AMMATILLISEN PERUSKOULUTUKSEN OPISKELIJA-ASUNTOLAT 2015
TIIVISTELMÄ
© Opetushallitus ja tekijät
SISÄLTÖ
Aluksi ...4
1 Johdanto ...5
2 Lainsäädännön nykytila ja sen arviointi ...6
2.1 Asuntolatoimintaa koskevan lainsäädännön kehittämisen perusteet ... 6
3 Kysely opiskelijoille ...8
3.1 Taustatietoja ... 8
3.1.1 Asuntolassa asuminen ... 12
3.1.2 Opintojen keskeyttäminen ja asumisen jatkaminen... 15
3.1.3 Vapaa-ajan palvelut ... 17
3.1.4 Opiskelua tukevat palvelut ... 20
3.1.5 Asuntolan olosuhteet ja ilmapiiri ... 21
3.1.6 Yleinen tyytyväisyys asuntolaan ... 21
3.1.7 Opiskelijoiden mielipiteet ... 23
4 Eräiden koulutuksen järjestäjien ajatuksia asuntolatoiminnasta ...26
4.1 Nuorten opiskelijoiden asuminen ... 26
4.2 Asumiseen vaikuttavia yhteiskunnallisia muutoksia ... 27
4.3 Millainen on hyvin toimiva asuntola? ... 27
4.4 Mitä asuntola-asuminen merkitsee nuorille? ... 29
4.5 Asuntola-asumisen ongelmakohtia ... 30
4.6 Asuntolan, oppilaitoksen ja opiskeluhuollon välinen yhteistyö... 31
4.7 Kodin ja asuntolan välinen yhteistyö ... 32
4.8 Monikulttuurisuus ... 32
4.9 Erityistä tukea saavat opiskelijat asuntolassa... 33
4.10 Näkökulmia lainsäädäntöön ... 33
4.11 Asuntolatoiminnan nykytilanne ... 34
4.12 Asuntola-asumisen tulevaisuus ... 35
5 Yhteenveto ja pohdinta ...37
5.1 Asuntoloiden erilaisuus ... 37
5.2 Asuntolatoiminnan merkitys opiskelijoille ... 37
5.3 Asuntolatoiminta koulutuksen järjestäjän näkökulmasta ... 38
5.4 Asuntolatoiminnan menestystekijät ja kipupisteet ... 39
5.5 Hyvän asuntolan tuntomerkit ... 40
6 Johtopäätökset ja asuntolatoimintaa ja sen kehittämistä koskevat suositukset ...42
Lähteet ...45
Liitteet ...46
Aluksi
Ammatillisessa peruskoulutuksessa olevista opiskelijoista yli 10 000 asuu ammatillisen koulutuksen järjestäjien ylläpitämissä opiskelija-asuntoloissa. Opetushallitus on muutaman vuoden välein selvittänyt asuntoloiden tilannetta. Tämä selvitys on päivitystä Opetushal- lituksen vuonna 2012 julkaisemaan raporttiin ( Jukka Vehviläinen: Selvitys toisen asteen ammatillisen peruskoulutuksen opiskelija-asuntoloista. Raportit ja selvitykset 2012:5).
Alkuperäisen raportin on kirjoittanut FT Kaija Miettinen. Hänellä on ollut työssään mu- kana asiantuntijaryhmä: Projektikoordinaattori Raija Marttala, Koulutuskeskus Sedu, laki- mies Thomas Sundell, Länsi ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, tutkija Jukka Vehviläinen, Dialoog-tutkimuspalvelut sekä verkostokoordinaattori Ville Virtanen SAKU ry. Selvityksen kyselyosuuden on toteuttanut tutkija Jukka Vehviläinen.
Tämän tiivistelmän raportista ovat tehneet Opetushallituksen opetusneuvokset Erja Kärnä, Aira Rajamäki ja Juhani Pirttiniemi.
1 Johdanto
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää asuntolatoiminnan merkitystä opiskelijoiden kas- vulle, kehitykselle ja oppimisen tukemiselle. Lisäksi tavoitteena oli selventää asuntola- toimintaa koskevassa hankkeessa esille noussutta asuntolatoiminnan lainsäädännöllistä pohjaa.
Selvityksen keskeisen osuuden muodostaa opiskelijoille ja koulutuksen järjestäjän edus- tajille tehty sähköinen kyselytutkimus, jonka tuotti tutkija Jukka Vehviläinen DiaLoog tutkimuspalveluista. Kyselytutkimus muodostui pääosin samoista teemoista kuin samasta aiheesta vuonna 2011 tehty tutkimus (Vehviläinen, 2012) ja vuonna 2012 tehty julkaisema- ton kyselytutkimus. Kyselyyn otettiin mukaan muutamia uusia kysymyksiä tai kysymyksiä muokattiin aiemmista kyselyistä saatujen kokemusten perusteella. Kyselyjen teemat olivat:
taustatietoja/määrällisiä tietoja opiskelija-asumisesta
asuntoloiden kunto
asuntolahenkilökunta (poistettu tiivistelmästä)
ilta- ja yövalvonta
asuntoloiden palvelut
erityisopiskelijoiden palvelut
asuntoloiden haitta- ja häiriötekijät
yhteistyö oppilaitoksen kanssa
asiakastyytyväisyys
opiskelija-asumisen kehittämistarpeet.
Kyselyn tulokset käsitellään kysymyksittäin. Tuloksia verrataan aikaisempiin selvityksiin ja vertailujen perusteella tehdään johtopäätöksiä asuntolatoiminnan kehittymisestä.
Lisäksi kuudelle koulutuksen järjestäjälle tehtiin haastattelut, joiden pohjalta tehtiin sel- vitys. Tavoitteena oli selvittää koulutuksen järjestäjän edustajien ajatuksia ammatillises- sa perustutkintokoulutuksessa olevien nuorten opiskelijoiden asumisesta yleensä, oman asuntolatoiminnan tilanteesta, tulevaisuudesta ja sen kehittämisestä. Lisäksi käsiteltiin asuntolan ja oppilaitoksen välistä yhteistyötä sekä opiskeluhuollon roolia asuntolatoimin- nassa. Haastatteluosuuden suoritti FT Kaija Miettinen.
2 Lainsäädännön nykytila ja sen arviointi
Asuntolatoimintaa säännellään tällä hetkellä varsin vähän. Vapaasta sivistystyöstä annetun lain 2 §:n 3 momentissa todetaan, että kansanopistot ovat kokopäiväistä opetusta antavia sisäoppilaitoksia, jotka järjestävät nuorille ja aikuisille omaehtoisia opintoja, edistävät opiskelijoiden opiskeluvalmiuksia sekä kasvattavat heitä yksilöinä ja yhteiskunnan jäseni- nä. Asuntolatoimintaa koskevia säännöksiä ei koulutuksen sisäoppilaitosmuotoisuudesta huolimatta ole lainkaan.
Ammatillisesta peruskoulutuksesta annetussa laissa opintososiaalisia etuja koskevassa pykälässä todetaan, että asuminen koulutuksen järjestäjän osoittamassa opiskelija-asun- tolassa on maksutonta. Lisäksi on säännöksiä opiskelijan erottamisesta asuntolasta mää- räajaksi tai opintojen jäljellä olevaksi ajaksi, erottamispäätöksen täytäntöönpanosta vailla lainvoimaa olevana ja erottamispäätöksen edellyttämästä menettelystä. Lopuksi on vielä muutoksenhakusäännös, jonka mukaan päätökseen, joka koskee opiskelija-asuntolassa asumista opintososiaalisena etuna sekä päätökseen, joka koskee opiskelija-asuntolasta erottamista, haetaan muutosta hallinto-oikeudelta valittamalla siten kuin hallintolainkäyt- tölaissa säädetään.
Sen sijaan asuntolaa ei mainita turvallista opiskeluympäristöä koskevassa pykälässä eikä myöskään kurinpitotoimien edellytysten yhteydessä. Käytännössä koulutuksen järjestäjät ovat todennäköisesti lähteneet siitä, että koulutuksen järjestäjän koulutuslakeihin perus- tuva oikeus hyväksyä järjestyssäännöt ulottuisi myös asuntolatoimintaan siten, että myös asuntolassa tapahtuvien järjestyssääntörikkomusten perusteella voitaisiin antaa kurinpito- rangaistuksia. Tällainen tulkinta on kuitenkin perusoikeusnäkökulmasta ongelmallinen.
Järjestyssääntöjen luonteeseen kuuluu, että niillä rajoitetaan asukkaiden perusoikeuksia.
Kurinpitorangaistuksen antaminen on selkeästi julkisen vallan käyttöä. Suomen perus- tuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee aina perustua lakiin, ja va- kiintuneen laintulkintaperiaatteen mukaan perusoikeuksien rajoituksia on aina tulkittava suppeasti.
2.1 Asuntolatoimintaa koskevan lainsäädännön kehittämisen perusteet
Opiskelija-asuntolalla tarkoitetaan yhteisasumiseen tarkoitettua rakennusta, jossa asuk- kailla on yhteiset keittiö-, oleskelu- ja/tai saniteettitilat. Tämän tyyppisessä asuntolassa ei yleensä ole varsinaisia asuinhuoneistoja. Asuntolatoiminnan järjestäjän osoittamassa
Asukkaista osa on alaikäisiä ja hyvin nuoria, aikuisen tukea tarvitsevia opiskelijoita. Yh- teiskunnan kannalta on tärkeä pohtia, mikä merkitys hyvin organisoidulla ja opiskelua tukevalla asuntolatoiminnalla on näiden nuorten oppimisen ja kasvun tukemisessa.
3 Kysely opiskelijoille
3.1 Taustatietoja
Opiskelijakysely suunnattiin asuntoloissa asuville opiskelijoille. Kysely tehtiin loka-joulu- kuussa 2015. Kyselyn saatteet ja vastauslinkit välitettiin Saku ry:n toimesta.
Opiskelijakyselyyn vastasi kaikkiaan 759 henkilöä. Käytännössä kaikki vastaajat olivat ammatillisten oppilaitosten asuntoloista, kansanopistoista vastaajia oli vain 3 prosenttia.
Vastaajat olivat kaikkiaan 41 koulutuksen järjestäjän asuntoloista. Kansanopistoja oli mu- kana 3 kpl.
Lähes kaikki kyselyyn vastanneet olivat äidinkieleltään suomalaisia (95 %), ruotsinkielisiä ei käytännössä ollut ja ”joku muu” luokkaan kuului 5 prosenttia vastanneista.
Kuvissa 1-7 esitetään vastanneiden opiskelijoiden jakaumat sukupuolen, iän, koulutus- taustan, perusopetuksen keskiarvon, tehdyn henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevan suunnitelman (HOJKS), opiskelulukuvuoden ja opiskeltavan alan mukaan.
Kuva 2. Vastaajat iän mukaan
Suurin osa vastaajista (60 %) on ikäryhmässä 16–17 vuotiaat. Yli 18 – vuotiaita on noin viidennes.
Kuva 3. Vastaajat pohjakoulutuksen mukaan
Kuva 4. Vastaajat perusopetuksen keskiarvon mukaan
Suurin osa vastaajista (85 %) on peruskoulutaustaisia. Keskiarvon mukaan katsottuna suurin ryhmä on perusopetuksen keskiarvolla 7.0 – 7.9 päättäneet (46 %)
Reilu kolmannes kyselyyn vastanneista voidaan määritellä erityistä tukea tarvinneiksi/
tarvitseviksi. Lähes viidennes ei tiedä onko hänelle tehty HOJKS (henkilökohtainen ope- tuksen järjestämistä koskeva suunnitelma) vai ei.
Kuva 6. Vastaajat opiskelulukuvuoden mukaan
Runsaat puolet vastanneista (54 %) on ensimmäisen vuoden opiskelijoita.
Vuoden 2012 kyselyyn verrattuna tuoreen kyselyn vastaajajakauma on melko saman- lainen. Vuoden 2015 kyselyssä on kuitenkin hieman enemmän miehiä, vastaajat ovat hieman nuorempia ja erityistä tukea tarvitsevia (HOJKS) on hieman vähemmän. Syksyn 2012 kyselyssä ei kysytty aiempien opintojen keskeyttämisestä, tuoreessa vuoden 2015 kyselyssä aiemmin keskeyttäneitä on 8 prosenttia vastanneista.
Kuvassa 7 esitetään vastaajat opiskeltavan alan mukaan eroteltuna.
Kuva 7. Vastaajat opiskeltavan alan mukaan
Tekniikan ja liikenteen alan opiskelijoita sekä luonnonvara- ja ympäristöalan opiskelijoita on eniten. Nämä kaksi koulutusalaa kattavat yli puolet vastanneista. Vuoden 2012 kyselyyn verrattuna jakauma on hieman tasaisempi, luonnonvara- ja ympäristöalan opiskelijoita oli tuolloin suhteessa enemmän.
3.1.1 Asuntolassa asuminen
Opiskelijakyselyssä oli runsaasti asumiseen liittyviä konkreettisia faktakysymyksiä. Kuvis- sa 8–9 esitetään opiskelijoiden taustaa, eli mistä asuntolaan on muutettu ja kuinka pitkä muuttomatka oli.
Kuva 8. Asuminen ennen opiskelija-asuntolaa (sukupuolen mukaan)
Kuva 9. Muuttomatka asuntolaan (sukupuolen mukaan)
Lähes kaikki (90 %) ovat muuttaneet asuntolaan vanhempien tai toisen vanhemman luota.
Miesopiskelijat tulevat naisia yleisemmin ns. ydinperheistä. Yleisin muuttomatkan pituus on 51–200 kilometriä.
Syksyn 2012 kyselyyn verrattuna tuoreen kyselyn vastaajissa on hieman enemmän niitä, jotka ovat muuttaneet yhden vanhemman luota (syksyllä 2012 näiden vastaajien osuus oli 18 %).
Kyselyssä selvitettiin myös asuntoloiden viikonloppukäyttöä. Opiskelijoilta kysyttiin onko heidän mahdollista jäädä asuntolaan viikonlopuksi ja kuinka moni tätä mahdollisuutta käyttää. Runsas viidennes sanoo, että asuntolaan on mahdollista jäädä viikonlopuksi il- man erityistä syytäkin. Erityisen syyn takia voi jäädä 57 prosenttia kyselyyn vastanneista.
Viikonloppuasumisen yleisyys näkyy kuvassa 10.
Kuva 10. Asuntolassa asuminen viikonloppuisin (sukupuolen mukaan, niistä joilla mahdollisuus)
Syksyn 2012 kyselyyn verrattuna ero on siinä, että naiset jäävät aiempaa harvemmin asun- tolaan viikonlopuksi, mutta miehet vastaavasti hieman aiempaa useammin. Opiskelijan kotimatkan pituus vaikuttaa luonnollisesti erittäin paljon, esimerkiksi 200–400 kilometrin päässä asuvista 42 prosenttia jää useimmiten asuntolaan. Itsenäisesti ennen asuntolaa asuneet jäävät hieman useammin asuntolaan kuin muut, kaikkein epätodennäköisimmin asuntolaan jäävät molempien vanhempien luona asuneet nuoret.
Kuvasta 11 näkyy, kuinka suurella osalla asuntolassa asuvista on asuntolassa oma huone.
Kuva 11. Oma huone asuntolassa (sukupuolen mukaan)
Noin kolmanneksella opiskelijoista on oma huone asuntolassa. Tämä on selvästi yleisem- pää naisilla (37 %) kuin miehillä (27 %). Syksyyn 2012 verrattuna naiset asuvat nyt hieman useammin omassa huoneessa (ennen 34 %) ja miehet vastaavasti hieman harvemmin (ennen 30 %). Omassa huoneessa asumisen todennäköisyys kasvaa systemaattisesti iän myötä.
3.1.2 Opintojen keskeyttäminen ja asumisen jatkaminen
Opiskelijoilta kysyttiin myös sitä, millaisia vaikutuksia asuntolapaikan menettämisellä tai saamattomuudella olisi opintoihin. Syksyn 2012 kyselyn mukaan 31 prosenttia opiskeli- joista keskeyttäisi opinnot jos heillä ei olisi asuntolapaikkaa. Syksyn 2015 tilanne näkyy kuvassa 12.
Kuva 12. Mitä tekisi ilman asuntolapaikkaa (sukupuolen mukaan)
Opinnot (omien sanojen mukaan) keskeyttäviä opiskelijoita olisi noin kolmannes vastan- neista. Tämä on tyypillisempää naisille, kuten oli myös syksyllä 2012.
Opintonsa aiemmin keskeyttäneet keskeyttäisivät opintonsa todennäköisemmin kuin muut. Keskeyttämisen todennäköisyys kasvaa myös iän myötä, yli 18 – vuotiaista jo 46 prosenttia keskeyttäisi opinnot ilman asuntolapaikkaa. Koulutusaloittain katsottuna luonnonvara- ja ympäristöalan opiskelijoista 45 prosenttia keskeyttäisi opintonsa ilman asuntolapaikkaa. Tekniikan ja liikenteen alan opiskelijoista vastaavasti vain 23 prosenttia.
Opiskelijat, joille on tehty HOJKS, keskeyttäisivät hieman todennäköisemmin (38 %) kuin muut (34 %).
Asuntolassa asumisen jatkamista ja mahdollista keskeyttämistä tarkasteltiin myös ajatus- ten ja suunnitelmien näkökulmasta. Opiskelijoilta kysyttiin millaisia ajatuksia heillä on asumisen jatkamisen suhteen (kuva 13).
Kuva 13. Ajatukset asumisen jatkamisesta (sukupuolen mukaan).
Noin neljännes opiskelijoista on ajatellut muuttamista ja joka kymmenes on ajatuksissaan enemmän muuttamisen kuin jatkamisen kannalla. Syksyyn 2012 verrattuna jatkamisaikeet ovat yleistyneet, syksyllä 2012 vielä 15 prosenttia oli todennäköisiä muuttajia.
Opiskelijat, joille on laadittu HOJKS, muuttoaikeet näyttäisivät olevan hieman todennäköi- sempiä kuin muiden. 17–18-vuotiaat opiskelijat näyttäisivät puolestaan olevan iän puolesta todennäköisimpiä muuttajia. Asumismuodolla (oma tai jaettu huone toisen kanssa) ei puolestaan näyttäisi olevan yhteyttä muuttohalukkuuteen.
3.1.3 Vapaa-ajan palvelut
Opiskelijakyselyn eräänä keskeisenä tarkoituksena oli asuntolatoiminnan arviointi opiske- lijoita kuulemalla. Tämä arviointi tehtiin ”tärkeys-tyytyväisyys” jaottelulla, jossa opiskelijat valitsivat itselleen tärkeät asiat ja arvioivat sitten tyytyväisyyttään noihin valittuihin asioi- hin. Mielipidettä (tyytyväisyyttä) kysyttiin siis vain itselle tärkeistä asioista. Tällä vähenne- tään sitä riskiä, että tyytyväisyyttä selittää tietyn asian vähäinen tärkeys.
Ensimmäisessä kysymysteemassa selvitettiin opiskelijoiden näkemyksiä vapaa-ajan pal- veluiden tärkeydestä ja tähän liittyvästä tyytyväisyydestä. Kuvassa 14 esitetään vapaa-ajan palveluiden tärkeys.
Kuva 14. Vapaa-ajan palveluiden tärkeys (sukupuolen mukaan)
Tärkeimpiä asioita ovat tietokoneen/internetin käyttömahdollisuus sekä liikunta- ja ur- heilumahdollisuudet. Myös muut harrastusmahdollisuudet koetaan suhteellisen usein tärkeäksi. Naiset kokevat miehiä useammin tärkeäksi mm. tapahtumiin kuljettamisen, teemaillat ja erilaiset retket. Syksyyn 2012 verrattuna suurin ero on siinä, että tietokoneen/
internetin tärkeys on vähentynyt ja muiden asioiden tärkeys lisääntynyt. Tämä johtunee omien laitteiden yleistymisestä. Opiskelijoiden tyytyväisyys näihin samoihin palveluihin esitetään kuvassa 15.
Kuva 15. Tyytyväisyys vapaa-ajan palveluihin (keskiarvot kouluarvosanoin 4-10, sukupuolen mukaan)
Tyytyväisyyden keskiarvot ovat yleisesti tärkeissä asioissa (ohjattu vapaa-ajan vietto, lii- kunta- ja urheilumahdollisuudet) yli 7,5 luokkaa. Muihin harrastusmahdollisuuksiin ollaan aavistuksen tyytymättömämpiä (7,31). Etenkin naiset ovat melko tyytyväisiä asuntolatutor- toimintaa. Suhteellisesti tyytymättömämpiä ollaan niihin asioihin, jotka eivät olleet aivan yleisempiä tärkeiden asioiden toivelistalla (mm. discot). Miehet ovat useimmissa asioissa tyytyväisempiä kuin naiset. Liitteessä 1 ovat tyytyväisyyden prosenttijakaumat.
Syksyn 2012 verrattuna tyytyväisyys ohjattuun vapaa-ajan viettoon ja muihin harrastus- mahdollisuuksiin näyttäisi hieman lisääntyneen.
3.1.4 Opiskelua tukevat palvelut
Seuraavassa kysymysosiossa selvitettiin opiskelijoiden mielipiteitä opiskelua tukevista palveluista.
Kuva 16. Tyytyväisyys opiskelua tukeviin palveluihin (keskiarvot kouluarvosanoin 4-10, sukupuolen mukaan)
Tyytyväisimpiä ollaan asuntolasta saatuun tukeen (arjen asiat ja erilaiset ongelmat) sekä opiskelumahdollisuuksiin. Keskiarvo näissä on noin 8. Miehet ovat hieman tyytyväisempiä kuin naiset. Opiskelumahdollisuuksien ja – rauhan osalta naisten ja miesten tyytyväisyys on kuitenkin samalla tasolla. Prosenttijakaumat ovat liitteessä 1.
Syksyn 2012 kyselyyn verrattuna näyttää siltä, että opiskelua koskevan tuen saantiin ja opiskelurauhaan ollaan nyt aiempaa tyytyväisempiä. Samoin ilta- ja yöhiljaisuuteen sekä herätyksiin ja motivointiin ollaan tyytyväisempiä. Tulosten perusteella asuntolat tukevat opintoja aiempaa paremmin.
3.1.5 Asuntolan olosuhteet ja ilmapiiri
Viimeiseen kysymyspatteriin koottiin hajanaisia asioita, jotka liittyvät yleiseen asumisviih- tyvyyteen.
Olosuhteisiin liittyvä tyytyväisyys esitetään kuvassa 17.
Kuva 17. Tyytyväisyys olosuhteisiin ja ilmapiiriin (keskiarvot kouluarvosanoin 4-10, sukupuolen mukaan)
Kaikkein tyytyväisimpiä ollaan asuntolaohjaajan läsnäoloon (ka. 8,45) ja solun ilmapiiriin (ka. 8,22). Myös turvallinen arki ja tasa-arvoinen kohtelu saavat keskiarvoksi noin 8. Mie- het ovat monessa asiassa tyytyväisempiä kuin naiset. Tyytyväisyyteen liittyvät prosentti- jakaumat ovat liitteessä 1.
Syksyn 2012 kyselyyn verrattuna opiskelijoiden tyytyväisyys on lisääntynyt esimerkiksi asuntolarakennusten kunnon suhteen. Omiin vaikutusmahdollisuuksiin, tasa-arvoiseen kohteluun ja solun ilmapiiriin liittyvä tyytyväisyys on myös lisääntynyt.
3.1.6 Yleinen tyytyväisyys asuntolaan
Asuntolassa asuvilta opiskelijoilta kysyttiin yleistä tyytyväisyyttä asuntolaan. Tässä sum- maavassa kysymyksessä pyydettiin arvioimaan omaa tyytyväisyyttä kouluarvosanoin 4-10.
Opiskelijoiden tyytyväisyyden keskiarvo oli 7,89. Naisten tyytyväisyys sai keskiarvon 7,83 ja miesten 7,97. Syksyn 2012 kyselyssä tyytyväisyyden keskiarvo oli 7,70 (naiset 7,67 ja miehet 7,74), joten tyytyväisyyden voidaan sanoa hieman lisääntyneen. Keväällä 2011 tehdyssä kyselyssä tyytyväisyys sai keskiarvon 7,55. Eli suunta on ollut nouseva vuodesta
Kuvassa 18 esitetään opiskelijoiden tyytyväisyys prosenttijakaumien perusteella.
Kuva 18. Yleinen tyytyväisyys asuntolaan (prosenttijakaumat sukupuolen mukaan)
Kolmannes opiskelijoista antaa asuntolalle arvosanan 9 tai 10. Naisista näin tekee 31 pro- senttia ja miehistä 38 prosenttia. Huonon arvosanan (6 tai vähemmän) antaneiden osuus on 16 prosenttia (naisista 16 % ja miehistä 15 %). Tyytymättömiä on siis molemmissa sukupuolissa yhtä paljon, mutta miehissä on enemmän todella tyytyväisiä.
Syksyn 2012 kyselyyn verrattuna tulokset eivät ole aivan yksiselitteisiä. Syksyllä 2012 ar- vosanan 6 tai vähemmän antaneita oli 20 prosenttia sekä naisissa että miehissä. Syksyllä 2012 siis joka viides vastaantuleva asuntolaopiskelija voitiin määritellä tyytymättömäksi, syksyllä 2015 joka kuudes. Toisaalta erittäin tyytyväisten osuus oli jo syksyllä 2012 noin kolmannes, joten tyytyväisyyden lisääntyminen ei näy ”huippuviihtymisen” lisääntymise- nä. Yleinen tyytyväisyys on kuitenkin lisääntynyt.
Asuntolakohtaiset erot ovat merkittäviä. Korkein tyytyväisyyden keskiarvo on 8,78 ja al- haisin 6, 65. Myös näiden ääripäiden välillä on hajontaa, eli osa asuntoloista saa selvästi yli 8:n keskiarvon ja osalla keskiarvo on noin 7,5.
Asuntolassa asuvien opiskelijoiden tilannetta voidaan verrata myös muiden opiskelijoiden tilanteeseen. Asuntolakyselyssä oli samoja kysymysväittämiä, joita käytettiin myös läpäi- syn tehostamisohjelman aikana tehdyssä opiskelijakyselyssä.1 Vastauksia vertailemalla voidaan sanoa, että asuntolaopiskelijat antavat aavistuksen myönteisemmän arvion erilai- sista opintojen tukeen liittyvistä asioista (mm. poissaoloihin puuttuminen, saatu apu tai tuki, harrastukset ja vapaa-aika voimavarana). Erot ovat kuitenkin minimaaliset. Toisaalta asuntolaopiskelijoiden tyytyväisyys omaan asumiseen (”olen tyytyväinen asumiseeni”) ei ole aivan yhtä hyvällä tasolla kuin muualla asuvien opiskelijoiden. Asumisviihtyvyyden kohdallakaan erot eivät ole merkittäviä. Muiden kuin asuntolaopiskelijoiden väittämien keskiarvo oli 3,18 (3=samaa mieltä), asuntolaopiskelijoiden keskiarvo oli tasan 3.
3.1.7 Opiskelijoiden mielipiteet
Kyselyyn vastanneilla opiskelijoilla oli mahdollisuus perustella omin sanoin tyytyväisyy- destä antamaansa arvosanaa. Lisäksi opiskelijoilta kysyttiin kehittämisehdotuksia omaan asuntolaan liittyen.
Kuten aiemmassakin selvityksessä (Vehviläinen 2012) opiskelijoista muodostettiin kolme vertailuryhmää. Ensimmäinen ryhmä muodostui ”tyytymättömistä”, nämä vastaajat olivat antaneet omalle asuntolalleen arvosanan 6 tai vähemmän (N = 111). Toinen ryhmä muo- dostui ”tyytyväisistä”, nämä olivat antaneet arvosanan 9 tai 10 (N = 250). Kahden ääripään välissä olivat vielä ”neutraalit”, eli arvosanan 7-8 antaneet (N = 358). Tällä vertailuasetel- malla pyrittiin siihen, että tyytymättömyyden syyt ja tyytyväisyyttä selittävät tekijät nou- sisivat selkeämmin esiin. Kehittämisehdotukset liittyvät paljolti näihin samoihin asioihin.
Laadullisen aineiston perusteella on hankala tehdä systemaattista vertailua syksyn 2012 kyselyyn. Tästä syystä aineistoa luettiin pääasiassa siten, mitä uutta se tuo aiemman ky- selyn tuloksiin.
Aiemmissa kyselyissä tyytymättömyyden syiksi ovat nousseet etenkin seuraavat asiat:
asuntolarakennusten huono kunto ja epäviihtyisät sisätilat
terveysongelmat (johtuen osin rakennusten kunnosta)
järjestyssääntöjen tiukkuus tai toisaalta liiallinen löysyys
meteli iltaisin ja öisin
huono ilmapiiri ja huonot kaverisuhteet
tasa-arvon ja vaikutusmahdollisuuksien puute
yksityisyyden puute.
Tyytymättömyys on usein kattavaa ja yksiselitteistä. Esimerkiksi kukaan ei viihdy huo- nokuntoisissa ja terveysongelmia aiheuttavissa vetoisissa rakennuksissa. Toisaalta osa tyytymättömyyden syistä jakaa opiskelijoita kahteen leiriin. Esimerkiksi osa opiskelijoista haluaa tiukempia järjestyssääntöjä opiskelu- ja nukkumisrauhan vuoksi, osa opiskelijoista taas kritisoi tiukkoja sääntöjä. Tässä asiassa ei siis ole yhtenäistä mielipidettä, jotkut halu- avat metelöidä ja käyttää päihteitä, jotkut haluavat että joku kieltäisi tuollaisen käytöksen.
1 Syksyllä 2015 tehtiin opiskelijakysely ammatillisen koulutuksen läpäisyn tehostamisohjelman oppilaitok- sille (N=2323). Kyselyssä oli opiskeluun liittyviä väittämiä, joilla arvioitiin läpäisyn esteitä ja voimavaroja.
Yksityisyyden puute johtuu osin huonoista rakennuksista ja tilaratkaisuista (huono ää- rieristys, oman huoneen puute). Siinä on kuitenkin enimmäkseen kyse siitä, että asun- tolaohjaajien ja joskus toisten opiskelijoiden koetaan loukkaavan omaa yksityisyyttä.
Tyypillistä on liian tiukan valvonnan, tarkastusten ja sääntöjen kritiikki. Aineistossa on esimerkkejä myös vakavimmista asioista, miespuolisten asuntolaohjaajien kerrotaan tu- levan koputtamatta naisopiskelijoiden huoneisiin. Näissä asioissa ollaan tekemisissä jo vallan väärinkäytön kanssa ja vaikka tapauksia olisi vain muutamia, niin ongelma on syytä nostaa esille.
Tyytyväisyyttä selittävät tekijät ovat osin erilaisia kuin tyytymättömyyden syyt. Aiemmin (Vehviläinen 2012) puhuttiin eräänlaisesta asumisen tarvehierarkiasta. Asumisen puittei- den (rakennukset, sisätilat, terveys, yksityisyys) täytyy olla ensin kunnossa, vasta sitten voi- daan toivoa erityistä luksusta tai hyviä palveluita. Tyytyväisyyttä selittäviä tekijöitä olivat:
asuntolan tai solun ilmapiiri
asuntolaohjaajan mukavuus
harrastusmahdollisuudet
mielekäs vapaa-aika
”vaatimattomat odotukset” (ilmaiselta asumiselta ei paljon vaadita).
Kehittämisehdotukset liittyvät siis paljolti tyytymättömyyden syiden poistamiseen tai tyy- tyväisyyttä lisäävien tekijöiden vahvistamiseen. Vuonna 2012 korostettiin hyvin paljon myös opiskelijoiden osallisuuden lisäämistä. Asuntolaan toivottiin yhteisesti laadittuja pelisääntöjä ja opiskelijoiden kuulemista. Opiskelijoiden ja ohjaajien yhdessä miettimät järjestyssäännöt nähtiin hyvänä ratkaisuna, jotka lisäävät sääntöjen joustavuutta ja niiden noudattamisen halukkuutta. Yhteiset pelisäännöt vaikuttavat myönteisesti siis hyvin mo- neen asiaan ja luovat asumiseen ”meidän asuntola” – henkeä.
Tyytymättömien opiskelijoiden vastauksissa ei ilmennyt mitään olennaista uutta. Alla muutamia vastauksia syksyltä 2015:
”Ahdistaa se ku muut juo alkoholia ja metelöi yöllä”
”asuntolassa on hometta, osalta porukasta joiden kanssa täytyy asua puuttuu käy- töstavat ja siivoominen on ongelma, eikä säännöt ole tasa-arvoiset esim. pojat voi perseillä mutta tytöt ei (:”
”Oman rauhan puute”
”Joistakin asuntolan säännöistä tulisi joustaa sillä perusteella että asukas on aikui- nen. On vähän kummallista, ettei luottoa ole pätkän vertaa täysi-ikäisen asukkaan omaan harkintakykyyn.”
”Hyvä ja sopivan tiukka yö valvoja, joka pitää ihmiset aisoissa. Tämä oli tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin. En ole katunut asuntolaan muuttoa.”
”Asuntolassa on hyvät ohjaajat. <3”
”Asuntolassa on ollut rauhallista ja asuntola on kauniilla paikalla järven rannalla.
Siellä on myöskin joustettu säännöissä tarpeen mukaan, remonttia on tehty ja har- rastusmahdollisuudet ovat hyvät liikunnan suhteen.”
”Koska täällä saa kavereita ja on tekemistä”
4 Eräiden koulutuksen järjestäjien ajatuksia asuntolatoiminnasta
Osana asuntolatoiminnan kehittämistä tehtiin muutamalle koulutuksen järjestäjälle haas- tatteluihin pohjautuva selvitys. Sen tavoitteena oli selvittää koulutuksen järjestäjän edus- tajien ajatuksia perustutkintokoulutuksessa olevien nuorten opiskelijoiden asumisesta yleensä, oman asuntolan tilanteesta, tulevaisuudesta ja kehittämisestä. Lisäksi käsiteltiin asuntolan ja oppilaitoksen välistä yhteistyötä sekä opiskeluhuollon roolia asuntolatoimin- nassa. Lisääntyvä monikulttuurisuus ja asuntoloita koskevan lainsäädännön kehittäminen olivat myös keskustelun aiheita
Haastatteluihin valittiin kuusi erilaista koulutuksen järjestäjää. Mukaan otettiin koulu- tuksen järjestäjiä, jotka ovat aktiivisesti kehittäneet asuntolatoimintaa sekä koulutuksen järjestäjiä, joilla on hyvin vähän asuntolatoimintaa. Lisäksi valittiin koulutuksen järjestäjiä, jotka ovat vähentäneet asuntolatoimintaa. Osallistujiksi kutsuttiin opiskeluhuollon asu- misesta vastaava henkilö, opinto-ohjaaja ja pedagogisesta toiminnasta vastaava opettaja.
Koulutuksen järjestäjä viime kädessä valitsi haastateltavat. Haastateltavien määrä vaihteli 2 ja 5 henkilön välillä. Haastattelujen tuloksia ei voida yleistää kaikkia asuntoloita tai koulutuksen järjestäjiä koskeviksi, mutta tuloksia voidaan hyödyntää asuntolatoiminnan kehittämisessä. Haastattelut toteutettiin fokusryhmähaastatteluina puolistukturoituina tee- mahaastatteluina.
4.1 Nuorten opiskelijoiden asuminen
Haastatteluissa tuli hyvin vahvasti esille, että peruskoulun päättävien nuorten paras asu- mispaikka on koti. Tämä ei aina ole mahdollista, ja silloin ensimmäistä kertaa kotoa pois lähtevät nuoret tarvitsevat asumismuodon, jossa on saatavilla valvontaa, ohjausta ja huolenpitoa. Useiden haastateltavien mielestä 16-vuotiaalta nuorelta odotetaan liian nopeasti itsenäistä selviytymistä. Vapaus itsenäiseen elämään tulee liian aikaisin ilman elämänkokemuksen tuomia valmiuksia arvioida oman toiminnan vaikutuksia ja seurauksia pidemmällä aikavälillä. Tosin nuoret ovat hyvin erilaisia ja eri vaiheissa itsenäistymisessä:
toiset pärjäävät, toiset taas eivät. Erityisesti niille nuorille, joiden kotiolot ovat olleet heikot, asuntola tarjoaa onnistuessaan hyvän kasvun ja oppimisen paikan.
Opiskelija-asuntolassa asuminen koettiin hyväksi välimuodoksi matkalla itsenäiseen elä- mään. Asuntolassa asuminen nähtiin yhtenä vaiheena nuoren itsenäistymisessä. Hah- moteltiin nuoren asumiskaaren muodostuvan ensin asumisesta koulutuksen järjestäjän
Ongelmia on tullut opiskelussa enemmän, jos nuori muuttaa koulutuksen järjestäjän yllä- pitämästä asuntolasta vähemmän valvottuun asumismuotoon. Kuvaan saattavat mukaan tulla päihteet ja muut sosiaaliset ongelmat. Erityisen huono ratkaisu on niille opiskeli- joille, joilla ongelmia on jo valmiiksi. Yleisissä vuokrasuhteeseen perustuvissa opiskelija- asuntoloissa on toisaalta sisäinen kuri, joka saattaa hillitä nuorten käyttäytymistä. Lisäksi vanhemmat opiskelijat puuttuvat herkästi mahdolliseen häiriköintiin.
4.2 Asumiseen vaikuttavia yhteiskunnallisia muutoksia
Yhteiskunnalliset ja koulutuspoliittiset muutokset vaikuttavat koulutuksen järjestäjän asuntolatoimintaan ja siksi haastatteluissa pohdittiin myös niiden vaikutuksia käytännön toimintaan.
Ammatillisen koulutuksen alueellinen tarjonta keskittyy. Pienten hajallaan olevien kou- lutusyksiköiden toiminta lopetetaan ja siirretään isompien yksiköiden yhteyteen, jolloin opiskelijoiden koulumatkat pitenevät. Julkisen liikenteen vuoroja on vähennetty erityisesti haja-asutusalueilla. Joissakin kaupungeissa julkisen liikenteen vuorojen karsiminen on johtanut jopa siihen, että saman kaupungin alueelta ei kohtuullisesti pysty tekemään päi- vittäisiä koulumatkoja. Opiskelijoilla tai heidän perheillään ei ole varaa vapaiden markki- noiden vuokra-asuntoihin. Koulutuksen järjestäjän tarjoama maksuton opiskelija-asuntola on hyvä ja joskus jopa ainoa vaihtoehto opiskelun aikaiselle asumiselle.
4.3 Millainen on hyvin toimiva asuntola?
Hyvässä asuntolassa linkitetään opiskelu ja asuminen, jolloin kumpikin toimintamuoto vahvistaa toistaan. Asuntolassa on mahdollisuus kasvattaa, opettaa ja varmistaa niiden perustaitojen osaaminen, joita opiskelussa ja elämässä yleensä tarvitaan.
Haastateltavat olivat sitä mieltä, ettei ilman ohjausta ja valvontaa pärjättäisi, nuorten käyt- täytyminen karkaisi käsistä ja keskeyttämiset lisääntyisivät. Yhteydenpito koteihin ei myös- kään toimisi.
Hyvä asuntola on alun perin rakennettu nuorten asumiseen ja asumisen tukemiseen. Sik- si ohjaamisen ja valvonnan tulisi olla helposti toteutettavaa. Rivitalotyyppiset asuntolat, joissa soluilla on omat sisäänkäynnit, koetaan ohjaajien näkökulmasta hankaliksi. Parem- pia ovat perinteiset asuntolat erillisine soluineen, mutta vain harvoilla sisäänkäynneillä.
Ulkopuolisten tuloa asuntolaan on helpompi seurata ja toisaalta solut ovat enemmän yhteisiä ja niihin meneminen on yksinkertaisempaa. Meluamisen lopettaminen, vieraiden lähettäminen pois, nukkumaan hoputtaminen, iltasiivous tai muut nuorten kasvatukseen liittyvät asiat ovat asuntolan ohjaajan työssä arkipäivää, ja niistä suoriutuminen pitäisi tehdä mahdollisimman helpoksi.
Asukkailla tulee olla vaikutusmahdollisuuksia, ja heidän osallisuutensa asuntolan viihtyi- syyteen, toimintaan ja toimintaperiaatteisiin tulee varmistaa. Viihtyisyys merkitsee nuorelle ihmiselle eri asioita kuin aikuiselle, ja siksi asukkailla tulee olla mahdollisuuksia vaikuttaa asumisympäristöön. Yhteiselle vapaa-ajan vietolle tulee antaa paikka ja aika.
Toisaalta asuntolassa asuvat nuoret ovat tekemisessä toistensa kanssa ehkä koko opiske- lupäivän eikä enempää yhdessä tekemistä välttämättä kaivata. Kaikki eivät ole innokkaita
toimimaan yhteisissä hankkeissa, mutta tärkeää on antaa siihen mahdollisuus. Yhteinen oleminen asuntolassa itse valituissa pikkuporukoissa, hengailu paikallisessa ostoskeskuk- sessa tai nuorisotiloissa on normaalia nuorten toimintaa. Lisäksi järjestetty toiminta kuten kuntosali, liikuntasali, uimahalli, sählyturnaukset, kokkikerhot tai vierailut eri kohteissa ovat hyviä toimintatapoja suunnata nuorten energiaa.
Asukkaiden erilaisuus otetaan asuntolassa huomioon, kun opiskelijoita valitaan ja sijoi- tetaan asuntolaan. Useimmiten asuntoa tarjotaan ensisijassa nuorimmille ja ensimmäisen vuoden opiskelijoille, jolloin myös ohjausta tarvitaan runsaasti joka syksy. Aikuiset opis- kelijat, ulkomaalaistaustaiset tai runsaasti erityistä tukea tarvitsevat opiskelijat sijoitetaan tarvittaessa omiin soluihin tai asuntoloihin. Tavallisimmin erityistä tukea tarvitsevat opis- kelijat sijoittuvat kuten muutkin opiskelijat eikä heidän osaltaan mainittu olevan erityisiä ongelmia.
Asuntolassa voi asua nuoria ja aikuisia opiskelijoita, mutta tästä asiasta haastateltavien mie- lipiteet jakaantuivat. Hyvänä puolena nähtiin, että aikuiset opiskelijat rauhoittavat tilanteita ja toimivat ohjaajien tukena. Aikuiset myös osaavat arvostaa maksutonta asumista asun- tolassa ja saattavat välittää tämän tunteen nuorille opiskelijoille. Toisaalta jotkut aikuiset eivät halua asua nuorten kanssa tai saattavat houkutella nuoria huonoille teille. Hyvällä suunnittelulla, asukkaiden kanssa käytävillä keskusteluilla ja tilanteiden ennakoinnilla voitaisiin välttää monia ongelmia.
Hyvässä asuntolassa on saatavilla ohjausta ja valvontaa. Syrjäytymisen ehkäisyn näkökul- masta asuntola-asuminen antaa kasvun mahdollisuuden niille nuorille, joita koti ei pysty tukemaan, varsinkin jos syrjäytyminen periytyy toisessa tai kolmannessa sukupolvessa.
Monesti yksi välittävä aikuinen voi ratkaista nuoren ihmisen kasvun suunnan, ja se yksi ihminen voi olla vaikkapa asuntolan työntekijä. Asuntolaan tulevat nuoret ovat herkässä iässä, jossa vaikutusmahdollisuudet ovat suuret. Nuoret myös haluavat olla ja keskustella aikuisten kanssa. Asuntolaohjaaja tarjoaa tämän mahdollisuuden epävirallisessa, vapaa- aikaan liittyvässä yhteydessä, jossa asioita voidaan ottaa puheeksi asuntolaan liittyvien muiden toimintojen ohessa.
Asuntola on ennen kaikkea opiskelijoiden koti, jossa asutaan mahdollisimman itsenäi- sesti, hoidetaan omia asioita ja vietetään vapaa-aikaa. Tarvittaessa tuetaan ja rajoitetaan opiskelijoiden elämistä ja opiskelua. Huoltajilta otetaan vastaan pieniä toiveita ja huoleh- ditaan niiden toteutumisesta, jos resurssit riittävät. Joskus tarvitaan räätälöityjä ratkaisuja, sijoittelua eri soluihin tai asuntoloihin, ohjaamista sosiaalitoimen järjestämään asuntoon tai muihin asumismuotoihin. Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet asuntoloissa, kuten ne ovat lisääntyneet yleisesti nuorten keskuudessa. Nämäkin ongelmat tulevat asuntolassa esille, ja hyvässä asuntolassa pyritään hyvän ilmapiirin, vertaistuen ja aikuisen läsnäolon
Talon tavat, järjestyssäännöt, velvoitteet, oikeudet ja toimintamahdollisuudet tehdään hy- vässä asuntolassa heti alusta alkaen tutuksi kaikille, jottei nuorille synny vääränlaisia odo- tuksia. Yhdessä eläminen edellyttää toisten huomioon ottamista, osallistumista yhteisten asioiden hoitamiseen sekä asumisrauhan ja turvallisuuden takaamista kaikille asukkaille.
Se merkitsee myös järjestyssääntöjä ja niiden noudattamisen valvontaa sekä jämäkkää, nopeaa ja tasapuolista puuttumista rikkomuksiin. Ohjaajan päättäväinen puuttuminen nähtiin erityisen tärkeäksi. Tarvittaessa opiskelija erotetaan asuntolasta. Yhden opiskelijan häiritsevä käyttäytyminen saattaa johtaa siihen, että muut opiskelijat etsivät muita asumi- sen ratkaisuja. Lisäksi se toimii myös varoituksena muille asukkaille. Hyväksi ratkaisuksi on todettu myös asumisoikeuden myöntäminen lukuvuodeksi kerrallaan, mikä pakottaa opiskelijat ajattelemaan oman toimintansa vaikutuksia hieman pidemmälle.
4.4 Mitä asuntola-asuminen merkitsee nuorille?
Haastateltavat näkivät, että asuntolatoiminta antaa mahdollisuuksia monenlaiseen kasva- tukselliseen toimintaan. Esimerkiksi hygieniakoulutus on joidenkin kohdalla tarpeellista, ja asuntolassa näihin asioihin pystytään puuttumaan. Sovitaan suihkuvuoroista, yhteisten tilojen siivouksesta, lakanoiden vaihtamisesta ja omien vaatteiden pesemisestä. Monesti esimerkiksi yksittäisen opiskelijan osaamattomuus tai tietämättömyys oman hygienian hoi- tamisesta saattaisi aiheuttaa kiusaamista, joten asuntolan kasvatuksellisella otteella voidaan ennaltaehkäistä näitäkin ongelmia. Jossakin asuntolassa järjestetään asuntolakursseja, jois- sa puhutaan unen, hyvän hygienian, hyvän vuorovaikutuksen, siisteyden ja ravitsemuksen merkityksestä ja harjoitellaan esimerkiksi sängyn petaamista ja lakanoiden vaihtoa.
Yleisten arki- ja elämäntaitojen oppimisessa nähtiin asuntolassa tehtävällä työllä olevan paljon merkitystä. Opiskelijoiden keskinäinen yhteiselo opettaa erilaisuuden hyväksymistä ja toisten kanssa elämistä, särmät hioutuvat, ratkaisukeskeinen ongelmanratkaisukyky ke- hittyy ja opitaan asialliseen keskusteluun mieltä painavista asioista. Asuntolassa opetellaan myös aikataulujen noudattamista, normalisoidaan päivärytmiä ja huolehditaan siitä, että opiskelijat heräävät aamulla ja lähtevät opiskelemaan; tarvittaessa herätellään. Vertaisop- piminen on tärkeä oppimisen muoto, ja se toimii myös asuntolassa sekä hyvissä että vali- tettavasti myös huonoissa asioissa. Asuntola-asuminen saattaa vähentää koulukiusaamista ja hillitä käyttäytymistä, kun tutustutaan ja toimitaan yhdessä opiskelun ulkopuolella.
Yhteisöllisyys ja yhdessä tekeminen on asuntoloissa kuitenkin vähentynyt. Syyksi arvi- oitiin sosiaalisen median laajentunutta käyttöä. Kaverit ovatkin Facebookissa, Twitterissä tai muilla sähköisillä foorumeilla. Enää ei ole aikaa eikä tarvetta kasvokkain tapahtuvaan vuorovaikutukseen. Asuntola kuitenkin pystyy sitä tarjoamaan ja kannustamaan yhdessä olemiseen, keskusteluun tai yhteisiin harrastuksiin.
Oppilaitos tarjoaa päivittäisen lounaan, mutta muusta ruokailusta opiskelija huolehtii itse.
Aamupala, päivällinen ja iltapala saattavat muodostua pelkistä eineksistä. Siksi opiskeli- joita ohjataan tiedostamaan tasapainoisen ruoan merkitys omalle hyvinvoinnilleen. Koska opiskelijat syövät ja laittavat ruokaa asuntolassa vapaa-ajalla, on asuntolan ohjaajalla mah- dollisuus vaikuttaa nuorten ruokailutottumuksiin. Yhteisesti laitettavalla iltapalalla nähtiin olevan asuntolaelämää ja opiskelijoiden yhteisöllisyyttä lisäävä vaikutus.
Asuntolan järjestyssäännöt antavat rajat, joissa toimitaan, ja rajat ovat samat kaikille. Ra- jojen rikkomisesta on seurauksia, jotka on kuvattu asuntolan järjestyssäännöissä. Tu-
pakanpoltto, vierailuajat, päihteet, tilojen siistinä pitäminen, muiden häiritseminen tai yleiset käytöstavat ovat niitä asioita, joita asuntolayhteisössä käsitellään jatkuvaksi. Niihin puuttumalla saadaan aikaan myös hyvää keskustelua nuorten kanssa ja voidaan vaikuttaa melkein ohimennen hankaliin asioihin, joihin ehkä muutoin olisi vaikea puuttua. Asun- tolan ohjaajalta edellytetään osaamista ottaa asioita esille.
4.5 Asuntola-asumisen ongelmakohtia
Alku on hankalin vaihe asuntola-asumisessakin. Asukkaat tulevat eri paikkakunnilta aivan uuteen paikkaan eivätkä tunne toisiaan. Kontaktien ottaminen ja yhteiseen toimintaan osallistuminen on aluksi vaikeaa. Alkuvaiheessa onkin tärkeää, että asuntolassa otetaan huomioon opiskelijoiden tilanne, edistetään yhdessäoloa ja opiskelijoiden osallisuutta yh- teisiin toimintoihin. Tällä tavalla ennaltaehkäistään opiskelun keskeyttämistä, kiusaamista tai huonoon seuraan ajautumista.
Asuntoloiden henkilökunnan mielestä 16-vuotias tarvitsee ohjausta ja valvontaa, sillä hän ei pysty kaikissa tilanteissa täysipainoisesti ohjaamaan omaa toimintaansa siten, että se tukisi hänen opiskelua ja hyvää tulevaisuutta. Turvattomuuden tunne ja koti-ikävä vai- keuttavat erityisesti alkusyksyn aikana asumista. Tilanne korjaantuu, kun tullaan tutuiksi, opitaan asuntolan toimintatavat ja löydetään omat ystävät, harrastukset ja tekemiset.
Opiskelupäivät ovat lyhyempiä ja epäsäännöllisempiä kuin ennen, mikä tuo asuntolaan levottomuutta. Ammatillisessa koulutuksessa ei yleensä ole kotitehtäviä, joten siihen ei tarvitse varata aikaa. Lähiopetusta on 6–7 tuntia, joskus ainoastaan 4 tuntia päivässä, jol- loin asuntolassa oleiluun jää runsaasti aikaa ja nuoren ihmisen energiaa. Edessä on pitkä iltapäivä, jonka aikana voi ottaa päiväunet, mikä puolestaan johtaa yövalvomiseen ja aa- muheräämisen vaikeuteen. Iltakurssien järjestämistä on mietitty, mutta toiminta edellyttää rahoitusta, jota koulutuksen järjestäjällä ei aina ole tarjota. Asuntolassa ei enää olla perillä siitä, milloin opiskelija on luvallisesti poissa opetuksesta. Syynä voi olla mm. työssäop- piminen tai etäopinnot.
Runsas vapaa-aika saattaa johtaa ei-toivottavaan käyttäytymiseen, paikkojen rikkomiseen tai päihteiden käyttöön. Toisaalta asuntoloissa nähdään, että näitä ongelmia on vain pienellä osalla asuntoloissa asuvista. Muut kärsivät häiritsevien asukkaiden toiminnasta.
Opiskelijat toimivat eri tavalla kuin ennen. He ovat enemmän yksikseen ja seurustelevat sosiaalisessa mediassa. Keskustelu- ja vuorovaikutustaidot saatavat olla puutteellisia. Nii- tä kuitenkin asuntola-asumisessa tarvittaisiin. Aikaisemmin toiminta on ollut enemmän yhteisöllistä ja yhteisesti järjestettyihin tapahtumiin on osallistuttu enemmän, nyt nuoria on vaikea saada sitoutumaan yhteiseen toimintaan. Positiivisena asiana mainittiin, että
toimintoihin osallistumista. Mukaan lähteminen on helpompaa kaverin tai jopa ystäväksi tulleen kämppäkaverin kanssa.
Muiksi ongelmiksi mainittiin pitkämatkalaisten kalliit kotimatkat, joita eivät koske kou- lumatkatuet. Usein pitkämatkalaiset saavat luvan jäädä asuntolaan viikonlopuksi, mutta myös kotiin tekee joskus mieli. Matkat vain saattavat olla hyvin kalliita.
Lisäksi koettiin, että asuntolassa järjestettävä muu vuokraustoiminta haittaa opiskelija- asumista, kun opiskelija joutuu siirtämään tavaransa pois esimerkiksi viikonlopun ajaksi.
4.6 Asuntolan, oppilaitoksen ja opiskeluhuollon välinen yhteistyö
Yleisesti arvioitiin, että asuntolan, oppilaitoksen ja opiskeluhuollon välinen yhteistyö on melko vähäistä. Opettajat eivät ole tekemisissä asuntolan kanssa eivätkä näe asuntolan mahdollisuuksia tukea opiskelua. Osa vastaajista koki tämän oikeansuuntaiseksi, ja he olivat sitä mieltä, että asuminen ja opiskelu onkin pidettävä erillään. Ainoastaan niissä ta- pauksissa, joissa opiskelu ei suju tai asumisessa on ongelmia, kohtaavat opetusta koskevat asiat ja asuntola-asiat toisensa järjestyssääntöjen ja lainsäädännön tasolla.
Joissakin haastatteluissa todettiin, että ainakin nuorten opiskelijoiden kohdalla asuntolan ja oppilaitoksen yhteistyö on välttämätöntä ja yhteinen kasvatustehtävä koetaan tärkeäksi.
Asuntolassa harjoitellaan hyviä asumis- ja käytöstapoja, joita yhteiskunnassa tarvitaan.
Asuntolassa opetellaan heräämään ajoissa. Koulunkäyntiavustaja, ohjaaja, opinto-ohjaaja tai muu oppilaitoksen henkilökunnasta käy tarvittaessa tekemässä aamuherätyksiä. Toi- minta on tuonut mukanaan sen, että herätyksiä ei enää paljon tarvita ja yhteiset tilat ovat siistiytyneet, kun opiskelijat tietävät, että joku tulee aamulla käymään.
Nähtiin tärkeäksi, että asuntolatoiminnan ja opetuksen toteuttamisen välinen hallinnoin- ti on järjestetty siten, että yhteistyö on mahdollista. Asuntolassa olisi myös hyvä tietää nuoren opiskeluun tai elämiseen liittyvistä pulmista etukäteen, jotta tilanteisiin osattaisiin reagoida oikealla tavalla ja mahdollisesti varautua etukäteen. Lisäksi tarvittaessa tehdään yhteistyötä sosiaalihuollon ja erityisesti jälkihuollon ohjaajan kanssa silloin, kun alaikäisen opiskelijan kanssa on huolia.
Yhteistyö opiskeluhuollon henkilöstön kanssa nähtiin erittäin tärkeäksi. Opiskeluhuolto- lain tulkinta on kuitenkin heikentänyt sitä, vaikka se ei ole ollut lain tarkoitus eikä hen- gen mukainen. Opiskeluhuollon jako yhteisölliseen ja yksilölliseen opiskeluhuoltoon on hajottanut aikaisemmin hyvin toimivia ryhmiä, joissa käsiteltiin myös asuntolaan liittyviä asioita. Uusissa ryhmissä asuntolaohjaaja ei enää ole mukana, joten yhteys on katkennut ja aikaisemmin hedelmälliseksi koettu yhteistyö kuraattoreiden kanssa ei ole käytännössä mahdollista. Asuntolan roolia koulutuksen järjestäjän toimintana ei ole jäsennetty.
Osassa oppilaitoksista on koettu, että Sora-lainsäädännön mukainen monijäseninen toi- mielin ei pysty ratkaisemaan asuntolan ongelmia. Monijäseninen toimikunta kokoontuu harvoin, jolloin päätösten tekeminen vie liian kauan aikaa. Erottamistilanteissa on usein kyse muiden asukkaiden asumisrauhan ja turvallisuuden varmistamisesta eikä pelkästään ongelmia aiheuttavaan opiskelijaan kohdistuvista toimenpiteistä. Joissakin oppilaitoksissa toiminta on toisaalta nopeaa ja joustavaa, joten kyse on enemmän lainsäädännön tunte-
misesta ja tulkinnoista kuin varsinaisen lainsäädännön luonteesta. Tietoisuus asuntolatoi- minnasta ja sen luonteesta saattaa päättävissä elimissä olla myös vähäistä.
4.7 Kodin ja asuntolan välinen yhteistyö
Asuntolan ja kodin välinen yhteistyö toimii lähinnä puhelimen välityksellä. Vanhempien huoli otetaan todesta ja heitä kuunnellaan, jos opiskelijan kanssa on ongelmia. Puuttu- minen on silloin helppoa ja selkeää. Huoltajat ottavat kuitenkin harvoin yhteyttä. Yhtey- denotto tapahtuu yleensä oppilaitoksen taholta. Asuntolassa on myös järjestetty huoltajille tilaisuuksia, joissa asumisesta ja nuorten elämästä on mahdollisuus keskustella. Osallistu- minen on ollut vähäistä, ja mukaan tulevat ne vanhemmat, jotka muutoinkin huolehtivat lapsistaan. Asuntolassa ollaan varovaisia yhteydenotoissa huoltajiin, sillä nuorten halutaan hoitavan itse omat asiansa. Jotkut vanhemmat ovat myös väsyneitä taisteluun murros- ikäisen nuorensa kanssa, ja asuntola tarjoaa sopivan, mutta kuitenkin valvotun asumis- muodon. Vanhemmat saattavat olla hyvin tyytyväisiä asuntolan olosuhteisiin, yhteydestä opetukseen ja asumisen maksuttomuuteen. Kaikilla ei olisi varaa vuokrata opiskelijalle asuntoa opiskelupaikkakunnalta.
4.8 Monikulttuurisuus
Nuorten asumisessa monikulttuurisuus ei näyttäytynyt tässä tutkimuksessa ongelmana.
Asuntoloihin tulee hyvin vähän nuoria maahanmuuttajaopiskelijoita tai muita ulkomaa- laisia opiskelijoita. Ilmeisesti nämä opiskelijat opiskelevat kuitenkin kotoa käsin eivätkä käytä asuntolapalveluja. Maahanmuuttajat asettuvat asumaan yleensä kaupunkeihin, joista yhteydet opiskelupaikkaan ovat hyvät. Asuntola ei voi myöskään olla pysyvä asumispaikka, joten sekin rajoittaa asumista, ja vakituinen asunto on joka tapauksessa löydyttävä. Opiskelemassa maahanmuuttajia on runsaasti, oppilaitoksissa monikulttuu- risuus on arkipäivää ja saatuja kokemuksia voidaan tarvittaessa hyödyntää myös asun- tolatoiminnassa.
Yksittäisiä ulkomaalaistaustaisia opiskelijoita toki asuu asuntoloissa. Heitä pyritään tuke- maan asumisessa, ja heidän kulttuuritaustaansa hyödynnetään kotikansainvälistymisessä.
Yleisesti heidän nähdään tuovan lisäarvoa asuntolatoimintaan. He ovat useimmiten hyvin motivoituneita opiskelijoita, ja heidän kauttaan pystytään vähentämään suomalaisten opis- kelijoiden ennakkoluuloja muunmaalaisia kohtaan. Erityisesti luonnonvarakoulutuksiin liittyvää asumista pidettiin hyvänä ympäristönä ulkomaalaistaustaisille opiskelijoille. Näis- sä asuntoloissa on yleensä hyvä valvonta ja yhteistä vapaa-ajan toimintaa ja koulutukseen liittyvät opintososiaaliset etuudet helpottavat taloudellisesti opiskelijoiden elämistä. Muilla koulutusaloilla huonossa taloudellisessa tilanteessa olevat opiskelijat saattavat saada so-
keskenäänkin hyvin erilaisia, joten kulttuurien välisiä törmäyksiä saattaa olla heidänkin vä- lillään. Yhteistyö vaihto-opiskelijan, asuntolan ja oppilaitoksen kanssa nähdään tärkeäksi.
Asuntoloissa ennakoitiin, että uusi pakolaistilanne saattaa muuttaa tilannetta. Jo nyt op- pilaitosten tyhjissä asuntoloissa asuu turvapaikanhakijoita ja heidän maahanmuuttoonsa ollaan varautumassa. Koska asuntolat ovat yleensä oppilaitosten välittömässä läheisyy- dessä, on opiskelijoille ja henkilökunnalle jaettu tietoa uusista asukkaista ja heidän kans- saan elämisestä. Monikulttuurisuus koetaan kuitenkin jo tutuksi asiaksi, joten osaamista on omasta takaa ja valmiudet ottaa heitä myös opiskelijoiksi ovat olemassa. Erityisesti ammatillisiin opintoihin valmentavien koulutusten järjestämiseen ollaan varautumassa.
Omaan vähemmistökulttuuriimme kuuluvia romaneja asuu asuntoloissa erittäin vähän tai ei ollenkaan. Heidän pukeutumissääntönsä sekä tilojen ja ruokailuvälineiden käyttöön liittyvät säännöksensä hankaloittavat asumista. Hankaluuksia ovat tuottaneet erityisesti sukulaisten runsaat vierailut tai sukujen keskinäiset riidat. Saamelaisia asuu erityisesti pohjoisen asuntoloissa, mutta heidän kanssaan ei mainittu olevan erityisiä ongelmia.
Opiskelijat ovat myös keskenään hyvin erilaisia, vaikka tulevat omasta maasta. He puhuvat erilaisia murteita, tulevat erilaisista kotioloista, maaseudulta tai kaupungista, pukeutuvat ja käyttäytyvät eri tavoin. Erilaisuus saattaa ainakin asumisen alkuvaiheessa synnyttää epätoivottavia ilmiöitä kuten ristiriitaisia tilanteita ja kiusaamista.
4.9 Erityistä tukea saavat opiskelijat asuntolassa
Asuntoloissa asuu myös erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita, joiden asuminen ei tämän tutkimuksen perusteella osoittautunut ongelmalliseksi. Erityisen paljon tukea tarvitsevat opiskelijat opiskelevat usein ammatillisissa erityisoppilaitoksissa ja asuvat niiden asunto- loissa. Asuntolatoimintaa harjoitetaan eräällä paikkakunnalla rinnakkain samassa asunto- lakompleksissa. Tämäkään ei ole tuottanut ongelmia. Toisaalta yhteistyötäkään ei kovin paljon ole, vaikka sitä on yritetty. Ohjaajien työaika menee omien opiskelijoiden kanssa työskentelyyn eikä opiskelijoiden välisiä yhteistyömuotoja ole löytynyt. Opiskelurytmi ja opiskelun toteuttamisen muodot ovat kovin erilaiset, ja yhteistyön paikkoja on vaikea löytää. Myönteisiä puolia samalla kampuksella elämisestä kuitenkin on löytynyt. Kiusaa- mista ei ole esiintynyt, tavallisen asuntolan opiskelijoiden erilaisuuden hyväksyminen on lisääntynyt ja toisaalta erityisoppilaitoksen asuntolan opiskelijoiden sietokyky kasvaa ja herkkyys reagoida muiden nuorten rajuunkin käyttäytymiseen vähenee. Integraatiolla on siten molemmin puolin kasvattava vaikutus.
4.10 Näkökulmia lainsäädäntöön
Tässä esitetyt ajatukset ja mielipiteet kumpuavat meneillään olevasta toiminnasta ja omista kokemuksista haastateltavien omin sanoin ja käsittein kerrottuna. Haastateltavien mieles- tä lainsäädäntö on tarpeen, kunhan se ei ole liian rajoittava ja mahdollistaa asuntolassa tapahtuvan ohjauksen ja kasvatuksellisen toiminnan. Laissa pitäisi erikseen ottaa huo- mioon alaikäisten asukkaiden tarpeet. Aamuherätysten mahdollistaminen, asuntolassa olemisen rajoittaminen opiskeluaikana tai vieraiden oleskelun rajoittaminen ovat asioita, joihin asuntolassa tulisi edelleen voida puuttua. Samoin epäsiisteyteen, paikkojen sotke- miseen ja rikkomiseen tulisi pystyä puuttumaan. Käytännössä asuntolasta erottaminen joko määräaikaisesti tai kokonaan on käytännössä toimiva ratkaisu. Erottaminen pitäisi
pystyä toteuttamaan nopeasti silloin, kun on kyse muiden opiskelijoiden turvallisuudesta, opiskelurauhasta ja asumisviihtyvyydestä. Laissa pitäisi siis antaa valtuuksia koulutuksen järjestäjälle toteuttaa turvallista ja opintoja tukevaa asuntolatoimintaa.
Hyvin paljon keskustelua käytiin siitä, että mahdollisen lain ei pitäisi muistuttaa nykyistä opiskeluhuoltolakia, joka on koettu vaikeuttavan asuntolan ja oppilaitoksen välistä yhteis- työtä ja tiedonkulkua. Rangaistusten antaminen on tehty liian vaikeaksi, toiminta on liian hidasta ja asuntolasta erottamisesta päättävässä monijäsenisessä toimikunnassa saattaa olla esimerkiksi opiskelijoiden edustajia, joilla voisi olla puheoikeus, mutta ei päätösvaltaa toisen opiskelijan asiassa. Samoin mahdollinen työnantajien edustus koettiin asuntolaa koskevissa asioissa turhaksi. Toisaalta myös tupakkalaki koettiin hankalaksi, kun sitä ei käytännössä voida valvoa. Toivottiin, että jos laki laaditaan, määritellään myös sanktiot eli kurinpitotoimet kuten opetustoiminnassa jo nyt on.
Kaivattiin nopeampia ja järeämpiä keinoja puuttua opiskelijoiden tekemiin rikkeisiin. To- dettiin, että asuntolatoiminta ja opiskelu pitäisi kytkeä yhteen. Toisenlaisiakin ajatuksia oli eli asuminen ja opetus haluttaisiin kokonaan erottaa toisistaan. Nämä mielipiteet tulivat niiltä koulutuksen järjestäjiltä, joiden asuntoloissa oli myös aikuisia. Pelkästään nuorten asuntoloissa oppilaitoksen ja asuntolan välistä kytkentää toivottiin ja nähtiin, että nuoret tarvitsevat kasvatuksellista otetta ja ohjausta.
Mahdollisissa uusissa säädöksissä tulisi haastateltavien mielestä kuvata kunkin osapuolen perusoikeudet ja velvollisuudet. Siinä tulisi ottaa huomioon, että asuntola-asuminen on kou- lutuksen järjestäjän tarjoama palvelu, joka edellyttää asukkaalta osallistumista opetukseen ja annettujen järjestyssääntöjen noudattamista. Tällöin asuminen voitaisiin tulkita tuetuksi itsenäiseksi asumiseksi, jonka aikana ollaan tarvittaessa yhteydessä opiskelijoiden huolta- jiin ja tarvittaessa kotikunnan sosiaalitoimen henkilöihin. Asumisen ja opetuksen yhteistyö voitaisiin kirjata opiskelijan henkilökohtaisiin suunnitelmiin, jolloin keskusteluille löytyisi yhteinen dokumentointitapa. Vastuu edellyttää koulutuksen järjestäjille velvollisuuksia, mut- ta myös oikeuksia säädellä asumista ja asumisoikeutta. Yksilön oikeuksia ei voida korostaa yhteisön hyvinvoinnin ja toimivuuden hinnalla. Valitusten pelko ei saa ohjata toimintaa.
Monet lakiin kaavaillut asiat olivat jo tuttuja asuntolahenkilöstölle, ja heillä oli selvä tietoisuus siitä, että opiskelijan huoneeseen ei voi mennä ilman lupaa tai kaappeja ja laatikoita ei voi mennä ilman lupaa tutkimaan. He olivat myös tietoisia poliisin kutsumisesta paikalle, kun on syytä epäillä vakavampia rikkomuksia. Todettiin myös, että asuntolassa ongelmia aihe- uttaa hyvin pieni vähemmistö, suurin osa asuu ja elää rauhallisesti ja sääntöjä noudattaen.
4.11 Asuntolatoiminnan nykytilanne
etunsa, mutta opetuksen näkökulmasta yhteistyö sujuu paremmin silloin, kun asuntola toimii kiinteässä yhteistyössä oppilaitoksen kanssa. Silloin, kun asuntolassa asuu usean oppilaitoksen opiskelijoita, tuntui kiinteistöpuolen hallinta selkeämmältä. Asuntolakiin- teistöä hoidetaan paremmin, usein sillä on oma budjetti, ja johtaminen on selkeää. Heik- koutena nähtiin yhteyksien pito opetukseen ja opiskeluhuoltoon.
Asuntolat ovat siis keskenään hyvin erilaisia ja eri tavalla johdettuja ja arvostettuja. Arvos- tusta lisää, jos asuntola toimii vetovoimatekijänä opiskelijarekrytoinnissa. Osa haastatel- tavista ilmoittikin, että joillakin aloilla koulutus loppuisi, ellei asuntolaa olisi.
Haja-asutusalueilla asuntolatoiminta on välttämätöntä, vaikka ei olisikaan taloudellisesti kannattavaa. Kannattavuus syntyy kuitenkin siitä, että oppilaitokseen ylipäätään saadaan opiskelijoita. Asuntolaa tarvitaan myös niissä oppilaitoksissa, joissa tarjonta kohdistuu koko valtakunnan alueelle. Tällöin kyse on yleensä harvinaisista tutkinnoista, joita ei kaikissa oppilaitoksissa tarjota. Ammatilliset erityisoppilaitokset tarjoavat asumista tulevai- suudessakin, koska opiskelijat tulevat laajalta alueelta eivätkä välttämättä pysty kulkemaan päivittäisiä koulumatkoja.
Kasvukeskuksissa ja suurissa kaupungeissa asuntolatoimintaa ei ole koskaan ollutkaan tai sitä ollaan lakkauttamassa. Opiskelu tapahtuu pääasiassa kotoa käsin ja julkinen lii- kenne toimii. Pohjoisessa ja haja-asutusalueilla asuntola on opiskelijoille ja koulutuksen järjestäjille välttämätön. Opiskelemaan ei ehkä päästäisi ollenkaan, jos asuntolatoimintaa ei olisi. Etäisyydet ovat pitkiä, julkista liikennettä ei ole eikä perheillä ole varaa vuokra- asuntoihin. Asumisen tarvetta on myös viikonloppuisin, koska kotimatkat saattavat olla satoja kilometrejä. Koulutuksen järjestäjälle asuntolatoiminta on myös vetovoimatekijä, sil- lä on selkeä markkina-arvo ja se on opiskelijarekrytoinnissa positiivisesti vaikuttava tekijä.
Aikaisemmin tehtiin asuntolan ja oppilaitoksen kanssa tiivistä yhteistyötä. Opiskelijoita haettiin oppitunneille, lähetettiin huoltajille kirjeitä ja tehtiin opinto-ohjaajien kanssa yh- teistyötä. Opiskeluhuoltolainsäädännön myötä yhteistyö on vähentynyt erityisesti opiske- luhuollon kanssa. Yhteistyön ylläpitämiseksi olisi välttämätöntä, että asuntolan edustaja kuuluisi edelleen opiskeluhuoltoryhmään. Asuntolan näkökulmasta asuntola ja opiskelu oppilaitoksessa liittyvät toisiinsa.
Koulutuksen järjestäjä saa asuntolatoimintaan valtiolta rahoitusta, mutta yleisesti nähdään, etteivät tulot kata kustannuksia ja asuntolatoimintaan ohjataan rahoitusta opetuksesta.
Asuntolatoimintaa kuitenkin ylläpidetään, koska nähdään, että se on opiskelijoiden edun mukaista ja koulutuksen järjestäjän yhteiskunnallinen velvoite. Lisätuloja pyritään saamaan vuokraamalla asuntola eteenpäin viikonloppuina tai loma-aikoina.
4.12 Asuntola-asumisen tulevaisuus
Asuntoloita tarvitaan tulevaisuudessakin, sillä opetus keskittyy edelleen ja opiskelijoiden koulumatkat kotoa pitenevät. Julkisen liikenteen arvioidaan edelleen supistuvan eli sekin puoltaa opiskelija-asuntoloiden olemassaoloa.
Eri alueilla tilanne on kuitenkin täysin erilainen. Isojen kaupunkien yhteydessä olevien oppilaitosten koulutustarjonta laajenee ja opiskelijat tulevat suoraan peruskoulusta oman paikkakunnan ammatilliseen oppilaitokseen, mikä osaltaan pienentää asumisen tarvetta.
Toista tutkintoa suorittavien osuus pienenee, ja saattaa olla, että opiskelijamäärät eivät riittäisikään asuntolan ylläpitämiseen. Koska asuntolan ja siihen liittyvien kiinteistöjen ylläpitäminen on kallista, on asuminen todennäköisesti yksi säästökohteista, joita koulu- tuksen järjestäjät pohtivat.
Asuntoloiden lakkauttamiseen on usein päädytty ja tullaan päätymään, koska kiinteis- töt ovat olleet huonokuntoisia, peruskorjauksen tarpeessa, ja asuntolapaikkojen kysyntä on vähentynyt. Usein lakkautusuhan olla olevat asuntolat ovat sijainniltaan huonoja, ne sijaitsevat etäällä paikkakunnan palveluista ja oppilaitoksesta. Sijainti saattaa sopia luonnonvara-alan koulutuksille, joissa ympäristöä hyödynnetään opinnoissa, mutta ei enää sovellu muille koulusaloille.
Säästökohteita etsitään asuntoloissakin jatkuvasti. Esimerkiksi on mietitty mahdollisuutta vähentää ohjausta ja kohdistaa se ainoastaan niihin aikoihin, jolloin suurin osa opiske- lijoista on asuntolassa. Lisäksi on mietitty opiskelijoiden oman asumisvastuun lisäämistä ja ohjatun vapaa-ajan toiminnan vähentämistä. Näillä toimilla kuitenkin rapautettaisiin juuri sitä työtä, joka on asuntolatoiminnan vahvuuksia nuorten asukkaiden elämisen ja opiskelun tukemisessa.
Haastattelujen perusteella kukaan koulutuksen järjestäjistä ei ole laajentamassa asunto- latoimintaa, mutta sen supistamista tai lakkauttamista on pohdittu. Toisaalta nähtiin, että toisen asteen opiskelijat tarvitsevat oppilaitoksen läheisyydessä olevan ohjatun asumis- mahdollisuuden, eikä toiminnasta haluta luopua. Asuntolassa voidaan vaikuttaa nuorten kasvuun ja kehitykseen, ehkäistä opintojen keskeyttämistä, vähentää nuoren yksinäisyyttä tarjoamalla vapaa-ajan toimintaa ja vertaiskontakteja. Varsinkin alaikäiset nuoret tarvit- sevat ohjausta, eikä niin nuoria pitäisi jättää yksin selviämään elämisestä ja asumisesta.
Pohdittiin myös, jättääkö suomalainen yhteiskunta ammatilliseen koulutukseen tulevat alaikäiset, peruskoulun päättäneet nuoret liian yksin selviämään elämästä, ellei ohjattua asumistoimintaa ole järjestetty.
Isoissa kaupungeissa toimii opiskelija-asuntosäätiöitä, joiden asuntoloissa asuu myös toi- sella asteella opiskelevia. Kovin paljon ei tiedetty, miten asuminen siellä sujuu. Kyseessä on vuokranantajan ja vuokralaisen välinen asia, johon oppilaitoksella ei ole osuutta.
Mietittiin, että näistä asuntoloista voitaisiin varata osa nuorten, alaikäisten opiskelijoiden käyttöön ja oppilaitos voisi organisoida sinne ohjausta. Oppilaitoksen ydintehtävä ei kui- tenkaan ole asumisen järjestäminen, vaan opetuksen järjestäminen. Asuntola-asiat taas voisivat järjestyä niitä päätyönään järjestävien toimesta.
Erityisopetusta saavien nuorten osalta tehdään useimmin ja tiiviimmin yhteistyötä, ja ammatillisissa eritysoppilaitoksissa yhteydenpito koteihin ja kotipaikkakuntiin on itses-
5 Yhteenveto ja pohdinta
Tässä luvussa tehdään yhteenveto kyselyissä, haastatteluissa ja Fiilistä asumiseen -hank- keessa esille tulleista asuntolatoimintaa koskevista asioista sekä pohditaan tuloksia ja niistä kumpuavia kehittämisajatuksia.
5.1 Asuntoloiden erilaisuus
Asuntolakohtaiset erot vaikuttaisivat kyselytutkimuksen ja haastattelujen perusteella ole- van suuria. Opiskelijoiden tyytyväisyydessä on kyselyn mukaan huomattavia eroja, eli hyvät asuntolat saavat lähes 9:n keskiarvoja ja huonommat selvästi alle 7:n arvosanoja.
Asuntoloiden erot syntyvät varmaan hyvin monesta seikasta, ja moni asia on asuntoloi- den vaikutusvallan ulkopuolella. Asiaa selvitettiin tarkemmin siten, että vertailuun otettiin kolme ”parasta” asuntolaa ja kolme huonoimman keskiarvon saanutta. Tämän vertailun perusteella vaikuttaa siltä, että asuntoloiden (tyytyväisyyttä selittävät) erot eivät yleisellä tasolla johdu esimerkiksi solun ilmapiiristä. Tässä asiassa hyvät ja huonot asuntolat saivat samanlaisia arvioita. Erot näkyvät etenkin ohjatun vapaa-ajanvieton mahdollisuuksissa, arjen asioihin saadussa tuessa, asuntolaohjaajan läsnäolossa, kodinomaisessa arjessa ja turvallisuuteen liittyvissä asioissa. Näissä asioissa on siis paljon eroja, ja nämä asiat ovat myös opiskelijoiden hyvinvoinnin kannalta keskeisiä.
Kyselytutkimuksessa hyviksi osoittautuneiden koulutuksen järjestäjien aktiivisuus asunto- latoiminnan kehittämistä kohtaan tuntui nousevan yhdeksi asuntolan hyvyyteen vaikutta- vaksi tekijäksi. Aktiivisuus näkyy panostuksena asuntolatoimintaan ja asuntolahenkilöstön osallistumisena koulutuksiin ja asuntolatoiminnan kehittämishankkeisiin. Oman ryhmän asuntolatoiminnan hyvyydessä muodostavat ammatilliset erityisoppilaitokset, jotka panos- tavat erityisen paljon asuntolatoimintaan valtakunnallisen luonteensa ja opiskelijoiden eri- tyisten tarpeiden vuoksi. Tutkimuksessa eivät olleet mukana kaikki koulutuksen järjestäjät, joten tuloksia ei voida sellaisenaan yleistää, mutta suuntaa antavina niitä voidaan pitää.
Asuntoloiden keskinäiset erot riippuvat myös siitä, sijaitseeko asuntola oppilaitoksen vä- littömässä läheisyydessä vai etäällä siitä. Yhteys opetukseen tuntuu toimivan paremmin, kun ollaan lähekkäin ja esimerkiksi oppilaitoksen tilojen käyttö vapaa-ajan toimintaan mahdollistuu.
Koulutustarjonta ja koulutuksen kohderyhmä vaikuttavat myös asuntolatoiminnan to- teuttamiseen. Luonto- ja ympäristöalan koulutuksissa asuntolan merkitys on erilainen kuin jonkin muun koulutusalan, koska asuntolat sijaitsevat usein kaukana keskustoista ja päivittäiset opiskeluajat saattavat olla epäsäännöllisiä. Asuntolatoiminnan luonne riippuu myös siitä, hallinnoiko asuntolaa opetustoimi, kiinteistötoimi vai jokin muu koulutuksen järjestäjän organisaation osa.
5.2 Asuntolatoiminnan merkitys opiskelijoille
Koulutuksen järjestäjän organisoimalla maksuttomalla opiskelija-asumisella on tärkeä merkitys nuorten opiskelijoiden kasvun ja oppimisen tukemisessa. Ohjattu ja valvottu
asuntola sopii erityisesti juuri peruskoulun päättäville alaikäisille nuorille silloin, kun opiskelu kotoa käsin ei ole mahdollista. Nuorten elämää on tärkeä tukea aikana, jolloin he rakentavat omaa ammatillista identiteettiä ja aikuisuutta. Aikuisia tarvitaan suuntaamaan nuorten toiminta opiskelua ja henkilökohtaista kasvua tukevaan suuntaan. Haastatteluissa hahmoteltiin ammatillisessa koulutuksessa olevan nuoren asumiskaarta seuraavasti:
Koti
Lapsilisä Ohjattu ja valvottu asuntola Lapsilisä / opintotuki
Opiskelija-asuntola/
muu vuokra-asunto/
asumismuoto
Opintotuki/palkkatulot
Itsenäinen asumi- nen/elämä Työelämä Palkkatulot
Kuva 38. Nuoren opiskelijan asumiskaari ammatillisessa koulutuksessa.
Asuntolassa voidaan vaikuttaa nuoren opiskelijan kasvuun monella tavalla. Arkielämän taidot, oman hygienian hoito, asumisympäristön siistinä pitäminen, yhteisöllisyys, hyvät tavat ja muiden huomioon ottaminen sekä terveellisten ruokailu- ja elämäntapojen nou- dattaminen ovat esimerkkejä niistä asioista, joita asuntoloissa edistetään.
Asumismahdollisuus myös ehkäisee opiskelun keskeyttämisiä, sillä opiskelijoille ja hen- kilöstölle osoitetussa kyselyssä vertailu vuoden 2015 ja 2011/2012 tehtyihin kyselyihin osoitti, että noin kolmannes asuntolassa asuvista opiskelijoista keskeyttäisi opinnot, ellei asumisen mahdollisuutta opiskelija-asuntolassa olisi. Erityisesti tämä korostui luonnon- vara- ja ympäristöalan opiskelijoilla, joista 45 % keskeyttäisi opintonsa ilman asunto- lapaikkaa. Tutkimuksissa on todettu, että asuntolaopiskelijoiden keskeyttämisriski on pienempi kuin muiden opiskelijoiden. Esimerkiksi lukuvuonna 2013–2014 hieman yli 4 % erosi koulutuksesta. Muiden opiskelijoiden eroprosentti oli 8,6. (Koramo & Vehvi- läinen 2015.)
Asuntola-asumisen suosio on parantunut, sillä 2012 asuntolasta pois muuttamista ajat- teli 15 % asukkaista, vuoden 2015 luku oli noin 10 %. Erityisesti tyytyväisyys ohjattuun vapaa-ajan viettoon ja muihin harrastusmahdollisuuksiin näyttäisi hieman lisääntyneen vuoden 2015 kyselyn mukaan. Asuntolatoiminnan kehittämisen avulla on mahdollista tehdä asuntoloista paikkoja, joissa ammatillisen koulutuksen nuoret haluavat asua ja joissa on mahdollisuus vaikuttaa tämän nuorisoryhmän aikuistumiseen ja tulevaisuuteen.
5.3 Asuntolatoiminta koulutuksen järjestäjän näkökulmasta
Asuntolatoimintaan vaikuttavat monet yhteiskunnalliset ja koulutuspoliittiset muutokset,
Tutkimuksissa tuli esille esimerkiksi seuraavia asioita:
1. Koulutuksen keskittyminen ja tarjonnan lisääntyminen kasvukeskuksiin vähentävät tarvetta hakeutua oman kaupungin ulkopuolelle opiskelemaan ja vähentävät siten asuntolatarvetta, koska opiskelu voidaan toteuttaa kotoa käsin.
2. Haja-asutusalueilta täytyy siirtyä kasvukeskukseen opiskelemaan, minkä seuraukse- na asuntoloiden ja asumisjärjestelyjen tarve lisääntyy.
3. Muut asumismahdollisuudet ovat lisääntyneet. Osa haastatteluun osallistuneista tuo esille mahdollisuuden erottaa asuminen ja opiskelu kokonaan toisistaan, jolloin koulutuksen järjestäjä ei vastaisi ollenkaan opiskelijoiden asumisesta. Tässä selvityk- sessä ei paneuduttu näihin muihin asumismuotoihin tai niiden vaikutuksiin nuorten opiskelijoiden opiskelun sujumiseen.
4. Julkisen liikenteen palvelut ovat heikentyneet, mikä lisää asumisen tarvetta kasvu- keskusten lähettyvilläkin, kun opiskelupaikalle ei ole mahdollisuutta kohtuullisesti matkustaa. Kaupunkien sisäisen liikenteen väheneminen luo tilanteita, joissa koulu- matkat muodostuvat liian hankaliksi ja aikaa vieviksi samankin kunnan alueella.
5. Haja-asutusalueilla sijaitsevissa kasvukeskuksissa opiskelijat tulevat yhä laajemmalta alueelta ja matkat ovat aivan liian pitkiä päivittäin tai jopa viikoittain kuljettavaksi.
Asuntolatoiminta on siten välttämätöntä.
6. Asuntola saattaa olla jollekin koulutuksen järjestäjälle markkinointivaltti ja olemassa- olon edellytys.
7. Ympäristö- ja luonnonvara-alan koulutusten luonne ja sijainti edellyttävät usein asuntolatoimintaa. Samoin joitakin perustutkintoja tarjotaan vain harvoissa oppilai- toksissa, tällöin opiskelijat tulevat koko valtakunnan alueelta ja asuntolatoiminta on tällöin välttämätöntä.
Koulutuksen järjestäjän asuntolatoiminnalla on siten monia merkityksiä ja tavoitteita, joi- den jäsentäminen ja näkyväksi tekeminen saattaisi parantaa tarkoituksenmukaisen asun- tolatoiminnan suunnittelua ja järjestämistä.
Asuntoloihin valitaan keskimäärin 90 % hakijoista. Valintakriteerit määrittää koulutuk- sen järjestäjä. Yhteisiä valtakunnan tason valintakriteerejä ei ole. Yleensä etusijalla ovat kaukaa tulevat opiskelijat ja ensimmäisen vuoden opiskelijat. Osa asettaa erityisen tuen tarpeen asumispaikkaa puoltavaksi tekijäksi, osa taas haluaa rajata ”liian ongelmaiset” pois asuntolasta. Asuntolassa ei voida eikä osata tukea riittävästi niitä nuoria, joilla on vaikeita sosiaalisia tai päihdeongelmia. He tarvitsevat vielä enemmän tuetun asumismuodon. Raja- ukset nähdään tärkeinä myös muiden asukkaiden asumisrauhan ja -turvallisuuden vuoksi.
Osa koulutuksen järjestäjistä on pohtinut mahdollisuutta erottaa opiskelu ja asuminen kokonaan toisistaan. Koulutuksen järjestäjän ydintehtävä olisikin vain opetuksen järjestä- minen, ja asumisen voisi järjestää jokin muu taho kuten yleiset opiskelija-asuntosäätiöt.
Koulutuksen järjestäjän rooliksi jäisi tällöin ainoastaan asumisen kustantaminen, ja myös valvonta ja ohjaus voitaisiin ulkoistaa. Asuntolatoiminnan yhteiskunnallista merkitystä ei näissä yhteyksissä juuri pohdittu.
5.4 Asuntolatoiminnan menestystekijät ja kipupisteet
Ilta- ja yöhiljaisuus sekä opiskelumahdollisuudet koetaan asuntoloissa tärkeiksi. Sääntöjen avulla nämä pyritään takaamaan kaikille opiskelijoille. Sääntöjen osalta ilmenee selkeää
