Vuoden 2015 ennakkopäätökset KKO 2015:2 ja KKO 2015:3

vaikka lain sanamuoto koskeekin pelkästään konkurssia ja tosiasiallista varojen jakoa ei myöskään ole mahdollista tehdä saneerausmenettelyssä. Oikeuskäytännön perusteella tämän valinnan voidaan kuitenkin katsoa olevan ainakin jossain määrin vakiintunut. Jarmo Tuo-misto onkin, kenties juuri tämän perusteella, katsonut oikeuskäytännön soveltaneen, ennen seuraavassa jaksossa käsiteltäviä korkeimman oikeuden ratkaisuja, useimmiten realisaatio-arvon ja going concern -realisaatio-arvon välimallia.¹⁴⁴

edellytyksiä tilanteessa, jossa saneerausvelallinen oli jo asetettu konkurssiin ennen valituksen ratkaisemista. Varsinais-Suomen käräjäoikeus oli hyväksynyt saneerausselvittäjän esityksen mukaisen arvon yrityskiinnityksen alaiselle omaisuudelle. Selvittäjä oli ohjelmaehdotukses-saan vakuusomaisuuden arvotusperusteena käyttänyt going concern -mallia, joka tuotti va-kuusomaisuudelle huomattavasti suuremman arvon (871.996,25 euroa), kuin ohjelmaehdotuk-sen liitteenä olleessa konkurssivertailussa käytetty realisaatio-arvo, josta vähennettäisiin kon-kurssin massavelat (171.019,41 euroa) Yhden saneerausvelkojan valitettua käräjäoikeuden päätöksestä Turun hovioikeuteen, vaatien vakuusomaisuuden arvostamista siitä konkurssime-nettelyssä todennäköisesti saatavaan määrään, Hovioikeus oli hylännyt valituksen ja pysyttä-nyt käräjäoikeuden päätöksen voimassa. Valittaja haki ja sai valitusluvan korkeimpaan oikeu-teen, jonka käsitellessä asiaa saneerausvelallinen oli jo ajautunut konkurssiin, joten menettely oli päättynyt. Korkein oikeus kumosi käräjä- ja hovioikeuden päätöksen saneeraus-ohjelman vahvistamisesta. Velallisyhtiön konkurssin johdosta rauenneen saneeraussaneeraus-ohjelman takia ei asiassa ollut perusteita palauttaa saneerausohjelmaa uudelleen laadittavaksi käräjäoi-keuteen.

Korkein oikeus totesi alempien tuomioistuinten hyväksyneen vakuuden arvon perusteena going concern -arvon, joka sillä olisi toimivan yrityksen osana. KKO:n mukaan vakuuden arvon määrittämisen on kuitenkin perustuttava sen realisaatioarvoon.¹⁴⁶ Tämä on ensimmäi-nen kerta, kun asiaan on saatu ennakkopäätöstason oikeusohje, joka yksiselitteisesti linjaa arvonmääritykselle perusteen. Tämän ratkaisun tulkintalinjan omaksuminen johtaisi siis sii-hen, että going concern -mallin mukaisten yritystoiminnan jatkumisesta syntyvien lisäarvo-jen mukaan ottaminen vakuusarvoon vaatisi selvitystä siitä, että tällaiset lisäarvot sisältyisi-vät kauppahintaan, jolla omaisuus luovutetaan kolmannelle. Teoriassa ei liene mahdotonta osoittaa tällaista, mutta käytännön tasolla kyseenalaistan saneerausselvittäjien onnistumis-mahdollisuudet tällaisen selvityksen esittämiselle.

KKO 2015:3: Korkeimmassa oikeudessa ratkaistavana oli kysymys yrityskiinnityksen koh-teena olevan omaisuuden arvon määrittämisestä ja siihen perustuvan vakuusvelan määrästä yrityssaneerauksessa sekä siitä, mikä merkitys vakuusvelan virheellisellä määrittämisellä oli saneerausohjelman vahvistamisen kannalta. Lisäksi pohdittiin valituksen tutkimisen edelly-tyksiä tilanteessa, jossa saneerausvelallinen oli jo asetettu konkurssiin ennen valituksen rat-kaisemista. Etelä-Karjalan käräjäoikeus oli hyväksynyt saneerausselvittäjän esittämän sanee-rausohjelman, jossa selvittäjä oli arvostanut yrityskiinnityksen alaisen omaisuuden going

146 KKO 2015:2, Pääasianratkaisun perustelut, kohta 15.

concern -mallia käyttäen arvoon (1.171.480 euroa), joka oli huomattavasti suurempi kuin kon-kurssivertailussa samalle omaisuudelle määritetty konkurssirealisointiarvo (527.321 euroa).

Saneerauksessa vakuudettoman tavallisen velkojan asemassa ollut osapuoli valitti vakuusar-von määrittämisestä ja vaati, että saneerausohjelmassa yrityskiinnityksen vakuusvelkaosuu-tena tulisi ottaa huomioon vain konkurssivertailussa esitetty laskelma, vähennettynä VMJL:n mukaisella 50 prosentin säännöllä, eli pyöristäen 263.500 euroa. Kouvolan hovioikeus katsoi, että vakiintuneen hovioikeuskäytännön mukaan vakuusomaisuus arvioidaan arvoon, mikä sillä on toimivan yrityksen osana ja huomioon otetaan näin ollen myös tuotto- ja odotusarvoja.

Tämän perusteella hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä. Valituksessaan korkeim-paan oikeuteen velkoja toisti vaateensa ja korkein oikeus otti asian käsiteltäväkseen. Ratkai-sussaan korkein oikeus viittasi omaan aiempaan ratkaisuunsa KKO 2015:2 ja katsoi yritys-kiinnityksen vakuusarvon olleen määritelty väärin saneerausohjelmassa. Ohjelman vahvista-minen kumottiin, mutta koska saneerausvelallinen oli jo ajautunut konkurssiin, ei ollut perus-teita palauttaa asiaa uudelleen käsiteltäväksi käräjäoikeuteen.

Tässä ratkaisussaan korkein oikeus välittömästi vahvisti KKO 2015:2 päätöksessään omak-sumaansa linjaa siitä, että YrSanL 3 §:n 1 momentin 7 kohdan sanamuoto ja lainkohdan esityöt selvästi tarkoittavat, että vakuuden arvo yrityssaneerauksen yhteydessä on nimen-omaan sen todennäköinen realisaatioarvo saneerausmenettelyn alkuhetkellä.¹⁴⁷ Omaisuuden arvon vaihtelulla mihinkään suuntaan ennen saneerausmenettelyn alkuhetkeä tai sen jälkeen ei siis saa antaa minkäänlaista merkitystä arviointia suoritettaessa. Tällaiselle näkökannalle oli oikeuskirjallisuudessa aiemminkin jo esitetty kannatusta.¹⁴⁸

Korkeimman oikeuden ratkaisun KKO 2015:3 perusteluista erityisesti toteamus: ”Vakuutta ei sitä vastoin voida arvostaa korkeampaan arvoon vain saneerausohjelmassa pelkästään sillä perusteella, että vakuusarvon määritys sinänsä tapahtuu velallisen yritystoiminnan jat-kamiseen tähtäävän yrityssaneerausmenettelyn yhteydessä.”¹⁴⁹ toi ennakkopäätöstason sel-keyttä siihen, että yritystoiminnan jatkamiselle nähtävää lisäarvoa ei tule ainakaan automaat-tisesti laskea mukaan yrityskiinnityksen vakuusarvoon. Avoimeksi kuitenkin jää kysymys siitä, millä perusteella ja missä tilanteissa yritystoiminnan jatkumisen tuottama lisäarvo sit-ten voitaisiin ottaa saneerausohjelmassa huomioon. Korkein oikeus jatkoi perusteluitaan to-teamalla, että vakuusarvojen suuri ero saneerausohjelmaehdotuksen ja sen liitteenä olleen

147 KKO 2015:3, pääasiaratkaisun perustelut, kohta 8.

148 Tepora – Kaisto – Hakkola 2009, s. 268.

149 KKO 2015:3, pääasiaratkaisun perustelut, kohta 8.

konkurssivertailun välillä viittaa siihen, että arvon määrittäminen on tehty virheellisesti.¹⁵⁰ Konkurssivertailun funktiona oleva tarkoitus osoittaa saneerausmenettelyn edullisuus vel-kojille verrattuna vaihtoehtoiseen konkurssiin kuitenkin lähtökohtaisesti antaa jo oletuksen, että vertailulaskelma ja ohjelmaehdotuslaskelma poikkeavat toisistaan. Tässä tapauksessa laskelmien välinen ero oli toki erittäin huomattava 1.446.366 euroa – 527.321 euroa, eli hy-poteettisessa konkurssissa vakuusomaisuuden arvo oli ollut vain noin 36 prosenttia sanee-rausohjelman mukaisesta arvosta.¹⁵¹ Tämän suuruista eroa onkin vaikea selittää, eikä sanee-rausselvittäjän antama selvitys arvonmäärittämistavasta antanut kuin yleisluonteisen ilmoi-tuksen, että ohjelmaehdotusarvo on saatu antamalla omaisuudelle 70 prosentin arvo sen yri-tyksen kirjanpitoon merkitystä tasearvosta.¹⁵² Tätä 70 prosentin käyttämistä ei ollut perus-teltu tarkemmin. Mielestäni olisi ollut mielenkiintoista nähdä mihin ratkaisuun korkein oi-keus olisi päätynyt, mikäli saneerausselvittäjä olisi tuonut esille tapauskohtaista harkin-taansa, joka olisi liittynyt esimerkiksi saneerattavan yrityksen toimialakohtaisiin tekijöihin, joilla vakuusarvoa olisi perusteltu.

Korkeimman oikeuden 2015 antamien ratkaisujen jälkeen Risto Koulu totesi, että vakuuk-sien arvostamisen toimittamisen voidaan katsoa olevan saneerausselvittäjän vastuulla ja sa-neerausselvittäjällä on myös vahva valta toimitukseen liittyen. Arvostamisen toimitustapa on sen sijaan jäänyt epäyhtenäiseksi, eivätkä KKO:n 2015 vuoden ratkaisutkaan antaneet siihen selkeämpää oikeusohjetta.¹⁵³ Koulu myöhemmin toi vielä esille vakuuksien arvosta-miseen liittyvien ongelmien sisältävän tyypillisesti kolme erilliskysymystä: mikä on arvos-tuksen peruste, miten arvostus toimitetaan ja kenellä on todistustaakka vakuuden arvosta?¹⁵⁴ Vastauksiksi näihin kysymyksiin voidaan mielestäni johtaa, että arvostuksen peruste on nyt omaksutun tulkintalinjan mukaan omaisuuden realisaatio-arvo saneerausmenettelyn alka-mishetkellä. Arvostuksen toimittaminen taasen on tehtävä arvioimalla, sillä tosiasiallisia myyntitoimenpiteitä ei vielä saneerausmenettelyssä tehdä, puhumattakaan siitä, että on täy-sin mahdotonta myydä vakuusomaisuus juuri sillä hetkellä, kun saneerausmenettely alkaa.

Katsoisin, että arvostuksen toimittamisessa olisi yrityssaneerauslain esitöiden sekä

150 KKO 2015:3, pääasiaratkaisun perustelut, kohta 8.

151 Ratkaisussa KKO 2015:2 laskelmatulosten prosentuaalinen ero oli vielä suurempi konkurssirealisaatioarvon oltua ainoastaan noin 19,6 % going concernin mukaisesti määritetystä arvosta.

152 KKO 2015:3, pääasiaratkaisun perustelut, kohta 9.

153 Risto Koulun kommentit KKO 2015:2 ratkaisusta Pekka Timosen toimittamassa teoksessa Korkeimman oikeuden ratkaisut kommentein 2015:I.

154 Risto Koulun kommentit KKO 2017:63 ratkaisusta Pekka Timosen toimittamassa teoksessa Korkeimman oikeuden ratkaisut kommentein 2017:II.

korkeimman oikeuden oikeuskäytännön perusteella, jos ei pakollista, niin ainakin hyvin suo-siteltavaa käyttää ulkopuolista asiantuntija apua. Todistustaakka vakuuden arvosta sen sijaan jää mielestäni korkeimman oikeuden ratkaisujenkin jälkeen avoimeksi. Tämä johtuu siitä, että KKO 2015:2 ja KKO 2015:3 tapauksissa korkein oikeus ei missään vaiheessa edes yrit-tänyt etsiä vastausta siihen mikä yrityskiinnitysten tosiasiallinen vakuusarvo niissä tapauk-sissa oli. Korkein oikeus ainoastaan päätti, että arvonmääritys oli saneerausohjelmissa vir-heellinen. Seuraavassa jaksossa käsiteltävässä ratkaisussa KKO 2017:63 taas ei minkään osapuolen taholta edes kiistetty saneerausselvittäjän tekemää omaisuuden arvonmääritystä.

Riita oli siitä, mitä vähennyksiä kyseisestä arvonmäärityksestä voidaan saneerausohjelmassa tehdä.

Korkeimman oikeuden vuoden 2015 ennakkopäätökset päätyivät molemmat samaan loppu-tulokseen. Myös peruste oli hyvin pitkälti sama, saneerausohjelmaehdotuksen katsottiin loukkaavan velkojien yhdenvertaisen kohtelun vaatimusta, ja siten tulleen vahvistetuksi yri-tyssaneerauslain vastaisesti, joten KKO kumosi vahvistuspäätökset. Kuitenkin, koska mo-lemmissa tapauksissa saneerausvelallinen oli ajautunut konkurssiin jo ennen KKO:n ratkai-sua, ei asioissa ollut perusteita palauttaa saneerausohjelmaa käräjäoikeuteen uudelleen laa-dittavaksi. Tästä syystä on mahdotonta tehdä johtopäätöksiä siitä, mikä näissä tapauksissa olisi ollut oikeudellisesti hyväksyttävä lopputulos saneerausohjelmaan asetettavaksi yritys-kiinnityksen vakuusarvoksi.

Koulun mukaan näistä ratkaisuista voi päätellä myös sen, että velkojan valitusoikeus koskee pelkästään vahvistetuissa saneerausohjelmissa olevia arvonmäärityksiä ja velkojan on tullut vastustaa saneerausohjelmaehdotusta jo sen esityshetkellä. Vakuusarvon määrityksestä ei tätä aiemmin olisi siis erillistä valitusoikeutta.¹⁵⁵ Tällaisen linjan omaksumisen voi nähdä velkojan kannalta ongelmallisena, sillä lopullisen ratkaisun saaminen vakuuden arvon mää-rästä voi kestää pahimmassa tapauksessa vuosia. Käräjäoikeudessa vahvistettua saneeraus-ohjelmaa voidaan ainakin jossain määrin myös ehtiä jo toteuttamaan ennen kuin lopullinen päätös asiasta saadaan. Tai sitten, kuten molemmissa KKO:n 2015 tapauksissa, saneeraus-velallinen saatetaan ehtiä asettamaan konkurssiin. Oikeusturvan hakeminen saattaa siis olla velkojien osalta osittain mahdotonta siinä vaiheessa, kun sille tosiasiassa olisi merkitystä.

155Risto Koulun kommentit KKO 2015:2 ratkaisusta Pekka Timosen toimittamassa teoksessa Korkeimman oikeuden ratkaisut kommentein 2015:I.

Mikäli saneerausvelallinen ajautuu konkurssiin ennen asian lopullista ratkaisua, on ratkaisun saaminen velkojan kannalta jo käytännössä turhaa.