Samoin joitakin perustutkintoja tarjotaan vain harvoissa oppilai-toksissa, tällöin opiskelijat tulevat koko valtakunnan alueelta ja asuntolatoiminta on tällöin välttämätöntä.
Koulutuksen järjestäjän asuntolatoiminnalla on siten monia merkityksiä ja tavoitteita, joi-den jäsentäminen ja näkyväksi tekeminen saattaisi parantaa tarkoituksenmukaisen asun-tolatoiminnan suunnittelua ja järjestämistä.
Asuntoloihin valitaan keskimäärin 90 % hakijoista. Valintakriteerit määrittää koulutuk-sen järjestäjä. Yhteisiä valtakunnan tason valintakriteerejä ei ole. Yleensä etusijalla ovat kaukaa tulevat opiskelijat ja ensimmäisen vuoden opiskelijat. Osa asettaa erityisen tuen tarpeen asumispaikkaa puoltavaksi tekijäksi, osa taas haluaa rajata ”liian ongelmaiset” pois asuntolasta. Asuntolassa ei voida eikä osata tukea riittävästi niitä nuoria, joilla on vaikeita sosiaalisia tai päihdeongelmia. He tarvitsevat vielä enemmän tuetun asumismuodon. Raja-ukset nähdään tärkeinä myös muiden asukkaiden asumisrauhan ja -turvallisuuden vuoksi.
Osa koulutuksen järjestäjistä on pohtinut mahdollisuutta erottaa opiskelu ja asuminen kokonaan toisistaan. Koulutuksen järjestäjän ydintehtävä olisikin vain opetuksen järjestä-minen, ja asumisen voisi järjestää jokin muu taho kuten yleiset opiskelija-asuntosäätiöt.
Koulutuksen järjestäjän rooliksi jäisi tällöin ainoastaan asumisen kustantaminen, ja myös valvonta ja ohjaus voitaisiin ulkoistaa. Asuntolatoiminnan yhteiskunnallista merkitystä ei näissä yhteyksissä juuri pohdittu.
5.4 Asuntolatoiminnan menestystekijät ja kipupisteet
Ilta- ja yöhiljaisuus sekä opiskelumahdollisuudet koetaan asuntoloissa tärkeiksi. Sääntöjen avulla nämä pyritään takaamaan kaikille opiskelijoille. Sääntöjen osalta ilmenee selkeää
kaksijakoisuutta. Osa opiskelijoista kokee säännöt liian tiukoiksi ja osa liian löysiksi. Ti-lanne ei ole muuttunut eri kyselykerroilla, joten asukkaiden erilaiset toiveet ja elämäntavat tuovat kovin erilaista tulkintaa asuntolassa asumisen luonteesta.
Syksyn 2012 kyselyyn verrattuna näyttää kuitenkin siltä, että ilta- ja yöhiljaisuuteen, moti-vointiin, opiskelua koskevan tuen saantiin ja opiskelurauhaan ollaan tyytyväisempiä kuin ennen. Opiskelijoiden tyytyväisyys on lisääntynyt myös asuntolarakennusten kunnon suhteen. Omiin vaikutusmahdollisuuksiin, tasa-arvoiseen kohteluun ja solun ilmapiiriin liittyvä tyytyväisyys on myös kasvanut. Tämän perusteella voitaneen todeta, että asunto-loiden toiminta on parantunut, ne tukevat paremmin opiskelijan opintoja ja opiskelijoiden tyytyväisyys asumiseen on lisääntynyt.
Tyytyväisyyteen tai tyytymättömyyteen asuntolassa asumiseen vaikuttaa myös opiske-lijan tausta. Mitä kauempaa asuntolaan on muutettu, sitä tyytyväisempiä asukkaat ovat.
Samoin itsenäisesti ennen asuntolaan tuloa asuneet ovat hieman tyytyväisempiä kuin ydinperheestä tulleet asukkaat. Maksutonta asumista osaa arvostaa, kun on kokemusta itsenäisestä asumisesta muualla.
Yleisimmät haittatekijät asuntoloissa ovat sotkeminen, epäsiisteys ja meluaminen. Koti-ikävä ja kiusaaminen olivat hivenen lisääntyneet vuoden 2015 kyselyn mukaan aikaisem-piin kyselyihin verrattuna. Erityisesti erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat kokivat tulleensa kiusatuiksi (18 %) enemmän kuin muut opiskelijat (8 %).
Kevään 2011 kyselyyn verrattuna löytyy merkittäviä muutoksia. Hiljaisuuden rikkominen, sotkeminen, alkoholi ja tupakka ovat vähentäneet rooliaan häiriötekijöinä. Huumeet, väkivallan uhka, paikkojen rikkominen ja motivoitumattomuus ovat puolestaan vähän lisääntyneet. Kiusaaminen on lisääntynyt erityisen paljon. Keväällä 2011 vain 5 prosenttia ohjaajista nosti sen kolmen isoimman ongelman joukkoon, syksyllä 2015 prosenttiluke-ma oli 15. Yleisesti voidaan sanoa, että asuntolan häiriötekijät ovat muuttuneet astetta rajumpaan suuntaan.
Erityisenä uutena haittatekijänä koettiin opiskelupäivien lyhyys ja epämääräisyys. Työssä-oppiminen, opetuksettomat päivät ja etäopinnot ovat tuoneet opiskeluun uusia piirteitä, jotka heijastuvat myös asuntolaan. Opiskelupäivä saattaa olla vain muutaman tunnin mittainen, jolloin asuntolaelämään jää runsaasti kulutettavaa aikaa. Runsas vapaa-aika saattaa johtaa ei-toivottavaan käyttäytymiseen.
Tärkeinä asuntolan kehittämisen kohteina nähdään opiskelijoiden osallisuuden ja itse-ohjautuvuuden lisääminen ja asuntolatoiminnan kehittäminen oppimisen tukena ja op-pimisympäristönä.
veet, ikä, koulutusalat tai muut asumisviihtyvyyteen vaikuttavat asiat. Asuntolassa tarjotaan vapaa-ajan toimintamahdollisuuksia, mutta sallitaan nuorille ihmisille tyypillinen hengailu ikätovereiden kanssa. Alkuvaiheessa autetaan nuoria sopeutumaan asuntola-asumiseen, tehdään selviksi säännöt kaikille ja valvotaan niiden noudattamista tasapuolisesti. Asun-tolanohjaajilta odotetaan jämäkkää, nopeaa ja tasapuolista puuttumista rikkomuksiin.