Jokaisen maalausjakson jälkeen siirsin innostavimmat kokeilut digitaaliseen muotoon tieto-koneelle skannaamalla. Neljännen maalausjakson jälkeen materiaalia oli runsaasti, joten päätin siirtyä kuvien työstämiseen tietokoneella. Katsoin kaikkia maalauksia uudelleen ja karsin niistä nopeasti kiinnostavimmat, joita ensisijaisesti lähdin tarkastelemaan tarkemmin.
Kiinnitin huomiota myös maalausten lukuisiin yksityiskohtiin; tarkastelin värien sekoittumis-ta, kerroksellisuutsekoittumis-ta, pintojen monimuotoisuutta ja tunnelmaa, yksittäistä jälkeä. Valitsin neljä kokeilua (ks. kuvat 64-67), joista kolme syntyi viimeisen maalauskerran aikana. Päätös siitä, mitä maalauksia lähtisin ensimmäisenä työstämään eteenpäin, oli lopulta hyvin intui-tiivinen. Tässä vaiheessa minulle hahmottui vahva visuaalinen mielikuva siitä, millaisia ele-menttejä kustakin maalauksesta tulisin poimimaan jatkotyöstämistä varten. En tehnyt varsi-naisesti tietoista päätöstä siitä, että pyrkisin säilyttämään abstraktin maalauksellisuuden lopullisissa teoksissa. Se tuntui kuitenkin luontevalta, koska olin nimenomaan kiinnittänyt huomiota koko prosessin ajan väripintojen sommitteluun kuvioiden sijaan.
Tavoitteenani oli tuottaa neljä itsenäistä teosta kankaalle, joten lähdin tarkastelemaan ja työstämään jokaista ideaa erikseen. Maalausten runsaus ja monipuolisuus sekä kuvankäsit-telyn monet mahdollisuudet tarjosivat loputtomat variaatiomahdollisuudet visuaalisen muo-tokielen ja tunnelman rakentamiseen eri tavoin. Koska lähdin työskentelemään maalattujen pintojen kanssa suoraan tietokoneella, huomasin työstäväni kutakin maalausta erillisenä kokonaisuutena sen sijaan että olisin sekoitellut yksityiskohtia eri maalauksista keskenään.
84 Kuva 64. Maalauskokeilu.
85 Kuva 65. Maalauskokeilu.
86 Kuva 66. Malauskokeilu
87 Kuva 67. Maalauskokeilu.
88
Koska tavoitteenani oli tuottaa suuria visuaalisia pintoja, skaalasin maalauskokeiluista rajaa-mani kuva-aiheen interpoloimalla ja pienentämällä samalla kuvan resoluutiota. Tämän jäl-keen kuvankäsittelyn vaiheena on tyypillisesti skannatun kuvan putsaaminen roskista ja epä-tarkkuuksista. Tässä tapauksessa kokeilin kuitenkin spontaanisti erilaisista yksityiskohdista muodostuvia vaihtoehtoisia pintasommitelmia ennen kuin päätin tarkemmin käytettävistä lopullisista elementeistä, joita lähtisin jatkotyöstämään.
Kokeilin maalauksen yksityiskohtien rajaamista ja asettelua nopeasti lukuisin eri tavoin. Tällä tapaa digitaalinen kuvankäsittely toimi luonnostelun ja ideoinnin välineenä. Schönin (1983, 50, 56) mukaan työskentelyn aikainen reflektointi (reflection-in-action) riippuu havainnon yllätyksellisyydestä. Kun intuitiivinen ja spontaani työskentely etenee odotetulla tavalla, em-me kiinnitä siihen samalla tavalla huomiota. Lopullinen visuaalinen idea sai työstettäessä alkunsa itseäni miellyttävästä tai ”lupaavasta” kokeilusta, joka viritti sisälläni innostuksen ja mielikuvan tavoiteltavasta tunnelmasta ja muotokielestä. Sommittelun rakentumisen havain-nointi on intuitiivista työhön liittyvää visuaalisten elementtien arviointia ja testaamista. (Vrt.
emt., 52, 68-69, 145.) Työstin alkuvaiheessa useita teoksia limittäin samanaikaisesti. Huoma-sin työskennellessäni saavani uusia ideoita siitä, miten voiHuoma-sin edetä. Kokeiluissani pyrin kui-tenkin huomioimaan jollakin tapaa alkuperäisten luonnosten tunnelman ja rakenteen ja hyö-dyntämään niissä näkyvät keskeiset elementit. Kun visuaaliset ideat olivat saaneet muotonsa, lähdin työstämään kuva-aiheita yksityiskohtaisemmin.
Kuvio 16. Intuition osatekijät visuaalisessa työskentelyssä (sovellettu Nuutisen mukaan 2004, 228).
Ympäristön tietoinen ja tiedostamaton havainnointi ja visuaalisten kokemusten pohjalta ta-pahtuva kokemusten reflektointi vaikuttavat siihen, millaista materiaalia tekijä saa työstet-täväkseen, ts. mistä inspiraatio visuaaliseen ilmaisuun syntyy. Aikaisempi kokemustieto auttaa jäsentämään tulevaisuustietoa, muttaa lopulliset visuaaliset valinnat ovat usein intui-tiivisia; jokin materiaalin tuntu, visuaalinen muotokieli tai värisävy ”puhuttelee” muita enem-män. Valintaan voi liittyä sisäinen tai ulkoinen inspiraatio; toisaalta suunnittelija tai taiteilija
INTUITIO motivaatio
värien käyttö
inspiraatio kokemustieto
sommittelu visuaaliset
elementit
89
etsii materiaalia, joka soveltuu hänen ideaansa. Mutta yhtälailla materiaali voi ”löytää” teki-jän. Intuitio (ks. kuvio 16) on siten olennainen osa etsintää; se opastaa tarttumaan asioiden välisiin suhteisiin, jotka lisäävät tietoa kokonaisuuksista. Nuutisen määrittelemä subjektii-vinen minä-halu liittyy inspiraatioon; se saa kiinnittämään huomiota uusiin ilmiöihin ja ne tuntumaan oikeilta, hyviltä ja haluttavilta. Sitä täydentää motivaatio, joka on luovan työsken-telyn käynnistävä kipinä ja halu tarttua kiinnostaviin ilmiöihin, tutkia niitä ja tuottaa uutta.
Positiivinen tunne työn edistymisestä oikeaan suuntaan antaa varmuutta ideoiden valinta-tilanteessa. (Vrt. Nuutinen 2004, 227.)
Työskentelyyn liittyvä tietäminen (knowing-in-action) on intuitiivista ja hiljaista tietämistä, missä päätökset perustuvat tunteeseen (Schön 1983, 49). Lopullinen kuva rakentui yksityis-kohtien ja värien ympärille pala kerrallaan. Valitsemani tapa jatkaa maalausten työstämistä suoraan digitaalisessa muodossa sekä maalauksellisten yksityiskohtien monimuotoisuus vai-kuttivat ehkä osaltaan siihen, että havainnointi keskittyi olemassa olevien visuaalisten ele-menttien tarkasteluun sen sijaan, että olisin halunnut lisätä uusia elementtejä jo olemassa olevien lisäksi. Alitajuisesti työskentelyyni ja siinä tekemiini visuaalisiin valintoihin on vaikut-tanut myös keräämäni kuva-aineisto. Siitä on tunnistettavissa tyylillisiä yhtymäkohtia omaan visuaaliseen ilmaisuun, vaikkakaan ne eivät ole toimineet tietoisena ja tavoitteellisena refe-renssinä.
Päätettyäni työstettävien teosten keskeiset elementit ja rajattuani maalauksista käsiteltävät ja hyödynnettävät alueet aloitin kuvien putsaamisen ja teosten varsinaisen jatkotyöstämisen yksi teos kerrallaan. Kuvien putsaaminen oli hidas ja työläs tehtävä, koska kuvissa oli paljon yksityiskohtia ja ne olivat mittasuhteiltaan suuria. Halusin säilyttää toisaalta maalauksellisen ja kerroksellisen materiaalin olemuksen, sattumanvaraisuuden ja elävyyden, joten vältin poistamasta kaikkia siveltimen jälkiä, väriliukumia ja ilmakuplia työstämästäni kuvasta. Sa-masta syystä käytin myös pinnan rasterointia kuvien työstämisessä varovaisesti. Tämän visu-aalisen vaikutelman siirtäminen tulostettavalle kankaalle oli tietoinen kokeilu, jonka onnistu-minen on ollut arvioitavissa lopullisesti vasta kankaiden tulostuksen jälkeen.
Työstäessäni lopullisia teoksiani jouduin toteamaan, etten onnistunut muokkaamaan kaikista elementeistä tyydyttävää lopputulosta. Joitakin ideoita ja maalauksen elementtejä työstin hyvinkin pitkälle ennen kuin suostuin hyväksymään sen, että niitä ei ollut tässä yhteydessä kannattavaa jatkaa. Visuaalinen kokeilu ei useista yrityksistä huolimatta onnistunut tavoit-tamaan sitä mentaalista kuvaa, joka oli päässäni, ja se tuntui epäonnistuneelta. (Vrt. emt., 145.) Intuitiivisesti koettu tuntemus sitä, että idea ei kanna riittävästi syrjäytyi rationaalisen ajattelun voimasta. Näin siinä tunnistettavia yhtymäkohtia ajankohtaiseen muotokieleen ja halusin soveltaa samankaltaisia sommittelullisia tehokeinoja omaan työskentelyyni. Koska olin työstänyt kuva-aihetta (ks. kuva 61) pitkälle, en olisi halunnut luopua siitä. Vaikka jokai-nen teos on tarkoitettu itsenäiseksi kokonaisuudeksi, alitajuisesti tottumus mallistoajatteluun yritti nousta pinnalle teosten työstämisvaiheessa. Omassa ajattelussani jouduin erityisesti kiinnittämään huomiota siihen, että tämän työn lähtökohdat ovat tässä mielessä erilaiset.
Luovaan prosessiin liittyy etsintää, erehdyksiä, ymmärrystä, väärinymmärrystä, rauhaa, nau-tintoa ja onnellisuutta. Kun joutuu valitsemaan, kokeilemaan ja arvioimaan, joutuu myös sietämään epävarmuutta ja epäonnistumisia. Vain sillä tavalla voi löytää uusia tapoja nähdä,
90
kokea ja ymmärtää. (Ks. Laitinen 2003, 90.) Joskus idea tuntuu merkittävältä, se ikään kuin huutaa olemassaoloaan ja vaatii toimenpiteitä. Joskus taas yllättävä lopputulos syntyy itses-tään, hiipii hitaasti ja huomaamatta, kunnes huomaa, että tässähän on jotain olennaista. Näin tapahtui viimeisen teoksen (ks. luku 6.6) kohdalla.